tiistai 28. lokakuuta 2014

Jumalan ihmelapsi Jeremy

           

God's Miracle Baby - Adventist Mission

Kiinni!

"Tutkiessani ahkerasti Raamattua Herra tarttui minuun, ja elämäni muuttui. Se oli ihmeellistä. Minulle selvisi, että mitä lähempänä Jeesusta olemme, sitä paremmin ymmärrämme hengellistä sotaa, jota käydään kaikkialla ympärillämme. Taistelemme henkivaltoja ja pimeyden voimia vastaan. Enää en uskaltaisi mennä klubille.

Jumala on tehnyt elämässäni ihmeitä ja tekee niitä yhä. Olen nähnyt hänen tekevän niitä myös muille. Haluan nähdä taivaassa miljoonia pelastettuja. Hänen armonsa avulla olen saanut pitää monia evankelioimiskokouksia ja nähdä satojen ihmisten tulevan kasteelle. Uskon, että kun nuoret ja vanhemmat työskentelevät yhdessä, se jouduttaa Jeesuksen tuloa.

Äitini, jota suuresti rakastan, muistuttaa minua aina: "Älä unohda, että sinut heitettiin roskiin. Älä koskaan unohda, että kuulut Jumalalle. Hän piti sinut elossa, ja sinä elät siksi, että toisit hänelle kunniaa."

Kertomus päättyy tähän!

Muutoksen tarve

"Ihmettelette ehkä, miten on mahdollista, että tällaisen ihmeellisen taustan omaava nuori eksyi harhateille. Se johtui siitä, että käänsin katseeni pois Jeesuksesta ja etsin maailmallisia huveja, siitä, että hakeuduin huonoon seuraan. Herra johti minut kuitenkin takaisin kovien kokemusten kautta. Tein asioita, jotka olivat väärin, ja Herra osoitti sen minulle. Tajusin, että elämäni oli muututtuva.

Yksi niistä asioista oli musiikki. Soitin klubeissa. Sapattina menin aamulla kirkkoon ja illalla auringon laskettua klubille. Siellä oli myös muita seurakunnan nuoria. Jumalalle kiitos, että lakkasimme kuitenkin käymästä siellä. Perustimme ryhmän, joka ryhtyi kertomaan ihmisille, miten sellainen musiikki johtaa ikuiseen tuhoon. Olen päätynyt tähän tulokseen omien kokemusteni ja klubilla näkemieni asioiden vuoksi. En suosittele sitä kenellekään."

Kertomus jatkuu

Köyhä lapsuus

"Olen kohdannut elämässäni monia vastoinkäymisiä. Isämme ei huolehtinut elatuksestamme, ja olimme hyvin köyhiä. Minulle sanottiin, ettei minusta tulisi koskaan mitään, että olin surkeista surkein. Tiedän mitä kova elämä on. Meistä lapsista 3-4 joutui jakamaan saman koulurepun. Koulupukumme olivat käytettyjä. Menimme kouluun usein nälkäisinä, kun emme olleet syöneet päiväkausiin. Herra huolehti meistä, mutta itsekuria vaadittiin.

Belize Cityn eteläosan lapset harhailevat usein eksyksissä kuin lampaat, ja nuorena miehenä minäkin eksyin harhateille. Olin maailmassa ja soitin Paholaisen musiikkia. Tiedän siitä paljon, koska altistuin sille jo nuorena.

Kertomus jatkuu ...

Sikiöstä pastoriksi

"Sikiönä syntynyt poikalapsi kasvoi ja vahvistui päivä päivältä. Kuusivuotiaana hän käveli adventtikirkon peruskouluun ilman keppiä, sillä vastoin lääkärin ennustusta hän ei ollut sokea. Hän ei myöskään istunut pyörätuolissa, vaikka lääkäri oli niin sanonut. Hän käveli sisään ja menestyi kaikissa aineissa. Hän jatkoi koulunkäyntiä adventtikirkon lukiossa, meni sitten adventtikirkon yliopistoon ja valmistui pastoriksi.

Tuo sikiö on osa Jumalan suunnitelmaa lopun aikaa varten. Tuo sikiö olen minä, Jeremy. Vaikka minun olisi pitänyt kuolla monta kertaa, Jumala säästi henkeni tätä aikaa varten. Vaikka pelastuin monta kertaa ihmeellisellä tavalla, Paholainen oli kuitenkin saada minut omakseen."

Kertomus jatkuu ...

Sairaalan omaisuuttako?

"Poliisit kutsuttiin varmistamaan, ettei tämä hullu nainen uudelleen varastaisi sikiötä. Äiti halusi lapsensa kotiin ja laati suunnitelman: hän menisi toiselle osastolle, aiheuttaisi suurta hälinää, ja kun poliisien huomio kohdistuisi sinne, hän nappaisi lapsen ja juoksisi. Suunnitelma onnistui. Poliisit juoksivat kuitenkin hänen kintereillään. Jälleen he syyttivät häntä sairaalan omaisuuden varastamisesta, mutta hän pysyi lujana.

Vuoden kuluttua, sikiö oli yhä elossa. Sitten vauva taas sairastui, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä jälleen samaan sairaalaan, jossa äiti tapasi saman lääkärin ja samat hoitajat.

Lääkäri katsoi lasta ja sanoi: "Tästä lapsesta tulee sokea ja raajarikko ennen kuin hän täyttää kaksi vuotta. Hänestä tulee kehitysvammainen ja hän kuolee viisivuotiaana."

Äiti vei aarteensa kotiin ja rukoili."

Kertomus jatkuu ...

maanantai 27. lokakuuta 2014

Apua pyytämässä

"Sitten vauva tuli hyvin sairaaksi, ja äiti vei hänet samaan sairaalaan, jossa synnytys oli tapahtunut. Henkilökunta oli ihmeissään siitä, että sikiö oli yhä elossa. Äiti laskeutui polvilleen ja pyysi hartaasti lääkäriä auttamaan vauvaa.

Vauva tarvitsi verensiirron, mutta sairaalassa oli vain yksi yksikkö verta, eikä sitä ollut tarkistettu. Äiti pyysi, että se annettaisiin silti, koska muuten vauva kuolisi. Hän rukoili katsellessaan toimenpidettä. Lääkäri sanoi, että sikiö kuolisi ennen puoltayötä. Kuudelta aamulla vauva oli yhä elossa.

Lääkäri oli ällistynyt. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Niinpä hän sai idean: "Lähetetään sikiö sairaalaan Jamaikaan, jotta nähdään, miten kauan se pysyy hengissä." Äiti ei suostunut. "Minun lapseni ei ole koekaniini!" hän sanoi."

Kertomus jatkuu ...