Meillä on elävä toivo!

"Nainen, mitä itket? Ketä etsit?"

Maria itki sitä, että Jeesus oli otettu pois haudasta, eikä hän tiennyt sitä, minne Jeesus oli viety. Jeesuksen ottaminen pois haudasta oli Marialle suuri järkytys. Nyt hänellä ei ollut enää mitään jäljellä. Hän ei ymmärtänyt mistä oli kysymys. Marian kyyneleet estivät häntä näkemästä koko totuutta, ylösnoussutta Jeesusta. Surun murtaman sydämen on vaikea tarttua lohdutukseen, vaikka se olisikin aivan lähellä.

Jeesus puhuu meille Jumalan sanan kautta ja hän on meitä lähellä, kun avaamme Raamatun. Jos sydämemme on täynnä tuskaa ja ahdistusta, niin saatamme olla niin sokaistuneita, ettemme näe lohduttajaa vierellämme. Sana ei avaudu ja lohdutus jää tulematta.

Saamme uskoa tänään varmasti siihen, että Kristus on noussut ylös. Hän on taivaassa ja niiden tykönä, joilla on murtunut mieli. Jeesus elää ja rukoilee meidän puolestamme ja tulee pian takaisin noutamaan omansa ahdistuksen keskeltä.

Uskon kautta näemme Jumalan kirkkauden niissä lupauksissa, joihin hän on käteknyt läsnäolonsa siunauksen.

Nainen kuvaa seurakuntaa. Historian aikana seurakunnalla on ollut vaikeita päiviä paholaisen vainotessa sitä. Kun seurakunta on etsinyt sanan kautta Jeesusta, niin kyyneleet on kuivattu ja seurakunta on löytänyt taivaan tien ja nähnyt elävän Jeesuksen, joka on tuonut lohdutuksen ja avun. Seurakunta on johdatettu virvoittavien vetten tykö ja sielut ovat tulleet ravituiksi elämän sanalla ja epätoivo on vaihtunut elävään toivoon!

"Meillä on toivo, toivo sydämen: Herramme sapuu päälle maan. Meillä on usko, usko Jeesuksen Raamatun sanaan voittavaan. Uskomme, ett' aikanaan kaikki kansat maailman yhtyy innoin laulamaan: Halleluja Kuninkaan!"  (SL 497.)

Meillä on elävä toivo!