Kaksi kuningasta ja kaksi esikuvaa!

"Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet taistelussa!" (2. Sam. 1:25.)

Tämä ajatus löytyy kuningas Daavidin valitusvirrestä, jonka hän lauloi saatuaan viestin kuningas Saulin ja hänen poikiensa, erityisesti Joonatanin kaatumisesta.

Kuningas Saulin hallituskausi alkoi juhlallisella tavalla. Saul esiintyi ujona, komeana, nöyränä ja Jumalaa palvelevana miehenä. Hän sai kansalta suuren suosion. Suosio ja valta sokaisivat hänet. Uskosta luopuminen vei hänet yhä kauemmaksi Jumalasta. Epätoivoissaan hän kääntyi lopulta vainajahenkien puoleen.

Komean ulkokuoren alle Saul kätki luonteensa heikkoudet. Itsekkyys, kateus ja juonittelu tekivät Saulista petollisen miehen. Paha henki vaivasi häntä usein ja hänen mielenterveytensä horjui.
Herran voiteleman miehen sydämestä poistui Jumalan Henki kokonaan, kun hän kääntyi paholaisen puoleen pyytämään apua vaikeassa elämäntilanteessaan.

Filistealaisten saartaessa hänet, kaikki pakotiet sulkeutuivat. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kuolla filistealaisten käsiin, omiensa tai oman käden kautta. Saulin aseenkantaja ei halunnut koskea Herran voideltuun, vaikka Saul pyysi häntä tappamaan hänet. Saul ja hänen aseenkantajansa heittäytyivät molemmat omaan miekkaansa, mutta ilmeisesti Saul ei kuollut heti, koska eräs amalekilainen mies, joka vei kuolinviestin Saulin kuolemasta Daavidille, kertoo antaneensa Saulille lopullisen kuoliniskun. Myöhemmin vielä filistealaiset löivät Saulilta pään poikki ja iloitsivat Saulin joukkojen lyömisestä.

"Niin kuolivat tuona samana päivänä Saul, hänen kolme poikaansa ja kaikki hänen miehensä." (1. Sam. 31:6.)

Amalekilainen luuli saavansa palkkion Saulin kuolinviestin johdosta, mutta hän saikin kuolemantuomion, koska hän oli satuttanut kätensä Herran voideltuun.

Daavid ei iloinnut Saulin ja hänen joukkojensa kuolemasta, vaikka he olivatkin kääntyneet häntä vastaan. Tämä on meille kaikille hyvä esimerkki siitä, miten meidän pitäisi suhtautua niihin, jotka taistelevat meitä vastaan.

Mitä olisikaan tapahtunut, jos Daavid ja Saul olisivat molemmat olleet samalla puolella vihollista vastaan?

Tänään, kaatuneitten muistopäivänä, meillä on Saulissa ja Daavidissa kaksi esikuvaa, varoittava ja seurattava!