maanantai 28. helmikuuta 2011

Jumala on varannut omilleen suuren perinnön

"Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan." (Ps. 37:11. UKR)
"Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan." (Matt. 5:5. UKR)
"Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." (Matt. 5:5. VKR) Näissä jakeissa puhutaan perinnöstä. Perintö annetaan lahjana, sitä ei ansaita. Jumalan, omilleen antama perintö on hyvin suuri ja arvokas. Sen saajat eivät riitele ja moiti perinnön tähden. Kaikki ovat hyvin onnellisia, tyytyväisiä ja varmaankin yllättyneitä saamaansa perintöön.
Nöyrät, hiljaiset ja kärsivälliset perivät maan. Näillä sanoilla ilmoitetaan, minkälaiset ihmiset ovat "perinnönjaolla". Jumalan suunnitelma Hänen lapsilleen ylittää kaikki ennakko-odotukset. Perintö koskee uutta maata, ei siis tätä vanhaa, joka palaa poroksi. Onni ja rauha ovat täydellisiä vasta uudessa maassa. Hiljaiset ja nöyrät ihmiset eivät pidä suurta ääntä itsestään. He antavat kaikesta kiitoksen ja kunnian Jumalalle, koska he tietävät, että kaikki hyvä tulee Häneltä, Hänen armostaan, suurena lahjana.
"Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaassa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa." (1. Piet. 1:4-6.)
Lopun aikana tarvitsemme hyvin paljon kärsivällisyyttä, uskoa ja luottamusta Herraan ja Hänen sanaansa. Meidän on kärsivällisesti ja vahvasti pidettävä kiinni Jumalan käskyistä ja Jeesuksen uskosta, niin kuin Raamattu opettaa. Vastustajamme, paholainen, on meille ihmisille hyvin kateellinen, koska hän on menettänyt taivaan perintöosansa. Hän tietää, että Jeesuksen omilla on taivaassa perintö tallella ja sen luovuttamisen aika on jo lähellä. Hän tietää myös sen, että hänellä on enää vähän aikaa omille konnantöilleen. Älä anna hänen juoniensa pettää sinua. Pidä tiukasti kiinni Kristuksesta ja Hänen sanastaan, ettei paholainen riistäisi sinulta ikuista perintöosaasi.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Sinistä tuli yrittäjä

Sini ja Sinin kaveri, Netta, avaavat huomenna Rukalla Taide- ja Käsityöliike Pihkan. Nimi, Pihka, tuntui alussa melko oudolta. Oudoksuin kovasti tuota Pihka-nimeä, mutta kun sain tietää, että se tarkoittaa Rukaa, niin se ei tuntunutkaan enää niin oudolta nimeltä kuin alussa. Pihka on hyvän tuoksuinen ja sillä on hyviä terveysvaikutuksia.
Tuoksu-Pihka olisi myös houkutteleva nimi liikkeellenne.

Onnea ja siunausta yrityksellenne. Toivottavasti työnne kantaa hyvää hedelmää ja saatte työstänne "leivän" ja iloisen mielen. Yrittäjän työ vaatii paljon työtä ja vaivaa. Se ei ole helppoa, mutta se on kuitenkin palkitsevaa monella tavalla.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Vuosikokoukset

Tänään klo 13.00 pidimme Kuusamon adventtiseurakunnan ja Kuusamon ETRA ry:n vuosikokoukset. Katsaus menneeseen toimikauteen antoi aihetta kiitokseen. Olemme kiitollisia Herralle saaduista kokemuksista yksilöinä ja seurakuntana. Luottavaisina saamme astua uuteen toimikauteen, rukoillen ja työtä tehden. Uskomme, että Herra vie aloittamansa työn päätökseen meissä ja meidän kauttamme Koillismaan lähteyskentällä.

Milloin omanarvontunto on kohdallaan?

Kirkkomme oli tänään ruusuntuoksuinen. Lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan oli avattuna. Kirkas kastevesi ja kastealtaan ympärillä loistavat kaksitoista tuikkua olivat sanaton saarna kaikille jumalanpalvelukseen osallistuville.
Päivä oli ikimuistoinen. Saimme viettää Emma-Katariinan kotiinpaluujuhlaa. Näimme kuinka Herra huolehtii omistaan ja johdattaa heitä, kun he kulkevat rukoillen. Herra etsii eksyneet lampaat ja tuo heidät takaisin omalle laitumelleen. Kadonneiden sielujen löytyminen tuo suuren ilon sekä taivaassa että maan päällä. Maan sato on kypsynyt leikattavaksi. Herra on itse kypsyttänyt sielusadon, jonka Hän haluaa leikata talteen taivaan aittoihin. Tänään monien ihmisten rukouksiin tuli vastaus. Kiitos, Raija, sinun rukouksesi on myös kuultu ja ystävällisyytesi Emma-Katariinaa kohtaan on kantanut hyvää hedelmää. Kastejuhla rohkaisi meitä kaikkia, mutta erityisesti Emma-Katariinaa ja Anttia, joka nosti kätensä merkiksi, että hänkin haluaa valmistautua omaan kasteeseensa.

Meillä oli myös hedelmällinen raamatuntutkistelu. Aiheena oli itsetunto, Raamatun valossa. Luominen ja lunastaminen ovat aiheita, joiden ymmärtäminen kohottaa omanarvontuntomme. Meidän arvoamme ihmisenä ei määrää kyvyt, lahjat, ulkonäkö, koulutus, työ, suoritukset, asema, rikkaus, maine, kunnia eikä mikään ulkonainen seikka. Jeesuksen risti on paras osoitus arvostamme. Jeesus olisi tullut maailmaan pelastamaan yhdenkin ihmisen. Tämä ajatus nostaa ihmisen arvon korvaamattoman suureksi. Yhden sielun menetys on myös äärettömän suuri tappio. Taivas suree kadotettujen kohtaloa hyvin syvästi. Jumala on tehnyt ja tekee kaikkensa, että ihmiset pelastuisivat taivaaseen. Hän ei voi kuitenkaan väkisin pelastaa ketään. Pelastusta tarjotaan kaikille, mutta meidän on suostuttava ottamaan pelastus vastaan. Olen kuullut eräästä kuolemaantuomitusta ihmisestä, joka sai armahduksen, mutta joka ei suostunut ottamaan armahdusta vastaan. Tässä tapauksessa tuomio pantiin täytäntöön ja hänet teloitettiin. Meidän on myös suostuttava ottamaan armo vastaan, muuten se jää turhaksi. Kun Jumala katsoo taivaasta alas maailmaan, niin mitä hän näkee? Hän näkee kaikkien ihmisten sydämeen ja erottaa tarkasti yhden pienimmänkin, nekin joiden elämä on idullaan äitinsä kohdussa. Hän tuntee syvää rakkautta jokaista luotuaan kohtaan. Onko sinulla kaipaus päästä Isän syliin, jossa olet hyväksytty ja rakastettu? Isän syli ei ole niin korkealla, ettet jaksaisi siihen nousta, koska Hän itse nostaa sinut syliinsä, jos vain haluat ja pyydät päästä Hänen lähelleen. "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." (Joh. 6:37.) Isän sylissä omanarvontunto on kohdallaan. Ei alhaalla maan alla eikä liian korkealla ylimielisyyden "taivaalla".

perjantai 25. helmikuuta 2011

Olikohan unessani jokin viesti?

Näin pari päivää sitten keväistä unta. Kolasin lumia, että ne sulaisivat nopeammin. Lumet sulivat silmissä. Kukkia nousi maasta paljon. Ihmettelin, että miksi kukat kukkivat näin aikaisin keväällä, lumien ollessa vielä maassa? Muistin heti, että viime vuonna samoihin aikoihin näin samantapaista unta. Olin silloin Pohjanmaalla. Nyt olin Kuusamossa. Minulla oli tuossa unessa vieraita Pohjanmaalta. Näin unta, että nuori mies mietti kovasti, että mille alalle hän suuntaisi elämässään. Hänen isänsä ja äitinsä olivat tuossa unessa mukana. Poika kysyi isältään, että sano nyt suoraan, mitä minun pitäisi tehdä? Anna selkeät ohjeet, mihin laitan hakemukset? Ei jäänyt mieleeni, että mitä pojan isä vastasi, en muista, minkä alan hän mainitsi. Menin, tuossa unessa pojan isän vastauksen jälkeen, pojan luo ja sanoin hänelle, että sinun suonissasi virtaa isäsi ... ja äitisi, Hautalan suvun veri, jossa on mukana paljon "sisua". Kyllä sinä onnistut pääsemään elämässäsi eteenpäin. Nämä sanat olivat minun rohkaisuni tälle nuorelle miehelle. Jäin pohtimaan, että olikohan unessani jokin viesti?

torstai 24. helmikuuta 2011

Jeesuksen rauha on arvokkainta mitä voimme omistaa

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." (Jer. 29:11.)

Kukaan ihminen ei synny maailmaan sattumalta. Jumalalla on jokaiselle ihmiselle oma suunnitelmansa. Tämä suunnitelma ei toteudu automaattisesti. Meidän tehtävämme on kysellä ja etsiä sitä rukouksen ja sanan kautta. Jumala ilmaisee tahtonsa meille ja johdattaa Pyhän Henkensä kautta niitä, jotka kulkevat rukoillen. Kun etsimme Herraa kaikesta sydämestämme, niin löydämme Hänet varmasti. Asian voi sanoa myös niin, että Jumala löytää meidät. Hyvän Paimenen aktiivisen etsimisen tähden tulemme löydetyiksi. Jumala on ensin lähtenyt etsimään meitä. Jumala on aloitteen tekijä ja etsimistyön päätökseen saattaja ja kaiken hyvän aikaansaaja näiden kahden välillä.
Meidän suunnitelmamme ja Jumalan suunnitelmat tulisivat olla samansuuntaisia. Usein ne kuitenkin ovat ristiriidassa keskenään. Jumalan ajatukset ovat paljon korkeammalla meidän ajatuksiamme. On rohkaisevaa tietää, että Jumalan ajatukset ovat rauhan ajatuksia. Jumala ei sodi meitä vastaan, vaan Hän sotii meidän puolestamme. Jumala on Jeesuksen kautta voittanut sodan paholaista vastaan. Ristillä on saavutettu rauha. Tähän rauhan työhön perustuu Jeesuksen rauha. Jeesuksella on valta antaa oma rauhansa niille, jotka sitä kaipaavat ja pyytävät Häneltä. Jumalalla ei ole meihin nähden tuhon ajatuksia, vaan rauhan ajatuksia. Jeesus esitti ihmisille rauhan kutsun. Hän lupasi antaa kaikille Hänen luokseen tuleville oman rauhansa. Jeesuksen rauha on täydellinen. Sellaista rauhaa emme löydä mistään muualta, koska sitä ei voi kukaan muu antaa. Paholainen ja maailma antavat väärän rauhan, joka on valkeuden pukuun verhottu. Se voi tuntua hyvältä, mutta lopulta se puree kuin käärme. Jeesuksen antama rauha antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus lupasi tulla takaisin hakemaan omansa iankaikkiseen rauhan valtakuntaansa. Noustessaan ylös taivaaseen Hän ei vienyt rauhaansa mukanaan, vaan jätti sen opetuslapsilleen sanoen:
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh. 14:27.) Jeesuksen rauha on arvokkainta mitä voimme omistaa.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Nuori matkailija Kuusamossa

Tässä muutamia mietteitä Kuusamossa lomaansa viettävän nuoren matkailijan näkökulmasta.
Paavo: Miten lomasi on sujunut?
Valtteri: Ihan mukavasti. Olin Rukalla sunnuntaista tiistaihin, tulin tänään aamupäivällä takaisin Kuusamoon. Nyt on odottamassa yökoulu Terhon koululla.
Paavo: Oliko Rukalla paljon porukkaa?
Valtteri: Olihan siellä. Nyt kun on etelässä hiihtoloma, niin moni varmaan halusi tulla tänne laskettelemaan.
Paavo: Näitkö ketään tuttuja?
Valtteri: Kyllä. Laskin kaikki päivät nurmijärveläisen kaverini kanssa, ja yövyin hänen perheensä vuokraamalla mökillä. Myös muutamia muitakin tuttuja sattui silmiin.
Paavo: Jälleen tuli todistetuksi, että Suomi on pieni maa. Sanoit, että olet menossa yökouluun. Oletko aikaisemmin ollut yökoulussa?
Valtteri: Olin kerran ala-asteella. Sieltä ei oikein muuta jäänyt mieleen kuin että söimme hampurilaisia ja katsoimme jääkiekko-ottelua.
Paavo: Kuusamossa on tällä hetkellä melko kylmää. Haittaako se lomailemista?
Valtteri: Ei se haittaa kovinkaan paljon. Etelässä sai jo totutella pakkasiin, kun sielläkin oli sellaiset -20 astetta ennen lomalle lähtöä.
Paavo: Miten Mikael reagoi tuloosi?
Valtteri: Mikael oli varmaankin iloinen saadessaan taas leikkikaverin. Hän oli kuulemma jo kaipaillut minua kovasti... Huomasin, että Mikael oli oppinut laskemaan ykkösestä eteenpäin oikeilla kirjaimilla. Nyt hän sanoi esimerkiksi yksi, ei ytsi, niin kuin viimeksi.
Paavo: Mitä haluaisit vielä kokea Kuusamossa?
Valtteri: Jos vielä saisin nähdä Terhon koulun, ajaa Mikaelin mönkijällä ja päästä luistelemaan, olisin varsin tyytyväinen lomaani.
Paavo: Eiköhän nuo asiat järjesty!

Valtteri lähettää terveisiä kotiin ja tutuille!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kirkkauden valtakunta on ikuinen!

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan" (Luuk. 12:32.)
Tässä on hyvin rohkaiseva sana Jeesukselta. Jeesuksen lauma on pieni, mutta sen ei tarvitse pelätä, koska Paimen on joka hetki sen turvana.
"Sä, Herra, usein valitset Aseikses, pienet alhaiset, Siks että heissä näkyisi Vain Sinun suuri voimasi."
Jumalan valtakunta on kukistumaton. Kukaan, eikä mikään voi sitä tuhota. Sitä ei voi myydä, ostaa eikä varastaa. Kukaan ei pääse tähän valtakuntaan omilla ansioilla eikä toisten ihmisten suosituksilla. Uudestisyntyneet Jumalan lapset ovat tämän valtakunnan kansalaisia. Ne, jotka ovat syntyneet vedestä ja Hengestä ovat autuaita, koska Isä on päättänyt antaa heille valtakunnan. Jumalan valtakunta on tullut maan päälle Jeesuksen kautta. Sitä kutsutaan nyt armon valtakunnaksi. Jokainen tähän valtakuntaan syntynyt on saanut armon Jumalan kasvojen edessä. "Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä." (Luuk. 2:40.) Samalla tavalla kuin Jeesusta seurasi Jumalan armo, armo seuraa myös Jeesuksen seuraajia, jotka elävät armon valtakunnassa. Armon valtakunnassa ei voi elää ilman armoa, koska tätä valtakuntaa ympäröi armo, "samalla tavalla kuin tätä maapalloa ympäröi ilmakehä". Armo nostaa, kantaa ja ylläpitää elämää jatkuvasti. Kun Jeesus tulee takaisin, niin Jumalan armon valtakunta saa uuden nimen: sitä kutsutaan silloin kirkkauden valtakunnaksi. Kirkkauden valtakuntaan käydään armon valtakunnan kautta. Isä on päättänyt antaa Jeesuksen omille, pienelle laumalle, kirkkauden valtakunnan. Tämä toivo on todellinen, autuas ja kirkas. Se nostaa, kantaa ja pelastaa! Kirkkauden valtakunta on ikuinen!

maanantai 21. helmikuuta 2011

Sininen "vanhojen puku" oli rukousvastaus

Viime syksynä toimme Kajaanista kauniin sinisen "vanhojen puvun". Laitoimme sen riippumaan kauniisti kirpparin seinälle. Viime viikolla oli "vanhojen tanssit", mutta puku riippui yhä paikallaan. Ajattelin mielessäni, että puvulle ei taida löytyä ostajaa. Toivoin sydämessäni, että Herra lähettäisi jonkun ihmisen, joka olisi tästä puvusta kiinnostunut ja ostaisi sen. Tänään ennen viittä kirpparille tuli kaksi naista, joista toinen sanoi heti, että tuossa on hänen pukunsa. Puku oli juuri sopiva ja se meni kaupaksi. Asiakas kertoi, että hän on kaksi viikkoa rukoillut, että Herra antaisi hänen löytää sinisen puvun. Hän tarvitsi sitä esiintymisasuksi määrättyä tilaisuutta varten. Hän ihmetteli Herran johdatusta, niin mekin. Ihmeelliset ovat Herran tiet!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Matkakertomus 19.2.2011

Sapattiaamuna 19.2. klo 7.30 lähdin rukoillen matkalle pohjoiseen. Seurakuntamme jäsen, Pasi, halusi myös lähteä ajelulle. Hänellä ei ole omaa autoa ja sen tähden hän kaipaa välillä piristystä ja maisemien vaihtumisia. Kuusamon maisemat ovat kyllä sellaisia, ettei niihin "äkikseen" kyllästy. Valtteri halusi jäädä Kuusamoon. Serkkupoika, Terho, ja Sini lupasivat pitää hänestä hyvää huolta. Mikael oli myös innoissaan saadessaan leikkikaverin koko päiväksi. Anne oli edellisenä iltana lähtenyt Kajaaniin iäkkäitä vanhempiaan hoitamaan. Valtteri nukkui vielä sikeästi, kun painoin oven kiinni ja astelin autolleni. Jätin hänelle aamiaisjutut keittiön pöydälle. Ulkona oli rapsakka ilma, kirkas pakkasaamu. Aurinko oli nousemassa ja päivä valkenemassa. Olipa hyvä keli ajella ja niin kaunista kaikkialla. Myöhemmin, Rovaniemellä laulamamme laulu: "Kirkas aamu pian koittaa", sopi juuri tähän hetkeen.

Pasin kotiin pääsee talvella kahta eri reittiä pitkin. Valitsin lyhyemmän, eli jäätien. Jäätie oli melko muhkurainen, mutta hyvin siitä pääsi lahden taakse ja näin matka lyheni useita kilometrejä. Pakettiauto lähti toiselta rannalta samaan aikaan. Tiellä oli tarpeeksi tilaa ohitukseen. Piti nostaa kättä, tervehdykseen, vaikka en tuntenutkaan vastaantulijaa.

Tein kerran pienen testin tervehdyksen vaikutuksesta erilaisiin ihmisiin. Päätin tervehtiä jokaista vastaantulijaa, riippumatta siitä tunsinko heidät vai en. Olin silloin liikkeellä kävellen. Kävelin kylältä kotiin. Matka kylältä Kuukkelintielle on noin neljä kilometriä. En tiedä mitä ihmiset ajattelivat mielessään, kun tervehdin heitä kaikkia, mutta näin kuinka kaikkien kasvoille karahti, ei punainen, vaan iloinen ilme. Kotiin päästyäni minullakin oli niin hyvä mieli, että piti ihan ääneen nauraa. Mitähän tapahtuisi, jos kaikki kuusamolaiset ja täällä vierailevat matkailijat tervehtisivät toisiaan joka käänteessä. Olisikohan tämä kaupunki täynnä iloa ja naurua vai peräti laulua?

"Lapin luonto luo outoa taikaa ... Lapin maahan eksyin ..." olivat sanoja, jotka pyörivät mielessäni vielä matkan jälkeenkin. Pasi alkoi tapailla tätä laulua, kun eteemme avautuivat mitä ihanimmat "ice-paradise", "jää-paratiisi" -näkymät. Kemijärvelle mennessämme aurinko paistoi vielä horisontin tasolta selän takaa. Näytti siltä kuin metsään olisi napsautettu valot päälle. Aamuaurinko valaisi tykkykuuset latvoista kuusien puoliväliin saakka pastillin punalla, samoin tunturien ja vaarojen laet. Tykkykuuset seisoivat tien varrella ja näyttivät sytytetyiltä kynttilöiltä. Matkan varrella näimme kolme miestä, jotka olivat lähteneet kuvaamaan luonnon erikoista kauneutta. He kantoivat olkapäillään isoja kameratelineitä.

Ennen Kemijärveä silmäni alkoivat lupsua kiinni. Aikainen ylösnousu alkoi tuntua vireystilassani. Tiesimme, että Riisitunturin lähellä, Tonkopurolla, on hyvä pysähdyspaikka. Tonko tarkoittaa purotaimenta eli tammukkaa. Tonkopuro on siis purotaimen, takaperin luettuna. Suuri lumiukko toivotti meidät tervetulleeksi, kun ajoimme automme Tonkopuron, Tuulenpesän parkkiin. Kello oli yhdeksän aamulla ja Tuulenpesä avattiin yhdeksältä. Ajattelimme olevamme ensimmäiset asiakkaat, mutta tuvassa istui jo useampi henkilö "aamukahviaan" hörppimässä. Tuoreet kuumat munkit oli asetettu myyntitiskille. Teki kovasti mieli ottaa sellainen kuuman kaakaon kanssa, jota ystävällinen, taloa isännöivä mies, vielä suosittelikin. Valitsin kuitenkin kasviksilla ja juustolla täytetyn reissumies -leivän. Pasin leveä hymy ja munkin "sokerinen" tuoksu ja Pasin ostoksensa mehevyyttä ja hyvää makua mainostava puheenvuoro sai minut ajattelemaan, että teinkö sittenkin väärän valinnan.

Väsymys haihtui. Saavuimme Kemijärven adventtikirkolle hyvissä ajoin ennen kymmentä. Isä ja poika, Paavo ja Juhani Lassila, olivat meitä vastassa toivottamassa tervetulleiksi Kemijärvelle. Paavolla oli juuri tänä päivänä 86-vuotissyntymäpäivä ja hän tarjosi meille suklaata. Paavo Lassila on syntynyt 19.2.1925. Paavolla on nyt suruaika, koska hänen vaimonsa nukkui pois ja myös hänen Bertta-sisarensa nukkui pois aivan hiljattain. Bertta Lassila kuoli 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt 28.10.1915. Bertta Lassila oli Adventtikirkon työntekijä. Pastori Matti Markkanen tulee siunaamaan hänet haudan lepoon 4.3.2011. Bertta-sisar haudataan kotikaupunkiinsa Kemijärvelle. Lämmin osanottomme Bertta-sisaren omaisille Bertan poismenon johdosta. Herran palvelija pääsi lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua.

Raamatuntutkistelun aihe sekä Kemijärvellä että Rovaniemellä oli "Sinnikkyys". Tähän liittyvät myös sanat: kestävyys ja kärsivällisyys. Ahdistukset, vastoinkäymiset ja koettelemukset ovat sinnikkyyden, kestävyyden ja kärsivällisyyden "äiti". Tutkimme tätä aihetta Jobin, Joosefin, Noomin, Esterin ja Paavalin elämänkokemusten kautta. Ja tietenkin myös Jeesuksen elämän kautta. Kärsivällisyys on jumalallista. Saamme sitä ollessamme Jumalan koulussa.

Rovaniemen seurakunnassa oli jumalanpalveluksen lisäksi myös seurakunnan vuosikokous.
Kaikki tilaisuudet menivät hyvin.

Vierailun lopuksi Ritva ja Paavo Husa kutsuivat meidät vieraanvaraiseen kotiinsa. Söimme raikasta iltapalaa kissankello-astioista. Tämä juhlakalusto on erikoisen kaunis ja herkkä. En ole missään muualla nähnyt näin kauniita juhla-astioita kuin nämä ovat.
Ritva oli kerännyt suureen siniseen kassiin kirpparitavaroita, jotka hän antoi mukaamme. Pääsimme lähtemään Rovaniemeltä klo 19.00 ja saavuimme Kuusamoon klo 22.00. Kuu näytti meille lainavaloaan lähes täysinäisen kiekon voimalla. Välillä se kuitenkin kurkisteli pilviverhon takaa. Mitä lähemmäksi tulimme Kuusamoa sitä kirkkaampaa valoa saimme ihailla.
Kiitos kaikille teille, jotka näimme matkalla ja joiden kanssa saimme jakaa ilot ja surut. Kiitos Ritvalle ja Paavolle juhlahetkestä, joka teki myös Pasiin suuren vaikutuksen.

Kuusamoon päästyämme haimme Valtterin Terhon luota meille yöksi ja Pasi meni hyvillä mielin isänsä luokse syli täynnä Grilliltä ostamiaan sapuskoita.

Kiitän muistamisesta! Kukaan ei pyytänyt tämän matkan aikana öljyllä votelua ja rukousta vaivojensa puolesta. Herra voiteli meidät kaikki iloöljyllä! Kiitos ja ylistys Hänelle!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Valtteri lensi Helsingistä Kuusamoon talvilomalle

Valtteri tuli tänään Kuusamoon. Hain hänet lentokentältä yhdeksän maissa. Hänen matkansa meni hyvin. Koneessa tuli jälleen aika paljon ulkomaalaisia matkailijoita kylmään talvikaupunkiin.

Huomenna teen tutuksi tulleen rengasmatkan: Kuusamo-Kemijärvi-Rovaniemi-Posio-Kuusamo. Lähden liikkeelle aamulla aikaisin ja palaan illalla takaisin kotiin. Valtteri jää Terhon ja Sinin hoiviin, koska Annekin on matkoilla Kajaanissa. Kiitos esirukouksista matkani onnistumisen puolesta.

Kirjoitelkaa kommentteihin, kirjoituksia on mukava lukea, kun palaan matkalta!

Kuusamon leijona, Murri!

Toinilla ja Antilla on meidän Ranen ja Sinin kodin, Pörrin, tyttö-koira. Toini ja Antti ovat antaneet lemmikilleen nimeksi Murri. Murrin kuva oli tiistain 15.2.2011 Koillissanomat -lehden Lukijan kuva -palstalla. Kuvan on ottanut Toinin Jonna-tytär. Kuvan otsikkona on: "Kuusamon leijona, Murri". Nimi on hyvin kuvaava, koska Murrin suu näyttää leijonan kidalta. Kuva on profiili -kuva. Murrin avoin suu luo katsojaan "karjuvan leijonan" vaikutelman. Jossain vaiheessa voin laittaa tämän kuvan Ranen kuvien joukkoon. Kiitos, Jonna, hienosta kuvasta.

Seurakunta on harjoituskeskus

Sana harjoituskeskus, mielletään usein urheilukeskuksiin, joissa harjoitellaan kilpaurheilua varten. Henkilökohtaiset valmentajat keskittyvät suojattiensa menestymiseen kilpa-areenoilla. Työ vaatii paljon aikaa, varoja ja työlle antautumista. Päämäärät ja tavoitteet on asetettu korkealle ja niihin tähdätään hyvin keskittyneesti ja systemaattisesti. Seurakunnan tulisi myös olla harjoituskoulu. Mitä seurakunnassa tulisi harjoitella? Tulisiko seurakunnan jäsenten harjoitella pääasiallisesti sitä, että he tulevat toimeen keskenään ja viihtyvät toistensa seurassa? Onko sosiaalisten taitojen kehittäminen seurakunnan päätehtävä? Mitä mieltä sinä olet?

Minun mielestäni seurakunnan jäsenten tulisi harjoitella seurakunnassa ensisijaisesti evankelioimistyöhön liittyviä asioita. Jeesuksesta Kristuksesta todistaminen on jokaisen seurakunnan jäsenen etuoikeus. Jokainen uskova on "pappi", joka on kutsuttu julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan. Seurakuntaa verrataan ruumiiseen. Ruumiissa on paljon erilaisia jäseniä, joilla kaikilla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Jos yksi jäsen kärsii, niin koko ruumis kärsii. Kun kaikki jäsenet toimivat hyvässä järjestyksessä ja suorittavat oman osansa yhteiseksi hyödyksi, niin ruumis toimii terveellä tavalla ja työskentely on menestyksellistä. Seurakunnan tehtävänä ei ole toimia jäsentensä viihdytyskeskuksena, jossa keskitytään siihen, että kaikilla on hauskaa ja mukavaa yhdessä, vaan jäsenten tulee harjoitella yhdessä evankeliumin julistamista ja Kristuksesta todistamista. Evankeliumin julistamista ei pidä jättää pastoreiden tehtäväksi. Ajatellaan hetken lammaslaumaa. Synnyttääkö paimen lampaita? Ei tietenkään, vaan lampaat synnyttävät karitsoita. Lauma kasvaa suureksi, kun kaikki lampaat synnyttävät karitsoita. Jos lampaat eivät synnytä karitsoita lainkaan, niin jossain on jotakin vialla. Mitä tämä vertaus opettaa meille?

Mietin omaa tehtävääni. Minun tehtäväni on auttaa lampaita synnyttämään karitsoita. Minun ei pitäisi tehdä kaikkia seurakunnan töitä itse, vaan ohjata jäseniä löytämään oma paikkansa seurakunnassa. Jumala on antanut kullekin jäsenelle oman lahjansa ja näiden lahjojen löytäminen ja lahjan kantajan ohjaaminen työhön, jossa nuo lahjat tulevat palvelemaan lahjan antajaa, on paimenen tehtävä.

Olen rukoillut, että Herra lähettäisi tai löytäisin seurakuntaamme "siivoojan armolahjalla" varustetun henkilön. Sellaisen henkilön, joka sanoisi, että minä rakastan siivoamista oikein valtavasti ja hänellä olisi mahdollista toteuttaa tätä lahjaa sen ajan suhteen, mitä hänellä on käytettävissä. Tällainen henkilö siivoaisi kirkon ja nauttisi tästä tehtävästä sydämen riemulla. Hän laulaisi ylistystä Herralle työtä tehdessään ja hän todistaisi Jeesuksesta, kun ihmisiä poikkeaisi kirkolla hänen palvellessaan saamallaan armolahjalla. Häntä ei tarvitsisi koskaan pyytää siivoamaan, vaan hän tekisi sen pyytämättä. Onko tämä toiveajattelua? Voisiko tämä toteutua jonakin päivänä? Olisi mahtavaa, kun kaikilla seurakunnan eri sektoreilla jokainen jäsen olisi löytänyt lahjansa ja paikkansa ja toimisi Hengen voimassa Jumalan kunniaksi. Silloin evankeliumi tulisi saarnatuksi nopeasti kaikkialla maailmassa ja Jeesus tulisi takaisin. Jatketaan harjoituksia!

torstai 17. helmikuuta 2011

Tuleekohan ensi kesästä "intiaanikesä"?

Kuulin tällä viikolla eräältä tutulta, että Kuusamon vuoden keskilämpötila on nolla. Jos tämä on totta, niin se tietää sitä, että saamme ensi kesänä nauttia lämpimistä kesäpäivistä. Tuleekohan ensi kesästä "intiaanikesä"?

Tänään on Taimi Uutelan 50-vuotissynttärit

Lämpimät onnittelumme, Taimi Uutelalle, Hautajärvelle, 50-vuotispäiväsi, johdosta!
Toivotamme sinulle Jumalan siunausta elämääsi! Ilosi ja naurusi on "tarttuvaa"!

"Hymyn hyvän kun sait lahjaksi Luojaltasi, se säilytä ain' kalliina aarteenasi. Se avain on ihmisten sydämiin ja lääke sieluihin kärsiviin." (Aleksis Kivi).

Olisimme tulleet juhliisi hyvin mielellämme, mutta minulla on Kemijärven ja Rovaniemen matka ja Annella Kajaanin matka.
Terveisemme kaikille läheisillenne!
Anne ja Paavo perh.

Nettihyökkäys

Jouduin nettihyökkäyksen kohteeksi. Blogiini alkoi eilen ilmestyä outoja ja rivoja kommentteja. Kommenttien lähettäjä on saatu selville ja nyt sain poliisilta luvan poistaa asiattomat kommentit. Kommenttien lähettäjä oli sairas ihminen Etelä-Suomesta. Hänen äitinsä pyysi moneen kertaan anteeksi tapahtunutta ja lupasi ottaa tietokoneen ko. henkilön käytöstä pois. Äiti vakuutti useampaan kertaan, ettei tällainen tule toistumaan. Olin puhelinyhteydessä kommenttien lähettäjän äidin kanssa ja välitän hänen anteeksipyyntönsä kaikille niille, jotka joutuivat kärsimään viestien johdosta.

Pyytäisin lukijoiltani pientä palvelusta. Kun selaatte blogini tekstejä ja jos huomaatte jossakin asiattoman kommentin, niin voisitteko ilmoittaa siitä minulle, että tiedän poistaa sen. Siskoni on jo käynyt läpi vuoden 2009 kirjoitukset. Niissä ei ollut asiattomia kommentteja.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Hän itse A.B. Simpson

"Kerran tavoittelin siunausta, nyt minulla on Herra; Kerran etsin tunteita, nyt minulla on Hänen Sanansa; Kerran tahdoin Hänen lahjojaan, nyt minulla on lahjojen Antaja; Kerran etsin parantumista, nyt ainoastaan Häntä.

Kerran oli tuskallista yritystä, nyt täydellistä luottamusta; Kerran puoli pelastusta, nyt täydellinen pelastus; Kerran oli jatkuvaa kiinnipitämistä, nyt Hän pitää minusta kiinni; Kerran oli jatkuvaa ajelehtimista, nyt olen heittänyt ankkurini.

Kerran oli kiireistä suunnittelua, nyt luottavaista rukousta; Kerran oli levotonta huolehtimista, nyt Hän pitää minusta huolen; Kerran oli mitä minä tahdoin, nyt mitä Jeesus sanoo; Kerran oli jatkuvaa anomista, nyt loputonta ylistystä.

Kerran työ oli minun, nyt se on oleva Hänen; Kerran minä yritin käyttää Häntä, nyt Hän käyttää minua; Kerran tahdoin voimaa, nyt Häntä, joka on Väkevä; Kerran tein työtä itseäni varten, nyt vain Häntä varten.

Kerran toivoni oli Jeesus, nyt tiedän, että Hän on minun; Kerran lamppuni olivat hiipumassa, nyt ne loistavat kirkkaina; Kerran kaipasin kuolemaa, nyt tervehdin Hänen tuloaan; Ja toivoni on ankkuroituna turvallisesti esiripun tuolla puolen."

tiistai 15. helmikuuta 2011

Ruusuja kirppiksen pitäjälle!

Tämän päivän Koillissanomat -lehdessä on, meille soitettiin palstalla, kirjoitus, joka mielestäni sopisi hyvin Raijalle terveisiksi.

"Haluan kiittää kirppiksen sitä mukavaa naistyöntekijää. Tällä naistyöntekijällä on aitoa palveluhalukkuutta sekä auttamisen halua. Toisin on naapurityöntekijöiden laita, joilta vessassakäyntilupaa ei herunut. Aion vastaisuudessa asioida aina kirppiksellä, kun vierailen Kuusamossa. Oikein mukavaa talven jatkoa toivottelee se vaaleanpunatakkinen naishenkilö Taivalkoskelta."

Muistatko Raija kohdanneesi tällaista asiakasta?
Taisit saada "kimpun ystävänpäivä ruusuja"!

Oletko Jeesuksen läheinen ystävä?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä." (Jaak. 2:23 UKR.)
"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi." (Jaak. 2:23 VKR.)
Jeesus sanoi: "Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä." (Joh. 15:14 UKR.) "Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä." (Joh. 15:14 VKR.)

Näissä jakeissa tulee esille uskon kautta vanhurskauttaminen ja sen hedelmä, kuuliaisuus Jumalan käskyille.
Jos uskomme Jumalaan, niin se ei vielä merkitse sitä, että uskomme Jumalaa. Paholainen uskoo Jumalaan (tietää, että Jumala on), mutta hän ei usko Jumalaa eli tottele Häntä. Sellainen usko, johon ei liity hedelmänä kuuliaisuus Jumalan käskyille, ei ole pelastavaa uskoa. Tiedollisella - ja kokemusperäisellä uskolla on suuri ero. Jumalan lupaukseen uskominen merkitsee Jumalan lupauksen varassa elämistä. Aabraham eli Jumalan lupauksen varassa uskon kautta. Jumalan ystävä on sellainen ihminen, joka on kuuliainen Jumalan käskyille ja elää uskon elämää Jumalan sanaan luottaen! Aabraham oli tällainen ihminen.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut." (Joh. 15:15 UKR.)
Tässä on kaksi sanaa: palvelija ja ystävä. Palvelija voi palvella isäntäänsä pakosta, velvollisuudesta, rahasta tai etuoikeudesta, kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Jos palvelija palvelee isäntäänsä etuoikeudesta, kiitollisuudesta ja rakkaudesta, niin todennäköisesti hänestä on tullut isännän hyvä ystävä. Meistä tulee Jeesuksen läheisiä ystäviä, kun me palvelemme Häntä etuoikeudesta, rakkaudesta ja kiitollisuudesta Hänen rakkautensa ja uhrinsa tähden, puolestamme. Oletko Jeesuksen läheinen ystävä vai seuraatko Häntä taempaa. Johanneksen ja Pietarin kokemukset ristin tapahtumien aikana antavat meille opetuksen Jeesuksen seuraamisesta. Pietarin seuratessa Jeesusta taempaa, johti hänet lankeemukseen. Johannes pysytteli Jeesuksen lähellä loppuun asti. Hän sai nimen: rakkain opetuslapsi.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivän sanoma pysäyttää!

Jobin ystävät eivät ymmärtäneet Jobin elämän tilannetta oikealla tavalla. He lisäsivät puheillaan Jobin kuormaa entisestään.
Ahdingossaan Job esittää kysymyksiä ystävilleen, joihin hän on pettynyt.
"Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan? Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa? Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta. Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon - joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan. Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin." (Job. 6:11-15.)

"Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon - joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan." (Jae 14 UKR.)
Tässä on meille hyvin puhutteleva sana. Tämä sana punnitsee sen, olemmeko me tosi ystäviä vai hyväksikäyttäjiä, meidän lähimmäisillemme. Ystävän hylkääminen merkitsee myös Kaikkivaltiaan hylkäämistä. Voiko asiaa enää vakavammin sanoa? Tämä sana pani minut ottamaan yhteyttä erääseen ystävään, jota en ole pitkään aikaan muistanut. Onko sinulla sellaisia ystäviä, joihin sinun pitäisi ottaa yhteyttä?

Sama jae (14) VKR:n käännöksessä on ajatukseltaan vähän toisenlainen. Se ei ole niin voimakas kuin UKR:n käännös.
"Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon." Laupeuden osoittaminen niillekin, jotka ovat hyljänneet Kaikkivaltiaan pelon, on Jumalan tahdon mukaista.
Ystävänpäivän sanoma pysäyttää!

Ystävänpäivänä 2011

Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävillemme!
Olisitte ansainneet henkilökohtaisemman ystävänpäivä tervehdyksen, mutta ...
Tämä sähköinen viestintä on syrjäyttänyt monilta osin postin tuomat kortit. Viime perjantaina havahduin siihen, etten ollut lähettänyt kenellekään ystävänpäivä korttia. Tämä tuli mieleeni vasta siinä vaiheessa, kun luin neljän ystävän lähettämän kortin perjantaina. Anteeksi saamattomuuteni! Arvostamme kuitenkin ystävyyttänne, vaikka yhteydenottomme on ollut kovin vähäistä.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

"Heitä jo taakkasi pois!"

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." (Fil. 4:6.)
Jos me noudattaisimme tätä kehotusta, niin monet tarpeettomat huolet jäisivät meiltä pois. Murehtiminen ja huolehtiminen kuluttavat elinvoimiamme. Jeesus esittää kysymyksen: "Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Oikea vastaus tähän kysymykseen on: ei kukaan! Murehtiminen voi päinvastoin lyhentää elämän pituutta, koska murehtiminen lisää stressiä ja liiallinen stressi altistaa meidät erilaisille sairauksille. Jumala on luvannut pitää omistaan huolen. Hän tietää mitä me tarvitsemme ja mikä on meille hyväksi. Vaikka Jumala tietää kaiken mitä tarvitsemme, Hän kehottaa meitä kuitenkin saattamaan Jumalan tietoon kaikki tarpeemme. Miksi Hän toimii näin? Hän kehottaa meitä toimimaan näin, hengellisen kasvumme tähden. Rukoileminen, anominen ja kiittäminen vahvistavat jumalasuhdetta. Ne lisäävät uskoa ja luottamusta, koska meidän täytyy jättää asiamme uskossa Hänen käteensä. Sana "mistään" on hyvin rohkaiseva sana, sillä se pitää sisällään kaiken. Onko sinulla tällä hetkellä joku huolen aihe? Uskon, että on, sillä niitä on kaikilla ihmisillä. Rohkaisen sinua viemään tämän aiheen juuri nyt, Jumalan tietoon, rukoillen, anoen ja kiittäen. Jos huolesi on niin suuri, että et jaksa enää rukoilla, niin voit pyytää esirukousta. Blogillani on esirukouksille oma sivu, löydät sen 2.5.2009 kohdalta. Samalla kun viet Herran eteen omat huolesi, niin muistathan viedä myös lähimmäisesi huolet Jeesuksen sydämelle, sillä "Hyväätekevä sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu." (San. 11:25 VKR.) "Joka toista ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda." (San. 11:25 UKR.)
Kuormien kantaja on meitä lähellä. Kaikki kuormamme on jo kannettu ristillä, joten "Heitä jo taakkasi pois!"

lauantai 12. helmikuuta 2011

Vietimme Arin kotiinpaluujuhlaa Kuusamossa!

"Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet." (Hes. 34:11,12.)

Tämä sana toteutui tänä päivänä kirkossamme. Saimme viettää Arin kotiinpaluujuhlaa. Ari halusi kasteen kautta uudistaa liittonsa Jeesuksen kanssa. Ilo täytti sydämemme ja kiitimme Jumalan armon ja rakkauden suuruutta. Pelastuksen iloa ja kiitollisuutta ei löydy muualta kuin Vapahtajan luota.

Onnea ja siunausta Arille ja tervetuloa Isän kotiin! Saakoon uusi seurakuntayhteys tukea sinua taivasmatkalla perille asti!
Kiitos kaikille mukana oleville ja emännille hyvästä ruoasta!

perjantai 11. helmikuuta 2011

Toivoa masentuneelle

"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." (Ps. 34:19.)
Mieli voi murtua kenellä tahansa. Kukaan ihminen ei ole niin vahva, etteikö hän voisi murtua. Tänä päivänä käytetään hyvin paljon masennuslääkkeitä psyykkisiin sairauksiin.
"Masennus aiheuttaa monenlaisia oireita: (a) syvää surua, (b) haluttomuutta tehdä mitään, edes mukavia asioita, (c) ruokahalun muutoksia, (d) unihäiriöitä, (e) alhaisen itsearvostuksen tunteita, (f) henkisen vireyden laskua ja huonomuistisuutta sekä (g) ajatuksia kuolemasta ja itsemurhasta. Joillakin on vain joku oireista, kun taas toiset kärsivät useista oireista kuukausien ajan. Masennuksen taakka on aina valtava, ja sitä täytyy keventää sekä lääketieteen keinoin että hengellisellä avulla." (RS s. 50.)

Masennus ei ole vierasta myöskään Raamatun henkilöille. Daavid kertoo hyvin avoimesti omasta masennuksestaan monissa psalmeissa, esim. psalmissa 42. "Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani." Tämä sana löytyy kahdesti psalmista 42: jakeista 6 ja 12.

Näissä jakeissa näemme masennuksen ongelman, mutta myös ratkaisun: "Odota Jumalaa".
Jumalan odottaminen vaatii kärsivällisyyttä ja nöyrää asennetta. Kiitoksen aika on edessäpäin, koska masentunut ihminen saa auttajalta avun oikeaan aikaan.

Puhuminen masennuksesta on yksi tapa lähteä liikkeelle sen pois saamiseksi. Puhuminen terapeutille, sielunhoitajalle, ystävälle ja Jumalalle keventää ahdistunutta mieltä.
Rukouksessa saamme avata sydämemme Jumalalle ja tietoisuus siitä, että Jumala kuulee rukoukset, antaa toivoa valoisammasta huomisesta. Rukouksen kautta voimme saada johdatusta elämäämme siten, että hakeudumme hoitoon terveydenhoidon ammattilaisten luo. Jumala on antanut viisautta lääkäreille ja muille terveysalan työntekijöille, niin että he voivat auttaa lääkkeiden ja keskustelujen avulla parantumaan psyykkisistä sairauksista. Masentuneen on hyvä ottaa vastaan kaikki mahdollinen apu, joka on terveen järjen mukaista. Luontaislääketieteen mahdollisuudet ovat myös olemassa.
"Usko, rukous ja työskentely": on Herran sanansaattajan neuvo masentuneille henkilöille. Luin kerran lehdestä otsikon: "Jos sielu voi huonosti, niin rasita ruumista". Artikkeli kannusti masentuneita harrastamaan liikuntaa. On hyvä, jos masentuneella on kaveri, joka kulkee vierellä ja innostaa liikkumaan. Yhdessä tekeminen on hyvin terapeuttista ja vertaistuki auttaa tosi paljon.

Parasta lääkettä masentuneelle voi olla syntien tunnustaminen, syntien anteeksi saaminen ja anteeksi antaminen lähimmäisille ja itselle.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Ari lupasi päivystää kirppiksellämme

Raija lähti Eeva-Kaisan kanssa sunnuntaina 6.2. Varkauteen. Kirppis oli maanantaina 7.2. suljettuna, mutta tänään 8.2. suunnittelemme sen avaamista klo 10.00, koska Ari tuli eilen illalla Torniosta Kuusamoon ja hän haluaa päivystää kirppiksellämme, ainakin toistaiseksi.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Hildegardin hermo- ja älypiparit

Kirjoitin edellisessä matkakertomuksessani, että sain maistaa Torniossa Kaijan luona, älypipareita, jotka olivat hyvän makuisia. Lupasin kirjoittaa blogilleni niiden valmistus ohjeen. Mutta minun ei tarvitsekaan kirjoittaa Hildegardin hermo- ja älypiparien ohjetta, koska löydät sen helposti netistä. Kun kirjoitat tämän kirjoituksen otsikon googleen, niin löydät ohjeen.

Kun kävin tänään Kuohuahossa hakemassa Ranen kotiin, niin minun piti kymmenen kilometrin matkalla pysähtyä ainakin kymmenen kertaa raaputtamaan tuulilasia. Jäätävä sade tarttui tuulilasiin hyvin tiukasti, peittäen näkyvyyden. Autoni lämmitin ei pitänyt tuulilasia sulana. Samanlaista raaputtamista harrasti toinenkin "kuski", joka ajeli välillä edelläni ja välillä perässäni. En ole koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa. Jos minun olisi pitänyt tällaisella kelillä tehdä Tornion matka, niin se olisi ollut "mahdoton" tehtävä. Onneksi sää oli silloin aivan toisenlainen.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Matkakertomus 4.-6.2.2011

Lähdin matkalle perjantaina 4.2. klo 11.30 ja saavuin Ouluun klo 14.30. Autossani oli Jessican nuorisosänky, osiin purettuna. Kun olin kantanut suurimman osan tavaroista nuorten asunnon oven taakse, Suvi tuli töistä, tuoden myös Jessican päivähoidosta. Kun Jessica näki ukin, hän juoksi innolla luokseni. Olipa mukava tunne saada lämmin vastaanotto.
Ensimmäinen tehtävä oli saada sänky kootuksi. Ei siinä kauan mennyt, kun se oli valmiina koottuna olohuoneen lattialla Jessican testattavana. Näytti se hänelle kelpaavan oikein hyvin. Menin sitten Siwa -lähikauppaan ja ostin pari muovikassillista ruokaa viikonlopuksi. Unohdin sairaiden palvelemista varten tarvitsemani öljypullon Kuusamoon, joten ostin kaupasta myös öljyä tätä tarkoitusta varten. Söin ja lähdin jatkamaan matkaani Kemiin. Saavuin Kemiin klo 17.30, jonka jälkeen valmistauduin klo 18.00 alkavaan, kokoukseen.

Kemin kirkkoon saapui ilahduttavan paljon kuulijoita. Saarnan aiheena oli: "Aarre saviastioissa". Saamme paljon hengellistä viisautta savesta, saviastioiden valmistuksesta ja niiden käytöstä. Ihmisen elämän "juuret" ovat savessa. Jumala loi ihmisen maan tomusta. Meistä, niin arvoton aine, "maan tomu", kelpasi Jumalalle, kun hän muovasi luomakunnan kruunun, ihmisen, omaksi kuvakseen. Saven tie astiaksi on pitkä ja monivaiheinen. Savi käy läpi pesun, vaivaamisen kuin "taikina", syrjään panemisen, levon, jossa se "asettuu", valajan käsien työskentelyn, kuivauksen, esilämmittelyn, kuumassa uunissa polttamisen jne. Jos halutaan arvokasta ja jaloa keramiikkaa, niin astia joudutaan rikkomaan useampaankin kertaan, ennen kuin saadaan sellaista savea, josta nuo arvoesineet voidaan valmistaa. Tämä ajatus rohkaisee erityisesti Jumalan työpöydällä särkyneitä ihmisiä. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta jätän sen, toiseen kertaan.

Kemin kokoukseen oli saapunut särkyneitä astioita, jotka halusivat henkilökohtaisen rukouksen ja öljyllä voitelun puolestaan. Neljä miestä: Olavi, Tuomo, Martti ja Lauri kaipasivat Jeesuksen parantavaa kosketusta. Saakoon Herra parantaa ja siunata heitä terveyden ja eheytymisen lahjalla.

Kokouksen jälkeen lähdin Keminmaan kautta Tornioon. Vein veljekset, Tuomon ja Martin Keminmaahan. Matkalla sain puhelun Torniosta. Sylvi ja Martti halusivat tavata minut. Tapaaminen järjestyi Tornion kirkossamme sapattina 5.2. jumalapalveluksen yhteydessä. Oli suuri ilo tavata heidät pitkästä aikaa. Tutustuin Sylviin ja Marttiin 80-luvun lopulla, kun työskentelin Tornionjokilaaksossa. Samoihin aikoihin tutustuin myös Kaijaan, joka oli valmistanut minulle "ruhtinaallisen" majapaikan Perämeren rannalla, Tornionjoen suistossa sijaitsevaan tilavaan kotiinsa. Valkoiset lumihanget ja merellinen näkymä toivat heti avaran ja rauhallisen tunnelman. Kaija oli kuin palveleva enkeli. Hän huolehti heti autoni lämmityksen ja peitti etuosan paksulla matolla, ettei lämpö karkaisi nokkapellin alta taivaan tuuliin. Pajuenkeli, jonka toin Kaijalle tuliaisena Kuusamosta, oli hyvin kuvaava lahja kaikesta siitä, mitä sain kokea Kaijan lämminhenkisessä ja vieraanvaraisessa kauniisti sisustetussa kodissa. Valitsin enkelin tuliaiseksi myös sen tähden, koska Kaijan luona on vieraillut ihan oikea Jumalan enkeli. Tämä tapahtui niihin aikoihin, kun pidin Raamattu-seminaaria Porthanin koululla, Torniossa ja Kaija osallistui tähän seminaariin ja muihinkin järjestämiimme tilaisuuksiin 80-luvun lopulla. Muistelimme näitä siunauksellisia aikoja iltapalaa syödessämme. Huomasin, että kaikki terveysaiheiset luennotkin olivat tehneet tehtävänsä. Minulle tarjottiin erittäin maukasta ja terveellistä ruokaa. Kaikki, mitä söin illalla ja aamulla, oli valmistunut Kaijan taitavissa käsissä. Sain maistaa myös, ensimmäisen kerran elämässäni, "älypipareita". Kirjoitan reseptin myöhemmin blogilleni.

Sapattiaamuna lähdin hyvissä ajoin Tornion kirkkoomme, Saarenpäänkatu 18. Monet hienot muistot palasivat elävästi mieleeni. Oli kotoista tulla paikkaan, joka oli sekä kotimme että työpaikkani 1986-1990. Täällä syntyi myös Suvi-tyttäremme 1988. Kun tulin paikalle, kirkossa oli jo väkeä ja keittiöllä emännät valmistivat juhla-lounasta. Jumalanpalveluksen alkaessa klo 11.00, kirkko oli täynnä juhlaväkeä. Meillä oli kansainvälinen tunnelma. Paikalla oli kaksi nuorta sisarta Keniasta, kaksi nuorta naista Kiinasta, jotka halusivat ensimmäistä kertaa tutustua kristinuskoon. Kenialaiset ja kiinalaiset tytöt asuvat ja opiskelevat Kemissä. Kenialaisten sisarten esittämä swahilinkielinen laulu kertoi lähetystyöstä ja Jeesuksesta todistamisesta. Laulu oli reipas ja sydämiä koskettava. Romanialainen nuori pianisti-veli, joka opiskelee Torniossa liiketalouteen liittyviä aiheita, soitti kauniita pianokappaleita, joiden kuuntelemisesta nautimme. Näimme ja kuulimme, että musiikki oli hänelle henki ja elämä. Kuulijoiden joukossa oli väkeä myös Ruotsin puolelta, Kirunasta ja Haparandasta. Kirunassa oli aikoinaan isäni työmaa. Hän kävi siellä Pomarkusta asti reissutyössä. Tornion ja Kemin sisaret ja veljet olivat yhdessä viettämässä kahden kemiläisen veljen kastejuhlaa. Ilmassa oli jännitystä ja odotusta. Olimme valmiit ottamaan vastaan Herran siunauksen ja armon vuodatuksen.

Raamatuntutkistelu liittyi ajatuksiin. Ajatusten voima on suuri. Väärien ajatusten valtaan antautunut ihminen voi jopa kuolla pelkoon ja paniikkiin. Vihollinen syöttää kaiken aikaa vääriä ja pahoja ajatuksia mieleemme. Mutta, kun käännämme joka hetki katseemme Kristukseen ja Jumalan sanaan, saamme hyvää ajateltavaa ja ajatukset johtavat hyvään hedelmään. Hengen täyttämä mieli kaipaa Jumalaa ja Jumalan tahdon etsimisestä ja Jeesuksen seuraamisesta tulee hengen mieltä janoavalle intohimo. "Jos pidämme ajatuksemme Jumalassa, jumalallinen rakkaus ja voima ohjaavat niitä." Sen vuoksi meidän täytyy elää "sanoista, jotka lähtevät Kristuksen huulilta" (2MCP 669).
Sapatin saarnassa käsittelin Jeesuksen viimeisiä opetuksia, neuvoja ja lupauksia, jotka hän antoi aivan kuin testamenttina opetuslapsilleen. Voit lukea ne Raamatustasi Joh. 13-17 luvuista.

Tutustuin Tuomoon Kemissä yli 20-vuotta sitten. Hän tuli Ilmestyskirja-seminaariini. Seminaari antoi Tuomolle sysäyksen tutkia Raamattua ja kirkkohistoriaa tarkemmin. Tuomon sanan nälkä on vuosien mittaan lisääntynyt päivä päivältä. Hänen rukouksensa ja sanan tutkimisensa ovat innostaneet myös hänen Martti-veljeään seuraamaan Jeesusta. Martti-veljen hengellinen elämä sai vahvistusta Torniossa vieraillessani muutama vuosi sitten. Tuomo oli tuonut Martti-veljensä kirkkoon ja veljet halusivat rukouksen ja öljyllä voitelun puolestaan. Martti sanoi minulle, että tämä kokemus oli ratkaisevan tärkeä hänen uskonsa kasvamisen kannalta. Veljesten uskon ratkaisu on todistus siitä, että usko syntyy sanan ja Pyhän Hengen kautta. Oppikysymyksistä kaste (upotus) ja sapatti (lauantai) ovat yleensä kaikkein vaikeimmat asiat, joiden parissa ihmiset kamppailevat ja kipuilevat, koska ne eivät kuulu hengelliseen perinteeseen, ainakaan Suomessa. Tuomon ja Martin hengellinen tausta on hyvin kirkollinen. Tuomon ja Martin isä oli Kemin kirkon suntio. Kirkko on ollut Tuomolle ja Martille hyvin tärkeä, läheinen ja rakas paikka. Kesti yli kaksikymmentä vuotta, ennen kuin ajatus kirkosta eroamiseen tuli pakottavaksi tarpeeksi. Tuomo oli se henkilö, joka soitti minulle kirkosta eroamisensa. Kirjoitin tästä blogillani jokin aika sitten. Hänen ratkaisuunsa erota kirkosta vaikutti kirkossa käyty, homo-keskustelu.

Raamatullinen upotuskaste on aina hyvin koskettava hetki ihmisen elämässä. Niin se oli nytkin. Tässä samassa kastealtaassa kastoin ensimmäisen sielun, kun aloitin pastorin työni 1986.
Kasteen jälkeen eräs torniolainen mies nosti kätensä merkiksi, että hänkin haluaa valmistautua omaan kasteeseensa, mahdollisimman pian.
Juhlan jälkeen söimme yhdessä kemiläisten valmistaman aterian, joka oli maukas ja iloa tuottava. Ennen kuin lähdin paluumatkalle Oulun kautta Kuusamoon, voitelin kuusi veljeä (Veli-Pekka, Timo, Veijo, Arvo, Ari, Hannu) ja kaksi sisarta (Veera ja Marjatta) ja rukoilin heidän sairauksiensa paranemisen puolesta. Saakoon taivaasta tullut voima ja virvoitus tulla osaksenne.

Lähdin sitten Ouluun ja vein Helnan kotiin, Simoon. Saavuin Ouluun, nuorten luo klo 20.15. Anne oli saapunut sinne Kuusamosta vähän ennen minua. Eilinen ilta meni nopeasti Jessicaa ihmetellessä ja Kemi-Tornion kuulumisia kertoillessa. Jessica on erittäin hauska ja nopealiikkeinen vikkelä-tyttö. Hän ehti jossain välissä napata silmälasinikin sillä seurauksella, että sanka katkesi. Lähdin Kuusamoon tänään klo 11.30 ja saavuin perille iltapäivällä kolmen jälkeen. Anne tulee Kuusamoon vasta alkuviikosta. Hän jäi auttamaan Suvia kotitöissä ja Jessican hoitamisessa. Nyt olen kotona ja kiitän Herraa matkan onnistumisesta. Kiitos esirukouksistanne! Kiitos myös kaikille teille, jotka tapasin. Erityisesti niille, jotka pitivät minusta huolen ja rohkaisivat kannustavin sanoin ja ajatuksin. Kiitos Kaijalle, täysihoidosta. Palvelusi oli kuin seitsemän tähden hotellissa. Nukuin kuin "tukki"!
Kiitos myös hengellisiä asioita koskevista, keskusteluista. Oli rohkaisevaa kuulla rukousvastauksestasi ja elämän ihmeestä lapsenlapsesi kohdalla. Terveiset tyttärillesi ja heidän, perheilleen. Suuri valokuva heistä kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.
Nyt on palattava arkeen, lumityöt odottavat ulkona!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Työmatkalla Tornionjokilaaksossa 4.-6.2.2011

Lähden tänään matkalle. Minulla on seurakuntavierailut Tornionjokilaaksossa, Kemissä ja Torniossa, tulevan viikonlopun aikana. Matkareittini on: Kuusamo-Taivalkoski-Pudasjärvi-Oulu-Kemi-Tornio. Paluu samaa reittiä. Kiitos esirukouksista matkan onnistumisen puolesta.

torstai 3. helmikuuta 2011

Tietokonepaketista nousi paksu savu

Tänään eräs ystäväperhe koki pienen yllätyksen. He saivat käytetyn pöytätietokonepaketin, johon kuului myös tulostin. Ajatus uusista laitteista antoi toivoa mukavaan netti-työskentelyyn. Erityisesti uusi tulostin oli tervetullut ajatus. Kun laitteet oli kytketty yhteen, tuli niiden toimivuuden testaamisen aika. Silloin tapahtui jotain odottamatonta. Virran kytkemisen jälkeen laitteista nousi paksu savu ja huoneeseen tuli paha haju. Ikkunan piti olla monta tuntia auki, että hajun sai pois. Kaikki laitteet oli heitettävä romun keräykseen. Onneksi ei syttynyt tulipaloa eikä kukaan saanut sähköiskua. Jäin miettimään, että olikohan varastossa kauan säilytetyt koneet kostuneet sisältä niin paljon, että kosteus synnytti oikosulun.

Helmikuussa syntyvät jäähelmet!

Helmikuu alkoi kiinnostaa minua enemmänkin. Löysin netistä mm. seuraavanlaista tietoa:

"Helmikuu on Tammelinin almanakassa muodossa Helme Cuu. Helme (genetiivissä helmeen) on helmi-sanan synonyymi. Kumpikin sana esiintyy vanhassa kirjasuomessa. Helmikuun alkumerkitys on ilmeisesti ollut 'kuukausi, jonka aikana erikoisten sääolosuhteiden vallitessa muodostuu jäähelmiä puiden oksiin'.

Pitääpä seurata puiden oksia helmikuun aikana, "josko" näkisin jäähelmiä puutarhassani.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Palvelijan puvussa ihminen on kauneimmillaan!

"Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni! Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa."
On hyvä alkaa päivä kiittämällä Herraa. Kiitollinen mieli on kuin jalkineisiin asetetut kevennykset, jotka tekevät askeleet kevyemmiksi ja helpommiksi. Ihminen voi kiittää Jumalaa kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Daavidilla on paljon kiitosaiheita, jotka hän pukee sanoiksi psalmissa 144.

Daavid käyttää usein Herrasta kallio-vertauskuvaa. Kalliot olivat hänen maisemansa aamuin illoin ja ne antoivat hänelle suojan vihollista vastaan. Tiedämme, että kallio on Kristusta kuvaava vertauskuva. Jeesus Kristus on meidän elämämme kestävä ja luja perustus, suoja ja turva kaikkea pahaa vastaan. Sanat: "minun kallioni", tuovat tämän sanan lähelle meitä kaikkia. Jeesus on meidän henkilökohtainen kalliomme. Kalliolla seistessämme olemme lähempänä taivasta ja sieltä näemme kauemmaksi kuin pimeästä laaksosta. Kun katselemme Kristuksen kautta elämäämme, näemme Jumalan mahdollisuudet, jotka ovat aivan toisenlaiset kuin omat mahdollisuutemme. "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa". Kalliosta tulee mieleen monia rohkaisevia ajatuksia kuten: lujuus, kestävyys, pysyvyys, voima, suoja, pelastus, ikuisuus jne.

Psalmin 144:1 toinen ajatus: "Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa", ei anna lupaa väkivallan käyttämiseen. Jumalan sotakoulutus on aivan erilainen kuin paholaisen. Jumalan armeija käy sotaa sanan ja rukouksen asein ja rakkaus riisuu vihollisen aseista paremmin kuin väkivallan käyttö.
Into ja voima ovat tärkeitä ominaisuuksia Herran työssä, mutta niiden lisäksi meidän pitää saada opetusta Herralta. Tarvitsemme viisautta ja taitoa toimia oikein kohdatessamme erilaisia asioita, tilanteita ja ihmisiä. Rukous ja sana ovat parhaita kanavia viisauden lähteelle.

Paavali antaa hyvän kuvauksen Jumalan koko sota-asusta, joka meillä tulisi olla joka hetki.
"Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin te kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt (ei vankilassa kuten Paavali vaan, Kuusamossa). Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee." (Ef. 6:10-20.)

Jumala antaa meille täydellisen sota-asun. Kristus on tämän sota-asun vahvuus kaikilta osin. Kun me pukeudumme tähän sota-asuun, niin me pukeudumme Kristukseen ja olemme Hänessä voittajia. Rakkauteen pukeutuminen merkitsee palvelijan pukuun pukeutumista. Palvelijan puvussa ihminen on kauneimmillaan!
Jeesus riisui päältään kuninkaan puvun ja pukeutui sekä pavelijan pukuun että sota-asuun joka päivä! Näin meidänkin tulisi tehdä!

tiistai 1. helmikuuta 2011

Oodi Helmikuulle!

HELMIKUU INSPIROI RUNOILEMAAN
Helmikuussa sanaa kaksi, toinen pyöreä on pieni valkoinen ja toinen öinen vaeltaja, hopeanhohtoinen.
Helmen, meren kohtu synnyttää, alla sillan, kuun ja auringon.
Kuu syntyy, kuolee yhtenään, kutistuu ja pullistuu, kun vaihtuu kierrot vuosien.
Päivät kaksikymmentäkahdeksan punovat nauhan, muistojen.
Siihen yhden lisäten, luona vuoren, Olympoksen.
Sen sydämestä löydän päivän, parhaan ystävän.
Kun viimeinen on helmi paikoillaan, minne kaunis nauha laitetaan?
Maaliskuu nyt innoissaan sitä kaulallensa odottaa. Sitten kuut voi vuorollaan, nauhaa kantaa mukanaan.
Vaihtuu päivät, vaihtuu yöt, vaihtuu viikot, vaihtuu kuut, vaihtuu vuodet, vaihtuu polvet, mutt' ei haihdu muistot vuosien. Kulkee kanssamme muistojen talvet, kevään kauneus ja kesän lämpö. Syksyn värit helmistä hohtaa, ennen pimeintä ajankohtaa.
Nyt on talvelle käännetty selkä, pimeys ja kylmyys otteensa irrottaa, kun auringon valo ja lämpö ihmeitä aikaan saa.
Luojamme meille vakuuttaa:
"- Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." (1. Moos. 8:22.)
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa". (Matt. 24:35.)

Haluan omistaa tämän runon kaikille helmikuussa syntymäpäiväänsä, nimipäiväänsä, hääpäiväänsä tai jotain muuta merkkipäiväänsä viettäville.
Ja tietenkin kaikille ystävilleni! Onhan helmikuussa myös ystävänpäivä.