tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kylvöt ovat nyt harson alla odottamassa itämistä ja kasvamista

Kylvötyöt on nyt tehty paitsi sipulit on vielä istuttamatta. Eeva ja Teuvo Partonen Helsingistä auttoivat minua kasvimaalla. Kiitos heille oikein paljon.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Voi teitä!

"Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette näkemään nälkää! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä! Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille." (Luuk. 6:24-26.)

Nämä neljä voihuutoa löytyy Jeesuksen vuorisaarnasta Luukkaan evankeliumin mukaan. Nämä sanat oli suunnattu erityisesti Jeesuksen ajan fariseuksille ja kirjanoppineille. Ne ovat yhtä ajankohtaisia tänään kuin silloin, kun ne ensimmäisen kerran lausuttiin.

1. "Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne!"
Maallinen rikkaus on petollista, koska se hyvin usein vieroittaa ihmisen sydämen Jumalasta. Rikkauteen luottaminen pettää ihmisen, koska rikkaus on katoavaista. Mammonasta on tullut tämän maailman jumala ja se sitoo ihmiset tähän maailmaan ja tekee heistä vallan väärinkäyttäjiä. Köyhät alistetaan tottelemaan niitä, joilla on rahaa ja valtaa. Rahaan liittyvä ahneus johtaa ihmisen epärehellisyyteen. Pahinta ahneutta on sellainen, jota harjoitetaan uskonnon nimissä. Jeesus ja usko voivat olla vain suoja laittomuudelle, ettei ihmiset huomaisi vilppiä ja petosta.

"Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla." (1. Tim. 6:10.)

Rikkauden viettelys tukahduttaa sanan ja ihminen jää hedelmättömäksi. Hengen hedelmä jää kypsymättä. Rahan tuoma lohdutus jää lyhytaikaiseksi, jos rahaa on käytetty itsekkäästi vain omaksi hyödyksi tai synnillisiin nautintoihin. Rahaa voidaan tosin käyttää myös hyviin tarkoituksiin. Kun näin tehdään, niin siitä koituu paljon hyvää antajalle ja kohteille. Evankeliumi on ilmaista, mutta sen julistamisesta ihmisille aiheutuu paljon kustannuksia. Tähän työhön sijoitetut varat on Jumalan valtakuntaan sijoittamista. Koko lunastussuunnitelma perustuu uhraamiselle. Jumala antoi Poikansa uhriksi synneistämme ja sovitti maailman itsensä kanssa. Me saamme antaa itsemme Jumalalle eläväksi uhriksi hänen käyttöönsä.

2. "Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette näkemään nälkää!"
Ilmestyskirjassa kuvataan kylläistä laodikealaista, joka ei tunne tarvitsevansa mitään. Laodikealainen pitää itseään rikkaana ja kylläisenä. Kuitenkin hänellä on suuria tiedostamattomia tarpeita ja puutteita. Jumalan edessä hän on Jeesuksen todistuksen mukaan "kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston".

"Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit." (Ilm. 3:18.)

Uskon kautta vanhurskauttaminen Jeesuksessa Kristuksessa antaa meille juhlavaatteet ja peittää alastomuutemme.

3. "Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!"
Naurua on monenlaista. Vahingonilosta johtuva nauru on loukkaavaa. Ivanauru on halveksivaa ja pilkkaavaa ja toista mollaavaa. Pilkkaajat nauravat Jeesuksen seuraajia ja niitä, jotka uskovat Jumalaan ja Raamattuun. Voihuuto kohdistuu niihin, jotka nauravat väärästä syystä. Itku pitkästä ilosta on tuttu sananlasku, joka osuu naulankantaan.

4. "Voi teitä, kun ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille".
Maailma suosii vääriä profeettoja ja vääriä opettajia ja heitä kiitellään, koska heidän puheensa ja opetuksensa eivät nuhtele maailmallisesta elämäntyylistä. Kaikki on sallittua rakkauden nimissä. Totuus ei ole ollut koskaan enemmistön suosiossa. Sitä on aina vastustettu. Vastustamisen muodot ovat olleet eri aikakausina erilaiset, mutta henki on sama. Vihamielisyys Jumalan työtä kohtaan on toisinaan avointa ja toisinaan peitettyä, mutta sen takana on aina paholainen, joka vihaa Jumalaa ja on kateellinen ihmisille, joilla on mahdollisuus pelastua.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kevättyöt edistyvät vähitellen!

Tänään sain mansikkamaan perattua, lannoitettua ja harsojen alle odottamaan lämpimiä päiviä. Nurmikko sai kalkin ja kevätlannoitteen. Nyt ovat kaikki lumet sulaneet tontiltamme.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Jumalan valtakunta kestää!

Apostoli Paavalin ja apostoli Pietarin elämä päättyi Roomassa marttyyrikuolemaan. Paavali teloitettiin ja Pietari ruoskittiin ja ristiinnaulittiin, hänen toivomuksestaan pää alaspäin.
Pahamaineinen keisari Nero tuomitsi nämä Jeesukselle uskolliset ikääntyneet veljet kuolemaan Jeesuksen nimen tähden. Kun nämä vahvat uskon miehet poistuivat tästä ajasta ikuisuuteen, niin kristinusko ei saanut kuolinhaavaa, vaan siemenen, josta on kasvanut suunnaton joukko uskollisia todistajia ympäri maailman. Kristus-kalliolle perustettu Jumalan valtakunta on jujempi kuin tämän maailman valtakunnat, jotka seisovat ihmisviisauden ja heikon ihmisvoiman varassa.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kristukseen kätketty elämä on todellista elämää!

"Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä." (1. Piet. 1:13.)

Joutavanpäiväiset ja pahat ajatukset ja teot kuluttavat ihmisen elinvoimia ja vievät ihmistä alaspäin ja johtavat sielun ja ruumiin turmelukseen. Saatana syöttää ihmisen mielelle sopimattomia ja epäpuhtaita ajatuksia kaikkien meidän aistiemme kautta. Turmeltuneen kulttuurin keskellä elävä ihminen tarvitsee vahvan suojan, ettei hän joudu saatanan juonien uhriksi. Mielen kupeet on vyötettävä totuudella. Jeesus on totuus ja hänessä eläminen on totuudessa vaeltamista. Raitis ruumis ja raitis mieli ovat Pyhän Hengen työn hedelmä, joka on Jumalan armon vaikutusta meissä.

Jeesuksen kohtaaminen saa aikaan mielenmuutoksen ja valmistaa ihmisen vastaanottamaan Jumalan lahjan, Kristuksen vanhurskauden. Sana, usko ja rukous varjelevat mielemme mukautumasta niiden himojen mukaan, joista Kristus on meidät pelastanut verellään. Kun joka päivä ajattelemme sen uhrin suuruutta, jonka Kristus on meistä antanut, niin rakkaus kiinnittää meidät häneen ja hänessä meillä on kaikki mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitsemme. Kristukseen kätketty elämä on todellista elämää!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Pastorit koolla Kuusamossa

Viiden pastorin kokous tänään Kuusamossa. Rakentava ja hyvä hetki yhdessä sanan, rukouksen ja keskustelun merkeissä.

torstai 18. toukokuuta 2017

VANHURSKAUDEN ARMO ELÄMÄSSÄ (Room. 4. ja 5. luku.)


Roomalaiskirjeen luvut 4 ja 5 ovat uskonvanhurskauttamisen perusjulistuksen selitystä. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen jokaiselle ihmiselle, kaikkina aikoina. Se on pelastuskysymys, joka ei saa milloinkaan unohtua, kadota eikä tulla väärin ymmärretyksi. Tämä sanoma on evankeliumin ydin. Saarnaajien velvollisuus on saarnata siitä, niin, ettei Kristus hautaudu ihmisviisauden ja sivuasioiden varjoon ja synnin pimeyteen.
Jos vanhurskauden armo katoaa elämästä, silloin katoaa kaikki muukin.
Syntisen ihmisen vanhurskauttaminen on täynnä Jumalan rakkautta ja armoa. Vanhurskauden armo elämässä on parasta, mitä ihminen voi tässä elämässä saada. Sitä ei voi ostaa eikä myydä, ei ansaita hyvillä teoilla. Kukaan ihminen ei voi sitä toiselle antaa, eikä toiselta varastaa.

Vanhurskauden armo saadaan sillä hetkellä, kun ihminen kokee uudestisyntymisen. Uudestisyntynyt Jumalan lapsi puetaan Kristuksen vanhurskauteen, jonka puhtautta ihminen ei voi omilla ansioillaan lisätä eikä valkaista.
Syntinsä anteeksi saanut ja Kristuksen vanhurskauteen puettu Jumalan lapsi on autuas ja siunattu. Hänen sydämessään on Pyhän Hengen rakkauden sinetti. Tämä sinetti ei ole ulkoinen ja näkyvä merkki. Ei ihmisen tai minkään järjestön leima tai suositus. Se on Pyhän Hengen työ ja Kristuksen asuminen meissä. Siellä, missä uskon kautta vanhurskauttamisen sanoma on ymmärretty ja vastaanotettu, siellä vaikuttaa Kristuksen henki ja näkyy Hengen hedelmä.

Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen neljännessä luvussa uskonvanhurskautta Aabrahamin elämän kautta, joka kuvaa uskosta vanhurskautettua ihmistä.

”Kaikkina aikoina on suuri totuus, uskon kautta tapahtuvasta vanhurskautuksesta ollut voimakkaana majakkana ohjaamassa katuvia syntisiä elämän tielle. Juuri tämä valo hälvensi sen pimeyden, joka verhosi Lutherin mieltä, ja paljasti hänelle, että Kristuksen veri kykeni puhdistamaan synnistä. Tuo sama valo on ohjannut tuhansia synnin raskauttamia sieluja todelliselle armahduksen ja rauhan lähteelle. Rooman seurakunnalle kirjoitetusta kirjeestä on jokaisella kristityllä aihetta kiittää Jumalaa.” (A & O 6 s. 258.)

Roomalaiskirjeen neljännessä luvussa tulee hyvin esille, että vanhurskaus saadaan uskosta, ei tekojen, ympärileikkauksen eikä lain kautta.
Aabrahamia kutsutaan uskovien kantaisäksi.

Room. 4:1-8 (Lue)

Juutalaiset pitivät ylistettyä kantaisäänsä, Aabrahamia, täydellisen lain täyttämisen esimerkkinä, vaikka hän elikin jo ennen kuin laki annettiin kirjoitetussa muodossa Siinailla. Paavali osoittaa tässä, että Aabrahamin vanhurskaus oli vanhurskautta uskon kautta. Aabraham ei saavuttanut mitään ”lihan kautta” eli sen kautta, mitä hän itse oli tai mitä hän itse teki. Aabraham ei ansainnut vanhurskautta, vaan sai sen uskon kautta lahjana, armosta Jumalalta.

Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Uskoa Jumalaa ja uskoa Jumalaan ovat kaksi eri asiaa. Jumalan olemassaoloon uskominen on kyllä hyvä asia tänä päivänä, kun hänen olemassaolonsa niin monet kieltävät, mutta Jumalan sanaan uskominen ja sen vastaanottaminen uskossa synnyttää ihmisen uudesti ja tuo vanhurskauden armon elämään todellisena elämää muuttavana voimana ja lahjana, joka kantaa heikon ihmisen perille asti luvattuun maahan, Uuteen Jerusalemiin, iankaikkiseen elämään.

Usko, joka vastaanottaa vanhurskauden ei ole koskaan meidän tekomme, se on aina Jumalan teko meissä. Usko ei ollut Aabrahamin hyvä teko. Usko on tekojen vastakohta.

”Samoin Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset on anteeksi annettu ja joiden synnit on peitetty! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”
Daavid puhuu tässä omasta kokemuksestaan. Vanhurskauttaminen armosta uskon kautta antoi hänelle uuden elämän. Tämä valtava Jumalan lahja on tarjolla kaikille ihmisille.

Room. 4:9-12 (Lue)

Aabrahamin usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Se ei tapahtunut ympäileikkauksen liiton kautta. Aabraham oli tullut uskosta vanhurskaaksi jo ainakin 14 vuotta ennen kuin hänet ympärileikattiin. Vanhurskauttaminen tapahtuu uskosta, ei uskonnollisten menojen ja rituaalien avulla, vaikka ne olisivat kuinka kauniita ja yleviä tahansa.

Room. 4:13-16 (Lue)

Ympärileikkauksen liitto ei ollut Aabrahamin vanhurskauttamisen perustana eikä laki, joka annettiin 430 vuotta Aabrahamia myöhemmin Siinailla. Jos laki vanhurskauttaisi meidät, niin usko olisi merkityksetön. Laki, armo, usko ja lupaus pitää nähdä oikeassa valossa vanhurskauttamiseen nähden, muuten ajaudutaan harhaan.
Eikö ole ihmeellistä, että usko ei voi tuoda Jumalan eteen mitään ansioita, mutta sen kautta saadaan kuitenkin kaikki, mitä tarvitsemme iankaikkisen elämän saavuttamiseksi Jeesuksen kautta.

Room. 4:17-25 (Lue)

Paavali puhuu tässä Aabrahamista uskovien isänä. Meillä on kaksi kantaisää Aadam ja Aabraham. Aadam on kantaisämme lihan mukaan ja Aabraham uskon hengen mukaan.
Aabrahamin kyselemätön kuuliaisuus on koko Raamatun vaikuttavampia todistuksia uskosta. Hän luopui kodistaan, suvustaan, synnyinmaastaan ja lähti matkaan uskossa päämäärää tuntematta seuratakseen vain Jumalan johdatusta. Ajatelkaa miten vahvoja ovat kodin, perheen, sukulaisten ja synnyinmaan siteet. Aabraham oli Jumalan ystävä ja onnellisin paikka oli siellä missä Jumala halusi hänen olevan.
Aabrahamin elämän kantavana voimana oli Jumalan hänelle antama lupaus ja Hän itse, joka oli lupauksen antaja. Perillisestä annettu lupaus täytti Aabrahamin sydämen ja antoi hänelle toivon vaeltaa Jumalan kanssa uskossa.  Vaikka hänellä ei ollut ulkonaisia merkkejä lupauksen toteutumisesta Abraham uskoi siitä huolimatta siemeneen, jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi. ”Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut.” (Room. 4:18.) Hän sai valoa ja tiedon siitä, että tuleva siemen olisi Kristus. Uskon silmin, hän sai katsella parempaa, tulevaa maailmaa.

”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Hän asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä. Aabraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija, ja rakentaja on Jumala.” (Hepr. 11:8-10.)

Kaikilla Jumalan lupauksilla on ihmeellinen voima pelastaa meidät ja pitää meidät Kristuksessa. Jumalan lupausten kautta pääsemme osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pelastumme turmeluksesta, jonka keskellä elämme. Hänen vanhurskautensa viitan alla on ihmisen hyvä olla, ei Jumalan vihan alla, vaan hänen armonsa ja rakkautensa sylissä.
Syntinsä tunnustanut tuhlaajapoika ei pelännyt isän vihaa hänen viittansa alla, vaan tunsi isänsä rakkauden ja hänen armonsa. Anteeksiantamuksen ja hyväksytyksi tulemisen tietoisuus uudisti hänen elämänsä. Isän rakkaus veti hänet parannuksen tielle.
Näin tapahtuu meillekin, kun opimme kokemuksesta tuntemaan Taivaan Isän hyvyyden, rakkauden ja armon.

Roomalaiskirjeen viidessä luvussa Paavali kuvaa vanhurskauttamisen seurauksia.

Room. 5:1-11 (Lue.)

Vanhurskaaksi tuleminen on paljon enemmän kuin armahdetuksi tuleminen, se on enemmän kuin vapaaksi pääseminen. Vanhurskauttamisen välitön seuraus on rauha Jumalan kanssa. Saamme kokea sen, ettei Jumala vihaa meitä, vaan suojelee meitä paholaisen vihalta, vainolta ja juonilta. Rauha Jumalassa säilyy koetuksissakin.
Sovituksen tuoma rauha on enemmän kuin osaamme ymmärtää ja käsittää. Se ei koske vain tätä aikaa, vaan myös ikuisuutta ja koko maailmainkaikkeutta. Rauha on loppumaton. Raamatullisessa mielessä rauha tarkoittaa eheyttä ja ja kaikkinaista hyvää.

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon" (Joh. 14:27).

Heprealainen rauhaa tarkoittava sana "shalom", on paljon syvällisempi ilmaisu rauhan syvyydestä kuin meidän sanamme. Ihminen on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen olento. "Shalom" - rauha ulottuu kaikille näille alueille. Se aivan kuin avaa sydämemme ja tekee siellä tilaa Jeesukselle. Jeesus antaa oman rauhansa meille. Hänellä on siihen oikeus, koska hän on rauhan ruhtinas ja hän on antanut rauhan uhrin, sovittanut syntimme ja solminut kanssamme rauhan liiton. "Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi". Jeesuksen antama rauha ulottuu joka taholle. Sydämeemme, kotiimme, ystävien ja vihollisten kesken, kaikkiin kipeisiin ihmissuhteisiimme. Se ei ole vain ulkonaista vaan sisäinen tila. Eheys, tasapaino, terveys, lepo, kaikinpuolinen onni, menestys, turvallisuus jne. Jeesuksen antama rauha parantaa ja eheyttää rikkinäisen ihmisen ja palauttaa sen yhteyden, joka ihmisellä oli ennen syntiinlankeemusta Jumalan, oman itsensä, toistensa ja koko luomakunnan kanssa. Rauha kumpuaa oikeasta jumalasuhteesta. Sana ja rukous vahvistavat sitä päivittäin. "Jumalattomilla ei ole rauhaa". Rikki revitty maailma ei anna tätä rauhaa. Se antaa ahdistuksen, repii rikki ja hajottaa ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman. Murhe ja pelko ovat raskaita tunteita kannettavaksi. Syyllisyys ja sisäinen riittämättömyys saavat aikaan sen, että ihminen tuntee itsensä levottomaksi kulkijaksi ja menettää rohkeuden elämään.
Vanhurskauttamisen siunaukset ovat usko rakastavaan hyvään Jumalaan. Rauha, joka ylittää yli ymmärryksen. Runsas elävä toivo Jumalan kirkkaudesta uudessa maassa.
Ikuinen rakkaus, joka saa täyttymyksensä ja jota ei tarvitse enää etsiä, eikä kadottaa.
Tulkaamme siis ristin juurelle ja tuokaamme hänelle kaikki mikä sydäntämme painaa, myös toinen toisemme, rukouksessa Jumalan eteen. Jeesus antaa meille oman vanhurskautensa kaikki ansiot. Hänen rauhansa ja iankaikkisen elämän!