sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Saavuimme kotikaupunkiimme!

Olemme saapuneet takaisin kotikaupunkiimme. Matka Kajaaniin oli virkistävä ja antoisa. Armi ja Mauno Saaren kolme tytärtä, Eeva, Aino ja Leila, ovat nyt ylioppilaita. Leilan kirjoitukset olivat menneet hyvin. Äitinsä opettamasta aineesta, psykologiasta, Leila oli kirjoittanut laudaturin. Muutkin aineet olivat menneet oikein hyvin. Leila oli kirjoittanut kielistä myös Italian ja Ranskan. Tytöt ovat valinneet musiikkialan. Eeva valmistuu pian musiikin maisteriksi. Hän soittaa viulua. Aino on valmistunut muusikoksi. Hänen soittimensa on sello. Leila soittaa viulua ja pianoa sekä laulaa. Hän haluaa päästä lukemaan musiikinopettajaksi. Armi ja Mauno olivat järjestäneet kotiinsa suuret juhlat. Vieraita kävi päivän mittaan arvioni mukaan n. satakunta. Kiitos Armille ja Maunolle hyvistä juhlista! Onnea Leilalle ja menestystä sinun jatko-opinnoillesi!

Sapattina osallistuin yksin Kajaanin Adventtiseurakunnan jumalanpalvelukseen, koska muut olivat valmistelemassa juhlia. Jumalanpalvelus oli erittäin siunaava ja virkistävä kokemus. Pirkko Aittala johti tilaisuuden kotoisan lämpimästi ja Terttu Hurskaisen rukous tuli sydämestä ja nousi taivaan pyhäkköön, jossa Jeesus otti sen vastaan. Uskon, että rukoukseen vastattiin ja vastataan myös tulevina päivinä. Tilaisuudessa oli kansainvälinen tunnelma. Värilliset nuoret Kongosta ja Puolasta, jotka ovat nyt Kajaanissa asuvia maahan muuttajia, lauloivat hyvin kauniisti ja koskettavasti. Iloitsin erityisesti siitä, että he saivat kuulla saarnan englannin kielellä.

Tämä sapatti oli erityisen tärkeä päivä Kerttuli ja Ioannis Giantzaklidisille, koska heidän 14-vuotias esikoispoikansa, Niko Kristian, kastettiin. Kerttuli ja Ioannis ovat pastoripariskunta. Heillä on kolme poikaa, Niko, Alexandros (Alexi) ja Andreas, ja he asuvat Vantaalla. Kerttuli on vastikään valittu Nykyaika-lehden vt. päätoimittajaksi. Ioannis on ollut kymmenen vuotta pastorina Kyproksella, Nikosiassa. Tällä hetkellä hän opiskelee Helsingin yliopistossa. Hän valmistelee väitöskirjaa Ilmestyskirjasta. Ioannis on kreikkalainen. Juhlassa olivat mukana myös Ioannisin vanhemmat Viktoria ja Nikolaos Giantzaklidis, Kreikasta ja Kerttulin äiti, Terttu Hurskainen, ja hänen miehensä, Reino Viikki, Vantaalta. Nikolaos on Tessalonikin seurakunnan pastorina. Ioanniksen äidinisä oli myös pastori Kreikassa. Tuleekohan Nikostakin pastori? Herra tietää!

Jumalanpalveluksen sanantutkistelu-osion aiheena oli "Taivas". Kerttuli johti tutkistelua innostuneesti ja sai kuulijakunnan osallistumaan aktiiviseen keskusteluun. Aihe olikin hyvin rohkaiseva ja kiinnostava. Laulussa lauletaan: "On mieluista aatella taivasta, kotia Jeesuksen". Aihe oli mieluinen meille kaikille ja siitä riitti sanottavaa monesta eri näkökulmasta katsottuna.
Pian saamme nähdä tämän paikan, kun Jeesus tulee noutamaan omansa sinne.

Ioannisin saarna käsitteli kasteen merkitystä ja yhteyttä. Mieleeni jäi ajatus, että kastevedestä ei nouse vain puhtaampi Niko, vaan kokonaan uusi luomus. "Se mikä on vanhaa on kadonnut, katso uusi on tullut tilalle". Kaste on vanhan elämän hautaamisen paikka. Kasteen suoritti Nikon äiti, Kerttuli. Toimitus oli koskettavan kaunis ja lämminhenkinen, niin kuin koko tilaisuus. Kasteen jälkeen Nikon isä totesi, että hänellä ei ole antaa pojalleen kastelahjaksi ("rippilahjaksi") mopoa, niin kuin joku isä oli antanut, mutta Pyhä Henki antaa runsaasti lahjoja, joita Niko saa etuoikeuden käyttää seurakunnan rakentamiseksi. Kun Nikon isoisä Nikolaos, rukoili kreikan kielellä Pyhän Hengen siunausta pojanpojalleen, tunsimme kaikki Pyhän Hengen läsnäolon keskuudessamme. Ajatukseni menivät kahdentuhannen vuoden taakse, alkuseurakunnan ja Paavalin toiminnan aikaan. Tessalonikin seurakunta syntyi Paavalin julistustyön seurauksena ja tämän kaupungin seurakunnan pastori on nyt rukoilemassa Kajaanin adventtiseurakunnan jumalanpalveluksessa pojanpojalleen Pyhän Hengen siunausta. Samaa mitä Paavali rukoili omana aikanaan. Evankeliumin ilosanoma on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

"Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut." (Joh. 17:21.)

perjantai 29. toukokuuta 2009

Lähdemme Kajaaniin!

Kuusamon lukio ja ammattikoulu muodostavat hyvän koulukokonaisuuden. Lukiolaiset voivat suorittaa ammattitukinnon ja ammattikoululaiset voivat suorittaa lukion kursseja. Tilat ovat melko uusia ja viihtyisiä. Kävin tänään tutustumassa tiloihin, koska viikon päästä meillä on tässä paikassa juhlat.

Ihailin erittäin tasokasta kivi- ja eläinkokoelmaa, jotka on tehty kirjaston tuntumaan. Kauniita ja erikoisia kiviä on kerätty ympäri maailman. Toisissa kivissä oli myös kasvien fossiileja. Täytetyn karhun vieressä oli tuoli, johon voi istahtaa ja ottaa valokuvan muistoksi. Näihin tiloihin on ilo kutsua juhlaväkeä. Lukio on kehittynyt vuosi vuodelta ja pysynyt ajan tasalla kaikella tavalla. Tapasin lukion rehtorin, Pekka Mannisen, joka oli kiireinen mies, koska huomenna on H-hetki, lukuvuoden päätösjuhlan merkeissä. Ravintola Salvian emäntä, Raili Kela, valmistautuu ruokkimaan juhlaväen.

Tänään lähdemme Kajaaniin. Annen siskon tytär, Leila Saari, on päässyt ylioppilaaksi ja menemme juhliin.
Onnea ja siunausta myös siskoni, Pirjon ja Kimmon tyttärelle, Sannalle, jolla on myös Yo-juhlat huomenna.

Onnea kaikille valmistuneille. Toivottavasti nuoret löytävät oman paikkansa ja pääsevät jatkamaan opintojaan.

torstai 28. toukokuuta 2009

Evankeliumin vapaus vai lain orjuus!

Kovaa tuulta ja sadetta on ollut koko päivän. Aamupiirin jälkeen vein kaatopaikkakuorman, koska Terho tarvitsi peräkärryn iltapäivällä. Kun avasin peräkärryn kuomun, tuuli tarttui siihen lujin ottein. En voinut tyhjentää roskia ollenkaan, koska tuuli oli niin kova. Kuomua ei voinut jättää pystyyn. Se olisi hajonnut. Muistin Jeesuksen käskevät sanat myrskytuulelle: "Vaikene ole hiljaa!" Yritin samaa, mutta tuuli ei totellut minua! Sitten huomasin vanhemman miehen yli sadan metrin päässä. Huusin häntä apuun ja huidoin kädelläni merkiksi, että tarvitsisin nyt avustajan. Meni jonkin verran aikaa ennen kuin hän huomasi tilanteeni. Sitten pelastava enkeli tuli auttamaan. Mies piti kiinni kaikin voimin kuomussa olevasta hihnasta. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet. Saimme lopulta yhteisvoimin kiinnitettyä hihnan peräkärryn laitaan. Kun tyhjensin roskia, ne lensivät tuulen mukana minne sattui. Vaikka olin pistänyt lippikseni niin syvälle päähäni kuin mahdollista, se oli vähällä lentää ilmaan. Kesti kauan ennen kuin kärry oli tyhjä. Kiitin ystävällistä miestä ja lähdimme sitten jatkamaan matkaamme ihmetellen kovaa myrskysäätä. Kaatopaikan valvojan kopissa jouduin pesemään kasvoni kaikesta siitä liasta, joka lensi silmilleni. Vein kärryn katsastusaseman pihaan, josta Terho lupasi sen hakea. Katsastusmies on meidän tuttumme. Oli mukava käydä häntä jututtamassa. Jokin aika sitten hän korjasi Annen auton.

Tänään on kaatunut puita ja sähköt ovat olleet, päivän aikana useampaan kertaan poikki.

Kirkkomme oven takana oli kaksi mustaa jätesäkillistä hevosensontaa. Tämä ei kuitenkaan ollut mielenosoitus, vaan Annen tilaus. Hän aikoo viedä sitä Kuusamon tuliaisina Kajaanin mummilan perunamaan lannoitteeksi.

Valmistelin juhlia ja tein tiedotustyötä monella tavalla, myös kadulla. Puskaradio on tehokkain tapa viedä asioita eteenpäin. Se on ilmaista mediatyötä. Kannattaa antaa infoa kaikkein puheliaimmille ihmisille. Tieto leviää parhaiten heidän välityksellään.

Vein videoaineistoa Heikki Mustoselle. Hän tekee minulle 30 minuutin DVD -koosteen Kuusamon työstämme. DVD esitetään juhlilla 6.6. n. klo 10.15. Olet tervetullut katsomaan sitä! Saatat nähdä itsesi kuvissa vilaukselta.

Aamupiirin tekstinä oli:

"Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti. Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta." (Gal. 4:1-7.)

Tästä tekstistä keskustelimme tänä aamuna. Paavalilla oli suuri huoli Galatalaisista. He olivat vaarassa eksyä oikealta tieltä kokonaan. He olivat siirtymässä hengellisessä kokemuksessaan vääränlaiseen tilaan. Paavali käyttää kirjeessään suoria sanoja ohjatakseen galatalaiset lumotulta maaperältä Kristus-kalliolle. Paavali selvittää mikä on oikeaa ja mikä väärää evankeliumia. Tänäkin päivänä julistetaan ja opetetaan vääränlaista evankeliumia. Evankeliumi, joka ei perustu Kristukseen on väärää ja vääristettyä. Evankeliumi on Kristuksen lahja ihmiskunnalle. Se on iankaikkinen ja kokonaan taivaasta tullut. Siinä ei ole yhtään ihmisen "kutomaa rihmaa". Se, joka julistaa väärää evankeliumia tekee kirottua työtä. Paholainen on väärän evankeliumin isä. Paholaisella ei ole tarjottavana evankeliumia ollenkaan. Hänen opetuksensa vievät ihmiset synnin orjuuteen. Ennen kääntymystään Paavali oli itse tämän väärän evankeliumin julistaja ja vainosi kiihkeästi Jumalan seurakuntaa, jolla oli Kristuksen evankeliumi. Paavali sai iankaikkisen evankeliumin suoraan Kristukselta. Se oli hänelle suuri taivaan lahja. Paavali sai omakohtaisesti kokea Kristuksen evankeliumin vapauttavan voiman. Hän ei tuntenut evankeliumia vain teoriana vaan kokemusperäisesti omassa elämässään. Mies, joka ennen vainosi uskovia alkoi innokkaasti julistaa samaa uskoa jota hän ennen hävitti. Vain Jumala voi saada tällaisen muutoksen aikaan ihmisessä. Krsistuksen evankeliumi muutti Paavalin sydämen ja vapautti hänet lain orjuudesta. Mitä lain orjuus tarkoittaa? Sen Paavali selvittää galatalaisille hyvin perusteellisesti. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin. Siellä missä on aitoa herätystä, sinne paholainen lähettää valeveljiä urkkimaan ja johdattamaan ihmisiä harhaan, pois Jumalan sanasta. Evankeliumin julistaminen pitää säilyttää puhtaana, Kristuksen sanan perustuksella. Siihen ei voi lisätä mitään eikä siitä voi ottaa pois mitään. Alkuseurakunnan johtavilla työntekijöillä, Pietarilla ja Paavalilla oli selvä työnjako. Erilainen kuulijakunta. Pietari oli kutsuttu julistamaan samaa evankeliumia kuin Paavalikin. Pietarin työkenttänä olivat erityisesti ympärileikatut juutalaiset ja Paavalin, ympärileikkaamattomat pakanat. Juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen välille syntyi usein ristiriitoja, jotka johtuivat heidän erilaisista taustoistaan ja tavoistaan. Ympärileikkauskysymys oli yksi kiistan aihe. Käytiin kovaa keskustelua siitä, että pitäisikö pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen ruveta noudattamaan juutalaisten perinteitä ja heidän lakejaan ja määräyksiään? Paavali sanoo: "Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen."
Lopetan tällä erää tähän. Jäädään pohtimaan tuota "lain orjuutta ja siitä vapautumista". Tämä on tärkeä kysymys, joka koskee meitä kaikkia erittäin paljon. Voimme miettiä elämmekö evankeliumin vapaudessa vai lain orjuudessa?

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Kuvia verkkoon

Laitoimme kaverin kanssa vähän kuvia verkkoon. Voit katsoa niitä klikkaamalla Rane-koiran kohdalta. Kuva on alhaalla vasemmalla.

Päivä on mennyt monenlaisen puuhastelun merkeissä.

tiistai 26. toukokuuta 2009

"Minä siunaan sinua!"

Kesäjuhlien yksityiskohtaisen ohjelman ja aikataulun suunnittelu onnistui lopultakin. Toivottavasti juhlat ovat kaikin tavoin virkistävät. Juhliemme motto on: "Minä siunaan sinua!" (Hepr. 6:14.) Herra on antanut meille kaikille runsaita siunauksia ja saamme kiittää niistä joka päivä. "Paljon on aihetta lapsella kiittää. Jumalan lahjoja kaikille riittää. Jokainen päivä on aamusta varhain Jumalan armoa, lahjoista parhain. Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä kaikki ne muistoihin jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhdenkään kadota sallis. Ihminen, kätesi yhteen nyt liitä, kaikista päivistä Jeesusta kiitä. Aina saat muistaa: on sinulle juuri varattu rakkaus, siunaus suuri." Tässä Oke Peltosen (1909) ja Väinö Viitasalon (1925) laulussa on ytimekkäästi sanottu, millainen mieli meillä tulisi päivittäin olla!? Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot. Kiitollisuus poistaa synkät pilvet sielumme taivaalta. Kiitollisuutta on hyvä tietoisesti vahvistaa. Miten se on mahdollista? Esimerkiksi niin, ettei ajattele koko ajan vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, epäonnistumisia, omia tai toisten virheitä ja heikkouksia. Ympärillämme on hyviä asioita. Kauneutta on kaikkialla, varsinkin nyt! Jumala on antanut meille ihmisille tahdon voiman ja valinnanvapauden lahjan. Ihmisen aisteista näkö on voimakkain. Meidän tulee kääntää katseemme niihin asioihin, joilla on kohottava vaikutus. Sokeillakin ihmisillä on sisäiset silmät, jotka voidaan kääntää Jumalan puoleen. Katselemalla ihminen muuttuu. Job oli tehnyt silmiensä kanssa sopimuksen. Tämä on hieno ajatus. Olemmeko tehneet aistiemme kanssa sopimuksen?

Vieraakseni tuli kerran henkilö keskellä yötä. Hän oli murtunut ihminen. Kyyneleet silmissä hän valitti ääneen, että elämä on mennyt pilalle. Voiko tästä enää nousta, hän kysyi? Keskustelun jälkeen ymmärsin tilanteen vakavuuden. Ammattiautoilijalta oli otettu kortti pois rattijuopumuksen tähden. Tilanne oli vaikea kaikin puolin. Rukouksessa sain ajatuksen tehdä hänen kanssaan kirjallisen raittiuslupaussopimuksen. Hän oli valmis allekirjoittamaan sen. Seuraavana aamuna menin hänen kanssaan tämän sopimuksen kanssa poliisilaitokselle puhumaan hänen puolestaan. Poliisit ottivat raittiuslupauksesta itselleen kopion. Pitkän keskustelun jälkeen he antoivat kortin takaisin ja autoilija sai jatkaa työtään. Tästä autoilijasta tuli raitis ja uskovainen mies. Hän on tehnyt rekkahommia tuon kokemuksen jälkeen yli kaksikymmentä vuotta selvin päin. Herra pelasti hänet! Kiitos Herralle! Nyt hänen rekassaan on runsaasti hengellistä kirjallisuutta, jota hän jakaa ihmisille luettavaksi. Hän soittaa minulle usein matkoiltaan ja kertoo ihmeellisiä kokemuksia miten hän on saanut antaa kirjallisuutta sopivissa tilanteissa. Kerran, Helsingissä, hänen vierelleen ajoi avoauto punaisissa liikennevaloissa. Tilanne kesti pienen hetken. Uskova autoilija avasi nopeasti ikkunan ja pudotti korkealta rekan hytistä pienen kirjan avoauton penkille kuljettajan vierelle. Kuljettaja ihmetteli, että mistä kirja tipahti! Lensikö se taivaasta? Tämä ajatus saattoi tulla hänen mieleensä, kun hän otti kirjan käteensä ja luki kirjan nimen: "Ketkä pääsevät taivaaseen?" Valot vaihtuivat vihreäksi nopeassa tahdissa ja rekan ikkunasta vilkutti avoauton kuskille hymyilevä "enkeli", sitten miehet menivät menojaan, kumpikin taholleen. Kysymys herätti ajatuksia tuossa hetkessä ja herättää edelleen!

maanantai 25. toukokuuta 2009

Poimintoja päivän tapahtumista!

Tämän aamun aamuvartiojakeessa on hyvä lääkeresepti, joka tepsii kaikiin sairauksiin:
"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä." (San. 3:5-8.)

Sain tänään kutsun Ouluun. Maria ja Juhani Junttilalle on syntynyt poikavauva. He ovat antaneet pojalle nimeksi Joonatan. Sointuva nimi, joka kertoo uskollisesta ystävyydestä. Maria ja Juhani pyysivät, että voisinko tulla pyytämään heidän pienokaiselleen Jumalan siunausta 27.-28.6.2009 välisenä aikana? Tämä on etuoikeus ja hyvin mieluinen tehtävä, joten vastasin myöntävästi.

Kerho Kuukkelin kevätkauden ohjelma päättyi tänään. Nyt on kesäloman aika. Aamurukouspiiri pitää myös kesätauon. Rukoilemista emme kuitenkaan lopeta kesän ajaksi. Sitä ei voi koskaan lopettaa. Meitä kehotetaan olemaan kestäviä rukouksissamme. "Rukoilkaa lakkaamatta", on tärkeä muistutus meille kaikille!

Kuusamon ETRA ry sai tänään ensimmäisen työharjoittelijan kahdeksi kuukaudeksi. Työharjoittelusopimus kirjoitettiin Katariina Helmiuksen kanssa. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat lähinnä toimistotyöt ja avustaminen seurakunnassamme erilaisissa käytännön töissä. Katariina Helmius muutti Oulusta Kuusamoon. Hän kävi täällä valokuvauskurssin. Sain käsiini Katariinan kuvaamista valokuvista tehdyn kirjan. Kirja oli erittäin onnistunut. Kuvat olivat taiteellisia ja hyvin kuvattuja. Katariinalla näyttää olevan kyky nähdä kuvaukselliset kohteet ja taitoa tallentaa ne "filmille". Toivotan sinulle, Katariina, Onnea ja Siunausta elämääsi ja työhösi!

Valmistelin tänään 5.-6.6.2009 Kuusamossa pidettäviä Pohjois-Suomen lähetyksen kesäjuhlia. Juhlat pidetään Kuusamon lukiolla, Oulangantie 1. Olet tervetullut mukaan! Juhlille ovat kaikki tervetulleita!

Sain kuulla tänään kaksi rohkaisevaa sanomaa, jotka koskivat Karpaloa! En kerro niistä enempää tällä kerralla. Kolmannen rohkaisun luin blogistani Tuulan kommentista. Jumala on antanut Tuulalle rohkaisijan ja avustajan armolahjan. Ole siunattu Herrassa!

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

"Älkää olko mistään huolissanne"!

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." (Fil. 4:6.) Tämä on rohkaiseva sana. Suuri huoli on taakka, jota on raskas kantaa. Kasvaessaan suureksi huoli voi muuttua voimia kuluttavaksi murheeksi ja murehtimiseksi. Kaikilla ihmisillä on omat huolensa. Mikä aiheuttaa meille huolia? Kannamme usein huolta terveydestämme, työasioista, toimeentulostamme, lapsistamme, lastenlapsistamme, opiskelupaikoista, ihmissuhteistamme, tulevaisuudestamme jne. Huolet voivat olla pieniä tai suuria. Kuviteltuja tai todellisia. Paavalin kehotus rohkaisee meitä jättämään huolemme Jumalalle rukouksessa. Meille on annettu rukouksen etuoikeus. Saamme päivittäin esittää tarpeemme ja toiveemme Jumalalle, rukoillen, anoen ja kiittäen. Rukoushetket ovat meille tärkeitä. Mitä useammin olemme ristin juurella sitä suurempi on siunaus. Sana, "mistään", sulkee pois kaikki huolen aiheet. Martta huolehti ja hätäili monista asioista, mutta Maria halusi viipyä Jeesuksen jalkain juuressa. Tätä paikkaa mekin tarvitsemme. Älkäämme antako kenenkään ja minkään ottaa pois meiltä tätä osaa elämästämme. Murehtiminen ei vie asioita eteenpäin eikä sillä voi lisätä elämänsä pituutta. Jeesus puhuu tästä aiheesta aika usein, koska hän tietää ja tuntee ihmisen mielen. Olemme kaikki vaarassa joutua huoltemme vangeiksi ja lopulta voimme jopa hukkua huoliimme!

"Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua." (Ps. 55:23.)
"Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." (1 Piet. 5:7.)

Olen jo paranemaan päin. Toipilas, on sana, joka kuvaa tilannettani parhaiten tällä hetkellä. Kiitos Herralle ja kiitos esirukouksistanne! Huomenna minulla on lääkärin aika ja hän kuuntelee keuhkot ja tarkastaa korvat ja poskiontelot, joissa oli tulehduksen alku.

Sen verran kävin ulkona, että puhdistin suihkulähteen ja laitoin sen pulputtamaan iloksemme. Kesä on tullut ja eilen laulettiin kirkossamme jo suvivirsikin. Tervetuloa kesä!

lauantai 23. toukokuuta 2009

Torey Haydenin kirjat kiinnostavat!

Tänä keväänä oli Suuressa Suomalaisessa Kirjakerhossa tarjouksena Torey Haydenin kirjoja. Ostin niitä kuusi. Olin lukenut hänen kirjoistaan kaksi: "Häkkipoika" ja "Aavetyttö". Tänään sain luettua kirjan: "Lapsi muiden joukossa".

Tässä "koskettavassa tositarinassa erityisopettajan huolenpitoa kaipaa lasten lisäksi myös eräs äiti. Torey Hayden saa opetettavakseen kuusi ongelmalasta, joiden kanssa kukaan muu opettaja ei ole pärjännyt. Kolme heistä on kotoisin sodanrepimästä Pohjois-Irlannista, ja kaikki kuusi kärsivät vaikeista tunne-elämän häiriöistä kuten aggressioista tai puhumattomuudesta. Haydenin suurimmaksi haasteeksi muodostuu kuitenkin yllättäen erään oppilaan äiti Ladbrooke, jonka näennäisesti täydellistä elämää varjostavat monenlaiset ongelmat itsetuhoisuudesta alkoholismiin." Haydenin kirjat tempaavat lukijansa mukaan ja niissä on aina paljon hyviä opetuksia. Suosittelen näitä kirjoja erityisesti kaikille niille, jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa.

Lepo ja Rauha ovat sisaruksia!

Lämpötila on 17,2 oC. Aurinko paistaa kesäisesti ja ruoho vihertää. Koivujen hiirenkorvat ja tulppaanien nuput odottavat Luojan käskyä saada avautua täyteen mittaansa. Järvet eivät ole enää jään vankeja. Anne mainitsi eilen talviturkin heittämisestä. Minun on nyt tyydyttävä katselemaan alkukesän kauneutta ikkunaruutujen läpi. "Punainen liikennevalo ja pakollisen pysähtymisen merkki" vaativat minua pysähtymään hetkeksi. Tarvitsen lepoa.

Tämän sapatin raamatuntutkistelun aiheena olikin sopivasti lepo. Terho oli kirkossamme "pappina" ja Anne "lukkarina". Minulle jäi "kupparin"-virka.

"2000-luvulla elävät ihmiset tarvitsevat kipeästi sapattia. Se on lääke kehittyneiden maiden asukkaiden stressiin, sydänvaivoihin ja loppuun palamiseen. Se tarjoaa helpotusta nykyajan elämän loputtomiin paineisiin. Se antaa tilaisuuden ladata tyhjentyneet akut ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Sapatti kertoo meille, että on aika sulkea kotimme ja mielemme ovet maailman meteliltä ja hälyltä ja viettää aikaa hänen seurassaan, joka loi meidät ja joka tietää mitä tarvitsemme." Näin kirjoittaa Jon L. Dybdahl, The Abundant Life Bible Amplifier: Exodus, s. 186.

Nämä ajatukset ovat puhuttelevia ja ajankohtaisia meille kaikille. Jeesuksen antama lepo on täydellistä. Tämän lahjan hän antaa meille kun tulemme hänen luokseen. Maailmasta emme tätä lepoa löydä, vaikka tekisimme maailmanympärysmatkan ja etsisimme sitä mistä päin maailmaa tahansa. Sitä ei voi ostaa eikä myydä. Sielun lepoa ja rauhaa ei voi töillään eikä toimillaan hankkia. Jeesus on maksanut näistä lahjoista kalliin hinnan kuollessaan ristillä. Lepo ja rauha ovat sisaruksia. Ne ovat aina yhdessä. Ne "asuvat" Jeesuksen luona ja niiden sydämessä, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä.

Jeesuksen kutsu, joka on kirjoitettu, Matt. 11:28,29, ei ole vanhentunut:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Kun katseemme on kiinnittyneenä joka hetki Kristukseen, niin löydämme levon ja säilytämme sen. Jos käännämme katseemme muualle, menetämme rauhan ja tulemme levottomiksi. Ies ja kuorma ovat meille sopivia kun olemme saaneet ne Jeesukselta ja hän saa määrätä niistä parhaaksemme.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Anoppini 91-vuotissyntymäpäivä!

Tänä keväänä on tapahtunut monia merkittäviä asioita 22. päivä. Kiinnitin tähän huomiota aikaisemmassa kirjoituksessani ja mietin silloin, että mitä erikoista tapahtuisi tänään?

Tänään on tapahtunut ainakin se ihme, että anoppini, Irma Nevalainen, täytti 91-vuotta. Sadas vuosi on nyt lähtenyt liikkeelle. Näin korkea ikä on suuri Jumalan ihme! Onnea ja siunausta virkeälle Irma-isomummille, Kajaaniin! Ihme on myös se, että Arvo-isoukki on toipunut sairaalassa niin hyvään kuntoon, että hän pääsee lähipäivinä kotiin. Kiitos Herralle terveyden lahjasta!

Annella ja Terholla ja on ollut vapaapäivä. Sinillä on ollut lastenvaate-esittelytilaisuus Käylässä. Mikael on huristellut leikkimopolla. Se on nyt mieluinen kapistus, koska sillä pääsee nauttimaan vauhdista. Terho on kunnostanut venettä ja Anne on leiponut monenlaista hyvää. Kaltiaiset ovat hyviä ja niitä on pöydällä iso kasa. Ne ovat pyöreitä pieniä leipiä, joissa on rusinoita. Ne ovat teen kanssa oikein maukkaita. Minun on pitänyt pysytellä petissä. Lievää kuumetta ja voimattomuutta. Kävin terveydenhoitajalla työterveyshuollossa ja hän määräsi minut kolmeksi päiväksi sairaslomalle. Pitää juoda kuumaa, ottaa buranaa ja levätä.

Teatteri "Näytön paikka" esitti klo 18.30 "Rinsessa Ruusunen" -koko perheen satuhupailun, Nilon koulun teatterisalissa. Käsikirjoitus Ari Wirta ja ohjaus Merja Danso. Esiintymässä oli 12 lasta. Muuta väkeä oli kahdeksan. Anne lähti Mikaelin kanssa katsomaan esitystä. Kysyin Mikaelilta, että haluaisitko sinä olla prinssi, joka herättää ja vapauttaa prinsessan? Mikael ei osannut sanoa tuohon kysymykseen mitään. Mukava kuulla kommentteja, kun he tulevat kotiin.

torstai 21. toukokuuta 2009

Petipotilaana helatorstaina

"Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta." (Ap.t. 1:3.)

Tänään on tullut kuluneeksi neljäkymmentä päivää pääsiäisestä. Helatorstaita vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen muistoksi. Helluntai on viisikymmentä päivää pääsiäisestä. Se on Pyhän Hengen vuodatuksen päivä ja seurakunnan syntymäpäivä.

Tropit eivät ole tehonneet virukseen. Olen ollut koko päivän petipotilaana. Toivottavasti tauti ei pahene kovin pahaksi. Nyt menen juomaan sipulimaitoa. Toivottavasti siitä olisi apua. Valkosipulia olen ottanut tabletteina.

Onko teillä muita hyviä vinkkejä flunssan hoitoon?

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Mies suon laidalla odottamassa apua Herralta!

Tein äsken kotikäynnin masentuneen miehen luokse. Vein hänelle rohkaisevan kirjan ja Noni-juomaa. Toin Tampereelta kolme pulloa Nonia ja tämä mies halusi ostaa niistä yhden. On mielenkiintoista nähdä piristääkö juoma jollain lailla häntä? Olen itse käyttänyt tätä ainetta yli vuoden. Uskon, että siitä on ollut apua silmiini. Juoma on kyllä aika kallista. Katsotaan nyt mitä teen jatkossa. Pitäisikö pitää taukoa nyt kesällä ja jatkaa sitten syksyllä, kun tulee pimeät päivät?

Tapasin tämän masentuneen miehen muutama päivä sitten ollessani lenkillä. Kirjoitinkin siitä jotakin. Tunsin kehotusta mennä tapaamaan häntä, vaikka oli jo myöhäinen ilta. Kun soitin kelloa mies tuli avaamaan oven ja oli iloinen tapaamisesta. Hän oli juuri tullut Oulusta. Hyvä, että oli istahtamaan ehtinyt. Tunnelma oli vapautunut. Kerroin miehelle piristäviä kokemuksia ja rukoilin hänen puolestaan hartaan rukouksen. Mies oli kuin suon laidalla oleva, joka odotti apua Herralta. Masennuksen suohon vajoava ihminen tarvitsee ulkopuolisen avun päästäkseen nousemaan ylös. Lähimmäinen on tärkeä, mutta vain Jeesus voi nostaa uupuneen ja väsyneen sielun uuteen elämään. Oli mahtavaa nähdä hänen kasvoilleen ilmestyvän iloisen ilmeen. Näin pienen toivon kipinän, jonka uskon sytyttävän miehen elämän uuteen liekkiin. Tunsin Pyhän Hengen koskettavan miehen sisintä. Rukoillaan yhdessä hänen puolestaan. Esirukous auttaa!

Keittiön ikkunasta avautui suomaisema. Mies kertoi saavansa suolta hilloja. Toisilla on ikkunan alla mansikkamaa ja toisilla hillasuo. Kumman sinä haluaisit?

Tein taas suuren urakan edustajiston kokouksen papereiden parissa. Kaupungin kopiointipisteessä papereista tuli lähes tuhat kopiota. Onneksi seurakuntamme sihteeri tuli postittamaan niitä kanssani. En olisi yksin jaksanut kirjoittaa kirjekuoriin nimiä ja osoitteita, koska flunssa on vienyt voimat vähiin. Noin 50 kirjettä lähti liikkeelle kakkosluokan postissa.

Aamuvartiojakeessa Pietari kirjoittaa väkeviä sanoja: "Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä". (1 Piet. 2:1-3.)

Näiden ajatusten edellä Pietari on kirjoittanut uskon päämärästä ja Jumalan kutsusta pyhään elämään ja lunastuksen kalliista hinnasta. Päämäärämme on niin ihmeellinen ja ainutlaatuinen, ettei sitä tulisi kenenkään "missata". Iankaikkinen elämä on suuri Jumalan lahja ja sen menettäminen pahuuden, vilpin, teeskentelyn, kateuden ja panettelun tähden olisi suuri onnettomuus. Jättäkää nämä kauhistukset kaikki on Pietarin neuvo meille tänään. Toinen vaihtoehto on tavoitella "puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen". Maito on vastasyntyneiden ruokaa. Maito ja leipä ovat yhdessä perusruokaa, joka vahvistaa ruumistamme. Hengellisessä mielessä ajateltuna sana on sekä maitoa että leipää, jota sielumme kaipaa päivittäin pysyäkseen hyvässä kunnossa. Jos olet "allerginen" hengelliselle "maidolle" ja hengelliselle "leivälle" sinun on mentävä lääkärin luokse, joka voi parantaa tämän vakavan sairauden. Jeesuksen vastaanotolle ei tarvitse jonottaa.

Tekstissä esiintyvä sana "panettelu" herättää paljon ajatuksia, mutta jätän tuon saarnatekstin toiseen kertaan.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Uudestisyntymisestä ja viruksista!

Päivän sana: "Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle"! (2 Kor. 5:17.) Tämä sana puhuu meille uudestisyntymisestä, joka on välttämätöntä ja ehtona Jumalan valtakuntaan pääsemiselle. Jeesus opetti korkeasti koulutettua Nikodemosta tästä aiheesta eräänä yönä. Johannes oli mukana ja kirjoitti tapauksen muistiin. Kertomus löytyy Joh. 3-luvusta. Uudestisyntyminen tapahtuu Jeesuksen sanojen mukaan vedestä ja Hengestä. "Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä on henkeä." Kaikille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan elämäänsä tapahtuu tämä ihme. Jumalan lapset "eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta." (Joh. 1:13.) Kun Jumalan tuuli puhaltaa ja ihminen ei vastusta sen vaikutusta elämässään hän kokee ainutlaatuisen hengellisen syntymisen. Jumalan sanat tulevat Pyhän Hengen tuulen mukana avoimeen sydämeen ja nuo sanan siemenet alkavat itää, orastaa ja tuottamaan Hengen hedelmää Jumalan kunniaksi. Sanan siementen itäminen, hengellinen kasvu hedelmineen ja kypsä sato korjattavaksi taivaan aittoihin on Jumalan työn ihme ihmisessä. Pyhän Hengen tuuli tuo "hengellisen pilven sydämemme pellon ylle", ja siitä lankeaa hengen sade "janoiseen" maahan. Hengen vaikutuksesta ihminen puhkeaa "kukkaan."

Jeesus ohitti Nikodemoksen esille tuomat ihmeet ja tunnusteot kokonaan. Jeesus halusi opettaa hänelle, että uudestisyntyminen on ihmeistä suurin ja tärkein. Jeesuksen ristin juurella tapahtuvat aina kaikkein suurimmat ihmeet mitä maan päällä voidaan nähdä ja kokea. Risti on kuoleman paikka. Oman minän on kuoltava ennen kuin uusi luomus voi syntyä. Vehnänjyvän kuolema kuvaa tätä samaa tapahtumaa. Nikodemos koki uudestisyntymisen Jeesuksen ristin juurella. Hänen hengellisen syntymisensä hedelmä näkyi jo samana päivänä, kun hän otti Jeesuksen alas ristiltä yhdessä Joosef arimatialaisen kanssa. Samalla kun hän otti Jeesuksen alas ristiltä hän otti Jeesuksen omaan sydämeensä. Tämä rakkauden palvelus minkä hän suoritti Jeesukselle oli Nikodemokselle mieleenpainuva siunattu kokemus ja julkinen tunnustus: "Jeesus, minä rakastan sinua ja haluan olla omasi ja haluan seurata ja palvella sinua koko elämäni ajan." Nikodemoksesta tuli uusi luomus ja Jeesuksen julkinen opetuslapsi. Hänen ei tarvinnut tästä päivästä alkaen hiippailla öiseen aikaan pimeillä poluilla. Hän oli valmis kulkemaan päivällä, päivän lapsena, tunnustaen Jeesuksen herrakseen. Jeesuksen viittaus veteen tuo kasteen merkityksen tärkeäksi asiaksi. Uudestisyntymisen kokemukseen kuuluu myös kaste. Kasteesta käytetäänkin nimeä, "uudestisyntymisen peso." Kaipaatko sinä uutta elämää? Haluaisitko syntyä uudesti niin kuin "kuollut luonto", joka talven jälkeen puhkeaa kukkaan? Tämä on mahdollista kaikille, jotka ottavat vastaan Jeesuksen ja ovat Hänessä joka hetki.

Tänään tuntui kurkussani karheutta. Tampereella oli flunssaisia ihmisiä ja sain ilmeisesti tartunnan. Toivottavasti en tule kovin huonoon kuntoon, koska tehtäviä on nyt tosi paljon. Hain luontaistuotekaupan rohtoja ja kokeilen, jos niistä olisi apua. Muistakaa rukouksin!

Sain tänään tehdyksi PSL:n varsinaisen edustajiston kokouksen esityslistan ja edustajien rekisteröintiin liittyvän asiakirjan. Kaikki asiat pitää olla tarkasti paperilla, vaikka asiakirjat unohtuvat nopeasti kansioihin. Jatkuvasti tulee uusia asioita ja entiset unohtuvat ja tieto vanhenee. Ihmiset tukehtuvat lopulta informaatioähkyyn. Tulee mieleen, että voisiko asiat hoitaa vähemmällä vaivalla? Tietokoneeseeni tuli tänään virus, joka ei tahtonut millään poistua. Piti tehdä kauan aikaa työtä ennen kuin sain sen kuriin ja lennätettyä "bittitaivaalle". Tuli mieleeni antibiootteihin immuuneiksi tulleet virukset. Synnin viruksen taltuttamiseksi ei löydy muuta lääkettä kuin Jeesuksen veri.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Pajuenkeli unohtui linja-autopysäkin koppiin!

Aamulla, kun olin saapunut linja-autolla Kuusamoon, unohdin sen isomman pajuenkelin linja-autoaseman pysäkin koppiin. Kuljettaja nosti sen sinne tavarasäilöstä. Autoni oli pysäköitynä vähän kauempana, joten vein ensin muut tavarani autoon ja ajattelin tulla sitten hakemaan pajukoristeeni kyytiin. Karpalon piirustuksista innoissani asia unohtui. Illalla kun aloimme vaihtaa Annen kanssa kuulumisiamme muistin enkelin. Lähdin sitä heti hakemaan kotiin. Matkalla ajattelin, että onkohan kaunis puutarhakoriste lähtenyt "lentämään" jonkun matkassa? Kun saavuin asemalle näin jo vähän kauempaa, että siellä se seisoi rauhallisesti kopin nurkassa. Enkeli oli seissyt koko päivän vartiopaikallaan toivottaen tulevat matkustajat tervetulleiksi Kuusamoon ja lähtevät saivat miettiä miksi kopin nurkkaan oli ilmestynyt erikoista pajutaidetta? Onkohan Kuusamon puutarhuri ollut asialla? Oikeastaan, taitavasti valmistettu, pajutyö sopi erittäin hyvin tuohon paikkaan sen aiheenkin tähden. Nyt saamme ihailla tuota taideteosta ikkunastamme. Se löysi paikkansa kolmen ruusupensaan keskeltä.

Tampereen matka 16.-18.5.2009

16.5. klo 17.50 istahdin isoon linja-autoon Kuusamon asemalla. Matka Suomen Adventtikirkon ylimääräiseen edustajiston kokoukseen, Tampereelle, alkoi. Kuskin lisäksi matkustajia Ouluun oli vain kaksi. Autossa oli paikkoja n. neljällekymmenelle. Matka meni nopeasti edustajiston kokoukseen liittyvää aineistoa lukiessa. Saavuin Ouluun klo 20.30. Yöjuna Tampereelle lähtisi vasta 23.52. Mietin missä viettäisin yli kolme tuntia? Suvi oli yökylässä Heidin luona, joten hän oli varattu. Soitin Else ja Jouko Minkkiselle. Jouko tuli hakemaan minut kylään. Minkkiset asuivat vuosia sitten Kuusamossa. Kuusamossa asuessaan he liittyivät seurakuntaamme. Kastoin heidät 22.3.1997. Nyt he kuuluvat Oulun seurakuntaan. Jouko on innokas lähetystyöntekijä. Hän on saanut sydämelleen vankilalähetystyön. Jouko oli aamupäivällä vieraillut Pelson vankilassa Marko Huurteen kanssa. Sain kuulla tuoreita terveisiä vankilatyöstä. Yksi vangeista oli vastikään tehnyt uskonratkaisunsa ja kaipasi puhdistavaa kastetta uuden elämän aloittamiseksi Jeesuksen kanssa. Kiitos Herralle!

Else ja Jouko ovat mukavia ja välittömiä ja vieraanvaraisia ihmisiä. Heillä on viihtyisä koti Tuirassa. He asuvat kahdestaan kahden kivan kissan kanssa. Toinen kissoista oli pudonnut kahdeksannesta kerroksesta maahan, mutta kissalle ei ollut käynyt kuinkaan fyysisesti. Tuollainen ilmalento oli kuitenkin varmaan traumaattinen kokemus.

Sain linja-autossa niska- ja päänsäryn, koska luin liikaa. Jouko on koulutettu hieroja, ja hän antoi minulle erittäin tehokkaan hoidon. Hoidon lisäksi saimme keskustella, rukoilla ja nauttia iltapalaa yhdessä. Tulin hoidetuksi kokonaisvaltaisesti ja olin virkistynyt, kun Jouko vei minut takaisin rautatieasemalle. Kiitos ystäville! Piditte minua kuin "piispaa pappilassa." Jumala palkitkoon kaiken runsaasti.

Pikajuna 274, Oulusta-Tampereelle, lähti 23.52. Kävin välittömästi nukkumaan vaunun 35 alapetille nro 113. Yläpetin nuori oli menossa Helsinkiin. Junan tuloaika Tampereelle oli 5.48. Laitoin kellon soimaan, mutta en herännyt aamulla kellon soittoon. Heräsin klo 6.00. Tuli hetkeksi paniikinomainen tunne. Tajusin vain, että nyt pitää hypätä junasta ulos ja vähän äkkiä. Unenpökkyrässä pomppasin pystyyn. En ehtinyt pukeutua kunnolla. Vaatteet repsottaen, paidannapit ja kengännauhat auki, tukka pystyssä ja silmät ristissä heittäydyin junasta ulos matkatavarani käsissäni. Näky oli koominen. Olin kuin ulosheitetty tai jostakin karannut. Konduktööri teki viimeisiä tarkistuksia ja juna lähti kohti Helsinkiä. Ehdin varmistaa häneltä ja kysyä, että olenko nyt Tampereella? Sain myöntävän vastauksen. Onneksi asemalla ei ollut ketään ihmisiä ja junassa olevat nukkuivat kaikessa rauhassa. Minäkin sain pukeutua rauhassa ja oikoa hiuksiani. Uusi seikkailu oli alkamassa.

Kesäinen ja aurinkoinen Tampere otti minut ystävällisesti vastaan ja pääsin hyvissä ajoin Aitolahden Adventtikirkkoon. Sain rauhoittua kauniin järven rannalla ja katsella ja kuunnella lintujen ja luonnon ääniä. Kokoukset alkoivat klo 10.00. Esityslista oli pitkä ja sitä ehdittiin käydä läpi vain osittain. Kaksi ruokailua antoi pienen hengähdystauon tiiviille kokoustyöskentelylle. Kokous jatkuu 14.6. Kallioniemessä. Tapasin monia tuttuja ja heidän näkemisensä ja keskustelut heidän kanssaan rohkaisivat tosi paljon. Kiitos kaikille yhteisesti! Kiitos Markku Heinäselle kahdesta enkelistä, jotka sain tunnustuksena sympatia-keräykseen osallistumisesta. Toinen enkeli oli yli metrin mittainen pajutyö ja toinen pienempi versio. Matkustin kotiin kahden enkelin seurassa. Toivottavasti sain itse olla kolmantena enkelinä, jollekin lähimmäiselleni tällä matkalla.

Tampereen asemalla tapasin afganistanilainen Rafie Rahmanin. Hän oli kuin pieni enkeli, erittäin iloinen ja ystävällinen. Hän oli palaamassa tyttöystävänsä luota, kotiinsa, Seinäjoelle. Rafie puhui hyvin suomea, koska hän on asunut maassamme jo seitsemän vuotta. Hänen perheellään on ravintola Seinäjoella. Sain antaa hänelle hengellisen kirjan. Hän otti kirjan mielellään ja lupasi lukea sen.

Pikajuna 265, lähti Tampereelta klo 22.11, ja se oli Oulussa klo 5.02. Minulla oli makuupaikka vaunussa nro 34, alapetillä nro 109. Nyt en luottanut junan herätyskelloon, vaan asensin herätyksen matkapuhelimeeni. Näin minun olisi pitänyt tehdä myös edellisenä iltana. Yläpetin 14-vuotiasta poikaa kehotin tulemaan eräriparille Kuusamoon. Hän sanoi menevänsä rippikouluun tänä kesänä Kemissä. Minulla oli rauhallinen hetki aamulla, koska heräsin hyvissä ajoin. Kirjoitin muistokirjoituksen hengelliseen kirjaan, jonka jätin 14-vuotiaan pojan "repun" (kangaslaukku) päälle. Tunsin häntä kohtaan sääliä ja sympatiaa, koska hän kertoi olevansa yksinhuoltajaäidin ainoa poika. Hänellä oli kyllä velipuoli, jonka luona hän oli ollut kylässä. Hän kertoi käyvänsä kerran kuussa katsomassa häntä. Hieno asia, että heillä on läheiset välit. Kiltin näköinen poika jäi nukkumaan kaikessa rauhassa, kun poistuin junasta iloisella mielellä enkeleitä kainalossani kantaen. Oli mukava yllättää kaveri hyvällä kirjalla.

Linja-auto lähti Kuusamoon aamu kuudelta. Huomasin penkin verkkopussissa lehden, jossa oli ristikko. Ristikoiden täyttäminen on harrastukseni. Sain ristikon kokonaan täytetyksi matkan aikana. Ollessani Taivalkoskella, arkkitehti Hannu Hiltula soitti ja sanoi, että Karpalon piirustukset ovat valmiina. Kun pääsin Kuusamoon klo 9.00, kävin hakemassa piirustukset ja vein ne taloyhtiön isännöitsijälle. Taloyhtiö voi nyt hakea rakennuslupaa Karpalolle. Pian tulee suunnittelutyöstä laskut. Rukoilen, että Kuusamon ETRA ry:n tilillä olisi silloin katetta, että pystymme maksamaan laskumme ajallaan. Tänään tuli kirje Heinolasta, jossa aloitimme Annen kanssa yhteisen taipaleen vuonna 1976. Kirjeessä oli 20,- euroa Karpalolle. Tiesin lahjoittajan olevan pienituloinen ja sen tähden lahjoitus lämmitti ja ilahdutti mieltäni erityisen paljon. Se oli uhraus. Tämä hanke on uskonvarainen, niin kuin Yrjö Myllerin orpokoti -hankekin. Tällä matkalla minua muistutettiin tästä, ystävien kautta, Tampereella.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Työtä, matkoja ja romantiikkaa!

Viime yönä unet jäi vähiin. Tänään on ollut kiireinen päivä, vaikka voimat ovat olleet vähissä. Aamupiirissä oli ilo keskustella Tauno ja Erkki Vihosen kanssa. Vihoset asuvat Valkeakoskella. He olivat tulleet Lappiin avustuspalvelun merkeissä. "Iloinen mieli" -kampanja pidettiin Kemissä, Torniossa, Ylitorniolla ja Ranualla. Monet olivat saaneet apua. Liikkeet olivat lahjoittaneet ruokaa ja vaatteita jakelua varten ilahduttavalla tavalla. Joku liike oli lahjoittanut uusia kenkiä ja ne olivat saaneet nopeasti "jalat alleen"! Mieleeni jäi kertomus Ylitorniolta. Avustustyöntekijät olivat kaivanneet rohkaisua, koska työ oli käynyt voimille. Tauno kertoi kyyneleet silmissä, kuinka Jumala siunasi ja rohkaisi heitä Ylitorniolla, lasten kautta. Lähes kolmekymmentä lasta osallistui "Iloinen mieli" -kampanjaan ja he huolehtivat siitä, että heidän äitinsä ja muut sisaruksensa saivat sopivia vaatteita ja kodin tekstiilejä ja hengellisiä kirjoja kotiinsa. Tauno kertoi, että oli liikuttavaa huomata etteivät lapset olleet itsekkäitä, he huolehtivat enemmän toisista kuin itsestään. He miettivät ääneen ja kyselivät toisiltaan, että sopisiko tämä tai tuo vaate äidille tai pikkuveljelle jne.? Joku lapsi oli varannut äidilleen kengät ja kun äiti sovitti niitä myöhemmin jalkaansa, ne olivat olleet juuri sopivat. Minusta tuntui, että enkeli oli ollut asialla ja valinnut nuo kengät lapsen puolesta. Työn uuvuttamat avustajat saivat juuri sen rohkaisun, jota he kaipasivat ja jaksoivat taas mennä eteenpäin ja suorittaa työn loppuun saakka. Olen itsekin ollut tällaisessa tapahtumassa mukana ja tiedän kuinka valtavaa työtä tämä auttaminen on. Meillä Koillismaalla "Iloinen mieli" -kampanja on ensi syksynä, syyskuussa. Avustamme silloin Kuusamossa, Taivalkoskella, Posiolla, ja Sallassa. Jos olet vapaalla ja haluaisit kokea ilon auttaa, niin olet tervetullut mukaan auttamaan lähimmäisiä. Ota yhteyttä ja ilmoittaudu vapaaehtoistyöntekijäksi. Jos olet näppärä käsistäsi ja haluaisit tulla rakentamaan Karpaloa talkootyönä, niin ilmoittaudu "Maranatha"-rakentajien ryhmään.
Apua voi antaa monella tavalla. Herra on antanut meille lahjoja, joita voimme käyttää Jumalan kunniaksi hänen asiansa edistämiseksi.

Tänä aamuna meitä pysäytti psalmi 49. Siinä varoitettiin kiintymästä tämän maailman rikkauksiin. "Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta."

Huomenna lähden matkalle. Minulla on edustajiston kokous Tampereella. Lähden linja-autolla Kuusamosta Ouluun ja yöjunalla Tampereelle ja illalla tulen yöjunalla takaisin Ouluun ja maanantaiaamuna linja-autolla takaisin Kuusamoon. Kiitos esirukouksista matkan puolesta. Anne on matkalla Kajaanissa iäkkäitä vanhempiaan hoitamassa. Annen auto meni tänään katsastuksesta läpi, joten hänen autonsa on jälleen kunnossa. Muistakaa Annea myös rukouksin, ettei sattuisi onnettomuutta tiellä. Hirviä ja poroja on liikkeellä aika paljon.

Hääpäivän ruusut ovat erikoisia. Ne ovat vieläkin aivan upeita, vaikka ostin ne 6.5. tavallisesta ruokakaupasta, K-marketista. Kauppias haki ne kylmävarastosta, kun sai tietää kuinka tärkeään tapahtumaan ne tulisivat. Ne ovat kauniin vaalean punaisia. Niitä on kymmenen ja ne ovat hopeajalustaisessa kristallimaljakossa, jonka sain 50-vuotislahjaksi Kaija Laamaselta ja hänen tyttärenperheeltään Anu ja Jouni Taljalta, Kaarinasta. Ihmettelen vieläkin sitä huomionosoitusta, mitä Kaija, Anu, Jouni, Vesa, Timo ja Johanna osoittivat minulle merkkipäivänäni. He ajoivat autollaan lähes kaksituhatta kilometriä päästäkseen juhliini. Tämä oli aivan valtava rakkauden ja välittämisen osoitus. Kiitos muistamisesta! Muistan sen läpi elämäni. Kaija, Anu ja Jouni ovat ensihedelmä siitä evankelioimistyöstä, jonka aloitin opiskelujeni ohessa. Opiskelin Toivonlinnan seminaarissa sananjulistajaksi, Piikkiössä, vuosina 1985-1986. Anun ja Jounin lapset ovat ensimmäiset hengelliset lapsenlapset. He osallistuivat leiriin vuonna 2006. Leiri pidettiin Jokijärven leirikeskuksessa. Vierailimme silloin myös Närängänvaaran eräkeskuksessa, joka on Venäjän rajalla. Nuoret kastettiin Turun Betel-kirkossa, omaisten läsnäollessa. Samassa kirkossa kuin Kaija, Anu ja Jounikin. Betel-kirkko on Turun Adventtikirkko. Seurakunnan pastori, Aimo Helminen, kastoi heidät. Siunausta teille rakkaat ystävät Kaarinaan. Muistan teitä rukouksin!

Kirjoitin tänään Annelle kortin, johon kirjoitin seuraavasti: "Hei Anne! Yllätys Sinulle! Nämä ruusut ovat esikuvallisia. Ne kestävät ja kestävät, niin kuin meidän liittommekin. Toivottavasti kukoistamme yhdessä yhtä kauniisti kuin nämä ruusut! Rakkaudella Paavo."

Raahen matka meni hyvin!

Raahen matka on tehty. Pääsimme onnellisesti perille. Tekstin alta näet ajan milloin olin kotona. Oli mukava nähdä teidät, Päivi, Aila ja Heikki. Saitte tuliaisiksi Ranualla keitettyä hernekeittoa. Toivottavasti se maistui. Keiton oli keittänyt avustuspalvelun väki, joilla oli torstaina "Iloinen mieli" -kampanja Ranualla. Meillekin tuli iloinen mieli Raahessa, kun tapasimme toisemme. Kiitos Aila apostolinmiekasta. Nyt minulla on Sannin ja Ailan antamat "terävät miekat", jotka muistuttavat sanan miekasta ja julistustehtävästä, johon olen saanut Herran kutsun. Kiireinen aikatauluni ei antanut mahdollisuutta pidempään vierailuun tällä kerralla. Toivottavasti ehdimme joskus keskustella ihan rauhassa ilman kiirettä. Keittiökoneet ovat autossa ja aamulla puramme kuorman. Matkalla näin viisi hirveä, kahdeksan jänistä ja useita poroja. Onneksi ei tullut kolaria. Kiitos Herralle matkan varjeluksesta ja ystäville rakkaudestanne.

torstai 14. toukokuuta 2009

Uusi Jerusalem on tuleva kotikaupunkimme!

Jumala oli varannut Jerusalemille tärkeän lähetystehtävän. Lähetyskenttänä oli koko maailma, kaikki maan kansat. Hieno suunnitelma ei toteutunut Jumalan kansan epäuskon ja tottelemattomuuden tähden. Jeesus itki Jerusalemin kohtaloa. "Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi!" (Luuk. 19:41-44.)

Tämän aamun psalmissa 48 kuvataan Siionia, Jumalan kaupunkia. Ajatukset, jotka luen tästä psalmista sopivat Uuteen Jerusalemiin, joka on taivaassa. "Hän asuu omassa kaupungissaan, pyhällä vuorellaan. Se kohoaa korkealle, se on koko maan ilo. --- se on suuren kuninkaan kaupunki. Jumala asuu sen palatseissa, hän on sen vahva turva. --- Jumala pitää sen lujana ikuisesti. --- Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin voitte kertoa tuleville polville; Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan." Voimme tutkia tämän Uuden Jerusalemin ihmeellisyyksiä jo nyt, kun avaamme Raamattumme Ilm. 21-luvun kohdalta. Tämä kaupunki laskeutuu maan päälle 1000-vuotiskauden päätyttyä hyvin kauniina, kuin morsian. Jumala asuu tässä kaupungissa ja pelastetut ihmiset hänen kanssaan. Tässä kaupungissa ei itketä, ainakaan surun tähden, koska sairautta ja kuolemaa, murhetta, valitusta eikä mitään vaivaa ole enää olemassa, sillä kaikki entinen paha on kadonnut. Uuden Jerusalemin arkkitehtuuri on vertaansa vailla. Kaupungin muotoa ja rakennetta on vaikea hahmotella. Sen kauneutta ja loistoa kuvataan kaikkein kalleimmilla jalokivillä ja jalometalleilla mitä ihmiset ovat tämän maan päällä nähneet. Vastikään uutisissa näytettiin harvinaista sinistä timanttia, joka myytiin huutokaupassa korkealla hinnalla. Se, mikä tekee tästä kaupungista niin ihmeellisen on Jumalan läsnäolo. Hänen kirkkautensa! Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä.

Olen ajatellut Uuden Jerusalemin helmiportteja. Niitä on kaksitoista, kuten Israelin kansan heimoja ja Jeesuksen valitsemia opetuslapsia. Miksi tässä kaupungissa on muurit ja portit? Miksi se ei ole avoin, jonne voisi mennä mistä kohdasta hyvänsä? Ilm. 20-luku antaa vastauksen. Jumalattomien ylösnousemuksen jälkeen jumalattomat, paholaisen johdolla, yrittävät valloittaa tämän kaupungin itselleen. "Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki."
On hyvä, että pyhällä kaupungilla on muurit ja portit, jotka ovat suljettuina jumalattomilta."

"Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä."

"Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan."

Kun kaikki paha on hävitetty tulella ikuisiksi ajoiksi ja kun Jumala on luonut uuden taivaan ja uuden maan, niin silloin on turvallista avata Uuden Jerusalemin portit auki ja niitä ei sen jälkeen tarvitse enää sulkea. "Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan." Tämä vuodenaika, jota elämme tällä hetkellä Lapissa, muistuttaa meitä uuden maan valoisuudesta.

Minulle tuli juuri puhelu, joka koski Rovaniemen kirkkomme ympäristöasioita. Kun sanoin soittajalle, että kirkkomme on kerrostalon alakerran liikehuoneistossa ja siinä ei ole mitään muuta ympäristöä kuin pelkkä asfaltti suoraan kadulle hän sanoi, että asia ei sitten koske meitä millään lailla. Ajattelin, että tällaista ympäristöä ei ole uudessa maassa. Uuden maan ympäristöasiat on hoidettu mitä parhaimmalla tavalla.

Palaan vielä psalmiin 48. "Kuninkaat kokoontuivat yhteen ja hyökkäsivät Siionia vastaan. Mutta he hämmästyivät sitä minkä näkivät, kauhistuivat ja ryntäsivät pakoon. Pelko iski heihin, niin kuin tuska iskee synnyttäjään, niin kuin itätuuli, kun se murskaa Tarsisin-laivat. Mistä ennen olimme kuulleet, sen omin silmin näimme Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, kaupungissa: Jumala pitää sen lujana ikuisesti." Tässä kuvataan mielestäni samaa asiaa, joka toteutuu vihollisen hyökätessä Uutta Jerusalemia vastaan. Pahan valloitusyritys ei onnistu. Jumalan kaupunki pysyy lujana. Se on ikuinen kaupunki! Tämän kaupungin asukkaat ovat ikuisia niin kuin Jumalakin on ikuinen. Jeesuksen kautta saavutamme ikuisen elämän. Meillä on vielä armon aikaa tulla hänen luokseen, mutta pian armonaika päättyy koko ihmiskunnalta.
Jeesus itki Jerusalemin kohtaloa, koska se ei tajunnut etsikkoaikaansa. Itkeekö hän meidän tähtemme samasta syystä?

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

"Taputtakaa käsiänne"!

"Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa riemuhuuto Jumalalle!" Näillä sanoilla alkoi tämä päivä aamupiirissä. Mietin tuota kaikkien kansojen käsien taputtamista. Miten sen voisi toteuttaa? Tuli mieleeni Uuden Vuoden ilotulitus -operaatio. Ilotulitus alkaa idästä ja se kulkee kuin tulinen nauha läpi koko maapallon. Mitä jos noiden rakettien ja paukuttelujen sijaan kaikki kansat taputtaisivat käsiään ja kohottaisivat riemuhuudon Jumalalle. Se olisi vähän samanlainen näky kuin suurella areenalla tapahtuva yleisön kannustus urheilijoille. Ihmiset nousevat seisomaan hurraten ja kohottaen kädet ylös. Aaltomainen liike kiertää koko areenan useaan kertaan ja siitä syntyy huumaava tunnelma. Ihmiset ovat hurmioituneita ja urheilijat innostuvat suorituksissaan kykyjensä äärirajoille ja rikkovat ennätyksiään eri lajeissa, saadakseen lyhytaikaista nautintoa ja katoavaa mainetta ja kunniaa. Jospa ihmiset tuntisivat samaa iloa ja riemua osoittaessaan kiitollisuuttaan ja ihailuaan Jeesusta kohtaan, joka on todellinen voiton sankari. Olisi mahtavaa, jos kaikki kansat taputtaisivat Jeesukselle ja kohottaisivat hänelle riemuhuudon. Jeesus on maailmankaikkeuden kuningas ja hän saapuu pian. Toivotammeko hänet tervetulleeksi taputtamalla hänelle käsiämme vai etsimmekö piilopaikkoja ja suojaa vuorten ja laaksojen kätköistä? Tätä mietin myös omalla kohdallani!

"Hämärämiehiä liikkeellä!"

Eilen ruokatunnilla tuntematon ulkomaalainen yritti kaupitella minulle infrapunakiikaria. Myyjä oli "päällekäyvä" ja erittäin oudosti käyttäytyvä. Halusi pysytellä koko ajan tuntemattomana. Lompakkoni ja autoni avaimet ovat tavallisesti tarjottimeni vieressä, mutta otin ne heti pois kun tajusin vaaratilanteen. Kiikarin hinta laski nopeassa tahdissa 70,- eurosta 30,- euroon. Olisin saanut kiikarin millä hinnalla hyvänsä, jos olisin tehnyt kaupat. Huomasin, että ko. mies oli laittomalla asialla. Luultavasti hän oli varastanut kiikarin jostakin ja halusi nopeasti päästä siitä eroon. Mies oli erittäin sitkeä kaupanteossaan. Yksikään ei-sana ei tuntunut menevän perille. Miehen lähdettyä lopulta pois soitin hätäkeskukseen tehdäkseni ilmoituksen poliisille. Sain tietää, että nyt on liikkeellä paljon varastettujen tavaroiden myyjiä. Ottivat tarkat tuntomerkit ja lupasivat lähettää poliisin tutkimaan asian laillisuuden. Puhelimeen vastannut virkailija oli kiitollinen ilmoituksesta. Rikollisuus lisääntyy hurjaa vauhtia. Rauhallinen ja turvallinen Kuusamokaan ei ole enää "lintukoto". On syytä rukoilla varjelusta ja pitää silmät auki koko ajan.

Yksityiskohtaista tietoa juuristani!

Tutkittuani tarkemmin syntymäpapereitani huomasin, että olen hyvin todennäköisesti syntynyt kotona enkä sairaalassa. Karstulalainen kätilö Lilja Saarenlaita raportoi: "Sain kutsun lauantaina 17.7.1954 klo 12.00 ja saavuin synnyttäjän luo, joka asuu 10 km:n päässä asunnostani, 17.7. klo 14.30. Synnytyspoltot alkoivat perjantaina 16.7. klo 10.00. Kalvot puhkaistiin 17.7. klo 20.10. Ponnistuspoltot alkoivat 17.7. klo 20.35 ja syntyminen tapahtui lauantaina 17.7. klo 20.45. Synnytysasento oli II takaraivotarjonta kasvot oikealle, selkä vasemmalle. Synnytys päättyi istukan poistulon jälkeen klo 21.25."

Lääkäreinä ovat olleet K. Laajasuo (nimismiehen vaimo) sekä Bergroth.

Tuntuu ihmeelliseltä, että sain näin tarkat tiedot syntymästäni.
Tuntuu hyvältä ajatella, että kasvoni olivat kääntyneenä oikealle ja selkä vasemmalle. Ajattelen tällä kohdalla Jumalaa, joka on elämän minulle antanut. Olen saanut jo syntymästäni asti kääntää katseeni Jumalaan päin.

Äitini ja isäni vihittiin sunnuntaina 9.1.1949. Olen heidän neljäs lapsensa, mutta äitini seitsemäs. Äitini ensimmäinen mies oli kauppias Armi Veikko Vehkamäki, joka meni naimisiin äitini kanssa torstaina 2.11.1939. Tämä avioliitto päättyi eroon keskiviikkona 5.9.1945. Veikko Vehkamäki kuoli maanantaina 18.2.1946. Äitini ensimmäisestä avioliitosta syntyi kolme lasta (tyttö ja kaksi poikaa), joista kaksi kuoli pienenä (ensiksi syntyneet tyttö ja poika). Elossa oleva veljeni Mikko ja hänen vaimonsa Kaarina Vehkamäki asuvat Kankaanpäässä ja heillä on kolme poikaa, Tero, Turo ja Tuure. Tuurella ja Marjolla on kaksi poikaa Veeti ja Väinä. Lämpimät terveiset Mikolle ja Kaarinalle ja kiitos viimeisestä. Oli ilo nähdä ja olla yökylässä äidin hautajaisten aikaan.

Soinin kirkkoherra V.V. Kurkinen kastoi minut sunnuntaina 1.8.1954. Olin silloin kahden viikon ikäinen. Kummini ovat Kalle ja Lempi Koivisto. He ovat elossa ja asuvat Soinissa, Möksyntie 761. Minulla on heihin yhteys. Löysin heidät sattumalta, kun vuosia sitten etsin juuriani Soinissa.

Syntymäkotini on Soinissa, Möksyntie 701. Margetta ja Toivo Vuorenmaa asuivat tässä osoitteessa silloin kun löysin syntymäkotini vuosia sitten. Heillä oli silloin 1-vuotias Esa-poika. Viimeksi kun kävin syntymäkodissani, siinä asui Alma Vuorenmaa. En tiedä onko hän tänä päivänä elossa. Syntymässäni mukana ollut kätilö Lilja Saarenlaita kuoli maanantaina 15.10.1979.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Olen etsimässä juuriani!

Olen etsimässä juuriani. Monien vaiheiden kautta sain tänään sähköpostiini mielenkiintoista tietoa syntymästäni. Olen syntynyt Soinissa sapattina 17.7.1954 klo 20.45. Paino 4100 g, pituus 52 cm, pään ympärys 36 cm. Olin äitini seitsemäs lapsi, isäni neljäs. Äitini ja isäni olivat 31-vuotiaita kun synnyin maailmaan. Laskettu aikani oli 12.7.1954. Tyttäreni Suvi-Maaria syntyi 12.7. Korteista löytyi muutakin mielenkiintoista tietoa. Sain tiedot Soinin kunnantalon arkistosta, jossa oli säilytetty äitini neuvolakortit. Ähtärin vanha sairaala toimi synnytyssairaalana syntymäni aikoihin. Soinilaiset syntyivät tässä sairaalassa. Monet kuitenkin kotona. Ähtärin vanhaa sairaalaa ei ole enää olemassa ja kaikki tämän sairaalan arkistot siirrettiin Ähtärin kunnan arkistoon, kun sairaala lopetettiin. Soitin Ähtärin kunnan arkistoon ja sain tietää, että viime keväänä kaikki Ähtärin vanhan sairaalan arkistomateriaalit hävitettiin. Siellä hävisivät myös minun syntymätodistukseni. Arkistonhoitaja pyysi minua ottamaan yhteyttä Soinin kunnan arkistonhoitajaan ja sanoi, että sieltä saattaisi löytyä äitini neuvolakorteista tietoa syntymästäni. Hän oli oikeassa. Eo. syntymääni koskevat tiedot löytyivät äitini neuvolakorteista, joita säilytetään Soinin kunnan arkistossa. Kiitos Johanna Mäki, teit hyvää työtä. Jatkan huomenna ...

Jumala vastaa huokauksiin ihmeellisellä tavalla!

Kirjoitan heti tuoreeltaan tämän aamuisen rukousvastauksen. Olen ajatellut niitä Raahessa olevia kalusteita ja tullut siihen tulokseen, että Jumala on varannut ne Karpalolle. Olen jo kysellyt pakettiautoa lainaksi, mutta en ole tehnyt tarkempia suunnitelmia enkä varauksia tämän asian suhteen. Hiljaisia rukouksia on kohonnut taivaaseen kaiken aikaa. Annen sisko, Päivi, on käynyt katsomassa kalusteita ja todennut ne hyviksi. Mielessäni olen ajatellut lähteä Raaheen tällä viikolla hakemaan ne Kuusamoon, mutta miten? Mistä matkarahat?

Eilen sain soiton Torniosta. Veli-Pekka Heijasto soitti ja lupasi antaa laskukoneen ja faxin Karpalolle lahjaksi. Kiitos Veli-Pekka, Jumala palkitkoon lahjasi ja siunatkoon sinua runsaasti. V-P kertoi, että seurakuntamme avustuspalvelu ADA eli ADRA Finland on järjestämässä parhaillaan Torniojokilaaksossa "Iloinen mieli" -kampanjan. Hän lupasi tiedustella, että voisiko ADA hakea tavarat Raahesta kuorma-autollaan? Otin yhteyttä Leena Sundiin, mutta en tavoittanut häntä. Tänä aamuna sain häneltä soiton ja sovimme, että tämän viikon torstaina teemme Raahen matkan. Sovimme Leenan kanssa, että maksaisimme matkarahaa ADA:lle 200,- euroa. Kuusamon ETRA ry:n tilillä ei ollut tätä summaa. Huokasin Herran puoleen, että Herra lähettäisi jostain nämä varat. Puhelin soi ja Leena Sund kertoo iloisen uutisen. Matka on jo maksettu. Hän oli saanut soiton ja soittaja oli sanonut, että hän on varannut teille matkarahaa 200,- euroa. Leena koki sydämessään, että ne on tarkoitettu tätä avustusmatkaa varten. Leena sanoi: "Kun hän oli laskemassa matkan kustannuksia, niin hän oli ajatellut veloittaa meiltä 150,- euroa, mutta aivan kuin jokin ääni olisi sanonut, että laita matkan hinnaksi 200,- euroa. Soittaja lupasi lahjoittaa tarkalleen saman määrän, jonka sovimme matkarahaksi. Eikö ole ihmeellistä. Herra hoitaa logistiikan ja lähettää vielä rahankin suunnitelman toteuttamiseksi. Kiitos Herralle! Herra vie asiaansa eteenpäin ihmeellisellä tavalla. Kiitos esirukouksistanne, niiden varassa on hyvä mennä eteenpäin.

Olisi mukava nähdä Raahessa sukulaisiani, Aila ja Heikki Sipolaa ja Päivi ja Dave Bradburnea.
Olen tehnyt adalaisten kanssa treffit Pudasjärven ABC:lle torstaiksi (14.5) klo 17.00. Raahessa olisimme n. klo 19.00-20.00.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Maanantai ei ollut harmaa eikä yksitoikkoinen!

PSL:n edustajiston kokous lähestyy ja nyt minulla on paljon toimistotyötä näiden kokousten johdosta. Meillä oli myös neuvottelukokous arkkitehdin ja keittiömestarin kanssa. Kävimme Karpalon piirustuksia läpi ja niihin tuli monia parannusehdotuksia. Suunnittelu on tehtävä nyt huolellisesti. Jälkikäteen on vaikea tehdä muutoksia. Suunnittelen lähtöä Raaheen katsomaan keittiökalusteita.

Puhelin soi tänään melko tiheään. Pyydettiin esirukousta Jyväskylän puolesta. Siellä joltakin ystävältä oli varastettu vene. Eräs henkilö kaipasi muuttoapua ja neuvoa asuntonsa kalustamiseen. Eräs henkilö oli lukenut blogiani ja ehdotti, että järjestäisin siivoustalkoot, jonka yhteyteen voisi järjestää hauskan hetken luonnossa. Hyvä idea!

Kuukkelikerhossa oli leikki- ja peli-ilta. Kerhoavustajani piti suurimman osan tämän illan ohjelmasta sillä välin kun olin neuvottelukokouksessa. Kerhon lopussa opetin vähän matematiikkaa. Aiheena oli keskiarvon laskeminen. Otin aiheeksi viikon sään. Kirjoitin esimerkkiin eri päivien lämpötilan viikon ajalta ja pyysin kerholaista laskemaan viikon keskilämpötilan. Tulokseksi taisi tulla 9,4 oC. Illalla tein Mikaelin kanssa pyöräretken uudelle kodalle. Kidronin puron lähelle on ilmestynyt upea kota. Sitä piti mennä katsomaan ja testaamaan miten kota toimii? Sytytimme tulen, leikimme ja lauloimme hauskoja lastenlauluja. Esitin useita loruja ja kerroin Mikaelille mielikuvituskertomuksen tulipojasta ja vesipojasta. Tulipojalla oli tuliset housut, tulinen takki, tuliset saappaat, tulinen pipo ja tuliset käsineet. Tulipoika olisi sytyttänyt koko metsän palamaan, mutta onneksi vesipoika tuli paikalle juuri sopivasti ja pelasti tilanteen.
Kodalla tuli mieleeni monet tulistelut Eräripareilla ja Nuorten seikkailuleireillä. Ensi kesän seikkailut lähestyvät kovaa vauhtia. Tänään tulikin taas yksi ilmoittautumislomake postissa. Jos sinua kiinnostaa tulla mukaan, niin ota yhteys ja kerro suunnitelmistasi tulla mukaan leirille. Leiri on 10.-19.7.2009 Loma-Ajakassa, Juumassa.

Naapuri esitteli puutarhaansa. Hänellä oli suuri määrä narsisseja nupulla. Pian hänen pihamaansa on aurinkoisen keltainen. Puutarhataiteilijan piha oli erittäin mielenkiintoinen nähtävyys. Hän oli valmistanut talven aikana monia kauniita keramiikkatöitä puutarhaansa. Enimmäkseen lintuja ja eläimiä. Luovuus, mielikuvitus ja käden taito saavat aikaan hienoja asioita. Naapuri on aina iloinen ja energinen. Iloisuudella on suuri merkitys hyvinvointiimme.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äitienpäivänä oli merkkipäiväni!

Järvet ovat edelleen jäässä ja lumikasoja on vielä paljon. Kuitenkin meillä on osittain jo kesäistäkin. Täällä ovat kesän ja talven elementit nähtävissä yhtäaikaa. Pian on se hetki keväästä kun kesä puhkeaa yhdessä hujauksessa. Yhden yön aikana ehtii tapahtua suuria muutoksia luonnossa, koska aurinko paistaa läpi yön. Tänään oli ukkosta ja satoi vettä.

Ulkoilulenkin jälkeen lähdimme äitienpäivälounaalle Oivangin Lomakartanoon. Kartano on 15 km:n päässä Kuusamon keskustasta Rovaniemelle päin. Emme ole koskaan aikaisemmin käyneet tässä paikassa, joten paikka kiinnosti kovasti. Annen asiakkaiden suositukset innostivat tulemaan tänne. Ajattelin, että saamme syödä rauhassa, koska siellä ei varmaankaan ole ketään tuttuja. Netistä voit katsoa kuinka hieno paikka se on. Anne oli varannut pöytäpaikan toiseen kattaukseen klo 15, Ukonkiven äitienpäivälounaalle. Kun astuimme sisään Kartanoon, ruokajonossa näin tuttuja ja salissa heitä oli lisää. Kartano oli viihtyisän kodikas ja siisti paikka. Henkilökunta otti vieraat vastaan ystävällisesti ja palvelu oli hyvä. Katselin paikkoja sillä silmällä, että voisiko täältä saada ideoita tulevaan Karpaloon? Ruokasalissa oli iso puuvene, jossa oli runsas valikoima erittäin maukasta ruokaa, josta sai koota itselleen sopivan annoksen. Menuun oli kirjoitettu seuraavaa: "Sipulikeitto, Salaattipöytä, Graavilohi, Kalifornian broileri, Appelsiinilohi, Punaviinikastikkeessa haudutettu härän paisti, Perunajuurespaistos, Äitienpäiväkakku, kahvi ja tee." Lajeja oli niin runsaasti, että ottipa kuinka vähän kutakin, niistä kertyi tuhti annos syötävää. Lopuksi tuli täyteläinen olo.
Sitten tutustuimme leiripaikkaan lähemmin. Talon isännän lukiolainen poika näytti meille kaikki rakennukset. Halusin tutustua tähän paikkaan huolella, koska suunnittelen jo tulevia nuorten leirejä. Tämä paikka saattaisi sopia leiriämme varten aika hyvin.

Tänään on merkkipäiväni 10.5.1975 minut kastettiin Lohjan Adventtikirkossa. Kastajana oli pastori Auvo Helminen, joka kuoli yllättäen loppiaisena, tänä vuonna. Siitä on jo 34 vuotta, kun minut kastettiin samalla tavalla kuin Jeesus Jordanin virrassa. Eli kokonaan veteen upottamalla. Uskon, että tämä on raamatullinen kastekäytäntö. Olin silloin parikymppinen nuorukainen. Sain silloin elämäni ensimmäisen ruusun. En osannut tuolloin ajatella kuinka rikas ja jännittävä elämä minua oli odottamassa. Olen ajatellut kirjoittaa elämäni kokemuksista kirjan, jos Herra suo. Tätä silmälläpitäen pidän tätä blogipäiväkirjaa. Päiväkirjan pito olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin. Nyt, kun muisti vielä pelaa pitäisi kirjoittaa muistiin ihmeelliset kokemukset ja Jumalan johdatukset. Tämä kirjoittaminen on hyvää harjoitusta tätä ajatellen.

Terhon luokkaretki oppilaittensa kanssa Kajaaniin onnistui hyvin. Toivottavasti, Terho, ehtisit kirjoittaa pienen kommentin matkastanne!

Äiti on kodin hengetär ja isä lainsäätäjä ja "peräseinä"

Äidin tehtävä on hyvin vastuullinen. Hän on kodin hengetär. Jokainen äiti tarvitsee Jumalan avun ja voiman ja miehensä tuen ja rohkaisun selviytyäkseen velvollisuuksistaan hyvin. Äidin työtä tulisi arvostaa enemmän. Kun lapset ovat pieniä he tarvitsevat äidin aivan "kokonaan". Ei riitä, että lapset saavat vain hyvän perushoidon. Lapset tarvitsevat paljon rakkautta, huomiota, kannustusta ja ohjausta. Laatuaikaa! Lapselle annettu aika ei mene hukkaan. Onnellinen on lapsi, joka saa osakseen kristillistä kokonaisvaltaista kasvatusta. Elämä on kasvuprosessi. Kasvamme yhdessä yksilöinä ja perheenä. Kukin omassa tahdissa. Kaikki olemme erilaisia. Lapsia tulisi kasvattaa hänen luonteensa mukaan. Äiti, joka viettää paljon aikaa lapsensa kanssa oppii tuntemaan oman lapsensa luonteenpiirteitä jo varhain. Tässä vaiheessa olisi hyvä rohkaista hyviä puolia vahvistumaan entisestään ja huonoille tavoille tulisi laittaa stoppi. Olen mielenkiinnolla seurannut "Kauhukakarat" -ohjelmaa televisiosta. Onko tämä ohjelma sinulle tuttu? Ohjelman alussa näytetään sekasortoinen tilanne perheistä, joissa on täysi kaaos. Lapset ovat aivan mahdottomia. Kuin pieniä villipetoja, joita ei pysty kukaan hillitsemään. Kaikilla on näissä perheissä paha olla. Toivottomuudessaan väsyneet vanhemmat kääntyvät ammattiauttajien puoleen. Ongelmatapauksiin erikoistuneet lastenhoitajat tulevat paikalle ja he saavat ihmeitä aikaan, jopa viikossa. Miten se on mahdollista? Kirjoitan tähän joitakin havaintojani niistä keinoista, joita nämä lastenhoitajat ovat käyttäneet tilanteen saamiseksi hallintaan:
* Kodin säännöt ja niistä kiinni pitäminen, jäähypenkki, nuhde/palkitseminen.
* Päivärytmit kuntoon, säännöllisyys ja johdonmukaisuus kaikessa toiminnassa. Kodin "lukujärjestys" ja sen noudattaminen.
* Tasapuolinen huomioiminen ja laatuaikaa jokaiselle lapselle lapsen kiinnostuksen mukaan.
* Rakkauden, hellyyden ja kiintymyksen osoittaminen. Lämmin ja turvallinen syli kaikille. Sinä olet tärkeä! Tunneakkujen lataus on päivittäinen tehtävä.
* Perhe on tiimi, joka työskentelee yhdessä. Asiat ovat yhteisiä. Ongelmat ratkotaan yhdessä. Ei syytellen, sormella osoittaen eikä tuomiten, vaan neuvotellen, rohkaisten ja auttaen toinen toistaan.
* Puhuminen lapsen "tasolta", ei kireällä ja komentelevalla tyylillä, vaan tilanteeseen sopivalla tavalla.
* Vanhemmalla on tilanne hallinnassa. Lapsi ei ole "pomo", joka määrää, vaan vanhempi tietää mitä tehdään ja missä aikataulussa. Lapsen ei tule antaa itkullaan hallita ja manipuloida vanhempiaan, jotta hän saisi tahtonsa läpi. Isä on perheen lainsäätäjä ja talon "peräseinä".
* Vanhempien pitää vetää yhtä köyttä ja tukea toisiaan kasvatustavoitteissaan. Vanhempien suhde vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen ratkaisevalla tavalla.
* Asioille oikea arvojärjestys.

Kun äiti ja isä ottavat työnsä Jumalan kädestä he ymmärtävät, että heidän tärkein tehtävänsä on hoitaa ja kasvattaa lapsiaan Jumalan kunniaksi, taivasta varten. Äitiys ja isyys haastavat meidät luopumaan itsekkyydestämme ja itsekeskeisyydestämme palvelemiseen ja toistemme rakastamiseen ja kunnioittamiseen.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Ohikiitävä hetki johti ystävyyden alkuun!

Aamulla lähdimme kaikki eri suuntiin. Terho lähti oppilaittensa kanssa luokkaretkelle Kajaaniin. Anne lähti viemään Suvia ja Jessicaa Ouluun. Sini ja Mikael lähtivät Kuohuahoon. Minä lähdin kirkkoomme pitämään äitienpäiväjumalanpalvelusta. Annoimme äideille ruusun ja lauloimme "Äideistä parhain". Kuusamossa paistoi aurinko aamusta melko pitkään, mutta iltaa kohden alkoi taivaalle kerääntyä pilviä ja sitten saatiin sadetta. Iltapäivällä sain ulkoilla aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Kiersin tutun lenkkini Ranen kanssa. Vastaan tuli useita tuttuja, jotka nauttivat lenkkeilystä, kuten minäkin. Torankijärven ympäryslenkki on suosittu liikuntareitti. Tällä reitillä tapaa pyöräilijöitä, kävelijöitä, hölkkääjiä, rullaluistelijoita, rullasuksilla hiihtäjiä, sauvakävelijöitä. Tänään minua vastaan tuli nuori, joka liikkui ketterästi skeittilaudan tapaisella rullalaudalla. Näin tämän nuoren ensi kertaa ja tervehdin pikaisesti hänen sujahtaessaan ohi vauhdikkaasti. Käväisi mielessäni, että tuota kaveria olisi ollut mukava jututtaa vähän enemmänkin. Ensi kertaa näin tuollaisen liikuntavälineen ja sekin kiinnosti. Jotain erikoista välähti mielessäni tässä ohikiitävässä hetkessä. Poika paineli menojaan taakseen katsomatta ja minä Ranen kanssa eteenpäin. Kävellessäni ulkona rukoilen usein hiljaa ajatuksissani niiden ihmisten puolesta, joita tapaan. Rukousaiheita on aina paljon ja niiden puolesta voi huokaista missä ja milloin vain. Reitin varrella asuu yksinäinen sairas vanhempi mies, joka kuuluu seurakuntaamme. Tunsin kehotusta poiketa hänen luonaan. Keskustelimme tovin ja rukoilimme yhdessä. Hän halusi nähdä Ranen läheltä, koska hänelläkin on aikoinaan ollut lemmikkinä Suomen pystykorva. Jatkoin sitten matkaa. Kun pääsin tielle, niin melkein heti tuli vastaan sama nuori mies, joka rullalaudan kanssa pyyhälsi ohitseni vähän aikaisemmin. Hän oli kiertänyt laudan kanssa kymmenen kilometrin lenkin, joten vauhti oli jo hieman hiipunut. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kysäisin, onko tuollaisella laudalla mukava liikkua? Nuori mies pysähtyi ja siitä alkoi vilkas keskustelu. Hän alkoi kertoa asioistaan kuin vanhalle tutulle. Hän sanoi, että se täällä Kuusamossa on mukavaa, kun kadulla voi alkaa jutella ihmisten kanssa tuosta vaan. Näin ei ollut etelässä. Hän kertoi, että hän on vaimonsa kanssa muuttanut Kuusamoon pari viikkoa sitten Tampereelta. Hän kertoi olevansa uskossa ja lupasi tulla kylään ja kirkkoomme. Vaihdoimme yhteystietomme. Totesimme molemmat, että tapaamisemme oli ihmeellinen Jumalan johdatus. Ohikiitävä hetki johti ystävyyden alkuun! Tämä kuuluu, Valtteri, niihin ihmeellisten kokemusten sarjaan!

perjantai 8. toukokuuta 2009

Pasin rukousvastaus!

Muutama päivä sitten ystäväni kertoi edelliseen kirjoitukseen sopivan kokemuksensa. Pasi poikkesi toimistollani ja kertoi minulle rukousvastauksensa. Hän oli ylittämässä järveä kovalla lumimyräkällä eikä tahtonut päästä eteenpäin tuulen puhaltaessa tosi kovaa häntä vastaan. Sitten hän rukoili Herraa, että Jumala tyynnyttäisi ilman siksi ajaksi, että hän pääsisi järven yli turvallisesti. Tuuli tyyntyi välittömästi ja Pasi pääsi oikein hyvin järven yli. Heti, kun hän pääsi rantaan ja kipusi maalle, lumimyräkkä alkoi välittömästi entistä ankarampana. Pasi oli hyvin iloinen rukousvastauksestaan. Minä myös! Pidimme kiitosrukouksen ja kiitimme tästä kokemuksesta ja Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta meitä kohtaan. Herra kuulee rukoukset!

Huomenna on äitienpäiväsapatti. Tämä on minulle ensimmäinen äitienpäivä, kun äitiä ei ole tässä maailmassa. Hän lepää haudassa isäni kanssa ja odottaa ylösnousemusta. Äitienpäivänä olemme perinteisesti käyneet syömässä ulkona. Näin teemme nytkin, jos Herra suo.

Hyvää Äitienpäivää kaikille! Suville tämä on ensimmäinen äitienpäivä ja Sinille kolmas. Onnea Suvi ja Sini! Herra on suonut teille äitiyden onnen ja ilon ja suloiset lapset! Onnea Anne ja Irma-mummi! Äitiyden lisäksi olette saneet kokea myös mummiuden onnen ja ilon. Kiitetään Jumalaa ja iloitaan yhdessä!

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä." (Ps.139:13,14.)

Elämää lasten ehdoilla!

Pidin tänään aamupiirin Mikaelille. Olimme kirkkomme alakerrassa lastenkirkossa. Lauloin monia kauniita lastenlauluja "Lasten sävel" -kirjasta. Sitten luin "Uskollisia ystäviä" -kirjasta luvun, "Jeesus myrskyssä." "Jeesus seisoi veneessä - kalastusveneessä, jossa oli airot ja purje - ja puhui monille ihmisille, jotka olivat tulleet kuulemaan häntä. Koko pitkän päivän Jeesus kertoi heille kertomuksia. Kun ilta tuli, Jeesus sanoi apulaisilleen: "Mennään järven toiselle puolelle lepäämään." Jeesuksen opetuslapset irrottivat veneen. He työnsivät sen rannalta veteen ja nostivat purjeen. Yksi mies istui veneen takaosassa ja ohjasi venettä peräsimellä. Vene liikkui aluksi hitaasti ja sitten nopeammin tyynellä sinisellä järvellä. Pyöreä keltainen kuu nousi taivaalle. Tähdet tuikkivat korkealla pään yläpuolella. Jeesus oli niin väsynyt, että hän kävi nukkumaan pää tyynyllä, ja pian hän oli sikeässä unessa. Peräsimessä istuva mies ohjasi huolellisesti. Vene purjehti eteenpäin ja eteenpäin. Yhtäkkiä alkoi puhaltaa kova tuuli. Se puhalsi mustan pilven kuun eteen. Se puhalsi mustia pilviä, jotka peittivät tähdet. Se kuohutti veden valtavan suuriksi vihaisiksi aalloiksi. Aallot keinuttivat venettä sinne tänne, ylös ja alas. Sitten salamoi! Sitten ukkonen jyrisi! Peräsimessä istunut mies yritti ohjata venettä ja toiset yrittivät soutaa mutta eivät voineet. Vesi täytti veneen. Se alkoi upota. Miehet pelkäsivät. He herättivät Jeesuksen - "Herra, pelata meidät; me hukumme!" he huusivat. Jeesus kuuli heidän avunhuutonsa. Hän tunsi vihaisen tuulen. Hän näki salaman leimahduksen. Hän kuuli ukkosen jyrinän. Mutta hän ei pelännyt. Hän nousi seisomaan ja sanoi tuulelle ja aalloille: "Vaikene - ole hiljaa." Tuuli lakkasi puhaltamasta. Aallot hiljenivät. Pilvet kulkivat pois, ja tähdet tuikkivat jälleen. Vene purjehti pitkin kimaltelevaa vanaa, jonka kuu teki veteen, ja kulki järven toiselle puolelle. "Miksi pelkäsitte?" Jeesus kysyi opetuslapsiltaan. "Miksi te pelkäsitte, kun minä olin teidän kanssanne?" Jeesus sanoo tytöille ja pojille tänään - "Älä pelkää, kun salama leimahtaa." "Minä olen sinun kanssasi aina", Jeesus sanoo, "pimeässä ja myrskyssä, minä en koskaan jätä sinua. Älä pelkää." Etta B. Degering. Mikael istui vieressäni hiiren hiljaa ja katseli samalla kirjan kauniita kuvia. Rukoushetki oli mieleenpainuva. Saimme molemmat siunauksen. Jos sinulla on pieniä lapsia ja haluaisit itsellesi ko. kirjasarjan, ota yhteyttä. Katsotaan miten sinäkin saisit nämä hyvät kirjat? Kirjasarjaan kuuluu myös kasetti, johon kertomukset on luettu elävällä tavalla. Aiheisiin sopivat taustaäänet tehostavat kertomuksien vaikuttavuutta.

Aamupiirin jälkeen Suvi soitti ja pyysi minua katsomaan Jessicaa, koska hänen pitäisi käydä asioilla. Jessican hoito sujui hyvin, koska hän nukkui vaunuissa suurimman osan ajasta. Suvi ja Jessica ovat olleet koko viikon ilonamme. On ilo katsella Suvin äidillisiä otteita, kun hän hoitaa hellästi tytärtään. Huomenna Anne lähtee viemään heitä Ouluun. Toni-isi onkin jo ikävöinyt tyttöään kotiin. Lastenlapsemme tuovat mieleen nuoruutemme, kun lapsemme olivat pieniä.

torstai 7. toukokuuta 2009

Luontoretkellä päivän päätteeksi!

"Minä lähetin hänelle sanan: "Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken." "He tahtovat vain pelotella meitä, sillä he uskoivat meidän säikähtävän ja jättävän työn kesken. Mutta minä sain tästä lisää rohkeutta." (Neh. 6:8,9.) Nehemia ei säikähtänyt vastustajien pelottelua. Hän sai lisää rohkeutta. Jumala paljasti hänelle salajuonet. Hän ei mennyt vihollisen virittämiin lankoihin missään vaiheessa, suorittaessaan Herralta saamaa tehtävää. Ihmiset puhuvat usein Jumalan palvelijoista perättömiä juttuja estääkseen Herran työn etenemisen. Pelottelu ja uhkailu ovat vihollisen aseita. Tänä päivänä vihollinen käyttää soluttautumistekniikkaa hajottaakseen uskovien yhteyden. Vihollisen agentit pukeutuvat lammasten vaatteisiin, jotta heidän paha, petollinen, ja raateleva sydämensä ei paljastuisi. Sisäpiiriin soluttautuneet työn vastustajat ovat kaikkein tehokkaimpia aseita pahan palveluksessa. Vihollisen apureita ei huomata, koska he vaikuttavat olevan samalla puolella Jumalalle uskollisten kanssa. Järkyttävää oli aamulla lukea Neh. 6-luvusta, kuinka vastustajat yrittivät saada Nehemian satimeen palkkaamalla profeettoja kavalien suunnitelmiensa välimiehiksi. Olen usein kuullut puhuttavan "palkka papeista", mutta tänä aamuna jäin miettimään "palkka profeettojen" ovelaa toimintaa. Tekstissä mainittiin Semaja, Delajan poika, Mehetabelin pojanpoika tällaisena palkattuna profeettana ja myöskin naisprofeetta Noadja. Niitä oli muitakin, joiden sydämen tämän maailman mammona oli sokaissut toimimaan valheellisesti. Bileam oli myös "palkka profeetta", jota kiinnosti raha enemmän kuin Jumalan kansan menestys.

Jes. 58-luvussa kerrotaan sortuneiden muurien korjaajista. Oletko miettinyt keitä ovat nuo muurien korjaajat? Missä muurissa on aukoja, joita meidän pitäisi muurata umpeen? Suosittelen sinulle, että lukisit Jes. 58-luvun huolella rukouksen hengessä. Voit saada työnäyn ja löytää oman paikkasi ja tehtäväsi muurinaukossa!

Psalmi 46 vahvisti turvallisuuden tunnetta ja sana: "Lakatkaa te huolehtimasta!" ei anna lupaa murehtimiselle.

Illalla olin Mikaelin kanssa sillalla ja katselin kuinka kivet lensivät jokeen. Joessa oli paljon vettä ja sen virtaus oli huomattava. Meistä vähän edempänä uiskenteli sorsapari kevätpuuhat mielessään. Lintutornissa kävimme katsastamassa lintuja, joita olikin erittäin paljon. Tornissa kiikaroi kuuden hengen ryhmä, joista osan tunsin hyvin. Eräs heistä oli vastikään käynyt vierailulla Terhon koululla. Komeat laulujoutsenet lensivät matalalla ja ne kajauttivat kunnon sävelmän vasten tyyneen veteen. Pullea ruskea "piisku" oli noussut jään päälle sukimaan turkkiaan. Kun olimme leikkipuistossa, Mikael näki kauempana järven rannalla korkean kukkulan. Kukkula kutsui selvästikin Mikaelin valloitusretkelle, koska hän sanoi minulle, että mennään tuonne! Kukkula kiinnosti enemmän kuin leikkipuiston keinut ja kiipeilylaitteet. Kukkulan laelta avautui avaran raikas keväinen maisema ja ilman täytti lintujen äänekäs kevätkonsertti. Luontoretki oli virkistävä. Kevät on herättänyt talviuniltaan niin luonnon kuin ihmisetkin. Paluumatkalla autolle Mikael jäi ihmettelemään ja ihailemaan suuria rekka-autoja ja nostureita, joita oli tosi paljon Kuusamon liikuntakeskuksen parkkipaikalla. Kuulin kehotuksen: "Ukki menee ajamaan!" Totesin Mikaelille, ettei ukki osaa tuollaisia autoja ajaa. Siihen tarvitaan erikoismiehiä. Liikuntakeskuksessa on tulevana viikonloppuna perinteiset Kuusamon messut. Messut keräävät väkeä keskustaan, ilmeisesti melko paljon.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

6.5. on hääpäivämme!

Tänään on hääpäivämme. Meidät vihittiin avioliittoon perjantaina 6.5.1977 Kajaanin Adventtikirkossa. Pastori Veikko Heikkinen oli vihkipappina ja kanttorina Keijo Kukkola. Molemmat ovat kuolleet. Keijo Kukkola kuoli auto-onnettomuudessa. Juhlapäivästä on kulunut 32 vuotta. (30 v. on helmi/norsunluu - ja 35 v. on koralli/jade -hääpäivä. Tästä tulikin mieleeni, että voisimme tehdä Annen kanssa vuonna 2012 hääpäivämatkan jonnekin koralliriutalle, koska silloin meillä olisi korallihääpäivä, jos Herra suo. Perjantai hääpäivänä tuntui meistäkin aika oudolta, mutta jostain syystä päädyimme siihen. Myöhemmin kuulin erään pastorin puheen, jossa hän kertoi "sopivista" hääpäivistä. Hän suositteli perjantaita parhaana mahdollisena hääpäivänä, koska Adam ja Eeva vihittiin hänen mielestään perjantaina, ennen ensimmäisen sapatin alkamista. Perjantai on sapatin valmistuspäivä ja sapatti on lauantai, viikon seitsemäs päivä. Hääpäivänämme satoi vettä, niin kuin tänään Kuusamossa.
Ostin kimpun ruusuja ja kirjan, "Ota onni omaksesi ... elämän suurin lahja", kirjoittanut Susan Squellati Florence. Vietimme pienen juhlan perhepiirissä. Iloitsimme erikoisesti kahdesta lastenlapsestamme, Mikaelista (2 v.) ja Jessicasta (4 kk), jotka olivat ilonamme. Olen Jumalalle kiitollinen Anne-vaimostani. Hän on lahja Herralta. Kukaan toinen ei olisi kestänyt katsella "samaa naamaa" näin pitkään.

Aamupiirin teksti oli sopivasti psalmi 45 "Häälaulu kuninkaalle."
Tämän psalmin sanat ovat hyvin runollisia. Psalmi 45 alkaa sanoilla: "Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja. Minä lausun säkeeni kuninkaalle - olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä. Kuningas olet kaunein ihmisten joukossa, sinun huulesi puhuvat suloisia sanoja." Mitä enemmän ajattelen tämän psalmin sanoja sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että sanat ovat esikuvallisia ja kuvaavat Jeesuksen kuninkuutta. Hänessä laulun kauniit ajatukset toteutuvat täydellisesti.

Tämän päivän Koillissanomissa oli ilmoitus: "Myytävänä Ravintolakoulun koneet ja laitteet mm. 3 kpl taikinakoneita Metos-karhu 20 l, 30 l, 40 l. Perunankuorimakoneita 4 kpl. Rosteripöytiä, astianpesulinjasto Metos."
Soitin ilmoituksessa olevaan numeroon ja puhelu meni Raaheen. Myyjä tunsi Annen siskon, Päivin, joka asuu Raahessa. Sovimme, että Päivi menee miehensä kanssa katsomaan minkälaisia koneet ovat? Olisikohan nämä sopivia koneita Kasvisravintola Karpaloon? Tämä selviää, ehkä jo huomenna.

"Etsivä löytää" -piirissä tutkimme illalla Ilm.14:1-20. Tässä esitetään viimeinen armon sanoma, joka julistetaan kaikille kansoille todistukseksi ja sitten tulee sadonkorjuu. Tämän sanoman vastaanottajat pelastuvat seitsemältä viimeiseltä vitsaukselta. Tähän lukuun kannattaa perehtyä huolellisesti. Minulle avautui tämä luku vuonna 1975, Lohjalla. Tämän tähden olen nyt Kuusamossa. Olisitko kiinnostunut tutkimaan tätä lukua tarkemmin? Tai Ilmestyskirjaa kokonaisuudessaan? Jos vastauksesi on kyllä, niin ota minuun yhteyttä. Sinulla on mahdollisuus tutkia tätä aihetta myös kirjekurssin välityksellä.

Toivo kirkastaa katseemme

Kristillinen toivo perustuu Jeesukselle Kristukselle. Jumalan sanan lupauksiin, jotka ovat luotettavia, seitsenkertaisesti koeteltuja. Jos perustamme toivomme johonkin muuhun asiaan, se pettää meidät ennemmin tai myöhemmin. Kaikki mikä on ihmisistä, on epävarmaa. Tunteisiin ei voi luottaa. Ne tulevat ja menevät. Omaan sydämeensä ei ole luottamista. Jos kyselemme neuvoa ihmisiltä tärkeissä hengellisissä ratkaisuissamme, saamme niin monia vastauksia kuin on ihmisiäkin. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Raamattu kertoo, että Paavalin tullessa kääntymykseen hän otti heti alun pitäen omassa elämässään sellaisen asenteen, että hän ei kysele neuvoa lihalta ja vereltä, vaan, suoraan Jumalalta, kun on kysymys Jumalan tahdosta ja sen seuraamisesta. Meidän tulee kääntää katseemme Jeesukseen ja Raamattuun, kun etsimme toivollemme kestävää perustaa. Jeesus sanoo vuorisaarnassaan, että viisas mies on sellainen, joka kuulee Jumalan sanan ja tekee sen mukaan. Tyhmä rakentaa hiekalle, joka on heikko perusta. Ihmiskäsitykset ja ihmisopit ovat lentohiekkaa, joka huuhtoutuu myrskyissä, tuulissa ja tulvissa jäljettömiin. Pahan "tsunamin" edessä toivo katoaa, jos jalkojen alla ei ole kestävää ja tarpeeksi korkeaa perustusta. Kristuskallio antaa suojan, joka antaa turvan.

Eräs mies soitti minulle ja ihmetteli sanontaa: "Tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen." Mitä tämä tarkoittaa? Miten hukkuva voi pelastua oljenkorren avulla? Oljenkorsi on niin heiveröinen tuki ja siihen tarttumalla hukkuu varmasti sen mukana. Sanoin, että ei sitä pidäkään tarttua oljenkorteen, vaan ristinpuuhun. Hän sanoi, että se on laho. Totesin hänelle, ettei se ole laho, koska se on Jeesuksen verellä kyllästetty. Se on kestopuuta, joka kestää iäti. Risti antaa meille kaikille toivon. Ristillä on maksettu syntivelkamme. Meitä ei ole lunastettu hopealla eikä kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä. Kun synti painaa omallatunnollamme ja toivo pelastuksesta tuntuu katoavan, voimme rohkealla mielellä kääntää katseemme Golgatalle. Saamme tunnustaa syntimme, katua niitä ja tehdä parannuksen. "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä". (1Joh. 1:9.) Syntiemme anteeksiannon varmuus antaa ihmeellisen toivon. Pelastusvarmuus Kristuksessa antaa toivon ja ilon.

Roomalaiskirjeen kahdeksas luku on täynnä toivoa. Mikään kadotustuomio ei voi kohdata Jeesuksen omia. Mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Paavali puhuu kolmesta suuresta asiasta, uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Suurin on rakkaus, koska se on ainoa kolmesta, joka pysyy ja kestää ikuisesti. Toivo on keskellä. Se on kuin yhdistävä lenkki, joka kytkee uskon ja rakkauden toisiinsa ja näin muodostuu kolmisäikeinen lanka, joka ei katkea helposti. Toivo aivan kuin pitää kiinni uskosta ja rakkaudesta, niin etteivät ne pääse karkaamaan käsistämme. Jos toivo häviää, siinä samassa häviää uskokin ja rakkaus ei elä yksin, sekin kuolee sydämestämme pois. Tarvitsemme kaikkia kolmea.

Jeesus jätti opetuslapsilleen toivon hänen paluustaan. Tämä toivo on antanut Jeesuksen seuraajille toivoa historian pitkinä ja koettelevina vuosisatoina ja vuosituhansina. Adventtitoivo antaa meillekin ihmeellistä voimaa ja toivoa. Raamatussa on paljon toivon tekstejä. Niitä kannattaa painaa mieleen ja opetella ulkoa. Pyhä Henki muistuttaa niiden kautta meitä eri elämän tilanteissa. Kun teemme valintoja ja punnitsemme arvojamme, saamme Jumalan lupauksista rohkaisua oikeaan suuntaan, toivon suuntaan. Jos elämämme lähtee kulkemaan väärään suuntaan, Jumalasta poispäin, niin toivomme alkaa hiipua ja se voi jopa kuolla kokonaan pois. Pyhän Hengen pilkan tehneellä ei ole toivoa. Ilman Jumalaa elämä on tarkoitusta vailla ja toivo ei kirkasta katsettamme.

Pitäkäämme kiinni siitä toivosta, jonka olemme Herraltamme saaneet. Se on kuin ankkuri, joka kiinnittää elämämme lujasti Krsituskallioon. Ilmestyskirja kehottaa meitä pitämään kiinni siitä, mitä meille on annettu, ettei kukaan veisi voitonseppelettämme. (Huom., ne tekstit, jotka eivät ole lainausmerkkien sisällä, olen kirjoittanut ulkomuistista ja ne eivät ole sanatarkkoja.)

tiistai 5. toukokuuta 2009

Herra antaa intoa työhön

Psalmin 44 avainsanat ovat: "sinä, sinun, sinua, sinusta". Sanat viittaavat Jumalaan. Jumalan voima on saanut aikaan kaikki suuret ihmeet Israelin kansan keskuudessa. Kaikki tappiot, epäonnistumiset, onnettomuudet, häpeä ja pilkkalaulut ovat seurausta Jumalan kansan luopumuksesta ja synneistä. Elämme vihollisen saartamassa maailmassa, joten kaikkien meidän tulee olla valppaina, ettemme tuhoutuisi. Etelä-Suomesta soitettiin tänään ja pyydettiin esirukousta kahden nuoren perheen puolesta, jotka ovat hajoamassa uskottomuuden tähden. Lapset joutuvat kärsimään vanhempien syntien tähden. Turvattomuus ja hätä, lisääntyy. Kuka kuivaa tuskan ja kärsimyksen kyyneleet näidenkin pienokaisten silmistä? Kuka parantaa haavat ja lohduttaa murtuneita sydämiä? Ei löydy ketään muuta kuin Jeesus. Jeesus on ainoa toivo elämän jatkumiselle.

"Me jatkoimme rakentamista. Muuri oli jo koko pituudeltaan puolessa korkeudessa, ja siitä kansa sai intoa työhön." (Neh. 3:38.) Tämä aamuvartiojae sopii jälleen kerran oikein hyvin myös seurakunnallemme Kuusamossa. Mekin olemme rakennuspuuhissamme nyt puolessa välissä. Toivottavasti "kansa" saa intoa tulla yhteistyöhön kanssamme, että saamme työn valmiiksi mahdollisimman pian. Herra antaa intoa työhön! Aikaa ei ole hukattavissa. Vihollinen on kiihdyttänyt toimintaansa paha mielessä. Jumalan lasten on noustava puolustamaan totuutta. Rukoilevat kristityt ovat voimakkaita ja Herran työ etenee Pyhän Hengen voimassa. Liittykäämme yhteen hengessä ja totuudessa, sillä senkaltaisia rukoilijoita Isä tahtoo.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Mies, joka toimii hyväksemme!

"Mutta horonilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia eivät ollenkaan pitäneet siitä, että nyt oli tulossa mies, joka tahtoi toimia israelilaisten hyväksi." (Neh. 2:10.) Tämä oli ensimmäinen sana pyhästä kirjasta, jonka tänä aamuna luin. Aina kun joku ihminen herää ja alkaa toimia uskossa Herran tahdon mukaan, niin vastustus herää. Mitä suurempi työ sitä suurempi, vastustus. Ilman taistelua mitkään Jumalan asiaa eteenpäin vievät hankkeet eivät etene. Nehemia sai kokea tämän rakennusprojekteissaan, jotka Jumala antoi hänen sydämelleen. Olen kokenut samaa Karpalo -hankkeen kohdalla. Nehemia onnistui Jumalan avulla toteuttamaan Herran suunnitelman. Jumala on kaikkivaltias. Kukaan ihminen ei voi estää Jumalaa toimimasta niin kuin Hän haluaa toimia. Nehemialla oli uskoa, rohkeutta, viisautta, ahkeruutta, nöyryyttä ja kaikkia niitä lahjoja, joita näyn toteuttamiseen tarvittiin. Nehemian elämä innoittaa minua valtavasti. Nehemian kirja tempaisee lukijansa suureen seikkailuun yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä kirja on johtajakoulutuksen peruskirja. Missä ovat tämän päivän "Nehemiat"?

Hengellisenä kokemuksena ajattelin tänä aamuna "miestä", joka on toiminut meidän kaikkien hyväksi ihmeellisellä tavalla. Tuo mies on Jeesus! Keitä sitten ovat ne, jotka Jeesuksesta eivät ollenkaan pidä? Niitä ovat ne, jotka ovat valinneet toisen herran. Paholainen on Jeesuksen katkerin vastustaja. Kaikki, jotka ovat paholaisen puolella vihaavat Jeesusta ja hänen seuraajiaan. Voiko ihminen tietää kenen puolella hän on? Kyllä voi, mutta se ei aina ole niin yksinkertaista ja itsestään selvää. Joka päivä voimme tehdä tietoisen valinnan kenelle haluamme antautua ja ketä haluamme seurata ja palvella. Jeesus sanoi, että hedelmistään te tunnette heidät. Hän sanoi, että "pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään." (Joh. 15:4,5.)

On myös huomattava se, että ihminen sokeutuu helposti virheilleen eikä sen tähden näe tilannettaan oikeassa valossa. Paavalin elämä osoittaa meille sen, kuinka ihminen voi elää ja toimia Jumalaa vastustavan hengen vallassa, vaikka hän luulee tekevänsä uhripalveluksen Herralle. Fariseukset ja kirjanoppineet eivät tienneet kenen hengen omia he olivat. Näin kävi myös opetuslapsille ja Jeesus joutui nuhtelemaan heitä väärästä hengestä, jonka valtaan he olivat joutuneet. Kärsivällisesti ja rakkaudella Jeesus ohjasi oppilaitaan oikealle tielle. Jeesuksen, Hyvän Paimenen äänen kuulemme Raamatussa. Hedelmistään te heidät tunnette. Hedelmän arviointi onnistuu parhaiten muiden ihmisten kautta. Lopussa Jumala korjaa sadon. Hän ei tee virheitä satoa korjatessaan. Lue Matt. 25. Tässä on ajankohtainen sanoma meidän ajallemme.

Ihmettelin aamulla miksi psalmin 43 yläpuolella ei ole lainkaan otsikkoa. Hoksasin sitten, että psalmit 42 ja 43 kuuluvat yhteen. Psalmin 43 otsikko on: "Sieluni janoaa Jumalaa." Huomaatko mitkä asiat mainitaan ko. psalmeissa kolme kertaa ja mitkä kaksi kertaa? Ovatko nämä ajatukset sinulle ajankohtaisia tänä päivänä?

Arkkitehti Hannu Hiltulan ja Aikuiskoulutuskeskuksen keittiömestari Leo Mankkisen kanssa suunnittelimme tänään Karpaloa. Suunnittelutyö on edennyt hyvää vauhtia. Mielenkiintoista on nähdä miten Herra järjestää rahoituksen suunnitelman toteutumiselle? Jätän asian joka päivä Herran käsiin. Toivon, että sinäkin rukoilisit kanssani tämän työn puolesta. Rukous saa Kaikkivaltiaan käden liikkeelle. Kerron näillä sivuilla miten hanke etenee. Ollaan kuulolla!

Olin niin uppoutunut työhöni toimistolla, että unohdin Kuukkeli-kerhon. Kerhoavustajani soitosta vasta "heräsin" ja tajusin, missä minun pitäisi nyt olla. Onneksi ehdin paikalle tarpeeksi ajoissa ja saimme äitienpäivälahjan valmiiksi. Valmistimme pienen pöytäliinan. Painoimme liinaan servettilakka -menetelmällä ison ruususydämen enkeleineen. Ruususydän tuli keskelle liinaa ja enkelit liinan neljään kulmaan. Työ oli valmiina yllättävän kaunis ja onnistunut. Lahjapakettiin tuli myös pieni, erittäin siro pullomainen maljakko kielokimpun kera sekä äitienpäivään sopivat lautasliinat ja tietenkin kaunis itse tehty äitienpäiväkortti. Omaan korttiini tuli kultakirjaimin teksti: "Onnea mummille." Sydämen keskelle pyydän Terhoa laittamaan Mikaelin ja Jessican kuvat. Toivottavasti pieni vaatimaton lahja ilahduttaa Annea ensi sunnuntaina.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Krookukset tervehtivät kevään tuloa

Lumet sulavat kovaa vauhtia. Krookukset kukkivat pihamaallamme. Ne ovat ensimmäiset kukat jotka tervehtivät kevään tuloa. Tänään on ollut lämmintä ja aurinkoista. Muutama tippa tuli vettäkin ja ensimmäistä kertaa tunsin kevään tuoksun sieraimissani. Se oli miellyttävä kokemus. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja touhusivat kevätpuuhissaan. Eräs mies valitti keräysvarojen väärinkäytöstä. Hän oli antanut huomattavan summan johonkin hyvään tarkoitukseen ja rahat olivatkin menneet vääriin käsiin. Nyt hän auttaa suoraan avun tarvitsijoita. Hän pitää huolta sotaveteraaneista viemällä heille kaloja ja marjoja. Korjaa taloja ja auttaa henkilökohtaisesti missä pystyy. Oli ilo nähdä hänen hyväntahtoisuutensa ja auttamishalunsa lähimmäisiään kohtaan.

Läheinen jumalasuhde auttaa ihmissuhteissa

Meillä on tänä päivänä käytössämme monia kanavia joita pitkin voimme lähettää tietoa ja informaatiota toisillemme. Suosituin ja nopein keino yhteyden saamiseksi taitaa olla matkapuhelin tekstiviesteineen ja sähköposti.

Jumalalla on myös omat tehokkaat tapansa ottaa meihin yhteyttä.

"Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat." (Hepr. 1:1,2.)

Jeesuksen kautta Jumala ja hänen tahtonsa on ilmoitettu meille kaikkein voimakkaimmin ja selvemmin. Opimme tuntemaan Jeesuksen, sanan kautta. Meidän on kuitenkin muistettava, että Raamatun lukeminen ei välttämättä takaa, että tunnemme Jeesuksen henkilökohtaisesti. Jeesuksen päivittäinen vastaanottaminen Vapahtajana ja Herrana rakentaa elävää suhdetta, jossa Jumalan tuntemus kasvaa. Avautuminen ja antautuminen ovat avainsanoja suhteen muodostumisessa. Läheiset ihmissuhteet muodostuvat myös samojen periaatteiden mukaan kuin jumalasuhdekin. Ihmissuhteiden kohdalla avautuminen ja antautuminen voivat olla kohtalokkaita. On suuri riski avautua ja antautua suhteeseen, kun ei ole varma siitä miten suhde kehittyy tulevaisuudessa. Olen työssäni tavannut paljon särkyneitä sydämiä. Sydämet ovat särkyneet, koska läheisistä ihmisistä on tullut jopa pahimpia vihamiehiä. Ihmisiin pettyneet samaistavat kokemuksensa helposti myös Jumalaan. Ihminen on onneton, jos hänellä ei ole ketään luotettavaa ystävää, jonka seurassa hän voi olla avoin, oma itsensä ja tuntea silti itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Onneksi meillä on Jeesus, joka on aina luotettava ystävä. Hän ei koskaan petä eikä jätä. Jeesuksen ystävyys on parasta mitä ihminen voi kokea. Kun olemme rakentaneet elämämme hänen varaansa, niin selviämme elämän myrskyissä ja rajuilmoissa. Usein ihmiset löytävät suhteen Jeesukseen, kun he ovat joutuneet elämässään haaksirikkoon. Läheinen jumalasuhde auttaa ihmissuhteissa. Jumalasuhde on tärkein suhde, jonka elämässämme muodostamme, joten siihen kannattaa kiinnittää paljon huomiota. Onko sinulla etäinen vai läheinen suhde Jeesukseen?

Lähden nyt kentälle... muistattehan rukouksin ...

Luonnon oppikirjan äärellä

Elämän ihme on aina hyvin kiehtova aihe. Keväällä luonnon puhe on konkreettisempaa kuin talvella. Jumalan rakkaus ja hänen huolenpitonsa kaikista luoduistaan koskettaa sydäntäni kun katselen kevään merkkejä. Jumala on antanut meille kauniin luonnon oppiaksemme tuntemaan paremmin Jumalan luonteen kauneutta ja jaloutta. Elämän monimuotoisuus yllättää meidät kerta toisensa jälkeen. Nykytekniikalla päästään seuraamaan läheltä sekä mikro- että makromaailmaa. Suuntaammepa tutkimuslaitteemme mihin suuntaan tahansa, niin kaikkialla näemme Luojan käden jäljen. Elämän ihmeet julistavat Jumalan kunniaa. Muistathan psalmin 19, jota tutkimme vastikään aamupiirissämme. Psalmi 19 alkaa sanoilla: "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan." Minun on paljon helpompi uskoa persoonalliseen Jumalaan, joka on kaiken tarkasti suunnitellut ja luonut kuin sattumaan ja kehitysoppiin. Aika ei ole jumala. Aika ei saa aikaan elämän ihmettä. Syntiinlankeemuksen seurauksena elämän monimuotoisuus vaikuttaa pikemminkin hiipuvan ajan myötä kuin lisääntyvän. Kasveja ja eläimiä kuolee jatkuvasti sukupuuttoon ja uusia ei synny tilalle. Ihminen kykenee manipuloimaan olemassa olevaa elämää, mutta Luojaksi hänestä ei ole. Jumalan kädessä on elämä ja kuolema.

Keväisillä lenkkipoluillani näen synnin jäljet tien varsilla lojuvissa roskissa. Valkoinen lumi on talvella kätkenyt roskat vaippansa alle, mutta auringon sulattaessa vaipan pois todellisuus paljastuu. Onko tuuli lennättänyt roskat kaatopaikalle menevien autojen lavoilta? Epäilen, että ei ole! Luulen, että suurin osa roskista on heitetty henkilöautojen ikkunoista. Ovatko nuoret olleet asialla vai vanhemmat? Kysely voisi paljastaa nuoremman sukupolven olevan syypää roskien levittämiseen tienvarsille. Roskien alkuperä kertoo myös siitä, että jätteet ovat olleet nuorten käsissä ennen ilmalentoa tien oheen. Lapsille ja nuorille pitäisi pitää joka päivä siisteyskasvatustunti ja opettaa heille puhtauden ja siisteyden merkitystä. Tällaiset siisteysoppitunnit olisivat aikuisillekin erittäin tarpeellisia. Olisiko sinulla ideoita siihen, miten oppisimme pitämään paikat siistissä kunnossa?

"Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä."
Tämä tehtävämme meidän tulisi pitää mielessämme joka päivä!
Hyvä on muistaa, että sydämemme on myös puutarha, jota meidän tulee "viljellä ja varjella" Jumalan tahdon mukaan. Sanan valo tuo "roskat" esille ja Jeesuksen veri "hävittää" ne pois ja puhdistaa puutarhan. Nyt on kevätsiivouksen aika!

lauantai 2. toukokuuta 2009

Lahjoja Eedenistä

Oletko koskaan ajatellut mitkä olivat Jumalan ensimmäiset sanat Adamille, kun hänet oli luotu? Mitä me ihmiset teemme, kun tapaamme toisemme ensimmäistä kertaa? Emmekö me tervehdi toisiamme ja esittele itsemme jollakin tavalla? Ehkä Jumalakin tervehti ja esitteli itsensä kuka hän on. Hän varmaan kertoi Adamille mistä Adam on tullut. Jumala tiesi missä olivat Adamin juuret. Eevan luomisen jälkeen Jumalan ensimmäinen palvelus onnelliselle pariskunnalle oli heidän siunaamisensa. "Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu. Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne". Tämä siunaus, minkä Adam ja Eeva saivat Jumalalta, on sama siunaus, joka annetaan kaikille niille aviopareille, jotka vihitään Jumalan tahdon mukaiseen pyhään avioliittoon. Avioliiton juuret ovat paratiisissa. Avioliitto on Jumalan lahja. Tämän lahjan paholainen yrittää kaikin tavoin tuhota ja turmella. Adam ja Eeva vihittiin perjantaina ja heidän hääyönsä oli perjantain ja sapatin välinen yö. (Meidätkin on vihitty avioliittoon perjantaina.) Ensimmäinen kokonainen päivä, jonka he elivät, yhdessä aamusta iltaan oli sapatti. Elämä maan päällä alkoi onnellisella levolla. Sapatti on toinen lahja Eedenistä, jonka paholainen yrittää ottaa meiltä pois ja tuhota sen kokonaan. "Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin." Huomasitko, että Jumala antoi myös oikeat ja terveelliset ruoka ohjeet? Tämänkin lahjan paholainen on pyrkinyt ja pyrkii yhä tekemään tyhjäksi. Ihmiset käyttävät ravinnokseen sellaista mitä ei ole tarkoitettu syötäväksi. Lue 3 Moos. 11-luku, jossa on yksityiskohtaiset ohjeet siitä, mikä on ravintoa ja mikä ei ole ravintoa. Tee itsellesi lista terveellisistä ja epäterveellisistä ruoka-aineista ja mieti omaa menuasi. Onko menusi sopusoinnussa näiden ohjeiden kanssa? Olisiko meillä syytä muuttaa ruokailutottumuksiamme terveempään suuntaan? Eläinsairaudet ja kulkutaudit ovat varoittavia esimerkkejä ja puhuttelevat meitä voimakkaasti. Toivottavasti saamme pian Kasvisravintola Karpalon Kuusamoon, että voimme tarjota ihmisille sitä ravintoa, jonka Jumala antoi meille syötäväksi.