KIELO, KANSALLISKUKKAMME

KIELO ”Ei laaksoa, ei kukkulaa ...” lauletaan Maamme -laulussa. Suomen kansalliskukaksi on kuitenkin valittu ”Laakson lilja” – kielo, Convallaria majalis. Tämä sopii mainiosti valkokelloiselle, vaatimattomalle, mutta kauniille hyväntuoksuiselle lehtometsien kaunottarelle, Suomineidolle. Kun Suomi-neito täytti 50 vuotta 1967, silloin kielo sai kunnian edustaa Suomea ja sen kauneutta maailmalla. Kielo on kevääseen heräävän luonnon symboli, joka kukkii touko-kesäkuussa. Se kertoo, että talvi on väistynyt ja kesä tullut, kuten pääskynen liitäessään maan ja taivaan välissä. Se viihtyy puiden ja pensaiden alla puutarhoissa ja lehtometsissä. Se on yleinen koko maassa. Meidän puutarhassamme, myös Kuusamossa. Herkän olemuksensa ja hyväntuoksuisen kukintonsa vuoksi kielo on monen suomalaisen lempikukka. Maamme presidentin uudenvuoden puheen pöytäsomistuksena kielo asetelma tuoksuu suloisena tuoksuna ylitse synnyinmaamme. Kielossa on kellomaisia kukkia n. 7-12 kpl. Ne soivat rakkauden sinfoniaa. Tyylikäs kielo symboloi oikeaa valintaa ja onnellisuutta. Kielosta pitävillä on uskottu olevan onnea rakkaudessa. Kielokimppu sopiikin hyvin morsiuskimpuksi valkoisen hääpuvun kanssa. Valkoinen kielokimppu on kuin kaunis valkoinen laulujoutsenpari tyynellä ja kirkkaalla lammen pinnalla, joka symboloi uskollisuutta ja elämän pituista kestävää rakkautta. Laulujoutsen on myös kansallislintumme, Laulujoutsen, joka yhdessä kielon kanssa, sopii maailman onnellisimman kansan symboliksi. Kielon värit vihreä ja valkoinen sopii myös Suomelle, kuten sininen ja valkoinen. Maa on kesäisin vihreä keidas maailmalla ja talvella puhdas, lumivalkoinen. Oi, rakkaat suomalaiset: ”Älkää muuttako maatamme mustaksi, vaan se vihreänä säilyttäkää, että saisimme kertoa lapsillemme, että kuka on hallinnut maatamme vihreää”! Paavo Hautala Kuusamossa 4.7.2025

Pala Kuusamoa!

Kirpparille tuli erikoinen kuutio. Siinä sanottiin, että kasvata itsellesi pala Kuusamoa. Ihmettelin, että mikä tämä on? Kuution kyljessä luki. rakkauslähimmäiseen ja rakkausluontoon. Kuution päällä oli tarra, jossa sanottiin: Poista tarra ja kaada varovaisesti noin 30 ml vettä kylvöksen sisään. Aseta sen jälkeen valoisaan ja lämpimään paikkaan ja kastele säännöllisesti. Vältä ylikastelemista. Siemen alkaa itää noin kahdessa viikossa. Kun taimi on kasvanut kahdeksan kuukautta, sen voi istuttaa kuution kanssa maahan. Se pitää olla nyt tämä kesä ja ensi talvi lämpimässä ja sitten vuonna 2026 kesällä sen voi istuttaa ulos. Mielenkiintoista. Tästä puusta tulee sitten Rakkauden puu! Laitoin sen tänään 26.6.2025 ikkunalaudalle. Katsotaan, mitä tapahtuu? Annan tälle puulle nimeksi: Usko, Toivo ja Rakkaus! Toivon näiden asioiden kasvavan päivä päivältä puun mukana!

Runo Villa Anmaralle!

Anton, Marlon ja Ramon Villa Anmaran pojat, Nälkämaan neljännellä jänkhällä kulkivat. Kesätuulen soidessa Näljängän erämaan puissa ja pensaissa. Keskikesän kirkkaan auringon valo ristin kautta punaisen värin temppeliin toi. Kauniit kukkaniityt ympärillään maiseman kesäisen ikkunoista vieraille lahjaksi antoi. Laulajat ja koko luomakunta yhdessä iki-ihanaan Suvivirteen yhtyivät, kun juhlaväki juhannusjuhlaa viettämään ryhtyivät.

Keskikesän juhlat Villa Anmarassa, Näljängässä

Sunnuntaina 22.6.2025 klo 14.-18.00 vietimme keskikesän juhlat Villa Anmarassa, Suomussalmen Näljängän kylässä. Paikkaa, jossa Villa Anmara sijaitsee, kutsutaan Juhanin vaaraksi. Sopi juhannusjuhlien viettoon hyvin. Vieraita oli 24, kymmenelle ilmoittautuneelle tuli este ja he eivät päässeet mukaan. Näljängän entisen kyläkirkon omistaa ikaalilainen yrittäjä Veijo Nyppeli. Villa Anmara saa nimensä omistajan tyttären, Teijan, poikien mukaan, Anton, Marlon ja Ramon. Villa Anmara on kaunis erämään keidäs, kuin kaunein kukka niityllä. Tulimme, Anne, Petri ja minä, Villa Anmaraan lauantai-iltana, juhannuspäivänä, valmistelemaan juhlaa. Laitoimme juhannuskoivut pääsisäänkäynnin eteen. Sisällä koristelimme pöydät ja salin niittyjen kukkasilla. Kynttilät loivat rauhallisen ja kirkollisen tunnelman. Ruokana oli lohikeitto ja kesäkeitto ja jälkiruokana rakkauden palat kääretortut, pensasmustikat ja Rooibos tee. Lauloimme paljon kesäisiä virsiä ja lauluja. Rukoilimme kaikkien vieraiden jättämien esirukouspyyntöjen puolesta. Juhlapuheen aihe oli Johannes Kastajasta, jonka päivää vietimme. Johannes Kastaja vetosi kuulijoitansa tekemään parannuksen ja tunnustamaan syntinsä. Kuulijat saivat tilaisuuden kirjoittaa paperille kirjeen Jumalalle, jossa he tunnustivat kaikki syntinsä, myös ne salaisimmat. He tulivat alttarille tunnustamaan ne hiljaa mielessään ja pyytämään niitä anteeksi, sitten menimme ulos ja poltimme ne tuhkaksi ja vetosimme Jeesuksen Golgatan työhön, jossa Jeesus kuoli ja kantoi syntimme. Monet kokivat tämän siunattuna ja vapauttavana kokemuksena ja pyysivät toteuttamaan tämän myös Oulussa, josta oli saapunut kolme vierasta. Anne piti Raamattutietokilpailun, Calima ja Hilkka todistivat uskosta ja Hilkka lauloi kaksi laulua ja säesti kitaralla. Veli soitti aluksi polkuharmoonilla Bachia. Veli, Toni ja Senora säestivät yhteislauluja hanurilla, pianolla ja kitaralla. Monet vieraista halusivat alttarilla henkilökohtaisen rukouksen ja öljyllävoitelun. Ruokailun jälkeen pidimme lintubonngaus pelin. Vieraat jaettiin seitsemään ryhmään ja heidän tehtävänsä oli laittaa lasinen kivi sen linnun kohdalle, jonka kuulivat lausuttavan. Voittajat saivat linnunpöntön palkinnoksi ja toiseksi tulleet lintukortit. Juhla oli rakkaudellinen ja siitä jäi sydämeen Pyhän Hengen antama siunaus. Jospa sinäkin olisit ollut kokemassa tämän unohtumattoman kokemuksen ja siunauksen. Sitten, kun seuraavan kerran järjestämme juhlan Villa Anmaraan, tulethan mukaan! Kiitos Herralle ja sinulle, joka olit mukana juhlassa! Yt. Paavo

LOMPAKKONI JÄLLEEN KATEISSA

Torstaina 12.6.2025, kun Leipäkirkko alkoi klo 16 ja etsin lompakkoani antaakseni kolehdin. En löytänyt sitä mistään. Olin täysin varma, että se oli jokin aika sitten vielä taskussani. Nyt sitä ei ollut missään. Tulin hyvin huolestuneeksi. Jouduin sanomaan kuulijoille, että olen nyt vähän hermostunut, koska en löydä lompakkoani mistään. Leipäkirkon jälkeen aloin etsiä lompakkoa Petrin kanssa kaikkialta missä sinä päivänä liikuin. Etsimme metsästä ja niityiltä, jossa keräsin kahden kesätyöntekijän kanssa yrttejä Karpalolle. Etsimme kahteen kertaan jokaisen askeleen, minkä olin ottanut tuona päivänä. Ei jäkeäkään lompakosta. Rukoukset kohosivat taivasta kohti, mutta mitään vastausta ja vihjettä ei tullut. Etsinnässä kului kolme ja puoli tuntia. Asia vaivasi minua koko illan nukkumaan menoon asti. Lupasin Herralle antaa kaikki lompakossa olevat rahat huomenna sapattina kolehtiin, jos löydän sen. Ajattelin huolestuneena sitä työmäärää, joka menee hankkiessani uudet kortit, jotka lomakossa olivat kadonneet. Kaikki tulee maksamaan paljon ja en edes muista kaikkia niitä kortteja, jotka lompakossa oli. Näin yöllä unta, että lompakko löytyi. Aamulla, kun heräsin, Anne kysyi, että näinkö lapun, jonka hän oli illalla kirjoittanut nenäni alle. En ollut huomannut sitä. Viestissä luki, että lompakon oli ottanut eräs Karpalon asiakas. Risto oli luullut sitä omakseen. Hän oli mennyt Karpalosta kauppaan ja ostanut ruokaa ja maksanut kassalla lompakossa olleella käteisellä. Vasta kotonaan hän oli huomannut, että lompakko on vieras. Hän tutki lompakkoa tarkemmin ja löysi ajokorttini ja siitä nimeni. Hän soitti numerotiedusteluun ja sai puhelinnumeroni. Olin jo nukkumassa sikeästi, kun puhelin soi, mutta Anne oli hereillä ja kuuli iloisen uutisen ensimmäisenä ja kirjoitti siitä lapulle, josta tieto saavutti minut aamulla. Menin annettuun osoitteeseen tpaamaan Ristoa. Hän oli juuri suihkussa. Meni tovi ja sain lompakon ja kuulin selityksen sen katoamisesta. Risto antoi käyttämänsä rahan. Kiitin häntä kovasti ja annoin pienen lahjan lompakon palauttamisesta ja rehellisyydestä. Olin jo autossa, kun Risto tuli luokseni ja alkoi kysellä seurakunnastani. Menin takaisin hänen kotiinsa ja vastasin kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Ristolla oli murheellinen tarina kerrottavana hyljätyksi tulemisesta. Minut valtasi sääli häntä kohtaan. Rukoilin hartaasti hänen puolestaan. Hän oli sairas ja niin kovin yksinäinen. Risto esitteli minulle tekemiään huonekaluja, maalaamiaan tauluja, postimerkkikokoelmiaan, jääkiekon pelaajien ja jalkapallon pelaajien kortteja, sellaisia, joita pikkupojat keräilevät. Sanoin hänelle, että pokani kaksospojat keräävät näitä kortteja. Hän sanoi, että tuo heidät tänne katsomaan näitä kortteja. Teimme sopimuksen vierailusta. Kysyin hänen ammattiaan, hän sanoi olevansa studiomuusikko. Hänellä oli äitinsä hautajaiset tänään perjantaina klo 14. Hän sanoi soittavansa äitinsä hautajaisissa. Hän soitti minulle malliksi. Sitten tapahtui vielä yksi suuri ihme, jota hämmästyin. Risto vei minut ulkovarastoon, jossa roikkui hengareissa monia uusia hääpukuja. Kysyin häneltä, että mistä ne olivat peräisin? Hän sanoi, että hän on ne tehnyt. Hän myy niitä. Ne olivat siistejä ja kauniista valkoisesta kankaasta tehtyjä. Olin kyllä hämmästynyt tämän miehen monilahjakkuudesta. Kysyin, haluaisiko hän tulla huomenna kirkkoon? Kyllä hän haluaisi. Ajattelen nyt, ettei ollut sattuma, että juri hän otti vahingossa lomapakkoni. En olisi kenties koskaan tavannut Ristoa ja saanut tietää hänestä mitään. Herran tiet ovat ihmeelliset. Tästä päivästä tuli oikea seikkailu! Kiitos Herralle!

Kesäjuhlamatka Laukaalle 6.-8.6.2025

Lähdin Laukaalle Suomen Adventtikirkon kesäjuhlille Kuusamosta perjantaina 6.6.2025 klo 10.45. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Oikea juhlailma. Autossani oli neljä matkustajaa minun lisäkseni. Ulla, Taina, Ruth ja Jana. Ruth on burmalainen ja Jana kenialainen, Ulla ja Taina ovat kuusamolaisia. Menimme Kajaanin, Iisalmen ja Iisalmen jälkeen pieniä mutkaisia teitä Laukaalle asti. Navigaattori ohjasi meidät kerran harhaan. Jouduimme palaamaan takaisin. Siinä meni noin 10 km. Kääntöpisteessä saimme nähdä mitä kauneimman puutarhan ja kauniin kodin järven rannalla. Mieleen tuli Eedenin puutarha. Talon ystävällinen emäntä ohjasi meidät oikealle tielle. Matka kesti 7 tuntia ja 15 minuuttia. Olimme perillä Laukaan Peurungassa klo 18. Matkalla pysähdymme vain Jaloniemessä Suomussalmella ja söimme siellä vähän. Laukaalla ruoka oli valmiina. Runsas ateria Peurungan seisovasta pöydästä. Ohjelma alkoi klo 19. Kesäjuhlien teemana oli: Pyhä Henki yhdistää! Puheet olivat koskettavia ja hyvin opettavaisia. Oli kiinnostavaa ja virkistävää kuunnella eri puhujien sanomaa. Musiikkitiimi oli valinnut hyvät laulut. Itsekin sain puheenvuoron perjantai-illan todistuskokouksessa. Lasse Heikkilän Täällä Pohjantähden alla, laulu, meni tunteisiin. Sitä ei voinut laulaa ilman kyyneleitä. Sunnuntaina osallistuimme Pohjoisen ryhmänä kilpailusarjaan ADRA Finlandin tekemään tehtävärasti suunnistukseen. Tämä oli hauska ja opettavainen tehtävä. Rasteja oli n. 20. Ehdimme käydä niitä 11. Eräällä rastilla piti tunnistaa erilaisia siemeniä. Yksi siemenistä oli tuttu, mutta koska en tänä kesänä kylvänyt niitä, en muistanut sen nimeä. Se oli punajuuren siemen. Tunnistettavia siemeniä oli kuusi, emmekä tienneet tai arvanneet yhtään niistä oikein. Tämä kyllä nolotti ja harmitti. Tehtävät olivat hauskoja. Saimme palkinnoiksi kynät, silmälasien pyyhkimisliinat, huulirasvan ja diplomin osallistumisesta. Ryhmätyö yhdistää ja siinä voi tutustua uusiin ihmisiin mukavasti. Peurungan tilat olivat sopivat juhlien pitoon. Kaksi yötä olimme Kallionimessä. Monet muistot tulivat mieleeni Kallioniemestä. Olen ollut siellä monena kesänä Raamattuleireillä ja muillakin leireillä. Siellä vastasin myös Jumalan kutsuun myönteisesti, kun hän kutsui minut sananjulistajaksi. Olen ollut sananjulistajana nyt n. 40 vuotta. Neljä vuotta Torniossa ja pian 36 vuotta Kuusamossa. Tapasin juhlilla monia tuttuja vuosien varrelta. Kyllä oli suuri siunaus ja ilo tavata sisaria ja veljiä, jotka ovat pysyneet uskollisina Herralle. Valitettavasti aika oli niin lyhyt, ettei kaikkien kanssa ehtinyt kuin moikkaamaan. Paluumatkan teimme toista reittiä. Laukaa-Viitasaari-Pyhäsalmi-Kärsämäki-Otaniemi-Kajaani-Suomussalmi ja Kuusamo. Aikaa kului 7 tuntia ja 10 minuuttia eli viisi minuuttia vähemmän kuin menomatkalla. Pysähdyimme Viitassarella ja Pyhäsalmen Vaskikellolla. Ihailimme Suomen kaunista kesäistä luontoa. Kesä on todella kaunista aikaa. Tästä matkaasta jäi hyvä mieli. Ensi vuonna kesäjuhlat pidetään Toivonlinnassa, Kaarinassa. Suunnittelen sinne lija-autokuljetusta Kuusamosta. Sitten matkaan voi lähteä kaikki halukkaat matkan varreltakin. Pääpuhujana on silloin Mark Finnley. Häntä kannattaa lähteä kuuntelemaan. Tule sinäkin mukaan ja ilmoittaudu ajoissa, kun näet tästä mainoksen täällä ja fb:ssa. Kiitos Herralle ja kaikille teille, jotka tapasin juhlissa.

Kajaani, Sotkamo ja Iisalmi

Lähdimme Kuusamosta 9.5.2025 Kajaaniin. Minulla oli srk-vierailu Kajaanissa sapattina 10.5.2025. Tämä sapatti oli minulle 50-vuotisjuhlapäivä, siitä kun minut kastettiin Lohjan Adventtikirkossa. Sain silloin elämäni ensimmäisen ruusun. Pidin Kajaanissa Raamatuntutkistelun, saarnan ja lastenkertomuksen. Kongolaiset lauloivat kauniisti. Venäläinen Artem oli mukana. Se oli minulle suuri ilo. Hän on kotiutunut hyvin Kajaanin adventtiseurakuntaan. Hän sai Helsingistä kesätöitä ja käy nyt Helsingin Adventtikirkossa. Hänellä on hyvä kontakti adventisteihin siellä. Iloitsen siitä kovasti. 10.5. klo 15 saavuimme Katinkultaan. Viikko 20 on meidän lomaviikkomme siellä. Tapasin n.20:ltä paikkakunnalta ihmisiä. Monia tuttuja oli tullut lomalle, koska heillä oli samaan aikaan loma kuin meilläkin. Olen tutustunut moniin ihmisiin neljän vuoden aikana. Pekka on eräs heistä. Hänen kanssaan olen keskustellut paljon uskon asioista. Nyt hän pyysi minua siunaamaan äitinsä, kun hänestä aika jättää. Muistisairaus on heikentänyt hänen äitinsä terveyttä huomattavasti. Pekka arveli, ettei hänen äitinsä näe enää tulevaa joulua. Herra tietää elämämme päivät. Tapasin myös Ikalin, joka on opiskellut adventistien yliopistossa ja työskennellyt Keniassa, adventistien sairaalassa. Annoin hänelle ja Pekalle pienen lähetysradion. Meidän linnunpöntöissä oli elämää. Talitinttipariskunta oli toisessa pöntössä ja kirjosieppopariskunta toisessa. Sain nähdä reviiritaistelun näistä pöntöistä. Viikko vierähti nopeasti saunoissa ja vesihoidoissa. Perjantaina lähdimme Iisalmeen. Meillä oli srk-vierailu Iisalmen adventtikirkossa 17.5.2025. Meidät otettiin oikein lämpimästi vastaan. Raamatuntutkistelun saarnan ja lastenkertomuksen lisäksi lauloimme Annen kanssa yhden laulun. Kirkon jälkeen Anita vei meidät kesämökille ja tarjosi siellä hyvän aterian ja savusaunan. Mökki sijaitsi monen mutkan takana n. 60 km:n päässä Iisalmesta Kajaaniin päin. Mökki oli keskellä luontoa ihanan rauhallisella paikalla. Kiitos, Anita hyvästä huolenpidosta koko vierailun ajan. Iisalmeen oli tullut kaunis kevät. Puissa viheriöi ja kukkia oli noussut maasta. Matka oli virkistävä ja antoisa kaikin puolin. Pääsimme Kuusamoon sapatti-iltana klo 23.15. Nyt ollaan taas kotona! Kiitos Herralle matkan varjeluksesta ja kaikista siunauksista, joita saimme. Kiitos kaikille, jotka tapasimme. Muutamat sanoivat tulevansa Kuusamoon ja syömään Maailman pohjoisimpaan vegaaniravintolaan, Karpaloon. Tervetuloa! Nähdään!