Hengen lahjat annetaan seurakunnalle. Tämän tähden kenenkään seurakunnan jäsenen ei pidä ajatella, että lahjat ovat hänen yksityisomaisuuttaan. Jos armolahjojen käyttäjä asetetaan huomion keskipisteeseen ja häntä kiitetään ja ihannoidaan, niin sen seurauksena seurakuntaan tulee ongelmia. Jäsenten välinen eriarvoisuus ja uskovien paremmuusjärjestykseen luokittelu hajottaa seurakunnan yhteyttä. Ylpeys, kateus ja katkeruus tuhoavat nopeasti seurakunnan ilmapiirin ja tekevät seurakunnan voimattomaksi. Tämä onkin paholaisen tarkoitus. Kiitollisuus on tärkeää, mutta sen kohteena tulee olla lahjan Antaja, Jumala, eikä ihminen. Yhtäkään Jumalan antamaa lahjaa ei tule halveksia, vaikka se olisi meidän mielestämme kuinka vaatimaton tahansa. Alemmuuden tai ylemmyyden tunne johtavat väärään asenteeseen. Pöyhkeily tai syrjään vetäytyminen eivät ole oikeita asenteita seurakunnassa. Itsekorotuksen sijasta meidän tulee korottaa Kristusta. Lahjojen käytön laiminlyöminen tai niiden vääränlainen käyttö estävät kasvun. Meitä kutsutaan elämään nöyrinä ja tuottamaan Jumalalle kunniaa. Olemme kaiken aikaa täysin riippuvaisia Jumalan armosta. Tämän ymmärtäminen ja tiedostaminen auttaa meitä pysymään oikealla tiellä.
"Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit". Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toisianne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen." (1. Piet. 4:7-11.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti