Aurinko paistoi koko päivän ja oli lämmintä. Menimme katsomaan seurakuntamme jäsentä, Biritiä. Birit on 91-vuotias ja asuu Utsjoen vanhusten talossa.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kemijärven ABC. Mika söi aamupalan ja minä lämpimän juoman. Matka jatkui Sodankylään 5-tietä. Kauniit Lapin ja Kemijoen maisemat avautuivat eteemme. Ihmettelimme Kemijoen pituutta ja veden runsasta määrää.
Seuraavaksi pysähdyimme Sodankylässä.
Sitten söimme eväitä Inarissa kauniilla paikalla järven rannalla. Näimme vesitason nousevan ilmaan. Inarinjärvi on suuri ja kaunis. Siellä olisi ihana veneillä kauniina kesäpäivänä.
Ennen Utsjokea pysähdyimme vielä ja tankkasimme auton.
Utsjoelle saavuimme klo 15.30. Vaihdoimme vaatteet Lapinkylän leirintäalueen mökissä nro 6, jossa olimme yhden yön.
Menimme Biritin luo. Hän vei meidät ensimmäisenä syömään vanhusten talon ruokasaliin. Birit liikkui sujuvasti rollaattorilla. Ruokana oli kasvissosekeitto, joka maistui erittäin hyvältä. Kehuimme sitä emännille. Esittelin itseni ja Mikan ja sanoin hoitajille, että voin pitää vanhuksille hartaushetken, jos he haluavat. Kyllä he halusivat mielihyvin. He sanoivat, että vierailijat ovat aina tervetulleita. Ensin pidimme Biritille ehtoollisjumalanpalveluksen ja sen jälkeen hyväkuntoisille vanhuksille iltahartauden klo 17.30. Puhuin rauhan -teemasta. Kerroin vanhusten välisestä konfliktista, joka rikkoi vanhusten välisen rauhan ja siitä kuinka rauha palautui ihmeellisen kokemuksen ja anteeksiantamuksen kautta ja liituviiva pyyhittiin pois. Vanhuksia oli paikalla 12. Sitten menimme dementiaosastolle, jossa 8 vanhusta oli läsnä. Kaikki kuuntelivat hyvin tarkkaavaisesti ja olivat "kartalla" ainakin hartauden ajan. Lauloimme vanhusten kanssa myös monia virsiä vanhusten toivomuksesta. Tilaisuudet olivat herkkiä ja meitä kiitettiin monta kertaa siitä, että tulimme vierailemaan vanhusten luona. Vanhusten kasvot olivat valoisat ja niistä kuvastui kiitollisuus hyvästä huolenpidosta.
Hartaushetkien jälkeen viivyimme vielä Biritin luona ja vaihdoimme kuulumiset. Birit antoi mukaamme kirppistavaraa ja lintukellon muistoksi hänestä kotiseurakunnalleen. Kello on kaunis ja se on nyt lasenluokan seinällä, Kuusamossa ja sopii siihen hyvin. Klo 19.30 lähdimme majapaikkaan, Lapinkylään. Kävimme iltalenkillä Norjan puolella ja ihailimme ruskaisia tunturimaisemia. Olimme rauhassa tunturien kainalossa. Tapasimme monia turisteja, mm. kiinalaisia. Iltapuuhien jälkeen menimme nukkumaan ja heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme marja-astioiden kanssa tunturiin. Löysimme mielenkiintoisen geologisen luontopolun (3,4 km), jonka kiersimme aamutuimaan. Aamu-usva nousi laaksosta tunturin huippua kohden. Poimin n. 2 litraa puolukoita ja karnikkaa. Opastaulut kertoivat Utsjoen geologisesta historiasta, johon tutustuimme mielenkiinnolla. Kaksi isoa siirtokiveä oli ratsastanut jään päällä Norjasta tunturin päälle. Niitä oli mukava silittää ja puhua niille, kuin kaksosille. Ne olivat nyt portinvartijoina tunturin rinteellä. Ylhäältä avautui kanis näky Utsjoen laaksoon. Tunturin päällä oli avaraa ja siellä oli kirkasvetinen lampi, jonka rannalla oli kota ja muita pieniä rakennuksia hyvässä kunnossa. Näimme telttailijapariskunnan aloittavan uutta päivää. Tunturipurojen kirkas vesi kertoi meille luonnon puhtaudesta. Ennen polun päättymistä näimme lähteen, josta virtasi raikas vesi. Tästä lähteestä Utsjoen koulu oli aikoinaan hakenut vetensä. Patikkaretken jälkeen tapasimme tiellä yksinäisen 71-vuotiaan pirteän miehen. Hän kysyi meiltä, että onko Viljoa näkynyt? Sitten hän jatkoi, että nyt näette. Hän on Viljo. Viljo kertoi rakentaneensa elämäsnä aikana 150 omakotitaloa ja viisi navettaa, ja hoitanut isoa porotaloutta. Kovasta työstä kertoivat kädet, joissa oli työn jäljet, mm. sormia poikki. Kun hän sai tietää, että olemme Kuusamosta, hän pokkasi meille ja nosti hattua. Hän oli hyvin kohtelias mies. Kun kerroin, että olen pastori, hän sanoi, että "oho" ja pyysi, että rukoilisin hänen puolestaan, että hän saisi syntinsä anteeksi. Rukoushetki Utsjoen tiellä oli matkamme eräs kohokohdista. Sain luvan laittaa hänen kuvansa fb:iin ja hän lähetti terveisiä jumalaapelkäävältä mieheltä. Ennen kuin jätimme Utsjoelle jäähyväiset, poikkesimme Utsjoen kirkkoon, jossa oli alkamassa jumalanpalvelus. Kaunis kirkko, pastorin ja suntion kohtaaminen oli hieno hetki. Pastorin lapinvärikäs asu sopi hyvin ruskaiseen Lappiin piristämään mieliä. Hienot kokemukset ja nämä värit mielessämme lähdimme jatkamaan kotimatkaa kohti Kuusamoa. Luonnon kauneus oli puhuttelevaa ja ilman raikkaus ja puhtaus virkistivät koko ihmistä.
Lauantai-iltana Birit antoi Utsjoen kylähden, Giisan, jossa oli kirjoitus Biritin äidin veljestä, Pedar Jalvista joka eli 1888-1916. Hän on kirjoittanut ensimmäisen saamenkielisen kirjan "Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita", joka on kääneety suomeksi, ja jonka löysimme Inarin saamelaismuseosta, Siidasta. Siidassa on paljon nähtävää sisällä ja ulkona. Kannattaa käydä tutustumassa. Saimme tietää, että Pedar Jalvi kuoli tuberkuloosiin 28-vuotiaana, Inarissa. Löysimme hänen hautansa ja pidimme siellä rukouksen hänen muistolleen. Rukoilimme myös saamelaisten ja pohjoisen kansan puolesta. Rukouksen jälkeen tuntui hyvältä. Tämä oli mieleenpainuva hetki. Tutustuimme Siidaan ja Inarin saamelaiseen kirkkoon. Kirkon alttaritauluun on maalattu saamelaisperhe, joka kohtaa Kristuksen. Tämä puhuttelee katsojaa. Opimme paljon saamelaisista, kun luimme Pedar Jalvin kirjan läpi matkan aikana. Kirjan voitte tilata Siidasta, se maksaa 25 €. Ensimmäinen kokemukseni Siidasta on vuosien takaa, kun pidin Kuusamossa saamelais illan ja tilasin iltaa varten Siidasta materiaalia. Kerroin tämän kokemuksen Siidassa ja he olivat tiedosta iloisia.
Ennen Ivaloa poikkesimme Kaunispäässä ja Saariselällä. Molemmat paikat ovat upeita. Lapin avarat tunturimaisemat tekevät aina syvän vaikutuksen. Kaunispään huipulta ostin pienet tuliaiset. Täällä näkyvät tähdet ja revontulet ja kaikki taivaan valot pimeinä talvi-iltoina todella mahtavasti. Mökeissä on paljon lasia, joten valoja saa ihailla myös vuoteesta käsin.
Kaunispään jälkeen auton moottori alkoi kuumeta. Jäähdytysjärjestelmään tuli vika. Piti tilata Lapin hinausauto. Nyt jouduimme ostamaan paljon vettä ja jäähdytysnestettä ja lisäämään niitä jäähdytysneste säiliöön vähän väliä. Matkanteko hidastui ja jouduimme jäämään yöksi Ivaloon. Hotelli Ivalo tarjosi keidashetken ja maanantaiaamuna jatkoimme matkaa Sodankylään. Ivalon ja Sodankylän korjaamot eivät löytäneet vikaa. Sodankylässä olin vähällä hypätä linja-autoon, koska en ollut varma pääsemmekö tällä autolla Kuusamoon tarpeeksi ajoissa töitteni tähden. Sodankylän matkahuollossa tapasin seurakuntamme jäsenen, Ullan, joka kertoi minulle, että Kuusamoon pääsee sinä iltana Rovaniemen kautta. Minulla oli 15 minuttia aikaa tehdä ratkaisu. Kaveria ei jätetä -ajatus sai minut jäämään Mikan tueksi. Hyvä näin! Otimme riskin ja lähdimme autolla kohti Kemijärveä. Pääsimme melkein perille Kemijärvelle lisäämättä nestettä. Kemijärven jälkeen jouduimme pysähtymään monta kertaa ennen kuin olimme Kuusamossa maanantai-iltana klo 22.00. Pääsimme sittenkin perille Jumalan armon avulla. Matkasta tuli mahtava seikkailu, joka jää mieleen monine mielenkiintoisine vaiheineen. Nyt Mikan auto on korjattu ja elämä jatkuu normaalisti.
Utsjoen matkat:
21.-23.9.2012 Anne, Paavo, Toni P., Senora P. ja Raija H.
10.-12.8.2018 Anne ja Paavo
1.-3.9.2018 Paavo ja Mika K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti