tiistai 31. heinäkuuta 2012

Anteeksiantamus on taivaan lääkettä synkälle mielelle!

Ihmisten pahoinvointiin on useita eri syitä. Henkinen pahoinvointi lamauttaa ihmisen monella tasolla. Masennus ja uupumus ovat elimistön puolustusmekanismeja ja keinoja palauttaa tasapaino. Tänä päivänä puhutaan paljon jaksamisesta. Olen kuullut monta kertaa ajatuksen virrasta, kun ihmiset kuvaavat jotakin tuntemaansa henkilöä. He sanovat, että jollakin ihmisellä on paljon virtaa, kun ko. henkilö jaksaa puuhastella paljon kaikenlaista. Ne, joilta virta on poissa ovat vetämättömiä. Mikä on sinun tilanteesi tällä hetkellä? Kaipaatko lisää virtaa, vai onko sinulla sitä liikaakin? Henkinen lama pahenee ja syvenee, jos ihminen hautoo pahoja asioita. Vapautumista ei tapahdu ilman anteeksiantamista. Monet ovat vapautuneet taakoistaan, kun he ovat antaneet anteeksi joka taholle. Annettuaan anteeksi he ovat piristyneet hetkessä. Anteeksiantamus on taivaan lääkettä synkälle mielelle! Jumala haluaa vuodattaa hyvän tahdon sydämeemme, mutta se ei pääse vuotamaan, jos meissä on jokin tulppa. Rakkaus on kuin virta, joka kulkee kauttamme eteenpäin. Se ei voi virrata meihin, jos pidätämme sen itsellämme. Rakkaus on ainoa asia, joka lisääntyy, kun sitä jakaa tuhlaten pois.

Luottakaa aina Jumalaan!

"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." (Ps. 62:9.)

Se, joka osaa nauttia elämän perusasioista, saa iloita joka päivä aamusta iltaan. Kun arvostamme elämän perusasioita, niin annamme niistä kiitoksen hänelle, joka on ne meille suonut. Mikään asia ei ole itsestäänselvyys, vaan kaikki on Jumalan kädessä ja kaikki tulee hänen sallimuksestaan.  Kun aloitamme päivämme jättäytymällä Jumalan käsiin, niin saamme luottaa siihen, ettei meille tapahdu mitään sellaista, mitä Herra ei olisi meille sallinut. Tämä varmuus antaa levollisen ja turvallisen mielen. "Päivä vain ja hetki kerrallaan" on viisas ajatus, joka rohkaisee meitä luottamaan Jumalaan. Tuntuu hyvältä ajatella, että Jumala pitää meistä huolen, koska hän rakastaa meitä. Kaikki, mikä rakentuu ihmisen tai ihmisten varaan, on epävarmaa, mutta Kristus kalliolle rakennettu kestää tulvat ja myrskyt.

"Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio." (Jes. 26:4.)
"Ihmisiin ei ole, luottamista, he ovat vain tuulenhenkäys. Vaakakupissa he eivät paljon paina, kaikki he ovat tyhjää ilmaa." (Ps. 62:10.)

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Haalarilähetystyössä Kuusamossa!

Teuvo ja Kaija Parviainen lähtivät tänään Kuusamosta Etelä-Suomeen. He olivat reilun viikon Kuusamossa "haalarilähetystyössä", vapaaehtoistyöntekijöinä Karpalon hyväksi. Kiitos Kaijalle ja Teuvolle hyvästä työstä Karpalon ja myös seurakuntamme, hyväksi. Saitte paljon hyvää aikaan lyhyessä ajassa. Olemme teille kiitolliset! Kiitämme teistä Jumalaa! Teuvon kitaransoitto ja laulu ja Kaijan lähetystyöterveiset siunasivat meitä kaikkia viime sapattina hyvin paljon. Herra palkitkoon teille kättenne työn runsain siunauksin. Olkaa siunattuja joka hetki kaikilla matkoillanne! Tervetuloa Kuusamoon, uudelleen!

Herran siunaus, menestys ja rikkaus!

"Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä." (San. 10:22 UKR.)
"Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää" (San. 10:22 VKR.)

Ihmiset ovat kiinnostuneita menestyksestä. Sitä toivotaan pienestä pitäen. Toivotamme onnea ja menestystä, kun haluamme onnitella ystäviämme eri syistä. Tavallisesti ihmiset ajattelevat menestyksellä maallista vaurautta, terveyttä, vaikutusvaltaa ja korkeaa asemaa. Todellinen menestys on kuitenkin jotakin muuta. Raamatussa kerrottujen hengellisesti menestyvien ihmisten elämässä keskeisenä tekijänä on Jumalan armo. Jumalan armo on suurin siunaus, jonka voimme saada. Armon saanut ihminen asennoituu elämään nöyrästi. Hän ei vertaile itseään muihin eikä pidä itseään muita parempana eikä myöskään muita huonompana. Hän ei mittaile ja arvostele ihmisten menestystä oman rajoittuneen näkemyksensä mukaan. Tuomiovallan hän on jättänyt todelliselle tuomarille, joka tietää kaiken. Hengellinen rikkaus on maallista rikkautta paljon tärkeämpi asia, koska sen vaikutukset ulottuvat taivaaseen asti. Totuuskin yltää vain pilviin asti, mutta Jumalan armo vie perille taivaaseen, iankaikkiseen elämään. Siunausta ei voi ostaa eikä myydä. Oma vaiva tai omat voimat eivät ole siunauksen takana, vaan Jumalan mittaamaton armo. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys olkoon sinun kanssasi nyt ja iankaikkisesti!

Valitusvirrestä kiitosvirreksi!

Hoitoalalla työskentelevät saattavat kuulla koko päivän valituksia ja se tekee työpäivästä raskaan. Jatkuvan valittamisen kuunteleminen kysyy kuulijalta paljon voimia. Onko valittaminen yleistä vain sairaille? Valittavatko terveetkin? Mistä valittaminen lähtee? Millä tavalla valittamisen kierteen voisi pysäyttää? Näitä kysymyksiä pohdin tämän aamun sanassani.

Ymmärrän, että valittaminen lähtee sydämen asenteesta. Koko elämä lähtee sydämestä. Mitä sydän on täynnä, siitä suu puhuu. Valittamisen käynnistäjiä voi olla monenlaisia. Katkeruus on varmaan yleisin syy. Toisten virheisiin ja vikoihin keskittyminen ruokkii valittamista. Jatkuva valittaminen kertoo siitä, että valittava ihminen ei ole elämäänsä tyytyväinen. Tyytymättömyys pilaa oman - ja toistenkin elämän. Jos me ajattelisimme päivittäin enemmän osaksemme tullutta armoa, niin kiitollinen mieli täyttäisi sydämen ja näkisimme vaikeatkin asiat paljon valoisammin. Kiitollinen mieli on kuin juhlavaate, joka kaunistaa ja piristää sekä itseä että muita. Iloinen ajattelutapa ja asenne tekevät päivästä innostavan. Seuraavan kerran kun meillä on kiusaus valittaa, niin vaihdetaan valitusvirsi kiitosvirreksi. Tämä onnistuu vain Jumalan armon avulla ja Pyhän Hengen voimassa. Rukous voi hetkessä vaihtaa iloisemman "CD:n" soimaan mielemme soittimeen! Pyydetään Herraa antamaan meille tänään kauniita ja rohkaisevia ajatuksia, jotka saavat sielun kanteleemme soimaan kiitossäveliä! Nuo ajatukset ovat meitä lähellä, kun avaamme Raamatun ja rukoilemme. Kun otamme sanan vastaan, huomaamme asenteissamme suuren muutoksen ja sen huomaavat myös kanssamatkaajamme. Mietitään yhdessä, miten voisimme tänään ilahduttaa tapaamiamme ihmisiä!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kultaisen säännön omaksuneet ovat onnellisia!

Kun tulemme Jeesuksen luo, niin hän vapauttaa sydämemme vihasta ja kaikista sen tuomista ongelmista ja huolista. Kristus neuvoo meitä elämään yksinkertaista elämää. Ihminen, joka vaatii toisilta vain vähän, mutta antaa heille paljon, saa kokea onnea. Jumalan rakkauden saanut ihminen jakaa ja kylvää auringonpaistetta ja hyvää oloa. Itsensä ja omien tarpeiden unohtaminen on vaikea läksy, mutta jos me sen opimme, niin elämä muuttuu paljon iloisemmaksi. Toisilla ihmisillä on rohkaisemisen armolahja. Jotenkin he tietävät, mitä lähimmäinen kaipaa ja osaavat antaa sopivan rohkaisun. Eräs tapa saada selville sen, miten voisi toisia rohkaista, on ajatella, mitä toivoisi itselleen tehtävän. Kultaisen säännön omaksuneet ovat onnellisia!

Tämän saarnan haluaisin kuulla?

Evankeliumi vastaanotettuna muuttaa ihmisen ja hänen vaikutuspiirinsä. Siteiden katkeaminen vapauttaa energian elämää varten. Armon ilmapiirissä taakoitettu sielu saa tilaa hengittää. Paavali kertoo kuinka tessalonikalaiset ottivat sanan vastaan ahdingon keskellä täynnä riemua. Ahdinkoomme annettu sana tulee Pyhältä Hengeltä. Paavalin ja hänen työtovereittensa lähetysmatkat olivat Pyhän Hengen suunnittelemia. He eivät itse päättäneet sitä, missä ja milloin he työskentelivät. Heinä-, elo- ja syyskuun sapatteina tutkimme Paavalin kirjoittamia kirjeitä tessalonikalaisille. Eilen kävimme läpi 1. Tess. 1. -luvun. Tässä luvussa on paljon teemoja, joista voisi pitää useita saarnoja. Mietin saarnan aiheita ja kirjoitan ne tämän kirjoituksen alle. Kerro kommentissa, minkä saarnan haluaisit kuulla tällä hetkellä? Valitse vain yksi aihe!

1. Elämä Jumalan yhteydessä
2. Varmuus Kristuksessa 
3. Taivaallinen tervehdys!
4. Rukous ja kiitos / Iloinen ja kiitollinen kristitty
5. Rakkauden kautta vaikuttava usko
6. Evankeliumi - Jumalan voima
7. Esikuvamme
8. Väärien jumalien hylkääminen
9. Pelastuminen vihalta
10. Voivatko valitutkin eksyä?
11.  Jumala on valinnut teidät
12. Jeesuksen takaisintulo

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Tessalonikan seurakunnan innoittava esimerkki kannustaa meitäkin

Tessalonikan seurakunta sai Paavalilta ja hänen työtovereiltaan Silvanukselta (Silas) ja Timoteukselta paljon kiitosta ja kannustusta. Seurakunnan jäsenten toimiva elävä usko, uhrautuva rakkaus, aktiivinen lähetysinto ja seurakunnassa vallitseva yhtenäinen hyvä henki, tekivät Tessalonikan seurakunnasta malliesimerkin muille seurakunnille ja uskoville laajemminkin. Mekin voimme ottaa oppia heidän elämäntavastaan, uskostaan ja rakkaudestaan Jumalaa ja lähetystyötä kohtaan. Evankeliumin sana ei vaikuttanut Tessalonikassa vain kirjaimena, vaan Pyhän Hengen voimana. Kristuksen paluun odotus aktivoi seurakuntaa. He odottivat ja jouduttivat Kristuksen tuloa elämällään ja toimimalla lähimmäisten hyväksi. Toivottavasti meidänkin seurakuntamme voisi toteuttaa Jumalan suunnitelmaa ihmisten auttamiseksi Jumalan yhteyteen, palvelemaan Herraa ja lähimmäisiämme.

Keittiön kalusteita saatavana kirppikseltämme!

Tässä ovat seurakuntamme keittiön kaapit, jotka ovat nyt myynnissä kirppiksellämme Ouluntaival 2. Osa kaapeista on jo mennyt, mutta paljon on vielä jäljellä. Jos sinulla on näille tarvetta tai tiedät kuka tarvitsisi niitä, niin ottakaa yhteyttä.











perjantai 27. heinäkuuta 2012

Salaisuudet paljastuvat aikanaan!

Eilisen kolarin jälkeen mieli voisi olla apea, mutta kumma kyllä, en ole yhtään surullinen asian johdosta. Jos allani olisi ollut uusi punainen ferrari, niin silloin tilanne olisi voinut olla toinen. Vanhat autot ovat siitä hyviä, että niiden särkyminen ei aiheuta liian suurta stressiä. Uskon, että kaikki järjestyy hyvin aikanaan. Minulla on käytössä nyt entinen Mazda 626, joka on ollut lainassa Suvilla ja Tonilla. Siihenkin tuli kyllä pieni ongelma tänään. Jäähdytysneste ja vesi olivat päässeet vähentymään, joten "keittäminen" oli lähellä. Kiitos Ari, kun huomasit vian tarpeeksi ajoissa ja laitoit vettä jäähdyttimeen ja moottorin lämpötila saatiin taas normaaliksi.

Olen saanut kuulla kolmen viimeisen päivän aikana viisi suurta ja merkittävää iloista uutista, joista sydämeni riemuitsee hyvin paljon. Herra johtaa asioitaan ihmeellisellä tavalla. En voi kertoa niistä tämän enempää. Jätän teidät pohtimaan ja arvailemaan mielessänne, että mihin ne liittyvät? Ne tulevat kyllä esille tämän blogin sivuilla, kun ne tapahtuvat, joten seuratkaa tarkasti kaikkia kirjoituksia, myös kommentteja. Voin kertoa niistä myös kommenttien yhteydessä.

Kun kirkon keittiö purettiin 25.7., niin keittiön kätköstä löytyi pieni tärkeä dogumentti, jonka Reiman kanssa piilotimme sinne. Kerroin Teuvolle etukäteen paikan, jossa kätkö oli. Sieltä se sitten löytyi. Sen verran muistin väärin, että kätkössä ei ollutkaan Raamattu vaan Tie Kristuksen luo -kirja. Kirjan sivulla oli teksti: "Tämän kirkon kulmakivi on Jeesus Kristus Jumalan Poika. Kuusamossa 5.5.1996. Herran veljet Paavo Hautala ja Reima Uutela". Teuvo kysyi minulta, että muistanko tämän hetken, kun laitoitte kirjan kätköön? Kyllä muistan, vaikka siitä on aikaa jo 16 vuotta. Meidän oli tarkoitus laittaa myös päivän lehti samaan kätköön, mutta sellaista meillä ei ollut saatavana juuri tuolla hetkellä. Sanoin Teuvolle, että laitamme tämän saman kirjan kätköön uudelleen, kun Karpalon keittiön "peruskivi" lasketaan ja keittiö valmistuu siihen vaiheeseen, että kätkemisen voi toteuttaa. Seurakuntamme ja sen toiminnan kulmakivi ei muutu. Lisäämme kirjaan sitten niiden nimet, jotka ovat silloin työtä tekemässä.

Porokolari pysäytti matkantekomme eilen 26.7.12

Matkanteko pysähtyi eilen torstaina 26.7.12. klo 20.30 porokolariin. Poro kuoli välittömästi ja auto meni lunastuskuntoon. Henkilövahinkoja ei tullut, kiitos Jumalan varjeluksen. Anne ajoi autoa ja hallitsi yllättävän tilanteen hyvin. Nyt pitää hoidella vakuutusyhtiön kanssa asiat kuntoon. Tapahtumapaikalla Kirvesvaaran - ja Irnintien risteyksen kohdalla, jossa onnettomuus sattui, kasvaa yksinäinen komea haapa. Sanoin Annelle, että tuosta puusta tulee poron ja Seat CORDOBAN kuolemien muistopuu. Tauriaisen hinausauto toi meidät takaisin Kuusamoon. Saimme tietää, että samalla kohdalla on tapahtunut paljon porokolareita. Vastaantulijat sanoivat, että vähän edempänä oli myös kuollut poro tien vieressä.




torstai 26. heinäkuuta 2012

Matkalle lähtö

Olemme tekemässä lähtöä Kajaaniin. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille lukijoille! Kirjoitelkaa!

Tiedätkö aamulla minkälainen sinun päivästäsi tulee?

Luovuuden säilyttäminen on elämänlaadun kannalta tärkeä asia. Lapset ovat luovia ja kekseliäitä. He löytävät ilon pienistä asioista. Heitä saattaa kiinnostaa joku asia niin paljon, että he keskittyvät siihen koko tarmollaan. Lapsille ominaista luovuutta tarvitaan koko elämän ajan. Jos elämän täyttävät rutiinit ja päivät kuluvat samojen ajatusten ja toimintojen parissa, niin elämä tulee yksitoikkoiseksi. Jokainen päivä voi olla kuitenkin jännittävä ja mielenkiintoinen, kuin suuri seikkailu. Jumala ei ole suunnitellut meille yksitoikkoista ja tylsää elämää. Tiedätkö joka aamu jo etukäteen suurin piirtein sen minkälainen sinun päivästäsi tulee? Meillä saattaa olla kyllä rajoitteita esim. sairauden tai olosuhteiden tähden ja ne vaikuttavat siihen, että päivistä tulee väkisinkin hyvin samantyyppisiä. Tällaisissa tilanteissa luovuudesta on todella paljon apua. Olen huomannut, että jos olen keskittynyt koko päivän ajan omien asioiden toimittamiseen, niin päivä on ollut hyvin tavanomainen, mutta suuntaamalla katseeni Jumalan mahdollisuuksiin ja lähimmäisiini, niin päivän aikana on tullut monta kertaa yllättäviä käänteitä. Jos haluamme, että asiat elämässämme muuttuisivat parempaan suuntaan, niin meidän kannattaisi etsiä muutosta omaan elämäämme Luojan yhteydessä. Usein yritämme muuttaa elämäämme omassa voimassamme tai yritämme muuttaa toista ihmistä sellaiseksi kuin haluaisimme hänen olevan, itse pysyen entisellämme. Toisen muuttaminen mieleiseksemme ei ole kuitenkaan meidän tehtävämme. Vain Jumala voi muuttaa meidät!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Grilli muutti majaa!

Joitakin vuosia sitten teetin isoon autonvanteeseen grillin. Tarvitsin sitä eräriparilla. Kotona en ole käyttänyt sitä kuin muutaman kerran. Remontin aikana työmaalleni toi soraa sama mies, joka etsi kadonnutta Ranea vuosi sitten. Tänä kesänä hän näki grillin ja oli kiinnostunut ostamaan sen. Asia jäi kuitenkin, eikä miehestä kuulunut mitään. Tänään hän tuli yllättäen käymään meillä ja halusi ostaa grillin. Myin sen hänelle. Juuri äsken hän haki sen poikansa kanssa. Grilli laitettiin traktorin kauhaan. Miehen nuori poika ajoi traktorin kotiinsa. Hän aikoi maalata grillin mustaksi. On hienoa ajatella, että grilli on tutussa paikassa. Voin käydä sitä myöhemmin katsomassa ja kyselemässä, miten se on toiminut?

Jeesus antaa levon ja sielunrauhan!

Joka aamu kun heräät, niin ota Jumala mukaan kulkemaan kanssasi joka askeleella, niin huomaat, ettet ole koskaan yksin. Mielelle on annettava järkeviä ajatuksia. Saamme niitä Raamatusta. Jumalan sana ei sekoita päätä, vaan tuo sinne järjestystä ja harmoniaa. Jos sinulla on edessäsi vaikea päivä, niin ajattele Jeesusta. Hän auttaa sinua kestämään ja voittamaan vaikeudet. Meidän ei pitäisi ajatella edessämme olevia ja eteemme tulevia vaikeuksia, vaan sitä voimaa, jonka saamme Kristuksen nimessä. Pieni sana Herralta vahvistaa paljon enemmän kuin tuhat ihmisten turhanpäiväistä "höpinää". "Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa." (Fil. 4:13.) Viha, kauna, katkeruus, kateus ja vähättely ovat sellaisia asenteita ja tunteita, jotka sitovat mielemme pimeyteen. Ne poistuvat sydämestämme Kristuksen rakkauden päästessä sinne. Kristuksen rakkaus annetaan meille Pyhän Hengen kautta. Meillä on tänään etuoikeus ajatella, että olemme taivaan kansalaisia. Annetaan tämän ajatuksen vallata mielemme, niin pysymme rohkeina ja iloisina. Me saamme odottaa joka päivä pelastajaa, taivaasta. Pelastus tulee taivaasta, ei meistä itsestämme, ei ihmisistä eikä maailmasta. "Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken." (Fil. 3:21.) Jeesus kutsuu meitä luokseen: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30.) Vaikka maailmassa olisi kuinka hyvä ja kuuluisa sielunhoitaja tahansa, niin hän ei pysty antamaan meille lepoa. Vain Jeesus antaa meille levon ja sielunrauhan. Tästä aiheesta saarnasin viime sapattina. Jumalanpalveluksen jälkeen eräs kuulija sanoi minulle, että tämä sana oli häntä varten. Saakoon tämä sana olla myös sinua varten!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Päivän kuulumisia!

Ollessani leirillä sain kuulla, että 9.7.12 Kirppiksellämme kävi varas, joka vei pohjakassasta lähes 80 euroa. Tänään minut kutsuttiin Kuusamon poliisilaitokselle kuulusteluun tämän asian johdosta. 50-vuotias länsirajalla asuva mies, joka näpistyksen teki, on istunut yli puolet elämästään vankilassa tuomittuna erilaisista rikoksista. Jospa Herra pelastaisi hänet pahan vallasta ja hänestä tulisi rehellinen, raitis ja uskovainen mies. Muistetaan häntä rukouksin!

Karpaloprojektin remonttikuulumisia tältä, päivältä.
Kirkon keittiö on purettu jo lähes kokonaan. Tiskipöytä ja laatoitukset ovat vielä purkamatta. Sitten alkaa purkutyön pölyisin vaihe, kun tiiliseinään tehdään aukko kahteen eri kohtaan. Tilat pitää suojata hyvin rakennusmuovilla, ettei pöly leviä joka paikkaan. Vanhat kalusteet on viety kirppikselle. Tänään niistä meni jo ainakin kuusi kaappia ja pieni sähköhella. Nyt me tarvitsemme kirppistä todella paljon. On hieno asia, että voimme myydä siellä käytetyt kalusteet niitä tarvitseville. Asiakkaamme ovat olleet erittäin iloisia, kun he ovat saaneet niin hyvää tavaraa edulliseen hintaan.

Tänään minulla kävi työpaikkahaastattelussa kaksi kokkia Etelä-Suomesta. Molemmat olivat päteviä työntekijöitä ja heitä kiinnostaisi tulla Karpalon vastaavaksi kokiksi. Paikkaa on hakenut tällä hetkellä seitsemän henkilöä. Hakemukset voi lähettää Kuusamon ETRA ry:lle 22.8.2012 mennessä osoitteella: Paavo Hautala Ouluntaival 3 tsto 3, 93600 Kuusamo tai sähköpostilla paavo.hautala@pp1.inet.fi


Karpaloprojekti alkoi tänään 22.7.2012

Karpaloprojektin aloittivat tänään Teuvo, Kaija, Toini E., minä ja Ari, kirppiksen sulkemisajan jälkeen. Teuvo ja Kaija aloittivat työt jo yhdeksältä aamulla, minä puolituntia myöhemmin ja Toini puolenpäivän aikoihin. Siirsimme lipaston, kaapin ja pienen kirjahyllyn pois remontin tieltä. Siinä oli suuri urakka, koska kaikki piti ensin tyhjentää, puhdistaa ja laittaa tavarat paikoilleen. Kaikille siirrettäville kalusteille löytyi oikein sopiva ja hyvä paikka. Samalla poistimme tarpeetonta tavaraa, jota olikin kertynyt kaappeihin ja laatikoihin aika paljon. Kaikki kasetit ja VHS-videot veimme kirppikselle. Teuvo purki keittiön yläkaapit ja nekin veimme kirppikselle. Jos joku tarvitsisi kauniin valkoisen keittiön, niin sellainen löytyy nyt kirppikseltämme. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Veimme sinne myös uudenveroisen hellan ja hyvän kirjoituspöydän. Huomenna tulee lisää tavaraa myyntiin, mm. keittiön alakaapit, pöytätasot, tiskipöytä, kaksi karusellikaappia, asianpesukone, 60 cm Upo-liesi, liesituuletin, komero jne.  Kalusteita voi tulla kyselemään myös suoraan Kuusamon Adventtikirkolta Kitkantie 37.

Psalmi 101  

Kuninkaan lupaus


Daavidin psalmi.
          Minä laulan oikeudesta ja uskollisuudesta,

laulan sinun ylistystäsi, Herra.
2 Minä tahdon vaeltaa viisaasti,
noudattaa totuuden tietä.
Tulethan tuekseni!
Minä tahdon toimia vilpittömästi
kaikessa, mikä valtaani kuuluu.
3 En ryhdy mihinkään mikä on pahasta lähtöisin.
Minä vihaan juonittelua,
pysyn loitolla siitä.
4 Olkoon vilppi minusta kaukana,
pahuudesta en tahdo tietää.
5 Sen, joka toista panettelee, minä vaiennan. Kopeaa katsetta ja ylpeää sydäntä minä en siedä.
6 Kenet miehistä näen luotettavaksi,
sen otan lähelleni.
Ken vaeltaa totuuden tietä,
se saa olla palvelijani.
7 Minun luonani ei ole sijaa sille, joka toista pettää. Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni.
8 Joka aamu minä käyn oikeutta, minä hävitän maastani lainrikkojat. Minä hävitän väärintekijät Herran kaupungista.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pikkupojan eväät riittivät tuhansille!


"Sinä päivänä sanotaan: "Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät." (Jes. 25:9.)
"Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!" (Ps. 118:24.)
 
Tämä päivä on merkittävä päivä seurakunnallemme. Tänään aloitetaan Kasvisravintola Karpalon rakentamisen valmistelutyöt. Avasin tänä aamuna Raamatun ja katsoin, minkä sanan Herra antaisi tälle päivälle rohkaisuksi. Silmiini osui heti Joh. 6:9: "Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?" Samaistuin tuohon pikku poikaan, koska minua on lapsuudessani sanottu pikku-Paavoksi. Sain tämän nimen, koska isälläni oli sama nimi. Minullakin on pienet eväät ja edessäni on suuri työ. Herran siunauksen ansiosta eväät riittivät tuhansille ravinnoksi ja tähteeksi jäi vielä kaksitoista korillista palasia. Uskon, että Herra antaa myös siunauksensa meidän pienille eväillemme ja ne tulevat suureksi siunaukseksi tuhansille. Kiitän esirukouksistanne! 

Virkistävää matkantekoa Kuusamon luonnossa

Tänään, kauniina kesäpäivänä, teimme yhdeksän ystävän kanssa iltapäiväretken, Juumaan. Sää oli aurinkoisen lämmin. Panin merkille, että vaelluspolku oli parantunut huomattavasti, koska polulle oli tuotu sepeliä. Puun juuret olivat piilossa ja polku oli nyt tasainen. Ei tarvinnut hyppiä juurakoiden yli ja kompastella niihin. Meitä tuli vastaan eräs rouva miehensä kanssa, jolle oli kuitenkin sattunut pieni haaveri. Rouva nilkutti jalkaansa, koska hän oli reväyttänyt nilkkansa. Myllykoskella oli kyllä ensiapuvälineitä, mutta siteet olivat puuttuneet, he sanoivat. Onneksi rouva oli päässyt tulemaan kipeän jalkansa kanssa jo lähelle maalia, josta hän pääsi jatkamaan matkaansa, autolla. Pienellä karhunkierroksella oli paljon porukkaa. Kohtasimme yli 50 hengen oululaisen rippikouluryhmän Myllykoskella. Myllykosken vanha mylly toimii hyvänä autiotupana, jossa retkeilijät voivat yöpyä. Luin kansiosta retkeilijöitä varten laaditut säännöt. Ne olivat hyvin yksityiskohtaisia. Ajattelin, että jos kaikki lukisivat nuo säännöt ja noudattaisivat niitä, niin paikat pysyisivät hyvässä kunnossa ja vaeltaminen olisi kaikille turvallista ja mukavaa. Eräs säännöistä koski nuotiopuita. Puiden polttajia kehotettiin tekemään ainakin yhtä paljon puita seuraavalle levähdyspaikkaan tulevalle, kuin mitä he itse tuossa paikassa polttivat. Monet säännöistä koskivat kanssavaeltajia. Tämä oli mielestäni hyvä asia. Meidän ei pitäisi ajatella vain omaa mukavuuttamme, vaan myös toisten parasta. Kokemuksesta varmaan tiedämme, että toisista huolehtiminen ei ole meille kenellekään luontaista. Seuraavan kerran kun vaellamme merkityillä vaellusreiteillä, niin ajatellaan sitä, miten voisimme paremmin huomioida muut luonnossa liikkujat. Vastaantulijoita kannattaa myös tervehtiä ja vaihtaa muutama mukava sana. Pienikin huomioiminen voi merkitä tosi paljon. Ystävällisyys huomioidaan ja siitä jää lämmin tunne sydämeen ja matkanteon virkistysvaikutus lisääntyy huomattavasti. Vaikka metsäpolulla olisikin paljon ihmisiä, niin siellä saattaa liikkua hyvin yksinäisiä vaeltajia, joiden sydän voi olla pakahtumaisillaan yksinäisyyden aiheuttamasta surusta. Yksinäisen ihmisen orpoudentunne voi lisääntyä sydämessä paljon, kun hän näkee iloisia kulkijoita, jotka kulkevat kaksittain tai iloitsevan kaveriporukan kanssa. Mielessään hän ehkä vertailee omaa tilannettaan muiden tilanteeseen ja kokee olonsa mahdollisesti hyljätyksi, jos hänen rinnallaan ei kulje ketään eikä hän pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa. Tällaisessa mielentilassa olevalle pieni rohkaiseva sana voi merkitä samaa kuin janoiselle lasi raikasta vettä. Jaetut tunteet ja kokemukset lääkitsevät sielua ja ruumiskin hyötyy siitä.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kiitosten aika on tullut!

Kiitos kaikille, jotka osallistuitte leirin toteutukseen tavalla tai toisella. Kiitos rukouksista ja uhrilahjoistanne! Olette tehneet arvokasta työtä nuorten hyväksi!

Nyt minulla alkaa uusi mittava projekti, Kasvisravintola Karpalon toteuttaminen. Tarvitaan paljon uskoa ja Herran apua, että työ onnistuu, koska rahoitus ei ole vielä kokonaan selvä. Maanantaina tapaan kaksi tärkeää henkilöä Etelä-Suomesta. Pyydän esirukousta ja kiitän, että muistatte!

Leiri päättyi sunnuntaina 15.7., aamupäivällä

Sunnuntaiaamuna emme nostaneet lippua salkoon. Pidin päivänavauksen ruokasalissa aamiaisen yhteydessä. Lähtöpäivän teema: "Mutta suurin niistä on rakkaus!", muistutti meitä kaikkein tärkeimmästä asiasta, rakkaudesta. Jos meiltä puuttuu rakkaus, emme olisi mitään ja elämästä ei tulisi mitään. Puhuin myös Jumalan taisteluvarustuksesta, johon saamme etuoikeuden pukeutua joka päivä. Varustus on valmiina jokaiselle. Se on uskonkäden ojennuksen päässä. Se on paljon parempi varustus mihin Daavid yritti pukeutua kohdatessaan Goljatin. Kuningas Saulin sotavarustus edusti ihmisvoimaa, jossa Daavid ei voinut käydä taisteluun pahan voimia vastaan. Herran sotajoukon päämies on Jeesus Kristus. Hänessä ja hänen varustuksessaan me voitamme pahan palavat nuolet ja pysymme pystyssä.

Pidin kiitospuheen myös talon emännille ja annoin heille muistojakeeksi  Ps. 27:14 ja kimpun punaisia ruusuja. 

Loppujärjestelyt oli saatu tehtyä hyvissä ajoin ennen leirin loppumista. Linja-auto tuli leirikeskukseen tuntia ennen määräaikaa, joten pääsimme lähtemään leiriltä hyvissä ajoin. Suurin osa porukasta lähti omalla kyydillä, vain minä, Katja ja leiritarvikkeet tulimme pikkubussilla Kuusamon Adventtikirkolle. Leiriohjelman viimeiset sanat: "Kiitos mukanaolostasi! Hyvää ja turvallista kotimatkaa, kaikille! Vedetään yhtä köyttä ja pysytään oikealla tiellä! Taivastiellä!, sopivat myös leiripäiväkirjani päätössanoiksi!

Leirin päätössapatti 14.7.2012

Sapattiaamuna satoi vettä. Ajattelin, että itkikö taivas surusta vai ilosta? Vai oliko sade esikuva hengellisestä siunauksen sateesta, virvoituksesta, jonka Herra lähettäisi sydämiimme tänä päivänä. Aika oli pitkälle kulunut. Vietimme leirin päätössapattia. Valmistauduimme jumalanpalvelukseen lukemalla psalmin 84. Pyhiinvaeltajan laulussa on aina yhtä innoittava ja sydämiä rohkaiseva sanoma. Herran asuinsijassa on meitä varten alttari, jonka luota löydämme lepopaikan. Elämämme ei voi olla onnellista ilman alttaria. Alttarin luona kohtaamme pelastajamme, joka on Jeesus Kristus. Alttari kuuluu pyhäkköön, jossa Jumalan kirkkaus ja voima ilmestyvät Herran kasvoja etsiville syntisille ihmisille. "Hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!" (Ps. 84:12,13.) Herran alttari mahdollistaa armon ja kunnian saamisen.

Saarnatekstini oli Luuk. 22:7-30. Puhuin pääsiäisaterian esikuvallisesta merkityksestä. Uuden liiton pääsiäisateria on Herran pyhä ehtoollinen, jossa Jeesuksen kärsimykset, kuolema, ylösnousemus ja hänen paluunsa noutamaan kansansa taivaaseen ovat läsnä. Herra halusi vahvistaa opetuslasten uskoa antamalla heille "lihansa ja verensä". Hän antoi kaikkensa meidän tähtemme, jotta saisimme iankaikkisen elämän.
"Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa." (Luuk. 22:14-16.)
Herran pyhällä ehtoollisella ja Jumalan valtakunnassa vietettävällä Karitsan hääaterialla on yhteys keskenään. Kaikki Jeesuksen asettamat esikuvalliset asetukset saavat täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa. Kun seuraamme Jeesusta maan päällä, niin saamme seurata häntä taivaassakin. Jos kiellämme Jeesuksen ihmisten edessä, niin Jeesus kieltää meidät Isän edessä taivaassa. Kaikkein kauheinta mitä ihminen voi koskaan kokea ovat Jeesuksen sanat: "En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!" (Matt. 7:23.)

Ehtoollisjumalanpalvelus on aina hyvin koskettava kokemus. Päivän teema: "Tulkaa minun tyköni" kutsui meidät Herran pöytään.  Ennen ehtoollispöytään tulemista menimme saunarantaan. Pesimme siellä toistemme jalat Jeesuksen esimerkkiä ja kehotusta noudattaen (Joh. 13:1-20). Tämä toimitus ei voi jättää sydäntä kylmäksi ja välinpitämättömäksi, jos Jeesus saa olla siinä mukana.

Iltapäivällä katsoimme kolme tuntia kestävän Jeesus-elokuvan. Kesken elokuvan sain puhelun. Minulle kerrottiin, että eräs leiriläinen oli lähtenyt ulos kävelemään kenenkään huomaamatta. Hän oli kävellyt metsäpolkua pitkin ja eksynyt. Lähdimme Timon kanssa etsimään häntä. Onneksi saimme puhelinyhteyden häneen ja tiesimme suurin piirtein missä "kadonnut lammas" oli sillä hetkellä. Pyysimme eksynyttä pysymään rauhallisena paikallaan ja odottamaan tuloamme noutamaan hänet takasin "laumaan". Kaikki meni lopulta hyvin. Kun palasin elokuvan pariin, niin kyselin vierustoveriltani, että mitä elokuvassa oli tapahtunut meidän poissaolomme aikana? - Jeesus oli ruokkinut suuren kansanjoukon ja kävellyt vettä pitkin, hän sanoi. Meillä on huolehtiva Jeesus. Hän pitää meistä huolen.

Herra antoi meille ilon, vaikka kastejuhla jäikin kokematta. Tätä kirjoittaessani huomasin, että kastepuvut jäivät Saarisiulan leirikeskuksen ohjaajan (Timon) huoneen kaappiin. Koska niitä ei tarvittu, niin ne unohtuivat kokonaan. Soitin äsken leirikeskukseen ja kävi niin hyvin, että Sari oli juuri lähdössä Posion keskustaan ja hän lupasi toimittaa unohtamamme kastepuvut ja yhden laulukirjan Senoran ja Tonin kotiin ja he tuovat ne huomenna Kuusamoon, kun he tulevat jumalanpalvelukseen. Näin mahtavalla tavalla Herra huolehtii asioistamme, vaikka olemmekin huonomuistisia ja huolimattomia töissämme.

Päätössapattina oli vielä kolme mukavaa asiaa jäljellä: vuoden 2012 leiriläisen äänestys, palkintojen jako ja kotailta. Tänä vuonna emme valinneet leirityttöä ja leiripoikaa erikseen, vaan vain yhden vuoden 2012 leiriläisen. Äänestystulos oli yksimielinen. Katja, Oulusta, valittiin vuoden 2012 leiriläiseksi. Hän sai 100 % äänistä eli kaikkien kannatuksen. Palkinnoksi tästä Katja sai hienon ja laadukkaan ulkoilupusakan, joka sopi hänelle erittäin hyvin. Katja sanoi, että tällaisesta hän on aina haaveillut! Annoin hänelle myös savesta leirillä tekemäni linnun, joka lepäsi pienessä savipesässä. Kaikki olimme tyytyväisiä palkintoihin, jotka Kuusamon kaupungin liikeyrittäjät olivat ystävällisesti leirillemme lahjoittaneet. Kiitos jokaiselle lahjoittajalle erittäin, paljon! Kiitos myös Katariinalle, joka teki suuren työn palkintojen hankkimiseksi. Saakoon Herra palkita teille parhailla siunauksillaan! Toivon yrityksenne, menestyvän!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Ohjelmaan ei ollut merkitty perjantain teemaa!

Perjantai 13.7. ei ollut onnettomuuden päivä, vaan onnen päivä. Tunne siitä, että leiri alkoi olla loppusuoralla, toi mieleeni monet aikaisemmin pidetyt leirit. Tämä leiri on ollut erilainen kuin edelliset. Tuntuu kuin jotain olisi päättymässä ja jotain uutta alkamassa. Tällä leirillä olen pohtinut paljon leirin tulevaisuutta. Mihin suuntaan olisi nyt mentävä? Mieluummin pitäisin leirin suuremmalle joukolle, kuin mitä tämä leiri on ollut. Keskustelimme aiheesta ohjaajien kanssa. Olisiko meidän avattava leiri kaikille, jotka haluaisivat tulla mukaan eli koko perheelle? Vai olisiko suunniteltava kansainvälinen nuorten leiri?  Voisimme kenties ottaa yhteyttä Norjaan, Ruotsiin, Venäjälle ja Viroon. Näistä maista voisi löytyä 1-5 nuorta, joita kiinnostaisi Suomen kaunis luonto ja hengelliset asiat. Heidän kanssaan voisi tulla oma ohjaaja, joka opettaisi nuorille Raamattua heidän omalla äidinkielellään. Luontoseikkailut voisivat olla yhteistä toimintaa. Suomen nuoria voisi kiinnostaa luoda kontakteja ulkomaalaisiin nuoriin. Tähän työhön tarvitsisin avukseni Jumalaa ja nuoria rakastavan kielitaitoisen ihmisen. Rukoillaan yhdessä tämän asian puolesta! Voit kirjoittaa kommenttiin, jos sinulla on hyviä ideoita leirin tulevaisuuden suhteen.

Perjantai on sapatin valmistuspäivä. Tuntui oudolta ja myös surulliselta, koska vaikutti siltä, ettei kukaan nuorista valmistautunut tulemaan kasteelle edellisten leirien tapaan. Kristukselle antautuminen on hyvin henkilökohtainen ja tärkeä asia. Tähän ratkaisuun ei voi ketään pakottaa eikä painostaa. Sana on kuitenkin kylvetty ja Herra huolehtii sanan itämisestä, uskon kasvamisesta ja sadosta. Aamupäivän käytimme tärkeiden Raamatun opetusten tutkimiseen. Toivottavasti sana tekee tehtävänsä jokaisen leiriläisen sydämessä ja saa menestymään sen sillä tavalla kuin Herra on sen tarkoittanut menestyvän. Henkilökohtaisessa keskustelussa nuorten kanssa totesin, että leirille tulleet nuoret olivat rehellisiä itselleen ja myös meille. Minulle kerrottiin leirille tulon motiivit. Toiset olivat tulleet leirille pelkästään retkien ja muiden aktiviteettien tähden ja saadakseen seurustella toisten nuorten kanssa. Kaverit vetivät puoleensa enemmän kuin Jeesus. Murrosiässä käy usein niin, ettei uskon asiat ja Raamatun tutkiminen kiinnosta lainkaan. Tämä on kyllä ikävä asia, varsinkin opettajan kannalta. Tuntuu turhauttavalta opettaa sanaa, jos kuulijoiden ajatukset liikkuvat jossain aivan muulla kuin aiheessa, jota käsitellään. Onneksi leiri tarjosi vaihtoehdon myös niille nuorille, joita kiinnosti pelkästään toiminta. Ilokseni näin kuitenkin, että hyvät Raamattuelokuvat kyllä kiinnostivat kaikkia erittäin paljon. Joosef -, Mooses - ja Jeesus -elokuvat olivat erittäin vaikuttavia ja puhuttelevia. Nuoret katsoivat niitä kiinnostuneena ja antoivat myönteistä palautetta. Tällä tavalla sana näytti menevän paremmin perille. Perjantai-iltana teimme patikkaretken Saarijärven ympäri. Kerroin nuorille, että tämä on uskon vaellus. Pyysin kaikkia nuoria etsimään metsästä itselleen sauvan. Sauva tuli mieleen Mooses-elokuvasta, jossa sauva näytteli tärkeää osaa Jumalan ihmeiden välikappaleena. Retkellä jouduimme kahlaamaan pienen joen yli sauva kädessä. Tämä kokemus muistutti meitä Jordanista, joka oli monien Jumalan ihmeiden näyttämönä. Olimme varmaan aika erikoinen näky, kun vaelsimme metsässä sauvat käsissämme. Meidän olisi pitänyt kahlata vielä toinenkin joki, mutta tulimme leirikeskuksen saunarantaan ja meidät haettiin veneellä ja kanootilla järven yli. Timo oli rohkea, kun hän ylitti järven kahlaten ja uiden. Toisten ollessa uimassa, saunassa ja paljussa, minä valmistelin huomista Herran pyhää ehtoollista. Järjestelin salin uuteen järjestykseen. Laitoin pöydistä suuren ristin keskelle salia. Valkoiset liinat ja kynttilät tekivät siitä vaikuttavan. Iltapalan jälkeen pidimme tässä salissa laulu- puhe- ja todistustilaisuuden. Näin saimme ottaa vastaan Jumalan siunaukset ja sapatin pyhät hetket yhdessä, leiriperheenä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Torstai oli toivoa täynnä!

Torstai on ollut perinteisesti melontapäivä. Silloin emme ole pitäneet raamattutunteja, vaan koko päivä on mennyt melonnassa. Tänä kesänä sain retken suunnitteluapua luonto-opas Eeva-Liisa Kanniaiselta. Hän suunnitteli koko torstain retkipaketin. Lähdimme liikkeelle pikkubussilla aamiaisen jälkeen klo 10.00.  Ensimmäinen kohde oli Sirniön kuuluisa seppäkylä. Kylä on idyllinen ja omaleimainen, vaarojen ympäröimä. Sirniössä meidät vietiin suureen kodikkaaseen pirttiin, jossa oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Seinällä oli puupiikkisiä heinäharavoita. Heinäharava on minullekin tuttu työväline lapsuudesta. Tuli, kesäiset heinänteot, mieleen, kun niitä katselin. Samalla seinällä oli myös aseita. Sirniöläiset asesepät olivat ne valmistaneet. Sirniön asioista perillä oleva iäkkäämpi mies oli oppaana. Hän kertoi meille Sirniön kylän historiasta ja nykypäivästä. Minulla ei ollut mukana muistiinpanovälineitä, joten en muista kaikkea, mitä meille kerrottiin. Edellisessä kirjoituksessa on netistä poimittua tietoa Sirniön kylästä. Saimme tutustua myös pajaan, jonne takojat saapuvat kesäisin näyttämään takomisen taitojaan ja oppimaan lisää. Meillä ei ollut mahdollisuutta takoa mitään, koska oli ehdittävä Unilammelle kanoottien luo. Matkalla rantaan pysähdyimme juttelemaan Suomen karjaan kuuluvalle lehmälle ja lampaille. Lampaat olivat mustia ja valkoisia ja ne tulivat luoksemme, kun kutsuimme niitä määkimällä. Kannoimme kanoottimme rantaan ja Eeva-Liisa työnsi meidät yksitellen vesille. Unilammen päästä lähti Unijoki, joka johti Kynsijärvelle. Unijoki on rauhallinen ja kaunis erämaajoki. Melonnan aikana saimme katsella puhdasta luontoa. Näimme poron ja vesilintuja. Yksi naurulokki teki hyökkäyksiä meitä kohti. Sanoin melontakaverilleni, että Unijoen ilmavoimat puolustavat reviiriään tunkeilijoilta. Kynsijärvelle päästyämme nousimme ensimmäisen kerran maihin. Kuusi kilometriä melontaa oli nyt takanapäin. Söimme pienet eväämme ja joimme vettä. Taivaalle oli kertynyt mustia pilviä, jotka ripsauttivat vähän vettäkin. Emme kuitenkaan kastuneet, koska aurinko tuli esiin melkein välittömästi. Sitten alkoi viimeinen 3 km:n melontaosio Kynsijärvellä. Pääsimme etuajassa melontaretkemme päätepisteeseen, Eeva-Liisa Kanniaisen yksityislaavulle. Laavu oli tehty meitä varten erittäin viihtyisäksi. Porontaljat tuoleilla ja laavulla tekivät paikasta suorastaan ylellisen. Kun kaikki leiriläiset olivat saapuneet "maaliin", meille tarjottiin tervetulomaljana karpaloita ja kuusenkerkkä juomaa. Saarisiulan emännät olivat laittaneet mukaamme hyvän lounaan. Ruoka oli pysynyt lämpölaatikossa lämpimänä. Eeva-Liisa opetti meille miten tehdään suklaabanaanit nuotion lämmössä. Saimme viettää laavulla hienon hetken. Toiset ehtivät onkimaan kalojakin. Eeva-Liisa oli kerännyt erilaisia suokasveja ja meidän tehtävämme oli tunnistaa ne. Linja-auto tuli hakemaan meidät viideltä ja kuudelta olimme Saarisiulassa päivällisellä. Illan ohjelmassa oli vielä luontokirkko, jossa saimme kohdata Herran anteeksiantavana Vapahtajana. Saunominen, palju, iltapala ja iltakertomus päättivät onnistuneen ja monivaiheisen leiripäivän. Monet sanoivat tämän päivän ohjelman olleen mieleenpainuva ja virkistävä. Eeva-Liisan ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja palvelualttius saivat kaikkien olon tuntumaan iloisen rentoutuneelta. Olimme kaikesta kiitolliset Luojalle ja toinen toisillemme. Sanonta: "Torstai on toivoa täynnä", sopi päivän tapahtumiin oikein hyvin!

12.7.2012 tutustuimme Sirniön seppäkylään

Sirniön kylä Etelä-Posiolla on tunnettu seppäperinteestään. Sirniössä on järjestetty vuodesta 1998 lähtien vuosittain kesäkuussa kansainvälinen seppätapahtuma. Lisäksi kylä tarjoaa matkailijoille seppäperinteeseen pohjautuvia elämyspalveluita. Palveluja on saatavana tilauksesta sulan maan aikana.

Sirniön seppätapahtuma koostuu harrastelijoille suunnatuista kaiken kansan seppäkursseista sekä muista oheistoiminnoista tervanpolttoineen, sysimiiluineen ja savusaunoineen. Tapahtuma tarjoaa parastaan sekä ammattisepille, taonnan harrastajille että yleisölle.

Sirniön kylä on syntynyt 1600-luvulla. Erämaassa piti olla omavarainen ja tehdä kaikki itse. Omavaraisuuden alkulähde oli paja, jossa taottiin raudasta kaikenlaisia työkaluja ja tarve-esineitä. Sirniöläisten seppien taito oli laajasti tunnettu vielä 1900-luvun alussa.

Kylässä on nykyisin noin 100 asukasta. Sirniö sijaitsee maantien 863 (Posio-Taivalkoski) varrella 37 kilometriä Posion keskustasta. (Tieto netistä)

Kuusenkerkistä saa hyvänmakuisen terveysjuoman!

Keskiviikon teema oli: "Makeaa lääkettä"! Jumalan sana on makeaa, se on kuin hunajaa. Jumala lupasi kansalleen maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Lupauksen maahan pääsevät Herran lunastamat uskon sisaret ja - veljet. Se on uusi maa, josta ei tarvitse koskaan lähteä pois. Levon maahan päässeiden ei  tarvitse lähteä etsimään parempaa maata, koska mitään parempaa ei löydy. Keskiviikon retkikohde oli Riisitunturi. Kaunis UKK-puisto oli verhoutunut sateen jälkeen melko paksuun sumuun. Timo kehui ottamiensa kuvien salaperäisyyttä. Kuvien taustat olivat sumun tähden erikoiset. Kuvien katsojille jää arvoituksia, jotka selviävät vasta sitten, kun he pääsevät itse paikan päälle katsomaan mitä kuvien takaa löytyy. Näkyvyyttä oli vain muutamia metrejä, joten emme päässeet ihailemaan Kitkajärveä, emmekä voineet tähystää Venäjän tuntureita. Patikoimme 4,3 km:n Riisin rääpäsyn. Näin muinaisaikojen "uhripuun", jonka juurelle esi-isämme ovat hyvin todennäköisesti uhranneet ruokauhreja palvomilleen epäjumalille. Riisitunturin erikoisuutena ovat rinnesuot. Kun näin ne ensimmäisen kerran, niin ihmettelin, että miksi korkealla tunturin päällä voi olla suota? Eikö vesi virtaa tunturilta alas laaksoon tarpeeksi nopeasti, vai miksi tunturin rinteeseen on syntynyt suo? Reitin varrelta olisi varmaan löytynyt vastaus kysymykseeni, mutta sellaista taulua ei sattunut kohdalleni. Saimme liikkua kiireettömästi, ihaillen ja ihmetellen. Löysimme polun varrelta ison kiven, jonka päälle kapusimme valokuvausta varten. Seisoimme kiven päällä ja kuvittelimme olevamme jollakin korkealla vuorella. Minua kiinnosti eräs iso mätäs. Menin sen taakse piiloon ja kurkistin sieltä kameramiehelle. Timo otti kuvan ja sanoi minua Paavo-peikoksi. Autiotuvalla viivyimme melko pitkään ja kokeilimme lavitsoilla nukkumista. Autiotuvalta ei ollut enää pitkä matka parkkipaikalle, jossa Tuppuraisen pikkubussi oli meitä odottamassa. Ennen kuin jatkoimme matkaa Korpihillaan, söimme maittavan retkipäivällisen. Korpihillassa nautimme jälkiruoaksi omenakakkua ja kuusenkerkkä juomaa. Kuvittelimme olevamme "kuninkaallisia". Tämä ajatus tuli mieleeni, koska Korpihillan sali on juhlallisen kaunis. Kuusenkerkistä saa yllättävän hyvänmakuisen terveysjuoman. Muutamilla pakotti kahvihammasta niin kovasti, että heidän piti saada kuppi kahvia. Korpihillan omistaja Ritva Kokko piti mielenkiintoisen esityksen Korpihillan liikeideasta ja yrityksen synnystä. Voit tutustua tähän paikkaan netissä. Bussimatkoilla katselimme maisemien lisäksi hyviä elokuvia. Raamattuaiheiset filmit olivat suosittuja. Ne piti katsoa loppuun leiritilalla, koska linja-automatka ei ollut tarpeeksi pitkä, jotta filmi olisi pyörinyt loppuun saakka. Keskiviikon retki oli onnistunut, jälleen kerran. Kaikki meni suunnitelmien mukaan hyvin. Leirillä saimme käydä saunassa ja paljussa. Iltapalallekin väki osasi tulla, vaikkei kenelläkään sen tarvetta ehkä ollutkaan. Iltapalalle kokoontuminen oli mukava sosiaalinen tapaaminen, joka yhdisti meitä leiriperheenä toinen toisiimme.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

17.7. on syntymäpäiväni

Kesän lapset:
9.6.2012 Vilma 1 v.
12.7.2012 Suvi 24 v.
17.7.2012 Paavo 58 v.

Jääkarhunpentu saa jatkuvasti uusia ihailijoita!

Tiistaipäivän teema: "Kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua", sopi hyvin päivän teemaksi, koska iltapäivällä oli tiedossa Ranuan eläintarhan retki. Raamattutuntien ja lounaan jälkeen minun oli käytävä pikakäynnillä Kuusamossa. Timo ja Veli hoitivat retken hyvin. Ranuan eläintarhan opas esitteli eläimet ja ryhmämme sai nähdä ja kokea enemmän kuin "tavallinen" vieras. Leiriläisillä oli nyt mahdollisuus kysyä eläimiltä oppaan välityksellä. Opas toimi hyvänä tulkkina, tulkiten eläinten puheen, opetuksineen. Jääkarhunpentu oli kasvanut kovasti ja se oli ollut erittäin hauskalla ja virkeällä tuulella. Pennun aktiivisuus oli kiehtonut kaikkia vieraita erittäin paljon. Se oli ollut selvästikin kaikkien suosikki. En huomannut kysyä, että joko pennulle oli annettu nimi. Sain kuulla, että jääkarhunpentu on tuonut Ranualle enemmän ihmisiä kuin mikään muu tarhan eläimistä. Kesän kävijäennätys sattui juuri samalle päivälle meidän retkemme kanssa.

Katsoin netistä ja sain tietää, että jääkarhunpennun nimikilpailu on edelleen käynnissä, syyskuuhun saakka. Laitoin kyselyyn myös oman nimiehdotukseni.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Hevonen ei säikkynyt Sagaa ja pauketta eivätkä kalat koukkua

Leiripaikan vaihto Livon Helmestä Saarisiulan leirikeskukseen sujui sunnuntaina mutkattomasti. Leirikeskus sijaitsee lähellä Ranuan tietä Saarijärven rannalla. Leiritilalla on päärakennus, majoitusrakennus, rantasauna, ulkona, järven rannalla oleva luontokirkko, laavu, kota ja huoltorakennus eli kaikki onnistuneen leirin edellykset ovat kohdallaan. Päärakennuksessa on kaunis sali, keittiö ja ohjaajan huone. Kaikki tilat ovat hyvässä kunnossa, erittäin siistit ja toimivat. Ympäristö on kaunis. Maanantaipäivän teema oli: "Kasvava usko". Usko kasvaa yhteyden kautta. Se merkitsee luottamuksen kasvua. Pienikin omakohtainen kokemus Herran kanssa lisää uskoa. Tapamme mukaan aamupäivän käytimme sanantutkisteluun. Asuntolan aulassa on iso opetustila. Käytin PowerPointia opetukseni apuna. Kuva ja teksti yhdessä helpottavat asioiden ymmärtämistä ja perillemenoa paremmin kuin vain puhuttu sana. Tarvitaan kuitenkin avointa sydäntä ja mieltä sekä Pyhän Hengen vaikutusta, että sanoma tavoittaa ihmisen sisimmän. Laulukirjana käytimme Nuoren seurakunnan veisukirjaa vuodelta 2010. CD-säestykset tekivät laulamisesta helpomman.

Meille tarjottu ruoka oli erittäin maukasta ja terveellistä ja rakkaudella valmistettua. Kiitokset Saarisiulan taitaville ja ystävällisille emännille, jotka huolehtivat ravitsemuksestamme palvelevalla sydämellä ja hyvällä ammattitaidolla. Päivien ruokalistat olivat huolellisesti laaditut ja retkieväät olivat tilanteisiin hyvin sopivat. Aamiainen, lounas, päivällinen ja vielä iltapala takasivat sen, ettei kukaan valittanut nälkäänsä. Iltapäivällä leirin pihaan ilmestyi upea hevonen. Timon Saga-koira teki tuttavuutta hevosen kanssa. Kumpikaan ei pelännyt toistensa tapaamista ollenkaan. Kaikki uskalsivat ratsastaa hevosella, minäkin. Tytöt olivat selvästikin poikia rohkeampia ja he istuivat hevosen selässä tottuneesti, koska heillä on ratsuja myös kotona Lahdessa. Poikia kiinnosti enemmän ilmakiväärillä ampuminen. Kiikari näytti mistä löytyy taulun keskiö ja yksi kymppi siihen tulikin Petterin ampumana. Roni kuitenkin voitti koko kisan. Tytötkin uskalsivat ottaa aseen käteensä ja hekin osuivat tauluun. Ampumista valvottiin hyvin tarkasti, ettei kukaan toiminut väärin, eikä syntynyt vaaratilannetta. Päivällisen jälkeen HT Vene ja Vuokraus järjesti hienon kalatushetken Saarijärvellä. Kodan lähellä olevalta rannalta pystyi onkimaan hyvin ja veneestä vielä paremmin. Kalaa tulikin aivan solkenaan. Kun heitin ongen veteen, niin heti sain vetää ongen maihin ja koukussa oli ahven. Suurin osa kaloista oli kuitenkin särkiä. Satuin saamaan illan suurimman kalan ja se oli ahven. Kalat paistettiin nuotiolla samantien. Heikki ja Terho palvelivat meitä todella antaumuksella. Lettutaikina oli tehty vichyveteen ja letut maistuivat yllättävän hyviltä. Paistetut ahvenet eivät ehtineet jäähtyä, kun ne olivat jo hävinneet lautaselta. Jokainen sai maistaa paistettua ahventa ainakin pienen palasen. Aika kului kuin siivillä ja pian olikin jo saunomisen vuoro ja paljussa lekottelu. Paljussa oli mukava myös tarinoida ja kertailla päivän tapahtumien kohokohtia. Timo ja Veli vastasivat iltakertomuksista vuoron perään ja minulla oli päivänavauksien vastuu. Päivänavauksissa puhuin päivän teemasta Raamatun kertomusten valossa. Esitin aamuisin yhden Jeesuksen kysymyksen ja kohdistin sen tähän päivään. Joka aamu nostimme lipun salkoon ja se liehui tangossa aina silloin, kun tuuli pääsi sitä heiluttamaan. Aamuvirkku, Katja, nosti lipun aika usein. Hän oli paikalla myös silloin, kun lippua laskettiin alas. Maanantaipäivä oli vaipumassa mailleen ja unta ei tarvinnut odotella pitkään. Nuoret olivat kyllä kovia valvomaan ja aamulla heitä sai herätellä moneen kertaan, että heihin sai liikettä.

Valkean Peuran Valtakunnan "enkeli" tuli avukseni

Leirin päiväohjelma oli rakennettu siten, että aamupäivällä pidettiin raamattutunnit ja iltapäivällä järjestettiin aktiviteetit. Sunnuntaipäivän teema oli: "Usko, joka näkee vastauksia". Kerron tämän kirjoituksen lopussa siitä, miten uskoni joutui tänään koetukselle eräässä asiassa ja miten sain rukousvastauksen.

Lounaan jälkeen odottelimme Terhoa ja Heikkiä. He tulivatkin pian ja virkistävä vesiaktiviteetti pääsi alkamaan. Livojärvi tarjosi ihanteellisen mahdollisuuden kokeilla vetorenkaan - ja vesisuksien vauhdikasta menoa. Leiriperheen pienen koon tähden kaikilla oli mahdollisuus saada kokea vauhdin hurmaa oikein kunnolla. Sauna ja palju oli lämmitetty hyvissä ajoin. Lämpimään saunaan ja - paljuun oli mukava mennä väillä lämmittelemään. Minulla oli mahdollisuus seurata vesiseikkailua vain rannalta käsin. Pakkasin tavaroita ja vein ne ulos odottamaan linja-autoa. Vesiseikkailun jälkeen muutimme leiripaikkaa Saarisiulan leirikeskukseen. Ehdin saamaan kaikki tavarat kasaan ja paikat kuntoon hyvissä ajoin, mutta lentopallo oli yhä korkealla männyn oksalla. Kukaan leiriläisistä ei ollut onnistunut saamaan sitä alas millään konstin. Sitä oli yritetty pudottaa alas puusta kauan aikaa ja monella eri tavalla. Jousipyssyllä ampuminen vei nuoletkin puuhun. Kivet ja kapulat eivät osuneet palloon. Läheltä piti tilanteita, oli kyllä useita. Kiipeäminen puuhun ei onnistunut keneltäkään, yritin sitä itsekin. Pojat rakensivat tikkaat, mutta niillä ei päässyt tarpeeksi korkealle. Petäjässä oli kyllä oksia, mutta ne olivat niin harvassa, että kiipeäminen näytti mahdottomalta. Toiset oksista näyttivät olevan kuivia ja hauraita, joten ne eivät kestäisi painoa. Rukoilin Jumalaa lähettämään linnun tai enkelin pudottamaan pallon maahan. Tuulenpuuskaakin toivoin, mutta aika näytti loppuvan kesken. Oliko niin, että pallo jäisi puuhun ja putoaisi sieltä aikanaan kovan myrskyn ansiosta? Rukoilin puun juurella, vedoten Herran lupauksiin auttaa "hädässä". Kysymys ei ollut onneksi hengen hädästä, mutta kuitenkin ... Pallo on melko uusi ja sen on ostanut Teuvo, eräs leiriohjaaja Helsingistä. Olisihan se harmi, jos se jäisi puuhun. Odotin edelleen enkelin vierailua ja uskoin, että se on mahdollista. Tuppuraisen pikkubussi ajoikin jo pihaan. Kerroin huoleni bussikuskille ja kysyin, että olisiko hänellä mitään keinoa saada pallo puusta? Onko sinulla oravan kiipeilytaidot, kysyin? Seppo tarkasti tilanteen ja lähti reippain ja määrätietoisin askelin kiipeämään puuhun hyvin ketterästi. Puu oli Sepolle tuttu, koska hän oli käynyt aikoinaan koulua tässä paikassa. Hetken kuluttua pallo oli maassa. Iloinen kiitosmieli täytti sydämeni. Herra lähetti enkelin viime hetkellä pelastamaan meidät pulasta. Autossa sain tutustua "enkeliin" paremmin. Sain tietää, että hän on Valkean Peuran Valtakunnan Seppo Hirvonen, jolla on mainiot erätaidot. Valkean Peuran Valtakunnan kotisivuilta voit lukea hänestä ja hänen yrityksestään enemmän. Kun käyt Sepon ja Kaisun luona Posiolla, niin ota tämä kokemus puheeksi ja sano heille terveiseni. Sanoin Sepolle, että tulen eräänä päivänä tutustumaan hänen valtakuntaansa.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Tulta, tarinoita ja voimakkaita tunteita!

Toinen leiripäivä oli sapatti ja päivän teema: "Löydä uskon näkymätön maailma!" Tähän päivään astuimme päivänavauksen kautta. Näkymätön uskon maailma on todellisempi kuin näkyvä maailma, koska näkyvä on katoavainen, mutta meille, nyt näkymätön maailma, on ikuinen Jumalan maailma. Se ei ole utopiaa, vaan todellinen ja konkreettinen, jossa persoonat tulevat kommunikoimaan toistensa kanssa. Aamulla salkoon nostettu lippukin kertoi näkymättömän maailman todellisuudesta. Lippu liehuu näkymättömän tuulen voimasta. Tuuli on Pyhän Hengen vertauskuva. Profetioissa sillä kuvataan sotia ja taisteluita.

Jumalanpalveluksen siunaukset rohkaisivat meitä koko päivän. Iltapäivällä hyppäsimme maastopyörien selkään ja lähdimme luontoretkelle. Hirsiniemen maisemia oli ilo katsella. Pysähtyminen kahdella laavulla teki matkasta rauhallisen ja kiireettömän. Pienet sadekuurot tulivat aina silloin, kun olimme laavulla sateelta suojassa. Koin tämänkin seikan Jumalan johdatuksena ja siunauksena. Molemmilla laavuilla sytytin tulentekopaikkaan tulen. Elävää tulta on mukava katsella. Kaupunkilaisille se ei ole kovin tuttu näky. Päätepysäkillä, metsähallituksen rakentamalla kodalla, söimme päivällisen ja kerroimme tarinoita. Tarinat liittyivät omakohtaisiin ja toisten kokemiin enkelikokemuksiin. Pyöräilyä kertyi päivän aikana melkein 25 km. Illalla katsoimme "Tyttö ja villivarsa" -nimisen elokuvan. Saimme ihailla mahtavia vuoristomaisemia ja seurata vaikuttavaa kasvutarinaa. Villihevosen kesyttäminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Elokuvan päähenkilöt esittivät roolinsa todella taitavasti ja koskettavasti. Ratsutilan elämä ei ollut huolista vapaata. Taistelua käytiin monella eri tavalla sekä ulkoisesti että sisäisesti sydämessä. Kyllä siinä nuorilta ja vanhemmilta tuli väkisinkin tippa silmään, jos tarinaan keskittyi tunteella. Toinen leiripäivä sisälsi tulta, tarinoita ja voimakkaita tunteita! Haavereilta vältyttiin, kiitos Herran varjeluksen!

Leirikuulumisia

Leiri päättyi tänään. Muistelen leiritapahtumia ja kirjoitan joitakin kokemuksia nettipäiväkirjaani. Tämän kesän leiri oli kaikkein pienin, jonka olen pitänyt. Kesäkuun aikana harkitsin moneen kertaan leirin peruuttamista. Mietin, että kannattaako leiriä järjestää ollenkaan? Päätin kuitenkin pitää sen, koska ne nuoret, jotka olivat ilmoittautuneet, olivat innostuneita tulemaan mukaan. Olin myös tehnyt paljon valmisteluja ja maksanut monenlaisia maksuja. Mieleeni tuli ajatus, että Jeesus olisi tullut taivaasta yhdenkin ihmisen tähden. Tämä ajatus antoi voimaa mennä uskossa eteenpäin. Päätin pitää leirin, samalla tavalla, yhtä innostuneesti kuin, jos leirillä olisi ollut sata leiriläistä. Leirivahvuutemme oli 8-10. Linja-auton koko vaihtui 50-paikkaisesta linja-autosta 16-paikkaiseksi pikkubussiksi. Pikkubussilla olikin mahtavaa tehdä kaikki retket. Ensimmäinen retkikohde oli Pentikmäen kulttuurikeskus, Posiolla. Hanna Ikonen opasti meitä asiantuntevasti ja pirteästi. Kahvikuppimuseon kokoelma tuli oppaan ansiosta paljon tutummaksi kuin, jos olisimme vain itseksemme siihen tutustuneet. Näimme sellaisenkin kupin, josta presidenttimme Urho Kekkonen oli juonut kahvia ja sellaisia kuppeja, jotka presidentti Tarja Halonen oli museoon lahjoittanut. Englantilainen viiksikuppi oli myös erikoinen. Kahvi- ja teekuppien lisäksi näimme upeaa keramiikkaa Suomesta ja ulkomailta. Vanhat esineet ja erilaiset kodin tarvikkeet ja työkalut veivät ajatukset kauaksi menneeseen. Museoissa huomaa ajan kehityksen ja elämän muuttumisen nopeassa tahdissa. Taiteilijat jättävät jälkeensä kauneutta, joka muistuttaa Luojan antamista lahjoista. Nuo lahjat kertovat siitä, että meitä rakastetaan. Kuulin eräästä taitavasta ulkomaalaisesta keramiikkataiteilijasta, johon päätin ottaa yhteyttä. Tarvitsen hänen apuaan Karpalon sisustamisessa. Toivottavasti onnistun saamaan häneen yhteyden.

Leiripaikkamme pe 6.7.- su 8.7. oli, Livon Helmi. Olin ollut täällä aikaisemminkin, joten paikka oli minulle tuttu. Omistaja oli kuitenkin vaihtunut. Aaro otti meidät ystävällisesti vastaan. Saimme hyvät huoneet ja tutustuimme taloon. Järjestimme kokoontumishuoneen kodikkaaksi ja meille mieluisaksi. Sali oli avara ja erityisesti vihreät nojatuolit tekivät olomme mukavaksi. Siinä oli hyvä istua, kuunnella opetusta ja muuta ohjelmaa. Livon Helmi toimii thaipoimijoiden tukikohtana. Heitä odotettiinkin saapuvaksi sinne jo lähiviikkoina. Thaipoimijat ovat ahkeria ja he tekevät pitkää päivää, aamusta iltaan ja ahkerimmat myös valoisan yön aikana. Marjastaminen suo heille mahdollisuuden tienata, jopa talorahat. Hienoa, että Suomen luonto voi tarjota työtä niin monelle pienituloiselle thaimaalaiselle. Onnea vain heille, kaikille! Tulopäivänä saimme jo nauttia saunan lämmöstä ja paljun rentouttavasta vesihoidosta. Livojärven raikkaaseen veteen meneminen vaati kyllä rohkeutta. Uskalsin sentään heittää talviturkin pois. Kävin vedessä ainakin pari kertaa. Livon Helmen keittiö toimi hyvin ja pöytä oli katettu ruoka-aikoina vahvalla ruoalla. Iltapala ja iltakertomus päättivät Eino Leinon - runon - ja suven päivän ja sitten olikin hyvä käydä nukkumaan ja odottamaan uutta leiripäivää.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Eräripari/Nuorten Seikkailuleiri 6-15.7.2012 Posiolla

Leiri alkaa tänään klo 12.00. Voitte seurata leirin ohjelman kulkua kotisivuiltamme: kuusamo.adventist.fi
Hyviä kesäpäiviä kaikille! Nyt teillä on aikaa lukea blogini vanhempia kirjoituksia, vaikka alusta asti. Leirin jälkeen on mukava nähdä käyntinne ja lukea kommenttejanne. Voitte kommentoida mitä kirjoitusta hyvänsä. Näen kaikki kommentit blogiarkistosta vaivatta ja vastailen niihin sitten aikanaan.

Jos joku haluaisi tulla leirille, vaikkapa muutamaksi päiväksi, niin ottakaa minuun  yhteyttä (040 8474 582). Jos esimerkiksi melontareissu tai Ranuan eläintarha -retket kiinnostaisivat teitä, niin teillä olisi mahdollisuus tulla mukaan pientä maksua vastaan.
Leiriterveisin Paavo

Omer-mitallinen mannaa aamiaiseksi!

Psalmi 16

Herra pitää palvelijastaan huolen


Daavidin runo.
Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
2 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani,
sinulta saan kaiken hyvän!"
3 Pyhille, jotka maan päällä ovat,
hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.
4 Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia. Minä en ota osaa juhlamenoihin, joissa vuodatetaan juomauhrina verta, en edes mainitse heidän jumaliaan!
5 Herra, sinä olet minun perintöosani,
sinulta saan ruokani ja juomani,
sinun kädessäsi on minun arpani.
6 Ihana maa on tullut osakseni,
kaunis perintö on minulle annettu.
7 Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
8 Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
9 Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee,
minun ruumiini ei pelkoa tunne.
10 Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
11 Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kelvoton ja kelvollinen!

"Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa."
(Ps. 14:2.) Seuraavassa jakeessa todetaan tilanne, miltä se näyttää taivaan näkökulmasta. Mitä Jumalan silmät näkevät?
"Kaikki ovat luopuneet hänestä - kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään." (Ps. 14:3.) Tämä on Jumalan todistus ihmiskunnan tilasta. Ihmiskunta luopui Jumalasta syntiinlankeemuksen seurauksena. Kelvottomuutemme omassa itsessämme Jumalan edessä on tosiasia, jota emme pysty itse muuttamaan toisenlaiseksi. Kelvoton tarkoittaa sellaista, joka ei kelpaa tai sovellu johonkin. Kuvaninnollisesti sillä tarkoitetaan huonoa ja epärehellistä ihmistä. Synonyymeja ovat sanat: epäkelpo tai soveltumaton ja vastakohtia: kelpo, kelvollinen ja soveltuva. Kelvottomalla ei ole käyttöä, joten se heitetään pois. Jumala ei kuitenkaan heittänyt kelvottomia ihmisiä pois luotaan. Hän teki meidän tähtemme jotakin aivan uskomatonta. Hän heitti Jeesuksen päälle kelvottomuutemme, jotta meistä voisi tulla kelvollisia hänen edessään. Kelvollisia elämään Jumalan yhteydessä, taivaan pyhässä, ilmapiirissä. Tähän Jumalan tekoon emme voineet vaikuttaa ansioillamme, emmekä teoillamme, millään lailla. Jumalan hyväksyntää emme saa tänäkään päivänä muulla tavoin kuin hyväksymällä Jeesuksen ja hänen ansionsa hyväksemme. Kristuksessa olemme kelvollisia. Tämä rohkaisee meitä turvautumaan kaikesta sydämestämme Jeesukseen, koska hänessä meillä on lunastus ja syntien anteeksianto. Kun Jeesus eli maan päällä, niin Isän katsellessa maan ihmisiä, hän näki yhden, joka etsi häntä koko sydämestään, Jeesuksen. Jeesuksella oli ymmärrystä. Hän etsi Jumalaa! Jumalan tahdon täyttäminen oli hänen suurin ilonsa lähde. Kun me etsimme Jumalaa, niin se johtuu siitä, että meissä asuva Jeesus etsii Jumalaa. Jumalan etsiminen on siis Kristuksen teko meissä. Jumalan etsiminen ja hyvän tekeminen on kaikki Kristuksen tekoa ja ansiota meissä ja meidän kauttamme. Tämä on ihmeellistä Jumalan armoa ja armon vaikutusta.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Jumalan armo riittää, kestää ja kantaa!

Psalmissa 13 on vain kuusi jaetta ja näissä jakeissa esiintyy neljä kertaa kysymys: "Kuinka kauan?"
"Herra, kuinka kauan?"
"Kuinka kauan peität minulta kasvosi?"
"Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?"
"Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?"
Nämä olivat Daavidin kysymyksiä. Tuskansa keskeltä hän nämä kysymykset Herralle esittää ja pyytää, että Herra kääntäisi kasvonsa hänen puoleensa ja vastaisi hänen valituksiinsa. "Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", ettei vastustajani saisi iloita tappiostani." Pelko siitä, että kuolema tulee ennen rukousvastausta lisää huolten taakkaa entisestään. Daavid toivoo kovasti, ettei vihollinen ja muut Jumalan vastustajat pääsisi iloitsemaan hänen tappiostaan.
Ovatko nämä myös sinun kysymyksiäsi Herralle tällä hetkellä? Oletko odottanut ja rukoillut apua jo pitkään? Tuntuuko sinusta siltä, ettet jaksa enää odottaa? Kyseenalaistavatko vastustajasi ja sinut tuntevat ihmiset uskosi aitouden? Nämä voivat olla todellisia huolenaiheita jollekin tänä päivänä. Joudun työssäni usein kohtaamaan ihmisiä, joiden tielle ei näytä valoa loistavan, vaikka he rukoilevatkin mielestään todella paljon ja pyrkivät tekemään sitä mikä on oikein Herran silmissä. Mistä löydämme rohkaisevan sanan näihin hetkiin?
Psalmista 13 rohkaisun sana löytyy viimeisestä jakeesta.
"Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen." Usko iloitsee etukäteen Jumalan antamasta avusta ja kiittää siitä, että apu tulee ajallaan ja Jumalan huolenpitoon voi sittenkin luottaa, olkoon elämäntilanne minkälainen tahansa. Jumalan armo riittää, kestää ja kantaa!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Näkö- ja kuuloyhteys Jumalaan!

"Mutta te maan nöyrät, jotka noudatatte Herran oikeutta, etsikää Herraa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, niin te ehkä löydätte suojan Herran vihan päivänä." (Sef. 2:3.)
"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." (Matt. 6:33.)
"Etsikää aina hänen kasvojaan". (1 Aik. 16:11.)
"Etsikää, niin te löydätte ..." (Matt. 7:7.)
"Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan". (Luuk. 19:10.)

Etsikää Herraa ...
Etsikää aina hänen kasvojaan ...
Etsikää vanhurskautta ...
Etsikää nöyryyttä ...
Etsikää Jumalan valtakuntaa ...
Etsikää hänen vanhurskasta tahtoaan ...
Etsikää, niin te löydätte ...

Nämä asiat ovat tärkeitä, koska Jumala toivoo, että ne olisivat ensimmäisellä sijalla elämässämme aamulla, päivällä ja illalla. Jeesuksessa Kristuksessa löydämme kaiken eo. Jumalan etsiminen ja hänen tahtonsa etsiminen on koko elämänpituinen tehtävä. Ei riitä, että olemme hänet kerran löytäneet. Voimme kadottaa hänet, ellemme etsi häntä joka päivä. Elämä on vaarallista ilman Jeesusta. Kukaan ei selviä perille Jumalan luo ilman Jeesusta. Tarvitsemme Jeesuksen persoonana joka hetki. Hänen tulee olla pysyvästi sydämessämme. Hän on meissä Pyhän Henkensä ja sanansa kautta. Uskon kautta elämme hänen kanssaan! Herran etsiminen on mahdollista vain sanan ja rukouksen kautta. Yhteys Herraan ei ole mahdollista muuta tietä. Jeesuksella oli maan päällä yhteys Isään, sanan ja rukouksen kautta. Rukouksen ja sanan kautta meillä on näkö- ja kuuloyhteys Jumalaan. Jeesuksen omat eivät etsi Herraa vain itsensä tähden, vaan he etsivät Herraa sen tähden, että he voisivat olla Herran kanssa yhteistyössä etsimässä kadonneita ihmisiä. Jeesus tuli maan päälle etsimään kadonneita. Hän uskoi omilleen saman tehtävän, kadonneiden etsimisen. Jeesus etsii ihmisiä ihmisten avulla. Tämä on ihmeellinen asia. Sinä voit olla Jeesuksen kädet, jalat, silmät, korvat, sydän jne. Sinun kauttasi Jeesus koskettaa toista ihmistä. Jeesuksella on taivaassa jatkuva esirukoustyö meidän puolestamme. Onko meillä jatkuva esirukoustyö maan päällä. Jeesus pyysi maan päällä ollessaan opetuslapsiaan rukoilemaan hänen kanssaan. Nyt on tullut aika kiinnittää huomiomme rukouselämäämme. Rukoilemmeko liian vähän? Rukoileeko joku liian paljon? Voiko Jeesuksen oma elää rukoilematta lainkaan?

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Jäljet hiekassa


Näin yöllä unessa näyn sellaisen,
että Jeesuksen kanssa rannalla astelen.
Luoja näytti hiekassa kuvina sen,
millainen elo oli ollut tään ihmisen.
Koko eloni kaari oli piirretty hiekkaan,
sen siitä lukea sain, ja silloin huomasin,
kuinka hiekassa astui kahdet jäljet rinnakkain.
Toiset jäljet olivat omani,
heti toisia tuntenut en,
mutta silloin ääni taivaasta kuiskas,
ne jäljet on Jeesuksen.


Koko eloni hiekassa nähdä sain,
yksi asia silti mua vaivasi vain,
yhdet jäljet näkyivät kohdissa niissä,
missä elämän myrskyt painoi ja missä
elämän raskaat aatokset mun sieluani kaivoi.
Katsoin ylös pilvihin ja kysyin Luojaltain,
miksi häipyivät välillä jälkeni mun ja hiekassa
näkyi vain jälkesi sun?


Minä lupasin kerran Luojallein, että kuljen Hänen
rinnalla ain, miksi kuitenkin rannan hiekassa
niin usein jäljet on yhdet vain?


Tähän Jeesukselta kuitenkin heti vastauksen sain:
"Rakas lapsonen, rakkaus sielussain soi,
sua koskaan yksin jättää en voi!
Yhdet jäljet hiekassa kertovat siitä,
että ihmisen voimat eivät aina riitä, ja siks kantaa
sua käsilläin sain, jolloin hiekkaan jäi yhdet jäljet vain."


- tuntematon

Kuuletko Isän juoksuaskeleet sinua kohti?!

"Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." (Ilm. 1:17,18.)

Yksinäisyydessä, kuolemaan liittyvät pelot voivat kasvaa suuriksi. Ihmisen ollessa yksin ajatustensa kanssa, hän saattaa joutua pelon valtaan. Epätietoisuus, kuolemaan liittyvistä asioista, lisää pelkoa, mutta Jumalan sana, lupauksineen, rohkaisee ja antaa uskoa tulevaisuuteen. Rakkaus ja Jumalan sana karkoittavat pelon. Herra sanoo sinulle tänä päivänä: "Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä." Jeesus on vierellämme maailmaan tullessamme, hän on vierellämme maailmasta lähtiessämme ja hän on vierellämme kaikkina elämämme päivinä. Ei ole sellaista päivää, jolloin Herramme olisi meistä kaukana, vaikka meistä tuntuisikin siltä. Voimme olla varmat siitä, että suurimmankin tuskan ja epätoivon keskellä Herra on kanssamme, kuulee rukouksemme ja avunpyyntömme. Erityisesti vaikeina hetkinä Herran läsnäolo lohduttaa meitä. Kun rakkaat läheiset otetaan rinnaltamme pois, niin ne hetket ovat vaikeita kestää ja silloin erityisesti tarvitsemme lohdutusta ja toivoa. Jeesus samaistui meihin tulemalla ihmiseksi, veljeksemme, me voimme samaistua Jeesukseen, tulemalla jumalllisesta luonnosta osallisiksi Jumalan lupausten kautta. "Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän". Tämä on myös meidän kokemuksemme, kun Herra herättää meidät hengellisestä kuolemastamme ja ylösnousemuksen kautta ruumiillisesta kuolemasta. Kuolema on meille usein suuri arvoitus, mutta sitä se ei ole hänelle, jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Jeesus voi tulla lukkojen taakse, mutta sydämen oven lukkoa hän ei murra väkisin. Hän kolkuttaa ovellamme ja toivoo, että me kusuisimme hänet sisään. Tänään saamme etuoikeuden kutsua Jeesuksen elämäämme. Pieni merkki sittä, että Jeesus saa tulla luoksesi, riittää! Jeesus ei tule luoksemme vastahakoisesti, vaan hyvin innokkaasti, kuin tuhlaajapojan isä, juosten meitä vastaan. Kuuletko Isän juoksuaskeleet sinua kohti?!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Ari Hyypän haastattelu



Minulla on tänään vieraana eräs seurakuntamme jäsen. Päätin haastatella häntä.

Kuka sinä olet?
Olen iloinen matkaaja Ari Hyyppä pohjanmaan lakeuksilta.

Mistä olet saanut ajatuksen käyttää tällaista nimeä itsestäsi?
Iloitsen Kristuksesta sekä kolmen enkelin sanomasta, koska ne tuovat elämääni toivoa, lohdutusta, iloa. Minulla oli aikoinaan asuntovaunu, nimeltään, Matkaaja. Olen toiminut yli 20 vuotta kuljetusalalla. Olen myös caravaanari. Olen liikkunut pyörien päällä melkein koko ikäni.

Paavo muistelee! Eräällä matkalla Etelä-Suomeen, kädessäni oli Suomen kartta. Katselin karttaa ja luin eri paikkakuntien nimiä sekä tiedustelin Arilta, että oliko hän käynyt noilla paikkakunnilla? En löytänyt yhtään paikkakuntaa, jossa Ari ei olisi käynyt, koska hän on liikkunut joka puolella Suomea.

Mitä kuljetusala on sinulle merkinnyt?
Työtä, iloa ja kiehtovia kokemuksia. Olen saanut mahdollisuuden tavata monelaisia ihmisiä. Samalla olen voinut kylvää Jumalan siemeniä ihmisten sydämiin. Lähetystyö on lähellä sydäntäni. Liikkuminen on mahdollistanut lähetystyön laajalla alueella.

Kertoisitko jonkun kokemuksen lähetymatkoiltasi?
Merkittävä kokemus oli Helsingissä n. 6-7 vuotta sitten. Ajaessani illalla n. klo 18.00 aikoihin, Viikissä, punaisiin liikennevaloihin. Viereiselle kaistalle ilmestyi avoauto, jossa kuljettajan vierellä istui pieni poika. Ajatukseeni tuli voimakkaasti, että jospa voisin kylvää heidän sydämeensä jonkun pelastuksen sanan. Otin rekkani yläkaapista pienen kirjasen ja avasin ikkunan ja pudotin kirjasen avoautossa istuvalle hymyilevälle pojalle. Poika loi iloisen katseen takaisin minulle. Samassa syttyi vihreä valo ja jatkoimme matkaa. Poika ja hänen isänsä ihmettelivät varmaan, että mistä kirja ilmestyi heille yllättäen? Kirja tuli kuin taivaasta ja sen nimi oli tilanteeseen erittäin osuva: "Ketkä pääsevät taivaaseen?" Toivottavasti tämä kokemus antoi heille sysäyksen hengellisille asioille.

Minkälaisia kuormia olet kuljettanut?
Lähinnä rahti sekä merikontti liikenteessä ja myös irtoperä ajossa on kulkeutunut massa, paperi sekä elintarvikkeita. Teollisuudelle raaka-aineita, puutavaraa, soraa, maa-ainesta ja turvetta. Tässä muutamia mainitakseni.

Oletko ajanut ulkomaan keikkoja?
Nuoruudesssani ajoin kalaa Norjasta Kalajoelle sekä Vaasaan. Venäjältä olen ajanut puutavaraa Imatralle, Joutsenoon, Lappeenrantaan ja Kiteelle.

Miten olet järjestänyt yöpymiset pitkillä matkoilla?
Olen asunut rekassa monet vuodet, koska kuljetusalan luonne on sitä edellyttänyt. Tämä ei ole ollut minulle ongelma, koska minulla ei ole ollut suuria vaatimuksia asumisen suhteen. Olen nauttinut rekassa asumisesta, koska olen sisustanut hytit mieleisekseni.

Oletko kokenut varjelusta matkoillasi?
Kyllä, hyvin voimakkaasti. Aloitan päivät hiljentymällä sanan ja rukouksen kautta. Samalla on saanut pyytää Jumalan johdatusta matkoille. Herra on varjellut tähän asti.

Mitä tällä hetkellä teet?
Minulle avautui kuin sattumalta kirppistyö Kuusamossa. Olen nyt touhunnut kirppiksellä sekä samalla saanut mahdollisuuden toteuttaa kylvötyötäni. Olen juuri lähtenyt Sympatia-keräykseen. Tämä työ auttaa vähempiosaisia, joita maailmassa on paljon.

"Uudeksi minä teen kaiken"!

Isäni kuolemasta tulee tänään kuluneeksi 13 vuotta. Jos hän eläisi, niin hän olisi 89-vuotias. Tähän yllä olevaan samaan hautakiveen on kaiverrettu myös äitini nimi. Äitini nukkui pois 22.1.2009. Hän oli kuollessaan 85-vuotias. Tämä hautakivi löytyy Pomarkun hautausmaalta.
Kuolema on kuin uni, josta herätään Jumalan luomisvoiman ansiosta ensimmäisessä tai toisessa ylösnousemuksessa. Ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu Jeesuksen tullessa takaisin. Jeesuksen omat noudetaan silloin taivaaseen. Toinen ylösnousemus tapahtuu tuhat vuotta myöhemmin. Silloin herätetään jumalattomat. Tämä on se hetki, jolloin kaikki tämän maan päälle syntyneet ihmiset ovat yhtä aikaa koolla. Pelastuneet ovat uuden Pyhän Jerusalemin sisäpuolella ja kadotetut ovat tämän taivaallisen kaupungin muurien ulkopuolella. Tässä yhteydessä tapahtuu viimeinen tuomio. Ilm. 20-luvusta saamme valoa tähän kysymykseen. Jumalattomien yrittäessä valloittaa pyhää kaupunkia, tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Näistä liekeistä ei kukaan selviä hengissä. Tämä on toinen kuolema. Kun kaikki paha on poltettu, niin Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu. Ketkä sitten pääsevät taivaaseen ja uuteen maahan? "Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani" (Ilm. 21:7.) Kaikki Jeesuksen omat ovat voittajia. "Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema." (Ilm. 21:8.) Molemmat vanhempani uskoivat Jeesukseen ja panivat toivonsa Kristuksen vanhurskauteen ja hänen armoonsa. Ensimmäinen ylösnousemus on autuaallinen toivo, joka rohkaisee meitä jälleennäkemisen toivolla. Meillä on valtaistuimella istuvan lupaus: "Uudeksi minä teen kaiken." (Ilm. 21:5.)

TAULUKKO BLOGIVIERAISTA KUUKAUSITTAIN

                            2009       2010       2011       2012         2013        2014     2015      2016

Tammikuu             -           2704          -          2581         4375        3757      3029       2800
Helmikuu              -           3991           -          2553        3222        2703      2470       2308
Maaliskuu             -           3762           -          2216        3546        3242      2130       1880
Huhtikuu               -           3125           -          2509        3790        2614      3230       1855
Toukokuu              -           3484           -          1761        3621         2718     2920       2378
Kesäkuu                -           2359           -          2108        3387         2265     3002       1774
Heinäkuu         1840         2100            -          2509        3845         3013     3746       2700
Elokuu             2123             -          2386        2679        3878         3350     3016       1980
Syyskuu           2046             -          2149       2528        3369          2590     2712       1887
Lokakuu           2201             -          2837       2232        3940         3674     2852       3392
Marraskuu        2241             -          2844       2625        3785         3320     2696       2991
Joulukuu           2312             -         3362       3776         3363         3469     4073       3453
_______________________________________________________________________
Yhteensä        12763       21525     13578     30077       44121       36715   35876     29398

Nämä tiedot löysin tilastoista. Huomaa, että toukokuulle 2010 asti on mukana omat katselut. Kytkin laskurista pois omat katselut vasta silloin. En tiedä, miksi tilastoissa ei näy kaikkia kuukausia vuosilta 2010-2011.