lauantai 8. syyskuuta 2018

Utsjoen lähetysmatka päättyi lopulta onnellisesti!

Lähdimme Mikan kanssa Utsjoelle hänen autollaan 1.9.2018 klo 6.30 aamulla. Tämä oli minulle kolmas Utsjoen matka ja Mikalle ensimmäinen. Olimme perillä Utsjoella klo 15.30 iltapäivällä.
Aurinko paistoi koko päivän ja oli lämmintä. Menimme katsomaan seurakuntamme jäsentä, Biritiä. Birit on 91-vuotias ja asuu Utsjoen vanhusten talossa.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kemijärven ABC. Mika söi aamupalan ja minä lämpimän juoman. Matka jatkui Sodankylään 5-tietä. Kauniit Lapin ja Kemijoen maisemat avautuivat eteemme. Ihmettelimme Kemijoen pituutta ja veden runsasta määrää.

Seuraavaksi pysähdyimme Sodankylässä.

Sitten söimme eväitä Inarissa kauniilla paikalla järven rannalla. Näimme vesitason nousevan ilmaan. Inarinjärvi on suuri ja kaunis. Siellä olisi ihana veneillä kauniina kesäpäivänä.

Ennen Utsjokea pysähdyimme vielä ja tankkasimme auton.

Utsjoelle saavuimme klo 15.30. Vaihdoimme vaatteet Lapinkylän leirintäalueen mökissä nro 6, jossa olimme yhden yön.

Menimme Biritin luo. Hän vei meidät ensimmäisenä syömään vanhusten talon ruokasaliin. Birit liikkui sujuvasti rollaattorilla. Ruokana oli kasvissosekeitto, joka maistui erittäin hyvältä. Kehuimme sitä emännille. Esittelin itseni ja Mikan ja sanoin hoitajille, että voin pitää vanhuksille hartaushetken, jos he haluavat. Kyllä he halusivat mielihyvin. He sanoivat, että vierailijat ovat aina tervetulleita. Ensin pidimme Biritille ehtoollisjumalanpalveluksen ja sen jälkeen hyväkuntoisille vanhuksille iltahartauden klo 17.30. Puhuin rauhan -teemasta. Kerroin vanhusten välisestä konfliktista, joka rikkoi vanhusten välisen rauhan ja siitä kuinka rauha palautui ihmeellisen kokemuksen ja anteeksiantamuksen kautta ja liituviiva pyyhittiin pois. Vanhuksia oli paikalla 12. Sitten menimme dementiaosastolle, jossa 8 vanhusta oli läsnä. Kaikki kuuntelivat hyvin tarkkaavaisesti ja olivat "kartalla" ainakin hartauden ajan. Lauloimme vanhusten kanssa myös monia virsiä vanhusten toivomuksesta. Tilaisuudet olivat herkkiä ja meitä kiitettiin monta kertaa siitä, että tulimme vierailemaan vanhusten luona. Vanhusten kasvot olivat valoisat ja niistä kuvastui kiitollisuus hyvästä huolenpidosta.

Hartaushetkien jälkeen viivyimme vielä Biritin luona ja vaihdoimme kuulumiset. Birit antoi mukaamme kirppistavaraa ja lintukellon muistoksi hänestä kotiseurakunnalleen. Kello on kaunis ja se on nyt lasenluokan seinällä, Kuusamossa ja sopii siihen hyvin. Klo 19.30 lähdimme majapaikkaan, Lapinkylään. Kävimme iltalenkillä Norjan puolella ja ihailimme ruskaisia tunturimaisemia. Olimme rauhassa tunturien kainalossa. Tapasimme monia turisteja, mm. kiinalaisia. Iltapuuhien jälkeen menimme nukkumaan ja heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme marja-astioiden kanssa tunturiin. Löysimme mielenkiintoisen geologisen luontopolun (3,4 km), jonka kiersimme aamutuimaan. Aamu-usva nousi laaksosta tunturin huippua kohden. Poimin n. 2 litraa puolukoita ja karnikkaa. Opastaulut kertoivat Utsjoen geologisesta historiasta, johon tutustuimme mielenkiinnolla. Kaksi isoa siirtokiveä oli ratsastanut jään päällä Norjasta tunturin päälle. Niitä oli mukava silittää ja puhua niille, kuin kaksosille. Ne olivat nyt portinvartijoina tunturin rinteellä. Ylhäältä avautui kanis näky Utsjoen laaksoon. Tunturin päällä oli avaraa ja siellä oli kirkasvetinen lampi, jonka rannalla oli kota ja muita pieniä rakennuksia hyvässä kunnossa. Näimme telttailijapariskunnan aloittavan uutta päivää. Tunturipurojen kirkas vesi kertoi meille luonnon puhtaudesta. Ennen polun päättymistä näimme lähteen, josta virtasi raikas vesi. Tästä lähteestä Utsjoen koulu oli aikoinaan hakenut vetensä. Patikkaretken jälkeen tapasimme tiellä yksinäisen 71-vuotiaan pirteän miehen. Hän kysyi meiltä, että onko Viljoa näkynyt? Sitten hän jatkoi, että nyt näette. Hän on Viljo. Viljo kertoi rakentaneensa elämäsnä aikana 150 omakotitaloa ja viisi navettaa, ja hoitanut isoa porotaloutta. Kovasta työstä kertoivat kädet, joissa oli työn jäljet, mm. sormia poikki. Kun hän sai tietää, että olemme Kuusamosta, hän pokkasi meille ja nosti hattua. Hän oli hyvin kohtelias mies. Kun kerroin, että olen pastori, hän sanoi, että "oho" ja pyysi, että rukoilisin hänen puolestaan, että hän saisi syntinsä anteeksi. Rukoushetki Utsjoen tiellä oli matkamme eräs kohokohdista. Sain luvan laittaa hänen kuvansa fb:iin ja hän lähetti terveisiä jumalaapelkäävältä mieheltä. Ennen kuin jätimme Utsjoelle jäähyväiset, poikkesimme Utsjoen kirkkoon, jossa oli alkamassa jumalanpalvelus. Kaunis kirkko, pastorin ja suntion kohtaaminen oli hieno hetki. Pastorin lapinvärikäs asu sopi hyvin ruskaiseen Lappiin piristämään mieliä. Hienot kokemukset ja nämä värit mielessämme lähdimme jatkamaan kotimatkaa kohti Kuusamoa. Luonnon kauneus oli puhuttelevaa ja ilman raikkaus ja puhtaus virkistivät koko ihmistä.

Lauantai-iltana Birit antoi Utsjoen kylähden, Giisan, jossa oli kirjoitus Biritin äidin veljestä, Pedar Jalvista joka eli 1888-1916. Hän on kirjoittanut ensimmäisen saamenkielisen kirjan "Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita", joka on kääneety suomeksi, ja jonka löysimme Inarin saamelaismuseosta, Siidasta. Siidassa on paljon nähtävää sisällä ja ulkona. Kannattaa käydä tutustumassa. Saimme tietää, että Pedar Jalvi kuoli tuberkuloosiin 28-vuotiaana, Inarissa. Löysimme hänen hautansa ja pidimme siellä rukouksen hänen muistolleen. Rukoilimme myös saamelaisten ja pohjoisen kansan puolesta. Rukouksen jälkeen tuntui hyvältä. Tämä oli mieleenpainuva hetki. Tutustuimme Siidaan ja Inarin saamelaiseen kirkkoon. Kirkon alttaritauluun on maalattu saamelaisperhe, joka kohtaa Kristuksen. Tämä puhuttelee katsojaa. Opimme paljon saamelaisista, kun luimme Pedar Jalvin kirjan läpi matkan aikana. Kirjan voitte tilata Siidasta, se maksaa 25 €. Ensimmäinen kokemukseni Siidasta on vuosien takaa, kun pidin Kuusamossa saamelais illan ja tilasin iltaa varten Siidasta materiaalia. Kerroin tämän kokemuksen Siidassa ja he olivat tiedosta iloisia.

Ennen Ivaloa poikkesimme Kaunispäässä ja Saariselällä. Molemmat paikat ovat upeita. Lapin avarat tunturimaisemat tekevät aina syvän vaikutuksen. Kaunispään huipulta ostin pienet tuliaiset. Täällä näkyvät tähdet ja revontulet ja kaikki taivaan valot pimeinä talvi-iltoina todella mahtavasti. Mökeissä on paljon lasia, joten valoja saa ihailla myös vuoteesta käsin.

Kaunispään jälkeen auton moottori alkoi kuumeta. Jäähdytysjärjestelmään tuli vika. Piti tilata Lapin hinausauto. Nyt jouduimme ostamaan paljon vettä ja jäähdytysnestettä ja lisäämään niitä jäähdytysneste säiliöön vähän väliä. Matkanteko hidastui ja jouduimme jäämään yöksi Ivaloon. Hotelli Ivalo tarjosi keidashetken ja maanantaiaamuna jatkoimme matkaa Sodankylään. Ivalon ja Sodankylän korjaamot eivät löytäneet vikaa. Sodankylässä olin vähällä hypätä linja-autoon, koska en ollut varma pääsemmekö tällä autolla Kuusamoon tarpeeksi ajoissa töitteni tähden. Sodankylän matkahuollossa tapasin seurakuntamme jäsenen, Ullan, joka kertoi minulle, että Kuusamoon pääsee sinä iltana Rovaniemen kautta. Minulla oli 15 minuttia aikaa tehdä ratkaisu. Kaveria ei jätetä -ajatus sai minut jäämään Mikan tueksi. Hyvä näin! Otimme riskin ja lähdimme autolla kohti Kemijärveä. Pääsimme melkein perille Kemijärvelle lisäämättä nestettä. Kemijärven jälkeen jouduimme pysähtymään monta kertaa ennen kuin olimme Kuusamossa maanantai-iltana klo 22.00. Pääsimme sittenkin perille Jumalan armon avulla. Matkasta tuli mahtava seikkailu, joka jää mieleen monine mielenkiintoisine vaiheineen. Nyt Mikan auto on korjattu ja elämä jatkuu normaalisti.



Utsjoen matkat:
21.-23.9.2012 Anne, Paavo, Toni P., Senora P. ja Raija H.
10.-12.8.2018 Anne ja Paavo
1.-3.9.2018 Paavo ja Mika K.

torstai 23. elokuuta 2018

Uusi laulu on Pyhän Hengen herättämä!

"Laulakaa Herralle uusi laulu! Laulakaa Herralle, kaikki maa! Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Julistakaa päivästä päivään ilosanomaa hänen valmistamastaan pelastuksesta. Kertokaa kansojen keskuudessa hänen kunniastaan, hänen ihmeistään kaikkien kansojen keskellä, sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on kaikkia jumalia pelättävämpi". (Ps. 96:1-4.)

Uusi laulu on Pyhän Hengen herättämä ja synnyttämä! Laulaminen ja ylistäminen Jumalan nimen kunniaksi karkottaa pilvet sydämen taivaalta. Negatiivisten ajatusten muuttuminen positiivisiksi, avaa silmämme näkemään Herran hyvyyden, rakkauden ja armon. Laulaminen avaa pimennysverhot sydämen ikkunoista ja näin valo pääsee sisään, ja siitä seuraa ilo. Jumalan teoista, pelastuksen evankeliumi, on aihe, josta voimme laulaa ja ylistää Herraa päivästä päivään. Jeesuksen veren voimasta laulaminen karkottaa paholaisen, koska hänen korvansa ei kestä kuulla tästä aiheesta kertovia lauluja. Uudet laulut syntyvät Pyhän Hengen vaikutuksesta, joka synnyttää jatkuvasti uutta elämää. Pyhä Henki voi tulla murheelliseksi syntiemme tähden, mutta masennukseen hän ei vaivu. Masentunut ihminen, joka alkaa laulaa ja ylistää Herraa, huomaa nopeasti tilanteen muuttuvan. Pimeys poistuu ja tilalle virtaa valoa, rakkautta ja iloa, tämä antaa toivoa. Kun me kumarrumme Jumalan puoleen, niin hänkin kumartuu meidän puoleemme ja antaa meille erinomaisen Henkensä, joka on paras lohduttaja. Sydämen tuulettaminen ja valon päästäminen sisään antaa Pyhälle Hengelle mahdollisuuden luoda meissä uutta elämää!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

"Älä pelkää, usko ainoastaan!"

"Hänen vielä puhuessaan tultiin synagogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli. Miksi enää vaivaat opettajaa?" Jeesus kuuli tämän ja sanoi synagogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan!" (Mark. 5:35,35.)

Ihminen voi kuolla luonnollisen kuoleman tai hengellisen kuoleman. Molemmat kuolemat koskettavat meitä syvästi. Jos ikääntynyt ihminen kuolee uskossa, luonnollisen kuoleman, se ei ole tappio, vaan voitto, koska Kristuksen voitto kuolemasta luetaan hänen hyväkseen ja hän saa lahjaksi iankaikkisen elämän ylösnousemuksen päivänä Jeesuksen ansioiden tähden. Ikääntyneen ihmisen kuolema on lepoon pääsemistä, josta voi kiittää Jumalaa.

12-vuotiaan lapsen sairastuminen ja kuolema on kova paikka. Se murtaa läheisten sydämet syvältä. Tästä surusta toipuminen vie paljon aikaa. Elämä tuntuu pysähtyvän kokonaan. Vastausta vaille jääneet miksi? -kysymykset painavat mieltä vuodesta toiseen. Kuitenkin niiden kanssa on jatkettava matkaa ja jätettävä asiat Herran käteen uskossa Jeesuksen Kristuksen armoon, ja turvauduttava hänen lupaustensa kantavaan voimaan.

Jairoksen, kotoaan saama viesti 12-vuotiaan tyttärensä kuolemasta, oli raskas isku, mutta Jeesuksella oli heti hänelle rohkaiseva elämän sana: "Älä pelkää, usko ainoastaan!" Juuri näitä sanoja Jairos tarvitsi tällä hetkellä kaikkein eniten. Uskon kautta hän sai tyttärensä takaisin Jeesuksen rakkauden kosketuksen ansiosta. Jeesus ei jätä koskaan häneen turvautuvaa surun ja epätoivon valtaan.

Jos uskovan kodin lapsi luopuu uskosta ja maailma vie hänet kauaksi Jumalasta ja Jumalan tahdon seuraamisesta, vanhemmat voivat menettää toivonsa lapsensa pelastumisesta. Lapsen hengellinen kuolema, on uskoville vanhemmille suuri menetys ja epätoivon paikka. Tässä tilanteessa uskoa koetellaan kovasti. Vihollinen tekee asian vielä vaikeammaksi kuiskaamalla, ettei rukouksista ole enää mitään apua, niitä ei kuulla, eikä niihin vastata. "Miksi enää vaivaat opettajaa?", on sana, joka voi lannistaa esirukoustyön kokonaan.

Jeesuksella on huolestuneille vanhemmille hyvä ja rohkaiseva sana: "Älä pelkää, usko ainoastaan!" Usko ottaa todesta Jeesuksen voiton kaikkien mahdottomiltakin näyttävien asioiden yli ja luottaa Jeesuksen luomisvoimaan herättää kuolleet. Jumalan ihmeet ja hänen kirkkautensa nähdään uskon silmin. Näillä silmillä meidän tulisi katsella elämää ja luottaa Jumalan armoon ja rakkauteen!

tiistai 21. elokuuta 2018

Ystävä palvelee herraansa mielellään!

"En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni." (Joh. 15:15.)

Palvelijat, rengit, piiat ja orjat ovat joko kiittäneet tai kironneet isäntiään, riippuen siitä miten heitä on kohdeltu ja miten heihin on suhtauduttu siinä talossa, jossa he ovat tehneet työtä. Pakottaminen ja alistaminen herättävät aina vastahengen, mutta vapaaehtoisuus ja ihmisen kunnioittaminen ja hänen ajatustensa kuunteleminen ja kuuleminen luovat myönteisen ilmapiirin.

Jeesuksen ei ollut vaikea palvella, koska hän rakasti niin paljon niitä, joita hän palveli. Hallitsija, joka palvelee alamaisiaan, rakastaen heitä, saa alamaiset tottelemaan ja palvelemaan hallitsijaa vapaaehtoisesti, iloisella mielellä. Jeesus eli keskellämme palvelijana. Hänen asemansa johtajana ei siitä kärsinyt, vaan vahvisti sen. Vapaaehtoisessa rakkauden palveluksessa on jotakin suurta. Se ilmaisee suhteen laadun, onko se ystävyyttä vai hyväksikäyttöä. Ystävä ajattelee aina toisen parasta, mutta hyväksikäyttäjä omaa parastaan.

Jeesus sanoi: "Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä." (Joh. 15:14.)

Vapaaehtoisuudelle perustuvassa rakkauden alistussuhteessa Jeesukseen Kristukseen näkyy taivaan ilmapiiri. Siinä ei ole yhtään ylimielisyyttä, ei vallan- eikä kunnianhimoa, jonka hedelmänä on orjuus, viha ja kapina. Ystävä palvelee herraansa mielellään! Rakkauden kautta vaikuttava usko ja sen hedelmänä kuuliaisuus Herraa kohtaan, täyttävät elämän rakkaudella, ilolla ja rauhalla sekä maassa että taivaassa!

maanantai 20. elokuuta 2018

Mustikkaretken onnellinen loppu

Maanantaina, aamupäivällä, 6.8.2018 lähdin keräämään Karpalolle mustikoita. Sää oli sateinen. Kun sain sangon täyteen, laitoin sen kuusen alle sateelta suojaan. Sinne se jäi. En löytänyt. Alue oli minulle tuntematonta ja lähdin väärään suuntaan ja kadotin sankoni. Karpalon kokki soitti minulle metsään ennen sankoni katoamista ja kerroin hänelle, että kerään vielä poimurillisen ja tulen sitten Karpaloon tuomaan komeita isoja mustikoita. Tulin metsästä vain poimurin kanssa. Iltapäivällä menin etsimään sankoa, en löytänyt, vaikka etsin todella ja rukoilin Jumalalta apua. Pois lähtiessäni löysin hyvän marikon, jonne tulisin tiistaina poimimaan. Tiistaina etsin sankoa ja rukoilin, että löytäisin sen, en löytänyt. Iltapäivällä menin uudelleen etsimään kadonnutta sankoa. Etsin ainakin kolme tuntia ja merkitsin punaisella nauhalla, missä olin kulkenut, en löytänyt. Keskiviikkona, aamupäivällä keräsin mustikoita. En etsinyt sankoa. Iltapäivällä tulin viimeistä kertaa mustikkaan sillä viikolla. Rukoilin, että Herra johtaisi sen tielleni, jos se olisi hänen tahtonsa. Olin keskiviikkona 8.8. 2018 viimeistä kertaa mustikassa ja kotiin lähdössä. Yhtäkkiä astuin suoraan kadottamani marja sangon eteen. Aivan säikähdin, että siinäkö se nyt on. Meni pieni hetki, että tajusin, että totta se on. Heittäydyin heti puun juurelle kiittämään Jumalaa. Kiitos myös teille rukouksista. Herra on hyvä ja hän kuulee rukouksemme!

Tyyne Vanhanen: Meni metsän peittoon.
Maija Enn: Paavon Marja sanko oli kolmatta päivää hukassa Herra auttoi että hän löysi marja sangon ..rukouksella on valtava voima.
Anne Kananen: Halleluja!🙏
Kaisa Loiva: Aamen! Kiitos Herralle!
Paavo Hautala: Annoin puolet marjoista kiitollisuudesta Maijalle, joka ei pääse itse metsään keräämään marjoja!
Seija Honkanen: Kiitos Jumalalle, että marja sanko löytyi. Minä ehdin ajatella siitä sinun aikaisemmasta postauksestasi, että joku on varastanut marjat, mutta noin sakeassa metsässä voi kadottaa itsensäkin, saatikka sitten marjaämpäriä.
Paavo Hautala: Nyt ei harmita, sanko löytyi tänään 8.8. n. klo 17.30.
Tuija Kurvinen KYLLÄHÄN SIE OOT MEEÄN PAAVO.TUUN ILOISEKSI KUN KIRIJOITAT TÄNNE.YKSIN SAA NAURAA.MUTTA TARINATHAN ON TOTTA.NIINKUN SANOTAAN.TÄMÄ TARINA ON, TOSI.😊

Rauhan valtakunnassa eläminen

"Herra, virvoita minua nimesi tähden, vanhurskaudessasi päästä sieluni ahdistuksesta. Tuhoa armossasi minun viholliseni ja hävitä kaikki sieluni ahdistajat, sillä minä olen sinun palvelijasi." (Ps. 143:11,12.)

Synti ja kaikki sen seuralaiset ovat pahimpia sielun ahdistajia. Nämä ahdistajat Jeesus on voittanut ristillä ja hänen armonsa hävittää ne sydämestämme, kun tulemme Jeesuksen luo, otamme hänet vastaan, uskomme häneen ja seuraamme häntä päivin ja öin. Kristuksen vanhurskaus luettuna ja vastaanotettuna, on tie vapauteen ja rauhaan kaikilta ahdistajilta. Vihollisten tuhoaminen merkitsee pelastumista synnin vallasta uuteen elämään Kristuksen kanssa. Omaan vanhurskauteen luottava ei ole koskaan vapaa sielun ahdistajilta, mutta Kristuksen vanhurskauteen turvautuva on päässyt lepoon ja rauhaan sisäisiltä ja ulkoisilta ahdistajilta. Sentähden elämä Kristuksessa on rauhan valtakunnassa elämistä. Psalmissa 91 kuvataan Korkeimman suojeluksessa elävän ihmisen onnea. Tässä suojeluksessa elävä ihminen on turvassa sisäisiltä ja ulkoisilta uhkilta. Onnettomuudet eivät pelota eikä riistä pois rauhaa ja luottamusta Jumalan läsnäolon antamaan suojaan. Ihmiskäsin tehdyt linnat ja ihmismielen pilvilinnat ovat valheturvaa, mutta: "Sinä, Herra, olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan." (Ps. 91:2.) Rauhan valtakunnassa eläminen on mahdollista, vaikka ympärillä käydään sotaa ja aseet tuhoavat ulkoiset puitteet!

Tuntematon alue?

Tänään kävi blogillani vieras tuntemattomalta alueelta! Vieraalta planeetalta tai mahdollisesti avaruusalukselta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun blogillani käydään tuntemattomalta alueelta.