Enkelit asialla!

Torstaina 19.9.2019 Leipäkirkon jälkeen vein Terhon perheelle ruoka-avustusta. Lapset pitivät melko kovaa ääntä ja minulla oli kuulokojeet korvissa. Sanoin, että minun pitää ottaa kojeet pois korvista, koska ääni on liian voimakas. Laitoin kojeet hupparin taskuun. Touhusimme lasten kanssa ja ulkona laitoimme Terhon pakettiautoon roskia peräkärrystä, koska tarvitsin peräkärryä seuraavana päivänä perunamaalla ja sitten Oulussa. Terho aikoi mennä mökille polttamaan roskat siellä. Perjantaiaamuna 20.9.2019 etsin kuulokojeita. Niitä ei löytynyt mistään. Kävin läpi kaikki paikat, joissa olin edellisenä päivänä liikkunut. Ei näkynyt missään. Minulle tuli pieni paniikki, koska tarvitsen niitä erikoisesti nyt kun lähden Ouluun. Rukoilin hartaasti Herraa auttamaan minua löytämään ne ennen Ouluun lähtöä. Kävin kaksi kertaa Terhon ja Sinin luona, koska viimeinen muistikuva kojeista oli heillä, kun otin kojeet pois korvista ja laitoin ne taskuun. Taskussa niitä ei enää ollut. Etsimme yhdessä joka paikasta. Erityisesti sohva sai tarkan syynin, koska istuin siinä lasten kanssa. Mietin jo vakuutustani. Voisikohan kotisupervakuutus korvata? Kojeet maksavat 1400 € ja ne on itse korvattava, jos niille tapahtuu jotakin, minulle sanottiin, kun sain ne. Olin jo luovuttamassa etsinnän, koska piti lähteä Ouluun. Lopuksi Terho sanoi, että katsotaan vielä ulkoa, jos ne ovat tippuneet sinne. Muistelimme eilisiltaista touhuamme ja tarkastelin huolella pihamaata missä liikuin. Ei mitään merkkiä kuulokojeista. Sanoin Terholle, että olen rukoillut Jumalaa lähettämään enkelin tuomaan ne minulle, vaikka ne olisivat tipahtaneet minne hyvänsä. Epäilimme, että ne joutuivat roskien joukkoon ja Terho on ne jo polttanut mökillä. Olimme tutkineet pihan hyvin huolellisesti, mutta ei niitä näkynyt. Tein vielä viimeisen kierroksen siinä kohdassa, jossa kannoin roskia. Yht'äkkiä silmäni osuivat tuttuun kojeeseen. Siinä on ainakin yksi ja vierellä oli toinenkin. Miten voi olla mahdollista, että ne olivat siinä? Terho sanoi, ettei niitä äsken ollut, kun hän sen paikan katsoi vähän aikaisemmin. Jäimme pohtimaan ihmettä, että varmaan enkeli laittoi ne siihen. Ehkä enkeli oli pelastanut ne roskista ja tulesta mökillä ja toi ne siihen silmieni eteen. Enkelit olivat kyllä asialla! Olipa iloinen hetki! Kyllä siinä kiitokset kohosivat ylös taivaaseen! Nyt oli mukava lähteä Ouluun huojentuneena. Kirjoitan tätä Oulussa Suvin luona! Tämä on ihmeellisten kokemusten sarjaan kuuluva kertomus!