keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Saamme lävätä Hänessä!

Kun ihminen syntyy maailmaan, hän itkee ja muut hymyilevät. Kun hän kuolee, läheiset itkevät, kukaan ei hymyile. Syntyessään lapsella on kädet nyrkissä, kun hän kuolee, kädet ovat avoimena. Mitä me voimme oppia näistä asioista?

Ensimmäinen itku on äidille ja synnytyksessä mukana olevalle isälle hyvin tärkeä. Jos lapsen parkua ei kuulu heti, jotakin on vialla. Itku on vauvan ensimmäistä puhetta, jolla hän kommunikoi hoitajansa kanssa. Itkemällä hän ilmoittaa pahan olonsa ja herättää hoitajansa huomion. Itku ja kyyneleet kuuluvat tähän elämään. Tulee kuitenkin aika, jolloin "Jumala pyyhkii joka ainoan kyyneleen", ainakin surun kyyneleet.

Nyrkissä olevat kädet voivat kuvata kahta asiaa: tarttumista johonkin tai itsensä puolustamista.

Mihin meidän pitäisi elämässämme tarttua? Kaikkein tärkein tarttumisen kohde on Jeesus ja hänen lupauksensa. Tarttumalla Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa, teemme viisaasti. Jos tartumme kiinni tähän maailmaan, ihmisiin tai omaan voimaamme, emmekä Kristukseen, niin olemme tarttuneet katoavaan ja hukumme sen myötä.

Aamuin illoin meidän olisi hyvä valita Jeesus ja hänen sanansa elämämme ykkösasiaksi. Kun rakkaus Jeesukseen saa olla elämämme kannustimena, niin häijyyden henki pakenee pois ja Herran Henki saa yhä enemmän tilaa sydämessämme.

Henki tekee elämän eläväksi ja sana vahvistaa sen. Jumalan sanassa on elämä, Jumalan elämä. Kun otamme vastaan sanan, niin otamme vastaan Jumalan elämän ja hänen voimansa. Raamatussa meitä kehotetaan "elämään jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta".

Meidän ei tarvitse puolustaa elämäämme nyrkein. Meillä on Jeesuksen lähettämä Puolustaja, joka on Pyhä Henki. Hän puolustaa ja sotii meidän puolestamme kaikkea pahaa vastaan. Meillä on Jumalan sana, jonka auktoriteetti on kaikkein korkein ja voimallisin. Saamme elää, pelkäämättä mitään pahaa. Olemme turvassa, myös "ruumiimme asuu turvassa", tänään voimme levätä Hänessä!

maanantai 13. tammikuuta 2020

Toinen otetaan ja toinen jätetään!

"Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaan katoamattomasta. Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta" (1. Piet. 1:23.)

Jumalan sanaa verrataan siemeneen. Siemenessä on kasvin elämä kätkettynä. Kun se kylvetään hyvään maaperään, se alkaa itää ja siemenessä oleva voima vapautuu ja kasvin elämä tulee esille. Kun Jumalan sana kylvetään hyvään maahan, meidän sydämeemme, niin sanan voima avautuu ja synnyttää meissä Jumalan lapsen. Sanan tehtävänä on saada aikaan ihmisessä mielenmuutos. Kun mieli muuttuu sanan vaikutuksesta, ihminen syntyy uudesti. Hengelliset totuudet on vaikea ymmärtää, mutta Jeesuksen esittämät vertaukset luonnossa tapahtuvissa asioissa valaisevat ymmärrystämme käsittämään taivaallisia totuuksia. Vain Jumala voi antaa elämän. Kun otamme vastaan Jumalan sanan, otamme vastaan Jeesuksen ja synnymme hänen lapsekseen sanan kautta. Juurtuminen sanaan tarkoittaa juurtumista Jeesukseen, joka on "tie, totuus ja elämä". Jokaisessa Jumalan sanassa on muuttava voima, kun sen annetaan vaikuttaa sydämessä ja se uskossa sulautuu meihin, tapahtuu Jumalan ihme. Uuden luomuksen, hengellisen ihmisen syntyminen. Vanha, luonnollinen ja maallinen luonto kuolee ja Hengen mieli alkaa vaikuttaa ja Jumalan tahto ja hänen tekemisensä meissä kantaa hyvää hedelmää. Hengellinen kasvu tuo esille Jumalan rakkauden, joka on Hengen hedelmä. Hengen hedelmä on sato, joka kypsyy meissä kylvetyn Jumalan sanan vaikutuksesta. Kypsä kristitty on taivaan aarre, joka sadonkorjuun aikana korjataan talteen Jumalan luo. Tämä kaikki on Jumalan armon vaikutusta. On käsittämätöntä, että Jumala rakastaa meitä armahdettuja Junalan lapsia samalla rakkaudella, jolla hän rakastaa omaa rakasta Poikaansa Jeesusta Kristusta. Sadonkorjuun aika on tullut! Toinen otetaan ja toinen jätetään! Suokoon Herra meille sen armon, että meidät otetaan!

lauantai 11. tammikuuta 2020

Jeesus on maailman parantaja!

"Pietari alkoi puhua ja sanoi: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala katso henkilöön vaan että jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja tekee sitä, mikä on oikein, on hänelle mieleinen. Hän lähetti sanan Israelin lapsille julistaen evankeliumia rauhasta, joka tulee Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen, joka on kaikkien Herra" (Ap.t. 10:34-36.)

Vahvat perinteet ja ennakkoluulot pystyttävät muureja, jotka estävät läheisen kanssakäymisen ihmisten välillä. Evankeliumi on rauhan evankeliumi, joka tuo meidät yhteen. Evankeliumin vastaanottaminen toisi nopeasti rauhan kaikkien kansojen välille.

"Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?" (Miik. 6:8.)

Oikein tekeminen, rakkaus, laupeus ja nöyryys ovat Jeesuksen sydämeltä annettuja lahjoja meille. Ne ovat siunauksia, jotka parantavat maailmaa.

Pietarin sydän avartui erikoisen näyn kautta, jossa häntä pyydettiin syömään ravinnoksi kelpaamatonta ruokaa. Pietari ymmärsi Jumalan puheen ja opetuksen siitä, ettei meidän ihmisten pidä ajatella ja sanoa Jumalan puhdistamaa ihmistä epäpyhäksi ja saastaiseksi. Tuomitseva ja kylmäkiskoinen asenne lähimmäisiämme kohtaan on suurena esteenä evankeliumin parantavan voiman leviämiselle. Sisäinen ja ulkoinen rauha on mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kaikkien Herra. Jeesus on maailman parantaja!

Löysin lisää kolehtirahaa takin taskusta!

Halusin antaa enemmän kolehtirahaa, mitä lompakossani oli. Kävin kotona kaikki taskut läpi ja löysin 20 € sellaisen takin taskusta, jota en ole aikoihin käyttänyt. Takki oli vielä ensimmäinen, jonka taskuun sujautin käteni. Muista taskuista löysin kolikoita muutaman euron verran. Olin iloinen ja nyt minulla on ihan hyvä määrä rahaa antaa kolehtiin. Kiitos Herralle!

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Kaikki on niin pienistä asioista kiinni!

Menin tänään päivystämään Karpalo-Kirppikselle klo 12-15. Siellä kävi 23 asiakasta. Suurin osa oli turisteja. Espoosta, Lahdesta, ja muualta Etelä-Suomesta ja Australiasta asti ja myös paikallisia kuusamolaisia. Keskustelimme Australian metsäpaloista. Ulkona oli tuiskuinen keli ja kylmä viima puhalsi navakasti. Ovi oli avoinna ja näin erään rouvan vetävän matkalaukkua perässään. Pyysin häntä poikkeamaan kirppikselle. Hän kysyi linja-autoasemaa ja sanoi menevänsä Rovaniemelle. Rouva ei ajatellut tulla nyt kirppikselle, koska hänen täytyi etsiä linja-autoasema. Sain tietää, että auto lähtisi vasta puolentoistatunnin päästä. Teillä on paljon aikaa, joten ehditte hyvin tulla vaikka lämmittelemään kirppikselle, houkuttelin häntä. Rouva innostui asiasta. Hän jätti matkalaukkunsa portaille ja astui sisään. Sitten hän innostui katsomaan tavaroita. Hän löysi heti sopivan liinan ja kortteja, joita hän tarvitsi. Hän osti liinan ja 14 korttia. Hän oli oikein iloinen löytämistään tavaroista. Hän sanoi, ettei mistään kaupasta löydy tällaisia kauniita ja erikoisia kortteja. Hän viihtyi kirppiksellä oikein hyvin ja halusi keskustella asioistaan. Sitten hän oli lähtemässä pois. Ennen kuin hän astui ulos ovesta hän katsoi taakseen ja sanoi, että teille hän voi kertoa, että hän jatkaa matkaansa Rovaniemeltä Utsjoelle asti. Reakoin tähän ajatukseen hämmästyksen ja ilon vallassa. Sanoin, että siellä asuu eräs seurakuntamme jäsen, Birit. Hän tunsi Biritin oikein hyvin. Salamana keksin lähettää Biritille joululahjaksi kauniin punaiset Annen kutomat villasukat, palmikkokuviolla. Kirjoitin kortin ja lahja lähti kuin matkahuollon kautta Biritille lämmittämään hänen jalkojaan kylminä talvipäivinä. Tunsin suurta iloa tästä johdatuksesta. Pyysin ystävällistä rouvaa viemään lämpimiä terveisiä Biritille. Kotona Anne ihnmetteli kokemusta ja oli iloinen, että hänen kutomat villasukat menivät Biritille. Anne sanoi, että jo tämän kokemuksen tähden minun kannatti mennä kirppikselle. Ei voi kuin ihmetellä miten meitä johdatetaan ja kaikki on niin pienistä asioista kiinni. Jos en olisi houkutellut tuntematonta rouvaa tulemaan kirppikselle ja jos rouva ei olisi kertonut, minne hän oli matkalla, tätä ei olisi tapahtunut.

torstai 26. joulukuuta 2019

Veden kautta elämää ja terveyttä!

Vesien saastuminen on varmaan yhtä suuri uhka maailmalle kuin ilmastonmuutos.

Onko totta, että vedellä on muisti?

Kaikki lumikiteet ovat erilaisia, mutta jos lumikide sulatetaan vedeksi ja tuo vesi jäädytetään uudelleen, niin kiteestä tulee täysin samanlainen kuin se oli ennen sulattamista. Tällaisen ajatuksen luin Charlie Ryrien kirjasta "Veden parantava voima".

Kun avaruudesta löydetään eksoplaneettoja, avaruuden tutkijat ovat ensimmäisenä kiinnostuneet siitä, että löytyykö planeetalta vettä? Veden löytyminen antaa toivoa elämän löytymisestä.

Osaammeko antaa vedelle sille kuuluvan arvon?

Eko-Marketin perustamisen jälkeen haluaisin perustaa elämäntapamuutoslääketieteen hoitolan, jossa veden parantavat voimat olisivat käytössä kaikessa moninaisuudessaan.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Hyvän sanoman päivä!

Ulkomaalainen työtön tuli kysymään Karpalosta töitä. Hän sanoi rukoilleensa Jumalaa, että käynti toisi tulosta. Sijaiskokki ei osannut vastata tähän kysymykseen. Nainen lähti surullisena pois, mutta meni Eko-Kirppikselle. Kirppismyyjä, Ari, soitti minulle. Sovimme tapaamisen. Vein hänet Askeleeseen, jossa tutkimme virkailijan kanssa hänen mahdollisuutta päästä työllistämistuella töihin Karpaloon. Onni potkaisi! Hän pääsi töihin vuodeksi alkaen 7.1.2020. Onnellinen nainen sanoi, että hän sai töitä myös viime vuonna alkaen 7.1.2019. Menin sitten tilitoimistoon Raijan luokse, jossa Kuusamon ETRA ry:n asiat hoidetaan. Sitten lähdin autolle. Auton avaimia ei löytynyt mistään. Työntekijän kanssa lähdimme kotiini hakemaan auton vara-avainta. En voinut kuitenkaan lähteä vielä mihinkään, koska minun oli saatava avaimet. Etsin kaikki mahdolliset nurkat pihamaalta, jossa olin liikuskellut. Minua tuli vastaan 90-vuotias mummo rollaattorin kanssa liikkuen. Minulla oli puhelu Kuusamon poliisilaitoksen löytötavaratoimistoon samalla, kun etsin avaimia. Mummo kysyi minulta, että etsitkö jotakin, onko sinulta jotakin hävinnyt? Sanoin, että olen pudottanut auton avaimeni. Hän sanoi löytäneensä ne maasta ja hänen ystävänsä lähti viemään niitä poliisiaseman löytötavaratoimistoon, jonne minulla oli parhaillaan puhelu menossa. Asia selvisi! Sain avaimeni takaisin! Tämä päivä oli hyvän sanoman päivä, josta riitti iloa kaikille, jotka tänään tapasin ja joille kerroin päivän tapahtumista! Kiitos Jumalalle ja rehellisille ihmisille!