Herran seurakunta odottaa autuaallisen toivon täyttymistä, Jeesuksen Kristuksen takaisintuloa. Tämä toivo muuttaa kuoleman, tappiosta voitoksi, koska Jeesus herättää uskossa kuolleet, kun hän tulee. Jokainen Jumalan lapsi voi yhtyä apostoli Paavalin sanoihin, jotka hän sanoi ennen kuolemaansa, kun hän tiesi lähtönsä hetken tulleen:
”Minä olen hyvän kilvoituksen
kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle
talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava
minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen
ilmestymistään rakastavat.” (2. Tim. 4:7,8.)
M. L. syntyi 1925 Sysmässä. Hän nukkui
pois raamatullisen iän ylittäneenä 91-vuotiaana maanantaina 10.7.2017 klo 18.20,
Rovaniemellä rakkaan tyttärensä saattelemana.
M. syntyi maanviljelijäperheeseen viidentenä lapsena 8-lapsiseen sisarusparveen, jossa pojat ja tytöt syntyvivät vuorotellen 4+4. Hän
oli jo lapsena hyvin aktiivinen kaikessa toiminnassa. Valittulan kouluun oli
lähes 8 km suuntaansa, jonka M teki kävellen ja talvella hiihtäen. Matka
lyheni muutaman kilometrin, kun Joutsjärven jään kautta pääsi oikaisemaan.
Sota-aikana hän hankki pistoolin itselleen, jolla teurasti
maatalojen sikoja ja muita eläimiä, kun miehet olivat rintamalla.17-vuotiaana
hän itsekin osallistui sotatoimiin radistina Laguksen joukoissa
Vickers-panssarivaunussa. Kuolema kävi lähellä, kun panssarivaunuun tuli
vihollisen ammus. M sai päähänsä elinikäiset sirpaleet, jotka koteloituivat
päähän muistona sodasta. Lapin sodassa M ajoi moottoripyörällä miinaan ja
makasi tajuttomana Sinetän tien varrella, josta ruumiiden kerääjät toimittivat
hänet Hirvaan kenttäsairaalaan. M osallistui silloin Tornion-maihinnousuun
ja täytti siihen aikaan 18 vuotta.
Sodan päättyessä M jatkoi varusmiespalvelustaan Turussa
autokomppaniassa, jossa hän sai lempinimen ”Touhula”. Iltalomilla hän tutustui
tulevaan E-puolisoonsa. E:n täyttäessä 18 vuotta11.helmikuuta 1945 he menivät
kihloihin ja häät vietettiin jo toukokuussa samana vuonna M:n kotona Sysmän
Valittulassa.
Ensimmäinen koti perustettiin M:n lapsuudenkotiin Sysmään.
L:n perheeseen syntyi
kolme lasta: kaksi tytärtä ja yksi poika. R syntyi esikoisena vuonna 1946,
R 1947 ja M kuopuksena 1950.
Naimisiin mentyä M työskenteli monenlaisissa ammateissa
Turun torikauppiaasta Pekkalan maanviljelijästä Inarin sähkölaitoksen
ylihoitajaksi.
Rovaniemellä asuessaan hän kävi ilta-ammattikoulussa sähköasentajan
linjan. Sähköistäen mm. Hirvaan kansakoulun, joka on edelleenkin toiminnassa.
Asuinpaikkoja M:lle ja E:lle kertyi kymmeniä aina etelästä lähes
perimmäiseen Lappiin.
Karigasniemessä asuessaan hän sähköisti Teno- ja Inarijoen
taloja Angelista Outakoskelle saakka. Angelissa oli ”valojuhlat” jouluaattona
1966. M muistetaan vieläkin Angelissa valontuojana. Eräs rajamies, joka oli
hyvä antamaan lisänimiä ihmisille, antoi M:lle nimen Mikko-vilkastus. Tämä
nimi oli samansuuntainen nimi, minkä M sai jo Turussa autokomppaniassa,
Touhula.
Tämä nimi kuvastaa hyvin M:n temperamenttia ja luonnetta.
Karigasniemessä hän perusti leirintäalueen vuonna 1966
palaneen omakotitalon paikalle. R hoitaa aluetta edelleen P-vaimonsa
kanssa.
Inarissa ollessaan voimalaitoksen ylihoitajana hän jäi
sairaseläkkeelle vuonna 1981.
Joitakin vuosia ollessaan eläkkeellä M koki uskonnollisen
herätyksen ja liittyi vaimonsa E:n kanssa Rovaniemen adventtiseurakuntaan
sapattina kesäkuussa 1983 pastori O P:n kastamana
M jäi leskeksi 2014, kun E-vaimo väsyi sairauden
murtamana. Yhteistä leipää he ehtivät syödä lähes 70 vuotta.
M oli naapureilleen kovin avulias. Pyyteettömästi hän
avusti naapureitaan ja sukulaisiaan kaikenlaisissa remontti- ja sähkötöissä. Kuusamon
kirkon rakennustöissä M oli mukana 1996. Opin tuntemaan M:n iloisena ja
reippaana veljenä, joka palveli sydämellisesti ja antautuneesti mitä
erilaisimmissa tehtävissä. Kirkossa hän toimi usein kanttorina, säestäen laulut
harmonilla.
M sai elää pitkän ja vaiherikkaan elämän. Isä-M,
pappaa ja iso-pappaa sekä ystävällistä ja avuliasta naapuria jäivät kaipaamaan
läheisten ja omaisten lisäksi laaja sukulais- ja ystäväpiiri.
M toteaa, että kaikista
elämänsä aikana tehdyistä ratkaisuista parhain oli se, kun E antoi elämänsä
Jeesukselle. Näin he saivat yhdessä palvella Herraa.
M ja E olivat
uskollisia ja periaatteellisia seurakunnan jäseniä. Molemmat saivat elää pitkän
ja rikkaan elämän.
M-veli sai iäisyyskutsun keskikesällä,
jolloin luonto on kauneimmillaan. Kesä muistuttaa meitä siitä ikuisesta kesästä
jonne olemme matkalla.
M-veli uskoi Jeesukseen
ja hänen takaisintuloonsa. Ylösnousemustoivo ei ollut hänelle vieras
ajatus. Hän ymmärsi, että Jeesuksen takaisintuloon liittyy vanhurskasten
ylösnousemus. Tässä toivossa hänet laskettiin viimeiselle lepovuoteelleen odottamaan
Jeesuksen lupauksen täyttymystä. Tämän autuaallisen toivon, täyttyessä tapahtuu
ensimmäinen ylösnousemus Herran omille.
Tuona päivänä M-veljellä
on Jumalan armosta toivo uudesta elämästä, iankaikkisen kesän lämmöstä ja
kirkkaudesta. Silloin hänellä on toivo saada kuulla Vapahtajan huulilta sanat:
”Hyvin tehty! Olet hyvä ja
luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon
haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)
Nyt M-veli saa levätä vaivoistaan
ja me saamme jättää hänelle jäähyväiset jälleennäkemisen toivossa.
1. Tess. 4:13-18 Apostoli Paavali kirjoittaa näin:
”Tahdomme, veljet, teidän
olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette
surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut
ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen
tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille,
mitä Herra on sanonut: me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti,
kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.
Itse Herra laskeutuu
taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja
ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka
olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän
kanssaan pilvissä Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti