"Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu. Te olitte "eksyksissä niin kuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo." (1. Piet. 2:24,25.)
Kukaan muu ei voinut kantaa syntikuormaamme kuin Jeesus Kristus. Tähän tehtävään tarvittiin Jumala, meidän Luojamme. Totuus ja armo tapasit toisensa ristillä. Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.
Täydellinen lankeemus vaati täydellisen uhrin. Tähän uhriin syntinsä tunnustava saa vedota, tietäen, että hänellä on iankaikkinen elämä Jeesuksen veren kautta. Vanhurskaudelle eläminen ei ole mahdollista ilman Jeesuksen ristin sovitusta.
"Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." (Gal. 5:24.)
Kasteessa Jeesus samaistui meidän kokemukseemme ja kasteessa me samaistumme Jeesuksen Kristuksen kokemukseen.
"Teidät on haudattu hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty hänen kanssaan, uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista." (Kol. 2:12.)
Jeesuksen haavat parantavat meidän haavamme.
Kun Pietari puhuu eksymisestä, hän todistaa omasta elämästään, kun hän puhuu paimenen ja kaitsijan luo palaamisesta, hän kertoo omasta kokemuksestaan. Laumaan palaaminen on riemullinen kokemus. Se on ylösnousemusvoiman ihme!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti