perjantai 22. toukokuuta 2015

Irma-anoppi täyttää tänään 97-vuotta!

Irma-anoppi täyttää tänään 97-vuotta. Olemme Kajaanissa.  Huomenna pidetään Irmalle pienet juhlat. Istutin ulos orvokit ja pari amppelia.


Katsoja Montenegrosta


 Kuvahaun tulos haulle montenegro  Kuvahaun tulos haulle montenegro nature
Tänään blogilleni rekisteröityi katsoja Montenegrosta! Tervetuloa!

Montenegro – Wikipedia

 Kuvat aiheesta montenegro

torstai 21. toukokuuta 2015

Rauha täyttää pyyntömme!

"Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi." (Ps. 20:6.)

Tämä on rohkaiseva toivotus kaikille, joilla on huolia. Huolet tekevät ihmisestä voimattoman. Huolet voivat olla niin suuria, että ne suorastaan raastavat sielua. Raamattu kehottaa tuomaan Herran eteen kaikki mikä painaa sydäntä.

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on  kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:6,7.)

Rukousvastauksena saatu rauha on pyyntömme täyttymys. Rauhan tullessa sydämeen, tulevat elämään usein muutkin vastaukset ja huolet väistyvät sivummalle tai poistuvat kokonaan. Rauhoittunut ihminen jaksaa uskoa selviytymiseen ja tulevaisuuteen.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kevätkukkien tervehdys


 

 

 

Löysin tämän kauniin runon fb:sta. Runon tekijää ei mainittu.

"Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
- minä nostin pään
kevään valoon lempeään.
Sinivuokko huusi näin:
katsokaa myös tänne päin.
Siniseksi metsän teen
iloiseksi pientareen.
Valkovuokko huokasi:
minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt,
silti olen kiittänyt.
Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Lumi saapuu aikanaan,
valkoistakin tarvitaan"

Kaksi kuningasta ja kaksi esikuvaa!

"Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet taistelussa!" (2. Sam. 1:25.)

Tämä ajatus löytyy kuningas Daavidin valitusvirrestä, jonka hän lauloi saatuaan viestin kuningas Saulin ja hänen poikiensa, erityisesti Joonatanin kaatumisesta.

Kuningas Saulin hallituskausi alkoi juhlallisella tavalla. Saul esiintyi ujona, komeana, nöyränä ja Jumalaa palvelevana miehenä. Hän sai kansalta suuren suosion. Suosio ja valta sokaisivat hänet. Uskosta luopuminen vei hänet yhä kauemmaksi Jumalasta. Epätoivoissaan hän kääntyi lopulta vainajahenkien puoleen.

Komean ulkokuoren alle Saul kätki luonteensa heikkoudet. Itsekkyys, kateus ja juonittelu tekivät Saulista petollisen miehen. Paha henki vaivasi häntä usein ja hänen mielenterveytensä horjui.
Herran voiteleman miehen sydämestä poistui Jumalan Henki kokonaan, kun hän kääntyi paholaisen puoleen pyytämään apua vaikeassa elämäntilanteessaan.

Filistealaisten saartaessa hänet, kaikki pakotiet sulkeutuivat. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kuolla filistealaisten käsiin, omiensa tai oman käden kautta. Saulin aseenkantaja ei halunnut koskea Herran voideltuun, vaikka Saul pyysi häntä tappamaan hänet. Saul ja hänen aseenkantajansa heittäytyivät molemmat omaan miekkaansa, mutta ilmeisesti Saul ei kuollut heti, koska eräs amalekilainen mies, joka vei kuolinviestin Saulin kuolemasta Daavidille, kertoo antaneensa Saulille lopullisen kuoliniskun. Myöhemmin vielä filistealaiset löivät Saulilta pään poikki ja iloitsivat Saulin joukkojen lyömisestä.

"Niin kuolivat tuona samana päivänä Saul, hänen kolme poikaansa ja kaikki hänen miehensä." (1. Sam. 31:6.)

Amalekilainen luuli saavansa palkkion Saulin kuolin viestin johdosta, mutta hän saikin kuolemantuomion, koska hän oli satuttanut kätensä Herran voideltuun.

Daavid ei iloinnut Saulin ja hänen joukkojensa kuolemasta, vaikka he olivatkin kääntyneet häntä vastaan. Tämä on meille kaikille hyvä esimerkki siitä, miten meidän pitäisi suhtautua niihin, jotka taistelevat meitä vastaan.

Mitä olisikaan tapahtunut, jos Daavid ja Saul olisivat molemmat olleet samalla puolella vihollista vastaan?

Tänään, kaatuneitten muistopäivänä, meillä on Saulissa ja Daavidissa kaksi esikuvaa, varoittava ja seurattava!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Kiteistä pisaroiksi!




Pidäthän minusta tiukasti kiinni, kun lakeudumme pilvistä alas maailmaan, sanoi kuvankaunis lumikide toverilleen, jotka hyppäsivät yhtä aikaa pilven reunalta Oulankaan. Kauan aikaa ne saivat katsella ympärilleen kidetovereidensa samaa matkaa ennen kuin matka päättyi turvallisesti kallion kielekkeelle. Siinä ystävykset viettivät hiljaisen ja pitkän talven nukkuen pehmeällä lumivuoteellaan.

Sitten koitti kevät. Aurinko lämmitti punaisen kallion rosoista pintaa. Alhaalla kuului yhä lisääntyvää kohinaa. Mitä tuolla oikein tapahtuu tuumasivat kidekaverit keskenään? Tämä on se aika vuodesta, kun meidän on pakko lähteä liikkeelle, totesi toinen kavereista pitäen viimeisillä voimillaan tiukasti kiinni kalliosta. Niiden kaverit kaikkialla ympärillä muuttuivat yhtä äkkiä toiseen olomuotoon, kirkkaiksi pisaroiksi, ja niiden ote herposi kallion kielekkeestä, kun ne putoilivat kuohuihin. Otetaan taas toisistamme kiinni ja muututaan yhdessä pisaroiksi ja hypätään mekin noihin valtaviin pyörteisiin. Tästä tulee hauska seikkailu. Päästään sitten ulkomaille asti. Sitten kesällä me noustaan taas yläilmoihin, kun aurinko lämmittää selkäämme ja muutumme höyryksi. Toivottavasti tiemme eivät eroa, kun sitten sateena laskeudumme, ties minne. Hei, hei! Nyt sitä taas mennään ...

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Voittajat saavat uskon kultaa!

Avasin tänä aamuna Raamatun ja silmiini osui seuraava sana:

"Myös Mooseksen tekemän pronssikäärmeen hän löi palasiksi. Aina niihin päiviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja tälle käärmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi." (2. Kun. 18:4.)

Vaskikäärmeen historia alkaa erämaasta. Erämaassa Israelin kansa kävi kärsimättömäksi ja puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkä tähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan autiomaassa? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän kelvottomaan ruokaan". (4. Moos. 21:5.)

Jumalan antama ruoka, manna, oli alkanut maistua kansan suussa kelvottomalta, vaikka se oli taivaan leipää, joka piti ruumiin terveenä. Kaipaus Egyptin lihapadoista oli niin suuri, että he olisivat halunneet palata takaisin orjuuteen, mieluummin kuin kärsiä autiomaassa.

"Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, ja suuri joukko israelilaisia kuoli. Israelilaiset tulivat Mooseksen luo ja sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaisi käärmeet meidän kimpustamme." Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: "Tee myrkkykäärme ja pane se tangon päähän. Kuka tahansa pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon." Mooses teki vaskisen käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun käärmeet purivat jotakuta ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, hän jäi eloon." (4. Moos. 21:6-9.)

Jeesus viittaa tähän kokemukseen, kun hän kertoo Nikodeemokselle ristin tiestä ja pelastumisesta.

"Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on Ihmisen Poika korotettava, että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:14,15.)

Käärmeen korottaminen tangon päähän esikuvasi Jeesuksen korottamista ristille. Korotettuun käärmeeseen katsominen esikuvasi korotettuun Kristukseen katsomista. Samalla tavalla, kuin katsominen poisti käärmeen myrkyn kuolettavan ja polttavan vaikutuksen, poistaa Kristukseen katsominen synnin myrkyn kuolettavan ja polttavan vaikutuksen ja ihminen jää eloon. Molemmissa tapauksissa uskomisella oli ja on tärkeä rooli.
" ... jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä."

Kun vaskikäärmeestä tuli israelilaisille palvonnan kohde, siitä tuli epäjumala. Hävittämällä vaskikäärmeen, Hiskia halusi hävittää Israelista epäjumalanpalveluksen.

Nehustan tarkoittaa pronssia, josta tuo käärme oli tehty. Pronssi eli vaski ei ole luonnossa esiintyvä metalli, vaan se on ihmisten valmistama metalliseos. Kuparin ja tinan seosta sanotaan pronssiksi. Se on kolmannella sijalla kullan ja hopean jälkeen, kun urheilukilpailuissa jaetaan palkintoja.

Pronssi liittyy tässä yhteydessä sekoitukseen. Lopun aikana sekoitus liittyy Babylonin tavoitteeseen yhdistää oikea ja väärä jumalanpalvelus yhdeksi. Tämä on ihmisteko, joka pyrkii tuomaan aidon tilalle väärennöksen. Tällainen jumalanpalvelus saattaa näyttää kauniilta ja oikealta, mutta se ei kestä Jumalan edessä. Totuuden ja valheen välinen liitto sortuu ennen pitkää ja vie harhaan monet. Uskontojen sekoitus on synkretismiä, joka hajoaa kuin akanat puimatantereella. Danielin kirjan toisessa luvussa esitetyn kuvapatsaan rautaiset ja saven sekaiset jalkaterät eivät pidä kuvapatsasta pystyssä, kun sodan tuulet pääsevät irti. Elämme aikaa, jolloin tuo sortuminen on lähellä. Jumalan valtakunta, joka on tullut lähelle, on ikuinen ja sinne pääsevät uudestisyntyneet, Jeesukseen uskovat, häntä seuraavat ja palvovat Herran omat!

Herra kutsuu meitä voittajien joukkoon, jotka ovat saaneet puhdasta uskon kultaa!