keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Posion matka meni hyvin, vaikka tiet olivatkin erittäin liukkaat

Tänään lähdimme klo 10.00 Raijan kanssa Posiolle tekemään Sympatia-keräystä, myymään joululehtiä, joulukortteja ja katsomaan kolmea eri vaihtoehtoa ensi kesän Eräriparia ja Nuorten Seikkailuleiriä varten. Kohteina olivat Posion ev.lut. srk:n leirikeskus, JHL-leirikeskus Livohkassa ja Livon Helmi Livojärven rannalla. Kaikki kohteet sopisivat leirin pitoa varten. Odottelen tarjoukset eri paikoista, myös Kuusamosta. 4.12.2011 mennessä pitäisi ratkaista, missä leiri tullaan, pitämään.

Matka meni hyvin. Ehdimme tehdä vähän Sympatia-keräystä, joululehtikin meni kaupaksi samoin yksi joulukorttipaketti. Näimme kaikki leiripaikkavaihtoehdot valoisaan aikaan. Senora oli meidän kanssamme katsomassa leiritiloja ja retken jälkeen hän laittoi meille hyvää ruokaa. Näimme Posion kauniit jouluvalot. Pyöreän valoympyrän sisällä oli toinen, pienempi valokehä, jonka sisässä oli kahdeksansakarainen tähti. Pimeässä ne loistivat kauniisti ja piristivät tiellä liikkujia. Paluumatkalla poikkesimme tervehtimässä kahta vanhusta. He olivat pirteitä ja iloitsivat käynnistämme hyvin paljon. Vanhusten hoitaja oli tekemässä arvokasta työtään. Isäntä toivoi, että laulaisimme Jouluyö juhlayö -laulun. Lauloimme sen ja pidimme rukouksen. Saavuimme Kuusamoon klo 19.00.
Vettä satoi koko matkan ja tiet olivat erittäin liukkaat. Piti ajaa tosi varovasti, ettei auto suistunut tieltä. Muutamissa paikoissa tiet oli hiekoitettu ja se oli hyvä asia.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Psalmi 8 herättää monenlaisia ajatuksia

Jumalan nimi on suuri, koska se julistaa taivaallista kirkkautta. Jumalan nimeä ei saa käyttää millään tavoin väärin. Monet käyttävät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeä väärin, vieläpä laittomuuden salaamiseksi. Jotkut saattavat käyttää Jeesuksen nimeä väärin siten, että he esiintyvät Jeesukseen uskovina, herättääkseen luottamusta ja peittääkseen rikollisen toimintansa. Uskovaiseksi tekeytyvää ei ole helppo tunnistaa rikolliseksi. Jumala ei kuitenkaan salli sitä, että hänen nimensä tulee pilkatuksi. Jossain vaiheessa teot paljastuvat vääriksi ja ihminen joutuu vastuuseen, pahoista teoistaan.

Psalmi 8 on kaunis ja ylevä. Tässä psalmissa Luojan suuruuden ylistämisen aiheena on hänen ihmeellinen ja moninainen luomakuntansa.

"Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan." (Ps. 8:3.)

Jumala katselee elämää toisesta näkökulmasta kuin me ihmiset. Se, mitä ihmiset pitävät suurena ja voimakkaana, ei välttämättä ole samaa Jumalan näkökulmasta. Jumalan mielestä pienet, yksinkertaiset ja vähäpätöiset asiat ovat usein väkevämpää puhetta kuin omasta mielestään viisaiden kaunopuheisuus, kerskailu ja mahtipontisuus. Jumalaan luottavan heikon ihmisen lapsenomainen usko saa ihmeitä aikaan ja Jumalan nimi tulee kirkastetuksi.

"Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat, häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin." (1. Kor. 1:25-28.)

Imeväisten huutoihin kuuluvat vauvojen itkut ja jokeltelut. Erityisesti vauvojen äidit oppivat tulkitsemaan näitä ääniä ja toimimaan niiden mukaan oikealla tavalla. Lasten huutojen tulkitseminen vaatii jo enemmän lasten kehittyvän luonteen tuntemista. Lasten huudoilla, nauruilla, itkuilla sekä riemun - ja ilon kiljahteluilla jne. voi olla monia eri syitä. Näiden äänien tulkitsemiseen tarvitaan herkkää korvaa ja tuntevaa sydäntä. Oletko miettinyt, millaiset lasten ja imeväisten huudot todistavat sinulle Luojan suuruudesta, viisaudesta ja voimasta? Millaiset, heidän suustaan lähtevät, äänet toimivat kilpenä jumalattomia vastaan tai vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan? Ajattelen, että em. ääniviestien vaikuttavuuteen liittyvät lasten sydänten tila, aitous, vipittömyys, totuudenmukaisuus, viattomuus ja puhtaus. Kaikkien äänien takana on jokin motiivi, josta ne syntyvät. Kun, Jumalan armon avulla, opimme tuntemaan paremmin ihmisten sisäistä elämää, kuuntelemalla heitä herkällä korvalla, niin saatamme paremmin ymmärtää heidän tekojensa tarkoituksia. Ihmisten tekojen vaikuttimia emme kuitenkaan osaa arvioida 100 % oikein, koska emme näe ihmisten sydämeen. Vain Jumala tietää ja tuntee ihmisen läpikotaisin. Tämän tähden meille ei ole annettu tuomiovaltaa tässä elämässä. Me emme päätä siitä, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. Taivas on yllätyksiä täynnä, monella eri tavalla. Taivaassa tulee olemaan niitä, joita me emme ikinä sinne päästäisi ja sieltä tulee puuttumaan sellaisia, joiden me luulimme pääsevän sinne ensimmäisinä.

"Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen." (Miika 6:8.)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kuusamon matka tuli rukouksen kautta siunaukseksi monille!

Haastattelu
Kuka sinä olet ja mistä sinä tulet?
Olen mies Itä-Suomesta.
Miksi tulit Kuusamoon?
Kaveria tapaamaan, mutta ikäväkseni totesin, ettei hän asunut enää Kuusamossa.
Mitä sinulle sitten tapahtui?
Kun kaveri ei ollut enää Kuusamossa, niin jouduin olemaan yön ulkona.
Kävelitkö sinä koko yön ulkona?
Kävelin vähän aikaa katuja pitkin vesisateessa. Sitten tuli uni "palloon" ja kävelin Torankijärven rantaa pitkin. Muistelin, että kota olisi ollut auki, mutta se oli suljettu ruuveilla. Jatkoin matkaa ja löysin laiturin. Vaatteeni olivat märkänä ja olin kylmissäni. Menin kuitenkin laiturin alle nukkumaan, koska ei ollut mitään muuta paikkaa, minne olisin mennyt.
Mitä sinä ajattelit siellä laiturin alla nukkuessasi?
Rukoilin Jumalaa, koska olen uskossa, että tämä yö menisi hyvin ja saisin seuraavaksi yöksi lämpimän yösijan.
Miten yösi meni?
Hyvin, mutta oli kosteaa.
Minne yön jälkeen suuntasit askeleesi?
Menin Kuusamon adventtikirkolle.
Miten sinut otettiin siellä vastaan?
Hyvin. Kävin pesulla ja sain puhtaat kuivat vaatteet, ruokaa ja maanantaiaamuun asti, kivalta perheeltä, yösijan. RUKOUS AUTTOI! HERRALLE KIITOS! AAMEN!

Mitä yhteistä on Hoosianna -hymnillä ja suvivirrellä?

Saimme yllätysvieraan Itä-Suomesta. Kävimme hänen kanssaan tänään ev.lut. srk:n adventtiajan jumalanpalveluksessa. Sen jälkeen menimme kirkkokahville. Itse en kylläkään juo kahvia ollenkaan. Vihreä tee oli piristävää riisipiirakan ja rusinakakun kera. Kirkkokahvilla tapasin monia tuttuja. Tähän yhteyteen oli järjestetty pientä ohjelmaa omaishoitajien tekemän arvokkaan työn esilletuomiseksi. Tämän teeman ympärille oli koottu koskettavaa ohjelmaa: runoja, laulua ja puhetta. Kirkossa lauloimme perinteisen Hoosianna-hymnin. Se on aina yhtä juhlallinen kokemus. Lauloimme sen jo sapattina 26.11. omassa kirkossamme. Anne lauloi kirkkokuorossa adventtiajan virsiä. Saarna käsitteli Hoosianna-hymniä nykypäivän näkökulmasta. Monien sydämestä nousee tälläkin hetkellä rukous: "Herra auta, Herra pelasta!
Hyvää adventtiaikaa kaikille!
Kysymys: Mitä yhteistä on Hoosianna -hymnillä ja suvivirrellä?

Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi!

"Tee loppu jumalattomien pahuudesta, mutta viatonta vahvista, sinä vanhurskas Jumala, sinä joka tutkit sydämen ja ajatukset. Minun kilpeni on Jumala, hän on vilpittömien auttaja. Jumala on vanhurskas tuomari, hän langettaa tuomioita joka päivä". (Ps. 7:10-12.)

Maailma on vääryyden maailma. Ihmiset tekevät jatkuvasti päivästä päivään paljon vääryyttä toinen toisilleen ja koko luomakunnalle, koska heidän sydämensä ajatukset ovat vääriä ja pahoja. Psalmissa seitsemän pyydetään, että Jumala lopettaisi jumalattomien pahuuden. Tämä toive toteutuu viimeistään viimeisenä tuomion päivänä. Silloin Jumala lopettaa kaiken jumalattomuuden ja sen alkujuuretkin täydellisesti, oikeudenmukaisesti, mutta myös armollisesti. Kenellekään ei jää silloin pienintäkään epäilystä siitä, että tuomio olisi jonkun kohdalla väärä ja epäoikeudenmukainen, ei edes paholaiselle. Koska Jumala on vanhurskas, niin hänen tuomionsakin ovat vanhurskaat. Jumalan tuomioissa toteutuvat myös hänen armollisuutensa, laupeutensa ja rakkautensa, koska Jumala on laupias ja armahtavainen. Jumala on rakkaus. Jumalaa ei voi kukaan pettää, manipuloida eikä lahjoa. Jumalalta ei voi kukaan salata mitään. Jumala näkee sydämen ja kaikki ajatukset sekä tekojen vaikuttimet eli motiivit. Hän tutkii sydämen ja ajatukset hyvin huolella, ei ulkonaisesti, kuten me ihmiset, vaan syvällisesti, tarkasti ja oikein. Jumala ei takerru yksittäisiin tekoihimme. Hän on kiinnostunut tekojemme vaikuttimista. Hyvienkin tekojen vaikuttimet voivat olla hyvin alhaiset, itsekkäät, petolliset, jopa jumalattomat. Paholainen on hyvin häijy, ovela ja petollinen. Hän osaa pukeutua valkeuden enkeliksi ja verhota työnsä "rakkauden" kaapuun, jotta hänen tekonsa ja tavoitteensa eivät paljastuisi. Jumalaton ihminen toimii paholaisen innoittamana samalla tavalla.

"Vihollinen teroittaa taas miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää. Hän tekee aseensa tappaviksi, nuolensa polttaviksi. Hän hautoo pahoja aikeita, kantaa sisimmässään tuhoa, synnyttää valhetta. Hän kaivaa kuopan, kaivaa sen syväksi, mutta putoaa itse omaan kuoppaansa. Hänen pahuutensa kääntyy häntä itseään vastaan, hänen väärät tekonsa kasautuvat hänen oman päänsä päälle." (Ps. 7:13-17.)
"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle." (San. 26:27.)

Raamattu kehottaa meitä tutkimaan itseämme ja sydäntämme, että olemmeko uskossa ja oikealla tiellä. Tämä on tärkeä ja varteenotettava neuvo meille kaikille. Olkoon rukouksemme tänään:

"Tutki minut Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla , väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." (Ps. 139:23-24.)

Jumala näkee kaiken aikaa kaiken, eikä hän unohda mitään. Jumalan tiedostot eivät tuhoudu. Rohkaiseva tieto meille on kuitenkin se, että "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä". (1. Joh. 1:9.)

"Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi." (Jes. 43:25.)
"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi." (Jes. 44:22.)

lauantai 26. marraskuuta 2011

Ovi oven takana!

Maailmassa on paljon erilaisia ovia, joista menemme sisään tai joista tulemme ulos. Avaamme oven tai suljemme sen. Voimme seistä oven edessä tai takana pääsemättä sisään tai ulos. Mietimme, toivomme ja rukoilemme ovien avautuvan meille. Mahdollisuuksien ovia saattaa näyttää olevan paljon tai vähän tai ei ollenkaan. Ovatko ovet avautuneet vai sulkeutuneet sinulle tällä hetkellä?

Raamatussa puhutaan paljon erilaisista ovista eri yhteyksissä. Meillä kaikilla on sydämen ovi. Tämä ovi on hyvin tärkeä ovi. Tällä ovella Jeesus kolkuttaa ja haluaa päästä sisään elämäämme. Avaammeko hänelle ja pyydämmekö häntä tulemaan asumaan luoksemme pysyvästi? Jeesus sanoo olevansa ovi, joten ovellamme on ovi. Tämä on ihmeellistä! Ovi oven, takana!

Mielessäni on nyt kaksi ovea, jotka ovat edessämme. Joka päivä teemme valinnan kummasta ovesta menemme sisään. Toinen on uskon ovi ja toinen tekojen ovi. Tuhlaajapoikavertaus kuvaa hyvin näitä kahta ovea. Nuorempi poika sulki Isän kodin oven, avasi maailman oven ja astui siitä sisään, luullen mahdollisuuksien ovien avautuvan hänelle. Hän tuli kuitenkin katkerasti pettymään, kun ovet toinen toisensa perästä sulkeutuivat hänen edessään. Sitten hän muisti Isän kodin oven. Voisikohan tämä ovi vielä avautua hänelle, hän ajatteli. Tuhlaajapoika otti uskon askeleen ja lähti kohti Isän ovea. Usko Isän rakkauteen, hyvyyteen, armoon ja laupeuteen johtivat tuhlaajapojan askeleet kodin ovesta sisälle asti, Isän syliin asti. Pelastuksen ovi avautuu uskon kautta. Usko on se ehto, jonka Jumala on katsonut sopivaksi luvatakseen syntiselle ihmiselle anteeksiannon. Usko ei ansaitse pelastusta, vaan usko tarttuu pelastukseen. Usko tarttuu Kristuksen ansioihin, jotka pelastavat meidät, kun saamme ne lahjaksi Häneltä, uskon kautta. Mikään muu mahti kuin sinun oma valintasi ei voi sulkea sydämesi ovea Kristukselta, joka kolkuttaa sydämesi ovella päästäkseen asumaan luoksesi ja kanssasi. Tuhlaajapojan veli oli erehtynyt avaamaan tekojen oven. Tekojen oven takaa ei löydy lepoa eikä rauhaa eikä tulevaisuutta eikä toivoa. Tästä ovesta sisään astuva voi kulkea omahyväisyyden "kauniissa" vaatteissa, mutta jossain vaiheessa hän tulee huomaamaan, että nämä vaatteet ovat saastaiset ja repaleiset. Vielä pahemmat kuin tuhlaajapojan vaatteet ennen kotiin, paluuta. Auttakoon Herra meitä kaikkia näkemään oikean oven, Jeesuksen, ja astumaan siitä sisään ja täyttymään Kristuksen vanhurskaudella!

Tekojen ovesta sisään menevän identiteetti on ankkuroitunut omiin suorituksiin, uskon ovesta sisään astuneen sielun ankkurina on Kristus ja hänen vanhurskautensa ja hänen identiteettinsä on Jumalan lapseus. Vanhempi veli eli Isän kodissa työmiehenä, mutta nuorempi veli, päästyään takaisin lapsen asemaan, iloitsi saamastaan lahjasta ja osoitti Isälleen vastarakkautta, palvellen häntä iloiten.

Jeesus sanoo: "Minä olen ovi, jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." (Joh. 10:9 VKR.)

perjantai 25. marraskuuta 2011

Maa, jossa ei ole enää kyyneleitä!

Psalmissa 6 virtaavat kyyneleet. "Olen valittanut itseni uuvuksiin, yöt kaiket on vuoteeni itkusta märkä, leposijani kastunut kyynelistä". (Ps. 6:7.) Näin suuri sisäinen ahdistus vie ihmiseltä kaikki voimat ja tuska ja ahdistus tuntuvat ruumiillisena kipuna, jopa sairautena. Psalmista toteaa: "Silmäni ovat surusta hämärtyneet, näköni on himmentynyt ahdinkoni tähden". (Jae 8.) Olen kuullut, että suuri ahdistus ja pitkäaikainen tuska voi sokeuttaa ihmisen. Kyyneleet voivat myös estää meitä näkemästä Vapahtajaamme, vaikka hän on aivan lähellämme, apua antamassa. Emmauksen tien kulkijat eivät tunnistaneet Jeesusta, vaikka hän kulki rinnalla heidän kanssaan, koska he olivat surun murtamia ja peloissaan. Jos olet tällä hetkellä surun ja pelon heikentämä, etkä näe valoa edessä etkä takana, niin luo katseesi Jeesukseen. Kun käännymme surussamme Herran puoleen, niin hän ei jätä meitä tähän tilaan. Tiedämme että taivaan pyhäkössä on rukouksia kuuleva Jumala, jolle kyyneleet eivät ole vieraita. Esirukoilijamme, Jeesus, on vuodattanut paljon kyyneleitä meidän puolestamme, jotta meillä olisi rauha ja ilo. Jeesus lupasi kääntää murheemme iloksi. Kun näin tapahtuu, niin huolet vaihtuvat kiitokseen, kuten eräässä laulussa lauletaan. Meidän pitää säilyttää Jeesukseen näköyhteys, eikä kadottaa häntä päivänmatkan päähän. Kaikilla ahdistuksillamme on jokin alkulähde, josta ne kumpuavat esiin. Joskus tiedämme miksi kärsimme, mutta voi olla myös niin, ettemme osaa eritellä pahan olomme syytä. Herra tietää kaiken. Hän tietää mikä mieltämme painaa ja mistä tulevat kyyneleemme. Hänellä on jo ratkaisu ongelmiimme valmiina, ennen kuin olemme hänelle niistä edes puhuneet. Jumalan kaitselmusta on usein vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi selittää. Meidän tulee se hyväksyä ja kiittää siitä, koska Jumala ei tee virheitä meitä johdattaessaan. "Kerran toisensa jälkeen Jumala on käyttänyt elämän vastoinkäymisiä - sairautta, vainoa, köyhyyttä, luonnononnettomuuksia ja selittämättömiä murhenäytelmiä - osoittaakseen armoaan ja viedäkseen evankeliumia eteenpäin." - Timothy George, Galatians, s. 232,234. Säilyköön usko ja luottamus Jeesukseen lujana. Jumalan armo ja rakkaus pyyhkivät kyyneleemme, kun otamme nämä lahjat vastaan, uskon kautta Kristuksessa. Taivaassa ja uudessa maassa ei ole enää kyyneleitä, koska "Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään"!

Kaksi yllätyspakettia Viitasaarelta!

Tänään saimme kaksi isoa pakettia kirppistavaroita Viitasaaren sisarilta ja veljiltä. Lämpimät kiitokset iloisesta jouluyllätyksestä, Viitasaareen! Lähetyksessä oli uusia mattoja, vaatteita, tekstiilejä, tavaroita, Anna-Maria Paanasen valmistamia yrttimaustepurkkeja jne. Paketissa oli myös 14-paria villasukkia ja muutama pari lapasia, jotka eräs viitasaarelainen mummo on kutonut joululahjaksi vähävaraisille. Ne eivät mene myyntiin, vaan lämpiminä lahjoina tarvitsijoille. Ainakin kolme paria löysi heti kiitollisen omistajan. Näitä villasukkia voi kysyä kirppikseltä. Lahjoitamme ko. villasukkia niin kauan kuin niitä riittää.

Enni Rukajärvi on vuoden 2011 kuusamolainen Jäljenjättäjä

Torstain 24.11.2011 Koillissanomien etusivulla on iloinen kuva Enni Rukajärvestä joka on valittu vuoden 2011 kuusamolaiseksi, Jäljenjättäjäksi. Enni Rukajärvi on kuusamolainen ammattilumilautailija, joka aloitti laskettelun Rukalla jo 6-vuotiaana ja siirtyi lumilautailuun 10-vuotiaana. Viime talvena hän voitti slopestylen maailmanmestaruuden Espanjassa ja juhli heti perään X-gamesien ykkössijaa Yhdysvalloissa. Myöhemmin keväällä Rukajärvi saavutti vielä ykkössijan TTR-kiertueen päätösosakilpailussa US Openissa. Enni Rukajärvi kuvaa itseään vaativana, mutta vaatimattomana. Hän haluaa tehdä asiat hyvin ja kehittyä koko ajan. Jonkun kisan voitto ei riitä tai palkitse, jos ei itse tunne laskeneensa hyvin. (Tiedot Koillissanomista 24/11/2011 s. 1,5).
Lämpimät onnittelut uudelle kuusamolaiselle Jäljenjättäjälle Enni Rukajärvelle!

torstai 24. marraskuuta 2011

Kuusamo valmistautuu jouluun!

Keskiviikkona 23.11.2011 klo 18.00 Kuusamon torilla pidettiin joulunavaus-tilaisuus. Minulla ei ollut mahdollisuutta tänä vuonna osallistua tähän tapahtumaan, neuvottelukokouksen tähden.
Jouluvalot ovat jälleen syttyneet. Ouluntaival ja Kitkantie näyttävät kauniilta. Säteilevät kuuset luovat enkelimäisen tunnelman. Niitä on pitkä rivi kahden pääkadun yläpuolella. Uskoisin, että joulumatkailijat tekevät mielellään pienen kaarroksen Kuusamon keskustaan, näiden valojen ansioista. Se onkin valojen yksi tärkeimmistä tavoitteista valojen kustantajien mielestä, arvelisin. Kuusamon lumitilanne on tällä hetkellä kovin heikko. Mitenkä mahtaa hiihdot Rukalla sujua? Tiet ovat liukkaat ja autot suistuvat tieltä. Kävin äsken iltalenkillä Tolpanniemessä ja kuulin vastaantulevalta tutulta pariskunnalta, että he näkivät auton ojassa, kävelyreittinsä varrella. Totesimme, että myös kävellessä saa olla erittäin varovainen, ettei mene jalat alta.

Terhon koululla pidettiin tänään joulumyyjäiset luokkaretkien hyväksi. Porukkaa oli tuvan täydeltä. Kävin Annen, Sinin ja Mikaelin kanssa tukemassa, erityisesti Terhon luokan, retkirahastoa. Ostin kolme arpaa. Voitin juomapullon ja pussilakanasetin. Anne osti leivonnaisia.

Herra huolehtii työstään loppuun saakka!

Tiistaina 24.5.2011 Sulevi Kuusimäki, Tampereelta, sai tiedon Kuusamon ETRA ry:n pullonkeräyskampanjasta, Karpalon hyväksi, vieraillessaan ADRA Finlandin avustustyöntekijänä, Kuusamossa. Sulevi innostui asiasta hyvin paljon. Hän aloitti keräyksen heti ja innosti muitakin osallistumaan tähän kampanjaan.
Torstaina 29.9.2011 (Anne-vaimoni syntymäpäivä) Sulevi nukkui pois. Sulevi ehti olla keräyskampanjassa mukana 4 kk 5 pv (129 pv).
Keskiviikkona 23.11.2011 Marjatta Kuusimäki löysi Sulevin pitämän tilimuistion, johon hän oli merkinnyt pullopalautuksista kertyneiden varojen summat. Saldo oli 129,60 €.
Huomaatteko miten tarkasti keräystulos oli 1,- €/pv! Ihmeellistä!
Keskiviikkona 23.11.2011 Marjatta tilitti varat Kuusamon ETRA ry:n tilille. Kiitos siitä! Olen ihmetellyt miten hyvin ja tarkasti Herra huolehtii työstään, palvelijansa poismenon jälkeenkin.

Kuka jatkaisi Sulevin jalanjäljissä tästä eteenpäin?

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Leiviskät 5.

"Monet selittävät kyvyttömyytensä estävän heitä osallistumasta kristilliseen toimintaan. Mutta onko Jumala tehnyt heidät niin kyvyttömiksi? Ei suinkaan. Tämän kyvyttömyyden on aiheuttanut heidän oma toimettomuutensa ja tehnyt pysyväiseksi heidän oma valintansa. Nyt jo, omassa luonteessaan, he kokevat täytäntöön pantuna tuomion: "Ottakaa leiviskä häneltä pois." Käyttämällä kykyjään jatkuvasti väärin he suorastaan sammuttavat itseltään ainoan valon, Pyhän Hengen. Tuomio: "Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen" vain painaa taivaan sinetin heidän omalle valinnalleen, jolla he ovat ratkaisseet ikuisen kohtalonsa."

Leiviskät 4.

"Suurena tuomiopäivänä ne, jotka eivät ole työskennelleet Kristuksen hyväksi, jotka ovat vain ajelehtineet virran mukana vailla kaikkea vastuuta, vain itseään ajatellen ja omia mielihalujaan seuraten, tulee kaiken maan Tuomari rinnastamaan pahantekijöihin. He saavat saman tuomion.
Monet kristityiksi tunnustautuvat eivät välitä Jumalan vaatimuksista eivätkä pidä tätä asennettaan mitenkään vääränä. He tietävät, että Jumalan pilkkaaja, murhamies ja avionrikkoja ansaitsevat rangaistuksensa, mutta he puolestaan käyvät mielellään jumalanpalvelustilaisuuksissa. He kuuntelevat mielellään, kun evankeliumia saarnataan, ja niinpä he pitävät itseään kristittyinä. Vaikka he ovat koko elämänsä huolehtineet vain itsestään, he tulevat hämmästymään yhtä paljon kuin vertauksen uskoton palvelijakin kuullessaan tuomion: "Ottakaa leiviskä häneltä pois." Juutalaisten tavoin he erehtyivät vain nauttimaan saamistaan siunauksista käyttämättä niitä niin kuin, pitäisi."

Leiviskät 3.

"Älkööt ketkään luulko, että he voivat elää itsekkäästi ja ajaa vain omia etujaan ja päästä sitten kaiken tämän jälkeen Herransa iloon. Eivät he voisi osallistua epäitsekkääseen rakkauden iloon. He eivät soveltuisi taivaallisiin asuinsijoihin. Eivät he osaisi antaa arvoa taivaassa vallitsevalle rakkauden puhtaalle ilmapiirille. Enkelten äänet ja heidän harppujensa soitto eivät viehättäisi heitä. Taivaan tiede jäisi heille arvoitukselliseksi."

Leiviskät 2.

Leiviskä otetaan pois
"Laiskan palvelijan tuomio kuului: "Ottakaa sen tähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää." Tässä kuten uskollisen työntekijänkin tapauksessa ei kysymys ole pelkästään lopullisella tuomiolla annettavasta palkasta tai rangaistuksesta, vaan siitä asteittaisesta korvauksesta tai rangaistuksesta, joka saadaan vähitellen jo tässä elämässä. Luonnollisessa maailmassa käy niin kuin hengellisessäkin: jokainen käyttämätön kyky heikkenee ja rappeutuu. Toiminta on elämän laki; joutilaisuus on kuolemaa. "Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi" (1. Kor. 12:7). Toisten siunaukseksi palvelevan lahjat kasvavat. Mutta rajoitettuna vain omaan käyttöön ne vähenevät ja lopulta häipyvät pois. Joka kieltäytyy jakamasta edelleen sitä, mitä on saanut, tulee lopulta huomaamaan, ettei hänellä ole mitään annettavaa. Näin hän päästää sielunkykynsä varmasti heikkenemään, kunnes ne lopulta kokonaan tuhoutuvat."

Leiviskät 1.

"Kaikki ihmiset ovat Herran omaisuutta, olkoot he sitten uskovaisia tai uskomattomia. Kaikkia kutsutaan palvelemaan häntä, ja siitä, miten he suhtautuvat tähän kehotukseen, joutuvat kaikki vastaamaan suuren tuomion päivänä". (E.W. KV s. 238.)
"Vertauksen leiviskät eivät kuvaa ainoastaan Hengen erikoisia lahjoja. Ne käsittävät kaikki lahjat ja kyvyt, perityt niin kuin hankitutkin, sekä luonnolliset että hengelliset. Kaikki on käytettävä Kristuksen palvelemiseen. Tullessamme hänen opetuslapsikseen luovutamme hänelle kaiken, mitä olemme ja omistamme. Nämä lahjat hän palauttaa meille puhdistettuina ja jalostettuina käytettäväksi hänen kunniakseen ja lähimmäisillemme siunaukseksi". (KV s. 239.)

Meillä ei ole tänä päivänä aikaa lukea hyviä kirjoja, vaan meidän on keskityttävä parhaimpiin. Raamattu on kaikkein paras kirja, jota saamme lukea päivittäin. E.G. Whiten kirja: "Kristuksen vertaukset", josta lainaan muutamia minua itseäni vahvasti puhuttelevia kohtia, on myös erittäin hyvä, se on lahja Jumalalta, meidän ajallemme. Tässä kirjassa mainitaan, että saamiimme leivisköihin kuuluvat myös seuraavat asiat: henkiset kyvyt, puhekyky, vaikutus, aika, terveys, voima, raha, ystävyyden osoitukset jne. Nämä kaikki kyvyt lisääntyvät, kun niitä käytetään Jumalan kunniaksi ja lähimmäisille siunaukseksi.

Tiedoksi ystävilleni!

Sain eilen matkapuhelimeni takuuhuollosta. Puhelinmuistiostani on saattanut tipahtaa juuri sinun puhelinnumerosi pois, joten, jos haluat varmistaa, että puhelimessani on sinun numerosi, niin soita tai lähetä tekstiviesti, niin päivitän numerosi.

Hengellisestä nuorisotyöstä kiinnostuneille tiedoksi!
Jos olet kiinnostunut tulemaan ensi kesänä Eräriparille ja Nuorten Seikkailuleirille ohjaajaksi, niin ota yhteyttä mahdollisimman pian! Katsotaan, miten asia järjestyisi, että voisit olla mukana vapaaehtoistyössä lasten ja nuorten hyväksi? Huom. Leiriaikaa ja - paikkaa ei ole vielä lyöty lukkoon!

Mistä löydämme Jumalan "PIN-koodit ja salasanat"?

Olen kuullut monien sanovan, että onpa sinulla paljon avaimia. Minulla on tällä hetkellä kaksi nippua, joissa toisessa on 29 - ja toisessa 10 avainta. Pienin on matkalaukun - ja suurin Mazdan avain. Avain on tärkeä, päivittäin tarvittava esine. Olen kuullut puhuttavan avainlapsista. Tällä tarkoitetaan niitä lapsia, joilla riippuu avain kaulassa. Se merkitsee usein sitä, että kotona ei ole ketään, joka avaisi oven, kun lapsi tulee hoidosta, koulusta, kerhosta, harrastuksista tai vaikkapa matkalta.
Oikean avaimen puuttuessa voi tulla vaikeita ja hankalia tilanteita. Muistuuko sinulle mieleen joku sellainen? Matkalaukun avaimen katoaminen Englannissa oli minulle paniikkia aiheuttava kokemus. Tarvitsin silloin tosi paljon rukousta ja se auttoi ja pelasti minut pulasta. Löysin kadottamani pienen avaimen noin kahden kilometrin päästä puun juurelta. En olisi koskaan löytänyt sitä ilman Jumalan apua. Kiitos Herralle, hän todella auttaa meitä, kun pyydämme häneltä apua!

Avaimia on hyvin monenlaisia. Nykyisin käytetään paljon koodeja, jotka meidän pitää muistaa. PIN-koodit ja salasanat on pidettävä omana tietonamme, ettei kukaan pääse murtautumaan henkilökohtaisiin tietolähteisiimme. Vuotoja on kuitenkin tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin. Kun rikolliset ovat onnistuneet saamaan selville PIN-koodit ja salasanat, niin siitä on koitunut ikäviä yllätyksiä esim. tilin haltijoille.

"Pieni avain voi avata hyvin monimutkaisen lukon ja hyvin suuren oven, ja tämä ovi voi johtaa suunnattoman suureen rakennukseen, jossa on verrattoman arvokkaat varastot rikkautta ja kauneutta". (Pierson.) Rukous on uskon kädessä avain, jolla pääsemme Jumalan rikkauksien, taivaallisiin varastohuoneisiin. Rukouksiimme liitetyt Jumalan lupaukset ovat kuin PIN-koodeja ja salasanoja, jotka avaavat meille taivaan pyhäkön oven, aarteista kalleimman luokse. Jumalan antamat "PIN-koodit ja salasanat" ovat avoimia kaikille ja ne löytyvät Raamatusta. Kristuksen vanhurskaus on suurin aarre, jonka saamme Jeesukselta uskomalla häneen ja ottamalla hänen lahjansa vastaan uskon kautta. Viisaus, vanhurskaus, pyhitys ja lunastus ovat aarteita, joita ei löydy ihmisten varastoista. Paholainen tarjoaa em. asioista keinotekoisia jäljitelmiä, mutta puhtaat ja aidot lahjat ovat Jumalan luona, jonne paholainen ei pääse niitä "varastamaan". Tänä päivänä meidän on syytä tarkoin tutkia meille tarjottuja hengellisiä lahjoja, että ovatko ne taivaasta vai jostakin muualta?

Meillä kaikilla on etuoikeus olla Taivaan Isän "avainlapsia" ja päästä joka hetki "kotiin", joka ei koskaan ole tyhjä, kylmä eikä "asukasta" vailla!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Milloin sielunmaisemamme on kuin aamunkoi?

Muodollisuus on seurakunnassa elävän ja luovan toiminnan petollinen ja lumoava vihollinen. Hengellisyys kuolee, jos nöyryys ja yksinkertainen jumalanpalvelus muuttuvat koneelliseksi ja muodolliseksi. Rakkaus ja kiintymys Jeesukseen muuttavat ihmisen sisältäpäin. Ylpeys, itsekkyys, ahneus ja ylivallan tavoittelu pannaan pois siellä missä Pyhä Henki saa murtaa kylmät sydämet Jumalaa ja ihmisiä rakastaviksi. Elämme nyt pimeintä vuodenaikaa. Tämän johdosta jouluvaloja kiinnitetään ulos, kaduille ja koteihin poistamaan pimeyttä, mutta ulkonainen pimeys ei ole niin vaarallista kuin sisäisen valon puuttuminen. Jumalan sanojen epäileminen, vähättely ja hylkääminen sammuttavat sydämen valon. Teoreettinen ja tiedollinen uskonto vievät ihmiset haaksirikkoon ja eksyksiin, jos uskon kautta vanhurskautumisen kokemus ei ole saanut uudestisynnyttää ja siirtää meitä kuolemasta elämään. Kun saamme Jeesuksen kanssa kokemuksen, että syyllisyytemme on poistettu, syntimme sovitettu, niin Jumalan valo on saapunut luoksemme ja Herran kirkkaus on koittanut yllemme ja pimeys ja synkkyys ovat hälvenneet sielumme pimeältä taivaalta. Sielunmaisemamme on silloin kuin aamunkoi.

Viesti Tuulalle!

Hei Tuula! Olit sittenkin aivan oikeassa päivityksen suhteen. Olit lahjoittanut Kuusamon ETRA ry:lle lokakuussa 2011 lahjan, jota ei ole otettu päivityksessä huomioon. Nyt sinulla on seitsemän tähteä, samalla lailla kuin tähtiä on Otavassa tai Orionissa. Anteeksi epähuomiomme ja Kiitos, aktiivisesta mukanaolosta, kun olet edistämässä terveystyötä Kuusamossa. Onhan päivitys nyt oikein ja täsmää sinun laskelmiesi kanssa?

Tiedoksi myös muille. Jos huomaatte Karpalon varojen seurannan päivityksessä huomioitavaa lahjoitustenne suhteen, niin kommentoikaa tämän kirjoituksen yhteydessä asiasta, niin korjataan tilanne ajan tasalle. Seurantaluku on tällä hetkellä 128.
Karpalon varojen edistymistä voi seurata 4.10.2009 kirjoitetun kirjoituksen kohdalta tai 25.5.2011 kirjoitetun kirjoituksen kohdalta.

Kirppis toimii taas täydellä teholla. Raija ja Riikka tekevät ahkerasti työtä. Villasukkia tulee kuin liukuhihnalta. Asiakkaat pyytävät Raijaa kutomaan villasukkia. Raija kutoo monella eri tyylillä upeita sukkia. Ne tulevat varmaankin joululahjoiksi asiakkaiden omaisille ja ystäville.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kajaanissa 17.-20.11.2011

Lähdimme Annen kanssa Kajaaniin torstaina 17.11.11 klo 17.00 ja palasimme Kuusamoon sunnuntaina 20.11. klo 21.30. Matka meni hyvin. Kajaanissa ei ollut vielä lunta. Kuusamossa maa on jo valkoinen. Luvassa on kuitenkin lämpenevää, joten lumi saattaa sulaa jälleen kerran.
Irma oli hyvässä kunnossa ja Arvonkin vointi oli parantunut huomattavasti. Hän on kuitenkin edelleen sairaalassa. Annen kummitädin, Katrin, luona vietimme Katrin mimipäivää. Katrin nimipäivä on kylläkin vasta perjantaina 25.11. Lauloimme ensimmäiset joululaulut.

Sapattina 19.11. klo 10.00 minulla oli jumalanpalveluksen palveluvuoro. Tutkimme Galattalaiskirjettä ja pidin saarnan Kristuksen vanhurskaudesta. Tämä aihe tuli sydämelleni kolmen viikon rukousvartion aikana. Se liittyi rukousvastaukseeni tältä ajalta. Kun "istutin" kirkkomme alakertaan rukouspuutarhan ja siivosin tässä tilassa olevan seurakuntamme lainakirjaston, niin rukoilin: "Herra, jos tässä kirjahyllyssä on joku tärkeä kirja, jollekin rukoilijalle, niin anna hänen silmiensä osua siihen ja anna hänen kiinnostua kirjan sanomasta, niin paljon että hän lukee tuon kirjan läpi." Tämä em. ajatus toteutui. Eräs mies istahti rukouspuutarhan lukutuoliin ja hänen silmänsä osuivat kirjaan: "Kristus meidän vanhurskautemme - tutkielma uskosta vanhurskautumisesta Raamatun ja profetian hengen kirjoitusten pohjalla", Arthur G. Daniells. Markku todisti löydöstään suurella innolla ja innosti perjantaina 11.11.11. klo 18.00 kirkkoomme, eri seurakunnista (60), saapuneita kuulijoita lukemaan tämän kirjan. Hän sanoi, että tässä kirjassa on tärkeä sanoma ja se on esitetty hyvin selvästi ja kirkkaasti. Innostuin Markun vetoomukseta ja kokemuksesta niin paljon, että kaivoin kirjan esille kirjahyllystäni ja otin sen mukaan Kajaaniin. Sain luettua kirjan läpi perjantaina 18.11. tasan klo 24.00 mennessä. Luin kirjan rukouksen hengessä hyvin huolella, alleviivaten ja miettien lukemaani. Olipa ravisuttava lukukokemus minullekin. Kirjaan tuli paljon alleviivauksia ja marginaaliin huutomerkkejä. Aihe oli tuttu, mutta erityisesti nyt sen sanoma herätti syvällisiä uusia ajatuksia. Sytyttävä, tärkeä ja ajankohtainen kirja ihan jokaiselle, mutta erityisesti uskoville ja niille, jotka julistavat sanaa. Suosittelen, että etsisit kirjan käsiisi ja lukisit sen mahdollisimman pian. Halusin heti ottaa aiheen esille ja kiinnittää kirkossa olevien huomion Raamatun kaikkein tärkeimpään sanomaan, Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa ja siihen, miten saamme sen omaksemme Kristukselta uskon kautta. "Kuinka on mahdollista laiminlyödä tämän lahjan vastaanottaminen, lahjan, joka on suurin kaikista! "Ainoastaan ne, jotka ovat verhoutuneet Hänen vanhurskautensa vaippaan, voivat kestää Hänen läsnäolonsa kirkkauden, kun Hän saapuu voimassaan ja kunniassaan." s. 94.

Kun olet lukenut em. kirjan, niin voisitko kommentoida sitä tämän kirjoituksen kohdalla?

torstai 17. marraskuuta 2011

Matkoilla Kajaanissa 17.-19.11.2011

Lähden tänään Annen kanssa seurakuntavierailulle Kajaaniin!
Pyydän esirukousta matkallemme! Kiitos!

Lahjojen oikea käyttö kirkastaa Jumalaa

Hengen lahjat annetaan seurakunnalle. Tämän tähden kenenkään seurakunnan jäsenen ei pidä ajatella, että lahjat ovat hänen yksityisomaisuuttaan. Jos armolahjojen käyttäjä asetetaan huomion keskipisteeseen ja häntä kiitetään ja ihannoidaan, niin sen seurauksena seurakuntaan tulee ongelmia. Jäsenten välinen eriarvoisuus ja uskovien paremmuusjärjestykseen luokittelu hajottaa seurakunnan yhteyttä. Ylpeys, kateus ja katkeruus tuhoavat nopeasti seurakunnan ilmapiirin ja tekevät seurakunnan voimattomaksi. Tämä onkin paholaisen tarkoitus. Kiitollisuus on tärkeää, mutta sen kohteena tulee olla lahjan Antaja, Jumala, eikä ihminen. Yhtäkään Jumalan antamaa lahjaa ei tule halveksia, vaikka se olisi meidän mielestämme kuinka vaatimaton tahansa. Alemmuuden tai ylemmyyden tunne johtavat väärään asenteeseen. Pöyhkeily tai syrjään vetäytyminen eivät ole oikeita asenteita seurakunnassa. Itsekorotuksen sijasta meidän tulee korottaa Kristusta. Lahjojen käytön laiminlyöminen tai niiden vääränlainen käyttö estävät kasvun. Meitä kutsutaan elämään nöyrinä ja tuottamaan Jumalalle kunniaa. Olemme kaiken aikaa täysin riippuvaisia Jumalan armosta. Tämän ymmärtäminen ja tiedostaminen auttaa meitä pysymään oikealla tiellä.

"Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit". Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toisianne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen." (1. Piet. 4:7-11.)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kelvoton palvelija joutuu itkemään ja kiristelemään hampaita!

Jeesuksen vertaus talenteista (Matt. 25:14-30) kuvaa Hengen lahjoja ja niiden käyttöä maailmassa. Kristus antoi kullekin palvelijalle omaisuutta heidän kykyjensä mukaan. Tämä kuvaa sitä, että kullekin palvelijalle annettiin Hengen lahjoja palvelemista varten. Jokaisen palvelijan tuli asioida saamillaan talenteilla isäntänsä hyväksi. Käytettynä lahjat vahvistuvat ja kyvyt lisääntyvät. Jos Hengen lahjoja ei käytetä, vaan lahjojen saajat hautaavat ne maahan, niin ne eivät tuota kasvua. Vähin, mitä isäntä odotti palvelijaltaan, oli korkotuotto. Korko on pääoman lapsi. Lapsi on rakkauden hedelmä. Herra on kiinnostunut rakkauden hedelmästä. Ajattelen hedelmän tarkoittavan Hengen hedelmää, joka kasvaa Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Jos Pyhä Henki ei johda uskovan palvelu- ja todistustyötä seurakunnan ja maailman keskellä, niin hänen elämänsä jää hedelmättömäksi. Hedelmätöntä seurakunnan jäsentä sanotaan kelvottomaksi palvelijaksi ja vertauksen mukaan hänet heitetään ulos pimeyteen. "Siellä itketään ja kiristellään hampaita". (Matt. 25:30.)

Seurakuntaa kuvataan ihmisruumiilla

Raamatussa käytetään useita seurakuntaa kuvaavia vertauskuvia. Paavali käytti ihmisruumista kuvatakseen seurakuntaelämän moninaisuutta, toimivuutta ja yhtenäisyyttä. Ihmisruumiissa on paljon erilaisia jäseniä, näkyviä ja näkymättömiä, heikkoja ja vahvoja. Jumala on luonut ihmisruumiin ja asettanut kunkin jäsenen omalle paikalleen suorittamaan ainutlaatuista tehtäväänsä. Ruumiin osat eivät riitele keskenään, vaan kaikki ovat sovussa toistensa kanssa ja ovat riippuvaisia toinen toisistaan. Ruumiin jäsenillä kuvataan hengellisiä lahjoja ja palveluvirkoja ja niiden sopusointua keskenään. Jumala järjesti hengellisten lahjojen jakamisen Pyhän Hengen kautta niin, ettei seurakuntaruumiissa syntyisi eripuraisuutta. Seurakunnan jäsenten tulee huolehtia toinen toisistaan. "Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muut sen kanssa". (1. Kor. 12:28.) Paavali sanoo, että "profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa." (1. Kor. 12:9-10.) Kun Jeesus tulee takaisin, niin Hengen lahjat katoavat, koska ne ovat tehneet tehtävänsä. Mutta Hengen hedelmä on ikuinen. Hengen hedelmä sisältää rakkauden, joka on uskosta ja toivosta suurempi, koska rakkaus on suurin ja se ei katoa koskaan. Seurakunta rakentuu, kasvaa ja vahvistuu, kun se käyttää Hengen lahjoja rakkaudessa. Hengen lahjat eivät ole palkkioita hyvin tehdystä työstä ja ansioista, vaan ne ovat työkaluja, jotta työ voitaisiin tehdä hyvin Herran armon avulla. Lahjojen käyttö ei kuulu vain seurakunnan palkatuille työntekijöille, vaan kaikille seurakunnan jäsenille, koska seurakunnan kaikki jäsenet muodostavat seurakunnan. Kaikki seurakunnan jäsenet ovat Kristuksen "pappeja".

tiistai 15. marraskuuta 2011

Hengelliset lahjat ja palveluvirat annetaan työtä varten!

"Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi." (1. Kor. 12:4-7.)

Jeesus antoi seurakunnalle käskyn: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille" (Mark. 16:15.) Tämän, Jeesuksen antaman lähetyskäskyn, toteuttaminen on niin suuri haaste, että seurakunta ei voi suorittaa sitä omassa voimassaan. Jeesus pyysi opetuslapsiaan "odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut". Sitten hän vakuutti heille: "Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka". (Ap.t. 1:4,8.) Hengen lahjat annetaan palvelutyötä varten seurakunnan ja ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi. Seurakunnalle uskottu palvelutyö on niin monitahoinen, että tarvitaan monenlaisia kykyjä ja palveluvirkoja, jotta työ voitaisiin suorittaa hyvin. Jumala lahjoittaa lahjat ja kyvyt Pyhän Hengen kautta, armosta. Hengen lahjoja tarvitaan kaikkina aikoina. Seurakunta ei tule koskaan menestymään tehtävässään ilman Pyhää Henkeä ja hänen jakamiaan armolahjoja. Pyhä Henki jakaa lahjoja jokaiselle uskovalle Herran työn tarpeiden mukaan. Kaikki eivät saa samoja lahjoja. Paavali sanoo, että Henki antaa yhdelle kyvyn jakaa viisautta, toiselle kyvyn jakaa tietoa, toiselle uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. "Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo". Mikään näistä lahjoista ei ole minun käsitykseni mukaan merkki Pyhän Hengen kasteesta. Pyhän Hengen kaste on rakkauden kaste, josta seuraa Hengen hedelmän kasvaminen ja kypsyminen. "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä". (Gal. 5:22-23.) Hengen lahjoja voidaan verrata rakennusmiehen työkalupakin työkaluihin, joita rakentaja käyttää talon rakentamiseen. Rakentaminen sujuu hyvin, jos työkalut ovat sopivat ja rakentaja käyttää niitä oikein. Talon valmistuttua huomion keskipisteenä eivät ole työkalut, vaan talo. Jumalan talo rakentuu uskossa ja rakkaudessa, kun jäsenet Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina käyttävät hengellisiä lahjoja Pyhän Hengen johdossa.

Jumalan kunnioitus hänen läsnäolossaan!

Aamulla on hyvä pyytää elämälle Jumalan johdatusta ja illalla kiittää saadusta avusta, johdatuksesta ja siunauksesta. Vaikka Raamatussa on monia kohtia, joissa rukoilija huutaa Herran puoleen, se ei merkitse sitä, että meidän pitää käyttää voimakasta ääntä rukoillessamme Jumalaa. Jumalalla on hyvä kuulo. Hän kuulee kuiskauksenkin ja jopa ajatukset ja huokaukset jotka nousevat sydämeltämme. Voimakasääninen rukous ei ole hiljaista rukousta tehokkaampi. Elia sai kokea Siinainvuorella, että Jumalan voima ja kirkkaus ilmestyivät hänelle hiljaisessa tuulen hyminässä. On totta, että samalla vuorella Mooses ja kansa saivat kokea Jumalan voiman ja pyhyyden toisella tavalla kuin Elia.
"Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten. (2. Moos. 19:18-19.) Tämä kohtaaminen liittyi lain antamiseen Siinain vuorella. Jumalan kunnioitus hänen läsnäolossaan luo ympärillemme pyhän ilmapiirin, jossa rakkaus, ilo, rauha sekä armo ja totuus tapaavat toisensa.

Lähestyessämme Jumalaa rukouksessa, meidän tulisi muistaa, että Jumala on pyhä ja paljon meitä korkeammalla. Jumalan käskeminen, komentaminen ja manipulointi ei ole mielestäni sopivaa käyttäytymistä Herran kasvojen edessä. Nöyryyttä ja hiljaisuutta Jumala rakastaa. Hengellisissä tilaisuuksissa esiintyvää äänekästä "melua ja meteliä" olen aina vierastanut. "Hengen nostattaminen lauluilla ja puheilla saattaa johtaa tilaisuuden ilmapiirin hengelliselle manipuloinnille otolliseksi. Tällöin tunnekokemukset saavat yliotteen sanasta. Kokemukset ja yliluonnolliset merkit tulevat helposti tärkeämmälle paikalle kuin Jumalan tahdon etsiminen sanan kautta. Jos pyydämme ääneen Jumalaa antamaan meille merkin jonkun mieltämme askarruttavan asian johdosta, niin paholainen kuulee sen ja voi antaa merkin ja tuo merkki voi harhauttaa meidät pois Herran viitoittamalta tieltä.

"Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa! Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, sinä olet heidän ilonsa lähde. Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi." (Ps. 5:12-13.)

Leikkimökin pohja valmistui viime hetkellä ennen talvea

11.11.11. Kainuun ammattiopiston rakennuslinjan pojat tekivät leikkimökin pohjan Kuukkelintie 3:n pihaan. Pohja valmistui viime hetkellä ennen talvea. Kainuun ammattiopisto tekee meille leikkimökin talven aikana ja valmis mökki siirretään paikalleen ensi keväänä, jos Herra suo. Oli mielenkiintoista nähdä kypäräpäisten poikien työskentelyä opettajansa johdolla. Poikien joukosta valittiin työnjohtaja. Opettaja antoi selkeät työohjeet piirtämällä ne lautaan. Huomasin eilen, että kottikärryt olivat vaihtuneet, joten pitää tänään soittaa asiasta ja kertoa tilanne.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivänä 13.11.2011.

Hyvää isänpäivää kaikille, isille! Terholle ja Tonille, isänpäiväterveiset. Saakoon Herra siunata teitä isän tärkeässä tehtävässä. Kiitos Mikaelille ja Jessicalle onnittelulaulusta, jonka lauloitte minulle puhelimessa tänä aamuna. Jessica ja Mikael laulavat oikein kauniisti. Lastenlasten laulua kuuntelisi vaikka kuinka pitkään. Heidän laulunsa tulevat sydämestä ja ne löytävät vastaanottimen isovanhempien sydämestä.

Onnea Kristianille, nimipäivänäsi. Mikaelin kolmas nimi on, Kristian!

Terveiset Vaasaan! Saimme Annen kanssa seurata Vaasan adventtiseurakunnan jumalanpalvelusta TV:stä. Kansainvälinen seurakunta tuo teille rikkautta. Oli ilo kuunnella maahanmuuttajien lauluja. Lasten laulama laulu: "Jeesus meitä rakastaa", oli erittäin sykähdyttävä. Sana Isän kodista oli ajankohtainen ja puhutteleva. Kiitosterveiset Sirpa Halmiselle, Vaasaan!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rukous yhdisti Pohjois-Suomen kristittyjä Jeesukseen ja toinen toisiinsa

Pohjois-Suomen yhteiskristillinen rukouspäivä kokosi salin täyteen väkeä Kuusamon seurakuntakeskukseen. Laulua, sanaa ja rukousta riitti pitkälle iltaan saakka. Helena Sundelinin oman elämän lapsuudessa saatujen traumojen parantumisprosessia käsittelevä puhe oli koskettava ja opettavainen puheenvuoro. Lapsuus on kaikkein tärkein elämänvaihe ihmisen elämässä. Lapsuudessa koetut asiat seuraavat läpi elämän. Rakkaus ja lapsen kanssa keskusteleminen ja kommunikointi avoimessa ja turvallisessa ilmapiirissä on parasta lastenhoitoa. Rukouspäivän aikana rukoilimme monessa eri yhteydessä perheiden hyvinvoinnin puolesta.
Oli koskettavaa yhtyä Pohjois-Suomen kuntien ja kaupunkien puolesta esitettyihin esirukouksiin. Tuomo Juusola (hell.srk:sta), allekirjoittanut (adv. srk:sta, Seppo Ervasti (ev.lut. srk:sta) ja Seppo Pyy (ort. srk:sta) rukoilivat Kuusamon kaupungin puolesta. Rukouksista jäi mieleen kaikkein parhaiten kaksi sanaa, jotka Seppo Pyy mainitsi kolme kertaa peräkkäin useamman kerran: "Herra armahda!, Herra armahda!, Herra armahda! Armoa me tarvitsemmekin kaikkein eniten sekä yksilöinä että kaupunkina. Armo on se totuus, johon Raamatun sana viimeisenä haluaa meidän mielemme kiinnittyvän, koska me pelastumme armosta.

Rukouspuutarhaan, Isän kämmenelle, rukousvartion aikana jätetyt esirukoukset kohotettiin Herran eteen illan viimeisessä tilaisuudessa. Tehtävä annettiin Satu Lämsälle ja minulle.

Kirjapisteessä tapasin yllättäen Soinissa syntyneen Tuula Peura-Salmelan, joka työskentelee tällä hetkellä Ranuan ev.lut. srk:n nuorisotyöohjaajana ja lähetyssihteerinä. Soini on myös minun syntymäkuntani. Monia muitakin uusia tuttavuuksia syntyi päivän aikana. Eräs kemijärveläinen sisar oli osallistunut raamattuleirille Kallioniemessä. Hän muisteli leiriä hyvin lämpimästi. Hän sanoi, ettei ollut koskaan ennen kokenut missään muualla niin rakkaudellista ilmapiiriä kuin hän koki Kallioniemessä. Ainakin kaksi kemijärveläistä kuulijaa lupasi tulla Kemijärven adventtiseurakunnan tilaisuuteen, kun tulen seuraavan kerran vierailemaan siellä.
Kirjapisteessä tapasin myös kemijärveläisen Saija Narkilahden, joka kertoi, että hän on lukenut blogiani. Kysyin häneltä, että miten hän on löytänyt sivuni? Rukouspäivää koskevien kirjoitusten kautta, hän sanoi. Rukous yhdistää! Lämpimät terveiset kaikille uusille, uskonystäville!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kuusamon kristityt iloitsivat yhdessä!

Kylläpä oli siunattu tilaisuus tänään klo 18-20.30. Kokouksen piti päättyä klo 20.00, mutta se päättyi puoli tuntia myöhemmin, koska niin monilla oli tärkeää sanottavaa. Laulut, rukoukset, sana, henkilökohtaiset kokemukset ja kristittyjen keskinäinen rakkaus liittivät meidät ihmeellisellä tavalla yhteen. Saman Isän lapsina saimme viettää yhteistä "Isänpäivää".

Kirkossamme oli läsnä n. 60 eri seurakuntien uskovaa. Rukousvartion hyvä hedelmä on kypsymässä ja taivas iloitsee ja vastaa siunauksen sateilla, jotka kypsyttävät Kuusamon pellon sadonkorjuuta varten. Kuusamon täyttää suuri ilo, koska evankeliumin ilosanoma leviää ja saavuttaa monien sydämet.

Kiitos Taivaan Isälle ja kaikille hänen lapsilleen, jotka olitte tänään juhlassamme!
Kiitos emännille mahtavasta, tarjoilusta! Olitte nähneet paljon vaivaa meidän kaikkien iloksemme! Nähdään huomenna! Siunausta!

torstai 10. marraskuuta 2011

Rukousvartion päätösjuhla on huomenna 11.11.11 klo 18-20

Tein tänään käsiohjelman huomiseen tilaisuuteen ja siitä tuli seuraavanlainen:

Kansikuva (Kirjoitan tekstit yhteen, vaikka käsiohjelmassa ne ovat ryhmiteltyinä omille paikoilleen)
Kristittyjen yhteinen 24/7 Rukousvartio Kuusamossa 24.10.-11.11.2011 Ap.t. 4:31.
Rukousvartion päätösjuhla pe 11.11.11 klo 18-20. Kuusamon Adventtikirkko Kitkantie 37 Tervetuloa!
Kannessa on kuva rististä ja Raamatusta.

Käsiohjelman sisäaukeama
Vasemmalla puolella on kuva Hyvästä Paimenesta, Jeesuksesta, jolla on karitsa sylissään. Oikealla puolella on ohjelma: (Yläkulmassa on kuva palavasta öljylampusta)
Tarjoilu, Vapaaehtoinen uhrilahja
Tervetuloa, Paavo Hautala
Laulutuokio, 23, 392, 395 (SL= Seurakunta Laulaa -laulukirja)
Raamatun sana, Ap.t. 4:31
Laulu, Sini ja Terho Hautala
Rukous, Paavo Hautala
Yhteislaulu, 198
Ev.lut. srk., Seppo Ervasti
Kristityn rukous, Anne Kananen
Yhteislaulu 124:1,2,6
Helluntaiseurakunta, Reijo Pesonen
Lähetysterveiset, Tuomo Juusola
Yhteislaulu, 430
Ortodoksinen srk. ?
Adventtiseurakunta, Paavo Hautala
Yhteislaulu, 322
24/7 Rukousvartio, Eila Karppinen
Vapaa sana, Rukousvartioon osallistujat
Loppulaulu, 531

Takakannessa on ylhäällä teksti: "Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan." Jes. 59:1. Kuvat: Kämmenellä pieni, linnunpoikanen. Oikealla sivulla on korva ja alaosassa on kuva rukouspuutarhamme Isän kämmenistä, jossa on esirukouspyynnöt.

Nähdään huomenna! Kaikki ovat tervetulleita!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Rukouskammio vaihtui rukouspuutarhaksi!

Koin eilen suuren siunauksen ohjatessani erästä sisarta rukouskammioon. Kun hän astui sisään ja kuunnellessaan opastustani, hän sanoi, että tämä paikka on kuin puutarha. Voi, miten kaunis ajatus! Tämä onkin nyt rukouspuutarha eikä rukouskammio. Kammiosta tulee mieleen hautakammio. Hautakammio on kuollut paikka. Puutarha on kaunis, elävä ja virkistävä paikka, jossa vedet virtaavat, kukat kukkivat ja puut kantavat hedelmää. Puutarhassa on ihana tuoksu! Herra vaihtoi nimen; kammiosta tuli puutarha! Tämä ajatus on innoittanut minua valtavasti. Herra on vuodattanut siunauksen sateita yllemme ja rukouspuutarhassa alkaa nyt näkyä elämän merkkejä. Herra on antanut minulle ihmeellisiä lupauksia rukouspäivien aikana, kuten myös muille rukoilijoille. Eräs ihme on se, että sain rukousvartion alussa lupauksen:

"Herra minun Jumalani, on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille." (Hab. 3:19.)

Sitten rukousvartion puolessa välissä sain uuden lupauksen, joka vahvisti em. lupausta. Herra halusi näin täydentää alussa antamaansa lupausta.

"Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksessä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa." (Hab. 3:17-18.)

Kun luen Jumalan lupauksesta sanat: ei vielä, niin mieleeni tulevat sanat: kohta on - tai pian on. Kohta viikunapuu on kukassa, kohta viiniköynnöksissä on rypäleitä, kohta oliivipuu kantaa hedelmää, kohta pelloilla kypsyy vilja, kohta aitauksessa on lampaita ja kohta tarhassa on karjaa.

Näin tulee käymään, koska Herra vuodattaa lupauksensa mukaan siunauksensa "kaiken lihan päälle"! On suuri etuoikeus, että Herran omilla on nyt Kuusamossa yhteinen rukouspuutarha, jossa voimme nähdä hengellisen elämän merkkejä. Jeesuksen risti, Isän kämmenet, palava rakkaus, Hengen tuli, Jumalan lupaukset ja siunauksen sateet luovat meissä ja kaupungissamme koko ajan uutta elämää.

Jumala asetti ihmisen puutarhaan. Eden-koti oli puutarha, jossa ihminen sai olla jonkin aikaa hyvin lähellä Jumalaa. Synti karkotti heidät pois tästä ihanasta puutarhakodista. Siksi kaikki ihmiset sairastavat samaa tautia: paratiisista karkotetun kompleksia. Tämän taudin voi parantaa vain Jeesus. Getsemanen puutarha oli Jeesuksen rukouspuutarha, jossa Jeesus taisteli ja voitti paholaisen kautta tulleet kaikki viimeisetkin kiusaukset. Getsemanen rukouspuutarhasta alkoi Vapahtajamme Via Dolorosa, kärsimysten tie. Verikyyneleet olivat ensimmäiset pisarat meidät puhdistavalle kaksoisvirralle, joka kuohui täydellä voimallaan Golgatan kummulla. Herra on uskonut meille sovituksen viran ja tähän virkaan kuuluu esirukouspalvelu, johon meidät on kutsuttu yhdessä toinen toistemme - ja ennen kaikkea Jeesuksen kanssa. Jeesus on ylimmäinen pappimme taivaallisessa pyhäkössä. Hän antaa meille sovituksen siunauksen, kun tulemme hänen luokseen uskossa.

"Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." (Hepr. 5:16.)

Tarvitsemme sitä kaikki juuri nyt! Kuusamo tarvitsee, Suomi tarvitsee ja koko maailma tarvitsee armoa, laupeutta, apua ja pelastusta. Ottakaamme Jumalan armo vastaan, niin ettei se jää turhaksi. Armon hylkääminen on suurin onnettomuus, joka meitä voi kohdata. "Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa." (Ilm. 22:21.)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kirppis avataan huomenna 7.11.2011 klo 10.00!

Raija ja Riitta tulivat Kuusamoon tänään klo 17. Tämä oli meille iloinen ja kauan odotettu hetki. Kirppis avataan huomenna 7.11.2011 klo 10.00. Olette kaikki tervetulleita tekemään uusia löytöjä. Raijan auto oli täynnä hyvää tavaraa. Mattoja on nyt runsas valikoima.

Geokätköily on milenkiintoinen ulkoiluharrastus!

Geokätköily (engl. geocaching) on ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Useimmiten kätkön sijainti määritetään GPS-paikannuslaitteen avulla, mutta laitteen käyttö ei ole välttämätöntä. Geokätkön koordinaatit tai muut tarpeelliset tiedot kätkön löytämiseksi ilmoitetaan kätkökuvauksessa, joka julkaistaan harrastuksen Internet-sivustolla. Koordinaattien selvittämiseksi pitää joskus ratkaista erilaisia tehtäviä. Tälläisiä kätköjä kutsutaan mysteerikätköiksi. Kun harrastaja on löytänyt kätkön, hän voi merkitä eli logata löytönsä kätkön Internet-sivulle.

Ranen postilaatikko täyttää kaikki geokätköily-rasian tuntomerkit, joten tämän voisi julkaista Internet-sivustolla. En olisi tiennyt tällaisesta harrastuksesta mitään, ellei Terho olisi kertonut. Terho on hankkinut itselleen GPS-paikannuslaitteen. Hän seurasi eilisellä reissulla Toscan liikkeitä maastossa.

Geokätköilyä voisi verrata sunnistukseen ja rastien etsimiseen.
Tuli mieleeni, että Ranen postilaatikkoon voisi laittaa nimellä ja osoitteella varustettuja koira-kortteja, jonka kätkön löytäjä voisi ottaa itselleen muistoksi ja laittaa vuorostaan oman korttinsa seuraavalle löytäjälle. Sitten hän voisi lähettää "koirapostia" sille, jonka kortin hän kätköstä löysi. Rane toimisi näin hyvänmielen liikkeellepanijana ja yhdistäsi luontoihmisiä toinen toisiinsa.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Ranen haudasta tuli GEO-kätköpaikka!

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/koordinaattihaku.html?y=7316792&x=608564&srsName=EPSG%3A3067&e=406643&n=7195132&scale=8000000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi=

Yllä olevasta linkistä löydät Ranen hautapaikan. Voit myös kirjoittaa googlesta löytyvään retkikarttahakuun seuraavat koordinaatit: 7316792 (pohjoinen koordinaatti) 608564 (itäinen koordinaatti). Kirjoita googleen sana: karttapaikka ja sitten etsi kohta, jossa etsitään kohdetta koordinaateilla. Anna em. koordinaatit ja löydät etsimäsi kohteen. Voit kertoa kommentissa, jos onnistuit tai et onnistunut löytämään Ranea.

Pidimme tänään Ranen hautajaiset. Veimme yksinäiselle metsä-vesihaudalle punaisen postilaatikon, johon laitoin Ranen muistokirjan ja - leluja. Muistokirjassa on Ranen valokuvia pennusta alkaen ja kaikki blogiltani kopioidut Ranea koskevat kirjoitukset. Siellä on sinunkin kirjoituksesi, jos olet kommentoinut Ranea koskevia juttuja. Kirja toimii myös metsässä liikkuvien vieraskirjana, johon kaikki voivat jättää ajatuksensa ja luontohavaintonsa, muiden iloksi. Moottorikelkkailijat voivat myös pysähtyä Ranen hautapaikalle, koska se on moottorikelkkareitin varrella ja löytyy helposti. Koordinaattien perusteella löydät hautapaikan hyvin, joten voit käydä etsimässä GEO-kätköpaikan ja harjoitella GPS-laitettasi ja sen toimivuutta. Nyt Rane ei pääse katoamaan, koska satelliititkin antavat merkin Ranen lepopaikasta.

Ranen hautajaisteksti oli: Ps. 36:7. Tähän lupaukseen vetosin kuultuani Ranen katoamisesta torstaina 12.5.2011. "Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra." (Ps. 36:7.) Tässä Herra lupaa auttaa ihmistä sekä eläintä. Pyysin Herraa auttamaan Ranea pääsemään kotiin, jos Rane on vaikeassa tilanteessa. Jumala salli kuitenkin Ranen kuolla. Tähän on Jumalalla jokin syy, jota en vielä tiedä. Kyselen sitä Herralta!

Ranen hautajaisissa, vainajien päivänä 5.11.2011, olivat mukana seuraavat henkilöt ja Ranen koirakaverit:
Paavo ja Terho Hautala, Heikki Määttä ja Pasi Pajuniva sekä koirat: "leskeksi" jäänyt Pörri-"rouva" ja Tosca-poikakoira. Pasi kantoi, metsässä ja suolla, olkapäillään raskaimman kuorman, parruun kiinnitetyn postilaatikon. Terhon kainalossa oli kirves, Heikillä rautakanki ja minulla muut tilpehöörit. Terho ja Heikki ehtivät vesihaudalle ensimmäisinä ja minä ja Pasi vähän eksyneinä myöhemmin. Meille piti antaa vihellys- ja huutomerkkejä, että osasimme suunnistaa oikein. Onneksi ehdimme perille valoisaan aikaan, muuten olisimme eksyneet ja kentis pudonneet kuoppaan, kuten Ranekin.

Sytytin kynttilälyhdyn ja se jäi palamaan sysimustaan Kuusamon korpeen.

Postilaatikon nimilaattaan on kaiverrettu Ranen nimi, syntymä- (16.11.2003) ja kuolinpäivä (10.5.2011). Hautapaikan osoite on Ranenpolku 1, Pöyliö, Kuusamo. Nämäkin tiedot on kaiverrettu samaan laattaan. Jos haluat lähettää tähän postilaatikkoon koirapostia, niin se menee perille Kuukkelintie 3 osoitteen kautta, josta löytyy innokas koirapostiasiamies, nimeltään Paavo.

Kun saavuimme metsäretkeltä Kuohuahoon, niin pimeys oli laskeutunut Purnusuon ylle. Lähdimme kotiin. Näin matkalla Kuusamon kaksi hautausmaata, jotka kylpivät tänä iltana valossa, kynttilälyhtyjen loistaessa pimeässä yössä. Hautausmaat näyttivät tänään tosi kauniilta. Ajatukseni viipyivät pitkään yksinäisen ja hiljaisen korpihaudan tunnelmassa. Sielläkin paloi kynttilälyhty, joka heitti pehmeän valon, "lähteen" tyynelle pinnalle, jonka alla lepäsi rakas Rane-ystävämme. Ranen hauta on siitä erikoinen, että se on avoin. Sitä ei voi peittää. Se on kuin lähde erämaassa. Kun näin tämän paikan ensimmäisen kerran, niin se teki minuun suuren vaikutuksen. Aivankuin tämä paikka olisi tehty Ranea varten.

Pasin kanssa poikkesimme vielä kirkolla, katsomassa miten rukousvartio sujuu? Siellä oli kaikki ok. Jani oli rukousvuorossa ja löysimme hänet polviltaan rukouskammiosta. Kun keitimme teet ja napostelimme kaurakeksejä, niin totesimme Pasin kanssa, että vietämme nyt Ranen muistotilaisuutta. Pasi sanoi, että hänen olisi pitänyt hankkia pieni "Ranekakku" tähän hetkeen. Tällainen ajatus ei sentään tullut mieleeni, vaikka mielikuvitukseni vilkas onkin!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kuusamossa satoi tänään 4.11.2011 ensilumi

Tänään satoi Kuusamossa ensilumi, joka ei ainakaan vielä (klo 22.30) ole sulanut pois.

Jaoimme tänään EU-ruoka-apua 3381,70 kg. Kävijöitä oli n. 200 henkeä. Jaoimme n. 350 kassia, joissa oli:
- 1 pussi (2 kg) vehnäjauhoja
- 1 pussi (2 kg) sämpyläjauhoja
- 1 paketti (750 g) puurohiutaleita
- 3 pussia (a' 400 g) makaronia
- 1 pussi (500 g) mysliä
- 2 pakettia (a' 370 g) hapankorppua
- 3 pakettia (a' 250 g) näkkileipää
- 1 paketti (500 g) maitojauhetta
- 2 pussia (a' 250 g) kaurakeksejä
- 3 pussia (a' 200 g) juustopastaa

Yhteensä 8 kg 890 g ruokaa /kassi

Lisäksi n. 10 kassia sellaisia kasseja, joissa ei ollut kaikkia tuotteita.

Ainakin 20 ihmistä kävi ovella, joille jouduimme sanomaan, että tavara loppui kesken.
Ruoka-avun jakaminen alkoi klo 10.00, mutta jo klo 9.00 oven taakse alkoi kerääntyä ruoka-avun hakijoita, klo 10.00 jono oli kasvanut pitkäksi. Koillis Sanomien toimittaja kävi paikalla, otti kuvia ja haastatteli jonossa olevia ja hän soitti myös minulle ja kyseli tapahtumasta. Odotamme lehteä!

torstai 3. marraskuuta 2011

Pettymys vaihtui suureen iloon!

Keskiviikkona 2.11. menin laittamaan Eu-ruokajakelusta ilmoitusta lehteen. Sain pettymyksekseni tietää, että Koillismaan Uutiset -lehti ilmestyikin jo keskiviikkona, joten olin päivän myöhässä. Mitenkähän tässä nyt käy, ajattelin, koska ruokakassit pitäisi jakaa perjantaina? Pohdin hetken, miten saisin tiedotettua EU-ruokajakelusta niin, että kansa saisi tietää sen olevan perjantaina. Päätin mennä Koillis-Sanomien toimitukseen. Tämä on maksullinen lehti, joten "köyhälle kansalle" tieto ei menisi perille, ajattelin. Sanoin sen myös ääneen Koillis-Sanomien ilmoitusmyyjälle. Ilmoitus taitaa olla aivan turha, koska ko. asiaa koskeva kohderyhmä ei tule näkemään ilmoitusta lainkaan. Sitten kuulin iloisen uutisen! Koillis-Sanomat jaetaan huomenna ilmaiseksi joka kotiin! Sydämeni aivan hypähti ilosta! Kiitos Herra, pelastit minut jälleen kerran pulasta ja ennen kaikkea ne, jotka apua tarvitsevat kaikkein eniten. Heillä on nyt mahdollisuus nähdä ilmoitus juhlallisesti Koillismaan päälehdestä! Olin hyvin kiitollinen koko päivän!

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Rane vartioi kuviani!

Laitoin joitakin uusia kuvia Picasaan, mm. rukouskammiosta, joita Koillismaan Uutiset -lehden toimittaja otti viime perjantaina. Tämän päivän (2.11.) Koillismaan Uutiset -lehdessä on yksi rukouskammiosta otettu kuva ja rukoustapahtumaa selostava hyvä kirjoitus. Käykääpä katsomassa! Kuvia voi myös kommentoida ja napsauttaa kuvan alla olevaa pientä ruutua, jos pitää kuvasta. Pääset kuviin käsiksi, kun napsautat hiirellä pääsivulla olevaa Ranen kuvaa. Huomaatko, että hiiren nuoli muuttuu Ranen kuvan kohdalla kädeksi. Se kuvaa sinun kättäsi. Kun rapsutat Ranea kaulan alta tai korvan takaa pari kertaa, niin portti aukeaa tuota pikaa. Ranella on blogillani, kuviin nähden, portinvartijan tehtävä. Kukaan ei pääse kuviani katsomaan "ilman Ranen suostumusta".

Rukouksen etuoikeus 12.

"Ylistyksen siivet vievät meidät lähemmäksi taivasta, jonka saleissa Jumalaa palvotaan laulun ja musiikin välityksellä. Kun ilmaisemme kiitollisuuttamme hänelle, meidän palvontamme on samankaltaista kuin taivaallisten joukkojen Jumalan palvonta. "Joka uhraa kiitosta, se kunnioittaa minua." (Ps. 50:23.) Käykäämme kunnioittavalla riemulla Luojamme eteen soitoin ja ylistyslauluin! (Ks. Jes. 51:3.)

Tähän päättyy TKL:n -kirjan luku 11: "Rukouksen etuoikeus". Tässä hyvässä kirjassa on 12 muuta lukua, jotka sinun kannattaa lukea. Jos luet tämän kirjan läpi yhtäjaksoisesti, ajatuksen kanssa rukouksen hengessä, niin uskon, että iloitset Vapahtajan sylissä ja tunnet pelastusvarmuuden sydämessäsi!

Siunattuja lukuhetkiä kaikille!

Rukouksen etuoikeus 11.

"Entisaikaan kun israelilaiset kokoontuivat yhteen palvelemaan Jumalaa, hän kehotti heitä sanomalla: "Siellä teidän tulee Herran Jumalanne, edessä syödä ja iloita perheenne kanssa työnne tuloksista, joilla hän on teitä siunannut." (5. Moos. 12:7.) Se, mikä tehdään Jumalan kunniaksi, tulisi tehdä riemulla, kiitos- ja ylistyslauluin, ei murhemielin ja synkästi.
Jumalamme on hellä ja armollinen Isä. Hänen palvelemisensa ei ole murheellista ja ahdistavaa. Hänen palvelemisensa ja hänen työhönsä osallistuminen on riemullista. Jumala ei toivo, että hänen lapsensa käyttäytyisivät niin kuin hän olisi ankara orjapiiskuri, varsinkin kun heidät on niin suurella uhrilla pelastettu. Hän on meidän rakkain ystävämme. Kun me palvomme häntä, hän haluaa olla luonamme siunaten ja lohduttaen sekä täyttäen sydämemme ilolla ja rakkaudella. Herra toivoo, että hänen palvelemisensa toisi meille tyydytystä, ja että hänen työhönsä osallistuminen tuottaisi nautintoa sen sijaan, että se olisi meille taakaksi. Hän toivoo, että kun tulemme yhteen jumalanpalvelukseen, veisimme mukanamme kallisarvoisia ajatuksia hänen huolenpidostaan ja rakkaudestaan. Hän toivoo, että saamme rohkaisua ja intoa jokapäiväisiin askareisiimme ja ymmärrystä toimia kaikessa rehellisesti ja luotettavasti.
Kokoontukaamme ristin luo. Kristus ja hänen ristinsä olkoon mietiskelymme ja keskustelujemme sisältö. Se olkoon syvimmän ilomme kohde. Pitäkäämme mielessämme jokainen Jumalalta saamamme siunaus. Kun tajuamme hänen suuren rakkautensa, meidän tulee uskoa kaikki asiamme niihin käsiin, jotka naulittiin ristille puolestamme."

tiistai 1. marraskuuta 2011

Rukouksen etuoikeus 10.

"Jos ajattelisimme Jeesusta useammin ja puhuisimme hänestä itsemme sijasta, tuntisimme hänen läsnäolonsa. Jumala pysyisi alati mielessämme, jos vain ajattelisimme häntä aina, kun saamme jonkin todisteen hänen huolenpidostaan. Meille olisi ilo puhua hänestä ja ylistää häntä.
Me ajattelemme ajallisia asioita, koska ne kiinnostavat meitä. Me puhumme ystävistämme, koska rakastamme heitä. Ilomme ja surumme yhdistävät meitä heihin. Meillä on kuitenkin paljon suurempi syy rakastaa Jumalaa kuin maallisia ystäviämme. Maailman luonnollisin asia olisi, että pitäisimme Jumalan ensimmäisellä sijalla ajatuksissamme ja puhuisimme hänen hyvyydestään ja voimastaan. Tarkoitus ei ole, että hänen suurenmoiset lahjansa valtaavat ajatuksemme ja saavat rakkautemme siinä määrin, ettei meillä ole mitään annettavaa hänelle. Niiden tarkoitus on muistuttaa meitä hänestä jatkuvasti ja sitoa meidät hyväntekijäämme rakkauden ja kiitollisuuden sitein.
Ajatuksemme viipyvät liian paljon elämän vaikeuksissa. Nostakaamme katseemme avoimeen oveen taivaan pyhäkössä, jossa Jumalan kirkkauden valo säteilee Kristuksen kasvoissa, joka "pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa". (Hepr. 7:25.)
Meidän tulee ylistää Jumalaa enemmän. "Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!" (Ps. 107:8.) Meidän hartaushetkemme eivät saisi olla pelkkää pyytämistä ja saamista. Älkäämme ajatelko vain tarpeitamme, vaan myös siunauksia, joita olemme saaneet. Emme voi koskaan rukoilla liikaa. Myös kiitollisuudenosoituksissa olemme aivan liian säästeliäitä. Vastaanotamme jatkuvasti siunauksia Jumalalta, mutta kuinka vähän imaisemmekaan kiitollisuutta ja kuinka vähän ylistämme häntä siitä, mitä hän on tehnyt."

Ranen kohtalo selvisi tänään!

Tänään 1.11.11. klo 11 rukousvuoroni päätyttyä puhelimeni soi. Terho soitti ja sanoi, että hänellä on sekä iloisia - että surullisia uutisia. Iloinen uutinen on se, että Rane on löytynyt, mutta surullinen uutinen on se, että Rane on kuollut.
Maanviljelijä Timo Törmänen oli metsässä kulkiessaan kiinnittänyt huomiota vesikuopan reunojen raapimisjälkiin ja tutkinut tarkemmin, mistä jäljet ovat peräisin. Hän löysi kuopasta hukkuneen Rane-koiramme. Lähdin varmistamaan tilanteen Timon opastuksella. Timo kulki metsässä kuin kotonaan. Hän teki vähän väliä erilaisia luontohavaintoja, joista en havainnut yhtäkään. - Tuossa on rauhoitettu linnun pesäpuu, hän sanoi ja näytti kelottunutta puuta, jonka kyljessä oli tästä asiasta kertova laatta. - Tästä on mennyt hirvi pitkillä loikilla, oli toinen kommentti, ja hän näytti minulle hirven jalanjälkiä. - Tästä vedet virtaavat eteenpäin ja johtavat siihen vesikuoppaan, johon koira on tipahtanut ja hukkunut, hän totesi. Rane katosi 10.5.2011 ja 1.11.2011 n. klo 12.15 minulla oli Ranen kaulapanta kädessäni, todistamassa Ranen kohtaloa. Kaulapannassa oli Ranen nimi ja minun puhelinnumeroni. Näin saimme varmuuden Ranen kuolemasta. Timo otti kuvan Ranen viimeisestä lepopaikasta. Ranen tie päättyi Pöyliöjärven lähellä olevaan vesihautaan. Kuolinsyynä on mahdollisesti, hukkuminen. Otin kaulapannan mukaani ja keitin sen moneen kertaan kuumassa vedessä ja heitin sen jälkeen käsineet ja kattilan roskiin, etten saisi bakteeritartuntaa. Kaulapanta kutistui niin pieneksi, ettei se enää mahtuisi Ranen kaulaan. Laitoin sen Ranen kopin luona olevan leikkikoiran kaulaan.

Jos emme olisi saaneet tietoa Ranen kohtalosta nyt, ennen talvea, niin tuskin koskaan olisimme tulleet tietämään sitä, minkä nyt tiedämme, kuten Aila kommentissaan totesi. Kiitos ja ylistys Herralle siitä, että hän johdatti asian näin!
Minulla oli autossani Rovaniemeltä saatu pumpputermos, joka oli tarkoitettu kirppiksellemme. Annoin sen Timolle, metsien miehelle, että hän voi metsäretkillään istua kivelle tai kannon päälle ja juoda lämmintä juomaa sekä muistella Ranea, lämmöllä!

Rukouksen etuoikeus 9.

"Jumala ei ole tarkoittanut, että meidän pitäisi ryhtyä erakoiksi tai vetäytyä maailmasta voidaksemme omistautua hartaudenharjoitukselle. Meidän tulee elää niin kuin Kristus eli, välillä yksinäisyydessä, välillä ihmisjoukossa. Se, joka ei tee muuta kuin rukoilee, lakkaa pian rukoilemasta, tai sitten hänen rukouksensa muuttuvat pelkiksi muodollisuuksiksi. Älkäämme eristäytykö kanssakäymisestä muiden kanssa ja laiminlyökö velvoitteitamme kristittyinä. Jos emme kokosydämisesti tee työtä Mestarimme hyväksi, joka itse työskenteli samoin, kadotamme rukouksen sisällön, eikä meillä enää ole syytä palavaan rukoukseen. Rukouksemme alkavat keskittyä omaan itseemme. Emme ajattele ihmiskunnan tarpeita tai Kristuksen valtakunnan rakentamista ja pyydä voimaa tähän työhön.
Kärsimme tappion, jos laiminlyömme etuoikeutemme seurustella ihmisten kanssa ja yhdessä vahvistua ja rohkaistua Jumalan palveluksessa. Raamatun totuudet eivät enää ole yhtä elävinä mielessä, eivätkä ne ole enää yhtä tärkeitä. Ne eivät enää kosketa sydäntämme pyhällä vaikutuksellaan ja hengellinen kokemuksemme laimenee. Menetämme paljon, jos meillä ei ole myötätuntoa toinen toistamme kohtaan. Se, joka sulkee itsensä toisilta, ei täytä Jumalan hänelle antamaa paikkaa. Seurustelu- ja vuorovaikutustaitojemme kehittäminen lähentää meitä ihmisiin ja tekee meistä tehokkaampia Jumalan käytössä.
Jos uskovaiset pitäisivät yhteyttä toisiinsa, jakaisivat kokemuksia Jumalan rakkaudesta lunastuksen kallisarvoisista totuuksista, heidän sydämensä virkistyisi ja he voisivat virkistää muita. Päivittäin saatamme oppia uutta taivaallisesta Isästämme ja saada uuden kokemuksen hänen armostaan. Silloin meissä herää halu jakaa kokemuksemme hänen rakkaudestaan jonkun kanssa. Kun näin teemme, oma sydämemmekin lämpenee ja rohkaistuu."