Anne lähti torstaina Kajaaniin viemään äitinsä kotiin. Minulla on ollut joka päivä monenlaista palvelutehtävää aamusta iltaan. Tänään oli jumalanpalvelus klo 11. Kirkolta ajelimme tilaisuuden jälkeen Posiolle seurakunnan veljen syntymäpäiville. Söimme runsaan aterian monine herkkuineen ja katsoimme tosi vanhan komedian, jossa tapahtui jatkuvasti kaikenlaisia kommelluksia. Kiitos vieraanvaraisuudesta!
Alkuillasta tulimme Kuusamoon. Ajelin Kitkantietä Tolpanniemeen päin. Näin parinkymmenen hengen "pakolaisryhmän" kävelevän kohti luterilaista kirkkoa. Kaikilla näytti olevan tosi kylmä, kun he tarpoivat lumipyryssä eteenpäin kauluksia pystyyn nostaen ja selkä edellä tuulta vasten liikkuen. Ajattelin, että apu heille olisi nyt tarpeen. Kirkossa oli ollut konsertti, mutta se oli loppunut. Aikataulu oli pettänyt. Päätin viedä koko ryhmän kirkkoomme ja tarjota heille lämmintä juotavaa. Neljä kertaa ajelin edes takaisin kahden kirkon väliä. Lopulta kaikki olivat lämpimässä ja lämmin juoma teki heille hyvää. Sitten lauloimme ystävän kanssa Hoosianna-hymnin. Kuulijat olivat innoissaan ja taputtivat esityksen jälkeen. Pyysimme vuorostaan heitä laulamaan meille heidän omalla kielellään. He yrittivät etsiä kännykästä säestystä laululleen, mutta se ei tahtonut onnistua. Hauskaa heillä näytti kuitenkin olevan. Näin lyhyeksi heidän konserttimatkansa tuli. Sitten oli aika viedä ystävät kotiin. Ajelin pitkin kaupunkia n. 50-60 km. Minun piti arvailla, missä he asuivat, koska he eivät osanneet sanoa osoitetta.
Kun olin hakemassa uutta ryhmää, autoni pysähtyi, koska bensa loppui tankista. Pysäytin takaa tulevan auton, josta ystävä kysyi, että mikä Paavolla on hätänä? Bensa loppui, sanoin. Auto työnnettiin tien sivuun ja sitten lähdettiin hakemaan kaverin kotoa bensakanisteria. Kaikki meni hyvin. Herra lähetti avun juuri oikealla hetkellä. Auttaja oli entinen naapurini, johon tutustuin Kuukkeli-Kerhon aikoihin. Kun sain autoon 6 litraa bensaa, niin kotiinkuljetus jatkui. Kello oli melkein kymmenen, kun kaikki ystävät oli viety kotiin. Pyysimme heitä tulemaan kielikerhoon ja kikkomme tilaisuuksiin. Tässä joukossa oli kenialainen, Helsingistä Kuusamoon muuttanut mies, joka on tullut töihin vok:een. Hän osasi puhua suomea, koska hän on ollut Suomessa jo kahdeksan vuotta.
Seikkailu se tästäkin päivätä tuli!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Maailma on aikalailla mallilllaan ja kansainvaellus tänne pohjoisen perukoille on nykypäivää, ja kehitys jolle ei näy loppua. On vain sopeuduttava uuteen tilanteeseen ja säilyttää luottamus Jumalaan, kun ei meillä muuta turvaa ja pelastusta ole kuin Jeesus Kristus, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. Hänessä saamme rauhan, ilon ja vanhurskauden. Vainojenkin keskellä Hän pitää meistä huolta ja on luvannut olla joka päivä kanssamme, maailmanloppuun asti.(ja senkin jälkeen.) :)
Muutokset ovat nopeita ja niitä ei osaa aina ennakoida. Kristuksessa eläminen antaa rauhan ja turvallisuuden, kuten sanoit. Jeesuksen luona on paras turvapaikka. Tätä turvpaikkaa meidän pitäisi etsiä joka päivä, vaikka emme olisikaan ns. turvapaikanhakijoita. Hengellisessä mielessä olemme kuitenkin kaikki turvapaikanhakijoita!
Lähetä kommentti