keskiviikko 2. elokuuta 2017

M. L:n muistolle


Herran seurakunta odottaa autuaallisen toivon täyttymistä, Jeesuksen Kristuksen takaisintuloa. Tämä toivo muuttaa kuoleman, tappiosta voitoksi, koska Jeesus herättää uskossa kuolleet, kun hän tulee. Jokainen Jumalan lapsi voi yhtyä apostoli Paavalin sanoihin, jotka hän sanoi ennen kuolemaansa, kun hän tiesi lähtönsä hetken tulleen:
”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2. Tim. 4:7,8.)   
M. L. syntyi 1925 Sysmässä. Hän nukkui pois raamatullisen iän ylittäneenä 91-vuotiaana maanantaina 10.7.2017 klo 18.20, Rovaniemellä rakkaan tyttärensä saattelemana.
  
M. syntyi maanviljelijäperheeseen viidentenä lapsena 8-lapsiseen sisarusparveen, jossa pojat ja tytöt syntyvivät vuorotellen 4+4. Hän oli jo lapsena hyvin aktiivinen kaikessa toiminnassa. Valittulan kouluun oli lähes 8 km suuntaansa, jonka M teki kävellen ja talvella hiihtäen. Matka lyheni muutaman kilometrin, kun Joutsjärven jään kautta pääsi oikaisemaan.

Sota-aikana hän hankki pistoolin itselleen, jolla teurasti maatalojen sikoja ja muita eläimiä, kun miehet olivat rintamalla.17-vuotiaana hän itsekin osallistui sotatoimiin radistina Laguksen joukoissa Vickers-panssarivaunussa. Kuolema kävi lähellä, kun panssarivaunuun tuli vihollisen ammus. M sai päähänsä elinikäiset sirpaleet, jotka koteloituivat päähän muistona sodasta. Lapin sodassa M ajoi moottoripyörällä miinaan ja makasi tajuttomana Sinetän tien varrella, josta ruumiiden kerääjät toimittivat hänet Hirvaan kenttäsairaalaan. M osallistui silloin Tornion-maihinnousuun ja täytti siihen aikaan 18 vuotta.

Sodan päättyessä M jatkoi varusmiespalvelustaan Turussa autokomppaniassa, jossa hän sai lempinimen ”Touhula”. Iltalomilla hän tutustui tulevaan E-puolisoonsa. E:n täyttäessä 18 vuotta11.helmikuuta 1945 he menivät kihloihin ja häät vietettiin jo toukokuussa samana vuonna M:n kotona Sysmän Valittulassa.

Ensimmäinen koti perustettiin M:n lapsuudenkotiin Sysmään.

L:n perheeseen syntyi kolme lasta: kaksi tytärtä ja yksi poika. R syntyi esikoisena vuonna 1946, R 1947 ja M kuopuksena 1950.

Naimisiin mentyä M työskenteli monenlaisissa ammateissa Turun torikauppiaasta Pekkalan maanviljelijästä Inarin sähkölaitoksen ylihoitajaksi.

Rovaniemellä asuessaan hän kävi ilta-ammattikoulussa sähköasentajan linjan. Sähköistäen mm. Hirvaan kansakoulun, joka on edelleenkin toiminnassa. Asuinpaikkoja M:lle ja E:lle kertyi kymmeniä aina etelästä lähes perimmäiseen Lappiin.

Karigasniemessä asuessaan hän sähköisti Teno- ja Inarijoen taloja Angelista Outakoskelle saakka. Angelissa oli ”valojuhlat” jouluaattona 1966. M muistetaan vieläkin Angelissa valontuojana. Eräs rajamies, joka oli hyvä antamaan lisänimiä ihmisille, antoi M:lle nimen Mikko-vilkastus. Tämä nimi oli samansuuntainen nimi, minkä M sai jo Turussa autokomppaniassa, Touhula.
Tämä nimi kuvastaa hyvin M:n temperamenttia ja luonnetta.

Karigasniemessä hän perusti leirintäalueen vuonna 1966 palaneen omakotitalon paikalle. R hoitaa aluetta edelleen P-vaimonsa kanssa.

Inarissa ollessaan voimalaitoksen ylihoitajana hän jäi sairaseläkkeelle vuonna 1981.

Joitakin vuosia ollessaan eläkkeellä M koki uskonnollisen herätyksen ja liittyi vaimonsa E:n kanssa Rovaniemen adventtiseurakuntaan sapattina kesäkuussa 1983 pastori O P:n kastamana

M jäi leskeksi 2014, kun E-vaimo väsyi sairauden murtamana. Yhteistä leipää he ehtivät syödä lähes 70 vuotta.

M oli naapureilleen kovin avulias. Pyyteettömästi hän avusti naapureitaan ja sukulaisiaan kaikenlaisissa remontti- ja sähkötöissä. Kuusamon kirkon rakennustöissä M oli mukana 1996. Opin tuntemaan M:n iloisena ja reippaana veljenä, joka palveli sydämellisesti ja antautuneesti mitä erilaisimmissa tehtävissä. Kirkossa hän toimi usein kanttorina, säestäen laulut harmonilla.
M sai elää pitkän ja vaiherikkaan elämän. Isä-M, pappaa ja iso-pappaa sekä ystävällistä ja avuliasta naapuria jäivät kaipaamaan läheisten ja omaisten lisäksi laaja sukulais- ja ystäväpiiri.

M toteaa, että kaikista elämänsä aikana tehdyistä ratkaisuista parhain oli se, kun E antoi elämänsä Jeesukselle. Näin he saivat yhdessä palvella Herraa.
M ja E olivat uskollisia ja periaatteellisia seurakunnan jäseniä. Molemmat saivat elää pitkän ja rikkaan elämän.   
M-veli sai iäisyyskutsun keskikesällä, jolloin luonto on kauneimmillaan. Kesä muistuttaa meitä siitä ikuisesta kesästä jonne olemme matkalla.

M-veli uskoi Jeesukseen ja hänen takaisintuloonsa.   Ylösnousemustoivo ei ollut hänelle vieras ajatus. Hän ymmärsi, että Jeesuksen takaisintuloon liittyy vanhurskasten ylösnousemus. Tässä toivossa hänet laskettiin viimeiselle lepovuoteelleen odottamaan Jeesuksen lupauksen täyttymystä. Tämän autuaallisen toivon, täyttyessä tapahtuu ensimmäinen ylösnousemus Herran omille.
Tuona päivänä M-veljellä on Jumalan armosta toivo uudesta elämästä, iankaikkisen kesän lämmöstä ja kirkkaudesta. Silloin hänellä on toivo saada kuulla Vapahtajan huulilta sanat:
”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)
Nyt M-veli saa levätä vaivoistaan ja me saamme jättää hänelle jäähyväiset jälleennäkemisen toivossa.

 1. Tess. 4:13-18 Apostoli Paavali kirjoittaa näin:
”Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti, kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.
Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla”. 

Ei kommentteja: