tiistai 31. maaliskuuta 2009

Päivä "pyhällä maaperällä"

Aamupiiri antoi jälleen voimaa ja intoa Herran työhön. Kaikki siunaus ja menestys tulee Herralta. "Kun kuningas luottaa Herraan, luottaa Korkeimman uskollisuuteen, hän ei horju" (Ps. 21:8). Kaikki Herran omat ovat kuninkaan lapsia. Tämä on suuri siunaus. Kiitollisuus valtaa sydämen ja päivän työt voi aloittaa, iloiten.

Tänään oli jälleen kenttätyöpäivä. Lähdin tällä kerralla Posiolle. Mukaan lähti sama kaveri, joka oli kanssani Taivalkoskella 22.3. Lähdimme heti aamupiirin jälkeen. Lunta satoi koko päivän. Tie oli liukas ja ajokeli melko huono, mutta into kenttätyöhön voitti ulkoiset esteet. Posio tarkoittaa Lapin kielellä "kaikkein pyhintä". Teimme siis työtä "pyhällä maalla". Pysähdyimme eräässä maalaistalossa ja vietimme Herran pyhää ehtoollista. Talon isäntä kuuluu seurakuntaamme. Hän täytti viime lokakuussa 90 vuotta, mutta on edelleen aktiivinen ihminen. Hän on kirjoittanut yli kymmenen kirjaa. Tälläkin hetkellä hän kirjoittaa runoja ja uskonnollisia kirjoituksia lehtiin ja pitää päiväkirjaa. Talo on historiallisesti arvokas se on rakennettu vuonna 1888. Se on siis 121 vuotta vanha. Jumala varjeli tämän kodin sodan kauhuilta. Saksalaiset yrittivät polttaa talon, mutta se ei syttynyt. Herra ei sallinut kodin tulipaloa. Naapurissa lieskat löivät ja savu nousi pilviä päin. Sotilaat yrittivät kaataa tilan jauhoaitan, mutta eivät kuitenkaan onnistuneet siinäkään tihutyössään. Enkelit olivat väkevämpiä kuin saksalaiset sotilaat. Ko. talo sijaitsee upealla paikalla, kuuluisan Kitkajärven rannalla. Kun astuu sisään tähän hyvin hoidettuun ja hyväkuntoiseen taloon, niin suuren vaikutuksen tekee kodin hyvä, ystävällinen ja lämmin ilmapiiri. Tämän kodin suuressa pirtissä on pidetty paljon seuroja ja hengellisiä tilaisuuksia. Minullakin on ollut etuoikeus pitää useita tupaseuroja tässä kodissa. Tämän päivän tilaisuus oli myös matkamme eräs kohokohta. Herran läsnäolo oli virvoittavaa. Saimme olla "pyhällä maaperällä", kiitos Jumalalle!

Posiolla painoin tänään yli kahtasataa ovikelloa. Ovikellot taitavat soida melko tiuhaan tahtiin, ajattelin, sillä edelläni kulki neljä nuorta jehovantodistajaa, jotka jakoivat värikästä ja erittäin vetoavaa esitettä. Kaksi hyvin pukeutunutta nuorta miestä antoi minullekin tuon esitteen, jossa luki: "Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni". He kutsuivat minut ystävällisesti Posion valtakunnansalille 9.4. klo 20.00 viettämään Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa. Kerroin heille, että vietimme Herran pyhää ehtoollista matkan varrella, kun tulimme Posiolle. Tämä kohtaaminen olisi voinut johtaa pitkään raamatuntutkisteluun, mutta tässä tilanteessa päätin jatkaa matkaani eteenpäin.

Päivän ja illan aikana tapasin paljon tuttuja ihmisiä ja tuttuja kasvoja, koska olen kiertänyt samoilla ovilla jo lähes kaksikymmentä vuotta. Laukussani oli Nykyajan kevätnumeroita ja "Elämän käyttöohje"-kirjoja sekä Prisman muovikassissa "kompiaisrasioita". Myin näitä keräten varoja ensi kesän Eräriparia ja Nuorten Seikkailuleiriä varten. Tämä päivä oli jännittävää seikkailua aamusta iltaan. Välillä piti tarkastaa erään miehen tekohampaita. Kulkea säkkipimeää käytävää rivitalon kellarissa tunnustellen toisella kädellä missä "tie" kulkee. Kuuntelin kiinnostuneena erään miehen ketunmetsästystä. Hän oli juuri viemässä kalanperkuujätteitä kettujen syötiksi. Joku huutaa jostakin talon perältä: "Onko siellä Hautala oven takana?" Saadessaan myöntävän vastauksen hän kutsuu minut sisään peremmälle. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt tässä kodissa. Kysyin, että mistä hän minut tuntee, vaikka ei edes nähnytkään minua? Tunsin äänestä. En muista missä yhteydessä olen tämän henkilön tavannut. Hän tunsi hyvin myös vaimoni. Mies oli juuri lukenut samaa kirjaa, jota esittelin hänelle. Hän sanoi kirjan olevan täyttä asiaa. Eräs rva sanoi, että kylläpä tulitte sopivasti. Nyt hän sai juuri sitä mitä hän toivoikin. Olipa mukava, kun satuin olemaan kotona. Ihmiset olivat ystävällisiä vaikka ovikellot soivat ja ulkona oli koko päivän kova lumipyry. Kun palasimme autolle lähteäksemme kotiin, niin rva huutaa meille, että vieläkö teillä on jotain hyvää kassissanne? Hän halusi sittenkin saada suunsa makeaksi. Tämä oli jo toinen tapaus tälle illalle, kun "hihastamme" vedetään jälkikäteen. Kaverini kertoi, että hänen paras kokemuksensa oli se, kun pieni lapsi huutaa äidilleen: "Äitiii... täällä on Jumala oven takana"! En kyllä ihmettele lapsen reaktiota. Kuka tahansa pieni lapsi voisi ajatella näin, kun ovelle ilmestyy yht´äkkiä roteva mustapartainen, lempeäkasvoinen ja hymyilevä mies, jolla sattuu olemaan Jumalan sanaa, lasten raamattukirjoja ja myös "karkkeja repussaan". Sanotaan, että aikuinen nauraa viisitoista kertaa päivässä. Tänään saimme nauraa paljon useammin. Kiitos posiolaiset! Olette mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Muistan teitä rukouksin! Herran siunaus levätköön Posion kotien yllä!

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kohtaamisia

"Me saamme iloita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalan kunniaksi" (Ps. 20:6).
Tämä ajatus siivitti minut päivän tehtäviin. Aamupiirin jälkeen tunsin kehotusta lähteä tapaamaan kirkkomme naapureita. Olin rukoillut aamulla sairaiden puolesta ja heidän luokseen minut lähetettiin. Eräs rva oli valmistautumassa nilkkaleikkaukseen ja toisessa talossa tuskailtiin polvien kanssa ja liikuntakyvyn heikkenemisen tähden. En osannut etukäteen odottaa tällaisia kohtaamisia tälle päivälle. Minusta tuntui, että nämä kohtaamiset oli etukäteen suunniteltu taivaan pyhäkössä.
"Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, pelastaa hänet oikean kätensä voimalla" (Ps. 20:7). Tämä oli Daavidin kokemus. Tätä samaa voimme mekin kokea Herran kanssa päivittäin.

Illalla minulla oli Kuukkeli-kerho. Tämän illan teemana oli Tropiikki-ilta. Terho lähti mukaan Mikaelin kanssa. Tämä oli tietenkin ukille kiva juttu. Mikael oli ensimmäistä kertaa kylpylässä. Uimahallissa hän ei ole vielä ollut kertaakaan. Tropiikissa on mukava lasten allas, jossa Mikael teki tuttavuutta veteen oikein kunnolla. Altaalla olikin tänään useita kaksivuotiaita sekä poikia että tyttöjä. Kaikilla näytti olevan tosi hauskaa.

Ihmiset, joiden kanssa tuli juteltua vähän enemmän olivat: Riihimäeltä, Vaasasta ja Lappeenrannasta. Sain kuulla, että Lappeenrannassa käy paljon venäläisiä. Rekkajonot ovat kuulemma aina hurjan pitkät. Miten rekkamiehet ja heidän perheensä kestävät tuota jatkuvaa jonottamista. Se on varmaan hyvin turhauttavaa ja kysyy kärsivällisyyttä. Pelastushenkilöstöön kuuluva mies kertoi, että usein tuntuu siltä, että ei oikein tiedä kummalla puolella rajaa sitä ollaan. Talot ja mökit menevät hyvin kaupaksi korkeilla hinnoilla, jos Saimaata näkyy pienikin pilkahdus. Totesimme yhdessä, että kuulumme molemmat "pelastushenkilöstöön" ja vaikutamme samalla, rajalla.

Nyt on mukava kuunnella Annen päivän tapahtumat! Hän on käynyt tänään Sinin kanssa rajalla, Kortesalmen tullissa noutamassa Amerikasta tullutta lähetystä.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Elli Kaarina Kurvisen (s. Lehtvirta) syntymäpäivillä

Tänään siirryttiin kesäaikaan. Tämä antaa lupauksen kesästä. Kuusamossa meillä on tällä hetkellä kuitenkin täysi talvi, vaikka sää onkin aurinkoisen kirkas. Yöpakkaset ovat kovat, mutta päivällä on mukavan lämmintä. Tällä hetkellä mittari näyttää - 1,3 C. Kevättä rinnassa! Jouni, Joni, Joonas ja Joona viettävät nimipäiviään. Onnea heille!

Tänään olimme Kaarina Kurvisen 75-vuotispäivillä. Kaarina ja Pentti Kurvinen ovat virkeitä eläkeläisiä. Heillä on Vaaraperässä Pentin kotitalo kesäasuntona ja Kuusamon keskustassa viihtyisä talviasunto. Kaarina-sisar kuuluu seurakuntaamme ja Pentti on myös mukana "kannattajajäsenenä". Kaarina on syntynyt Tervolassa 30.3.1934 ja Pentti Kuusamossa 23.3.1933. Vuonna 1964 Kaarina muutti 30-vuotiaana Kuusamoon ja siitä alkoi hänen ja Pentin yhteinen taival. Sanoin Kaarinalle, että numero kolme näyttäisi olevan teidän yhteinen "onnennumeronne". Kaarina naurahti ja sanoi, että ei se ainakaan lotossa kelpaa, vaikka on sitä kyllä yrittänyt, tyrkyttää.
Kaarina-sisar on taitava käsistään. Siitä kertoo kaunis "Perä-Pohjolan"- ryijy, jonka hän on itse tehnyt kangaspuissa. Ryijyn kauniit ja yhteensopivat värit tuovat heidän talviasuntonsa olohuoneeseen lämpimän tunnelman. Kaarinan lempiaine koulussa on ollut varmaan kotitalous, koska hän sai siitä kympin.

"Vanhurskas tuntee mitä hänen karjansa kaipaa" (San. 12:10). Tämä ajatus tulee mieleeni, kun ajattelen Kaarinan ja myös Pentin elämäntyötä. Kaarina on toiminut karjakkona Nauskan tilalla. Tämä tila on Oulunsalosta Hailuotoon johtavan tien varrella. Kaarina on karjankasvattajan sukua. Hänen äitinsä, Alma Siitosen koti oli 500 ha:n kolmenkymmenen lehmän karjatila. Karjanhoitotaito on tullut Kaarinalle jo "äidinmaidossa". Koulutuksen saaneena tarkkailukarjakkona Kaarina on työskennellyt Keminmaassa. Kyselin tarkemmin tuosta tarkkailukarjakon työstä. Mitä tähän karjan tarkkailuun sisältyi? Hän kertoi, että erityisesti tutkittiin maidon rasvaprosenttia sellaisella rasvanmäärityslaitteella. Maidon laadusta saatiin selville karjan kunto. Nykyään laitteet ovat aivan toisenlaisia. Kehitys on mennyt eteenpäin kaikilla aloilla. Pentti hoiteli kotitilaansa ja teki myös Kuusamon kaupungille erilaisia hommia. Kaarinalla ja Pentillä on kaksi lasta, poika ja tytär. Heillä on neljä lastenlasta. Tyttärellä on kaksospojat ja tytär ja pojalla on yksi poika. Minulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen eräs vaikuttava kokemus kirkossamme kun kaksospojat Teemu ja Janne olivat Kaarinan mukana jumalanpalveluksessa. Pojat olivat pieniä ja yht´äkkiä he kävelivät reippain askelin ja määrätietoinen ilme kasvoilla suoraan alttarille. Tunsin voimakasta kehotusta siunata heidät. Pojat polvistuivat alttarille ja minä myös. Laskin käteni poikien pään päälle ja rukoilin heille Jumalan siunausta, varjelusta ja johdatusta elämään. Siunauksen jälkeen pojat lähtivät reippaasti takaisin mummon viereen. Oli ilo katsella pienten poikien oma-aloitteisuutta ja enrgisyyttä. Kaarina kysyi minulta ihmetellen tilaisuuden jälkeen, että kuka ne pojat sinne eteen lähetti. Totesimme yhdessä, että enkeli talutti heidät alttarille siunattavaksi. Saakoon Herran siunaus levätä Kurvisen suvun yllä.

Vierailun aikana Kaarina-sisar totesi, että nämä ovat hänen viimeiset syntymäpäivänsä. Jäin miettimään, että oliko hänen sanoillaan jokin viesti meille! Viestin voimakkuutta lisäsi myös se, kun vierailun aikana Kaarina varmisti, että siunaisin hänet sitten haudan lepoon, kun hänestä aika jättää.

Lopuksi haluaisin sanoa vielä yhden ajatuksen Pentistä. Olen tuntenut hänet jo useamman vuoden ajan ja olen ihaillen pannut merkille sen kuinka hyvää huolta hän pitää vaimostaan Kaarinasta.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Jeesus on asettanut ehtoollisen!

Mietin mistä saarnaisin tänään ehtoollisjumalanpalveluksessa. Mielessäni oli kolme vaihtoehtoa:

1. Kristus, seurakunnan yhdistäjä (Ef. 2:11-22).
2. Ehtoollisen hengelliset opetukset (Joh. 13).
3. Suuresta kuivuudesta siunauksen sateisiin (Jer. 14:1-9; Joel 1-4).

Lopullisen ratkaisuni tein vasta kirkolla nähtyäni kuulijakuntani. Valintaan vaikutti myös kahden srk:n jäsenen toivomus. Esitin heille ennen jumalanpalvelusta aiheet ja molemmat toivoivat samaa sanomaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun valitsin saarnan teeman tällä tavoin.
Jätän asian avoimeksi ja kysyn sinulta, että mikä aihe näistä kolmesta olisi ollut sinun toivomuslistallasi?

Iltapäivällä ja illalla vein ehtoollista sairaille ja vanhuksille. Eräässä hoitokodissa jouduimme avustajani kanssa odottelemaan tilaisuuden alkamista tavallista pidempään. Käytimme tuon ajan laulamiseen. Tällä oli selvästikin tarkoitus. Laulut kutsuivat erään Hermannin ehtoollispöytään. En ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt häneen erityisempää huomiota, vaikka olen vieraillut tässä hoitokodissa jo useamman kerran ja pitänyt hartaushetken myös kaikille yhteisesti. Hermannin herkistyminen, kyyneleet, sydämellisyys ja kiitollisuus tekivät minuun ja avustajaani suuren vaikutuksen. Iloitsimme tästä kohtaamisesta. Herran läsnäolo ja hänen siunauksensa kosketti meitä kaikkia.

"Ja minä sanon teille: "Tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa" (Matt. 26:29). Tämä sana on aina mielessäni kun annan ehtoollista ikääntyneelle ihmiselle.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Jumala ilmoittaa itsensä!

Terveiset Tuulalle ja Katri-Ulrikalle, Poriin. Kommenttisi rohkaisi paljon. Mukava tietää, että olet "kuulolla". Arvostan valtavasti esirukouksiasi. Jumala kuulee ne varmasti ja vastaa ajallaan. Kiitos kun olet muistanut Pirjoa. Kiitos myös teille kaikille muillekin, ilahduttavista yhteydenotoista ja, kommenteista. Tämä kirjoittelu mahdollistaa sen, että kommentoija voi lähettää terveiset myös niille, jotka ovat blogin lukijoita. Kirjoitukseni eivät ole menneet hukkaan, koska niitä luetaan jopa hartaushetkinä. Minulla on varattuna paljon jännittäviä kertomuksia ja kirjoittelen niistä, mahdollisuuksieni mukaan.

Tänään olen lukenut psalmin 19 kolmeen kertaan eri henkilöille. Kaikki ovat olleet ihastuksissaan juhlallisista sanoista, joilla Jumala ilmoittaa itsensä meille. Ehdotan kaikille blogini lukijoille, että opettelisimme tämän psalmin ulkoa. Sitten kun tapaamme henkilökohtaisesti, "kuulustelen" kuten kinkereillä muinoin, että miten sanat ovat jääneet mieleen. Olisi mukava kuulla nämä sanat jonkun runonlausujan esittämänä.

Kylläpä kirpaisi!

Terhon kaveri oli tuonut Amerikasta tuliaisiksi pienen pullon voimakasta maustetta. Tämä on kuulemma maailman väkevintä ainetta. Pullon kyljessä oli tulen lieskoja ja pääkallon kuva ja siinä luki: "Jersey death sauce". Nimestä päätellen kastike on väkevää. Etiketissä sanottiinkin, että tämä kastike on 750 kertaa tulisempaa kuin jalopeno chili. Terho kastoi haarukan terävän kärjen tuohon tummanpunaiseen tuliliemeen ja tarjosi sitä minulle. Ajattelin, että kestän kyllä tuonvertaisen "annoksen" tuota "myrkkyä". Terho koski kieleni päätä haarukalla. Ensin en tuntenut mitään, mutta vähän päästä kirpaisi oikein kunnolla. Piti pyytää vettä, että sain kipakan tunteen pois. Sini varoitteli Terhoa, että tämä pullo täytyy pitää kaukana Mikaelista, ettei vain lapsi pääse maistelemaan tätä "myrkkyä".
Ajattelin ääneen, että voiko tuollaista maustetta käyttää mihinkään ruokiin!

Tänä aamuna silmiini osui varoitus voimakkaiden mausteiden käytöstä. Voimakkaat mausteet ovat epäterveellisiä ja ne voivat vahingoittaa herkkiä limakalvoja ja vatsahermoja. Sekä heikentää myös ruuansulatusta.

Mietin, että miksi tällaista voimakasta maustetta on tehty johon sain Terhon luona tutustua?
- Ajattelen, että onko yksi syy siihen, että ihmiset ovat alkaneet käyttää voimakkaita mausteita, koska heidän makuhermonsa ovat turtuneet niin paljon, että "ns. lievemmät" mausteet eivät tunnu enää miltään, eivätkä ne anna enää riittäviä makunautintoja?

Olen sitä mieltä, että makuaisti ei ole "enää" oikea mittari kertomaan meille sitä mikä on terveellistä ja hyvää ravintoa. "Makuaistimittari" on mennyt "rikki" väärien elintapojemme tähden. Kannatan kyllä sitä, että ruoat ovat maukkaita ja hyvin maustettuja, mutta kohtuus kaikessa.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Kuuntelija vai puhuja?

Tunsin tänään kehotusta mennä katsomaan erästä seurakuntamme jäsentä. Hän on sairas vanhempi ihminen ja tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi, koska vain harvat käyvät häntä katsomassa. Muutama päivä sitten hän soitti minulle ja itki puhelimessa, koska hän ei pääse asunnostaan mihinkään. Jalka on kipeä ja käveleminen on vaivalloista. Tämä puhelinsoitto oli kuin hätähuuto: "Tule käymään minun luonani"! Samanlaisia yksinäisiä ja sairaita vanhuksia on varmasti paljon. Luin kerran eräästä järkyttävästä tapauksesta. Yksinäinen ihminen löydettiin kotoaan luurankona. Hän oli ollut monta vuotta kuolleena. Joulukuusi oli rankana tuvassa ja asukas samoin. Suuri määrä avaamatonta postia oli oven takana. Suurin osa varmasti mainoksia ja muuta "roskapostia".

Kun astuin tämän ikääntyneen ihmisen kotiin, niin hänen kasvonsa loistivat kuin kevätpäivän aurinko. Tunsin sydämessäni, että tulin juuri oikealla hetkellä hänen kotiinsa. Hän sanoi saavansa rukousvastauksen. Hän kertoi rukoilleensa aamulla, että tulisin tänä päivänä häntä katsomaan. Oli rohkaisevaa kuulla tämän rukoilevan ihmisen kokemuksia. Siinä kuunnellessani ajattelin, että tälle ystävälle on annettu rukoustehtävä. Tällä tavalla hän voi suorittaa sitä palveluvirkaa, jonka Herra on hänelle uskonut. Minulle selvisi, että tällä kerralla minun tehtäväni oli olla kuuntelija eikä puhuja.

Tänään tutkimme psalmin 18. "Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. --- Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa" (29,31). Tehkäämme näin!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Sanan valo on auringonvaloa kirkkaampaa!

Tänään on ollut kiireinen päivä. Järjestin kaksi kokousta. Aamurukouspiirin klo 10.00 ja illalla klo 18.00-19.30 raamattupiirin, jossa käsittelimme 1000-vuotiskautta. Tästä asiasta kerrotaan Ilm. 20-luvussa. Aihe tuntui kiinnostavan kaikkia ja aika vierähti nopeasti. Läsnä oli kymmenen henkeä. Iloitsin siitä, että Esa, joka otti kantaa tähän kysymykseen kommentissaan, oli myös mukana. Toivottavasti sait Esa rohkaisua ja vastauksia kysymyksiisi, niin kuin te kaikki muutkin, jotka olitte paikalla. Arvostan teidän kaikkien läsnäoloa suuresti. Tuntuisi ikävältä, jos paikalla ei olisi ollenkaan kuulijoita. Aamulla eräs henkilö kertoi, että hänellä on ollut sellainen vaikea tilanne, että hän näki kaiken kolmena, kun hän käveli katua pitkin. Onneksi hän on parantunut siitä. Harhakuvat vaikeuttavat tiellä kulkemista erittäin paljon. Jos meillä on Jumalan sanasta harhakuvia, niin matkanteko on vaivalloista ja epävarmaa. Jumalan sanan valo poistaa meiltä kaikki harhakuvat ja näemme tarkasti missä tie kulkee. "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani" (Ps. 119:105). Sanan valo on auringonvaloa kirkkaampaa!

Ensi keskiviikkona klo 18.00 tutkimme Jeesuksen takaisintuloon liittyviä tekstejä. Tämäkin aihe on sellainen, josta ihmisillä on niin paljon erilaisia käsityksiä ja uskomuksia. Raamatussa asia esitetään kyllä hyvin selvästi, niin että sen voi lapsikin ymmärtää. Tutkitaan tätä aihetta yhdessä ensi keskiviikkona. Tervetuloa mukaan!

Olemme viettäneet tänään myös syntymäpäiviä. Miniämme Sini Marjut Hautala (os. Määttä) on syntynyt 25.3.1985. Hänellä oli tänään 24-vuotissyntymäpäivä. Onnea Sini ja siunausta jokaiselle, päivällesi. "Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Psalmi 91.

Päivän avaus on tärkeä meille kaikille!

Oletteko panneet merkille kuinka tärkeä asia on aloitus? Kun on hyvä alku, niin siitä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin. Usein, ainakin töitä ja tehtäviä ajatellen, käy kuitenkin niin, että sananlasku: "Alussa aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo" pitää paikkansa.

Kirjoitan nyt sellaisesta alusta, jolla on suuri merkitys "päivän onnistumiselle". Eikä vain päivän vaan laajemmin ajateltuna koko elämän "onnistumiselle". Olen huolissani siitä, että kodeissa ja kouluissa ja muissakin paikoissa päivän avaukseen kiinnitetään vain vähän huomiota. Minun mielestäni hyvä alku päivälle on hiljentyminen sanan ja rukouksen avulla. Olen erittäin kiitollinen Jumalalle siitä, että lapsuuteni koulussa Pomarkussa oli joka aamu "kunnon" aamuhartaus. Hengelliset laulut, sana ja rukoukset olivat sitä kylvöä sydämeeni, josta saan tänä päivänä iloita ja kiittää Jumalaa. Lapsuuskodissani nämä asiat olivat myös vahvasti esillä. Äitini Eeva-Maria Hautala o.s. Myllymäki oli harras kristitty. Hän piti uskollisesti lasten pyhäkoulua ja tästä työstä hänelle myönnettiin myös ansiomerkki ja kunniakirja. Äitini syntyi 6.7.1923 Soinissa ja hän nukkui kuolon uneen uskossa Vapahtajaan 22.1.2009 Noormarkun sairaalassa 85-vuoden ikäisenä. Vanhempi sisareni Helena sai antaa äidille saattohoitoa ja olla äidin vierellä loppuun asti. Äitini haudattiin miehensä viereen 1.2.2009 Pomarkussa. Isäni Paavo Johannes syntyi 10.6.1923 Karviassa ja hän kuoli uskossa Jeesukseen Kristukseen 1.7.1999 Tampereen yo-sairaalassa 76-vuoden ikäisenä. Isäni ei nähnyt vuotta 2000. Isäni viimeiset sanat minulle olivat: "Kai me vielä joskus nähdään". Hän sanoi nämä sanat puhelimessa ja toivoi meidän tulevan pian käymään kylässä. Odotan Jeesuksen takaisintuloa ja silloin tapahtuu ylösnousemus Herran omille. Toivo isäni jälleennäkemisestä tuona päivänä antaa rohkaisua. Vanhempi veljeni Raimo sai olla isäni tukena hänen viimeisinä hetkinään. Paavo-isäni hautajaiset olivat 9.7.1999 Pomarkussa. Raimo-veljeni välityksellä isäni jätti meille lapsille aivan kuin muistosanoiksi Efesolaiskirjeen ja äiti Roomalaiskirjeen. Molemmissa kirjeissä on syvällinen hengellinen sanoma, jonka Jumala on antanut meille kaikille Pyhän Hengen innoittaman apostoli Paavalin kautta.

Olin kirjoittamassa siitä kuinka tärkeä asia on päivän avaus.
Vuoden 1994 lopussa luin jostakin hengellisestä lehdestä aamurukouspiirien perustamisesta kirkkoihin. Tuossa lehdessä oli innoittavia kokemuksia siitä, miten aamurukouspiirit ovat siunanneet ihmisiä monella tavalla. Luin myös aamurukouspiireihin osallistuvien virkistysmatkasta Pohjois-Suomeen. Esirukoilijat olivat pysähtyneet eri paikkakunnilla matkan varrella. He olivat menneet Kuusamon ohi, koska täällä ei ollut missään kirkossa tällaista piiriä. En tiedä oliko asia niin, mutta näin minä ajattelin ja tunsin piston sydämessäni. Ajattelin, että me vain nukumme, vaikka pitäisi valvoa ja rukoilla. Samoihin aikoihin olin yhteydessä Seija-siskooni, joka asuu perheensä kanssa Salossa. Seija kertoi käyvänsä aamurukouspiirissä Salon kirkossa, muistaakseni klo 6.00 aamulla. Ihmettelin, että miten hän jaksaa niin aikaisin nousta ylös ja lähteä kirkkoon rukoilemaan. Puhuin näistä ajatuksista kirkossani ja päätimme aloittaa aamurukouspiirin loppiaisena 6.1.1995 klo 6.00. Kirkkomme osoite oli silloin Kaiterantie 6. Ensimmäisessä aamurukouspiirissä oli läsnä kaksi rukoilijaa. Rukouspiirimme oli kerran viikossa perjantaiaamuisin klo 6-7. Muistan kerran, kun naapurini haki aamulehden postilaatikostaan ja näki minun lähtevän autolla kylälle, niin hän kysäisi, minne olin näin aikaisin lähdössä. Sanoin hänelle, että kirkkoon rukoilemaan ihmisten puolesta. Naapuri ajatteli varmaan, että kylläpä Paavolla on "kova into päällä". Itsekin ajattelin, että kuinkahan kauan tätä jaksaa? Herra on antanut voimia tähän asti. Yli kolme vuotta pidimme aamurukouspiiriä perjantaisin klo 6-7. Sitten 9.2.1998 päätimme pitää aamurukouspiirin joka päivä ma-pe. Ajan muutimme vähän myöhäisemmäksi klo 8-10. Vuosien aikana olemme välillä joutuneet pitämään jonkin verran pausseja, kun on ollut erilaisia projekteja ja muita työkiireitä. Pidämme kuitenkin tiukasti kiinni, ettei tuli alttarilla pääse kokonaan sammumaan. Vuoden 1999 alusta muutimme ajan ma-pe klo 9-10. Näin jatkui vuoden 2008 loppuun asti ja nyt vuoden 2009 alussa muutimme ajan 10-11. Tämä aika tuntuu sopivan meille paremmin. Aamurukouspiiri toimii kevät- ja syyskauden suurin piirtein samassa rytmissä kuin koulutkin. Tänään oli taas rohkaisevaa aloittaa päivä rukouksella. Meitä oli viisi rukoilijaa. Lauloimme, luimme sanaa ja rukoilimme yhdessä. Tällä hetkellä tutkimme Psalmeja. Luimme Ps. 17. Mieleeni jäi ajatus: "Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan" (Ps. 17:8).

Aikaisemmassa kirjoituksessani olenkin jo toivottanut sinut tervetulleeksi tähän piiriin!

tiistai 24. maaliskuuta 2009

"Nauru pidentää ikää"!

Olemme suvun kanssa kirjoitelleet nettikirjassamme viime päivinä nauramisesta. Tämä on mukava teema ja siitä tulee hyvä ja iloinen mieli, kun tätä aihetta pohtii. Ajattelin kirjoittaa jotakin tästä asiasta myös tähän blogini sivulle. Netistä löytyy monenlaista tietoa ko. aiheesta. Tämä on sellainen ala, että sitä tutkitaan oikein tieteellisesti. Naurututkijat ovat gelotologeja. Varmasti hyvin mielenkiintoinen tieteenala.

Alle 6-vuotias nauraa tietojen mukaan keskimäärin n. 300-400 kertaa päivässä ja aikuinen vain n. 15 kertaa päivässä. Mietin, että mihin nauru oikein katoaa ja missä iässä? Olisiko se murrosikä? Silloin kun moni muukin asia "hävettää"!
Naurukouluttaja Vesa Karvisen mukaan 2 min nauraminen vastaa 45 min rentoutumista. Tehokasta, eikö totta? Tulisikohan ihmisiä naurukerhoon, jos sellaisen perustaisin, vai kävisikö siinä niin, että nauraminen loppuisi lyhyeen ja tulisi itku pitkästä ilosta?

Sanotaan, että ihminen tulee vanhuudessa uudelleen lapseksi. Miten on, saakohan ihminen nauramisen taidon takaisin, vanhuudessaan?

Jos sinulle tulee mieleen jokin hyvä ajatus tai lausahdus nauramisesta, niin kirjoittaisitko tuon ajatuksen, vaikkapa kommentin kohdalle meille kaikille, iloksi! Jos mielessäsi on jokin hauska juttu, joka naurattaa ja haluaisit, että muitakin naurattaisi, niin kirjoita siitä!
Kirjoitan esimerkin, jonka eräs ystäväni kertoi minulle omasta kokemuksestaan. Ystäväni oli Sympatia-keräyksellä. Vanhempi rouva pyysi lahjan annettuaan kerääjää kirjoittamaan hänen nimensä listalle. Kerääjä kysyi rouvan nimeä. Hän sai vastaukseksi: "Lempi Makkara". Kerääjä purskahti nauramaan ja hän muistaa tuon hetken varmaan koko ikänsä, ellei dementia vie muistia.

Päivän mietelause

"Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu" (Ps. 16:6).

Eräs henkilö sanoi minulle viime lauantaina, että kaunein maisema maailmassa on järvenrantamaisema. Hän oli kuullut tämän ajatuksen joltakin ulkomaalaiselta maailmanmatkaajalta. Tällä perusteella Suomi on maailman kaunein maa!

Mitä maata ja perintöä ajattelet eo. runoilijan tarkoittaneen?

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Missä ovat "ahkerat muurahaiset?"

Tänään kirjoitin lisäyksiä Kuukkeli-kisoista kertovaan kirjoitukseeni ja Kuusamon ETRA ry:n tekstiin. Aune Greggas viittasi kommenteissaan Kasvisravintola Karpalosta kertovaan kirjoitukseen ja tähtitaivasjuttuuni. Aune hei, en tullut ollenkaan ajatelleeksikaan, että näköni on tosiaan heikentynyt ja kuuloni myös. Tähdet eivät siis enää loista yhtä kirkkaina kuin lapsena ja heinäsirkat ovat lopettaneet laulunsa.

Nykyaika-lehti, joka on seurakuntamme "äänitorvi" julkaisi numerossa 12/2009 jutun Karpalosta. Kirjoituksen yhteydessä oli myös hyvä kuva kirkostamme. Hoksasin, että autonikin oli tutulla paikalla kirkon edessä. Se on sellainen merkki monille, josta he tietävät, että olenko tavattavissa? Olen monien kuullut sanovan, kun he poikkeavat kirkkoomme, että näin autosi ja ajattelin, että olet paikalla. Olen ajellut tällä 93-vuoden Mazdalla niin kauan, että varmaan kaikki kuusamolaiset tietävät missä milloinkin liikun. Mittarissa on jo yli 290.000 km.

Ajattele miten hienosti muurahaiset pärjäävät ja saavat aikaan ihmeitä ahkeruudella ja hyvällä yhteistyöllä. "Ne veitikat vetävät suuntaan samaan kun käyvät rakentamaan"! Otattehan "veitikat" rohkeasti yhteyttä ja tartutaan yhdessä "korteen" ja vedetään samaan suuntaan, niin eiköhän tämä hanke onnistu hyvin ja sitten saamme yhdessä nauttia kättemme työstä ja syödä hyvin ja terveesti!

Puh. 040 8474 582 E-mail osoitteeni on: paavo.hautala@pp1.inet.fi

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Taivashetkiä Taivalkoskella!

Olin tänään kenttätyössä Taivalkoskella erään seurakuntamme jäsenen kanssa. Tapasimme paljon ihmisiä heidän kodeissaan. Useissa kodeissa sain mahdollisuuden rukoilemiseen. Eräs uskovainen ihminen sanoi minulle, että sinä olet ainoa ihminen, joka ehdottaa ja pitää rukouksen hänen kodissaan. Ihmettelin tätä suuresti. Rukous on niin luonnollinen asia siellä missä uskovat kohtaavat toisensa. Se on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Rukous on sielun hengitystä. Rukousaiheet tulevat luonnollisesti esiin ihmisten tarpeista ja hädästä. Eräs pitkäaikainen ystävämme oli kaatunut kotonaan ja lyönyt päänsä niin pahasti, että hän oli menehtynyt vammoihinsa viime torstaina. Häntä hoitanut rva kertoi, että kun hän oli keskustelemassa ystävänsä kanssa tämän vanhuksen kohtalosta silloin torstaina, niin seinäkello, jonka ei olisi pitänyt soida lainkaan, alkoi kumahdella. Mitä tämä ajatus sinussa herättää?

Kuulin myös uutisen pikkupojasta, joka oli joutunut autokolariin ja hän oli vammautunut hyvin vakavasti. Hänen mahdollisuutensa parantumiseen olivat huonot. Toivoa ei näyttänyt olevan lainkaan. Kristityt rukoilivat paljon tämän pojan puolesta ja pitkän ajan kuluttua poika oli sanonut ensi sanoikseen "Minä olen". Nämä sanat tarkoittavat Kaikkivaltiaan Jumalan nimeä. Jeesus käytti myös itsestään näitä sanoja ja nämä hänen käyttämänsä sanat todistavat myös omalta osaltaan Jeesuksen jumaluuden. Poika on nyt parantunut ja hän käy koulua. Kiitos Herralle! Rukoilevat kristityt uskovat, että "Minä olen", paransi hänet ja tämä rukousvastaus rohkaisee rukoilemaan hädässä olevien puolesta.

Rukoilin myös erään papan puolesta, jonka luona olen vieraillut usein ja aina lähdettyäni hänen luotaan olen pyytänyt hänelle siunausta ja varjelusta elämään. Tänään tuntui erityisen hyvältä vierailuni jälkeen ja sanoin hänelle, että oli tosi mukava käydä häntä tapaamassa. Ovelle mennessäni kuulin takaani sanat kolmeen kertaan: "Tosi mukavaa, tosi mukavaa, tosi mukavaa"! Nämä sanat olivat kuin kaiku sanoistani tai kuin vedessä laajenevat renkaat sinne heitetyn kiven jälkeen. Nuo sanat rohkaisivat minua koko päivän ja nyt vielä illallakin, kun muistelen päivän, tapahtumia.

Sitten minut vietiin hetkeksi Huippuvuorille. Pohjimmaiseen Pohjolaan. Erään talon tytär oli kotiutunut sinne asumaan. Katselin upeaa taulua, jossa näkyi pieni kaupunki lumihuippuisten vuorten ympäröimänä. Vanhemmat olivat käyneet tyttärensä luona kylässä ja 90 % rvan huolista oli häipynyt pois, kun hän oli nähnyt ne olosuhteet joiden keskellä tytär asuu. Huippuvuoret kuuluvat Norjalle. Tällä arktisella saarella ei kasva puita lainkaan. Ystävällinen pariskunta kertoi minulle monia jännittäviä asioita Huippuvuorilta. Saarella ei voi syntyä eikä kuolla. Synnytykset tapahtuvat niissä maissa, joista asukkaat ovat sinne tulleet tai Norjassa. Kuolleet toimitetaan pois Huippuvuorilta sinne minne omaiset haluavat vainajien tulevan haudatuiksi. Saarella ei asu lainkaan vanhuksia eikä vammaisia. Siellä ei ole yhtään työtöntä. Kaupungissa, jossa tämä tytär asuu, on 1400 asukasta. Kaikilla asukkailla on moottorikelkat ja ase. Tiedätkö miksi? Siellä oli vain yksi poliisi. Rva kertoi erikoisimmasta juhannuksesta, jonka hän on koskaan viettänyt: talvivaatteet päällä istuessaan nuotiolla ja paistaessaan makkaraa lumihuippuisten vuorten maisemissa. Juhannustunnelma oli hänen mukaansa hyvin erikoinen ja poikkeava. Kiinnostuin tästä paikasta ja halusin tutustua netin kautta enemmänkin tähän seutuun. Huippuvuorten valoisa aika on 20.4.-23.8. Valoisa aika alkaa Terho-poikani syntymäpäivänä. Hämmästyin sitä, että talven keskilämpötila on kuitenkin vain -12 C. Luulin, että se olisi ollut paljon alhaisempi. Vaikuttaakohan siihen Golf-virta? Kesä on vain n. kuukauden verran. Kesän keskilämpötila on + 5 C. Yöpakkasia voi olla vuoden jokaisena päivänä. Saarten korkein kohta on Newtontoppen 1717 m korkea. Huippuvuorilla elää vain muutama eläin ja siellä kasvaa vain muutama kukka. Tiedätkö mitkä? Hämmästyin sitä, että 1.3.2008 huippuvuorille on tehty siemenholvi, jonne kerätään näytteitä maailman tärkeimpien maatalouskasvien lajikkeiden siemenistä. Mitä muuta jännittävää tietoa voit kertoa Huippuvuorilta? Mitä ihmiset siellä tekevät? Tämä tytär on työssä lentokentällä, tullivirkailijana. Hän on koulutukseltaan biologi. Ehkä hän tekee siellä myös mielenkiintoista tutkimustyötä. Muistetaan rukouksin kaikkia Huippuvuorilla asuvia!
Olipa jännittävä päivä Taivalkoskella! Herra antakoon Taivalkoskelle suuren siunauksen, jokaiseen kotiin ja jokaiselle ihmiselle!

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Pirjo-siskolleni terveyttä! Mietteitä merkkipäivistä!

Kiitos Pirjo-siskoni rohkaisevasta, viestistäsi. Olipa iloinen yllätys, että olit käynyt blogiani lukemassa. Toivon sinulle paranemista vakavasta sairaudestasi. Rukoilen puolestasi ja pyydän kaikkia blogin lukijoita muistamaan sinua, Pirjo-siskoni, esirukouksin. Perheesi tarvitsee sinua vielä pitkään. Olemme muistaneet sinua myös seurakunnassani ja muistamme jatkuvasti. Herra on suuri lääkäri, joka voi parantaa sinut täysin terveeksi. Luotetaan häneen! Tapahtukoon Herran tahto.

Viime torstaina 19.3. oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivä ja perjantaina 20.3. oli kevätpäiväntasaus.
Minna Canth synt. 19.3.1844 Tampereella ja hän kuoli 12.5.1897 Kuopiossa, 53-vuotiaana. Keväällä 2004 järjestettiin "Suuret suomalaiset"-äänestys. Minna Canth on listalla 22. Paavo Nurmen (21.) ja J.K. Paasikiven (23.) välissä. Tämä kertoo siitä, että suomalaiset arvostavat Minna Canthin elämäntyötä. Minna Canthin alkuperäinen nimi oli Ulriikka Wilhelmiina o.s. Johnson. Hän oli ensimmäinen suomalainen naiskirjailija, näytelmäkirjailija ja journalisti. Yhteiskunnallinen vaikuttajahahmo, realisti. Luin netistä, että Minna Canth kritisoi maallista kirkkoa, mutta henkilökohtainen usko oli hänelle kuitenkin tärkeä. Siitä kertoo Tuomas Kempiläisen "Kristuksen seuraamisesta"-hartauskirjan lukeminen useaan kertaan sekä Jeesuksen "Vuorisaarnaan" perehtyminen. Minkälaisia ajatuksia sinulle tulee mieleen Minna Canthista? Miten hänen muistopäivänsä liittyy tasa-arvon päivään?

Kevätpäiväntasaus kertoo meille siitä, että yön selkä on taitettu! Kuljemme valoa ja kesää kohti! Tämä rohkaisee meitä paljon, eikö totta!

Okei!

Terho, Sini ja Mikael olivat eilen lähdössä mummolaan, Sinin kotiin. Kun Terho oli laittamassa poikaansa auton turvaistuimeen, niin juoksin paikalle sanomaan Mikaelille jotakin mukavaa. Lopuksi annoin hänelle muutamia hyvän käyttäytymisen ohjeita. Mikael kuunteli silmät pyöreinä ja varmaan ihmetteli, että mitä ukki siinä oikein "höpöttää". Sitten hän sanoi reippaalla äänellä: "Okei!" Kaikki nauroimme makeasti ja vaikutti siltä, että ohjeet olivat menneet perille. Ihmettelin pitkään, että miten noin pieni lapsi osasikin käyttää tilanteeseen sopivaa ja nasevaa sanaa ja juuri oikeassa yhteydessä!

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Raamattu- ja rukouspiirejä

Esa jo maitisikin kommentissaan keskiviikkoillan, raamattupiiristä. Ensi keskiviikkona 25.3.2009 klo 18.00 alkaa raamattupiiri Kuusamon Adventtikirkolla, Kitkantie 37. Tässä piirissä tutkitaan Raamatun ns. "vaikeita tekstejä" ja keskustellaan niiden pohjalta. Piiri on avoin kaikille uskontokunnasta riippumatta. Olette kaikki tervetulleita mukaan etsimään, löytämään ja rohkaistumaan ja vahvistumaan uskossa. "Herran sanat ovat todet ja puhtaat, kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea, joka hohtavana juoksee sulattimesta" (Ps. 12:7).

Ma-pe klo 10-11 on aamurukouspiiri jonne olette myös tervetulleita. Luemme joka aamu aamuvartiojakeen ja yhden psalmin. Tänä aamuna luimme psalmin 14, jonka otsikkona on "Maailma ilman Jumalaa". "Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." --- Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa" Mitä Herra näkee? Vastauksen löydät Ps. 14:3. Etsitkö sinä Jumalaa?
"Ne, jotka todella etsivät Jumalaa nähdään rukouspiirissä ja rukouskokouksissa." Aamurukouspiirissä keskitymme rukouksiin. Piirille voi jättää myös esirukouksia. Niitä onkin tullut paljon tekstiviestein, puhelinsoitoin, sähköpostilla ja kirjein. Niitä voi lähettää myös tämän blogin välityksellä. Muistamme kaikkia rukouspyyntöjä yksityiskohtaisesti ja sen jälkeen laitamme rukouspyynnöt "kestorukouspyyntöinä" rukouspyynnöille tarkoitettuun laatikkoon. Meille on kertynyt vuosien varrella iso laatikollinen rukouspyyntöjä. Olemme saaneet paljon rukousvastauksia ja tämä tietenkin rohkaisee, esirukouspalvelussamme.
Rukous on yhteinen etuoikeus ja myös haaste kaikille kristityille. "Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat. Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään" (Mal. 3:16).

torstai 19. maaliskuuta 2009

Kristinuskon ytimessä on suhde!

Hyviä kommentteja tuolla, "maailman parantaja"- teeman alla.
Jäin pohtimaan tuon puhuttelevan virren sanomaa. Erityisesti sanat: "Sairas terveen parantaa". Sairaus puhuttelee monella tavalla, ei vain sairasta itseään, vaan myös niitä, jotka ovat läsnä sairaan kanssa. Mieleeni tulee Jobin koettelevat kokemukset. Jobin sairaus ja hänen kovat koettelemuksensa ovat varmaan parantaneet monet ns. "terveet". Jeesus oli kipujen ja sairauden tuttava. Hän kantoi sairautemme ja kipumme. Hänet tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta me parantuisimme. Jeesuksen haavojen kautta me tulemme terveiksi. Minua puhuttelee ajatus, että Jeesus käytti paljon aikaa sairaiden parantamiseen.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta tuo C.S. Lewisin kirja. Meidän on vaikea käsittää asioita, jos meiltä puuttuvat käsitteet, joilla yritämme hahmotella kokonaisuutta.

Ajattelen, että kristinuskon ytimessä ei ole tieto vaan kokemusperäiseen tuntemiseen perustuva rakkaussuhde. Kristinusko on "suhdeuskonto". Rakkaus on tämän suhteen kestävä yhdysside. Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa saman kysymyksen: "Rakastatko sinä minua"? Näillä kysymyksillään Jeesus halusi luoda uuden suhteen Pietarin kanssa, joka perustuisi yksin rakkaudelle. Jeesus ei tentannut Pietaria ja kysellyt mitä hän tietäisi Jeesuksesta tai kristinuskosta. Pietarille ei pidetty seminaaria johtamisesta tai organisaatioon liittyvistä kysymyksistä, vaikka ne olisivatkin olleet hyvin ajankohtaisia aiheita Pietarin tulevaa työtä ajatellen. Pietarilta kysyttiin vain yhtä asiaa: "Rakastatko sinä minua?" Jeesus halusi näin korjata sen suhteen, joka oli mennyt rikki kieltämisen yhteydessä. Tässä on meille tärkeä opetus. Suurinta, kauneinta, kestävintä, voimakkainta on Rakkaus. Jumalan rakkaus!
Jeesus kysyy tämän saman kysymyksen meiltä jokaiselta! Rakastatko sinä minua? Tahdon vastata hänelle, että kyllä minä rakastan! Tahdotko sinäkin?

Jeesus käytti meille tuttuja asioita ja valaisi niiden avulla meille tuntematonta "hengen" maailmaa. Jeesus puhui vertauksilla. Mikä Jeesuksen vertaus on auttanut sinua elämässäsi?

Esalle ja muillekin linjalla oleville!

Vastaan Esalle tässä tekstissä, koska en ole vielä perehtynyt siihen, miten kommentteihin vastataan tuolla kommenttien kohdalla.

Kiitos Esa kommentistasi, joka oli mielenkiintoinen ja haastava. Kiitos myös muille kaikista, kommenteistanne. Kommentit viestittävät siitä, että joku on "linjalla". Toivottavasti tästä "foorumista" tulee hyvä ja rakentava tapa käydä eri asioita läpi rakkauden hengessä. Olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset näkemykset, kokemukset, arvot, asenteet, uskomukset, tiedot, tunteet, elämäntilanteet jne. Älkäämme antako minkään asian kuitenkaan häiritä meitä. Mennään eteenpäin luottavaisin mielin toinen toisiamme rohkaisten ja kannustaen kaikkeen hyvään ja oikeaan.

Mietin tässä tämän blogin "pelisääntöjä". Mitä ne voisivat olla? Onko teillä hyviä ehdotuksia? Voitte esittää omia ajatuksianne tästä asiasta.

Esalle
Viittasitko kommentissasi Jes. 65:17-25?
Raamattu puhuu 1000-vuoden aikajaksosta. Ajatus 1000-vuoden valtakunnasta johtaa mielestäni helposti väärään tulkintaan tässä kysymyksessä. Ainoa kohta, jossa tämä 1000-vuoden aikajakso mainitaan, on Ilm. 20-luku. UKR käyttää kyllä otsikossa sanaa: tuhatvuotinen valtakunta, mutta mielestäni siinä olisi parempi käyttää ajatusta: 1000-vuotiskausi, koska tekstissä ei puhuta 1000-vuoden valtakunnasta. Aihe, johon kommentissasi viittasit, ei ole yksinkertainen. Se vaatii perusteellisen selvityksen. En haluaisi nyt tämän blogin alkajaisiksi ottaa tätä aihetta perusteelliseen tarkasteluun, koska se saattaisi hämmentää monia, joilla on tästä asiasta eriäviä mielipiteitä. Olisikohan meidän nyt, ainakin alussa syytä keskittyä niihin teemoihin, jotka ovat meille yhteisiä? Oppikysymykset saattavat johtaa helposti väittelyihin. Selvittäisin tätä mieltäsi askarruttavaa kysymystä kanssasi, vaikkapa henkilökohtaisesti. Jos tämä sinulle, sopii? Yhteystietoni löydät blogistani. Aihe, jota mietit, on varmaan sinulle ajankohtainen, joten otan kommenttisi, vakavasti. Etsitään kysymykseesi vastausta yhdessä. Esa, mitä mieltä olet tästä ehdotuksestani?

Orion ja Otava ovat suosikkitähdistöjäni!

Kävelin eilen 10 km:n lenkin Rane-koiran kanssa sillä välin kun vaimoni oli kirkkokuorossa laulamassa. Anne on pyytänyt minuakin mukaan laulamaan, mutta en ole rohjennut mennä ainakaan vielä. Aika ei riitä kaikkeen ja mieleeni tulee myös sanonta: "Suutari pysyköön lestissään".

Sitten tuohon iltalenkkiin.
Oli hyvin kaunis ilta, tummansininen taivas ja kauniit tähdet. Katsetta ei voinut siirtää pois taivaalta. Olen jo lapsuudesta asti katsellut ja ihaillut tähtiä ja keskustellut Jumalan kanssa. Olen opetellut psalmin 8 ulkoa ja monet kerrat olen toistanut sanoja: "Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat. Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman"! Tämä teksti on uuden suomennoksen mukaan. Pidän kuitenkin enemmän edellisestä suomennoksesta. Johtuukohan se siitä, että olen opetellut psalmin 8 ulkoa edellisen käännöksen mukaan? En lähde nyt selittämään ja analysoimaan tätä tekstiä vaan palaan ajatuksiini mitä mietin tuolla lenkillä.

Tutustuin lapsena tähtikarttaan ja opettelin tunnistamaan tähtikuvioita. Piirsin niitä myös paperille, että muistaisin paremmin. Lainasin kirjastosta tähtikirjoja ja kirjastonhoitaja sanoi minulle, että nyt heillä ei ole enää muita kirjoja tästä aiheesta. Suosikkitähdistöjäni ovat Orion ja Otava. Molemmissa on seitsemän "päätähteä". Molemmat tähdistöt mainitaan myös Raamatussa. Tiedätkö missä yhteydessä?

Näin nuo tähdistöt eilen ja ihailin niiden kauneutta. Erityisesti Orionin. Se loisti kauniina Torankijärven yllä. Olen nähnyt tämän tähdistön myös Öljymäen yläpuolella Israelissa. Silloin tuo näky teki minuun sykähdyttävän vaikutuksen. Olen lukenut Orionin aukosta ja minulle on kerrottu, että se on ihmeellinen kohta avaruudessa. Tuosta aukosta hohtaa aivan kuin iäisyyden valo. Minulla on sellainen käsitys, että tuosta aukosta mennään sisälle Jumalan taivaaseen ja että Jeesus ja Uusi Jerusalem tulevat tuosta aukosta tänne meidän planeetallemme. Olen monta kertaa sanonut ääneen katsellessani Orionin tähdistöä: "Tule, Herra Jeesus!" (Ilm. 22:20). Kaipaan Jeesusta ja haluan päästä Hänen luokseen kirkkauteen!

Kävellessäni ja katsellessani taivaalle ajatukseni menivät lapsuuteeni. Ajattelin, että silloin taivas oli paljon kirkkaampi kuin nykyisin. Onko niin, että ilmakehä on jo niin saastunut, että himmeämmät tähdet ovat piilossa katseiltamme? Käykö niin, että kaikki kaunis on katoamassa maailmastamme saastumisen tähden? Himmeneekö taivaankansi joskus niin paljon, että tähtien loiste sammuu kokonaan? Palaan tähän aiheeseen myöhemmin!

Aurinkoista päivää kaikille! Kiitos kommenteistanne! Teksteistänne herää inspiroivia ajatuksia!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Ariela Waizmanilta tullut viesti sähköpostiini

Luin taannoin Arja Elorannan koskettavan tarinan hänen omasta elämästään. Kirjan on kirjoittanut Helena Rinne ja sen on kustantanut Kuva ja Sana. Kirjan nimi on: "Käärmeen lumous". Suosittelen luettavaksi!
Kirjan lukeminen vaikutti minuun niin paljon, että otin yhteyttä Arja Elorantaan, jonka nimi on nykyisin Ariela Waizman. Hän on naimisissa Michael Waizmanin kanssa ja he asuvat tällä hetkellä Israelissa. Saan heiltä sähköpostia aika ajoin. Viimeksi 13.3.2009. Tässä kirjeessä oli kahden heidän ystävänsä viestit, jotka ajattelin kirjoittaa sivulleni, koska ne puhuttelivat minua paljon. En tunne näitä Arielin ja Michaelin ystäviä. Lähetän heille kuitenkin terveiset ja kiitokset sanomasta, joka tuli perille ja joka oli puhutteleva ja siunaava. Toivottavasti saan joskus teidät vierailemaan blogillani ja terveiseni tulevat perille. Jumala teitä siunatkoon!

Maija Lehtisen kirjeestä:

Hei kaikki, saat tämän viestin, koska olet ollut/olet/tulet olemaan uskova:)

"Rukoilin eräänä iltana (maaliskuun alussa -09) ja rukoillessani näin näyn tilasta, jossa oli todella pitkiä pöytiä katettuna. Pöydällä oli valkoinen liina, hopeisia vateja ja kultaisia maljoja, joissa oli punaista viiniä. Jumala oli valo, joka valaisi koko tilan. Pöydät olivat tyhjiä, mutta valmiiksi katettuja. Minut täytti ilo ja tiesin, että pöydät olivat katetut taivaassa vietettävää hääjuhlaa varten. Sitten koin, että Jumala sanoi minulle: "Kutsu ihmisiä hääjuhlaani, aloita uskovista!"

Itse henkilökohtaisesti uskon, että lopun ajat ovat lähellä ja sen takia meidän uskovien tulisi tehdä parannusta, jotta olisimme valmiit kun Jeesus tulee takaisin, ja jotta voisimme kutsua hääjuhliin niitäkin, jotka eivät usko.

Toivon, että et loukkaannu siitä, että lähetin tämän viestin sinulle. Tämä sanoma on yhtälailla minulle kuin kenelle tahansa muullekin. On jokaisen oma valinta, miten sen ottaa omalle kohdalleen". Toisen, kirjeessä olevan sanoman, lähetän myöhemmin.

Kirjoitin tämän viestin, koska se sopii tuohon eo. kirjoitukseeni.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Koti ja kotiinpaluu!

Koti, uskonto ja isänmaa ovat kestosuosikkeja teemoja, joita käytetään iskulauseina myös poliittisessa valtapelissä. Nämä ovat tärkeitä asioita meille kaikille. Otan tästä "kolmikannasta" esille yhden aiheen lähempään tarkasteluun. Ensin mainitun, Kodin!

Kodin merkitystä elämällemme ei voi koskaan korostaa liikaa. Kaikki tarvitsevat hyvän kodin kasvaakseen ja kehittyäkseen tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi. Ihmiseksi, joka täyttää omalta osaltaan Luojansa tahtoa ja suunnitelmaa. Kodin vaikutukset ovat kauaskantoisia ja ne eivät rajoitu vain kodin omiin asukkaisiin. Jos vanhemmat ovat jättäneet lapsilleen hyvän esimerkin oikeasta jumalanpalveluksesta ja lapset seuraavat vanhempiensa esimerkkiä tässä tärkeässä asiassa, niin kasvatus ei ole mennyt hukkaan. Kun nuoret lähtevät uskovaisista kodeista maailmalle, he vievät saamansa perinnön mukanaan omiin koteihinsa. Vaikutus laajenee, kun jalot periaatteet tulevat tunnetuiksi uskovien perheiden ympäristössä. Tällä tavoin kodeilla voi olla parantava vaikutus koko yhteiskuntaan. Sanotaan, että koti on yhteiskunnan perusta, millaiset kodit, sellainen yhteiskunta. Mitä sitten voisimme tehdä kotiemme, hyväksi?

Kun menin Annen kanssa naimisiin 6.5.1977, eräs ystävä sanoi minulle jo ennen kuin pappi sanoi Aamen, että kuules Paavo: "Muista, että tuli rukousalttarilla ei saa koskaan sammua! Jos tuli rukousalttarilla sammuu, niin rakkauskin sammuu"! Ystäväni sanoi tämän niin voimakkaasti ja korostetusti, että muistan tämän neuvon kuin eilisen päivän. Tämä oli oikea sana oikeaan aikaan. Tämä neuvo tuli suoraan taivaasta. Rukous on varmasti kodin onnen yksi tärkeimmistä avaimista. Kodissamme on iso puuavain, jossa säilytämme avaimia. Tuossa avaimessa on kolme pykälää. Olen kirjoittanut noihin pykäliin kolme tärkeätä sanaa: "Sana, rukous ja palveleminen"! Tämä puuavain on muutenkin hyvin symbolinen. Siinä on kolme isoa naulaa, jotka muistuttavat Jeesuksen rististä. Nauloja yhdistää ketju, joka muistuttaa rakkaudesta, joka on yhdysside kaikissa suhteissa. Avaimen päässä on kolme pyöreää aukkoa sydämen keskellä jotka sulautuvat toisiinsa ja muodostavat kuin yhden kokonaisuuden. Olen ajatellut siinä kohdassa olevan muistutus Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Sydän muistuttaa, että Jumala on rakkaus. Kolme sanaa, jotka olen tuohon avaimeen kirjoittanut, ovat tärkeitä. Käytäntöön sovellettuina ne todistavat kristillisyyden puolesta paremmin kuin kaikki saarnat. Tämä ajatus puhuttelee minua hyvin, voimakkaasti.

Ensimmäinen koti maailmassamme oli paratiisin koti. Tämä koti oli myös koulu, jossa itse Jumala opetti elämisen aakkosia vastaluoduille ihmisille. Taivas oli lähellä. Se oli läsnä sanoinkuvaamattoman kauniilla tavalla. Tässä kodissa vallitsi onni ja autuus. Vihollinen ei kestänyt katsella tuota onnea. Synti rikkoikin pian tuon pyhän ilmapiirin. Siitä alkaen kotimme ovat olleet enemmän tai vähemmän "rikkinäisiä" ja onnettomia. Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli varmaan, että ihmiset lisääntyessään rakentaisivat maan päälle tuollaisia "Eden"-koteja, joissa onni majailisi. Kaikki meni kuitenkin pahasti pieleen. Synnin murhenäytelmä on ollut kauheaa katseltavaa. Kodeista kuuluvat voi -huudot ovat kantautuneet Jumalan luo, jo vuosituhansia, ja ne ovat saaneet Jumalan sydämen, tuskaiseksi.
Jumala ei ole kuitenkaan meitä unohtanut oman onnemme nojaan. Hän tuli itse henkilökohtaisesti meidän luoksemme kertomaan, että Jumala rakastaa meitä yhä. Jeesuksessa Hän tuli sovittamaan syntimme ja maksamaan kalliin hinnan saadakseen meidät tuhlaajalapset takaisin kotiin. Viimeisissä jäähyväissanoissaan Jeesus muistuttaa meitä Isän kodista, jonne Hän valmistaa meille ikuisen kodin. Pian kaikki huoneet ovat valmiina ja pöydät on katettu suurta kotiinpaluujuhlaa varten. Jeesus tulee pian hakemaan omansa tähän kotiin! Odotatko sinä tätä kotiinpaluuta suurella innolla ja kerrotko tästä ystävillesi!?

Kiitos palautteestanne!

Kiitos kaikista, kommenteistanne. Kiitän kaikkia näin yhteisesti. Palautteenne ovat olleet rohkaisevia ja kannustavia. En ole ehtinyt vielä antaa tätä osoitetta kuin sukulaisilleni ja kolmelle ystävälle. Tämä blogi ei ole salainen "kansio", joten voitte vapaasti antaa tietoa eteenpäin. Opettelen tämän blogin käyttöä. Se on vielä hakusessa, koska en esimerkiksi tiedä miten kommentteihin voisi vastata niin, että vain kommentin lähettäjä saa palautteen? Ensi viikonloppuna meille tulee kylään henkilö, joka osaa neuvoa näissä asioissa. Pitää kysyä häneltä.

Maailman parantaja!

Ritva-siskoni rohkaisi minua avaamaan tämän blogin, koska hän on tullut siihen johtopäätökseen, että haluan esiintyä julkisesti ja vaikuttaa ympäristööni laajemminkin kuin vain sukusivujeni lukijoihin. Hänen käyttämänsä sanat: "parantaa maailmaa", on pyörinyt mielessäni ja haluaisin tässä nyt pohtia tuota, ajatusta.

Tässä on kaksi sanaa, parantaa / maailma. Parantaa sanasta tulee ensimmäisenä mieleeni terveeksi tekeminen. Kun tämä sana on yhdistettynä maailman kanssa, niin tulee mieleeni sairas maailma, jota pitää hoitaa ja parantaa. Miksi maailma on sairas? Mitä sairaudella tarkoitetaan? Tarkoitetaanko, että maapallo on sairas vai niitä ihmisiä ja muita elollisia, joita tällä planeetalla asuu ja on, ovat sairaita?
Mielestäni terveys on laaja ja kokonaisvaltainen asia. Siinä ei ole kyse vain sairauden tai vamman puuttumisesta vaan ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja laajemmin ajateltuna tämän maailmamme harmoniasta.
Kun ajattelen itseäni ja mahdollisuuksiani "maailman parantajana" tulee mieleeni ajatus: "Voiko sairas sairaan parantaa"? Kyllä maailman parantajaksi tarvitaan parempi lääkäri! Virus, joka on iskenyt meihin ja tähän maailmaan on niin ongelmallinen, ettei meillä ihmisillä ole lääkkeitä sen poistamiseksi. Tuosta viruksesta käytetään nimeä synti. Synti-viruksen ja siitä johtuvan sairauden voi parantaa vain Jeesus. Mitä siis voisin tehdä maailman parantamiseksi? Ainoana keinona näen Jeesuksen! Tarvitsen Häntä itse ja tiedän, että kaikki muutkin tarvitsevat Hänet. Ilman Häntä kukaan ei tule terveeksi ja pysy terveenä. Tämä maailma tarvitsee Jeesuksen parantuakseen. Kaunis laulu: "Kuinka kukaan, kukaan rakastaa, voisi kurjaa maailmaa", kuvaa osuvasti tilaamme ja se kertoo myös Jumalasta, joka on rakkaus. Hän rakastaa meitä ja Hän pystyy parantamaan kurjan ja sairaan ihmisen ja tämän sairaan maailman. Oman työnsä ja omien ansioittensa kautta Hänellä on mahdollisuus auttaa meitä. Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mietin mielessäni olenko minä antanut kaiken vallan hänelle omassa elämässäsi? Mietitkö sinä samaa? Ymmärrän, että Jeesukselle antautuminen on ensimmäinen askel kohti kokonaisvaltaista terveyttä!

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Kuukkeli-kisat!

Järjestin tänään hiihtokilpailut 2-15 -vuotiaille lapsille ja varhaisnuorille Kuusamon Tolpanniemen valaistulla ladulla ja Torankijärven ympäristössä. Olen järjestänyt Kuukkeli-kisoja lähes 20-vuoden ajan vuodesta 1990 alkaen. Osallistujia on ollut vuosien varrella runsaasti. Tänä vuonna ilmoittautuneita oli vain 17 ja 15 osallistui kisaan. Tapahtumassa, yleisö mukaan lukien, oli n. 35-40 henkeä. Tänään sattui vähän tuppurainen keli ja kisoja on ollut viime päivinä aika monet. Monille Kuukkeli-kisat ovat olleet ensimmäiset kisat elämässä. Tänä vuonna ainakin kahdelle nämä kisat olivat elämän ensimmäiset. Pojanpojalleni Mikaelille (2 v.) ja Tuomas Leskelälle (4 v.). Molemmat pojat saavat kultamitalin. Mikaelin hiihtomatka ei ollut kylläkään järin pitkä. Hiihtomatka oli vain 30-50 cm, vaikka tavoitteena oli 50 m. Mikaelin ajaksi merkittiin 1 min. Mikaelilla oli niin paljon ihmettelemistä ympärillään, että hänen oli vaikea keskittyä itse kisaan. Kaikki oli niin uutta ja erikoista. Latuviirit kiinnostivat enemmän kuin sauvat ja noita viirejä piti heilutella ja huudella kavereille niitä huiskuttaen, että hei hei! "Sääntöjen" mukaan tämä oli oikeastaan keskeytys, mutta "armo" kävi oikeuden edellä. Tässä sarjassa ei ollut muita hiihtäjiä ja Mikaelia haluttiin kannustaa hyvään hiihtouraan. Tuomas sitä vastoin hiihti oikein reippaasti 220 m ajalla 3.53. Vien huomenna tulokset lehteen ja tilaan mitalit. Viikon kuluttua on sitten palkintojen jako. Kaikki saavat jotakin mukavaa. Eräs ystäväni sanoo usein, että "Kiva kun on mukavaa"! Tämä piti paikkansa tänään ainakin kisojen osalta!

Tänään ma 23.3.09 meillä oli Kuukkeli-kisojen palkintojen jako. Paikalla oli 21 lasta ja vanhempaa. Kaikki saivat palkinnon. Kauniin mitalin, jossa oli sini-valkoinen nauha. Lauloimme mukavia talviaiheisia lastenlauluja ja tietenkin "Maamme"-laulun. "Talvihalla" -laulu jäi soimaan pikku Sofian päähän niin vahvasti, että se piti laulaa kaksi kertaa. Sain kuulla, että Tuomas Leskelälle nämä eivät olleetkaan hänen ensimmäiset kisansa, vaikka hän hiihtikin 3-4 -vuotiaiden sarjassa. Nuorena Tuomas on hiihtouransa aloittanut. Tuuli Pesoselle ja Sofia Leväniemelle nämä olivat ensimmäiset kisat. Heitä en yllä olevassa kirjoituksessa huomannut mainita. Koillissanomat ja Koillismaan Uutiset -lehdet ovat aina julkaisseet kaikkien lasten hiihtotulokset. Se on tietenkin lapsista mukavaa nähdä oma nimi lehdessä ja monesko oli ja mikä oli aika.

Kuusamon ETRA ry perustettiin 1.12.2008

Mikä on Kuusamon ETRA ry?
Sana ETRA tulee sanoista elämäntavat raittiiksi. Suomessa toimii valtakunnallisella tasolla ETRA-liitto ry ja Kuusamon ETRA ry kuuluu tähän liittoon paikallisena ETRA ry:nä. Voit mennä ETRA-liiton nettisivuille ja katsoa tarkemmin mitä kaikkea ETRA-liitto tekee. Meillä Kuusamossa ei ole vielä omia sivuja.
Kuusamon ETRA ry perustettiin 1.12.2008 ja se on virallisesti hyväksytty yhdistysrekisteriin 27.2.2009. Olemme nyt hakemassa omaa Y-tunnusta. Emme ole vielä sitä saaneet. Siinä menee kai jonkin aikaa.

Kuusamon ETRA ry on pitänyt ensimmäisen sääntömääräisen vuosikokouksensa 28.2.2009.
Ketkä voivat liittyä Kuusamon ETRA ry:n jäseniksi? Säännöissä sanotaan seuraavaa:
Kuusamon ETRA ry:n jäseneksi pääsevät yhdistyksen periaatteita kannattavat, alkoholijuomien ja muiden päihteiden käytöstä pidättyvät 15 vuotta täyttäneet henkilöt, jotka yhdistyksen johtokunta hyväksyy. Jäsen, joka varoituksesta huolimatta rikkoo jäsenyysvaatimuksia vastaan, voidaan johtokunnan päätöksellä erottaa yhdistyksestä.

Olen tämän yhdistyksen puheenjohtaja ja poikani Terho Hautala on varapuheenjohtaja.
Jos olet kiinnostunut Kuusamon ETRA ry:n toiminnasta tai jäsenyydestä, niin voit ottaa yhteyttä vaikka tämän blogin kautta.
Muut yhteystiedot löydät edellisestä kirjoituksestani.

KASVISRAVINTOLA KARPALO KUUSAMOON

Kuusamon Adventtiseurakunnan aamurukouspiirissä 7.10.2008 meille tuli ajatus perustaa Kasvisravintola Karpalo seurakuntamme yhteyteen. Rukoilemaan mennessämme huomasimme, että seinänaapurimme, Idän Revontulet -firma oli muuttanut pois ja 85 m2:n kiinteistö oli vapautunut. Tämä kiinteistö on nyt myynnissä.

Tämän tilan ostaminen ja yhdistäminen nykyisiin kirkon tiloihin mahdollistaisi toimivan ja viranomaisten hyväksymän Kasvisravintola Karpalon perustamisen. Kuusamon seurakunta on asiasta hyvin innostunut ja toivoo ja rukoilee, että asia menisi nopeasti eteenpäin. 1.12.2008 perustimme Kuusamon ETRA ry:n ja 27.2.2009 Kuusamon ETRA ry merkittiin yhdistysrekisteriin. Kuusamon ETRA ry vastaa Kasvisravintola Karpalon toiminnasta.

Kirkkomme on keskeisellä paikalla Kuusamon ydinkeskustassa. Kaupungintalo, valtion virastotalo, Kulttuurikeskus Kuusamotalo, musiikkiopisto, Kuusamon liikuntakeskus, jäähalli, kansanopisto, lukio, nuorisotalo, poliisilaitos, molemmat Kuusamon lehtitalot jne., ovat kirkkomme, lähituntumassa.

Asiantuntijat ovat tutustuneet tiloihin ja pitävät hanketta erittäin, toteuttamiskelpoisena. Arkkitehti Hannu Hiltula on tehnyt luonnoksen muutospiirustuksista ja siihen ovat tutustuneet rakennustarkastaja, terveystarkastaja, taloyhtiön isännöitsijä ja kaikilta tahoilta olemme saaneet "vihreää" valoa. Olen ollut yhteydessä työvoimatoimistoon, aikuiskoulutuskeskukseen ja Kuusamon Perunaan ja kaikki eri tahot olisivat halukkaita yhteistyöhön ravintolamme kanssa. Aikuiskoulutuskeskuksen keittiömestari kyselee, että milloin saatte sen ravintolan? He haluaisivat siitä kokkikoulunsa, kasvislinja koulutuspaikan.

Kasvisruoka on tulossa entistä suositummaksi eläinsairauksien lisääntyessä. Monet ovat luvanneet tulla ravintolamme kanta-asiakkaiksi. Kasvisravintola Karpalo olisi myös ensimmäinen kasvisravintola Koillismaalla. Kuusamossa käy yli miljoona matkailijaa vuodessa ja matkailijoiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Kuusamo uskoo matkailuimagoonsa. Tänne on tehty Suomen neljänneksi suurin lentokenttä. Suorat lennot ulkomailta ovat mahdollisia, koska täällä hoidetaan myös passintarkastukset. Uskomme, että asiakkaita varmaan riittäisi.

Asiantuntijoiden tekemät suunnitelmat ovat valmiina. Maranatha -rakentajat ovat luvanneet suorittaa muutostyöt talkootyönä. Useat talkoolaiset ovatkin jo ilmoittautuneet vapaaehtoistyöhön.

Käännyn nyt teidän puoleenne ja kysyn neuvoanne, miten tämän Herralta tulleen "näyn" voisi toteuttaa käytännössä? Olen rukoillut Herralta, että Pohjois-Suomen lähetyksen kesäjuhlien aikana 5.-6.6.2009 saisimme viettää Kasvisravintola Karpalon avajaisia. Kesäjuhlat pidetään Kuusamon lukiolla, jonne olette tervetulleita! Jään odottamaan rukousvastausta!

Jos tämä kirjoitus kosketti sydäntäsi ja haluaisit olla tässä hankkeessa mukana tavalla tai toisella, niin voit ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Pyydän myös esirukousta asian puolesta! Tapahtukoon Herran tahto!

Paavo Hautala
paavo.hautala@pp1.inet.fi
040 8474 582

Kuusamon ETRA ry
Kitakantie 37
93600 Kuusamo

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Testi

Tämä on testi. Testaan muuttuiko aikavyöhykeasetukseni Suomen aikaan. Voisiko joku kommentoida, että näkyykö sinun koneellasi oikea aika?

Kirjoitusaikataulu hämmentää!

Tämä blogi on kansainvälinen, joten kirjoitusaikataulu ei täsmää Suomen ajan kanssa. Ihmettelin, että miksi tuo synttäri ja suksijuttu menivät saman päivän alle kuin kieli- ja sydänjuttukin, vaikka kirjoitin ne eri päivinä. En nyt osaa tehdä asialle mitään. Pitää kysyä joltakin neuvoa. Olisikohan tässä tehtävä joku päivitysjuttu? Katsotaan saanko tähän apuja?

Kieli ja sydän!

"Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon" (San. 13:3).
Tämä neuvo on hyvä muistutus varsinkin vilkkaalle ja puheliaalle ihmiselle. Sangviinikolle, joka tunnen olevani. Olen usein kuullut toisten ihmisten sanovan minulle, että kyllä sinulla on sitten rikas ja vilkas mielikuvitus. Olet avoin ja puhelias. Tämä on vaarallinen yhdistelmä. Siinä voi mennä jopa henki. Tarvitsen siis itsehillintää ja rukousta, että Herra saisi ohjata kieltäni ja kirjoittamistani blogini sivuilla, etten loukkaisi ja suututtaisi ketään ja saisi näin vihamiehiä.
Ihmiset käyvät keskenään sanasotaa ja "haavoittuneita ja jopa ruumiita" lojuu taisteluiden jäljiltä tai eri osapuolet etsivät suojaa "luolistaan", jossa he parantelevat haavojaan. Voi mennä kauankin ennen kuin tilanne rauhoittuu. Varsinkin sellaisella ihmisellä, jolla on vaikea pyytää ja antaa anteeksi ja sopia erimielisyydet.

Ihmisillä on erilainen kieli. Puhutaan kankeasta kielestä ja siitä johtuvasta hitaasta puheesta. Joillakin voi olla hyvin "lipevä" kieli. Jostakin voi sanoa, että kylläpä hän on rivo suustaan! Toiset loukkaavat muita heti, kun he suunsa avaavat. Joidenkin ihmisten puheisiin ei voi lainkaan luottaa. Toiset ovat niin rasittavia, että lyhytkin seurustelu heidän kanssaan kysyy paljon voimia. Pahanpuhuja, panettelija ja juoruihin erikoistunut ihminen saa paljon pahaa aikaan jne. Millainen kieli sinulla on?

Mielestäni kielessä on erittäin tärkeää sen puhtaus, totuudenmukaisuus ja aitous. Jos ajatellaan ihmisen kauneutta, niin eikö siinäkin ratkaisevana tekijänä ole sisäinen kauneus? Sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkoinen. Kielessäkin sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkoinen kaunopuheisuus. Kielen ystävällinen sävy ratkaisee usein sen, kuuntelemmeko kiinnostuneena vai suljemmeko korvamme ja käännämmekö kasvomme poispäin, puhujasta.

Jumala sanoo: "Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu, ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa" (Fil. 4:8). Tässä sanassa korostetaan mielestäni sitä lähdettä, josta kieli ja puhe kumpuavat esiin. Jos ajatukset ovat, eo. kaltaisia, niin kielen ja puheen käyttö on samanlaista. Elämä lähtee sisältäpäin. Sisintämme kuvataan sydämellä. Elämä lähtee sydämestä: millainen sydän, sellainen elämä. Olemme kaikki sydänvikaisia. Meillä on synnynnäinen sydänvika. Kukaan ei voi parantaa omaa sydäntään omin avuin. Tarvitsemme lääkärin, sydänspesialistin. Jeesus on paras lääkärimme. Hän on erittäin taitava erikoislääkäri, joka ei milloinkaan epäonnistu sydänleikkauksissa. Hän osaa tehdä sydämensiirron erittäin taitavasti. Hän osaa hoitaa sydäntämme ja parantaa sydänhaavoja. Hänen vastaanotolleen kannattaa mennä usein ja kaikkien vaivojemme kanssa. Ei niin suurta eikä niin pientä vaivaa, että "häiritsisimme" häntä tai tuottaisimme hänelle ylimääräistä "työtä" ja "vaivaa". Hän on kiinnostunut hyvinvoinnistamme.

Nyt kun ajattelet omaa kieltäsi ja puheitasi, niin millä mielellä olet? Kaipaisitko muutosta?

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Suksista ja Synttäreistä

Mikaelilla on huomenna 15.3.2009 syntymäpäivä. Esikoislapsenlapsemme täyttää 2 vuotta. Anne-vaimoni kanssa teimme yhdessä autokakun, koska Mikaelin lempileluja ovat pikkuautot. Niillä hän tykkää ajella päivät pitkät. Isänsä Terho on tehnyt Mikaelille hienon liukumäen. Autot saavat hyvän vauhdin tuossa mäessä ja vauhdin hurma saa pikkupojan silmät loistamaan.
Ostin Mikaelille synttärilahjaksi sukset, sauvat ja monot. Kylläpä niillä oli hintaa. Maksoivat 150,- euroa. Naapurissamme asuu Kuusamon Eräveikkojen aktiivijäsen. Hän on hirvenhiihdon Suomen mestari. Kysyin häneltä neuvoa suksiasioissa ja hän kehotti ostamaan heti kunnon välineet. Kuusamossa on pitkä hiihtokausi ja on hyvä, että lapsi innostuu heti pienestä pitäen hiihtämään ja nauttimaan siitä.

Tänään kaksi suomalaista sai kultamitalin. Sami Jauhojärvi 50 km:n hiihdossa ja Kuusamon poika Anssi Koivuranta yhdistetyn kilpailusta, Norjassa.

Olen järjestänyt Kuusamossa yli 20-vuoden ajan hiihtokilpailuja. Kilpailuihin on osallistunut joka vuosi mukava määrä 1-15-vuotiaita lapsia ja varhaisnuoria. Toivon, että saisin Mikaelinkin innostumaan tämän vuoden kisoihin. Kisat pidetään ensi maanantaina 16.3.2009 klo 17.00, Tolpanniemen valaistulla ladulla. Tuo latu on tässä lähellä kotiani ja myös Mikaelin kotia. Asumme Kuukkelintiellä ja pojan perhe asuu naapurissamme, samassa pihapiirissä meidän kanssamme. Mikael hiihtäisi kaikkein nuorimmaisten lasten sarjassa, joka on 1-2-vuotiaille. Olemme jo vähän harjoitelleet ladulla menoa. Hiihtäminen on melko hidasta, koska välillä pitää tarkkailla mitä ympärillä tapahtuu. Matka ei olisi järin pitkä, vain 50 m.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Blogin avaus 13.3.2009

Avasin oman blogin, koska minulla on halu kirjoitella mietteitäni ja ajatuksiani elämästä. Sain tämän idean Hautalan suvun sivuilta, jossa olen kirjoittanut paljon, erityisesti uskontoon liittyvistä teemoista.