31.3.-7.4.2014 meillä on Kuusamossa kristittyjen yhteinen rukousvartio, erityisesti Suomen puolesta.
Rukousvartio alkaa ma 31.3. klo 10.00 ja päättyy ma 7.4. klo 12.00.
Rukousajat on jaettu tunnin vuoroihin. Rukouspuutarhassa rukoillaan klo 10-20 ja muut ajat kotona.
Jos haluat saada oman rukousvuoron listalta, niin ota yhteyttä Eila Karppiseen (puh. 045 1204 459). Annan listan hänelle tänään, koska lähden matkalle Kemiin ja Tornioon.
"Jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi." (2. Aik. 7:14.)
Esirukouspyyntöjä voi lähettää osoitteeseen: paavo.hautala@rukouspuutarha.fi
torstai 27. maaliskuuta 2014
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Ensimmäinen kuva Pikku-Paavosta!
Tässä taitaa olla ensimmäinen kuva minusta. Ensimmäisessä valokuva-albumissani lukee tämän kuvan kohdalla: "Pikku-Paavo" ja "Pepsodenttihymy". Heikki ehdotti, että tämä voisi olla profiilikuvani fb:ssa.
En tiedä tarkkaa päivämäärää, milloin kuva on otettu, mutta olen jo koulupoika, koska kaikki "rautahampaat" ovat suussani.
Minulla taitaa olla äidin suu ja isän silmät. Äitini sanoi kerran, että hän on rukoillut, ettei kukaan hänen lapsistaan saisi hänen nenäänsä. En tiedä onko tähän hänen rukoukseensa vastattu.
Joku on sanonut, että silmät ovat kuin ikkunat, joista aivomme katselevat ulos.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Blogitilastoni rekisteröi uuden maan, Azerbaidzanin.
Sain blogilleni katsojan Azerbaidzanista. Tervetuloa!
Azerbaidžan – Wikipedia
Azerbaidzan - Globalis.fi
Azerbaidžanin lippu – Wikipedia
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Iltalenkkini sai yllättävän käänteen!
Tein tänään 10 km:n kävelylenkin. Poikkesin puolessavälin lenkkiäni toimistolleni etsimään erästä kirjettä, jota en kuiteenkaan löytänyt. Minulla on ainakin kolme isoa mappia, joihin olen tallettanut henkilökohtaisia kirjeitä. Kirjeissä on paljon mielenkiintoista historiaa sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat kuolleet kauan sitten. Yksi vaikuttavimmista kirjeistä, joka tuli käsiini, oli tohtori Paavo Hirvikallion kirje Helsingistä. En nyt käy tarkemmin kuvaamaan kirjeiden sanomaa, vaan siiryn toiseen tarinaan, joka syntyi toimistosta lähdön jälkeen.
Astuessani ulko-ovesta, ajattelin viime päivien runsaita lumisateita. Ulkona oli pimeää, mutta ei kovin kylmää. Jonkin matkaa käveltyäni kuulin takaani voihkivan tapaisen äänen. Katsoin taakseni ja ymmärsin, että tuo huuto oli tarkoitettu minulle. Totesin, että humalainen mustiin pukeutunut mies istui kivisellä kylmällä rapulla pidellen käsissään kahta kainalosauvaa. Muistin heti 31-vuotiaan sosiaalityöntekijä Julio Diazin kertomuksen fb:sta. Tämä kertomus antoi minulle rohkeutta ottaa askeleita tuntematonta ja vähän pelottavaakin miestä kohden. Tuli mieleeni, että tuo mies voisi vaikka huitaista noilla kainalosauvoilla minut tainnoksiin ja yrittää ryöstää minut. Jos näin olisi käynyt, niin olisin ollut huono saalis, koska minulla ei ollut lompakkoa mukana.
Saavuttuani miehen luo kuulin hänen sanovan, ettei hän pääse tästä mihinkään. Kysyin häneltä, että mihin hänen pitäisi päästä? Sairaalaan, hän vastasi. Nostin hänet ylös ja otin hänet kainalooni ja lähdin viemään häntä sairaalaa kohden. Puhuin miehelle ystävällisellä ja lempeällä äänellä. Hän kiitti minua siitä, että pelastin hänet. Kerroin hänelle Jumalasta, joka voi pelastaa ihmisen. Mies kertoi tarinaansa ja minä kuuntelin häntä kiinnostuneena. Hän kertoi suvustaan ja elämästään ja purki pahaa oloaan. Yritin kaiken aikaa rohkaista ja kannustaa häntä. Hän sanoi minulle, ettei minun tarvinnut pelätä häntä. Hän ei tulisi tekemään minulle pahaa. Tämä tieto antoi minulle turvallisemman olon. Kerroin hänelle avoimesti taustaani. Hän ihmetteli, että oli pastorin kanalossa.
Hän sanoi antautuvansa kuljetettavakseni sinne, minne veisin hänet. Ymmärsin tästä ajatuksesta, ettei hänellä ollut tietoa siitä, missäpäin saarala oli. Nyt ymmärsin paremmin hänen sanansa, että pelastin hänet. Matka eteni hitaasti, joten meillä oli mahdollisuus kommunikoida toistemme kanssa ihan mukavasti. Minun tuli miestä sääli, koska hänellä tuntui olevan paljon ongelmia. Lupasin rukoilla hänen puolestaan. Päästyämme sairaalaan hän kiitti minua moneen kertaan ja vakuutti, että tulemme vielä näkemään toisemme. Lopuksi hän sanoi minulle, että hän antaa minulle tuhat aplodia. Tuntemattoman apua saaneen ja apua tarvitsevan miehen tuhannen aplodin saattelemana lähdin iloisella mielellä jatkamaan iltalenkkiäni. Ajattelin, etten ole koskaan saanut noin erikoisia ja mieltä ilahduttavia kiitoksia palveluksistani!
Katuvalot heittivät mustia alastomia koivun varjoja lumiselle jalkakäytävälle saaden maiseman näyttämään erikoiselta. Kirkkaat tähdet tuikkivat iloisesti yötaivaalla ja pienillä pivillä näytti olevan kiire poistua taivaan näyttämöltä! Siinä kävellessäni rukoilin, että kohtaamani mies saisi edelleen tarvitsemaansa apua ja lämpimän yösijan häntä ymmärtävien hoitajien toimesta. Toivoisin, että tekin muistaisitte tätä tuntematonta miestä iltarukouksissanne! Siunausta yölevollenne!
PS. Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun taivaalta tipahti tuohi autoni sivupeiliin. Muistathan tämän kertomuksen? Ellet, niin voit lukea tuon tarinan blogiltani tai tulla katsomaan sitä Karpalon seinällä olevasta taulusta.
Astuessani ulko-ovesta, ajattelin viime päivien runsaita lumisateita. Ulkona oli pimeää, mutta ei kovin kylmää. Jonkin matkaa käveltyäni kuulin takaani voihkivan tapaisen äänen. Katsoin taakseni ja ymmärsin, että tuo huuto oli tarkoitettu minulle. Totesin, että humalainen mustiin pukeutunut mies istui kivisellä kylmällä rapulla pidellen käsissään kahta kainalosauvaa. Muistin heti 31-vuotiaan sosiaalityöntekijä Julio Diazin kertomuksen fb:sta. Tämä kertomus antoi minulle rohkeutta ottaa askeleita tuntematonta ja vähän pelottavaakin miestä kohden. Tuli mieleeni, että tuo mies voisi vaikka huitaista noilla kainalosauvoilla minut tainnoksiin ja yrittää ryöstää minut. Jos näin olisi käynyt, niin olisin ollut huono saalis, koska minulla ei ollut lompakkoa mukana.
Saavuttuani miehen luo kuulin hänen sanovan, ettei hän pääse tästä mihinkään. Kysyin häneltä, että mihin hänen pitäisi päästä? Sairaalaan, hän vastasi. Nostin hänet ylös ja otin hänet kainalooni ja lähdin viemään häntä sairaalaa kohden. Puhuin miehelle ystävällisellä ja lempeällä äänellä. Hän kiitti minua siitä, että pelastin hänet. Kerroin hänelle Jumalasta, joka voi pelastaa ihmisen. Mies kertoi tarinaansa ja minä kuuntelin häntä kiinnostuneena. Hän kertoi suvustaan ja elämästään ja purki pahaa oloaan. Yritin kaiken aikaa rohkaista ja kannustaa häntä. Hän sanoi minulle, ettei minun tarvinnut pelätä häntä. Hän ei tulisi tekemään minulle pahaa. Tämä tieto antoi minulle turvallisemman olon. Kerroin hänelle avoimesti taustaani. Hän ihmetteli, että oli pastorin kanalossa.
Hän sanoi antautuvansa kuljetettavakseni sinne, minne veisin hänet. Ymmärsin tästä ajatuksesta, ettei hänellä ollut tietoa siitä, missäpäin saarala oli. Nyt ymmärsin paremmin hänen sanansa, että pelastin hänet. Matka eteni hitaasti, joten meillä oli mahdollisuus kommunikoida toistemme kanssa ihan mukavasti. Minun tuli miestä sääli, koska hänellä tuntui olevan paljon ongelmia. Lupasin rukoilla hänen puolestaan. Päästyämme sairaalaan hän kiitti minua moneen kertaan ja vakuutti, että tulemme vielä näkemään toisemme. Lopuksi hän sanoi minulle, että hän antaa minulle tuhat aplodia. Tuntemattoman apua saaneen ja apua tarvitsevan miehen tuhannen aplodin saattelemana lähdin iloisella mielellä jatkamaan iltalenkkiäni. Ajattelin, etten ole koskaan saanut noin erikoisia ja mieltä ilahduttavia kiitoksia palveluksistani!
Katuvalot heittivät mustia alastomia koivun varjoja lumiselle jalkakäytävälle saaden maiseman näyttämään erikoiselta. Kirkkaat tähdet tuikkivat iloisesti yötaivaalla ja pienillä pivillä näytti olevan kiire poistua taivaan näyttämöltä! Siinä kävellessäni rukoilin, että kohtaamani mies saisi edelleen tarvitsemaansa apua ja lämpimän yösijan häntä ymmärtävien hoitajien toimesta. Toivoisin, että tekin muistaisitte tätä tuntematonta miestä iltarukouksissanne! Siunausta yölevollenne!
PS. Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun taivaalta tipahti tuohi autoni sivupeiliin. Muistathan tämän kertomuksen? Ellet, niin voit lukea tuon tarinan blogiltani tai tulla katsomaan sitä Karpalon seinällä olevasta taulusta.
A. Hartikaisen ja V. Piipposen yleisötilaisuus Kuusamossa ma 24.3.2014 klo 18.
TV7:stä tutut Aulikki Hartikainen ja Veijo Piipponen tulevat Kuusamoon maanantaina 24.3.2014. He pitävät yleisötilaisuuden Kuusamon Adventtikirkossa, Kitkantie 37, klo 18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja kaikki ovat lämpimästi tervetulleita kuulemaan Jumalan sanaa. Tarkemmat tiedot tilaisuudesta on Koillismaan Uutiset -lehdessä.
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Sanasodan voi estää ja lopettaa itsehillinnän avulla!
"Moni viskaa sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisaitten kieli on lääke." (San. 12:18.)
"Kultaomenia hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.! (San. 25:11.)
"Kuningas on sen ystävä, joka rakastaa sydämen puhtautta ja jonka puhe on miellyttävää." (San. 22:11.)
Nämä ovat hyviä sananlaskuja, joita kannattaa pohtia ja ottaa opiksi. Kaikki Raamattuun kirjoitetut sananlaskut ovat Jumalan puhetta meille opetukseksi ja kasvatukseksi.
Em. sananlaskut opettavat meille mm. itsehillinnän tärkeyttä. Itsehillinnän puute on vakava asia. Löydämme tämän ominaisuuden puutteen jo syntihistorian alkulehdiltä. Historia opettaa meille kuinka moni hyvin alkanut elämä on päättynyt kurjasti itsehillinnän puutteen tähden. Jokainen ihminen tarvitsee elämänsä aikana paljon itsehillintää. Itsehillintä on Pyhän Hengen hedelmä, joka kasvaa ja kypsyy suhteessa, olkoon sitten kysymyksessä Jumala- tai ihmissuhde tai suhde elämään ylipäätänsä. Ensimmäinen suhde jokaiselle ihmiselle muodostuu perheessä. Vanhempien ja lasten välisissä suhteissa tulisi kiinnittää paljon huomiota itsehillinnän kehitykseen. Hyvin käyttäytyvät lapset ovat vanhempiensa ilo. Itsehillintä kaunistaa lapsia paremmin kuin vaatteet ja ulkonaiset asiat. Kukaan ihminen ei voi menestyä elämässä ilman itsehillintää. Nykyään puhutaan paljon itsetunnosta, sen heikkoudesta, vahvuudesta ja terveydestä. Terve itsetunto on todella tärkeä asia, mutta sen vahvistamisessa voidaan mennä äärimmäisyyksiin, niin kuin kaikissa muissakin elämään liittyvissä kysymyksissä. Haukkuminen ja mollaaminen ja liika kehuminen ja kiittäminen ovat ääripäitä, joilla molemmilla ovat huonot vaikutukset ihmisen henkiseen kasvuun. Kiitoksesta elävä ihminen kestää huonosti vastoinkäymisiä. Jalustalle korotettu lapsi tai nuori voi joutua omahyväisyyden koukkuun. Omahyväisyys pilaa luonteen ja rikkoo suhteet. Väärä sana väärään aikaan on kuin haavoittava tai jopa kuolettava miekanpisto. Sanasota on todellista sotaa, jonka voi estää ja lopettaa Jumalan antaman itsehillinnän avulla.
"Kultaomenia hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.! (San. 25:11.)
"Kuningas on sen ystävä, joka rakastaa sydämen puhtautta ja jonka puhe on miellyttävää." (San. 22:11.)
Nämä ovat hyviä sananlaskuja, joita kannattaa pohtia ja ottaa opiksi. Kaikki Raamattuun kirjoitetut sananlaskut ovat Jumalan puhetta meille opetukseksi ja kasvatukseksi.
Em. sananlaskut opettavat meille mm. itsehillinnän tärkeyttä. Itsehillinnän puute on vakava asia. Löydämme tämän ominaisuuden puutteen jo syntihistorian alkulehdiltä. Historia opettaa meille kuinka moni hyvin alkanut elämä on päättynyt kurjasti itsehillinnän puutteen tähden. Jokainen ihminen tarvitsee elämänsä aikana paljon itsehillintää. Itsehillintä on Pyhän Hengen hedelmä, joka kasvaa ja kypsyy suhteessa, olkoon sitten kysymyksessä Jumala- tai ihmissuhde tai suhde elämään ylipäätänsä. Ensimmäinen suhde jokaiselle ihmiselle muodostuu perheessä. Vanhempien ja lasten välisissä suhteissa tulisi kiinnittää paljon huomiota itsehillinnän kehitykseen. Hyvin käyttäytyvät lapset ovat vanhempiensa ilo. Itsehillintä kaunistaa lapsia paremmin kuin vaatteet ja ulkonaiset asiat. Kukaan ihminen ei voi menestyä elämässä ilman itsehillintää. Nykyään puhutaan paljon itsetunnosta, sen heikkoudesta, vahvuudesta ja terveydestä. Terve itsetunto on todella tärkeä asia, mutta sen vahvistamisessa voidaan mennä äärimmäisyyksiin, niin kuin kaikissa muissakin elämään liittyvissä kysymyksissä. Haukkuminen ja mollaaminen ja liika kehuminen ja kiittäminen ovat ääripäitä, joilla molemmilla ovat huonot vaikutukset ihmisen henkiseen kasvuun. Kiitoksesta elävä ihminen kestää huonosti vastoinkäymisiä. Jalustalle korotettu lapsi tai nuori voi joutua omahyväisyyden koukkuun. Omahyväisyys pilaa luonteen ja rikkoo suhteet. Väärä sana väärään aikaan on kuin haavoittava tai jopa kuolettava miekanpisto. Sanasota on todellista sotaa, jonka voi estää ja lopettaa Jumalan antaman itsehillinnän avulla.
torstai 20. maaliskuuta 2014
Tuulta ja tulenliekkejä!
"Enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulenliekiksi". (Hep. 1:7.)
Jumalan palvelijat ovat syttyneet Jumalan tulesta, olkoot he sitten Jumalan enkeleitä, jotka ovat taivaassa, tai ihmisiä, jotka palvelevat Jumalaa maan päällä. Pyhä Henki on tuli, joka sytyttää sammuneet sielut niin, että heistä tulee palavia Jumalan palvelijoita. Herran alttarille ei saa tuoda itse sytytettyä tulta, sellainen tuli on Jumalalle vierasta. Alttarin tulta pitää myös varjella niin, ettei se pääse sammumaan. Tuli sammuu, jos sana ja rukous jäävät pois päiväohjelmasta. Jumala on kuluttava tuli, joka polttaa uhrin. Meidän tulee antaa itsemme hänelle uhriksi. Jos näin teemme, niin Jumalan tuli polttaa synnin. Synnin palaessa rakkauden tuli roihahtaa suurempaan liekkiin. Mooses ihmetteli palavaa pensasta, jonka liekit eivät hävittäneet pensasta. Ajattelen, että palava pensas kuvasi Kristusta, hänen ihmisyyttään ja jumaluuttaan. Pyhän Hengen sytyttämät Jumalan lapset ovat kuin palavia pensaita tai palavia soihtuja ja kynttilöitä pimeässä ja kylmässä maailmassa, levittäen valoa ja lämpöä. Tuli leviää nopeasti tuulen mukana. Tänä päivänä tarvitaan tuulta ja tulenliekkejä, että maailma syttyisi Hengen paloon! Molemmat elementit kuvaavat Pyhää Henkeä, joka saa rakkauden tulen sytyttämät sytyttämään sammuneita soihtuja niin, että evankeliumin tuli leviää myrskytuulen tavoin ja sielut pelastuvat tuomion tulelta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
