maanantai 31. elokuuta 2015

Matkakertous jatkokertomuksena

Lähdin matkalle sunnuntaina 30.8.2015 klo 19.30. Anne huolehti tosi hyvin, että kaikki asiat ovat varmasti mukana ja kunnossa, matkaa varten. Herra siunatkoon ja varjelkoon tämän matkan!

Tie oli kuiva ja hyvä ajella. Peräkärryn kanssa matka taittui rauhallisesti kuuta katsellessa ja konserttia kuunnellessa. Ympäristö oli inspiroiva.

Ämmänsaaressa pysähdyin ottamaan tämän kauniin kuvan muistoksi elokuun täydestä yön valosta! Näyttää ihan auringonlaskulta! Saavuin Kajaaniin klo 22.45.
 

Sama Super-kuu Munchenissä (kuva netistä), jonka kuvasin Ämmänsaaressa.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Rukous avaa ja sulkee päivän!

Lähdin eilen Posion kautta Rovaniemelle klo 6.30. Tulin kotiin saman päivän iltana klo 20:45.
Sekä meno- että tulomatkalla oli poroja tiellä. Ei tullut vaaratilanteita. Uudessa autossani on polttoainekulutuksen mittari. Alhaisin lukema oli 5,2 l sadalla kilometrillä. Johtuikohan tämä pieni kulutus siitä, että suuret alamäet ajoin vapaalla?

Kuusamossa satoi vettä, kun lähdin liikkeelle. Rovaniemellä ilma kirkastui ja päivällä paistoi aurinko. Luonnossa näkyvät jo ruskan alun merkit. Kesälle on sanottava jäähyväiset, vaikka sitä ei oikeastaan ollutkaan, kuin nimeksi. En ole käynyt tänä kesänä kertaakaan uimassa luonnon vesissä. Talviturkki on edelleen päällä. Lähden pian Laukaalle. Siellä on Peurunkajärvi. Tuleekohan siellä käytyä kastautumassa vedessä, ettei turkki jää päälle? Se jää nähtäväksi.

Rovaniemellä meillä oli jumalanpalveluksen yhteydessä Herran pyhä ehtoollinen. Olin iloinen, kun tapasin erään fb:ssa tapaamani ihmisen, kirkossa. Olin kutsunut hänet sinne, fb-viestissäni. Hän osallistui ensimmäisen kerran adventistien jumalanpalvelukseen, eikä vierastanut osallistua myöskään ehtoolliselle, vaikka ehtoollista edelsikin jalkojen pesu. Uusi asia monille.

Sain etuoikeuden palvella häntä jalkojen pesussa. Kun asetin pesumaljan hänen eteensä ja rukoilin hänen puolestaan, ajattelin Jeesusta, joka teki tämän kaikille opetuslapsilleen viimeisellä ehtoollisella ennen kuolemaansa, jättäen meille esimerkin, että mekin tekisimme näin toinen toisillemme. Kun tartuin ystävän jalkaterään, hämmästyin jalkojen suurta kokoa. Jalkaterä ei mahtunut vatiin. Sain kuulla, että hänen kengännumeronsa oli 47. Se oli viisi numeroa suurempi kuin minun. Tämä hetki jäi mieleeni siunaavana kokemuksena. Rukoilen, että nämä jalat saisivat aina olla ilosanoman tuojan jalat ja niissä olisi alttiuden kengät, jotka vievät hänen askeleensa julistamaan rauhan evankeliumia maan ääriin saakka. Jumala tarvitsee pieniä ja suuria jalkoja, jotka liikkuvat rauhan asialla, puhtaita jalkoja ja puhtaita sydämiä, jotka Jeesus on saanut verellään puhdistaa. Jumalan rakkaus koskettaa suuria ja pieniä!

Rovaniemen seurakunnassa on lämmin ja ystävällinen henki. Kirkon jälkeen Ritva ja Paavo Husa kutsuivat minut kotiinsa syömään lounasta. Siellä sain levätä ja nauttia vieraanvaraisuudesta kauniisti katetun pöydän ympärillä, kissankelloilla koristetuista juhla-astioista. Oman maan uudet potut, hillat ja vadelmat olivat juhlaruokaa, joka vahvisti ruumista ja ilahdutti mieltä! Hillojen tarjoaminen oli uhraus, koska pöydässä oli lähes kaikki marjat, jotka Paavo oli onnistunut löytämään Lapin hillasuolta. Paavon tekemät puutyöt eri puulajeista tekevät aina vaikutuksen. Niissä näkyy tarkka kädenjälki ja rakkaus puuhun ja metsään!

Paluumatkalla pysähdyin kahdessa kodissa, joissa kolme ystävää osallistui kotiehtoolliseen. Kuusamoon tultuani pistäydyin vielä nuorten luona ja syötin Joelille ja Eliakselle itapuuron.

Kiitos Herralle ja kaikille, jotka matkallani kohtasin ja tekivät matkastani juhlamatkan!

Kun rukous avaa päivän ja sulkee sen illalla, niin sydämessään tuntee, että Herra on ollut kanssamme!


torstai 27. elokuuta 2015

Sadonkorjuun aika on tullut!

"Ottakaa vaari oikeasta hetkestä!" (Kol. 4:5.)

Tämä päivä on oikea hetki ottaa vaari niistä tilaisuuksista, joita meille suodaan. Oletko huomannut, miten lyhyt voi olla se hetki, jolloin meille avautuu mahdollisuus kertoa jollekin Jumalasta ja todistaa Jeesuksesta? Moni tilaisuus jää käyttämättä ihmispelon ja arkuuden tähden. Jumalan antama tilaisuus osoittaa lähimmäisillemme ystävällisyyttä ja rakkautta tulee eteemme yllättäen, mutta usein hyvin luonnollisella tavalla. Jos olisimme rohkeampia ja antaisimme Jumalan rakkauden virrata kauttamme vapaasti, niin moni sielu tulisi virvoittuneeksi kauttamme. "Ihmispelko panee paulan".

Kun päivämme avaukseen liittyy Jumalan sana ja rukous, niin voimme luottaa siihen, että kaikilla sen päivän kokemuksilla on jokin tärkeä merkitys nykyistä ja tulevaa elämää ajatellen. Jokainen päivä elämässämme on kuin pelto, johon kylvämme. Hyvä kylvö tuottaa hyvän sadon. Ajatuksemme, sanamme, asenteemme, käyttäytymisemme ja tekomme ovat siemeniä, jotka putoilevat sydämen peltoon. Elämä tuo sitten esiin kylvämisen seuraukset. Lopullinen elämän sato korjataan elonleikkuun aikana. Silloin paljastuu se, että onko sato itsekkyyden tai epäitsekkään rakkauden kypsyttämä. Kristuksessa elävien ja hänestä erossa elävien luonteissa on suuri ero. Hengessä tapahtunut kylväminen tuottaa hengellisen sadon, lihassa ja lihaan kylväminen tarkoittaa maailmaa ja sen himoja seuraavaa elämäntyyliä. Tästä kylvöstä kypsynyttä satoa ei korjata talteen, vaan se hävitetään.
Sadonkorjuun aika on tullut!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Pakolaisuudesta!

"Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä." (1. Moos. 4:12.)

Tässä on Raamatun ensimmäinen maininta pakolaisuudesta. Väkivalta edelsi pakolaisuutta. Kun Kain tappoi veljensä Aabelin, niin Jumalan rangaistuksena tämän murhan tähden Kain ja hänen jälkeläisensä joutuivat pakolaisuuteen.

Väkivalta aiheuttaa tänäkin päivänä paljon pakolaisuutta. Kuulemme tästä päivittäin ja näemme suuria pakolaisvirtoja etsimässä turvallista elämää vieraissa maissa, koska heitä kidutetaan, vainotaan ja tapetaan heidän omassa maassaan. Tuhansia pakolaisia on hukkunut Välimereen, koska he eivät ole löytäneet turvattua satamaa ajoissa. Tämä on hyvin surullista!

Kuusamolaiset ovat aikoinaan joutuneet sodan tähden pakenemaan kotiseudultaan, mutta ovat päässeet palaamaan takaisin kotiseudulleen hyvien ja rauhallisten vuosien ansiosta. Tämä on suuri kiitoksen aihe. Pian tänne saapuvat ensimmäiset ulkomaalaiset pakolaiset. Heitä tulee nyt pieni joukko, mutta voi olla, että tulevaisuudessa heitä tulee paljon enemmän.

Järjestämme nyt rukousviikon ja rukoilemme kaikkien pakolaisten puolesta ja niiden maiden puolesta, joista ihmiset joutuvat pakenemaan. Tulkoon rauha kaikille kansoille!

Olen tänään ottanut yhteyttä seurakuntamme jäseniin ja ystäviin, ja pyytänyt, että he ottaisivat rukousvuoron listalta. Kaikki ovat olleet hyvin halukkaita tulemaan mukaan rukousrintamaan Suomen ja koko maailman pelastuksen puolesta. Kukaan ei ole kieltäytynyt tästä tehtävästä. Jos sinäkin haluaisit olla mukana, niin ota rohkeasti yhteyttä ja tiedustele, miten sinä voisit olla mukana tässä kampanjassa?!

Tule mukaan rukousvartioon su 6.9. klo 24 - su 13.9.klo 24.

"Kun Mooses piti kätensä ylhäällä, Israel oli voitolla, mutta kun hän laski kätensä, Amalek pääsi voitolle. Mooseksen kädet alkoivat kuitenkin painaa. Silloin Aaron ja Huur ottivat kiven ja asettivat sen hänen alleen, ja hän istui sille. Sitten Aaron ja Huur tukivat hänen käsiään, toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta, ja niin hänen kätensä pysyivät vakaina auringonlaskuun asti. Näin Joosua nujersi Amalekin ja sen sotajoukot miekalla." (2. Moos. 17:11-13.)

Ihminen ei voita yhtäkään taistelua omin voimin. Tarvitsemme joka hetki Jumalan avun. Mooseksen kohotetut kädet olivat merkki siitä, että Israel halusi turvautua Jumalan apuun, taistellessaan amalekilaisia vastaan. Mooseksen kohotetut kädet kuvasivat esirukousta Joosuan ja hänen taistelutovereittensa puolesta. Mooseksen vaipuneet kädet kuvasivat sitä, ettei Mooses jaksanut yksin käydä rukoustaistelua kansan puolesta, hän tarvitsi myös itse esirukousta.  Aaronin ja Huurin tehtävä, kun he kannattelivat Mooseksen käsiä, kuvasi esirukousta Mooseksen puolesta.

Tämä opetus rohkaisee ja kannustaa meitä esirukoustyöhön. Tarvitsemme kaikki toinen toistemme tukea. Esirukouksilla voimme tukea toisiamme niin, ettei vihollinen pääsisi meistä voitolle. Jeesuksen esirukoustyö taivaassa pelastaa meidät ja auttaa, ettei uskomme raukea tyhjään.

Johtajat tarvitsevat esirukouksia, että he jaksavat taistella kansan puolesta Jumalan tahdon mukaan.
Esirukousaiheita on paljon, yksityisiä ja yhteisiä.

Meidät kuusamolaiset on haastettu paastoamaan ja rukoilemaan Suomen puolesta su 6.9.2015 klo 24.00 - su 13.9.2015 klo 24.00 välisen ajan. Tämä aika jaetaan tunnin rukousvuoroihin. Rukouspuutarhassa rukoillaan klo 10.00 - 20.00 välisenä aikana ja muina aikoina rukoillaan kotona. Teen tänään rukousvuorolistat ja minulta voi varata sopivan rukousajan 30.8. asti ja sitten annan listan Eila Karppiselle, joka täyttää listaa maanantaista 31.8. alkaen. Ollaan kaikki mukana yhteisenä rintamana kansamme puolesta, niin Herra antaa voiton!

tiistai 25. elokuuta 2015

Maapallokin on kuin tomuhiukkanen!

"Rohkaiskaa alakuloisia". (1. Tess. 5:14.)

Pitkäaikainen alakuloisuus johtaa ihmisen syvälle masennukseen. Tästä syystä on tärkeä rohkaista alakuloista ihmistä heti alussa, ennen kuin mieli on liian syvällä pimeydessä.

Jeesus on paras rohkaisija ja sielunhoitaja masentuneelle. Jeesuksen nimi ja hänen voittonsa ovat niin suuria asioita, että niitä ajatellessa sieluun virtaa voimaa. Jeesus on kätkenyt voimansa omaan sanaansa. Kaikki lupaukset, jotka löydät Raamatusta, ovat meille rohkaisuksi ja ne ovat meitä varten.

Jos elämäsi liekki palaa kytemällä tai se on jo sammunut kokonaan, niin Pyhä Henki voi sytyttää sammuneen. Monet ovat päässeet irti masennuksesta kiittämällä Jeesusta. Joka tilassa kiittäminen kääntää ajatukset itsestämme ja ongelmistamme Jeesuksen ristiin, jossa meille on annettu Jumalan rakkauden suurin lahja. Kiitos nostaa esille Jumalan suuret ja rajattomat mahdollisuudet, jotka auttavat meitä selviytymään kaikista ongelmistamme. Jeesus nostaa mielemme vaikeuksien yläpuolelle. Mitä korkeammalle hän nostaa meidät, sitä pienemmiltä vaikeudet näyttävät. Jumalan maailmasta käsin maapallokin on kuin tomuhiukkanen. 

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Antamisen seurauksena tulevat siunaukset!

"Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan anteeksi" (Luuk. 6:37.)

Jos ihminen jää hautomaan loukkauksia, pahoja sanoja ja vääriä tekoja, joita hän on lähimmäistensä kautta joutunut kokemaan, niin hän jää katkeruuden valtaan. Katkeruus tekee elämästä kurjan ja onnettoman. Kasvoilta katoaa ilo ja ruumiista voima. Katkeruus kuluttaa energian ja vie ihmisen henkiseen ja fyysiseen lamaan.

Päästäksesi pois tästä kurjasta tilanteesta, anna anteeksi niille, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet.
Älä jää odottamaan, että sinua loukanneet ihmiset tulevat luoksesi pyytämään sinulta anteeksi. Tätä ihmettä voisit joutua odottamaan liian kauan ja menettäisit elämästäsi paljon hyvää ja kaunista.

Kun annamme anteeksi, niin emme menetä mitään, vaan voitamme aina. Anteeksiantamuksen suurin lahja on siinä, että me saamme Jumalalta anteeksi ja sydämeemme virtaa Jumalan rakkautta, joka ei muistele kärsimäänsä pahaa.

Jos et muistele kärsimääsi pahaa, niin olet hävittänyt lähimmäisesi "velkakirjan" ja voit suhtautua häneen avoimesti ja rakastavasti. Tämä asenne vapauttaa sinut iloon ja rauhaan. Voimasi palautuvat ja askel tuntuu kevyeltä. Anteeksiantaminen parantaa ihmisen paremmin kuin mikään muu lääke. Syvällä sisimmässä olevat lukot avautuvat anteeksiannon kautta.

Anteeksiantamiseen tarvitset Jumalan avun. Et pysty tähän omalla voimallasi. Rukouksen kautta voit luovuttaa katkeruutesi, sydämesi kovuuden ja ylpeytesi Herralle. Kun näin teet, niin olet valmis myös itse pyytämään anteeksi lähimmäisiltäsi, vaikka et olisikaan mielestäsi syyllinen mihinkään väärään tekoon. Kun sinulla on voimakas halu ja tahto, antaa anteeksi, niin Jumala näkee sen ja antaa sinulle voiman muutokseen. Jos olet voimaton rukoilemaan itse, niin pyydä esirukousta ja öljyllä voitelua, jotta parantuisit.

"Antakaa, niin teille annetaan. Täysi mitta, sullottu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne." (Luuk. 6:38.)

Antamisen seurauksena tulevat osaksemme Jumalan suuret siunaukset! Tämä koskee myös anteeksiantamista!