lauantai 19. kesäkuuta 2021

METSÄTÄHTI Trientalis europaea

METSÄTÄHTI Trientalis europaea Runoni 19.6.2021 Kukka pieni hentoinen, selkeä, puhtaan valkoinen. Ruusukkeesi tähtimäinen, usein yksinäinen, terälehtiä setsemän. Havumetsän kaunis tähtönen, katsojien ilo täydellinen. Terälehdet nuo soikean suikeat, muodoltaan ehytlaitaiset, kauneuden tuo. Kukka pieni nousta voit, rohkeasti, ylös korven maasta sekä karjaeläinten haasta. Valoa loistat kesäyössä, metsäpolut kaunistat. Retkeilijät kun astelee, kaikki he sua ihailee. Metsätähti ystäväin, sinut tunsin varhain. Lapsuudessani olit jo kukkasuosikkini parhain. Aina, kun mä sinut nään, mieleni ei jää pimeään. Annat tunteen iloisen, lämpöisen ja kotoisen!

maanantai 14. kesäkuuta 2021

METSÄTÄHTI

Kukka pieni hentoinen, selkeä, puhtaan valkoinen. Havumetsän kaunis tähtönen, katsojien ilo. Valoa loistat kesäyössä, metsäpolut kaunistat. Retkeilijät kun astelee, kaikki he sua ihailee. Metsätähti ystäväin, sinut tunsin varhain. Lapsuudessani olit jo kukkasuosikkini parhain. Aina, kun mä sinut nään, mieleni ei jää pimeään. Annat tunteen iloisen, lämpöisen ja kotoisen!

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Keväinen viesti!

Tuuli juoksee valkoista hankea pitkin. Järven jää kantaa ja on kuin kiitorata, kutsuen lentäjää tuulen mukaan. Tuuli kantaa kaninalossaan viestiä kevään tulosta. Joutsenet lähtevät juoksemaan tuulen perään ja ovat osa tuota kevään viestiä. Ne avaavat valkoiset siipensä ja heti niihin tarttuu tuulen kantovoima. Pian taivaalla nähdään valkoisia liidokkeja, joiden keulat ovat asettuneet paikoilleen ja kuullaan kovaa kalkatusta, merkkisoittoa pimeyden väistymisestä pohjoiselta pallonpuoliskolta. Aurinko paistaa kirkkaasti. Kevät on tullut Kuusamoon! Tervetuloa!

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Aurinkolatu

Olen kirjoittanut vuonna 1999 runon, Aurinkolatu. Se on julkaistu Nykyaika-lehdessä nro 13 vuonna 1999. Anne löysi tämän runon Irman lehtileikkeiden joukosta. Aurinkolatu saa nimensä Kuusamon järvenympärysladusta, jota hiihdin vuonna 1999. Silloin syntyi tämä runo, ladulla. AURINKOLATU Olen puhdas ja valkoinen latu, joka kaikille avattu on. Olen korpeen aurattu katu, jota hiihtää voi luistellen. Ei polveeni silloin satu, kun Herra sen voitelee. Olen kodalla hän, joka sua huoltaa ja hoitelee. Minä voitelen sielusi sukset, silloin elämäsi parhaiten luistaa. Ei hidastaa voi synnin paakut, kun vereni ne puhdistaa. Tämä hyvä on sinun muistaa, olet syntisi anteeksi saanut, saat voimaa taivaltaa. Avaa minulle syömesi ukset, näin vetoan yhä uudestaan, silloin ei ladulta suistaa voi sua mikään mahti, kun käyt rohkeasti voittajan peesiin, on suksissas' silloin tahti, joka tuo sinut voittajana maaliin, sillä voittoni tahdon jakaa, sen Golgatan työ nyt takaa. Tämä tieto on varma ja vakaa, minä vien sinut taivaskotiin.

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Erikoinen uni Roosasta

Viime yönä näin erikoisen unen. Roosan arkku avattiin ja sanoin, että tyttö, minä sanon sinulle, nouse! Roosa heräsi, mutta hän olikin vauva. Sitten näin auringon, joka paistoi taivaanlaella, vaikka kello oli 12 yöllä. Kiitimme Jumalaa kovalla äänellä. Sitten lähdin kantamaan Roosa-vauvaa kotiin. Heräsin siihen ja katsoin kelloa, se oli tasan 4 aamulla. Mikael käveli vierelläni.