maanantai 1. marraskuuta 2010

Toiminnallinen päivä sisälsi kauneutta

Kiitos Ritva ja Paavo Husalle vieraanvaraisuudesta ja hyvästä hoidosta vieraillessani Rovaniemellä viime viikonloppuna. Maa oli hetken valkoisena kun lenkkeilimme joulumaan maisemissa.
Kiitos myös Soili Nyrhiselle, joka oli nähnyt paljon vaivaa kerätessään kirpparitavaraa. Autoni oli tupaten täynnä kahden kuolinpesän vaatteita. Nyt ne ovat jo asetetut paikoilleen Kuusamossa ja osa vaatteista on jo löytänyt uudet omistajat. Asusteet olivat erittäin hyväkuntoisia ja siistiä. Kannattaa poiketa ostoksille.

Valtteri aloitti tänään työn kirppiksellä, mutta puolen päivän jälkeen hän tunsi olonsa huonovointiseksi ja joutui menemään lepäämään kirppiksen alakerran asuntoon. Häneen iski flunssa-virus. Tämän illan aikana olo on jo vähän parantunut troppien ansiosta. Toivottavasti huomenna olo on terveempi kuin tänään.

Aamurukouspiirin jälkeen laitoin kirkon kukkalaatikot talvikuntoon. Ohikulkijat jäivät ihastelemaan kukka-asetelmien kauneutta. Metri kertaa metri kokoisiin, ruskeisiin puulaatikoihin laitoin, sinisiä ja oranssin värisiä kanervia, valkoisia koriste kaaleja, katajan oksia, puolukan varpuja, punaisia neilikoita, jotka olivat vielä ihan hyviä, viime kesän jäljiltä. Molempiin laatikoihin asetin myös pienen kuusen, johon laitamme valot lähempänä joulua. Toisessa kuusessa oli runsaasti käpyjä. Se oli ison kuusen latva. Kävimme aamupäivällä Valtterin kanssa hakemassa eo. metsän "tuotteet".
Muovisiin ruukkuihin laitoin lilan ja valkoisen koristekaalin, katajanoksia, pienen koivun sekä raidan - tai pajun oksia. Oksille laitamme lähellä joulua punatulkkuja. Työn lomassa vastailin useamman kerran puhelimeen ja rukoilin soittajien esittämien rukouspyyntöjen puolesta. Puheluja tuli Etelä-Suomesta ja Suomen länsirajalta Pohjois-Suomesta. Yksi soittajista sanoi eronneensa juuri kirkosta ja suunnitteli liittymistä meidän kirkkoomme. Hän ei hyväksynyt sitä, että homoja ja lesboja ruvetaan vihkimään kirkossa. Rukoilin metsässä, kirkossamme, kirkkomme edessä pihalla ja vielä illalla, kotona. Välillä minulle yritettiin kaupata sukkia puhelimessa. Venäläinen tuohitaiteilija-mies esitteli minulle tuohesta tehtyjä sormuksia. Olin jo iskenyt sormeni multaan, joten sormuskauppoja ei syntynyt, vaikka yksi sormus olisi maksanut vain kuusikymmentä senttiä. Ne olivat kyllä tosi kauniita ja taidokkaasti tehtyjä. Lähetin miehen Annen työpaikalle, mutta Anne ei ollut ilmeisesti paikalla tuolla hetkellä, joten sormuskaupat jäivät tekemättä. Olisin kyllä ostanut muutaman sormuksen, jos käteni eivät olisi olleet mullassa ja tilanne olisi ollut toisenlainen.

Tuohisormukset olisi mukava antaa "tuohihääpäivänä". Kukaan ei ole kyllä vielä keksinyt, milloin tuohihääpäivää vietettäisiin. Varmaan kuitenkin melko varhaisessa vaiheessa, koska tuohi on verrattain hauras materiaali. Nuoret antavat toisilleen tuohisormuksia seurusteluaikana, silloin kun ihastutaan ja annetaan ensisuudelmia. Tuohisormuksen voisikin antaa ensirakkauden muistoksi.

Päivän päätyttyä, illalla innostuin laittamaan myös omalle pihamaalle kanervia. Kylläpä tuli hienoja asetelmia. Kauneuden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Kun katselemme kauniita asioita, niin aivot saavat hyviä impulsseja käsiteltäväkseen. Tämä kaikki vaikuttaa mieleemme, positiivisella tavalla.

1 kommentti:

Paavo Hautala kirjoitti...

Tänään 3.12. venäläinen mies tuli uudelleen kirppiksellemme myymään niitä tuohisormuksia, joista kerroin eo. kirjoituksessa. Tulin iloiseksi nähdessäni hänet. Hänen mukanaan tuli pari muuta venäläistä miestä. Ajattelin heti, että nyt minulla on mahdollisuus ostaa sormukset. Ostin niitä kuusi kappaletta. Annelle, Terholle, Sinille, Suville, Tonille ja itselleni. Ajattelin yllättää porukan jouluna. Voisimme sopia vaikkapa ystävyysliitosta ja antaa toisillemme tuohisormuksen tästä liitosta muistoksi. Sormukset voisivat olla myös muisto ensirakkaudesta, niin kuin eo. kirjoituksessa mainitsin. Olemmehan kaikki kokeneet tuon ihmeellisen onnen tunteen omalla kohdallamme.
Toivottavasti tämä kirjoitus jää porukoilta näkemättä ennen joulua. Jos luette tämän kirjoituksen ennen joulua, niin pidättehän salaisuuden omana tietonanne.