perjantai 31. toukokuuta 2013

Kesälomalle juhlien kautta!

 
Onnea ja Jumalan siunausta kaikille ylioppilaille, koulunsa päättäneille ja ammattiin valmistuneille!

Onnea Toni! Nyt sinulla on kaksi ammattitutkintoa, kun valmistuit kiinteistönhoitajaksi. Olet saanut myös työpaikan. Sen johdosta myös, onnittelut! Juhlien kautta on mukava jäädä kesälomalle!
Hyvää kesälomaa opettajille ja, opiskelijoille!

torstai 30. toukokuuta 2013

Kasvimaalla touhuaminen lisää yhteisöllisyyttä!

Eilen jatkoimme Matin kanssa kasvimaan tekoa. Maan valmistaminen kylvökuntoon vaatii paljon työtä. Meidän palstamme on ollut kesannolla ja siinä on paljon juolavehnää. Juolavehnän poistaminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Kylväminen on uskonvaraista työtä. Osa kylvämistäni siemenistä olivat niin pieniä ja tummia, ettei niitä näkynyt multavaossa ollenkaan. Toivottavasti juolavehnä ei tukahduta niiden itämistä ja kasvamista. Kesällä riittää perkaamista. Keräsalaatin siemenet olivat nauhassa. Tällä tavalla siemenet eivät tule maahan liian tiheään. Helteet ovat tehneet maan kuivaksi. Kasteluvesi otetaan käsipumpulla Torankijärvestä. Terho ajatteli laittaa oman vesisäiliön ja moottorilla toimivan pumpun kasvimaansa viereen. Se helpottaisi meidänkin kasvimaan kastelua huomattavasti, koska maapalstamme on pellon päässä ja sinne on työlästä kantaa vettä pellon toiselta laidalta. Eilen tuli paljon askeleita. Niitähän me karpalokurssilaiset nyt viiden viikon aikana keräämmekin, joten oli ihan mukavaa, että askeleet tulivat hyötyliikunnasta.

Pappilan pellolle oli tullut monia muitakin multapeukaloita. Seurakunnasta tutut: Armo, Soili, Suvi ja Oona touhusivat pellon toisella laidalla. Yhteinen viljelyharrastus lisää yhteisöllisyyttä ja on mukava hyödyllinen harrastus.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Diabeteksen hoitoon erikoistunut Karpalokeskus Kuusamoon!

Koillissanomat julkaisi tämän päivän (28.5.) lehdessä Meille soitettiin palstalla seuraavanlaisen kommentin:
"Paavo Hautala kommentoi perjantain 24. toukokuuta lehden juttua Kuusamon kasvavista diabetesluvuista ja diabeteksen hoitoon käytettävistä euroista.

- Meillä on vastaus tähän ongelmaan, nimittäin Terveysprojekti Karpalo. Olen elävä esimerkki siitä, kuinka projektin oppeja noudattamalla voi parantua kakkostyypin diabeteksesta. Enkä todellakaan ole ainoa. Kuusmaossa vuonna 2010 diabeteksen hoitoon käytetyillä 1,25 miljoonalla eurolla pitäisi rakentaa Karpalon menetelmällä toimiva hoitokeskus", Karpalokeskus!

Kylvämistä ja työvoiman etsimistä!

Vuokrasimme pappilan pellolta aarin maapalstan Karpalon kasvimaaksi. Minulla oli apulaisina Ari, Simo, Matti ja Niina. Saimme valmiiksi kaksi pitkää penkkiä. Toiseen penkkiin kylvin porkkanan -, retiisin - ja tillin siemenet. Toiseen penkkiin istutin neljänlaisia sipuleja, lipstikkaa, tinjamia, iisoppia ja rosmariinia.

Tänään oli lämmin hellepäivä. Vettä ei ole satanut pitkään aikaan. Toivottavasti kylvön jälkeen sataisi vettä, niin kasvu pääsisi paremmin vauhtiin. Kasvihuoneessa siemenet ovat jo itäneet. Sirkkalehdet ovat nousseet mullasta esiin.

Olen vienyt Karpaloon kaksi muovipussillista nokkosia. Nokkoset ovat nyt parhaimmillaan säilöttäväksi. Niistä saa monenlaista hyvää ja ravitsevaa ruokaa.

Markku oli tänään viimeisen päivän  Kirppiksellä töissä. Saamme Eilan Porista viikoksi Kirppiksen pitäjäksi. Hän tulee ensi maanantaina. Hänen jälkeensä tulevat Raita, Imatralta, ja Eine, Lahdesta, kuukaudeksi. Sitten ei ole tietoa kuka tulee jatkamaan työtä heidän jälkeensä. Olisiko sinulla mahdollisuus irrottautua tähän työhön  joksikin aikaa?

Niina lähtee ylihuomenna käymään kotonaan. Hän haluaa olla mukana sisarensa valmistujaisjuhlassa. Onneksi saimme Karpaloon Niinalle tuuraajat näin lyhyellä varoitusajalla. Kiitos siitä Leenalle, joka hoiti asian tosi nopeasti!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Diabeetikoille löytyy apu Terveysprojekti Karpalo -kurssilta!

Tulin käymään kotona, Loma-Ajakasta. Terveysprojekti Karpalo -kurssi jatkuu siellä huomiseen saakka. Toin eilen iltapäivällä luennoitsijana toimineen ortopedi Timo Paavilaisen lentokentälle. Hänen piti lähteä kotiin vähän aikaisemmin kurssin loppumista. Tänään pidän jumalanpalveluksen Kuusamon kirkossamme ja sen jälkeen palaan takaisin Loma-Ajakkaan. Kurssi on ollut erittäin antoisa. Vaikka olen osallistunut Karpaloprojektiin jo neljä kertaa, niin aina oppii uutta. Ohjelman sisältöön tulee koko ajan uutta tietoa uusien tutkimustulosten kautta.

Tämä on nyt kahdestoista Karpalo-kurssi, joka on pidetty. Kursseja pidetään eri puolella Suomea. Heinäkuussa ko. tapahtuma on Toivonlinnassa. Terveysprojekti Karpalon kotisivuilta löytyy tarkempaa tietoa kursseista. Seuraavan kerran tapaamme Kuusamon Loma-Ajakassa 3.-8.6.2014. Kasvisravintola Karpaloon tulee lista, johon voi laittaa nimensä ja varata paikan Kuusamon kurssille. Jos kaikki suomalaiset kävisivät tämän ohjelman läpi ja noudattaisivat saamiaan ohjeita, niin kansanterveystilanteemme olisi aivan toisenlainen. Emme olisi enää sairaustilastojen kärjessä, kuten nyt, varsinkin diabeteksen kohdalla.

Kun tulin eilen käymään kotona, niin silmäni osuivat perjantain Koillissanomien etusivun otsikkoon:
"100 uutta diabeetikkoa. Tyypin 2 diabetes yleistyy vauhdilla. Taudin yleistyminen johtuu sekä ikääntyneiden että ylipainoisten määrän kasvusta. Myös yhä nuoremmat sairastuvat."

"Kuusamo käytti vuonna 2010 1,25 miljoonaa euroa tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Diabeteksen hoitaminen maksaa kaupungille vuodessa 720 - 900 euroa / potilas riippuen siitä, hoidetaanko potilasta perusterveydenhuollossa vai erikoissairaanhoidossa."

Kuusamon kaupungin kannattaisi suositella Terveysprojekti Karpaloa kaikille diabeetikoille, niin se säästäisi miljoonia euroja diabeetikoiden hoitokuluissa. Kuusamon kaupungin kannattaisi perustaa säästyneillä miljoonilla, hoitokeskus, jossa hoidettaisiin ihmiset terveiksi Terveysprojekti Karpalon -menetelmillä.

Kuusamon kaupungin kannattaisi hankkia Kasvisravintola Karpalon lounaslippuja ja antaa niitä diabeetikoille, jotta he oppisivat syömään kasvisruokaa ja nauttimaan siitä.

Olisi hienoa, jos Kuusamosta tulisi liikuntakaupunki. Haaveenani on saada Karpalolle polkupyöriä, joita voi lainata Karpalon asiakkaille. Olen keksinyt pyörille jo nimenkin. Nimi olisi Karppis! Pyörät mainostaisivat liikkumista ja kasvisruokaa. Ne olisivat iloisen värisiä, viherkeltaisia ja karpaloilla koristeltuja. Toinen vaihtoehto olisi se, että värit olisivat Kuusamon vaakunasta, punainen ja kulta.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Ilo ja suru yhdistävät meitä toinen toisiimme

"Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa." (Room. 12:15.)

Ilo ja suru ovat voimakkaita tunteita, jotka saavat kyyneleet virtaamaan poskille. Osallistumalla lähimmäisemme iloon ja suruun samaistumme hänen kokemuksiinsa ja tulemme lähelle toisiamme. Tunteiden osoittaminen toinen toisillemme kertoo kahdenkeskisestä luottamuksesta.

Raamatussa kerrotaan palkatuista itkijöistä, joita käytettiin hautajaisissa, mutta ei palkkanaurattajista. Koomikot ja vitsien kertojat ovat palkkanaurattajia, joilla on taito saada ihmiset nauramaan.

Ilo-seminaari voisi olla mielenkiintoinen kokemus. Surullisille ja masentuneille ihmisille sellainen voisi olla vapauttava ja parantava kokemus.

Tänään olen lähdössä Terveysprojekti Karpalo -kurssille Kuusamon Loma-Ajakkaan. Mielenkiintoista nähdä keitä sinne tulee. Kurssi alkaa klo 16.30. Sää on aivan upea. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Aloitin kylvötyöt Jessican ja Vilman kanssa

Kylvin parvekelaatikoihin ja kasvihuoneeseen seuraavia siemeniä:
- porkkana, lehtisalaatti, tilli, persilja, korianteri, tinjam, lehtikaali. Taimet istutan myöhemmin.
Jessica ja Vilma olivat apulaisina puutarhahommissa. Kasvihuoneessa oli muovinen siili, johon Jessica ihastui ja halusi ottaa sen mukaansa, Ouluun. He lähtivätkin kylvötöiden jälkeen kotiin.

Roosa on kuin ruusunnuppu!


   

Roosa, kaunis prinsessa ruusunen, nukkui, siunausta odottaen. Isän kädet kantoivat, syliin Jeesuksen antoivat.
Ukin ensimmäinen runon säie, Roosalle!

Roosan kummi, Marko, sanoi minulle tänään, että eilen oli Eerikan nimipäivä. Roosa Marjut Eerika vietti siis ensimmäisen nimipäivänsä samana päivänä, kun tuo nimi hänelle annettiin. Tämä oli merkittävä havainto. Kiitos Marko!
Nyt minulle selvisi, miksi sanoin eilen Annelle, että lauletaan Roosalle, onnentoivotuslaulu? Anne sanoi, ettei se laulu sovi nyt tähän tilaisuuteen. Jos olisimme tienneet, että silloin oli Eerikan nimipäivä, laulu olisi ollutkin aivan paikallaan. Olisi vain pitänyt spontaanisti aloittaa laulu heti, kun se tuli mieleen! Sydämen ääni on yleensä oikea!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Saanko esitellä: Roosa Marjut Eerika Hautala!

Sinin ja Terhon tyttären ristiäiset oli koskettavan kaunis ja herkkä tilaisuus. Oulun adventtiseurakunnan pastori Juha Mikkonen piti puheen, jossa hän totesi mm., etteivät lapset tule maailmaan meidän tahdostamme. Lapset eivät ole itsestään selvä asia, vaan he ovat meille uskottuja lahjoja. Lasta ei siis "tehdä", vaan hän on taivaasta annettu lahja. Sini ja Terho ovat saaneet taivaan lahjan, jota he ovat odottaneet ja jota he rakastavat. Jeesus piti lapsia suuressa arvossa. Hän rakasti heitä ja hänellä oli heille aikaa. Näin meidänkin kohdalla tulisi olla.

"Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskettaisi heitä, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Kun Jeesus näki sen, hän närkästyi ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä."

Lapset ovat esikuvia Jumalan valtakunnasta. Lasten usko ja luottamus vanhempiinsa on aitoa ja vilpitöntä. Tällainen suhde meillä tulisi olla Jeesukseen ja hänen valtakuntaansa.

Ennen siunausrukousta Juha esitteli lapsen kummit. He ovat: Sinin ja Terhon naapurit, Anne ja Marko Siliämaa ja Sinin veli Jarkko Määttä.

Jännityksellä odotimme tietoa lapsen nimestä. Millä nimellä voimme häntä kutsua? Sini oli keskustellut naapurin rouvan kanssa nimen antamisesta. Naapuri oli sanonut, ettei nimeä keksitä, vaan nimi annetaan ylhäältä, niin kuin lapsikin. Kun nimi tulee vahvana "ilmoituksena" sydämelle, niin siitä tietää, että se on juuri oikea nimi. Molemmille vanhemmille tulee varmuus siitä, että nimi on oikea ja sopiva. Oikeaa nimeä ei tarvitse vaihtaa koko elämän aikana.

Kun Juha ilmoitti lapsen nimen, niin yllätys oli suuri. Kukaan meistä ei osannut arvata nimeä oikein. Neljännen lapsenlapsemme nimeksi tuli: Roosa Marjut Eerika
Kun Terho oli kertonut Juhalle tyttärensä tulevan nimen, niin heillä molemmilla oli ollut liikutuksen kyyneleitä silmissään.

Roosa tarkoittaa kukista kauneinta eli ruusua. Lisäksi se tarkoittaa kaunista väriä, kuten Sinikin. Marjut on Sinin toinen nimi, joten äidin suvun nimi on kauniisti mukana. Eräs Marjutin kantanimistä on Maria, joka merkitsee: "toivottu lapsi". Roosa on kauan kaivattu ja toivottu lapsi. Marjut on Sinin toinen nimi ja Mikaelin etunimi on Terhon toinen nimi. Sisarukset kantavat äitinsä ja isänsä nimiä ja seuraavat näin heidän jälkiään ja siirtävät suvun geenit seuraaville sukupolville. Kolmannella nimellä on yhteys Hautalan "kuningassuvun" kaukaiseen esi-isään Erikiin. Eerika on Erikin sisarnimi, joka merkitsee "yksin hallitseva, mahtava". Se tarkoittaa myös "kanervaa", joka kertoo pohjoisen maaperän kauneudesta ja juurista. Kanervan kukka on myös roosan värinen, joten se sopii hyvin Roosalle.
 

Hautalan ja Määtän suvun kaunis sinisilmäinen prinsessa on saanut juhlallisen nimen: Roosa Marjut Eerika Hautala!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Huomenna arvoitus ratkeaa!

Suvi ja Toni tulivat lasten kanssa Kuusamoon huomisia Sinin ja Terhon tyttären ristiäisiä varten. Huomenna saamme sitten tietää millä nimellä voimme tyttöä kutsua. Sini ja Terho ovat olleet hyvin salaperäisiä nimen suhteen. He eivät ole kertoneet sitä kenellekään, ei edes Mikaelille. Vielä ehditte arvailla, mikä nimi olisi?
Katsotaan arvaako kukaan oikein?
Tytär syntyi Matildan päivänä. Matilda olisi ollut hyvä nimi, mutta Sinin ja Terhon ystävillä on jo Matilda, joten he eivät halunneet antaa samaa nimeä.

torstai 16. toukokuuta 2013

Kurjenmiekat asetettiin pituusjärjestykseen kuvausta varten!

Tänään aamulla, kun vein Mikaelin Porkkatörmän päiväkodille valokuvaukseen, niin huomasin, että järvet ovat nyt vapautuneet jäistä. Tänään on ollut kesäisen lämmin päivä, myös "arktisella" Koillismaalla.

Mikaelin hoitoryhmän nimi päiväkodissa on: "Kurjenmiekat". Oli mukava seurata, kun Kurjenmiekat järjestettiin pituusjärjestykseen ja he marssivat huoneeseen, jossa valokuvaus suoritettiin. Yksi Kurjenmiekka puuttui. Mikael oli pisin, erään toisen pojan kanssa. Valokuvauksen aikana olin poissa huoneesta. Kysyin sitten autossa, että minkälaisen ilmeen sinä otit kuvaushetkellä? Mikael laittoi huulet tiukasti yhteen ja hymyili, ja sanoi, että tällaisen. Kerroin hänelle kahdesta erikoisesta ilmeestä, joka minulla on lapsena ollut, ekaluokan kuvassa ja meillä kotona otetussa kuvassa. Näytin nuo ilmeet hänelle. Mikael jäi miettimään, mitä ilmeet kertovat ja eleet puhuvat. Sitten hän kysäisi, että onko se kaverisi jo tullut? Ketä kaveria sinä tarkoitat, kysyin? Tipiä! Ai, Tipi! Joo, kyllä se on jo tullut. Mikael tarkoitti västäräkkiä, jolle olen antanut nimeksi, Tipi. Kerroin missä tilanteissa olin nähnyt Tipin. Kerroin myös aamulla näkemistäni kurreista, kuinka ne kisailivat naapuritalon männyssä ja niillä näytti olevan hyvin hauskaa. Ne varmaan iloitsivat kesästä, niin kuin mekin. Mikael olisi halunnut minun jäävän hänen kanssaan leikkimään, mutta minun piti rientää töihin, valmistelemaan tulevia kesäjuhlia ja Karplo-kurssia, joka alkaa ensi viikon tiistaina, Loma-Ajakassa.

Vuohenputki on hyvä salaattikasvi

Näin viime yönä erikoista, unta. Olin jossakin ryhmässä, jossa esiteltiin villiyrttejä. Joku sanoi nimeni ja minun vuoroni oli esitellä yksi villiyrtti ja verrata sitä johonkin tunnettuun henkilöön. Avasin kansioni. Olin valinnut vuohenputken. Kerroin vuohenputkesta kaiken, minkä tiesin. Sanoin mm., että se on hyvä salaattikasvi.
Sitten minun piti mainita tunnettu henkilö, johon vertaisin esittelemääni yrttiä, perusteluja ei tarvinnut sanoa. Sanoin: Paavo Lipponen.
Löydät tietoa vuohenputkesta seuraavista linkeistä:

Kuvat aiheesta vuohenputki 

Vuohenputki – Wikipedia

Vuohenputki on ruokaisa rikkaruoho | Yle Uutiset | yle.fi

Arktiset aromit - Vuohenputki

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Matkakertomuksen päätössanat!

11.5. klo 16.00 pääsin lähtemään Kemistä Kuusamoon. Puhelimeeni oli tullut monia soittoja. Vastasin niihin kaikkiin kotimatkan aikana. Ranuan kohdalla olin nälkäinen. Rukoilin, että löytäisin hyvän ruokapaikan. Löysin sellaisen. En muista ravintolan nimeä, mutta siellä oli seisovaan pöytään katettu monenlaista ruokaa, josta oli hyvä valita sopivaa. Ravintolassa oli sillä hetkellä eräs toinen ruokailija. Hän oli menossa Pudasjärvelle ja sieltä seuraavana päivänä Rukalle. Hän oli putkimies, joka oli reissutyössä Mainostin hänelle Karpaloa ja rohkaisin häntä tulemaan Karpaloon syömään, kun hän tulee seuraavana päivänä Rukalle. Söimme tukevasti ja lähdimme sitten ajelemaan kumpikin omaan suuntaamme. Ajelin rauhallisesti, tasaista vauhtia kohti Kuusamoa. Olin kotona klo 21.30. Mittariin tuli 679 km. Hyvät kokemukset jäivät rohkaisemaan ja siunaamaan. Kävimme tapahtumia läpi kohta kohdalta Annen kanssa, joka halusi tietää, että miten matka meni? Kiitos Herralle varjeluksesta ja suurista siunauksista matkan, aikana.

Olin yöllä unessa vesimassojen ympäröimänä!

Viime yönä näin unta suurista, vesimassoista. Vesi nousi nousemistaan kuin vedenpaisumuksen aikana. Olin Annen ja jonkun nuoren kanssa korkean talon ylimmäisessä kerroksessa. Juoksimme sinne vesimassojen edellä ja kiipesimme nopeasti yhä ylemmäksi. Ajattelimme, ettei vesi voi nousta niin korkealle kuin talo on. Näimme ikkunasta suuret vesimassat. Vesi oli noussut jo talon puoleenväliin saakka. Ihmettelin, että miksi nyt on tullut uudelleen vedenpaisumus, vaikka Jumala on sanonut, ettei hän hukuta ihmiskuntaa enää vedellä? Sitten muistin tarkemmin tuon ajatuksen, jonka Jumala sanoi vedenpaisumuksen jälkeen: "Minä en koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin nyt olen tehnyt." (1. Moos. 8:21.) Vesi voi siis nousta korkealle, paikallisesti, jossain päin maapalloa, mutta ei kaikkialla samanaikaisesti. Katastrofit voivat olla suuria paikallisesti ja ihmiset luulevat maailmanlopun tulleen. Heräsin siihen, kun pohdin mielessäni, että miten tässä nyt käy? Heräsin ja katsoin ulos ikkunasta. Vettä satoi, mutta vain tihkumalla. Maa oli paikka paikoin orastavan vihreää. Aamulla ajattelin, että onkohan nyt yöllä tapahtunut jokin suuri onnettomuus jossakin päin maailmaa tai tapahtuukohan sellainen lähiaikoina? Herra varjele maatamme ja kansaamme ja muitakin kansoja tuhoa tuottavilta onnettomuuksilta!

Koimme yhdessä hengellisen kevätsateen virvoitusta!

Torniossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen kuulijat pyydettiin syömään. Ruokailun yhteydessä oli mahdollisuus tutustua uusiin ystäviin ja luoda heidän kanssaan kontakteja. Maahan muuttaneita ulkomaalaisia oli paikalla tavallista enemmän. Osa heistä osasi puhua suomea jo melko hyvin, mutta osa pystyi kommunikoimaan vain englanniksi. Kutsuin kaikkia maahanmuuttajia ja suomalaisia tulemaan yhdessä Kuusamoon 7.-8.6. järjestettäville kesäjuhlille. Ehdotin Tornion seurakuntaa järjestämään yhteisen linja-autokuljetuksen kemiläisten ja oululaisten kanssa. Lupasin etsiä Kuusamosta edullista majoitusta. Tuli tässä mieleen, että voisiko majapaikkana olla vaikkapa Loma-Ajakka Kuusamon Juumassa. Pitääpä ottaa yhteyttä Leenaan ja Ristoon ja kysellä heiltä mahdollisuutta majoittaa juhlavieraitamme. Siellä olisi mahdollisuus syödä aamiainen jne. Kuusamossa tammikuussa vieraillut Cyrus Jebraeil tuli tervehtimään minua tilaisuuden päätyttyä ja hän toi kirppistavaroita Kuusamon kirppistä varten. Oli mukava tavata hänet iloisena, aurinkoisena ja energisenä, kuten viimeksikin, Kuusamossa. Tapasin myös Vapaakirkon nuoren pastorin ja hänen albanialaisen vaimonsa ja monet muut tutut ja tuntemattomat länsirajalla asuvat uskovat.

Veeran mies oli halvaantunut viisi kuukautta sitten. Veera kysyi, että tulisinko katsomaan hänen miestään Keminmaan terveysasemalle? Lupasin käydä Niiloa katsomassa. Veeran autossa Tornion jumalanpalvelukseen tullut Tiina-sisar toivoi, että tulisimme samalla reissulla tervehtimään hänen ikääntyneitä vanhempiaan, jotka asuvat vielä kotonaan Keminmaassa. Mairelle ja kahdelle autossani matkustavalle ulkomaalaiselle sopi tämä järjestely oikein hyvin, joten teimme nämä vierailut yhdessä. Niilo ilahtui ja piristyi kovasti vierailusta. Sain rukoilla hänen puolestaan ja myös samassa huoneessa toipuvan kuusamolaissyntyisen miehen puolesta ja hänen henkilökohtaisen avustajansa puolesta. Tunsin sydämessäni, että tällä vierailulla oli tärkeä merkitys, samoin kuin Tiinan vanhempien luona käynnillä. Keminmaan terveysasemalta ei ollut pitkä matka Irjan ja Onnin luokse. Irja oli puutarhassa, kun tulimme yllätysvierailulle ja Onni tuli tuota pikaa ulos toivottamaan meidät kaikki tervetulleiksi, kotiinsa. Tunsimme olevamme tervetulleita, vieraita. Aivan kuin meitä olisi odotettu saapuvaksi tähän ystävälliseen kotiin. Onni on tehnyt pitkän päivätyön opettajana ja tämän työn ohessa hän on toiminut myös kanttorina Keminmaassa ja muuallakin Suomessa. Olohuoneen seinustalla seisova piano ja seinällä riippuvat viulut kertoivat, että talossa asuu musikaalista ja soittotaitoista väkeä. Irja ja Onni ovat olleet ja ovat edelleenkin ev.lut. srk:n aktiivisia jäseniä Keminmaassa. Ehdotin, että laulaisimme Konsta Jylhän ja Seppo J. Järvisen laulun: "Uutta virttä nyt laulaa". Onni ihastui laulun kauneuteen ja halusi laulaa sen uudelleen. Hän istuutui pianon eteen ja säesti laulua hyvin tottuneesti, vaikka laulu olikin hänelle aivan vieras ja minulla oli mukanani ainoastaan tavallinen SL laulukirja, jossa ei ollut molemmille käsille tarkoitettuja nuotteja. Laulu oli kuin tuulahdus taivaasta. Sydämet virkistyivät kuin keväinen luonto kevätsateen vaikutuksesta.

Marjatta järjesti kotiinsa avoimen hengellisen kotikokouksen!

Marjatta Ketola järjesti tänään 14.5.2013 klo 18 kauniissa kodissaan avoimen hengellisen kotikokouksen. Perinteiset virret, Paavon, Tuomon ja Sepon Raamatusta pitämät puheet olivat rakentavia ja innoittavia. Marjatta oli kattanut runsaan juhlapöydän seuraväen iloksi. Kiitos Herralle ja kaikille tilaisuudessa mukana olleille hyvästä illasta ja tietysti talon emännälle, Marjatalle, joka oli nähnyt paljon vaivaa meidän tähtemme!
Raamattu vakuuttaa, ettei Herran sana tyhjänä palaja! Tähän voimme uskossa luottaa!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ilo tulee täydelliseksi Pojan kautta!

Saarnatekstini Torniossa 11.5.2013 oli 1.Joh. 1:1-4.

"Mikä on alusta asti ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me julistamme myös teille, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme. Meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tämän me kirjoitamme, että ilomme olisi täydellinen."

Evankeliumin kuuleminen ja vastaanottaminen tuo elämän ja ilon. Elämän sana on sitä leipää, joka tulee alas taivaasta. Ilman tätä leipää hengellinen elämä ei ole mahdollista. Opetuslapsilla oli etuoikeus nähdä ja kuulla elämän sanaa aivan kuin suorana lähetyksenä paikan päällä, koska lihaksi tullut sana oli heidän keskellään. Kuuleminen, näkeminen ja koskettaminen loivat vahvan yhteyden Kristukseen ja sana tuli lihaksi myös opetuslapsissa, jotka saarnasivat Kristusta Hengen johdossa ja voimassa. Jokaisen saarnan tarkoituksena on luoda yhteys Kristukseen. Kun yhteys Kristukseen tulee sanan kautta, niin silloin tulee myös todellista Hengen yhteyttä kuulijoiden kesken. Jeesus on yhteyden Herra. Jos sanan julistajalla ei ole henkilökohtaista yhteyttä Jeesukseen Kristukseen, niin kuulijat eivät välttämättä saa vahvaa ruokaa ja he voivat jäädä nälkäisiksi ja janoisiksi. Saarnaajilla ja opettajilla on suuri vastuu. Elämän sanasta puhuminen tuo kuulijat valoon. "Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä." Valoon tuleminen ja valossa vaeltaminen muodostavat todellisen kristittyjen yhteyden. Keskinäisellä yhteydellä ja Jeesuksen Kristuksen puhdistavalla verellä on yhteys keskenään. Syntien tunnustaminen, niistä luopuminen, anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen, Jumalan ja lähimmäisten rakastaminen, kuuliainen ja pyhä elämä ja rohkea luottamus Jumalaan ovat teemoja, joihin apostoli Johannes haluaa kiinnittää huomiomme. Jos pysymme sanassa, niin pysymme silloin myös Isässä ja Pojassa ja Pyhä Henki varjelee meidät maailmalta, vääriltä hengiltä ja laittomuudelta.

"Jolla on Poika, sillä on myös elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää." (1. Joh. 5:12.)

Ilo tulee täydelliseksi Pojan kautta!

Jumala on halukas antamaan anteeksi! Miten on meidän laitamme?

Joonan kirja paljastaa meille Jumalan - ja ihmisen luonteen eron. Jumala on paljon halukkaampi antamaan katuvalle anteeksi kuin me ihmiset.

Joonalle tullut Herran sana koski Niiniveä. Niinive oli Assyrian yli 120 000 asukkaan pääkaupunki. "Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä, laidasta laitaan kolme päivän matkaa." (Joona 3:3.) "Tuohon aikaan Ninive oli noin seitsemän neliökilometrin laajuinen, siellä oli 15 porttia ja 18 kanavaa toi vettä kaupunkiin." (Wikipedia). Kaupungissa oli myös paljon eläimiä. Kuningas Sanherib rakennutti yhden Mesopotamian vanhimmista kaupungeista loisteliaaksi valtakuntansa ylpeyden aiheeksi n. 700-luvulla eaa. Uudet argeologiset löydöt ovat paljastaneet, että maailman suuriin ihmeisiin kuuluvat riippuvat puutarhat eivät olleetkaan Babylonissa, vaan Niinivessä. Suuret kauniit palatsit kätkivät sisäänsä epäjumalanpalvelusta, väkivaltaa, raakuutta ja muita kauhistuksia. Profeetta Naahum kutsuu Niiniveä verivelkojen kaupungiksi. Jumalan arvion mukaan Niiniven asukkaat eivät tienneet, "kumpi käsi on oikea ja kumpi vasen". Tämä kuvasti sitä tietämättömyyttä, mikä ihmisillä oli oikeasta Luoja-Jumalasta ja hänen tahdostaan.

Joona tarkoittaa heprean kielellä kyyhkystä ja Amittain poika totuuden poikaa. Jumala valitsi "kyyhkysen" kaltaisen "totuuden pojan" viemään tuomion sanoman Niiniven asukkaille.

"Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan, koska sen pahuus on noussut minun kasvojeni eteen." (Joona 1:2.)

Joona kyllä nousi, mutta lähti päinvastaiseen suuntaan. "Kyyhkysen" olisi pitänyt lentää itään, mutta lentosuunta oli länsi. Profeetta Joona pakeni Jumalaa ja saamaansa lähetystehtävää. Joona oli heprealainen ja lähetyskohde oli suuri pelottava Israelin vihollinen Assyrian Niinive. Myöhemmin Joona perustelee Jumalalle pakonsa syytä seuraavin sanoin:

"Voi, Herra! Enkö minä sitä jo sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä kiirehdin pakenemaan Tarsiiseen. Minä näet tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja että sinä kadut suunnittelemaasi onnettomuutta." (Joona 4:2.)

Pakenevan Joonan tie lähti kulkemaan alaspäin. Alas Jaafoon, alas laivaan, alas laivan ruumaan, lopulta alas meren syvyyteen ja suuren kalan vatsaan. Nöyrtymisen jälkeen, rukousvastauksena, tie lähti kulkemaan jälleen oikeaan suuntaan, Jumalan tahdon tielle. "Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa. Rukoukseni tuli luoksesi sinun pyhään temppeliisi." (Joona 2:8.) Joonan kokemuksen kautta laivassa olleet merimiehet oppivat tuntemaan Herran, taivaan Jumalan, Luojan, joka on tehnyt meren ja kuivan maan. Heitettyään Joonan mereen "Miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia." Samaan aikaan, kun merimiehet uhrasivat ja tekivät lupauksia Herralle, Joonakin "uhrasi" ja teki lupauksen kalan vatsassa. "Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen tahdon täyttää. Pelastus tulee Herralta." Joonalle tuli pelastus kolmen päivän päästä siitä, kun suuri kala nielaisi hänet. "Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle." Joonan kirja vakuuttaa meille myös sen tosiasian, että luonto on täysin Jumalan hallinnassa. Näemme, miten meri, tuuli, kala, mato ja kasvi tottelevat Jumalan käskyä. Ihmisen pitäisi totella samalla tavalla!

Tämä kertomus tuntuu uskomattomalta, mutta Jeesus tunnustaa sen tosikertomuksena. On ihmeellinen asia, että Joona on ainoa profeetta Raamatussa, jonka kokemukseen Jeesus vertaa omaa kokemustaan ja sanoo tämän olevan ainoa Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvä merkki. Katso Matt. 12:39-41.

Kun Joona saa uudestaan Herran sanan, niin hän nousee heti ja menee Jumalan osoittamaan lähetyskohteeseen ilmoittamaan Herran sanan.

"Joona alkoi kulkea kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja julisti kulkiessaan: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." (Joona 3:4.)

"Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kun tieto tästä saavutti Niiniven kuninkaan, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui yltään viittansa, verhoutui säkkiin ja istuutui tuhkaan." --- Sitten kuningas antoi käskyn: "Olkoot ihmiset ja eläimet säkkeihin puettuina ja huutakoot väkevästi Jumalan puoleen. Kääntykööt he itse kukin pois pahalta tieltään ja hylätköön väkivallan, joka tahraa heidän käsiään. Kenties Jumala vielä katuu päätöstään ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme tuhoudu."

"Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltään, Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä toteuttanut sitä." (Joona 3:10.)

"Mutta Joona pahastui tästä kovin ja suuttui." (Joona 4:1.)

Vaikka Joona tiesi Jumalasta viisi tärkeää asiaa, niin se ei auttanut häntä iloitsemaan näistä Jumalan ominaisuuksista. Mitkä olivat ne viisi asiaa, jotka Joona tiesi Jumalasta? (Joona 4:2).

Jumala on:
1. Armahtavainen
2. Laupias
3. Pitkämielinen
4. Hyvin armollinen
5. Katuu suunnittelemaansa onnettomuutta

Joona ei saarnannut Niiniveläisille turhaan. Saarna sai aikaan suuren herätyksen, katumuksen ja totisen parannuksen koko kansan keskuudessa. Jumalan suuri armo kirkastui pakanoille tämän kokemuksen kautta. Joona olisi voinut iloita Jumalan ja kansan kanssa työnsä tuloksista, suuresta sielusadosta, mutta Jumalan puhuttelun jälkeenkin Joona sanoi olevansa vihainen Jumalalle kuolemaansa asti ja vakuutti vihansa olevan oikeutettua.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Sapatti 11.5.2013 Torniossa

Sapattiaamuna 11.5. oli ehdittävä kymmeneksi Tornioon. Ulla tuli säkähtäneenä ulkoa ja sanoi, että hän on peruuttanut autoni kylkeen ja nyt ovi on rytyssä. Kiire ja väsymys olivat heikentäneet hänen huomiokykynsä niin paljon, ettei Ulla uskaltanut lähteä ajamaan Tornioon, vaan pyysi miehensä autokuskiksi. Kaikella on joku tarkoitus ja ikävien asioiden merkitys selviää usein vasta ajan kanssa.

Hain Kemin keskustasta Mairen ja kolme nuorta maahanmuutajaa, jotka halusivat lähteä Tornion jumalanpalvelukseen. Kemiläiset halusivat tulla kaikki Tornioon, yhteiseen jumalanpalvelukseen. Tornion kirkko tuli täyteen kuulijoita. Klo 10 oli teepöytä ja klo 11 alkoi jumalanpalvelus. Arvo johti jumalanpalveluksen ja hänen vaimonsa Marjatta rukoili tilaisuudelle Jumalan siunausta. Seitsemän maahanmuuttajaa, jotka olivat: Keniasta, Nepalista ja Intiasta, lauloivat kolme reipasta hengellistä laulua. Monet heistä opiskelevat sairaanhoitajiksi Kemissä ja asuvat samassa kaupungissa. Eräs heistä valmistuu sairaanhoitajaksi tänä keväänä.

Raamatuntutkistelun kohteena oli Joonan kirja.

Jatkan tästä myöhemmin...

Jeesuksen näkeminen on parasta mitä voimme toivoa kokevamme!

Ennen perjantai-illan kokousta minulle tuli vahva tunne siitä, että minun pitää käydä katsomassa seurakuntamme jäsentä, lähes 90-vuotiasta, Siiriä. Maire tiesi hänen osoitteensa, palvelutalon, jossa hän asui. Monien vaiheiden kautta pääsimme hänen kotiinsa, hoitajan avatessa meille oven. Siiri ei ollut kotona. Hoitaja näki viestin, että Siiri oli viety sairaalaan. Menimme etsimään Siiriä sairaalasta, jonne hänet oli viety. Siiri ei ollut ko. sairaalassa. Meni tovi ennen kuin selvisi, että Siiri oli siirretty toiseen sairaalaan. Jatkoimme etsimistä. Tulimme sairaalaan. Siiri ei ollut sillä osastolla, jonne tulimme. Meni jälleen tovi, ennen kuin selvisi, että Siiri oli toisella osastolla, huoneessa yhdeksän. Lopulta löysimme Siirin kolmen hengen huoneesta. Siiri nukkui keskimmäisellä vuoteella. Hän oli peiton alla kuin linnunpoikanen pesässään. Siiri heräsi heti, kun astuin hänen vuoteensa viereen. Kun hän näki ja tunsi minut, niin kasvoille tuli valoisa ilme. Kun kerroimme Siirille, että olemme etsineet häntä monesta eri paikasta, niin hän sanoi, että "etsivä löytää". Siirillä oli selkeät ajatukset ja -puhe. Rukoushetken jälkeen Siiri muistutti minua siitä, että tulisin hänet siunaamaan, kun hänestä aika jättää. Lupasin tehdä niin, jos Herra suo. Koin sydämessäni, että Siirin luona käynti oli tärkeä hetki. Mietin, että olikohan tämä viimeinen näkeminen elävien maassa tässä ajassa? Herra tietää! Siirin luota menimmekin suoraan Kemin Adventtikirkolle pitämään hengellistä kokousta.
 
Perjantai-iltana 10.5. klo 19.00 saarnani aiheena oli Jeesuksen kirkastaminen kasteen yhteydessä, kirkastusvuorella, ja kreikkalaisten tullessa katsomaan Jeesusta hänen Jerusalemiin ratsastamisen aikaan. Kreikkalaiset eivät päässeet pakanain esipihaa lähemmäksi Jeesusta, koska Jeesus oli tuolla hetkellä temppelin siinä osassa, jonne vain juutalaiset saivat tulla. Jeesuksen opetuslapset, Filippos ja Andreas, saivat tietää kreikkalaisten toivomuksen ja halun nähdä Jeesuksen. He menivät puhumaan siitä Vapahtajalle. Jeesus halusi tavata nämä, häntä etsivät kreikkalaiset, henkilökohtaisesti. Tapaaminen oli tärkeä. Isän nimi kirkastettiin myös pakanoille, Jeesuksen kautta. Jeesus on koko maailmalle kirkastettu Vapahtaja ja Herra. Jeesuksen koko elämä, hänen persoonansa ja tekonsa, syntymästä kuolemaan saakka, kirkastivat Isän nimen. Ristillä hänet kirkastettiin Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin. Kun Herra ottaa syntimme pois ja saamme hänen armostaan puhtaan sydämen ja uuden vahvan hengen, niin Jeesus tulee kirkastetuksi. Myös sen palvelutyön kautta, jonka uskovat Jumalan armon avulla suorittavat Herralle tässä ajassa, kirkastaa Jeesuksen. 

"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä - minä heissä ja sinä minussa - jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua." (Joh. 17:22,23.)

Jeesus tulee kirkastetuksi meissä, kun olemme Hänessä. Jeesuksen seuraajat kirkastavat Jeesuksen, Jumalan Pyhän Hengen vaikuttaman yhteyden kautta. Jeesuksen kirkkaus on Jumalan luonteen kirkkautta. Armon ja totuuden vaikuttaessa elämässämme Jeesus tulee kirkastetuksi meissä ja meidän kauttamme. Valtakunta, jossa uskovat nyt elävät, on armon valtakunta. Maailmassa oleva pimeyden valtakunta piirittää armon valtakunnassa ja sen kirkkaudessa elävät ja pyrkii koko ajan irrottamaan heidät siitä pois ja siirtämään heidät takaisin pimeyden valtakuntaan, josta heidät kerran siirrettiin valon valtakuntaan. Kukaan ja mikään ei voi meitä kuitenkaan ryöstää pois hänen kädestään ja valon valtakunnasta, jos pysymme Kristuksessa uskon kautta. Jeesuksen saapuessa takaisin armon valtakunta vaihtuu kirkkauden valtakunnaksi. Silloin pääsemme täydelliseen yhteyteen ja kirkkauteen. "Esikuvia ja peilejä" ei enää tarvita, koska meillä on suora ja kokonaisvaltainen yhteys Jumalan kirkkauteen. Usko vaihtuu pian näkemiseen! Tämä ajatus innoittaa ja rohkaisee Jumalan lapsia pysymään Kristuksessa ja uskomaan Häneen! Jeesuksen näkeminen tässä ja tulevassa maailmassa on parasta mitä koskaan voimme toivoa kokevamme!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hyvää äitienpäivää !

Hyvää äitienpäivää kaikille, äideille! Erityisesti Annelle, Sinille ja Suville, jotka ovat tällä hetkellä minun läheisiäni ja jotka ovat kaikki äitejä. Kävimme Annen kanssa äitienpäivälounaalla Karpalossa. Olipa maukas ja hyvä ruoka! Kiitos, Niina ja Riina, hyvästä, palvelusta! Täytekakkukin oli erinomainen! Anne sanoi, että tällainen päivä pitää järjestää myös isänpäivänä marraskuussa.

Tänään meidän pihastamme sulivat kaikki lumet! Ilmat alkavat lämmetä, kun lumet ja jäät sulavat pois! Kiitos Herralle, alkavasta, kesästä!

Matkakertomus jatkuu!

Siunaustilaisuuden jälkeen saattoväki kutsuttiin Eilan kotiin Kartunkadulle. Eilan remontoima koti oli siistissä kunnossa. Kotiin oli katettu runsas pitopöytä hyvää ruokaa, jonka "Kemin kuningas" oli valmistanut taidolla ja sydämellä. Isolla TV-ruudulla pyöri valokuvia Eilan elämän eri vaiheista. Niitä oli mielenkiintoista katsella. Kuvista tunnistin joitakin henkilöitä. Ismo luki ison nipun adresseja. Tämä kertoi siitä, että Eila oli tunnettu ja pidetty ihminen. Minun tuoma adressi, joka oli pastori Marjatta ja Leo Haapalolta, Mikkelistä, luettiin ensimmäisenä. Muistotilaisuus oli kotoisen lämminhenkinen. Tuntui aivan siltä kuin olisin ollut lähiomainen tai sukulainen. Tapasin ihmisiä, joilla oli yhteyksiä sellaisiin kuusamolaisiin, jotka tunsin oikein hyvin. Minulla oli mukana iso nippu ensi kesän kesäjuhlien käsiohjelmia, joita sain antaa uusien ystävien käteen ja kutsua heitä vierailulle Kuusamoon, tutustumaan samalla Karpaloon. Toivottavasti näen heistä joitakin, silloin.

Aika vierähti nopeasti ja väki alkoi lähteä kukin taholleen. Minä menin ensin kirkolle palauttamaan laulukirjat ja sitten Maire Kotkansalon kotiin. Maire on Kemin adventtiseurakunnan jäsen ja hän asuu kaupungin keskustassa. Olemme vierailleet Annen kanssa tässä kodissa monta kertaa, vuosien varrella. Hetki vain ja olin unten mailla. Lepo ja iltapala ennen iltakokousta virkistivät tosi paljon ja olin taas valmis saarnaamaan evankeliumia kemiläisille kuulijoille

Hautajaismatka ja seurakuntavierailut Kemiin ja Tornioon 9.-11.5.2013

Lähdin Kemi-Tornio-matkalle helatorstaina 9.5.2013 klo 15.30. Peräkärryn kanssa matkanteko oli tavallista hitaampaa. Olin Kemissä vasta klo 20.30. Matkareittini oli seuraava: Kuusamo-Posio-Ranua-Simo-Kemi-Tornio. Paluumatka oli sama käänteisessä järjestyksessä. Jäät eivät olleet vielä kokonaan lähteneet järvistä ja joista. Tornionjoki oli muuten vapaana, mutta rantaviivassa näkyi jäälauttoja ja yksittäiset pienet jääpalat lipuivat jokea pitkin merelle päin. Lunta näkyi koko matkan ajan kasoissa ja ojien pohjilla tien sivuissa. Ranuan tiellä oli poroja. Ehdin kuitenkin huomata ne hyvissä ajoin, joten kolaria ei päässyt tulemaan. Luonto näytti vielä ruskealta ja kuolleelta. Näkemäni pääskyset kertoivat kuitenkin kesän jo tulleen.

Kemiin saavuttuani luulin osaavani ajaa Kemin Adventtikirkolle ilman navigaattoria, mutta Kemin kaupunkiin johtavat tiet olivat muuttuneet minulle oudoiksi ja ajoin harhaan, koska en totellut navigaattorin antamia ajo-ohjeita. Löysin itseni lopulta Paattiosta. Sitten tunnistin ympärillä näkemäni rakennukset ja osasin suunnistaa suoraan ensimmäiseen kohteeseeni Meripuistokatu 15:ssa sijaitsevaan tuttuun Kemin Adventtikirkkoon, jossa 23 vuotta sitten saarnasin neljän vuoden ajan. Ulla ja Pekka olivat tulleet avaamaan ovet. Oli ilo tavata heidät pitkästä aikaa. Ostin kaksi adressia ja peräkärryyn laitettiin ensimmäiset Kuusamoon menevät kirpparitavarat. Kirkolta lähdimme Ullan ja Pekan kotiin, Eeliksenkadulle. Täällä oli majapaikkani koko vierailun ajan.

Ensimmäinen ilta meni nopeasti ja pitkän väsyttävän matkan jälkeen oli hyvä käydä lepäämään ja valmistautumaan perjantain hautajaisiin.

Eila-sisaren hautaan siunaaminen tapahtui perjantaina 10.5.2013 klo 10 Paattionlehdon kappelissa. Olin tehnyt käsiohjelman ametistin väriselle paperille Eilan tyttäreltä saamieni tietojen pohjalta. Eija oli tehnyt kauniin monisteen, jossa oli kaikkien laulujen sanat, jotka siunaustilaisuudessa laulettiin. Suntiona toimi Sanna Vierelä ja kanttorina Elias Niemelä. Sanna sanoi minulle, että nämä ovat ensimmäiset hautajaiset, kun siunauksen toimittaja on vapaan uskonsuunnan pastori. Kaikki meni perinteisen kaavan mukaan hyvin.

Eila oli paljasjalkainen kemiläinen. Elämäntyönsä hän teki Kemin rakennustyömailla toimien niillä myös luottamusmiehenä. Eila oli vastuunkantaja sekä työssään että kotonaan. Vastuun kantamisen hän oli oppinut jo lapsuuskodissaan, pitäen huolta sisaruksistaan. Adventisteihin Eila tutustui 35-vuotiaana vuonna 1969 pastori Leo Haapalon julistaessa sanaa, Kemissä. Eila oli aktiivinen seurakunnan jäsen ja rohkaisi monia sukulaisiaan uskomaan Jumalaan. Kirjallisuustyö oli eräs lähetystyömuoto, jota Eila teki ahkerasti ja menestyi siinä hyvin. Eila oli luonteeltaan tomera, temperamenttinen ja käytännön lahjoilla varustettu tahtonainen, jolle koti, uskonto ja isänmaa olivat tärkeitä arvoja. Vieraanvaraisuus, suvaitsevaisuus ja samanarvoisuus lähimmäisiään kohtaan vaikuttivat Eilan jokapäiväisessä elämässä rohkaisevalla tavalla. Eila nukkui kuolonuneen raamatullisen iän saavuttaneena, 79-vuoden ikäisenä omassa kodissaan Kemissä. Eila ehti olla viisi vuotta leskenä. Eilan ja Alpon lapset Eija ja Ismo ovat nyt saattaneet molemmat vanhempansa haudan lepoon odottamaan ylösnousemusta.

Jeesus sanoo omilleen jäähyväissanoissaan:
"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen" (Joh. 14:1-3.)

Herran seurakunta odottaa autuaallisen toivon täyttymistä, Jeesuksen Kristuksen takaisintuloa. Tämä toivo muuttaa kuoleman, tappiosta voitoksi, koska Jeesus herättää uskossa kuolleet, kun hän tulee. Jokainen Jumalan lapsi voi yhtyä apostoli Paavalin sanoihin, jotka hän sanoi ennen kuolemaansa, kun hän tiesi lähtönsä hetken tulleen:

"Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat." (2. Tim. 4:7,8.)

Saakoon nämä sanat rohkaista kaikkia Eilan omaisia ja myös blogini lukijoita.

Jatkan matkakertomusta, myöhemmin ...

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Mazda 626 vuosimallia 93 oli vähällä löytää tiensä pään!

Sain vihdoinkin autoni takapuskurin korjattua. Talvella peruutin parkkipaikalla toisen auton peräkoukkuun ja takapuskuri meni pahasti rikki. Toiseen autoon ei onneksi tullut mitään vahinkoa. Muoviosat ovat pakkasella herkkiä murtumaan. Nyt autoni takaosa on kuin uusi. Huomasin myös, että autoni on alkanut nykiä ajon aikana. Muistin, että tulppien vaihdosta taitaa olla jo melko pitkä aika. Nykiminen loppui tulppien vaihdolla. Autooni olisi pitänyt tehdä vuosihuolto jo ajat sitten. Samalla kun autokorjaaja vaihtoi tulpat, tuli mieleeni, että öljyt pitäisi tarkistaa myös. Huh, huh, mittatikku oli aivan kuiva. Öljyä meni 2,5 litraa. Olipa vähällä, ettei moottori leikannut kiinni. Tämä oli kyllä johdatusta, että tarkistin öljyt, koska huomenna lähden Kemiin ja Tornioon. Jos öljyjä ei olisi tarkastettu tänään, niin olisin jäänyt huomenna välille ja autoni olisi saanut viedä romuttamoon. En olisi varmaankaan selvinnyt Kemiin asti. Kiitin Herraa, kun hän muistutti minua tärkeästä asiasta aivan viime tipassa. Pyysin Jumalaa antamaan minulle jatkossakin viisautta ja ymmärrystä hoitaa maallisia asioita huolella. Nyt pitää seurata öljyn kulutusta tosi tarkasti, ettei pääse käymään huonosti. Sain tästä tärkeän opetuksen myös hengellisesti. Meidän pitää huolehtia, siitä että astiassa (sydämessämme) on Pyhän Hengen öljyä, lampussa eli Raamatussa sitä on aina.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Tulipalo tuhosi Pirkon ja Arin kodin Kuusamossa!


Pirkko ja Ari tulivat aamulla toimistolleni shokkitilassa ja kertoivat, että heiltä paloi tänä aamuna koti. Tuli oli päässyt irti kamiinasta lentäneestä kekäleestä. Kaikki muut paloivat poroksi paitsi Raamattu, Suuri taistelu ja Rakkaudella Isältä kirjat. Nämä kirjat säästyivät liekeiltä. Ajatus: "Totuus ei pala tulessakaan", piti jälleen paikkansa. Rukoillaan Arin ja Pirkon puolesta, että he selviäisivät tästä kovasta koettelemuksesta.
Kaleva kirjoitti palosta seuraavaa:

Mökki paloi pahoin Kuusamossa | Pohjois-Suomi | Kaleva.fi

Hääpäivällämme ei ole nimeä!

Meillä on Annen kanssa tänään 36-vuotishääpäivä. Saamme odottaa vielä neljä vuotta, ennen kuin hääpäivälle löytyy nimi.

Naimisissa ollessamme meidän olisi hyvä ajatella, että olemme juuri menneet naimisiin, vaikka naimisiinmenosta olisi kulunut vuosikymmeniä. Tämä ajatus pitäisi meidät mieleltämme nuorekkaina, vaikka kehomme kieli puhuisikin toista.

"Jumala, me mietiskelemme armoasi sinun temppelissäsi." (Ps. 48:10.)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vain Jeesus voi muuttaa ihmisen sydämen Jumalalle otolliseksi!

"Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro." (Aam. 5:24.)

Amos oli karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra kutsui hänet lampaittensa keskeltä profetoimaan erityisesti Israelia vastaan. Amos vetosi kansan johtajiin ja kaikkiin Jumalasta luopuneisiin, että he etsisivät Herraa. Nöyrtyminen Jumalan tahtoon ja Herran jatkuva etsiminen toisi maahan oikeuden ja vanhurskauden ja elämän. Amos tuli huomaamaan, etteivät ihmiset halunneet lopettaa pahan tekemistä, koska he rakastivat pahaa ja vihasivat hyvää. Beetelin papit väittivät Amoksen olevan salaliitossa Israelin kuningas Jerobemia vastaan, koska hän ennusti Israelin kukistumista ja pakkosiirtolaisuutta. Amos ei kuitenkaan pelännyt tuoda esille vääryyksiä. Köyhien sortaminen mainitaan ensimmäisenä Israelin kansan syntilistalla.

"He myyvät hurskaan rahasta ja köyhän kenkäparista, polkevat maan tomuun vähäosaisten pään ja mutkistavat kurjien tien." (Aam. 2:6,7.)
"Minä tiedän, että teidän rikoksenne ovat monet ja syntinne monilukuiset. Te vainoatte vanhurskasta, otatte lahjuksia ja väännätte portissa vääräksi köyhien asian." (Aam. 5:12.)

Amoksen lausumat sanat menivät kuin kuuroille korville. Ne eivät saavuttaneet kuulijoiden sydäntä. Herran profeetan sanomaa ei otettu vastaan. Amos ei saanut yhteyttä kansaan niin kuin ei Herrakaan saanut yhteyttä heihin. Beetelin pappi Amasja sanoi Amokselle:

"Näkijä, mene tiehesi, pakene Juudan maahan, syö leipäsi siellä ja profetoi siellä. Mutta Beetelissä et enää saa ennustaa, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli." (Aam. 5:12,13.)

Israelin kansa halusi jatkaa samaan tyyliin kuin ennenkin. He eivät luopuneet synneistään, rituaalijumalanpalveluksistaan, epäjumalistaan ja turhista pyhiinvaelluksistaan. Rappeutunut uskonto rappeutui entisestään, kunnes Jumalan tuomiotoimet toteuttivat profeetta Amoksen ennustukset ja kansa vietiin Assyrian pakkosiirtolaisuuteen vuonna 720 eKr. ja kansa sulautui muihin kansoihin.

Herra haluaa, että tänäkin päivänä maassa vallitsisi oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus. Jumala on ilmoittanut meille Raamatussa mikä on oikeaa Herran silmissä. Kristuksen vanhurskaus meissä muuttaa elämämme otolliseksi Herralle. Jeesuksen usko saa aikaan sydämen muutoksen. Ilman tätä sydämen muutosta uskonnosta ei ole mitään hyötyä, vaikka se olisi miten kaunista ja juhlallista tahansa! Kristinusko ilman sydämen muutosta ei ole pakanuutta kummempaa. Vain Jeesus voi muuttaa ihmisen sydämen Jumalalle otolliseksi!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Jumalan kansan jäsenluetteloa päivitetään kaiken aikaa!

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle. Minua Kunnioittavat metsän eläimet, sakaalit ja strutsit, koska minä johdan vedet autiomaahan, virrat kuivaan maahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on julistava minun ylistystäni." (Jes. 43:18-21.)

Jos unohdamme menneisyydessä kokemamme Jumalan johdatuksen, menetämme voimamme. Jos muistelemme menneisyydessä kokemiamme pahoja asioita, lankeemuksia, tappioita, epäonnistumisia jne., menetämme voimamme. Meidän on tärkeä luopua pahasta, myös ajatuksissamme, ja riippua kiinni hyvässä. Jumala haluaa tehdä meissä, meille ja meidän kauttamme joka päivä uutta ja parempaa. Uusi elämä alkaa siemenestä, joka itää ja puhkeaa taimelle. Tämä siemen on Jumalan elävä sana. Elämän puhkeaminen taimelle tapahtuu salassa. Samalla tavalla kuin luonnollinen elämä punotaan salassa, niin myös hengellinen elämä punotaan salassa. Jeesuksen kyljestä vuotanut vesi- ja verivirta kuvaavat sitä kaksoisvirtaa, joka parantaa kaiken, minne tuo virta saapuu. Synti saa sydämen puutarhan autiomaan kaltaiseksi, jossa ei kasva mitään hyvää eikä kaunista. Viha ja katkeruus ovat pahimpia sydämen puutarhan tuholaisia, jotka autioittavat ihmisen sisimmän, saaden sen kuolleeseen tilaan. Pyhän Hengen lahjan kautta Jeesuksen veren ansiot tulevat meidän luoksemme, kun otamme ne uskon kautta vastaan. Henki tekee meidät eläviksi. Herra tekee meissä uutta heti, kun kutsumme hänet puutarhatöihin. Hän tarjoaa meille elävää vettä, puhdasta ja raikasta, parempaa mitä tämä maailma pystyy koskaan antamaan. Sinut on kutsuttu ja valittu Kristuksessa, Jumalalle kuuluvaan kansaan.

"Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset tosin ovat hylänneet, mutta joka Jumalan silmien edessä on valittu ja kallis. --- Teille, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, on siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut huippukivi, kompastuskivi, loukkauksen kallio. Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin. Te sen sijaan olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa, ette olleet armahdettuja, mutta nyt te olette armahdettuja." (1. Piet. 2:4,7-10.)

Jumalan kansan jäsenluettelo on taivaassa. Tämä on uuden maan asukasluettelo, johon kirjoitetaan niiden nimet, jotka ovat syntyneet uudesti ylhäältä, vedestä ja Hengestä. Tätä kirjaa päivitetään jatkuvasti. Jumalan kirjoista ei löydy yhtään virhemerkintää. Jeesus kehotti iloitsemaan siitä, että nimet ovat kirjoitettuina taivaassa.

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." (Luuk. 10:20.)

Teurastetun Karitsan elämänkirja on tärkein kirja, johon meillä on Jeesuksen ansioiden tähden mahdollista saada nimemme, pysyvästi.

"Nimet autuaitten ovat kirjassa sun. Sano, Herrani, onko siellä nimi myös mun." (SL 233.)

torstai 2. toukokuuta 2013

Näin isäni työhaalareissa ja mitta kädessä!

Näin viime yönä unta, isästäni. Isäni kuolemasta tulee kuluneeksi 14 vuotta 1.7.2013. Näkemäni uni liittyi rakentamiseen tai remontoimiseen. Isälläni oli työhaalarit päällä ja mitta kädessä. Hän mittasi jotakin. En muista tarkalleen, minkälaisesta rakentamisesta oli kyse. Työ näytti sujuvan hyvin ja ajattelin, että isäni on hyvä ammattimies. Sanoin unessani isälleni jotenkin tähän tapaan: "Eihän sinulla ole nyt kiire mihinkään, joten sinä voisit varmaan olla vähän pidempään töissä". Kerroin hänelle hengellisestä kokouksesta, jossa oli ollut paljon romaaneja. Isäni oli kiinnostunut tästä asiasta. En ole varma, että oliko kokoustila kirkkomme vai joku koulu. Kuulijat eivät olleet kuitenkaan adventisteja. Mietin, että olinko kenties vuokrannut tilojamme romaanien hengellistä kokousta varten. Minulle jäi unesta sellainen tunne, että olin kuulijan, tarkkailijan tai valvojan paikalla. En ollut siis puhujan roolissa. Tilaisuuden järjestäjät olivat jättäneet seurakunnallemme kolehtirahat. Minun tehtäväni oli laskea ne. Ajattelin, että minun pitää mennä laskemaan kokouksessa kerätyt kolehtirahat johonkin tyhjään luokkahuoneeseen. Tähän uni sitten päättyikin.

Ohjeita kristityille

Roomalaiskirje: (VKR)
12:9 Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
12:10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
12:11 Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.
12:12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
12:13 Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.
12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
12:16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."
12:20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."
12:21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä. 

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

"Jumala, minuun koskee!"

Luin tänään Vapaakirkon pastori Antero Korhosen elämästä kertovan kirjan: "Jumala, minuun koskee!"
Matti Niemelä * Merja Pitkänen 1985 Kustannuskeskus Päivä Oy

Kirjan takakannessa esitellään kirja näin:
"Pastori Antero Korhonen tuntee sen kipujen kujan, joka vie paranemisen toivosta kuoleman porteille. Hän on kulkenut sillä kujalla kohta 20 vuotta (1985). Parhaassa miehuudessa iskenyt vakava sairaus on runnellut häntä raskaalla kädellä. Tässä kirjassa Antero Korhonen avaa sisintään. Hänen sanomansa lukijalle on rehellistä mutta valoisaa."

Raita Kortelainen löysi ko. kirjan kirppikseltämme. Hän luki sen ja suositteli kirjan lukemista minullekin. Kirja oli koskettava ja opettavainen. Kirjassa on 223 sivua, mutta sen lukeminen ei kestä kauan, koska kirja on mukaansatempaava ja se on kirjoitettu sopivan isolla fontilla, joten sitä on helppo lukea.
Anne lukee kirjaa parhaillaan ja saa sen todennäköisesti luettua huomenna. Raita ottaa kirjan mukaansa Imatralle. Raita on tällä erää kirppiksellä viimeisen päivän ylihuomenna eli perjantaina 3.5.2013.

Lämpimät ja siunaavat terveiseni Korhosen perheelle ja heidän läheisilleen Kuusamosta!

Voin suositella kirjan lukemista kaikille!

Tarvitsemme valkeutta ja vapautusta!

"Tuli mies, Jumalan lähettämä. Hänen nimensä oli Johannes." (Joh. 1:6.)

Jumala valitsee omat työntekijänsä kutsumalla heidät nimeltä. Tähän kutsuun voi liittyä joku erityinen kokemus, näky tai ilmestys. Kuitenkaan kutsun ei välttämättä tarvitse olla mitenkään dramaattinen tapahtuma. Raamatusta lukemamme sana tai Herran palvelijan julistama saarna voi osua sydämeemme niin voimakkaasti, että vakuutumme siitä, että Jumalan Henki puhuu meille ja kutsuu meitä Kristuksen todistajiksi ja evankeliumin palvelijoiksi. Jokainen ihminen on oma yksilönsä. Herra tietää tarkalleen, miten hän pystyy parhaiten vaikuttamaan mieleemme ja tahtoomme. Hän tietää myös sen, missä tehtävässä kukin voi parhaiten palvella Herran asiaa. Jumalalla on tuhansia palvelutehtäviä ja tuhansia keinoja kutsun lähettämiseen eri ihmisille. Kaikissa tilanteissa hän kunnioittaa valinnanvapauttamme ja tahtoamme. Jumala ei painosta eikä pakota meitä mihinkään, ei uskoon tulemiseen eikä työhön lähtemiseen. Uskoon tuleminen ja uudestisyntyminen ovat Jumalan teko. Uudestisyntyminen on niin suuri ja ihmeellinen asia, että sen kokenut ihminen ei voi jäädä paikoilleen, vaan hänen on lähdettävä liikkeelle kertomaan kokemuksestaan toisille. Evankeliumin kuuleminen ja vastaanottaminen herättävät meissä suuren halun jakaa sen ilon, jonka evankeliumi tuo mukanaan. Hengellisen työn menestyminen on mahdollista vain Pyhän Hengen toiminnan kautta.

"Näin sanoo Jumala, Herra, joka loi taivaan ja kaarrutti sen, joka muovasi maan ja mitä siitä versoo, joka antoi henkäyksensä maan ihmisille ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat: Minä, Herra, olen vanhurskaudessa sinut kutsunut, minä tartun sinun käteesi, varjelen sinut ja annan sinut liitoksi kansalle, valkeudeksi pakanoille, avaamaan sokeiden silmät, päästämään vangit tyrmästä, pimeydessä istuvat vankilasta." (Jes. 42:5-7.)

Tämä sana liittyy erityisesti Herran palvelijaan, Jeesukseen Kristukseen, mutta sama periaate toteutuu myös siinä kutsussa, jonka Jeesus esittää meille Henkensä kautta, kun hän kutsuu meitä työtovereikseen Herran viinitarhaan tuomaan ihmisille valkeutta ja vapautusta synnin kahleista. Jumala haluaa tehdä meistä laupeuden astioita, joiden kautta hän haluaa saattaa ilmi kirkkautensa. Jumalan kirkkaus on hänen armonsa ja totuutensa esiin tuleminen meissä ja meidän kauttamme. Kaikki tarvitsemme jatkuvasti valkeutta ja vapautusta kahleistamme!