torstai 18. toukokuuta 2017

VANHURSKAUDEN ARMO ELÄMÄSSÄ (Room. 4. ja 5. luku.)


Roomalaiskirjeen luvut 4 ja 5 ovat uskonvanhurskauttamisen perusjulistuksen selitystä. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen jokaiselle ihmiselle, kaikkina aikoina. Se on pelastuskysymys, joka ei saa milloinkaan unohtua, kadota eikä tulla väärin ymmärretyksi. Tämä sanoma on evankeliumin ydin. Saarnaajien velvollisuus on saarnata siitä, niin, ettei Kristus hautaudu ihmisviisauden ja sivuasioiden varjoon ja synnin pimeyteen.
Jos vanhurskauden armo katoaa elämästä, silloin katoaa kaikki muukin.
Syntisen ihmisen vanhurskauttaminen on täynnä Jumalan rakkautta ja armoa. Vanhurskauden armo elämässä on parasta, mitä ihminen voi tässä elämässä saada. Sitä ei voi ostaa eikä myydä, ei ansaita hyvillä teoilla. Kukaan ihminen ei voi sitä toiselle antaa, eikä toiselta varastaa.

Vanhurskauden armo saadaan sillä hetkellä, kun ihminen kokee uudestisyntymisen. Uudestisyntynyt Jumalan lapsi puetaan Kristuksen vanhurskauteen, jonka puhtautta ihminen ei voi omilla ansioillaan lisätä eikä valkaista.
Syntinsä anteeksi saanut ja Kristuksen vanhurskauteen puettu Jumalan lapsi on autuas ja siunattu. Hänen sydämessään on Pyhän Hengen rakkauden sinetti. Tämä sinetti ei ole ulkoinen ja näkyvä merkki. Ei ihmisen tai minkään järjestön leima tai suositus. Se on Pyhän Hengen työ ja Kristuksen asuminen meissä. Siellä, missä uskon kautta vanhurskauttamisen sanoma on ymmärretty ja vastaanotettu, siellä vaikuttaa Kristuksen henki ja näkyy Hengen hedelmä.

Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen neljännessä luvussa uskonvanhurskautta Aabrahamin elämän kautta, joka kuvaa uskosta vanhurskautettua ihmistä.

”Kaikkina aikoina on suuri totuus, uskon kautta tapahtuvasta vanhurskautuksesta ollut voimakkaana majakkana ohjaamassa katuvia syntisiä elämän tielle. Juuri tämä valo hälvensi sen pimeyden, joka verhosi Lutherin mieltä, ja paljasti hänelle, että Kristuksen veri kykeni puhdistamaan synnistä. Tuo sama valo on ohjannut tuhansia synnin raskauttamia sieluja todelliselle armahduksen ja rauhan lähteelle. Rooman seurakunnalle kirjoitetusta kirjeestä on jokaisella kristityllä aihetta kiittää Jumalaa.” (A & O 6 s. 258.)

Roomalaiskirjeen neljännessä luvussa tulee hyvin esille, että vanhurskaus saadaan uskosta, ei tekojen, ympärileikkauksen eikä lain kautta.
Aabrahamia kutsutaan uskovien kantaisäksi.

Room. 4:1-8 (Lue)

Juutalaiset pitivät ylistettyä kantaisäänsä, Aabrahamia, täydellisen lain täyttämisen esimerkkinä, vaikka hän elikin jo ennen kuin laki annettiin kirjoitetussa muodossa Siinailla. Paavali osoittaa tässä, että Aabrahamin vanhurskaus oli vanhurskautta uskon kautta. Aabraham ei saavuttanut mitään ”lihan kautta” eli sen kautta, mitä hän itse oli tai mitä hän itse teki. Aabraham ei ansainnut vanhurskautta, vaan sai sen uskon kautta lahjana, armosta Jumalalta.

Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Uskoa Jumalaa ja uskoa Jumalaan ovat kaksi eri asiaa. Jumalan olemassaoloon uskominen on kyllä hyvä asia tänä päivänä, kun hänen olemassaolonsa niin monet kieltävät, mutta Jumalan sanaan uskominen ja sen vastaanottaminen uskossa synnyttää ihmisen uudesti ja tuo vanhurskauden armon elämään todellisena elämää muuttavana voimana ja lahjana, joka kantaa heikon ihmisen perille asti luvattuun maahan, Uuteen Jerusalemiin, iankaikkiseen elämään.

Usko, joka vastaanottaa vanhurskauden ei ole koskaan meidän tekomme, se on aina Jumalan teko meissä. Usko ei ollut Aabrahamin hyvä teko. Usko on tekojen vastakohta.

”Samoin Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset on anteeksi annettu ja joiden synnit on peitetty! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”
Daavid puhuu tässä omasta kokemuksestaan. Vanhurskauttaminen armosta uskon kautta antoi hänelle uuden elämän. Tämä valtava Jumalan lahja on tarjolla kaikille ihmisille.

Room. 4:9-12 (Lue)

Aabrahamin usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Se ei tapahtunut ympäileikkauksen liiton kautta. Aabraham oli tullut uskosta vanhurskaaksi jo ainakin 14 vuotta ennen kuin hänet ympärileikattiin. Vanhurskauttaminen tapahtuu uskosta, ei uskonnollisten menojen ja rituaalien avulla, vaikka ne olisivat kuinka kauniita ja yleviä tahansa.

Room. 4:13-16 (Lue)

Ympärileikkauksen liitto ei ollut Aabrahamin vanhurskauttamisen perustana eikä laki, joka annettiin 430 vuotta Aabrahamia myöhemmin Siinailla. Jos laki vanhurskauttaisi meidät, niin usko olisi merkityksetön. Laki, armo, usko ja lupaus pitää nähdä oikeassa valossa vanhurskauttamiseen nähden, muuten ajaudutaan harhaan.
Eikö ole ihmeellistä, että usko ei voi tuoda Jumalan eteen mitään ansioita, mutta sen kautta saadaan kuitenkin kaikki, mitä tarvitsemme iankaikkisen elämän saavuttamiseksi Jeesuksen kautta.

Room. 4:17-25 (Lue)

Paavali puhuu tässä Aabrahamista uskovien isänä. Meillä on kaksi kantaisää Aadam ja Aabraham. Aadam on kantaisämme lihan mukaan ja Aabraham uskon hengen mukaan.
Aabrahamin kyselemätön kuuliaisuus on koko Raamatun vaikuttavampia todistuksia uskosta. Hän luopui kodistaan, suvustaan, synnyinmaastaan ja lähti matkaan uskossa päämäärää tuntematta seuratakseen vain Jumalan johdatusta. Ajatelkaa miten vahvoja ovat kodin, perheen, sukulaisten ja synnyinmaan siteet. Aabraham oli Jumalan ystävä ja onnellisin paikka oli siellä missä Jumala halusi hänen olevan.
Aabrahamin elämän kantavana voimana oli Jumalan hänelle antama lupaus ja Hän itse, joka oli lupauksen antaja. Perillisestä annettu lupaus täytti Aabrahamin sydämen ja antoi hänelle toivon vaeltaa Jumalan kanssa uskossa.  Vaikka hänellä ei ollut ulkonaisia merkkejä lupauksen toteutumisesta Abraham uskoi siitä huolimatta siemeneen, jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi. ”Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut.” (Room. 4:18.) Hän sai valoa ja tiedon siitä, että tuleva siemen olisi Kristus. Uskon silmin, hän sai katsella parempaa, tulevaa maailmaa.

”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Hän asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä. Aabraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija, ja rakentaja on Jumala.” (Hepr. 11:8-10.)

Kaikilla Jumalan lupauksilla on ihmeellinen voima pelastaa meidät ja pitää meidät Kristuksessa. Jumalan lupausten kautta pääsemme osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pelastumme turmeluksesta, jonka keskellä elämme. Hänen vanhurskautensa viitan alla on ihmisen hyvä olla, ei Jumalan vihan alla, vaan hänen armonsa ja rakkautensa sylissä.
Syntinsä tunnustanut tuhlaajapoika ei pelännyt isän vihaa hänen viittansa alla, vaan tunsi isänsä rakkauden ja hänen armonsa. Anteeksiantamuksen ja hyväksytyksi tulemisen tietoisuus uudisti hänen elämänsä. Isän rakkaus veti hänet parannuksen tielle.
Näin tapahtuu meillekin, kun opimme kokemuksesta tuntemaan Taivaan Isän hyvyyden, rakkauden ja armon.

Roomalaiskirjeen viidessä luvussa Paavali kuvaa vanhurskauttamisen seurauksia.

Room. 5:1-11 (Lue.)

Vanhurskaaksi tuleminen on paljon enemmän kuin armahdetuksi tuleminen, se on enemmän kuin vapaaksi pääseminen. Vanhurskauttamisen välitön seuraus on rauha Jumalan kanssa. Saamme kokea sen, ettei Jumala vihaa meitä, vaan suojelee meitä paholaisen vihalta, vainolta ja juonilta. Rauha Jumalassa säilyy koetuksissakin.
Sovituksen tuoma rauha on enemmän kuin osaamme ymmärtää ja käsittää. Se ei koske vain tätä aikaa, vaan myös ikuisuutta ja koko maailmainkaikkeutta. Rauha on loppumaton. Raamatullisessa mielessä rauha tarkoittaa eheyttä ja ja kaikkinaista hyvää.

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon" (Joh. 14:27).

Heprealainen rauhaa tarkoittava sana "shalom", on paljon syvällisempi ilmaisu rauhan syvyydestä kuin meidän sanamme. Ihminen on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen olento. "Shalom" - rauha ulottuu kaikille näille alueille. Se aivan kuin avaa sydämemme ja tekee siellä tilaa Jeesukselle. Jeesus antaa oman rauhansa meille. Hänellä on siihen oikeus, koska hän on rauhan ruhtinas ja hän on antanut rauhan uhrin, sovittanut syntimme ja solminut kanssamme rauhan liiton. "Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi". Jeesuksen antama rauha ulottuu joka taholle. Sydämeemme, kotiimme, ystävien ja vihollisten kesken, kaikkiin kipeisiin ihmissuhteisiimme. Se ei ole vain ulkonaista vaan sisäinen tila. Eheys, tasapaino, terveys, lepo, kaikinpuolinen onni, menestys, turvallisuus jne. Jeesuksen antama rauha parantaa ja eheyttää rikkinäisen ihmisen ja palauttaa sen yhteyden, joka ihmisellä oli ennen syntiinlankeemusta Jumalan, oman itsensä, toistensa ja koko luomakunnan kanssa. Rauha kumpuaa oikeasta jumalasuhteesta. Sana ja rukous vahvistavat sitä päivittäin. "Jumalattomilla ei ole rauhaa". Rikki revitty maailma ei anna tätä rauhaa. Se antaa ahdistuksen, repii rikki ja hajottaa ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman. Murhe ja pelko ovat raskaita tunteita kannettavaksi. Syyllisyys ja sisäinen riittämättömyys saavat aikaan sen, että ihminen tuntee itsensä levottomaksi kulkijaksi ja menettää rohkeuden elämään.
Vanhurskauttamisen siunaukset ovat usko rakastavaan hyvään Jumalaan. Rauha, joka ylittää yli ymmärryksen. Runsas elävä toivo Jumalan kirkkaudesta uudessa maassa.
Ikuinen rakkaus, joka saa täyttymyksensä ja jota ei tarvitse enää etsiä, eikä kadottaa.
Tulkaamme siis ristin juurelle ja tuokaamme hänelle kaikki mikä sydäntämme painaa, myös toinen toisemme, rukouksessa Jumalan eteen. Jeesus antaa meille oman vanhurskautensa kaikki ansiot. Hänen rauhansa ja iankaikkisen elämän!  

lauantai 6. toukokuuta 2017

40-vuotishääpäivämme!

Meillä on Annen kanssa tänään rubiinihääpäivä (40 v.).
Kiitos Herralle ja Annelle näistä yhteisistä vuosista. 40 vuotta on Raamatussa yhden sukupolven aika. Se on tärkeä ja merkittävä aika. Moniin Raamatun tapahtumiin liittyi 40 vuoden ajanjakso.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Rakkauden, armon ja vapauden väärinkäyttö täyttää syntimitan!

"Kaiken se peittää ---" (1. Kor. 13:7.)

"Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan kestävää, sillä rakkaus peittää syntien paljouden." (1. Piet. 4:8.)

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä." (Tiit. 2:11-13.)

"Tehkää näin vapaiden tavoin, älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan palvelijat." (1. Piet. 2:16.)

Rakkaus, armo ja vapaus ovat Jumalan suuria lahjoja, joita käytetään maailmassamme hyvin paljon väärin. Ei vain uskottomien vaan myös uskoa tunnustavien parissa. Tämä maailma on kutonut paksun kirjavan peiton, jonka alla ihmiset elävät omien himojensa ja halujensa mukaan piittaamatta Jumalan käskyistä. Väärin ymmärretyn rakkauden, armon ja vapauden kustannuksella emme saa hylätä uskon kuuliaisuutta, joka on Pyhän Hengen työn hedelmä.

Sitten, kun maailma julistaa Jumalan palvelijat ja Jeesuksen seuraajat rikollisiksi ja vaativat heille maallisen ja uskonnollisen vallan avulla rangaistuksen, niin loppu on lähellä. Erilaisten uhkausten, pakotteiden ja jopa kuolemantuomion avulla maailmaa hallitseva paha kolmiliitto yrittää tuhota ne, joilla on sydämessään Jumalan sana, Jumalan käskyt ja Jeesuksen usko.

Rakkauden, armon ja vapauden väärinkäyttö täyttää syntimitan ja Jumalan tuomiot kohtaavat maata!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappusää 1.5.2017

Aamulla klo 8 ulkona on +1 astetta lämmintä. Taivas on pilvessä ja sataa lunta. Katoilla ja maassa on paljon lunta. Olen asunut Kuusamossa jo 26 vuotta. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut tähän aikaan vuodesta niin paljon lunta kuin tänä vuonna.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Usko lisääntyy sanan kautta!

Usko Jumalaan on kuin haarniska tai kilpi, joka suojelee haavoittumiselta.

Jeesus  oli monesti huolissaan siitä, kun hän näki, kuinka opetuslapsilla oli niin vähän uskoa.

"Löytäneekö hän uskoa maan päältä" oli Jeesuksen huoli, kun hän katsoi kauaksi tulevaisuuteen, meidän aikaamme!

Uskon lisääntyminen on samaa kuin Jumalan sanaan uskomisen lisääntyminen.

Jumala rohkaisee masentuneita!

"Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitä Tituksen tulolla, eikä vain hänen tulollaan vaan myös sillä lohdutuksella, jota hän oli saanut teiltä. Hän kertoi meille teidän ikävöimisestänne, valitteluistanne ja innostanne asettua minun puolelleni, niin että iloitsisin vielä enemmän." (2. Kor. 7:6,7.)

Ihmisen elämässä voi olla usein ulkoapäin tulevia taisteluja ja sisältäpäin tulevia pelkotiloja. Tällaiset elämäntilanteet lannistavat helposti mielen ja masentumisen vaara on suuri. Pitkäkestoinen masennus vie toivottomuuteen. Ihminen kaipaa silloin lohduttajaa ja rohkaisijaa.

Jumala rohkaisee niitä, jotka luottavat häneen. Hänellä on lohdutus ja rohkaisu valmiina. Jumalalla on monia kanavia, joiden kautta lohdutus ja rohkaisu saapuvat luoksemme juuri oikealla hetkellä.

Jumalan sana on paras lohduttajamme. Sen kautta Jumala puhuu meille suoraan sydämeemme.
Tarvitsemamme rohkaisu tulee usein myös toisen ihmisen kautta.

Meidän kaikkien pitäisi vahvistaa rohkaisemisen kulttuuria. Valoisan puolen näkeminen vaikeistakin asioista tarvitsee uskoa ja luottamusta Jeesukseen.

"Jos pieni sana rakkauden voi lohdutuksen antaa, jos pieni sana iloinen voi varjot valoon vaihtaa, mua, Herra, auta lausumaan tuo sana siunauksen. Ja toisen kuormaa kantamaan suo henki rakkauden." (SL 390.)

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Taakat pois Rukouspuutarhassa!

Perjantaina 21.4. Rukouspuutarhaan saapunut matkailija pariskunta pyysi, että heidän puolestaan rukoiltaisiin ja voideltaisiin öljyllä. Katso Jaak. 5:13-16.

Tämä oli kyllä erityinen taivashetki meille kaikille! Kiitos Herralle!

Sinäkin olet tervetullut laskemaan taakkasi ristin juurelle! Voit hijentyä yksin, rukousparisi tai rukousryhmäsi kanssa. Voit myös pyytää esirukoilijan tai kuuntelijan, joka kuuntelee huoliasi ja rukoilee puolestasi. Sinun ei tarvitse yksin kantaa taakkojasi!

"Heitä jo taakkasi pois! Heitä jo taakkasi pois! On Jeesus jo kantanut syntisi, Heitä jo taakkasi pois!
(Adventtilauja 517)

Tämä vapauttava laulu vahvisti minun uskoani jättämään taakkani Jeesuksen ristin juurelle vuonna 1975.