perjantai 29. tammikuuta 2010

Pelastetun kiitosuhri

Psalmi 116 on pelastetun kiitosuhri.
Kun ihminen kokee pelastuskokemuksen Jeesuksessa, hän esittää Herralle kysymyksen:
"Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?" (jae 12.)
Jumala on tehnyt ja tekee kaiken aikaa meille paljon hyvää. Herran lahjat ovat runsaat. Niitä ei ole hinnoiteltu. Ne ovat ilmaisia.
"Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!" (Jes. 55:1.)

Lapset, jotka saavat aina kaiken mitä he haluavat, tottuvat helposti lahjoihin niin, että he eivät enää arvosta saamiaan lahjoja. Lahjojen pitää olla aina vain suurempia ja kalliimpia ennen kuin sydämessä jokin liikahtaa. Kiittämätön lapsi on pahan mielen aiheuttaja. Jos pidämme Jumalan lahjoja itsestään selvyyksinä ja meille automaattisesti kuuluvina, niin voi käydä niin, ettemme edes huomaa niitä lainkaan. Tästä on seurauksena kiittämättömyys. Muistathan spitaali sairaat! Yksi kymmenestä palasi kiittämään Jeesusta, vaikka kaikki kymmenen saivat terveyden lahjan takaisin!
"Missä ne muut ovat?", Jeesus kyseli.

Tänäänkin saamme olla hänen hyvyytensä kohteina. Jumalan hyvyys on kuin magneetti, joka vetää meitä hänen puoleensa. Jumalan hyvyyden kirkastuminen ja kokeminen avaa mielemme hengelliselle uudistumiselle.
Nouseeko sinun sydämestäsi kysymys: "Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?"

"Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani. Minkä olen hänelle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden."
Kiitollisuuden osoittaminen Jumalaa kohtaan julkisesti on tärkeä asia. Herralle annettujen lupausten pitäminen on sitovaa. Jumala on uskollinen lupauksissaan. Jos me rikomme kaikki Jumalalle antamamme lupaukset, niin onko meillä oikeus vaatia Herraa siunaamaan meitä?
Maljan kohottaminen tuo mieleeni asian esille nostamisen. Meidän on palveltava Herraa avoimesti ja julkisesti.
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa." (Matt. 10:32,33.)

Pelastuskokemuksen saanut ihminen rakastuu pelastajaansa. Pyhän Hengen kautta vuodatettu rakkaus saa aikaan sen, että ihminen alkaa miettiä tosissaan, miten hän voisi osoittaa kiitollisuutensa Jeesusta kohtaan? Maria osoitti kiitollisuutensa voitelemalla Jeesuksen kallisarvoisella nardus-öljyllä. Mikä olisi meidän "nardus-voiteemme?" Halu palvella Jumalaa ja tehdä hyvää lähimmäisille on Pyhän Hengen työtä sydämessämme. Kiitollisuus tulee esille asenteissa ja teoissa. Ihmisen teot eivät häntä pelasta, mutta ne tuovat esille sen, asuuko pelastaja hänen sydämessään. Jeesuksen teot todistavat hänen jumaluutensa, meidän tekomme todistavat, rakastammeko häntä Vapahtajana, Herrana ja Jumalana? Kun Jumalan Henki herättää halun kiitollisuuden osoittamiseen, rakkaus keksii kyllä keinoja sen esille tulemiseen käytännössä. Pelastetun kiitosuhri tuottaa Jumalalle kunniaa, kun annamme itsemme elävänä uhrina Herralle.

2 kommenttia:

Mikko Hautala kirjoitti...

Kiitos Paavo soitosta ja blogista. En vielä ehtinyt lukea paljoakaan sinun tekstiä, mutta tiedän että se on Jumalasta. Tutustun kun on enemmän aikaa. Olen saanut olla melko terve ja olla mukana Herran työssä. Täällä Seinäjoella on työtä paljon ja sitten paljon olen Kurikassa ja vähän muuallakin.
Kalajoella olin miesten päivillä 22-24.1. Sain siellä kokea erityistä Jumalan läsnäoloa. Kalajoen opisto on meille Hautalan suvulle, varsinkin minun ikäluokalle rakas.
Siellä on ollut kaikki Laurin lapset, Penttiä lukuunottamatta, ainakin Arvo ja Alli Puron lapsista, Martin jälkikasvua on ollut 10.
Mikko Torvinen oli vanhempana aika hermostunut, kuten saimme lukea vieraskirjasta. Hyvää hän kai tarkoitti kovuudellaankin.
Nyt siellä on uusi rehtori, kun Veli Siljander jäi eläkkeelle.
Toivon että Kuusamoon tulee kesällä paljon sukulaisia, sillä suvun merkitystä ei voi kväheksyä ja tapaamiset ovat sitä vahvistamassa. Jumalan rauhan terveisin Mikko

Paavo Hautala kirjoitti...

Tervehdys, Mikko!
Kirjoituksesi oli mukava yllätys! Löysit nopeasti blogini, kun ehdit jo kirjoittaa kommentin. Olen kaivannut sinua sivuilleni jo pidemmän aikaa. Siitä on kulunut pitkä aika, kun kirjoittelimme ahkeraan Hautalan suvun vieraskirjassa. Kirjoittelumme oli kuin vuoropuhelua!
Toivotan sinut lämpimästi tervetuulleeksi kirjoittajien joukkoon. Sydämelläsi on paljon asioita, joita kannattaa tuoda esille laajemminkin, kuin vain suvullemme.
Herran työ on laaja ja monitahoinen ja työmiehiä tarvitaan. Saakoon Herra antaa sinulle terveyttä ja voimia tehdä kutsumustyötäsi.
Jumala kääntää vaikeat kokemukset parhaaksemme!
Kiitos, kun luapauduit avustamaan rovasti Seppo Ervastia suvun ehtoollisjumalanpalveluksessa Käylän kirkossa 31.7.2010 klo 10.00.
Toivon samaa, että Hautalan suku pääsee tulemaan Kuusamoon ja matkan pituus ei tule esteeksi kenellekään. Onhan kesällä valoisat yöt ajella!