tiistai 30. marraskuuta 2010

JOULUKALENTERI 2010

Huomenna avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Olen miettinyt minkälaisen joulukalenterin tänä vuonna tekisin. Viimevuotinen kalenterini oli mielikuvitusmatka adjektiivien ihmeelliseen maailmaan. Se on tallessa blogillani. Voit etsiä sen ja lukea uudelleen. - Jos et seurannut sitä viime vuonna, niin voit tehdä sen tänä vuonna. Sieltä löytyy paljon "positiivisia" adjektiiveja. Eräs blogini lukija kysyi minulta, että minkälainen se meidän jäämeren matkamme oikein oli? Hän oli ajatellut, että ihan oikeasti teimme retken Pohjoiselle jäämerelle. Kun hän kuuli totuuden, niin nauroimme molemmat makeasti, koska kirjoitelmani oli tietenkin "jouluista" satua. Jos seuraat tuota vuoden 2009 joulukalenteria, niin voit halutessasi kommentoida "vanhoihin" teksteihin. Näin lukijoille (erityisesti minulle) syntyy uteliaisuus ja he katsovat onko kukaan kommentoinut ja mitä sinne on kirjoitettu. Tällä kerralla ajattelin kirjoittaa hengellisen kalenterin. Se voi toimia vaikkapa aamuhartautena.
Paras Jeesuksen elämää kuvaava kirja, Raamatun jälkeen, on mielestäni E. G. Whiten "Aikakausien Toivo".
Ajattelin kirjoittaa tästä kirjasta Jeesuksen syntymään liittyviä ajatuksia. Saakoon blogini joulukalenteri tänä vuonna virittää mielemme hengelliseen joulujuhlaan.

Anne-mummi on antanut Mikaelille ja Jesssicalle omat joulukalenterinsa. En tiedä olivatko ne suklaakalentereita.
Mietin, että miten voisin tehdä omasta joulukalenteristani myös suklaakalenterin? Teen sen siten, että laitan jokaisen kirjoituksen loppuun aiheeseen sopivan kysymyksen. Kysymyksiin vastanneiden tai joulukuussa kommentoineiden kesken arvon joulusuklaata, joten olkaapa aktiivisesti mukana. Onnea matkaan valon juhlaa kohti!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kuusamon adventtiseurakunnan kotisivut

Anne kävi viime viikonloppuna Oulussa ja tänä viikonloppuna Kajaanissa, joten talviajoa tuli melko reippaasti. Nuoret jaksoivat hyvin, samoin Annen vanhemmat
Terho ja Janne osallistuivat tänään Kuusamon seurakunnan edustajina Oulun Adventtikirkossa pidettyyn kotisivuja koskevaan koulutustilaisuuteen. Koulutuksen vastaavana toimi Orvo Miettinen.
Olemme nyt avaamassa seurakunnallemme kotisivut.
Löydätte Kuusamon adventtiseurakunnan kotisivut osoitteesta: http://kuusamo.adventist.fi
Kotisivujemme aineisto on vielä vähäistä, koska sen työstäminen on aloitettu vasta tänään. Janne tulee parin viikon päästä Kuusamoon, joten viimeistään silloin sivujen aineisto monipuolistuu.
Tervetuloa tutustumaan sivuillmme jo nyt!
Kiitos Orvo, Terho ja Janne hienosta työstä. Nyt meillä on hyvä pohja, jolle voi "rakentaa" linkit nettimaailmaan.

Voisiko Suomesta löytyä "messias"?

Daavidin poika Salomo nostettiin kuningas Daavidin muulin selkään ja vietiin Gihonin lähteelle. Siellä hänet voideltiin Israelin kuninkaaksi. Kun Salomo oli voideltu kuninkaaksi, niin torvet soivat, ja kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!"
"Kaikki tulivat hänen perässään ylös kaupunkiin, ja he soittivat huiluja ja riemuitsivat, niin että maa oli haljeta heidän huudostaan." (1. Kun. 1:39,40.)

Tämän kokemuksen elementit löytyvät ensimmäisen adventin tekstistä:
"Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edellä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian." Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: - Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: - Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa! Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: "Kuka hän on?" Ihmiset sanoivat: "Hän on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista." (Matt. 21:1-11.)

Daavidin poika Salomo ei ollut kuitenkaan se Daavidin Poika, joka tulisi vapauttamaan kansansa heidän synneistään, vaikka hänen nimensä merkitseekin rauhaa. Salomon valtakautta pidetään Israelin kansan "kulta-aikana". Tällaisesta "kulta-ajasta" Jeesuksen aikalaiset varmaan haaveilivat ja odottivat sentähden maallista mahtimiestä, joka palauttaisi Salomon ajan loistokkuuden takaisin Israelille. Salomon kuninkuus oli tästä maailmasta, mutta Jeesuksen kuninkuus on taivaasta. Ihmiset olisivat kyllä halunneet Jeesuksen kuninkaakseen ja poliittiseksi messiaakseen, mutta Jeesus ei suostunut siihen, koska hänellä oli paljon tärkeämpi ja suurempi tehtävä. Hänen harteillaan lepäsi herruus, mutta myös koko maailman syntitaakka. Jeesuksen tehtävänä oli lunastaa ja vapauttaa koko maailma synnin hirmuvallasta. Tälle tehtävälleen Jeesus oli uskollinen loppuun saakka. Palatessaan takaisin taivaaseen, Hänet kruunattiin kuninkaaksi siinä valtakunnassa, josta Hän oli tullut maailmaan. Taivasten valtakunnan kuninkaana hänellä on nyt kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sana "adventti" (lat. adventus) tarkoittaa saapuminen. Adventtiaika ei rajoitu vain nyt alkavaan neljään viikkoon, vaan elämme adventtiajassa Jeesuksen toiseen tulemiseen saakka. Jeesus saapuu takaisin ja me odotamme hänen toista tulemustaan Kunnian Kuninkaana ja Harrain Herrana. Saamme siis laulaa Hoosianna -laulua joulun jälkeenkin, vaikkapa juhannuksena. Kun Jeesus tulee takaisin, niin meidän ei tarvitse kruunata häntä kuninkaaksi, koska hänet on jo kruunattu koko maailmakaikkeuden kuninkaaksi.

Hoosianna -laulun lisäksi voimme laulaa Ilmestyskirjan sanoin:
"- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva."
"- Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu."
"- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen."
"- Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti."
(Ilm. 4-5.)

Meidän etuoikeutemme ja velvollisuutemme on kruunata Jeesus Herraksemme ja Kuninkaaksemme sydämessämme tänään. Sydämessämme on valtaistuin, joka meidän tulisi luovuttaa Jeesukselle. Kun hän istuu ja hallitsee elämäämme sydämemme valtaistuimella tänään, niin me saamme kerran istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan taivaassa. Siellä saamme laulaa uutta virttä, uusin kielin!

Pohdintatehtävä kaikille blogini lukijoille.
Olemme kuulleet viime päivinä uutisia siitä, että Suomesta tehtäisiin maailman "ongelmien ja kriisien erikoisasiantuntija ja -ratkaisija". Voisiko Suomesta löytyä "messias", joka toisi maailmaan rauhan?

lauantai 27. marraskuuta 2010

11.4.1954 oli "Tylsä päivä"

Tiesitkö, että sunnuntai 11.4.1954 on ollut maailman "tylsin päivä" lähihistoriassamme. Näin arvioi Cambridgen tutkija, tietokoneohjelmoija William Tunstell-Pedoe. Hän on syöttänyt 300 miljoonaa faktaa, ihmisistä, paikoista ja tapahtumista, joista oli uutisoitu. 11.4.1954 osoittautui kaikkein "tylsimmäksi päiväksi". (Tietolähde on MTV 3:n uutinen).
11.4. on Hilkka-siskoni syntymäpäivä, mutta vuosi on useita vuosia "tylsää päivää" myöhemmin. Onneksi Hilkan syntymäpäivä ei ollut "tylsin päivä". Minun syntymäpäiväni kyllä sattuu samalle vuodelle 1954, mutta synnyin 3 kk ja 6 pv myöhemmin tuota "tylsää päivää" eli 17.7.1954. Läheltä kuitenkin liippasi.

Eo. uutisen johdosta 11.4.1954 ei olekaan enää "tylsin". Nyt tuo päivä on mielenkiintoinen, koska se tuotiin esiin erikoisuutensa tähden.

Mikä on ollut sinun elämäsi tylsin päivä? Entä jännittävin?

Kuka Raamatun henkilö olen?

Minun kaksi poikaani teloitettiin julkisesti viiden muun miehen kanssa. Vartioin teloitettujen ruumiita noin puoli vuotta ennen kuin heille järjestettiin kunniallinen hautaus. Hautauksen jälkeen päättyi kolmivuotinen nälänhätä, koska kuivuus loppui ja sateet alkoivat.

Kysymyksiä:
1. Miksi ko. henkilön pojat teloitettiin?
2. Millä tavalla kuivuus ja sateet liittyivät tähän kertomukseen?
3. Mitkä ovat ko. henkilön tarjoamat opetukset tämän päivän ihmisille?

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kuusamon joulunavaus torilla 24.11.2010 klo 18.00

Kuusamon torille kokoontui tänään klo 18.00 melko iso joukko ihmisiä joulunavaukseen, vaikka ulkona oli 20 asteen pakkanen. Mitenkähän, Kuusamon naisvoimistelijoiden nuoret tytöt tarkenivat esittää ohjelmansa "kesäisissä" hepeneissä, käsivarret paljaina. Toivottavasti tytöt eivät vilustuneet pakkasen "kourissa".

Kaikki puheenvuorot kuuluivat hyvin, koska äänentoistolaitteet toimivat moitteettomasti.
Kuusamon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Liisa Siikaluoma piti puheen. Hän kehui Kuusamoa hyväksi paikaksi asua. Ahkera ja yritteliäs Koillismaan kansa on rakentanut hyvällä yhteistyöllä kaupungin, jossa on paljon mahdollisuuksia toimia, tehdä työtä ja harrastaa.
Ensi viikonloppuna odotetaan Kuusamoon saapuvaksi paljon vieraita, Rukan kisoihin. Rukalla pidettäviin Mc-kisoihin on ilmoittautunut huippu-urheilijoita 26 maasta, mikäli muistan kuulemani luvun oikein, tämä on ennätysmäärä.

Vuoden kuusamolaiseksi "Jäljenjättäjäksi" oli tänä vuonna valittu Sulo Karjalainen. Sulo Karjalainen on Kuusamon Suurpetokeskuksen toimitusjohtaja. Tämä keskus tunnetaan ympäri maailman. Tunnettavuutta lisäävät karhuista tehdyt filmit, joita tehdään parhaillaan lisää. Sulo on karhujen ystävä ja hän tuntee karhujen elämää hyvin. Hän osaa lukea mm. karhujen korvien kautta tulleita viestejä.

Joulupukilla ja -muorilla oli tietenkin oma viestinsä, erityisesti kuusamolaisille "lapsille". Joulupukki oli tavannut Valko-Venäjällä pakkasukon ja toi hänen terveisensä. Liekö kova pakkanen tullut noiden terveisten myötä. Joulupukki ja -muori tervehtivät minuakin, oikein kädestä pitäen, ja toivottivat Hyvää Joulua. Poistuttuani Kuusamon torilta, astelin jonkin matkaa heidän perässään ja sitten tiemme erkanivat. Minä lähdin kotiin ja he menivät jakamaan karkkeja lapsille ja lastenmielisille. Minunkin teki kyllä mieli mennä hakemaan karkki suuhun, mutta väenpaljouden tähden en viitsinyt jäädä jonottamaan näin kovalla pakkasella. Anne ei voinut osallistua tämän vuoden joulunavaukseen, koska hänellä oli töitä ja kuoroharjoitukset kirkkokuoron kanssa.

Tänä vuonna ei ollut ilotulitusta ja se oli hyvä asia, ilma pysyy puhtaana. Jouluvaloissa on iloa ja tulitusta ihan riittävästi!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Kiitollinen, ikääntynyt leskirouva halusi tukea raittiustyötä

Tapasin tänään harvinaisen positiivisen ja kiitollisen ikääntyneen ihmisen. En kuullut valituksia sairaudesta, vaikka leskirouvalla oli ikää jo pitkälti yli 80 vuotta. Hänen ei tarvinnut käyttää mitään lääkkeitä, koska hänellä ei ollut sairauksia eikä vaivoja. Hän oli synnyttänyt 18 lasta ja tehnyt paljon työtä maanviljelijä miehensä rinnalla, maatalon emäntänä. Kaikki lapset ja heidän perheensä voivat hyvin ja pärjäävät maailmalla, joten huolet olivat poissa siltäkin osin. Hän sanoi lastensa arvostavan raittiutta, koska sitä arvostettiin heidän kodissaan. Tästä syystä hän halusi tukea raittiustyötä. Hän osti joululehden ja kaksi kaksiosaista joulukorttia. Hän toivoi, että kaikilla lapsilla olisi raitis koti, ei vain jouluna, vaan kaikkina muinakin päivinä. Juoppous on kodin turmelija numero yksi. Muut ongelmat seuraavat perässä. Jos rahat menevät viinaan ja tupakkaan, niin on suuri vaara, että perhe vajoaa köyhyyteen ja kurjuuteen ja silloin kaikkien perheen jäsenten mielet masentuvat ja ote elämään herpaantuu. Tapaamallani leskirouvalla ei ollut taloudellisia huolia, koska raha-asiat oli hoidettu hyvin. Hänen kotinsa oli viihtyisä, siisti ja valoisa, näin elämäänsä tyytyväisen ihmisen. Ymmärsin, että kaikki tämä oli Jumalan suurta armoa ja siunausta. Ajattelin, että jospa kaikilla vanhuksilla olisi asiat elämän ehtoossa näin hyvin.

Laukut ovat nyt tyhjiä!

Sain myyntityöni suoritettua loppuun, ennätysajassa. Tänään klo 13.30 mennessä kaikki joululehdet ja -kortit loppuivat, laukuistani.
Eilisen kaltainen seikkailu jatkui. Ehkä kirjoitan illalla jotakin lisää tämän päivän kokemuksista.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kentällä koettua

Tämänkin vuoden Nykyajan joululehtien myynnillä tuetaan: "Anna lapselle raitis joulu" -kampanjaa. Raittiustyön sarka on laaja ja monitahoinen. Työntekijöitä ja varoja tarvitaan tämän arvokkaan ja tärkeän työn eteenpäin viemiseksi. Ajattelin omalta pieneltä osaltani tehdä jotakin asian hyväksi. Tilasimme joululehtiä seurakuntaamme 50 kpl. Ne tulivat kirkollemme pari viikkoa sitten. Mietin, että jääköhän nuo kaikki lehdet myymättä, koska joulu lähestyy kovaa vauhtia ja kukaan ei näytä ehtivän kentälle lehtiä myymään? Ajatus, että lehdet jäävät minun myytäväkseni, näytti pitää paikkansa, koska kukaan ei ollut ottanut yhtään lehteä myytäväksi kahteen viikkoon. Katselin tuota lehtipinoa monen päivän ajan ja näin, että se pysyi yhtä korkeana päivästä toiseen. Siinä ne olivat, samassa asennossa, odottamassa niiden levittäjää. Liikkeelle lähtö vaatii usein jonkinlaisen tönäisyn. Sain sellaisen eilen. Tuli voimakas inspis, että nyt pitää lähteä liikkeelle. Kun pakkasin laukkuuni kaikki 50 lehteä kerralla, niin kylläpä oikealla olkapäällä tuntui olevan painoa melkoisesti. Otin toiselle olkapäälle toisen, pienemmän laukun, jonka täytin joulukorteilla. Ajattelin, että kierrän koteja niin kauan, että molemmat laukut ovat tyhjiä. Lehtilaukkuni on keventynyt huomattavasti. Jäljellä on enää seitsemän lehteä. Parin päivän aikana 43 lehteä on löytänyt tiensä perille. Joulukorttejakin on mennyt, ainakin viiden sentin nippu.

Olen kokenut kentällä ihmeellistä johdatusta. Eilen sain tietää, että isäni syntymäkodin nimi, "Puro", on saksaksi Bach. Tämä tieto ilahdutti minua kovasti. Tuntui kuin olisin ollut kuuluisan säveltäjän, Bachin, sukua. Tänään eräs ihminen sanoi, että hän on odottanut ja kysellyt, että tuleekohan se Hautala taas myymään niitä kauniita joulukortteja, joita hän sai ostaa viime jouluna? Minulla oli ilo ojentaa hänelle runsas korttivalikoima, josta hän löysi kaksikymmentä kaunista korttia ystävilleen lähetettäväksi. Kaikki kehuivat kortteja upeiksi. Lehdestä pidettiin myös paljon. Kentällä tapaa muutamia sellaisiakin, jotka eivät vietä joulua ollenkaan. Jo sana, joulu, saa karvat nousemaan pystyyn. Täytyy myöntää, että joulun ympärille on tullut paljon sellaista, mikä aiheuttaa valtavaa stressiä, hysteriaa tai suorastaan paniikkia.

Tänään soitin ovikelloa sellaisen oven takana, jossa ei näkynyt minkäänlaista ulkonaista merkkiä joulusta. Sain kuitenkin ystävällisen vastaanoton ja minua pyydettiin tulemaan peremmälle. Joululehti, joulukortit ja syntymäpäiväkortit eivät innostaneet talon asukasta ollenkaan, koska hän ei viettänyt joulua eikä syntymäpäiviä. Laukussani oli kuitenkin yksi kaunis kortti, jossa luki: "Siunattua syntymäpäivää". Koska tekstin yhteyteen ei oltu laitettu vuosipäivien määrää, niin ystävä rohkaistui ostamaan sen. Ymmärsin, että hän halusi tällä pienellä kaupanteolla rohkaista minua. Sitten hän kertoikin minulle syyn yllättävään ostopäätökseensä. Hän sanoi iloisena, että muistutan valtavasti hänen veljeään, jopa äänenkin perusteella. Hän sanoi veljensä kuuluvan ev.lut. seurakuntaan ja olevan uskossa. Lähtiessäni tästä kodista ulos kirkkaaseen pakkasiltaan, katseeni kohosi ylös taivaalle. Näin ihastuttavan "näyn". Täysikuu loisti tummansinisellä taivaalla ja tähdet tuikkivat kirkkaina, varsinkin Jupiter. Katuvalojen valaisemat valkoiset puut ja ihmisten laittamat eriväriset jouluvalot pihojen pensaissa ja puissa olivat piristäviä. Sitten näin hienon tähdenlennon. Siinä samassa ajattelin, että nyt minä saan toivoa jotakin hyvää asiaa. Ajatuksissani lähetin rukoustoiveeni Jumalalle, kiittäen häntä kaikesta kokemastani. Erityisesti tästä mahtavasta illasta. Lisäksi toivoin yhtä asiaa, jonka toivoisin toteutuvan vuoden sisällä. Kerron sitten tarkemmin, jos tuo asia toteutuu.

Monet ihmiset saivat rohkaisua rukoushetkistä ja siitä, että he saivat purkaa sydäntään ja puhua pahaa oloaan pois. Aviopuolison äkillinen kuolema oli jättänyt syvän kaipauksen. Näin ja kuulin, että kuolemaan liittyvät traagiset asiat eivät parane helpolla. Jumalan valmistama lohdutus rohkaiskoon kaikkia surevia tälläkin hetkellä. Maailmassa on paljon särkyneitä ihmisiä, jotka kaipaavat lohduttajaa ja toivoa paremmasta huomisesta. Eräs henkilö ei tiennyt, mikä päivä tänään on. Hän ajatteli tänään olevan keskiviikon. Kun hän sai tietää, että nyt on maanantai, hän ihmetteli sitä kovin. Kun olin rukoillut tämän yksinäisen ihmisen puolesta, näin kuinka pieni toivon kipinä sytytti hänen kasvoilleen valoisan ilmeen. Hän ei myöskään voinut piilottaa iloaan, jonka toivo herätti hänen sydämessään. Tunteet ovat kuin sähkövirta. Kun töpselin laittaa seinään, niin virta lähtee liikkumaan ja valo syttyy. Lähimmäisen puolesta rukoileminen on vaikutukseltaan samanlaista kuin töpselin kytkeminen pistorasiaan. Monien ihmisten akut ovat tyhjiä ja virta on poissa kuin kännykästä. Jos laturi on hukassa, niin yhteys ei pelaa. Rukous on kuin laturi, joka kytkee meidät voiman lähteeseen, Jumalaan. Pyhä Henki saa virran liikkumaan ja akkumme latautumaan.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sinin ja Terhon sokerihääpäivä oli eilen 20.11.2010

Lähetän Sinille ja Terholle myöhästyneet hääpäivä onnittelut. Vietitte eilen 20.11.2010 sokerihääpäiväänne. Olette olleet naimisissa kuusi vuotta. Elämänne on nyt makeimmillaan. Kuusi vuotta sitten hääpäivänne 20.11.2004 oli lauantai eli sapatti. Myös tämän vuoden 20.11.2010 viikonpäivä oli sapatti. Sääkin oli suurin piirtein samanlainen kuin nytkin, vähän lunta ja pakkasta.

Tässä teille rohkaisun sana:
"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." (1. Kor. 13:13.)

Saakoon nämä kolme kultaista sidettä sitoa teidät yhteen katkeamattomilla siteillä päivästä päivään ja vuodesta toiseen elämänne loppuun saakka!
Onnea ja Jumalan siunausta toivottaen, vihkipappinne, Paavo!

PS.
Kuusi vuotta on siitä jo aikaa, kun saitte viettää hääyön taikaa.
Mökissä, Kuukkelin, lintuset lauloi, onnen sävelin taival alkoi.
Nyt olen ukki ja Anne on mummi. Suvi on Mikaelin täti sekä kummi.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Kuka olen?

Kuka Raamatun henkilö olen?
- Äidilläni on seitsemän veljeä ja yksi sisko. Äitini sisko on naimisissa ismaelilaisen miehen kanssa ja heillä on yksi poika. Minulla on kaksi veljeä. Olen nuorin veljistä ja minulla on nopeat jalat kuin aavikon gasellilla.

torstai 18. marraskuuta 2010

Jouluvalmistelut ovat alkaneet

Tänään Kuusamon kaupungin työntekijät pystyttivät kaksi suurta, komeaa ja tasaisen tuuheaa joulukuusta. Toisen, kaupungintalon eteen ja toisen, torille. Jouluvalot ilmestyivät myös entisille paikoilleen. Viime jouluna nämä valot olivat käytössä ensimmäisen kerran. Kyllä ne Kuusamon pimeyttä poistavat ja luovat tunnelmaa ihan mukavasti. Valojen aiheena on säteilevä kuusi. Ne ovat oikein kauniin näköiset. Viime jouluna kaikki lamput eivät palaneet kunnolla, vaikka niitä yritettiin korjata vähän väliä. Anne tiesi kertoa, että valot ovat nyt olleet korjattavana siellä mistä ne hankittiin eli Virossa. Toivottavasti ne ovat kunnossa koko pimeän kauden ajan. Talojen pihoihin on myös ilmestynyt jouluvaloja. Itse en ole vielä niitä laittanut, koska meillä on niin paljon kirkkaita pihavaloja, joista tulee valoa oikein hyvin. Kynttilöitä olemme kyllä polttaneet ja tuliroihuja. Elävä tuli on kaunista katsella. Toivottavasti lumi pysyy puissa ja maassa eikä sula pois yhtenään. Tällä hetkellä luonto on kauniin valkoinen.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Älä anna minun hairahtua

Kun ihminen on hädässä, hän huutaa apua. Huutaminen on yleensä ahdinkoon ja hätään joutuneen ihmisen ensireaktio tilanteesta. Huutaminen poistaa sisäistä ahdistusta ja raivaa tietä sanoille, jotka tulevat myöhemmin. Psalmin 141 avaussanat ovat:
"Herra, minä huudan sinua! Riennä avukseni, kuule ääneni, kun sinua huudan!"

Psalmin kirjoittajan huuto kohdistuu Herran puoleen. Kokemuksesta hän tietää, että huuto kuullaan ja apua on mahdollista saada. Herralle osoitettu huuto kertoo siitä, että huutaja ei luota omiin voimiinsa ja - neuvoihinsa avun saamisessa, vaan Jumalaan. Hän tarvitsee ulkopuolista apua, Jumalan apua. Huudolla on osoite ja se löytää tiensä sinne missä ollaan joka hetki kuulolla.
"Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan." (Jes. 59:1.)

Mikä saa psalmin kirjoittajan huutamaan apua?
Psalmin 141 otsikko kertoo yhden syyn:
"Älä anna minun hairahtua". Tämä ajatus on jakeessa neljä ja kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:
"Älä anna minun hairahtua pahaan, jumalattomien mielettömään elämään, veljeilemään pahantekijöiden kanssa, nauttimaan heidän herkkujaan."

Daavidilla on omakohtainen kokemus hairahtumisen ikävistä seurauksista. Hän ei halua kokea samaa tuskaa uudelleen. Hän tietää, että Jumalaton elämä on mieletöntä. Vanhurskaan lyönnit on parempi ottaa vastaan kuin Jumalasta piittaamattomien herkkupalat. Jumalan kuritus on kuin öljyä hänen päänsä hiuksille. Öljy on siunauksen vertauskuva.

Daavidin huudon jälkeen löytyvät sanat:
"Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni portille."
Tämä ajatus kuuluu samaan rukoukseen kuin edellinenkin: "Älä anna minun hairahtua pahaan, jumalattomien mielettömään elämään, veljeilemään pahantekijöiden kanssa, nauttimaan heidän herkkujaan."

Jaakob kuvaa kirjeensä kolmannessa luvussa tämän rukousaiheen tärkeyttä.
Harkitsematon puhe voi olla hyvin kohtalokasta. Valhe, ylpeys, katkeruus ja viha eivät kuulu samaan suuhun kuin Jumalan kiittäminen ja ylistäminen. Näistä asioista on tehtävä parannus, jos olemme matkalla taivaaseen.
"Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni portille." Tämä on tärkeä rukousaihe meille kaikille, joka päivä.

Kysymys: - Tiedätkö kuinka monta porttia ihmisellä on, joille meidän pitää pyytää Herraa asettamaan vartijat? Voit vastata tähän kysymykseen, kommenttia -kohdassa.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Sydämen varasto

Psalmi 140 on rukous, jossa pyydetään Herraa varjelemaan meitä pahoilta ihmisiltä. Tämä rukous herättää kysymyksen, kuka ja millainen on paha ihminen? - "Pahoilta ihmisiltä", on monikko, joten se viittaa siihen, että pahoja ihmisiä on enemmän kuin yksi. Yksikin paha ihminen saa aikaan paljon pahaa, mutta kun heitä on paljon, seuraukset ovat paljon tuhoisammat. Mikä tekee ihmisestä pahan tai hyvän? Miettiessämme vastauksia eo. kysymyksiin, voimme poimia psalmista 140 seuraavia ajatuksia:
"He hautovat mielessään katalia, yhtenään he ovat haastamassa riitaa. Heidän kielensä on terävä kuin käärmeen kieli, kyyn myrkkyä heillä on huulillaan." --- "... juonillaan yrittävät kaataa ..." "Nuo röyhkeät miehet ovat virittäneet minulle paulat ja langat, pingottaneet verkon tieni yli, piilottaneet loukkuja tuhokseni." "Paljon pahaa ovat ahdistajani tehneet puheillaan". "Panettelija älköön saako asua maassa, väkivaltaista vainotkoot onnettomuudet toinen toisensa perään." Nämä ajatukset tuovat mieleeni Jeesuksen sanat:
"Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." (Luuk. 6:45.)

Ihminen varastoi sydämeensä erilaisia asioita, jotka tulevat esiin joko hyvinä tai pahoina asioina, ennemmin tai myöhemmin. Sydämen varasto tyhjenee suun (sanat) tai käsien (teot) kautta, usein molempien kanavien kautta yhtä aikaa. Oletko koskaan miettinyt kumpi kanavista on tehokkaampi tai vaarallisempi? Toisen ihmisen vahingoittaminen voi olla harkittu teko tai epähuomiossa sattunut erehdys. Harkitussa tapauksessa saatetaan juonitteluvaiheessa viipyä pitkäänkin ennen kuin suoritetaan varsinainen isku. Ennen pahan purkautumista aivot teroittavat kielen ja "myrkkyrauhaset erittävät kielen päälle tappavan annoksen myrkkyä". Tällainen aseen käyttö tekee pahaa jälkeä. Kun pahan varasto purkautuu käsien kautta, se johtaa väkivaltaan. Väkivallan kasvot ovat moninaiset. Terrorismin muotoja on monia. "Piiloterrorismi" voi pesiytyä kenen tahansa ihmisen sydämeen, ellei ihminen valvo sisintään Kristuksen kehotuksen mukaisesti. Maapallolla asuu tällä hetkellä paljon terroristeja ja lisää syntyy koko ajan, vaikka niitä yritetään hävittää kaikin mahdollisin keinoin. Kun yksi saadaan eliminoitua pois, "kymmenen" uutta nousee tilalle. Väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa. Ihmisten tuvattomuus lisääntyy koko ajan. Raamattu ennustaa, että ihmiset tulevat lopun aikana "menehtymään, pelätessään ja odottaessaan mikä maanpiiriä kohtaa". Näin käy, ellei meillä ole rauhaa Jumalan kanssa ja lähimmäistemme kanssa. Jeesus on luvannut antaa oman rauhansa, kun tulemme hänen luokseen. Jeesuksen kanssa meidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa.
Daavidin tavoin voimme rukoilla: "Herra, varjele minua pahoilta ihmisiltä, suojele väkivallantekijöiltä!" Voimme rukoilla myös, ettemme antaisi pahan pesiytyä sydämeemme ja saada hallintavaltaa meissä.

Sydän voi olla myös hyvyyden varasto. Kun varastoimme sydämeemme Jumalan sanaa, niin se ei palaa tyhjänä. Kristus on hyvyyden lähde ja tämä lähde on sanassa. Kristus on elävä sana. Kun Kristus on sydämessä, niin sellainen sydän on hyvyyden varasto ja tällaisesta varastosta tulleet sanat ja teot ovat hyviä ja ne siunaavat maailmaa Kristuksen rakkaudella ja hänen sanoillaan ja hänen teoillaan. Saakoon sydämemme varasto olla Kristuksen hallinnassa ja käytössä. Kun Jeesus saa olla sydämemme varaston hoitajana, niin kaikki menee lopulta hyvin.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Antamisen halu ja kiitollisuus siunaavat ihmisiä

Minulla oli tänään tunnin päivystysvuoro kirppiksellämme klo 16-17. Tänä aikana kävi pari asiakasta. Viimeinen asiakas, ennen kirppiksen sulkemista, toi tullessaan minulle suuren siunauksen. Hän oli etsimässä äidilleen sopivaa hametta, mutta tällä kertaa ei löytynyt sopivaa. Hän kertoi antamisen tuomasta ilosta ja sanoi pitävänsä kiitollisuuden päiväkirjaa. Hän sanoi, että tätä päiväkirjaa lukiessa, ilo on kasvanut entisestään. Mietin kuulemaani ja tulin siihen johtopäätökseen, että antamisen halu ja kiitollisuus ovat Jumalan antamia lahjoja, jotka tuovat sydämeen ilon ja ne siunaavat ympäristöä, siellä missä tällaisilla lahjoilla siunattu ihminen liikkuu.

Keijo Parkkunen vieraili kodissamme tänään

Harrastajatutkija Keijo Parkkunen, Turusta, tuli tänään kylään kertomaan tarkemmin tutkimuksistaan. Hän ei usko jääkausiteoriaan ja miljooniin vuosiin, jotka olisivat muokanneet maan kamaran nykyisen kaltaiseksi.
Keijo Parkkusen mukaan vesi, sähkö, kova kuumuus ja paine ovat muovanneet maan kuoren sellaiseksi kuin me sen nyt näemme. Jääkausi ei ole siihen syynä. Parkkunen ei puhu miljoonista vuosista, vaan tuhansista. Hän uskoo vedenpaisumuksen synnyttäneen mm. hiidenkirnut, hiekka-aavikot, korkeat vuoret, syvät rotkot ja mannerlaattojen repeämät jne. Vedenpaisumuksen yhteydessä maapalloa kiertänyt vesivaippa tuli ryminällä alas ja sai aikaan ilmaston nopean kylmenemisen napaseuduilla. Näin syntyivät ikuisen jään ja roudan alueet maapallon navoille. Mammutit syväjäätyivät, ruoho suussa, Siperian laajoilla kentillä. Suuren sähkövarauksen seurauksena syntyivät mm. maan magneettikentät. Vesi, sähkö, kuumuus ja paine yhdessä porasivat hiidenkirnut koviin kallioihin ja kasasivat suuret kiviröykkiöt "pirunpeltoihin". Syvät kanjonit, rotkot, hiekkaharjut ja - erämaat syntyivät samojen voimien vaikutuksesta. Maapallo litistyi navoiltaan ja mantereet irtosivat toisistaan ja asettuivat niille paikoille missä ne ovat tänäkin päivänä. Parkkunen on esittänyt tutkimustuloksiaan ja havaintojaan jo 40-vuoden ajan. Hänen ajatuksiaan on pidetty huuhaana, mutta vuonna 2005 Parkkunen sai yllättäen joidenkin saksalaisten ja venäläisten tiedemiesten tuen väitteilleen.
Teillä on mahdollisuus tutustua Keijo Parkkusen ajatuksiin hänen kirjansa kautta. Kirjan nimi on: "Sadan vuoden harha-askel". Kirjaa on saatavana, ainakin Kuusamosta, M-Marketin kauppiaalta Reino Oikariselta.

Jumala ei ole kaukana

Olen kirjoittanut psalmin 139 kohdalle Jer. 23:23,24.

"Olenko minä sellainen Jumala, jonka valta ulottuu vain lähelle? Eikö myös kauas? sanoo Herra. Voiko kukaan kätkeytyä sellaiseen piilopaikkaan, etten minä häntä näkisi? sanoo Herra. Enkö minä ole läsnä kaikkialla niin taivaassa kuin maassa? sanoo Herra."
Edellä olevia ajatuksia pohditaan psalmissa 139 hyvin syvällisesti. Toivon, että lukisit tuon psalmin tämän kirjoitukseni yhteydessä.

Psalmin 139 otsikko on: "Herra, sinä tunnet minut". Kaikkitietävä Jumala tuntee meidät henkilökohtaisesti, koska hän on meidän Luojamme. Meidät on luotu ainutlaatuisiksi yksilöiksi. Kaikki ihmiset ovat uniikkeja ja hyvin arvokkaita.

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."

Jumala on kiinnostunut meidän jokapäiväisestä elämästämme. Menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme ovat hänen tiedossaan ja kädessään.
Jumala näkee kaikki liikkeemme, tekomme, toimintamme ja ajatuksemme "jo kaukaa". Hän haluaa vaikuttaa valintoihimme monien kanavien kautta, että valintamme koituisivat meille ja lähimmäisillemme siunaukseksi ja hänelle kunniaksi. Jumala haluaa varjella meidät, pahasta.

Jumalalta emme pysty salaamaan mitään. Kaikkien ihmisten "hyvät" ominaisuudet, pimeät puolet, helmasynnit, voitot ja tappiot ovat paljastettuina hänen edessään. Tuntuuko tämä ajatus sinusta pelottavalta vai rohkaisevalta?

Jos mielemme täyttää pelonsekainen kunnioitus Jumalaa kohtaan, niin tulemme varovaisiksi synnin kanssa. Emme suhtaudu syntiin välinpitämättömästi, vihaamme sitä ja haluamme tehdä parannuksen Pyhän Hengen puhuttelussa ja hänen voimassaan. Toinen ajatus, joka tulee mieleen psalmin 139 sanomasta, on tietoisuus Jumalan suuruudesta ja rakkaudesta. Tämä poistaa pelon ja täyttää sydämen kiitollisuudella ja rakkaudella Jumalaa kohtaan. Jumala on lähellä oleva Jumala. Hän ei ole meistä kaukana milloinkaan.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Talvitunnelmaa

Kotikoivu hopeoi, pakkasessa säkenöi.
Ripaus kauneutta talven, ritvoista ilmaan irtoaa.
Lumikiteiden lento, ilman siipiä on kovin hento.
Maassa niillä on valkoinen peti, siihen talviuneen vaipuvat heti.
Kevään aurinko ne sitten herättää, höyrynä ilmaan lennättää.
Kierto tää vuodesta toiseen jatkuu yhä, vaikka ois arki tai pyhä.

Harakka, mustassa takissaan, langalle lehahti istumaan.
Mietti hetken eloaan, muttei joutanut suremaan, ruokapöytää lähti etsimään.
Ruokapöytä, vaarallinen, on tielle katettu, autojen.
Eläin pieni, poloinen, on jäänyt alle, renkaiden. Lihaa siinä harakalle, varikselle myös vähäisen.
Ei kauan ehdi nokkimaan, kun lentää pitää yhtenään, pois vaaran alta, koneiden.

Tässä hauskaa talvitunnelmaa, kävin Isänpäivänä kuvailemaan.

Isänpäivänä 2010, Paavo

Hyvää Isänpäivää

Hyvää Isänpäivää kaikille isille, ukeille, papoille ja vaareille!
Eräs isien tärkeimmistä tehtävistä on perhesiteiden vahvistaminen ja perheen suojeleminen. Yhteys Jumalaan on numero yksi, muut numerot seuraavat perässä.
"Isän turva on lapsen tarpeista voimakkain". (Sigmund Freud).
Isänpäiväterveiset Terholle ja Tonille!

Tiesitkö, että ensi perjantaina 19.11. on kansainvälinen miestenpäivä. Kansainvälisen miestenpäivän vietto on aloitettu vuonna 1999. Tämä ei ole kuitenkaan liputuspäivä, ainakaan Suomessa, ulkomaista en tiedä.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Tupaantuliaisissa Posiolla

Senora ja Toni järjestivät tänään tupaantuliaiset seurakuntamme jäsenille. Lähdimme Posiolle heti kirkon jälkeen. Menomatkalla saimme ihailla "postikorttimaisemia", mutta palatessamme kotiin emme nähneet muuta kuin pimeyttä ja toisten autojen valoja. Pimeys kätki luonnon kauneuden kuin musta esirippu näyttämön. Pimeyden kätköistä oli kuitenkin uskaltautunut tulla esiin muutama iltavirkku poro tien laitaan ihmettelemään ihmisten kiirehtimistä "peltilehmillään" paikasta A paikkaan B. Mietin, miksi autoja on alettu nimittää "peltilehmiksi"? Pohjoisessa niitä voisi kutsua vaikkapa "peltiporoiksi".

Viimeksi, kun istuin Puttosten olohuoneessa, sain ihailla olohuoneen ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa. Silloin silmät saivat katella aivan toisenlaista näkyä kuin nyt. Tuolloin järvi oli täynnä "pikku aurinkoja", jotka lähettivät valoa katsojan ihailtavaksi. Järvi kimalteli auringon säteiden heijastuessa veden laineiden väreilystä. Tällä kerralla järven aallot olivat jäätyneet ja valkoinen lumi verhosi kauniin kodin ihastuttavan ympäristön. Hetken aikaa näkyi hangella kapea valojuova taivaan suuremman valon pilkistäessä pilvien takaa heittäen ohuita säteitään lumikiteiden kaunistukseksi. Pakkanen on kuin "pesukone", joka pesee luonnon vaatteet puhtaan valkoisiksi.

Kun kaikki vieraat olivat saapuneet, lauloimme ruokalaulun ja asetuimme aterioimaan yhdessä. Menu hämmästytti meitä kaikkia. Senora oli valmistanut rakkaudella ja taidolla erittäin maukkaan aasialaisen aterian. Juhlatunnelma valtasi mielemme Senoran ja Tonin kodin lämmön "taikapiirissä".
Laulut, keskustelut, kuvat nuorenparin häistä, Senoran kotimaasta, Myanmarista, jne., virkistivät meitä kaikkia. Saimme nähdä välähdyksen Senoran ja Tonin elämän kohokohdista. Jokainen meistä näki myös oman kuvansa jossakin tilanteessa. Senora ja Toni ovat ihmisiä, jotka liikkuvat kamera kainalossa. Pyysin heiltä muutamia kuvia, jotka toivon mukaan saan joskus laitettua blogini kuva-arkistoon.

Sydämellinen kiitos Senoralle ja Tonille ikimuistoisesta hetkestä vieraanvaraisessa kauniissa kodissanne. Jumala siunatkoon teitä joka päivä aamusta iltaan ja yön hiljaisina hetkinäkin. Kaikkea hyvää myös niille, joiden kanssa saimme jakaa tämän herttaisen hetken. Nähdään taas pian uudelleen!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Tapasin tänään luonnontutkija Keijo Parkkusen

Koillismaan Uutiset -lehdessä 11.11.2010 oli mielenkiintoinen artikkeli Keijo Parkkusen ajatuksista. Keijo Parkkunen on turkulainen harrastajatutkija, joka väittää ettei mitään jääkautta maapallolla ole ollutkaan.
Kaikki maapallon muodonmuutokset ovat hänen mukaansa syntyneet vedenpaisumuksen yhteydessä.
Keijo Parkkunen on kirjoittanut Spede Pasasen kanssa kirjan: "Sateenkaaren tuolla puolen - Sadan vuoden harha-askel".

Keijo Parkkusen jääkausinäkemyksiin pääsi tutustumaan eilen ja tänään M-Marketin yhteydessä olevassa vanhan kioskin tiloissa. Asia kiinnosti minua niin paljon, että kävin katsomassa näyttelyä ja kuuntelemassa Parkkusen ajatuksia. Kuuntelin kiinnostuneena perusteellisen selvityksen hiidenkirnujen synnystä ja monista muista maapallon ihmeistä. Sain lainaksi pari kirjaa ja lehden. Keijo Parkkunen lupasi tulla käymään meillä kylässä, jatkamassa keskustelua, oikein ajan kanssa.

Valtterin kuulumisia Kuusamosta

Terhon tekemä haastattelu Valtterille.
Valtteri sai viettää parisen viikkoa Kuusamon lumisissa maisemissa.
Aika kului mukavasti TET-jakson merkeissä ja hän pääsi tutustumaan kahteen eri työpaikkaan.
Kirpputorilla meni ensimmäinen viikko ja Kuolion koululla vierähti toinen. Tässä Valtterin mietteitä kuluneista päivistä.

1. Mitä kaikkea teit Kuusamossa?
Kaikenlaista TET-työtä, mutta aikaa meni myös vapaa-ajan rientoihin: jääkiekkoa, Mikaelin ja muiden naapurin lasten kanssa leikkimistä jne.
2. Millaisia muistoja täältä jäi?
Päällimmäisenä mieleen jäi sukulaisten tapaaminen pitkästä aikaa. Oli myös mukavaa tavata uusia ihmisiä niin kirpparilla kuin koulullakin. Harrastuksiin liittyen oli todella hieno tunne, kun uudella jääkiekkomailallani sain ensimmäistä kertaa laukaukset lähtemään kunnolla.
3. Mitä haluaisit kokea uudelleen?
Olisi hauskaa tulla pian uudelleen Kuusamoon. Kuolion koululla olisi mielenkiintoista piipahtaa uudemman kerran tapaamaan oppilaita ja opettajia.
4. Mitä terveisiä jätät kuusamolaisille?
Kiitos kaikille näistä kahdesta viikosta! Oli hyvin antoisaa ja mukavaa viipyä täällä, talven keskellä, etelässä sitä saa odottaa varmaankin vielä tovin :( .Yritän päästä uudelleen pian, jos se vain kaikille sopii :)

torstai 11. marraskuuta 2010

Pianoasiantuntija tuli Kuusamoon

Pianon virittäjä ja - korjaaja Eero Hirvonen Saarijärveltä tuli käymään Kuusamossa. Eero on ammattinsa osaava pianoasiantuntija, jolla on "homma hanskassa". Hän tarkasti kirkkomme pianon, koska sen viritystaso ei tahdo pysyä oikealla kohdallaan. Eero totesi, että pianomme kaipaisi kunnon korjauksen. Tapit ovat löystyneet niin paljon, että viritys ei tule pysymään kohdallaan kuin hetken. Nyt meidän pitäisi lähettää piano Saarijärvelle korjattavaksi. Olisiko sinulla tiedossa hyvää ja edullista kuljetusta Saarijärvelle? Kuljetuksella ei ole mitään kiirettä, sen ehtisi tehdä joulun jälkeenkin. Jos sinulle tulee hyvä idea tähän asiaan, niin ottaisitko yhteyttä minuun.

Meidän pianoomme asennettiin kosteudensäätölaite, joka pitää pianon sisäisen kosteustason sopivana. Tämä auttaa pianoa pysymään paremmin vireessä. Huomenna Eero lupasi tulla virittämään pianomme aamuvarhaisella, ennen kotiinsa lähtöä. Valtterilla on myös huomen illalla paluulento Helsinkiin. Hän ehtii vielä soittaa viritetyllä pianolla säveltämänsä kappaleen, ennen kuin kone nousee Kuusamon taivaalle ja vie Valtterin etelään. Meillä on huomenna tarkoitus järjestää Valtterille pienimuotoinen läksiäisjuhla.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Piilorasismia

Tuli noista Musta-Pekka -korteista mieleen eräs "rasistinen" kodin tarvike. En tiedä kuka on keksinyt tehdä sellaisen käsityön, joka mielestäni loukkaa aika pahasti mustia afrikkalaisia? Oletko koskaan nähnyt afrikkalaista naista esittävää neulatyynyä? Tämä on mielestäni sellaista "huumoriin" kätkettyä piilorasismia.

tiistai 9. marraskuuta 2010

COSMOS -tutkimus

Sain tänään kirjeen, jossa minua pyydettiin osallistumaan Säteilyturvakeskuksen (STUK) ja Tampereen yliopiston COSMOS -tutkimukseen, jonka tarkoituksena on selvittää matkapuhelimen käytön mahdollisia vaikutuksia terveyteen. Tutkimusta tehdään ainakin kymmenen vuoden ajan. Annoin suostumukseni.
Onko sinulle tullut tällaista pyyntöä?
Kirjeessä luvattiin, että tuhannelle ensimmäiselle tutkimukseen osallistuvalle STUK lahjoittaa luontoarvan.
Mielenkiintoista on tietää, olenkohan näiden tuhannen joukossa, jotka arvan saavat?

Kuulinkin radiosta tästä tutkimuksesta muutama päivä sitten, mutta en osannut aavistaa, että pääsisin itse mukaan tähän tutkimukseen. Mielenkiintoista!

Katsoin netistä ja sain tietää, että 70.000 suomalaista on saanut kutsun ko. tutkimukseen.

Vastasin kysymyksiin tänään 10.11.2010 klo 13.40 netin kautta.

Vastaus Ailan haasteeseen

Aila esitti blogillaan minulle haasteen. Hän haastoi minut vastaamaan seuraaviin kysymyksiin, jotka koskevat lapsuuttani:
1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin mikä sinusta tulee isona?
Kysyin kerran äidiltäni, että mitä hän on toivonut minusta tulevan isona? Sain häneltä nopean vastauksen kysymykseeni: "Toivoin, että sinusta tulisi pappi". Äidin toive on toteutunut.
Muistan sukulaiseni sanoneen: "Tästä pojasta tulee kauppias". Myyminen on minulle mukavaa puuhaa. Eräs mies sanoi minulle kerran, kun olin hänen kotiovellaan myymässä jotakin: "Te käytte aika usein oveni takana, olen ostanut teiltä yhtä sun toista".
Raimo-veljeni ehdotti minulle puutarhurin ammattia, kun olin pieni poika ja hoitelin omaa pientä mansikkamaatani. Puutarhanhoidosta pidän edelleenkin, se on mukavaa puuhaa. Minun omat ammatti-haaveeni ovat olleet seuraavat ammatit: opettaja, kirjailija, runoilija tai "jonkin sortin taiteilija". Muistan lukeneeni äidilleni omia runojani. Ainekirjoitus ja piirustus kiinnostivat minua koulussa.

2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi?
Minua eivät sarjakuvat kiinnostaneet ollenkaan. Lapsuuden ajan kirjoista muistuvat mieleeni: Tarzanit, Vinski ja avaruus-aiheiset kirjat. Olin kiinnostunut myös Raamatun kertomuksista.

3. Mitkä olivat lempipelejäsi?
Sellainen peli, jossa kerättiin "perheitä". Maanviljelijä Pelto, muurari Raape, kalastaja Meri, sähkömies Johto jne. Anne muistutti minua, että ne olivat Musta-Pekka -kortit. Minusta korttien kuvat olivat hauskoja ja ne kuvasivat hyvin eri ammatteja, paitsi yhden kortin kohdalla. Musta-Pekka on erilainen, yksin, ilman perhettä ja ammattia ja sen jääminen pelaajan käteen merkitsee pelaajalle pelin häviämistä. Nyt ajattelen, että nuo kortit eivät olekaan hyviä, koska Musta-Pekan asema noissa korteissa herättää syrjinnän ajatuksen erilaisuuden vuoksi ja rasistisia mielleyhtymiä.
Afrikan Tähti -peli oli myös mukava. Myös sellainen peli oli jännittävä, jossa heitettiin "pennin" rahoja seinään ja yritettiin "syödä" vastustajan "penni". "Syöminen" onnistui, jos "penni" lensi vaaksan päähän toisen pelaajan "pennistä". Tämä on ollut ensimmäinen "raha-peli", jota olen pelannut". Peliä pystyi pelaamaan kuitenkin myös napeilla tai pienillä kivillä. Se, joka keräsi eniten "nappuloita" oli voittaja.
Pesäpallo, oli myös mukavaa peliä, koska silloin meillä oli pelissä mukana yleensä paljon naapurin lapsiakin.

4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi ja miksi?
En muista, että meillä olisi vietetty syntymäpäiviä ollenkaan, koska meitä sisaruksia oli niin paljon, että vähän väliä olisi saanut järjestää juhlat. Juhliin ei olisi ollut varaa, koska olimme köyhiä.

5. Mitä sellaista olisit ehdottomasti halunnut tehdä, mitä et vielä ole tehnyt?
Olisin halunnut oppia soittamaan jotakin instrumenttia. - Muistuu mieleeni eräs tapaus Porin uimahallista. Kun olin kahviossa, niin eräs tuntematon henkilö tuli aivan yllättäen luokseni ja kysyi, että soitanko pianoa? Kun annoin hänelle kieltävän vastauksen, niin hän sanoi: "Sinulla on pianonsoittajan sormet". Pianonsoiton oppimiseen tarvitaan kyllä muutakin kuin sormet. Minusta on mukava improvisoida pianon äärellä ja soittaa mitä mieleen tulee.

6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi?
Ehdottomasti juokseminen. Muistan aina ensimmäiseltä luokalta mieleeni jääneen tapauksen. Rolf Toff -niminen poika haastoi minut juoksemaan kilpaa koulutalon ympäri. Meno oli hurjaa. Olimme hyvin tasaväkisiä. En muista miten tuossa kisassa kävi. Koulun liikuntatunnilla oli tuohon aikaan tapana juosta Paavon-polku. Tämä oli tietenkin kuuluisan juoksijan Paavo Nurmen nimen mukaan nimetty juoksurata, eikä suinkaan minun. Tällä polulla juostessani tunsin kuitenkin jostain syystä yhteenkuuluvuutta tunnetun juoksijan kanssa. Oli hauska juosta omaa polkua.
Vammalan ammattikoulussa liikunnan opettaja mittasi oppilaiden reaktionopeuden. Tulin silloin ykköseksi. Pääsin koulujenvälisiin yleisurheilu kisoihin, viestijoukkueeseen. Tuossa viestissä kävi niin, että meidän koulun viestijoukkue voitti, mutta tuloksemme hylättiin, koska vaihto meni pitkäksi juuri minun kohdallani. Harmitti koko joukkueen ja koulunkin puolesta.

7. Mikä oli ensimmäinen musiikki-idolisi?
Marion Rungin ja Elina Salon äänet ovat tehneet minuun vaikutuksen. Samoin Geog Ots, mies-laulajista. "Pellavapää"-laulua oli mahtava kuunnella. Samaistuin laulun sanoihin, koska minullakin oli lapsena vaaleat hiukset. Äitini sammutti radion, jos sieltä tuli ns. "renkutus musiikkia". Muistan tapauksen, kun lauloin ulkona kovalla äänellä Katri-Helenan "Puhelinlangat laulaa" -laulua. Kun tulin sisälle, näin äidin silmissä kyyneleitä. Kysyin, että miksi hän itki? Hän sanoi itkevänsä sen tähden, koska hän kuulee poikansa laulavan "kevyttä" iskelmää ja vielä väärällä nuotilla. Tämän kokemuksen jälkeen olen ollut valikoiva musiikin suhteen.

8. Mikä oli paras joululahja, jonka olet saanut?
"Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme".
Minulle on jäänyt eräästä lapsuuden ajan joulusta yksi trauma, jonka parantuminen on hidasta. Jäin eräänä jouluna ilman lahjoja. Tunsin voimakkaan hyljätyksi tulemisen kokemuksen. Lisäksi tunsin varmaan syyllisyyttä siitä, että en ole ollut kiltti poika, koska kysymys: "Onko täällä kilttejä lapsia" kysytään juuri ennen lahjojen jakamista. Kun isäni kysyi, että eikö Paavolle olekaan mitään lahjaa, niin itku siinä pääsi? Seuraavana jouluna halusin varmistua siitä, etten kokisi tällaista kipua tuottavaa kokemusta uudelleen, niinpä menin kauppaan ja ostin yhden lahjan ja laitoin sen toisten lahjojen joukkoon, varmistaakseni, että saan ainakin yhden lahjan. Tuo lahja oli tosi kaunis keraaminen, kultainen lassie-koira, jolla oli kaksi kultaista pentua, jotka olivat kultaisilla ketjuilla kiinni emossaan. Olin koulumatkoillani katsellut ja ihaillut näitä koiria pitkän aikaa kaupan näyteikkunassa. Kun sain säästetyksi tarpeeksi rahaa niiden ostamiseksi, tein kaupat. Pennut ovat hävinneet ja ketjut katkenneet, mutta emo, jolta jalat ovat murtuneet, on vieläkin tallella.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Valtteri muutti Kuukkelintieltä Hepokaarteelle

Valtteri muutti tänään Terhon, Sinin ja Mikaelin luo Hepokaarteelle. Hänellä alkaa huomenna kouluavustajan työ Terhon koululla. Aamulla on aikainen herätys ja on parempi, että pojat pääsevät liikenteeseen hyvissä ajoin.
Mikael on ollut iloinen, kun Valtteri on leikkinyt hänen kanssaan autoleikkejä hyvin keskittyneesti.

W. A. Mozart Requiem -konsertti Kuusamossa

Olin Annen ja Valtterin kanssa kuuntelemassa Oulun katedraalikuoron esittämän W. A. Mozart Requiem -konsertin. Konsertti pidettiin Kuusamon Pyhän ristin kirkossa 7.11.2010 klo 18.00.

Requiem d-mollissa, KV 626 on Wolfgang Amadeus Mozartin pääosin säveltämä sielunmessu, jonka parissa hän työskenteli kuollessaan vuonna 1791. Teoksen viimeisteli pääasiassa Franz Xaver Sussmayr ja se valmistui lopullisesti seuraavana vuonna. Teos on kirjoitettu neljälle solistille (sopraano, altto, tenori, basso), kuorolle ja klassismiajan orkesterille. Kokoonpanossa on kaksi basettitorvea, kaksi fagottia, kaksi trumpettia, kolme pasuunaa, patarumpu, viulut, alttoviulu sekä basso continuo, joka koostuu sellosta, kontrabassosta ja uruista.

Tämän illan konsertissa esiintyivät seuraavat solistit:
Henna-Mari Sivula, sopraano, Sirkka Rautakoski, altto, Niall Chorell, tenori, Ari Rautakoski, basso.
Kuoroa johti Raimo Paaso.

"Muista, Jeesus hyvä, että olen kärsimystiesi syy, älä hukuta minua sinä päivänä. Minua etsien istuit väsyneenä, lunastit ristin kärsimykselläsi; se suuri työ älköön olko turha. Vanhurskas koston tuomari, suo anteeksiannon lahja ennen tilinteon päivää. Huokaan syyllisyyteni tunnossa, häpeä punaa kasvoni, säästä katuvaista, Jumala. Sinä, joka annoit anteeksi Marialle ja kuulit ryövärin rukouksen, olet suonut toivon minullekin. Vaikka rukoukseni ei ole kelvollinen, älä heitä minua tuleen. Anna paikka lampaiden joukossa ja erota minut vuohista, aseta oikealle puolellesi."

Nämä sanat löytyvät tämän illan konsertin käsiohjelman toiselta sivulta.

Uria, uskova ulkomaalainen

Toisessa Samuelin kirjassa luvussa 23 on lueteltu Daavidin 37:n valio soturin nimet. Viimeisenä mainitaan heettiläinen Uria (Uuria, heprea, 'Jahve on valkeus'). Uria oli uskova ja uskollinen ulkomaalainen, jolla oli kova kohtalo. Sillä välin kun Uria piiritti ammonilaisten pääkaupunkia Rabbaa, kuningas Daavid "piiritti" hänen vaimoaan. Daavid ei ollut tehnyt silmiensä kanssa sopimusta, ainakaan tässä tilanteessa, kun hän katseli naapurin katolla peseytyvää, uskollisen sotilaansa kaunista vaimoa, Batsebaa. Jos Daavid olisi ollut Urian rinnalla taistelemassa Herran sotia, hän olisi välttänyt kiusauksen, joka kietoi hänet synnin verkkoihin.
Synnin salassa pitäminen ja pahojen tekojen jälkien peittäminen on pimeää puuhaa. Rikosten sarja päättyy usein vasta silloin, kun seinä tulee vastaan ja pakotiet sulkeutuvat kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Mitä opetuksia me voisimme saada Daavidin lankeemuksesta?
- Jeesuksen kehotus: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen", on tarkoitettu kaikille ihmisille, koska kaikki ihmiset ovat heikkoja itsessään.
- Suurin vaara ei tule ulkoapäin, vaan sisältämme.
- Kun ihminen saa valtaa ja häntä aletaan arvostamaan, jumaloimaan ja palvomaan, niin ihminen tulee sokeaksi omille heikkouksilleen. Imartelu on paholaisen tehokas työväline, joka on tuhonnut monien elämän.
- Omaan viisauteen ja voimaan luottaminen syrjäyttää Jumalan ja hänen tahtonsa kyselemisen tarpeen.
- Raha ja valta ruokkivat ylpeyttä ja saavat ihmisen luulemaan, että hän on muita parempi.
- Itsekorotuksen henki vahvistaa itseluottamusta väärään suuntaan ja ihmisestä tulee lopulta diktaattori, jos hän antaa itsekorotukselle vallan omassa sydämessään.
- Huoleton ja yltäkylläinen elämä veltostuttaa ihmisen ja lisääntynyt vapaa-aika ruokkii aistillisuutta. Itsehillintä ja kurinalainen elämä unohtuu.
- Synnin tunnustaminen, katumus, parannus, armo ja anteeksiantamus nostavat langenneen synnin kuilusta uuteen elämään. Jeesuksen ristinkuolema ja hänen ylösnousemuksensa tekee tämän mahdolliseksi.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Näin erikoisen unen

Näin viime viikolla erikoisen unen ja kerroin sen tänään kirkossa.
Unessa pitelin kädessäni läpikuultavaa palloa. Pallon sisällä oli siemeniä. Tajuntaani tuli ajatus, että nämä siemenet ovat peräisin paratiisista. Ihmettelin, että miten ne ovat voineet säilyä noin kaukaiselta ajalta? Ajattelin, että näiden siemenien itämisen kautta saamme tietää millaisia kasveja paratiisissa kasvoi. Aihe kiinnosti minua kovasti. Pallon sisällä oli myös paperirulla. Kun se avattiin, niin siinä oli piirustus. Piirustuksessa oli Jeesus ja kruunu. Kruunu ei ollut Jeesuksen päässä, vaan hänen yläpuolellaan. Jeesuksella oli miekka kädessä. Piirustuksen alaosassa oli paholainen. Kuvassa oli jännite, taistelun tunnelma. Pidin puhetta näiden havaintovälineiden avulla. Mielessäni oli kasvun teema. Puhuin siitä, että syntiinlankeemus pysäytti kasvun tai oikeastaan se tappoi kasvun kokonaan. Kasvaminen pysähtyi ja kuoli. Pallon sisällä olevat siemenet antoivat toivon uudesta kasvusta. Ymmärsin, että nuo siemenet kuvasivat Jumalan sanan siemeniä, jotka antoivat uuden mahdollisuuden kasvulle.

Kerroin tämän unen jumalanpalveluksen jälkeen. Kari Nikkarinen Sodankylästä, joka oli puhujavieraamme sanoi, että hänen oli aluksi tarkoitus puhua juuri tästä aiheesta, saarnassaan.

Haastattelu

Haastattelin Valtteri Ylä-Jääskiä Nurmijärveltä TET-aiheisilla kysymyksillä.

Paavo: Mistä sait idean tulla Kuusamoon TET-jaksolle?
Valtteri: Olen ollut Kuusamossa lomamatkoilla ja Eräripareilla ja ajattelin, että vaihteen vuoksi olisi mukava tulla auttamaan sukulaisiani heidän töissään.
Paavo: Olet nyt ollut viikon töissä Kuusamon ETRA ry:n kirppiksellä. Minkälainen kokemus se oli sinulle?
Valtteri: Oikein mukava. Työssäni tutustuin lähemmin kirpputorityöhön: myymistä ja asiakaspalvelua, hinnoittelua ja tavaroiden järjestelemistä. En ole ennen ollut mukana tällaisessa toiminnassa, joten oli oikein hauska tutustua uudenlaiseen työhön.
Paavo: Minkälaisia asiakkaita tapasit viikon aikana?
Valtteri: Suurin osa asiakkaista oli suomalaisia, mutta joukkoon mahtui myös venäläisiä. Ihmiset olivat sekä puheliaita että varsin hiljaisia. Yhteinen piirre heillä kuitenkin oli se, että he toimivat itsenäisesti, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Paavo: Miten voisit kuvailla meidän kirppariamme?
Valtteri: Minusta kirppari on mukavalla paikalla, jonne on hyvät opasteet. Yleisilme on varsin siisti: ainakin sieltä löytää hyvän tarjonnan vuoksi etsimänsä, jos jaksaa vähän penkoa. Jos pidät kirppareilla käymisestä, kannattaa piipahtaa tässä putiikissa.
Paavo: Löysitkö itse jotakin mukavaa, kirppariltamme?
Valtteri: Ilman muuta. Löysin pari takkia ja joitakin tuliaisia kotiin vietäväksi.
Paavo: Osallistuit tänään seurakuntamme jumalanpalvelukseen, kertoisitko millä tavoin?
Valtteri: Kuulijan roolin lisäksi esitin säveltämäni pianokappaleen ja soitin saksofonilla "Suojelusenkelin".
Paavo: Mitä odotat tulevalta viikolta ja missä olet silloin työssä?
Valtteri: Olen serkkuni Terhon apuna Kuolion koululla. Työskentelen mm. kouluavustajan tehtävissä, ja odotan tulevalta viikolta yhtä antoisaa ja mukavaa kuin edelliseltäkin.

Kiitos Valtterille tähänastisesta palvelutyöstäsi. On ollut mukava pitää sinua vieraanamme.
Säveltämäsi pianokappale oli tosi hieno. Kuulijat halusivat kuulla sen kahteen kertaan. Saksofonin soitto oli myös mahtavaa kuultavaa, sen erilaisuudenkin vuoksi.
Valtteri kertoi rakastavansa talvea. Tänään talvi tuli vihdoin Kuusamoon ja pääsimme kokeilemaan jään kestoa Tolpanniemen venesatamassa. Tämä oli Valtterista hauskaa. Jäätä oli nyt rannassa noin viisi senttiä ja Terho arveli, että se voi jo alle viikon päästä kestää luistelua. Pitää kuitenkin olla varovainen, ettei mene heikoille jäille liian aikaisin.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Paperipalan arvoitus selvisi

Rovaniemellä eräs seurakuntamme sisar antoi minulle pienen Lapin Kansasta revityn paperipalan. Paperipalan koko oli 3 cm x 6 cm. Siitä ei selvinnyt lehden julkaisupäivää eikä kirjoittajaa. Osa tekstistä oli kokonaan poissa, koska pala oli revitty. Kappaleen loppuosassa oli niin mielenkiintoinen ajatus, että päätin ottaa selvää koko kirjoituksesta. Soitin Lapin Kansan toimitukseen ja antamieni tietojen avulla toimittaja löysi jutun kaivosmiehen nimen perusteella. Sain tänään koko artikkelin sähköpostiini. Artikkelissa ei ole kuitenkaan lehden julkaisupäivää.
Uutiskirjoitus on julkaistu seuraavilla uutiskanavilla: STT, AFP, REUTERS, DPA.
Otsikkona on: "Chile riemuitsi kaivosmiehistä"
Pelastus: "Tämä on Jumalan ihme"

Kirjoitan ko. kirjoituksesta saamani paperipalan sanoman kokonaisuudessaan. Tämä sanoma on viimeinen kappale ko. kirjoituksesta. Näin päättyy mielenkiintoinen uutiskirjoitus:

"Maanalaisen koettelemuksen rajuus kuvastuu joukon hengennostattajana pidetyn Mario Sepulvedan kommentista.
- Olen ollut Jumalan kanssa ja olen ollut paholaisen kanssa. He taistelivat minusta ja Jumala voitti. Tartuin parhaaseen käteen."

Olemme kaikki suuressa taistelussa, vaikka elämämme tuntuisikin olevan tyyntä ja rauhallista. Sieluista käytävä taistelu on rajua. Kun tartumme parhaaseen käteen, niin me pelastumme. Tuo käsi on ristiinnaulittu Jeesuksen Kristuksen käsi. Oletko sinä jo tarttunut tähän käteen? Jeesuksen ristiinnaulittu käsi on ojennettuna sinun ja minun puoleen ja tuo käsi on niin lähellä, että voimme tarttua siihen samalla tavalla kuin kaivosmies Mario Sepulveda.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Ihmiskunnan moraali on pohjalukemissa!

Juudaksen kirjeessä on vakavia varoituksia, jotka ovat hyvin ajankohtaisia meidän sukupolvellemme.
Juudas ja Jaakob olivat veljiä. Molemmat ovat kirjoittaneet lyhyesti ja ytimekkäästi tärkeistä asioista. Veljien kirjeet löytyvät Raamatun viimeisten kirjeiden joukosta. Juudaksen kirjeessä on vain yksi luku ja siinä on 25 jaetta. Kiireinenkin ihminen ehtii tämän lukea. Tämä luku kannattaa lukea huolella. Rohkaisen sinua ottamaan Raamatun käteen ja lukemaan Juudaksen kirjeen, vaikka jo tänään. Se on viimeinen kirje ennen Ilmestyskirjaa.

Juudas varoittaa vääristä opettajista, jotka johtavat kuulijat harhaan. Väärät opettajat luikertelevat seurakunnan sisäpiireihin ja kääntävät Jumalan armon riettaudeksi. Juudas viittaa kirjeessään Sodomaan ja Gomorraan, joiden asukkaat antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan, saastuttaen ruumiinsa. Ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja sitä ei saa saastuttaa "himojen alttarilla". Juudas muistuttaa meitä siitä, että Sodoman ja Gomorran saama tuomio ja rangaistus on meille varoittava esimerkki Jumalan tuomioiden vakavuudesta. Maailmaa ei tulla hukuttamaan vedenpaisumuksella. Jumalan varastoissa on varattuna väkevämmät aseet. Viimeinen Jumalan käyttämä puhdistuskeino on tuli. Mikään palokunta ei pysty sammuttamaan tätä tulta kun se syttyy. Tämä, tuomion tuli, sammuu vasta sitten, kun viimeinenkin pahuutta sisältävä atomi on poltettu. Meillä on vielä armon aikaa tehdä parannus ja kääntyä Herran puoleen, ennen tämän tulen syttymistä. Jeesus on ainoa turvamme ja toivomme.
Raamattu sanoo, että lopun aikana ihmiset rakastavat hekumaa enemmän kuin Jumalaa. Moraalin pitäisi koko ajan nousta korkeammalle tasolle, mutta se näyttää laskevan koko ajan aina vain alemmalle tasolle. Ihmiskunnan moraali on laskenut alhaisiin lukemiin. Lähestymme uhkaavasti "nollapistettä" ja sitten se vielä romahtaa "pakkasen" puolelle. Kun näin tapahtuu, Jeesus tulee takaisin.

"Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! " (Juud. 20-23.)

maanantai 1. marraskuuta 2010

Toiminnallinen päivä sisälsi kauneutta

Kiitos Ritva ja Paavo Husalle vieraanvaraisuudesta ja hyvästä hoidosta vieraillessani Rovaniemellä viime viikonloppuna. Maa oli hetken valkoisena kun lenkkeilimme joulumaan maisemissa.
Kiitos myös Soili Nyrhiselle, joka oli nähnyt paljon vaivaa kerätessään kirpparitavaraa. Autoni oli tupaten täynnä kahden kuolinpesän vaatteita. Nyt ne ovat jo asetetut paikoilleen Kuusamossa ja osa vaatteista on jo löytänyt uudet omistajat. Asusteet olivat erittäin hyväkuntoisia ja siistiä. Kannattaa poiketa ostoksille.

Valtteri aloitti tänään työn kirppiksellä, mutta puolen päivän jälkeen hän tunsi olonsa huonovointiseksi ja joutui menemään lepäämään kirppiksen alakerran asuntoon. Häneen iski flunssa-virus. Tämän illan aikana olo on jo vähän parantunut troppien ansiosta. Toivottavasti huomenna olo on terveempi kuin tänään.

Aamurukouspiirin jälkeen laitoin kirkon kukkalaatikot talvikuntoon. Ohikulkijat jäivät ihastelemaan kukka-asetelmien kauneutta. Metri kertaa metri kokoisiin, ruskeisiin puulaatikoihin laitoin, sinisiä ja oranssin värisiä kanervia, valkoisia koriste kaaleja, katajan oksia, puolukan varpuja, punaisia neilikoita, jotka olivat vielä ihan hyviä, viime kesän jäljiltä. Molempiin laatikoihin asetin myös pienen kuusen, johon laitamme valot lähempänä joulua. Toisessa kuusessa oli runsaasti käpyjä. Se oli ison kuusen latva. Kävimme aamupäivällä Valtterin kanssa hakemassa eo. metsän "tuotteet".
Muovisiin ruukkuihin laitoin lilan ja valkoisen koristekaalin, katajanoksia, pienen koivun sekä raidan - tai pajun oksia. Oksille laitamme lähellä joulua punatulkkuja. Työn lomassa vastailin useamman kerran puhelimeen ja rukoilin soittajien esittämien rukouspyyntöjen puolesta. Puheluja tuli Etelä-Suomesta ja Suomen länsirajalta Pohjois-Suomesta. Yksi soittajista sanoi eronneensa juuri kirkosta ja suunnitteli liittymistä meidän kirkkoomme. Hän ei hyväksynyt sitä, että homoja ja lesboja ruvetaan vihkimään kirkossa. Rukoilin metsässä, kirkossamme, kirkkomme edessä pihalla ja vielä illalla, kotona. Välillä minulle yritettiin kaupata sukkia puhelimessa. Venäläinen tuohitaiteilija-mies esitteli minulle tuohesta tehtyjä sormuksia. Olin jo iskenyt sormeni multaan, joten sormuskauppoja ei syntynyt, vaikka yksi sormus olisi maksanut vain kuusikymmentä senttiä. Ne olivat kyllä tosi kauniita ja taidokkaasti tehtyjä. Lähetin miehen Annen työpaikalle, mutta Anne ei ollut ilmeisesti paikalla tuolla hetkellä, joten sormuskaupat jäivät tekemättä. Olisin kyllä ostanut muutaman sormuksen, jos käteni eivät olisi olleet mullassa ja tilanne olisi ollut toisenlainen.

Tuohisormukset olisi mukava antaa "tuohihääpäivänä". Kukaan ei ole kyllä vielä keksinyt, milloin tuohihääpäivää vietettäisiin. Varmaan kuitenkin melko varhaisessa vaiheessa, koska tuohi on verrattain hauras materiaali. Nuoret antavat toisilleen tuohisormuksia seurusteluaikana, silloin kun ihastutaan ja annetaan ensisuudelmia. Tuohisormuksen voisikin antaa ensirakkauden muistoksi.

Päivän päätyttyä, illalla innostuin laittamaan myös omalle pihamaalle kanervia. Kylläpä tuli hienoja asetelmia. Kauneuden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Kun katselemme kauniita asioita, niin aivot saavat hyviä impulsseja käsiteltäväkseen. Tämä kaikki vaikuttaa mieleemme, positiivisella tavalla.