perjantai 29. kesäkuuta 2012

Polvet uusiksi!

Vierailimme Annen kanssa eilen iäkkäämmän miehen luona, jolle oli tehty polvileikkaukset. Molempiin polviin oli laitettu yhtä aikaa tekonivelet. Yli neljä tuntia kestänyt leikkaus oli onnistunut ja mies käveli ihan hyvin. Hienoa kun ihmisiä voidaan auttaa tällä tavalla.

Wikipedian tietoa kekomuurahaisista

Kekomuurahainen (Formica rufa) on boreaalisella vyöhykkeellä esiintyvä muurahaislaji. Kekomuurahainen on saanut nimensä sen hienoista keoista. Useimmiten kekomuurahainen rakentaa pesänsä havunneulasista ja oksien pätkistä, mutta myös muita rakennusaineita tiedetään. Kekomuurahaisen keko on lähinnä suojaamassa maanalaisia käytäviä, joissa munat haudotaan ja joissa muurahaiset suurimmaksi osaksi asuvat. Munat sijaitsevat maan sisällä. Kesäaikaan kekoa pidetään kuivana ja vakiolämpöisenä (25–30 asteessa). Muurahaiset pystyvät ilmastointiaukoilla säätelemään keon olosuhteita hyvinkin tarkasti. Nämä vakio-olosuhteet ovat tärkeitä kotelovaiheen kehitykselle. Nämä munakotelot sijaitsevat keon lämpimimmässä paikassa. Kekomuurahaiset ovat noin senttimetrin pituisia ja niillä on muiden muurahaisten ja hyönteisten tapaan kuusi jalkaa. Kekomuurahaiset käyttävät ravintonaan kirvojen erittämää mesikastetta. Kekomuurahaiset saalistavat myös selkärangattomia, tosin työläiset eivät itse käytä hyönteisravintoa, vaan se on tarkoitettu koteloasteen muurahaisille. Muurahaiset ovat hyvin sopeutuvaisia eläimiä, minkä ansiosta ne ovatkin levittäytyneet kaikkialle maapallolle napa-alueita ja muutamia etäisiä saaria lukuun ottamatta. Muurahaisten yhdyskuntiin saattaa kuulua jäseniä vain muutamista aina kymmeniin tuhansiin yksilöihin riippuen lajista. Muurahaisten selvin tuntomerkki on vyötärö, joka muodostuu yhdestä tai useammasta jaokkeesta. Muurahaisia tutkiva tiede on nimeltään myrmekologia ja muurahaistutkijoita sanotaan myrmekologeiksi.
Aika hauska nimi tuo myrmekologi!
Tämä naurava muurahaispesä -kuva on netistä

Muurahaiset ovat ahkeria, sisukkaita ja viisaita!

Eilinen muurahaispesä, jonka siirsin pois tontiltani, oli samassa linjassa edellisen siirtämäni keon kanssa. Olen miettinyt, että miksi näin? Ensiksikin tämän pienen keon muurahaiset saattavat olla niitä muurahaisia, jotka kuuluivat siihen samaan kekoon, joka siirrettiin pois alkukesästä. Mietin, että olivatko nämä muurahaiset ruoan- tai pesätarvikkeiden haussa silloin, kun "koti" vietiin niiltä pois alta ja näin ne pelastuivat tai onnettomuudekseen joutuivat eroon "omaisistaan ja sukulaisistaan". Jäikö muurahaisia niin paljon, että ne päättivät yhdessä rakentaa uuden keon uuteen paikkaan? Niitä on täytynyt jäädä henkiin melko paljon, koska jo nyt ne olivat saaneet rakennetuksi hyvänkokoisen keon. Edellinen, melko iso, keko sijaitsi kuusiaidan alla, Kuukkelintie 1:ssä. Toinen keko oli syntymässä Kuukkelintie 3:een noin 30 metrin päähän Kuukkelintie 1:n keosta, samaan linjaan tämän ex. keon kanssa. Nyt paikaksi oli valittu sembramännyn juuri. Miksi sama linja ja miksi havupuun, juuri? Olivatko muurahaiset todenneet, että tämä linja oli hyvä ja miellyttävä niille, sen tähden, että keon alapuolella maan sisässä kulkee kaukolämpöputkisto? Tämän tähden, talvella, maa ei routiinnu tällä linjalla helposti, koska lämpöputkisto pitää maan sisuksen sulana. Olen kuullut myös ajatuksen, että muurahaiset tekevät keon vesisuonten risteyskohtiin. Toisaalta havunpuun juuri saattaa olla muurahaisille hyvä paikka, koska rakennustarvikkeita tippuu taivaalta suoraan keon päälle ja näin rakentaminen on helpompaa kuin silloin, jos pesätarvikkeet pitäisi raahata kauempaa. Puun juuri voi olla muurahaisille ihannepaikka myös sen tähden, että puun juuristo mahdollistaa hyviä kulkureittejä keon alla. En ole tutustunut muurahaisten maailmaan aikaisemmin kovin tarkkaan, joten kaikki ajatukseni muurahaisten käyttäytymisestä ovat arvailuja. Jos muurahaisten elämä on sinulle tutumpaa ja tiedät enemmän muurahaisten käyttäytymisestä, niin kerro siitä kommentissa. Kaivoin eilen keon alta maata pois melko paljon, mutta vieläkin monttuun jäi muurahaisia. Keko taitaa olla samanlainen kuin jäävuori meressä. Maanpäällinen osa on kuin "muurahaisvuoren" huippu. Muurahaiset ovat ahkeria, sisukkaita ja viisaita, pienestä päästään ja koostaan huolimatta.

torstai 28. kesäkuuta 2012

"Muurahaisten iltasanomissa kerrotaan onnettomuudesta"

Kaksi muurahaispesää on saanut tänä kesänä häädön pihamaaltamme. Tänään siirsin sembramännyn alta pienehkön muurahaispesän lähimetsän kuusen juurelle. Toisen pesän muuttomatka oli pidempi. Niiden muuttomatka tapahtui alkukesästä, kun kauhakuormaaja nappasi sen lavalle ja vei ties minne, maansiirtopaikalle. Toivottavasti muurahaiset saavat uuden hyvän alun ensijärkytyksestä selvittyään. Tänään muurahaisilla on paniikki päällä, kun koti meni aivan sekaisin ja kaikki on niillä nyt vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Niillä on kova työ saada järjestystä aikaan ja pesä sellaiseen kuntoon, että ne selviävät tulevasta talvesta. Pitää seurata, että muodostuuko kuusen alle uusi pesä, vai kuoleeko koko yhdyskunta tai lähtevätkö ne pois koko alueelta turvallisemmalle seudulle. Moni muurahainen jäi myös orvoksi ja joutui eroon kavereistaan. Muurahaisten "iltasanomissa" on huomenna etusivun juttu, jossa kerrotaan suurin otsikoin muurahaisia kohdanneesta onnettomuudesta. Jättiläinen tuli ja iski jättiläislapion Kuukkelintien pesään ja kantoi sen suurella ämpärillä uuteen paikkaan, kuusen juurelle. Monta muurahaislasta on kadottanut "vanhempansa". Tämä on jo toinen kerta tänä kesänä samalla alueella. Lehdessä on varoitus siitä, etteivät muurahaiset enää menisi ko. alueelle, koska siellä ei ole turvallista asua.

Lamppujen ilosanoma!

"Minä tutkin lampuilla Jerusalemin..." (Sef. 1:12.) Pimeät paikat tutkitaan lampuilla. Lampuilla tutkiminen tuo mieleen tarkasti tehtävän työn. Lamppuja tarvitaan kadonneen etsimiseen tai töryn ja lian havaitsemiseen, jotta ne voitaisiin puhdistaa. Jumalan sana on lamppu. Herra käyttää sanaa, kun hän tutkii sydämemme pimeät paikat, "peräkammarit", nurkat, "vintit", pohjakerrokset ja perustukset. Jumala tekee tutkimustyönsä huolella. Hän ei tee tätä työtä itsensä tähden tietääkseen millaisia me olemme. Hän tietää meistä kaiken, koska kaikki on avointa ja paljastettua hänen kaikkinäkeville silmilleen. Hän tekee sen meidän pelastuksemme ja hengellisen kasvumme tähden. On tärkeää, että meille itsellemme paljastetaan sydämemme tila sellaisena kuin Jumala sen näkee. Karu totuus on se, että olemme sokeita omille virheillemme. Toiset ihmiset huomaavat virheemme ja puutteemme paljon paremmin kuin me itse. Jumala käyttää sanansa lisäksi myös lähimmäisiämme, jotta huomaisimme parannusta kaipaavat asiat elämässämme. Tietyt, meille sallitut, kokemukset voivat paljastaa yllättäviäkin asioita sisimmästämme, sellaisia, joita emme ole tiedostaneet olevan olemassakaan. Tällaiset hetket ovat tärkeitä ja arvokkaita. Meidän ei pidä loukkaantua, vihastua, katkeroitua eikä luopua toivosta muuttua Jumalan paljastavan valon edessä. "Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa", on rohkaiseva tieto ja se antaa toivon ja lohdutuksen "totuuden" hetkellä. Kotimme siivoustyö on monivaiheista ja aikaa vievää puuhaa. Samoin on meidän hengellisen huoneemme puhdistamisen laita. Golgatalla avattiin puhdistuslähde, mutta puhdistusprosessi meissä jatkuu läpi elämän ja Jumalalla on taitoa, kärsivällisyyttä ja rakkautta meitä kohtaan kaikissa eri vaiheissa. Hän ei koskaan jätä aloittamaansa työtä puolitiehen. Nyt olemme keskenkasvuisia, mutta kerran saamme armosta olla täydellisesti Kristuksen kaltaisia. Jumalan lamppuihin liittyy ilosanoma, vaikka joutuisimmekin niiden polttavaan valoon!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Leirimainos 2012 Posio

Jos haluat tulla leirille, niin ehdit vielä mukaan. Ota vain rohkeasti yhteyttä ja sovitaan käytännön järjestelyistä.

George-konna kuoli 100-vuotiaana

Georgeksi nimetty, lajinsa viimeinen jättiläiskilpikonna kuoli sunnuntaina 24.6.2012 Galápagossaarilla. Konnan uskottiin olevan noin satavuotias. "Yksinäisenä Yrjönä" tunnettu kilpikonna löydettiin 1972 ja siitä tuli Ecuadorin Galápagossaarten symboli. Saarilla käy 180 000 matkailijaa vuosittain. George-konna oli viimeinen La Pinta –saaren Chelonoidis nigra abingdoni –lajiin kuuluvista jättiläiskilpikonnista. La Pinta on yksi Galápagoksen pienimmistä saarista. Erot kilpikonnien ulkonäössä eri saarien välillä oli yksi niistä tekijöistä, jotka kiinnittivät Charles Darwinin huomion ja johtivat lopulta evoluutioteorian syntyyn. Kansallispuisto aikoo palsamoida Georgen. Myös eläimen kuolinsyy selvitetään. Tutkijat yrittivät parittaa Georgea vuodesta 1993, jolloin hänen aitaukseensa tuotiin kaksi toiseen alalajiin kuuluvaa naaraskilpikonnaa. Konnat munivat kahdesti, mutta munat olivat hedelmättömiä. Jättiläiskilpikonnat olivat Galápagossaarilla hyvin yleisiä 1800-luvun lopulle saakka, mutta sen jälkeen merimiehet ja kalastajat metsästivät niitä lähes sukupuuttoon asti. Mantereelta tuodut vuohet pienensivät myös kilpikonnien elintilaa. Galápagossaarilla elää yhä 20 000 jättiläiskilpikonnaa. (Tieto netistä) Maapallo olisi aivan toisennäköinen planeetta, jos kaikki eläimet ja kasvit olisivat säilyttäneet olemassaolonsa. Vedenpaisumus hävitti pahimmat hirviöt. Olivatkohan ne paholaisen risteyttämiä otuksia, joita ei otettu Nooan arkkiin?

Pihlaja ja suopursu ovat maakuntakukkia

Tiesitkö, että pihlajien kasvisukuun kuuluu 100-200 lajia. Suomessa kasvaa neljä eri pihlajalajia. Meidän pihassa kasvaa kotipihlaja ja ruotsinpihlaja. Pohjois-Savo on valinnut pihlajan, maakuntakukakseen. Kuusamo kuuluu Pohjois-Pohjanmaahan ja meidän maakuntakukkamme on suopursu. Kuvat ovat netistä. Oikealla alhaalla olevat pihlajat kasvavat pihassamme, Kuukkelintie 3.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Jeesus kutsuu erityisesti nuoria seuraamaan häntä!

Tänä aamuna Annen kummitäti, Katri, halusi lähteä kirkkoon. Hän pyysi meitä tulemaan mukaansa. Kuusamon Pyhän Ristin kirkko on tällä hetkellä remontoitavana. Remontin on määrä kestää jouluun saakka. Jumalanpalvelukset pidetään siihen asti seurakuntatalolla. Keskikesän kauneus oli kauneimmillaan, kun ajelimme Tolpanniementietä Kitronin puron yli seurakuntasalin pihaan. Matkalla huomio kiinnittyi erityisesti pihlajiin, jotka olivat täydessä kukassa. Pihlaja on yksi kauneimmista kukkivista ja tuoksuvista puista. Niitä on meidänkin pihamaallamme kauneutta ja tuoksua antamassa. Ruotsinpihlaja ei ole yhtä näyttävä kuin meidän omamme. Onkohan uralinpihlaja vielä kauniimpi kuin meidän suomalaisten, koska siitä on tehty kaunis laulu, vai ovatko ne samanlaiset? Yhtä kauniit! En tiedä! Konfirmaatiomessuun oli saapunut paljon väkeä. Kuusamon ex. kirkkoherra Raimo Karvonen avustajineen palveli messussa. Virret olivat kesäisen kauniita ja ne olivat suurimmaksi osaksi tuttuja, joten laulaminen tuntui sujuvan hyvin. Rippikoululaiset avustivat messussa tekstien lukijoina ja lauluesityksissä. Hoos. 14:2-9 ja Matt. 9:9-13 olivat vahvaa sanaa. Profeetta Hoosea esittää meille kaikille Jumalan kutsun ja vetoomuksen hyvin kauniilla sanoilla ja ajatuksilla. Jumala kutsuu meitä palaamaan, Herran, Jumalamme luo. Hän lupaa antaa meille syntimme anteeksi. "Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta." - Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani, vihani on väistynyt heistä pois. Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri. Sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu, se tuoksuu kuin Libanon. Sen katveessa ihmiset saavat jälleen asua ja viljellä peltojaan. He kukoistavat kuin viiniköynnös, jonka viini on kuin Libanonin viini. Efraim, mitä hyötyä sinulla on epäjumalistasi! Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen. Minä olen kuin ikivihreä sypressi, vain minä kannan sinulle hedelmää." Kääntyminen Jumalan luo tuo aina siunauksen, kasvun ja pelastuksen. Jumala on tullut ihmisten luo parantajana ja pelastajana. Tästä kertoo seuraava Raamatun kohta; Matt. 9:9-13: "Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja'. En ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Jeesus rakastaa syntisiä, mutta synnin harjoittamista hän ei rakasta. Jeesus ei vieroksunut syntisiä, eikä kaihtanut heidän seuraansa, koska hän halusi tavoittaa heidän sydämensä ja tehdä heidät terveiksi. Luottamus ja rakkaus syntyvät yhteydestä. Armahtavaisuus, jota Jumala tahtoo, on kuin silta, joka mahdollistaa erottavien kuilujen ylittämisen. Ateriayhteydellä on suuri merkitys rakkaussuhteen syntymiselle ja säilymiselle. Jeesus pyysi Matteusta seuraamaan häntä. Jeesuksen seuraaminen on uskon asia. Jeesuksen seuraaminen erottaa ihmisen maailman syntielämästä ja parantaa luopumisen tuomat harhat sielustamme. On suuri siunaus lähteä Jeesuksen seuraan nuorena. Jeesus kutsuu erityisesti nuoria seuraamaan häntä!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Kullero

Kullero, Lapin lehtojen kukista kaunein, ruusun muodon sai. Juhannuspumpulaksi sitä toiset kutsuvat kai. Valon maahan juurruit hyvin, karua luontoa kaunistamaan. Sinut maakuntakukaksi valittiin, Lapin kansan lumousta vahvistamaan. Olet kukkaan saattanut, nuo keltapallot somat, kuin aavistaen matkailijoiden lomat, että hekin kauneuttasi saisivat ihailla juuri nyt, et ajasta oikeasta, tänäkään suvena erehtynyt!

Kuva netistä. Nämä kullerot ovat meidän kukkapenkissämme ja Kullero-runo syntyi näistä kukista.

Ajatuksia juhannuskokosta ja kokolla

"Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen" (Matt. 3:10.) Näillä sanoilla Johannes Kastaja viittasi parannussaarnoissaan tuleen. Ajattelen, että juhannuskokon polttaminen sopisi vertauskuvaksi tästä tulesta? Juhannuskokolla on yhteys nimikkopäivänsä Jumalan miehen väkeviin parannussaarnoihin. Seuraavan kerran kun seisomme juhannuskokolla, voimme miettiä tätä teemaa. Kokolla oleminen voi muodostua meille herättäväksi tilinteon hetkeksi, joka panee meidät tarkastelemaan elämämme arvoja uudelta pohjalta. Eilen illalla kokoonnuimme Kuusamon Tropiikin Petäjälammen rannalle katsomaan kokon polttamista. Eo. ajatus ei ollut mielessäni vielä silloin. Mieleeni tuli kristittyihin kohdistuvat vainon tulet marttyyrien vuosisatoina pimeällä keskiajalla. Polttoroviot, joihin heitettiin Jeesuksen uskolliset todistajat, eivät sammuttaneet maailmasta totuuden ja rakkauden tulta. Päinvastoin se levisi aina maan ääriin saakka. Tänäkin päivänä nuo lieskat rohkaisevat meitä uskomaan Jeesukseen ja olemaan hänelle uskollisia. Johannes Kastajan sanomalla on suora yhteys Jeesuksen sanomaan. Jeesus puhuu kuivista oksista, jotka heitetään tuleen ja poltetaan poroksi (Joh. 15-luku.) Petäjälammen rannalle oli kokoontunut aika paljon väkeä eri puolelta Suomea. Keskustelin viisihenkisen Sodankylästä kotoisin olevan perheen isän kanssa. He olivat olleet lomamatkalla Etelä-Suomessa mm. Porissa, jossa olen itsekin asunut. Tapasimme siellä myös seurakuntaamme kuuluvan nelihenkisen perheen, joka oli tullut kesäyön tulta katsomaan. Suuntasimme täältä matkamme Kolvanginjärven rannalle, jossa vietimme pienen hartaushetken kolmen ystävän kanssa. Täälläkin meillä paloi tuli, suuren auton vanteen sisällä. Oli mukava vastaanottaa ja jakaa tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa hyvän juhannuksen toivotukset. Ne tuntuivat samanlaisilta kuin hyvän joulun tai hyvän uuden vuoden toivotukset talvella. Sanoin, että jos kokolla olisivat olleet espanjalaiset, niin he olisivat laulaneet tai, jos siellä olisi ollut afrikkalaisia, niin he olisivat tanssineet. Suomalaiset olivat hiljaa ja seisoivat mahdollisimman kaukana toisistaan. Voisitko hra Kokko sytyttää kokon? Kokko kysyy: Koko kokonko? Hänelle vastataan: Koko kokko!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Lippu piti laskea takaisin alas salosta!

Anne oli aamulla innokas nostamaan lipun salkoon jo klo 8.00, mutta huomasimme sitten, että lippu nostetaan vasta klo 18.00. Lippu saakin olla liehumassa koko yön.

Johannes Kastajan "kirveellä" olisi "töitä"!

Tänään on juhannusaatto. Juhannuksen ja joulun välillä on puoli vuotta. Molempia juhlia yhdistää, ei pelkästään J-kirjain, vaan kirves ja Messiaan tuleminen. Jouluna ja juhannuksena löydämme kirveen, puun juurelta. Juhannus haluaa kiinnittää huomiomme Messiaan tulemisen läheisyyteen, siihen suureen muutokseen, jonka Messiaan tulo maailmaan tuo tullessaan. Onko juhannuksen vietolla mitään tekemistä kristinuskon kanssa, vai onko se kokonaan pakanallinen juhla? Jos ajattelemme joulun ja juhannuksen viettoa sen perusteella, mitä näemme maailmassa tapahtuvan, niin huomaamme pakanuuden saaneen suuren vallan ihmisten sydämessä ja elämässä. Tarvittiin "Huutavan ääni" valmistamaan tietä Messiaan ensimmäiselle tulolle. Onko tilanne muuttunut paremmaksi Messiaan toisen tulon näkökulmasta katsottuna? Tarvitaanko tänään "Huutavan ääntä" herättämään meidät Jeesuksen vastaanottamiselle, kirkkauden valtakunnan kuninkaana, vai onko ihmiskunta valmis toivottamaan Jeesuksen tervetulleeksi pelastamaan meidät valtakuntaansa? Jumala on varannut omat sanansaattajansa jokaisen uuden sukupolven herättäjäksi. Sinä voit olla "Huutavan ääni" nykyiselle sukupolvelle, raivaamaan tietä Jeesuksen toiselle tulolle! Ajatelkaamme hetken kaukaista aikaa. Mitä me voimme oppia menneisyydestä? Israelin kansan keskuudessa vaikutti kaksi merkittävää heimoa, joille Herra oli määrännyt tärkeän tehtävän. Näiden heimojen kantaisät olivat Jaakobin pojat; Leevi ja Juuda, jotka syntyivät Jaakobin ja Lean kolmantena ja neljäntenä poikana. Leevin syntymän jälkeen Lea sanoi: "Nyt mieheni lopultakin kääntyy minun puoleeni, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa". "Sen vuoksi kolmas poika sai nimekseen Leevi, 'hän kääntyy puoleeni'. Leeviläiset kutsuttiin Jumalan valinnan perusteella Israelin kansan pappissuvuksi. Lea synnytti Jaakobille kaikkiaan kuusi poikaa: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Sebulon sekä yhden tyttären, Dinan. Juudan heimosta tuli Israelin kansan kuninkaallinen suku. Jeesuksen maalliset sukujuuret löytyvät Juudan heimon keskuudesta. Kuuluiko Jeesuksen edelläkävijä, Johannes Kastaja myös Juudan heimoon? Ei kuulunut. Johannes Kastajan sukujuuret ovat Leevin heimossa. Johannes Kastaja oli papin poika. Pappi Sakarias ja Elisabet olivat lapseton pariskunta ennen Johannes Kastajan syntymää. He olivat hurskaita Jumalan edessä ja odottivat Messiaan tuloa. Iäkäs pariskunta Sakarias ja Elisabet asuivat Juudean vuorimaassa. Sakarias hoiti papin tehtäviä Jerusalemin temppelissä omalla vuorollaan. Toimittaessaan erään kerran pappispalvelusta pyhäkössä ja kansan rukoillessa temppelin ulkopuolella: "Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli (Gabriel) suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan, vaikka enkelin ilmestymisen paikka, suitsutusalttarin oikealla puolella, kertoikin Jumalan suosiosta. "Mutta enkeli puhui hänelle: "Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten." (Luuk. 1:11-17.) "Viini ja väkijuoma eivät kuuluneet Johanneksen elämään, koska hän oli Jumalan nasiiri (valittu). Juhannuksen pitäisi olla raitishenkinen juhla. Paholainen on tehnyt Johannes Katajan muistoksi pyhitetyn muistopäivän vuoden pahimmaksi ryyppyjuhlaksi. Johannes Kastajan "kirveellä" olisi "töitä"!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kuusamoon on tullut paljon juhannusvieraita!

Tänään sain idean tarjota neljälle rakennusmiehellemme kasvisruoka-aterian. Menin kauppaan ja hain sopivat raaka-aineet. Sain kaiken valmiiksi sovittuun aikaan klo 12.00. Sanoin rakennusmiehille, että nämä ovat "harjannostajaiset", mutta minulla ei ole tarjottavana teille väkeviä juomia, vaan terveellinen vaihtoehto. Meillä oli oikein mukava ateriahetki ja keskustelu lasiverannalla lämpimien lamppujen alla. Lamput antoivat kuuman kesäpäivän tunnelman. Lamppujen lämpö oli tarpeen, koska ulkona oli melko sateista ja koleaa, ei ollenkaan kesäinen, vaikka kalenteri kertoikin siitä, että tänään on kesäpäivänseisaus. Päivä on nyt pisimmillään ja huomisesta alkaen se lyhenee lyhenemistään. Tuntuu oudolta, että kesä hiipuu jo ennen kuin se on edes kunnolla alkanutkaan. Iltapäivällä soitin Arille ja pyysin häntä syömään. Anne soitti ja kertoi, että saamme juhannusvieraan. Hänen kummitätinsä, Katri, on tulossa Kajaanista klo 17.00 autolla. Siivousurakasta selvisin Arin avustuksella hyvissä ajoin ja nurmikkokin tuli leikatuksi juhannuskuntoon. Annen päästyä töistä kotiin ja ruokailtuamme, lähdimme kauppareissulle citymarkettiin. Citymarketin laaja parkkipaikka oli täynnä autoja, joten tiesimme siitä, että kaupassa oli ruuhkaa. Matkailijoita oli suuri määrä, joista ulkomaalaisia vieraita näytti olevan aika paljon. Kassoilla sai jonottaa samalla tavalla kuin joulun aikoihin. Kaupassa näin monia tuttuja, kolme seurakuntalaistanikin oli tullut samaan aikaan tekemään juhannusostoksia. Kuusamoon on tullut paljon juhannusvieraita! Olette kaikki lämpimästi tervetulleita, vaikka sää ei olekaan kovin lämmin!
Hyvää juhannusta! Tämä Suomi-kokko -kuva on otettu Toivonlinnan juhannuskokosta 70-luvulla. Suomi on tulessa! Toivottavasti Suomeen leviäisi herätyksen tuli! Huomaatko, että Suomi-neidolla on seppele päässä? Kruunattu Suomi on rohkaiseva ajatus!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

KAJAANIN KUVATAITEILIJAT R.Y.

Tapaamani Erkki Forsberg kuuluu Kajaanin kuvataiteilijat r.y.:een. Yhdistys on perustettu vuonna 1954 (syntymävuotenani) ja kuuluu Suomen Kuvataidejärjestöjen -liittoon (SKJL). Yhdistykseen kuluu tällä hetkellä 64 jäsentä, joista Erkki Forsberg on yksi heistä. Yhdistyksen tarkoituksena on hankkia jäsenilleen opetusta kuvataiteessa ja edistää paikkakunnan kuvataidetta sekä parantaa jäsentensä taiteellisia toimintaedellytyksiä.

Arvo ja Erkki elelevät samassa hoitokodissa Kajaanissa

Lupasin kertoa teille, miten Juhani Ahon; Matti ja Liisa tulivat meitä vastaan Kuopion reissulla. Kun olimme Annen kanssa Arvoa katsomassa, hoitokodin käytävällä, "Poika ja Varis" -taulun vierellä keskustelin tovin, kiinnostavan persoonan kanssa. Keskustelussa jouduin käyttämään paljon elekieltä ja huulien selväpiirteisiä ja korostettuja liikkeitä, koska Erkin kuulo oli heikentynyt lähes kuurouden asteelle. Erkki Forsberg on samassa hoitopaikassa Arvon kanssa. Sain etuoikeuden tutustua häneen viime sunnuntaina 17.6. Kajaanissa vähän, syvällisemmin. 80-vuotias herrasmies Erkki Forsberg on edelleen kätevä käsistään. Puutyöt ovat olleet hänen lempiharrastuksiaan. Koulussa hän sai puutöistä kympin. Erkki on myös lahjakas taiteilija. Hänen huoneensa seinällä on hänen maalaamiaan kauniita tauluja. Ne ovat syntyneet vuosina 1973 - 1975. Yksi tauluista kuvasi Lapinlahden aseman Mattia ja Liisaa. Taulu oli erittäin hyvin tehty. Se oli kuin valokuva. Tällä tavalla Juhani Ahon; Matti ja Liisa tulivat meitä vastaan. Siinä he istuivat aseman rappusilla junaa ihmettelemässä. Tämä kuva pitäisi liittää Juhani Ahon "Rautatie" -kirjan kuvitukseen. Urho Kekkosen lyijykynäpiirros oli myös taitavasti tehty. Taiteilija Halosen kesäasunto oli maalattu vuonna 1975. Se oli niin tarkasti tehty, että sen talon nähnyt kyllä tunnistaisi. Kajaanin linnanraunio -taulu komeili vastakkaisella seinällä. Erkin huoneessa maalausvälineet olivat edelleen paikoillaan ja taiteilijan sormet odottivat inspiraatiota saadakseen toteuttaa luomisen ihmettä. Maalaaminen sopii Erkille hyvin siinäkin mielessä, että siinä ei tarvitse puhua kenenkään kanssa. Kuulovammaisen elämä on hiljaista ja muodostuu helposti yksinäiseksi kommunikointivaikeuksien tähden. Hämmästyin todella paljon Erkin sanoista, kun hän sanoi olevansa iloinen tavatessaan "hienon" ihmisen. En kyllä tuntenut itseäni millään lailla "hienoksi". Olisi pitänyt kysyä, että mistä hän sellaisen johtopäätöksen teki? Tämä ajatus pisti minut kuitenkin ajattelemaan, kuinka tärkeää meille on pysähtyä kuuntelemaan kohtaamiemme lähimmäisten ajatuksia. Meidän tulisi olla enemmän kiinnostuneita ihmisistä ja tutustua heidän persoonaansa läheisemmin. Löydämme luovuutta ja kauneutta sieltäkin, missä emme uskoisi sitä olevan ollenkaan. Luovuus säilyy hengessämme silloinkin, kun ruumiimme rapistuu ja voimamme hiipuvat. Arvon luovuus on tullut esille muuraustöissä. Arvo on tehnyt elämänsä aikana paljon hienoja takkoja ja leivinuuneja. Palatessamme Arvoa katsomasta Anne esitteli minulle auton ikkunasta kerrostaloja ja muita tiilirakennuksia, jotka Arvo oli muurannut. Ne olivat hyvännäköisiä rakennuksia edelleen. Taitavaa kättä ja hyvää silmää niiden rakentaminen on vaatinut. Annelle tuli lapsuus mieleen, kun hän katseli erästä kerrostaloa Asemieskadun lähellä. Hän totesi, että tuolle työmaalle he veivät isälleen evästä. Kun kävimme Arvoa katsomassa, minulla oli mukana hänen pitkäaikainen työkalunsa, muurausvasara. Annoin sen Arvon käteen ja kysyin, että tunnistaako hän sen? - Tämä on muurausvasara, sanoi Arvo heti ja jatkoi; tämä on tärkeä työkalu muuratessa. Olen käyttänyt sitä paljon. Muurausvasarasta riitti keskustelua pidemmäksi ajaksi. Tästä sain ajatuksen, että meidän olisi hyvä viedä ikääntyneille läheisillemme jotakin sellaista, mistä heille avautuisi tie menneeseen. Nähdessään tutun esineen kädessään, aivot reagoivat siihen ja alkavat toimia vilkkaammin, kohottaen mielialaa positiiviseen suuntaan. Näin sen selvästi tässä, tilanteessa.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Pajutöitä juhannuspuutarhaan!

Ari lähti tänään autollani, jossa oli peräkärry perässä, hakemaan Kalevi Kolun tekemiä hienoja pajutöitä Kirppiksellemme Äänekoskelta. Kalevi on taitava mies värkkäämään pajusta kaikenlaisia töitä. Parin päivän päästä voitte tulla niitä katsomaan ja hankkimaan itsellenne ja laittamaan juhannuspuutarhanne kaunistukseksi.

Elämän kauneimpia lahjoja

Kehyksessä olevassa kortissani on lueteltu kymmenen elämän kauneinta lahjaa: .. aamunkoitto, .. äänetön kirkko ennen palvelun alkua, .. pienen lapsen rakkaus, .. ystävysten välinen ymmärrys, .. vuoret, erämaa, meri, .. kaksi ikääntynyttä rakastavaista kulkemassa alas elämän mäkeä, .. ensirakkaus, .. elämisen ilo, .. vaarasta pelastumisen hetki, .. tuokio juuri ennen kuin joku on varma siitä, että häntä rakastetaan.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Ainon ja Mikon häissä tuoksui rakkaus!

Hääjuhla pidettiin Fagernäsin kartanon juhlatilassa. Hääväki oli saapunut kartanon terassille odottamaan hääparin saapumista. Pian musta hääautoksi koristeltu vanha mersu ajoi vihreää nurmikenttää pitkin terassin sisäänkäynnin tuntumaan. Hääväki oli avannut oman pienen kauniin riisipussinsa valmiiksi ja kaatanut siitä kouraansa valkoista riisiä hääparin päälle heitettäväksi. Kunniakujan muodostelmaa ei voinut ohittaa ilman riisisadetta. Hääpöydässä huomasin, että omaan riisipussiini oli jäänyt neljä pientä riisinjyvää. Tuumailin pöytäkumppaneitteni kanssa, että enteilisikö tämä luku perheen tulevaa kokoa? Kartanon suuresta navetasta oli saatu viihtyisä, ilmava ja avara juhlapaikka. Kallaveden laineet löivät melko kaukana kartanon rakennuksista. Niitä sai ihailla kaukaa laajan hyvin hoidetun nurmikentän takaa. Rannalla komeili iso tuulimylly, jonka juurella hääparia kuvattiin monessa eri asennossa. Vihreä kenttä, sininen taivas ja sininen heijaste Kallaveden kalvossa antoivat kuville ihanteellisen taustan. Aurinko paistoi lämpimästi lähes koko pitkän päivän. Illansuussa tipahteli jokunen tippa vettäkin. Olivatko ne onnen kyyneliä vai siunauksen pisaroita? Ehkä ne olivat molempia yhtä aikaa! Salin isot pyöreät pöydät oli somistettu kauniisti valkoisilla ruusuilla ja vaalean vihreillä servieteillä ja - ohjelmilla. Hääparin väriksi oli valittu vaalean vihreä. Kauniin hempeä alkukesän vihreä väri sopi nuorille rakastavaisille oikein hyvin. Lahjapöytänä olivat hienot hevoskärryt. Salin kattokruunut olivat ketjuilla kattoon kiinnitetyt kärrynpyörät. Niissä oli useita valkoisia pöytäkynttilöitä, joissa ei kuitenkaan alkuillasta ollut tulta. Suuressa takassa sitä vastoin oli paljon palavia kynttilöitä, palavan rakkauden merkkeinä. Runsaan ja maittavan aterian jälkeen alkoi hyvin suunniteltu ja toteutettu juhlan ohjelmallinen osuus. Morsiamen isän puhe oli huolella valmistettu. Siinä oli asiaa hääparille ja koko hääväelle. Historia, nykypäivä ja tulevaisuus nivoutuivat hyvin yhteen, valaisten rakkauden olemusta ja sen monimuotoista ilmenemistä ja vaikutusta elämässä. Jokainen löysi sopivan opetuksen omaan tilanteeseensa. Puhe herätti voimakkaita tunteita ja sai yleisön taputtamaan useamman kerran sanoman perillemenon merkiksi ja puhujalle sekä hääparille kannustukseksi. Kaaso ja Bestman: Hanna ja Miika loivat hääjuhlaan mukavan ja vapautuneen tunnelman. Ohjelmassa noudatettiin hääjuhlan perinteitä, mutta mukana oli myös Ainon ja Mikon "näköisiä" erityisosioita kuten; Mikon rakkauslaulu Ainolle, nuorenparin äitien valkokankaalle heijastama kuvakokoelma Ainon ja Mikon elämästä. Häiden alla Ainon nuorempi sisko, Leila Raakel oli palannut Etelä-Afrikasta. Hän oli ollut siellä puoli vuotta vaihto-oppilaana. Leila Raakel lauloi sekä kirkossa että hääjuhlassa kauniita lauluja. Hän opetti myös häävieraille hääparille sopivan hauskan afrikkalaisen onnittelulaulun. Tätä laulua ei voitu laulaa jäykkänä eikä ilmeettömänä. Laulun ajaksi nousimme seisomaan. Harjoittelimme ensin musiikin tahdissa otettavien rytmikkäiden askelten ottamista. Näin pääsimme mukaan afrikkalaiseen tunnelmaan. Kerrassaan upeaa!!! Ainon äiti, Armi ja tädit Anne ja Päivi lauloivat: "Rakkaus on lahja Jumalan". Rakkaus on todella suurin ja kaunein lahja, minkä Jumala on meille omalta sydämeltään antanut. Vaalikaamme sitä huolella, ei itsekkäästi omistaen, vaan jakaen sitä erityisesti niille, joilta sitä tuntuu puuttuvan. En tuntenut kaikkia puheenvuoron käyttäneitä juhlavieraita, vaikka heidät tilaisuuden alussa kyllä esiteltiinkin oikein hyvin. Muistini on kyllä hyvä, mutta se on valitettavasti lyhyt. Oman puheeni sentään muistan. Se taisi mennä myös hyvin, koska kukaan ei tullut jälkeenpäin moittimaan. Ainon ja Mikon, ennen häitä ottama, tanssikurssi oli tehnyt tehtävänsä. Häävalssin koreografia oli mielenkiintoinen ja sen toteutus sujui molemmilta kuin tanssien. Häävalssin jälkeen porukkamme otti tanssiaskeleet kohti Seat Cordobaa ja kotimatkamme ensin Kajaaniin ja seuraavana päivänä Kuusamoon sujui myös kuin tanssien! Kiitos nuorelle parille, Ainolle ja Mikolle, heidän läheisilleen ja kaikille vanhoille sekä uusille ystäville, ikimuistoisesta tämän kesän, kohokohdasta. Kaikesta näki, että juhlaan oli paneuduttu huolella, aikaa ja vaivaa säästelemättä. Siunausta ja varjelusta Ainolle ja Mikolle, elämänpituiselle yhteiselle, taipaleellenne! "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako"! Lähettänyt Paavo Kalevi Hautala klo 19.46 0 kommenttia

Häämarssit soivat Kuopion tuomiokirkossa 16.6.2012

Lähdimme Annen kanssa matkalle torstaina 14.6. klo 18.00 ja palasimme Kuusamoon tänään sunnuntaina 17.6. klo 19.00. Ensimmäinen etappi oli Kajaani. Perjantai meni ulkohommissa, nurmikon leikkaamisessa ja perunamaan laitossa. Lauantaina matkustimme Savon pääkaupunkiin, Kuopioon. Kuopio on Anne-vaimoni syntymäkaupunki. Irma ja Katri olivat kyydissämme. Matkalla pysähdyimme Lapinlahden kuuluisassa turistikohteessa, Juhani Ahon "Rautatie" -kirjasta tutun, Matin ja Liisan asemalla. Matkan aikana Matti ja Liisa tulivat meitä vastaan toisellakin tavalla. Kerron siitä myöhemmin. Matka Kuopioon meni hyvin. Olimme hyvissä ajoin, perillä. Loppumetreillä navigaattori sekoili ja jouduimme tekemään pienen korttelikierroksen parkkipaikkaa etsien. Tässä tilanteessa Irman neuvot olisivat olleet luotettavammat kuin navigaattorin. Parkkiautomaatti oli ahneella tuulella. Se nieli rahaa, mutta ei antanut parkkiaikaa sitä vastaavaa määrää. Aurinko paistoi lämpimästi. Istuimme juhlatamineissa kirkkopuiston penkillä, odottamassa Ainon ja Mikon häiden alkua. Kaikilla rouvilla oli sopimuksen mukaan hienot hatut päässään. En ole aikaisemmin käynyt Kuopion tuomiokirkossa. Pääsisäänkäynnin portailta avautui upea näkymä. Katse seurasi kukin koristeltua puistokatua kauaksi järvelle saakka. Kallavesi siellä kimalteli kesäauringon säihkeessä. Säihkettä oli myös kirkon alttarilla. Saimme seurata erään nuorenparin onnen huumaa vähän ennen Ainon ja Mikon saapumista samalle paikalle. Riisinheitto ei ole enää sallittua puuhaa kirkon rappusilla. Tämän tilalle on otettu uusia tapoja toivottaa onnea juuri vihityille hääpareille. Eräs sellainen on saippuakuplien puhaltaminen. Katselin kiinnostuneena kuinka hento tuulenvire lennätti suuren määrän saippuakuplia kauaksi yläilmoihin. Hämmästyttävän kauan ne kestivätkin ehjinä ja säteilevinä palloina ennen hajoamista taivaan tuuliin. Häävieraat ja tietenkin hääpari näyttivät nauttivan hetkestä kuin lapset leikkiessään ensi kertaa saippuakuplia puhaltaessaan. Pian näimmekin Ainon ja hänen kaasonsa, Hannan, rientävän kirkkoon. Kaunis valkoinen Aino-prinsessa unelmiensa puvussa kiirehti huntu maata viistäen omalle paikalleen odottamaan häämarssin ensisävelien soimista, merkkinä häämarssin alkamiselle. Pääsimme näkemään sellaista, mitä emme oikeastaan olisi saaneet vielä tässä vaiheessa nähdä. Hetkeä myöhemmin kaikki oli valmiina juhlallisen toimituksen alkamiselle. Toivo Kuulan häämarssin sävelet täyttivät kirkon holviston klo 14.30. Ainon ystävät Anna, Eija ja Anna-Mari soittivat sen kahdella viululla ja sellolla. Tällä tavoin Ainon soitin, sello, oli juhlassa mukana. Morsiamen isä saatteli ensimmäisen tyttärensä hartain askelin kirkon alttarilla odottavan sulhasen luo. Luovutus tapahtui arvokkaasti ja tyylikkäästi. Pastori Satu Karjalainen suoritti vihkimisen. Hän piti kauniin ja koskettavan puheen. Seurasin toimitusta tarkkaavaisena ja ajattelin niitä pareja, joita olen saanut itse olla vihkimässä vuosien varrella. Ainosta nuorempi, Leila-sisko lauloi Juuso Happosen "Hyvää matkaa" -laulun. Päätösmarssina soi Marko Hakanpään Trumpettisävelmä, jonka soitti uruilla kanttori Anna-Mari Linna. Päätösmarssin sävelet vauhdittivat nuorenparin niin ripeään "ulosmarssiin", etteivät häävieraat ehtineet nähdä heistä kuin vilauksen ennen heidän poistumistaan omaan piilopaikkaansa odottamaan esilletuloa kirkon pääsisäänkäynnin rappusilla.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Rukan mökkipalvelulta rakentaminen sujuu rivakasti!

Tulppaanit ovat olleet pihassamme jo pidemmän aikaa täydessä kukkaloistossaan. Niitä on monen värisiä ja niitä saamme ihailla kaikista ikkunoista. Aamulla kun heräämme ne tervehtivät meitä ensimmäisenä. Olen istuttanut ne aivan tarkoituksella tämä ajatus mielessäni. Vasta tänään kylvin kasvihuoneeseen salaatin, tillin, persiljan, krassin ja avomaan kurkun. Istutin myös muutaman tomaatin taimen. Tämän kesän kukkaistutukset jäävät vähiin, koska pihapiirissämme on meneillään monenlaista rakentamista. Naapuritaloon tulee uusi autotalli, varasto ja pihatyöt. Takapihalta kaadetaan kesän aikana iso kuusi. Kaksi kuusta, koivu ja kuusiaita on jo kaadettu. Valoa on tullut runsaasti lisää. Aurinko paistaa illallakin tupaan oikein kirkkaasti, valaisten huoneet eri tavalla kuin ennen. Leikkimökki ja pihavarasto ovat nousseet jo harjakorkeuteen. Rukan mökkipalvelu tekee hyvää työtä. Kari Kosken johtama firma hoitaa rakentamisen erittäin hyvin. Työt sujuvat rivakasti ja työn jälkeä kelpaa katsella. Olen erittäin tyytyväinen Kari Kosken työtiimiin. Voin lämpimästi suositella heitä kaikille rakentajille. Suvin ja Tonin porukka palasivat tänään iltapäivällä Ouluun. Kiitos kun kävitte ja teitte kovasti puuhommia. Tytöt ovat kasvaneet ja leikkivät yhdessä oikein mallikkaasti. Jessica nauttii nukeilla leikkimisestä todella paljon. Hän hoitaa nukkeja intensiivisesti, eläytyen "äidin" rooliin. Pienin nukeista oli tällä kerralla mieluisin kaveri. Vilman katse seuraa tapahtumia tarkasti. Hänen kasvoilleen leviää valoisa hymy, kun hänet huomioidaan ja jutellaan leperrellen. Vilman ilmeet kertovat ja eleet puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Sähköposti on nopea tapa välittää tietoa!

Lähetin tänään Eräripari / Nuorten Seikkailuleirin ohjelman sähköisessä muodossa seuraaviin pohjoisen kaupunkeihin ja kuntiin: Rovaniemi, Oulu, Kemijärvi, Pudasjärvi, Kajaani, Ranua, Posio ja Taivalkoski. Mielenkiintoista nähdä, miten sähköinen viestintä onnistuu saavuttamaan nuoret? Toivottavasti sähköpostin vastaanottajat ovat sellaisia henkilöitä, jotka ovat kuin "johtokauriita", aktiivisia, ennakkoluulottomia ja nuorten parasta ajattelevia. Jos sinulla on tiedossa erilaisia kanavia, joita käyttämällä nuoret, eri puolella Suomea, saisivat hienon, innostavan ja värikkään leiriesitteen, niin ota yhteyttä ja pyydä minua lähettämään sähköpostiisi sellainen.

Onnentoivotukset poika-vauvalle!

Ostin tänään kirppikseltämme vauvakortin ja metallilaatan, johon voi kaivertaa vauvan syntymäajan, pituuden ja painon. Annan kortin ja mielenkiintoisen tunnistelaatan Karin perheelle, jolle syntyi lauantaina poika-vauva. Heillä on nyt kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Kortti, jonka ostin, oli ruotsinkielinen. Samaan aikaan kirppiksellä oli eräs rouva, jonka tapasin myöhemmin kadulla. Minulla oli kortti kädessä ja kysyin häneltä, että osaako hän ruotsia? - Kyllä osaan, hän vastasi. - Mitä tässä kortissa lukee, kysyin? - Siinä lukee: "Pienelle suloiselle lapselle parhaimmat Onnentoivotukset", hän sanoi ja jatkoi: "Asun Norjassa". - Sitten minä kysyinkin asiaa ihan oikealta ihmiseltä, totesin hänelle. Molemmat olimme iloisesti yllättyneitä tästä hauskasta hetkestä. Terveiset Norjaan ja kiitos, ystävällisyydestänne! Tämä kokemus oli jälleen kerran osoitus siitä, että pienet asiat tuovat hyvää mieltä ja iloa elämään!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Askeleet -kampanjan palkinnot ilahduttivat kovasti!

Sain tänään rohkaisevan ja ilahduttavan viestin sähköpostiini. Toivon, että sinäkin osallistuisit seuraavalla kerralla Askeleet -kampanjaan. Kannattaa seurata ilmoittelua netissä ja koota sopiva porukka ja ilmoittautua kisaan mukaan. Se on jännittävä kokemus. Sähköpostissani luki seuraavaa: "Hei Paavo, Onnittelut ansiokkaasta askelluksesta kevään Askeleet, kampanjassa. Tulit komeasti toiseksi ja hienolla askelmäärällä. Näin Koillissanomissa olleen lehtijutun sinusta. Se oli oikein hyvä ja erittäin mukava kuulla, että askeltaminen ja liikunnan lisääminen ylipäätänsä on tullut pysyväksi osaksi elämää. Se on myös hyvä esimerkki muillekin, että kuinka liikunnan avulla terveydentila paranee monessa suhteessa. Mahtava juttu. Ja lisäksi jutussa oli puhuttu Askeleet kampanjasta. Lähetän sinulle täältä palkintoja toisen sijan johdosta - Haluatko TallinkSiljan lahjakortin a. Tukholman risteily b. Baltic Princess 22 h risteily Tallinnaan vai c. meno-paluu reittimatka Tallinnaan. Lahjakortti 1 – 4 hengelle. - tuotepalkintoja a. sukat, b. lippis c. nahkalompakko - pieni reppu tulee myös mukana Mukavaa kesän jatkoa! Palataan asiaan terveisin Anu Salokangas ****************************** Anu Salokangas henkilöstöliikunnan koordinaattori Suomen Kuntoliikuntaliitto ry Radiokatu 20 00240 Helsinki p. 020 796 4435 / m.045 657 9455 f. 020 796 4442 anu.salokangas@kunto.fi www.kunto.fi www.askeleet.fi www.kunto/yritysmaratonviesti.fi"

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

"Herra opeta meitä rukoilemaan"!

Jeesus oli hyvä saarnaaja ja hyvä opettaja, mutta opetuslapset eivät pyytäneet häntä opettamaan heitä, ei myöskään saarnaamaan, vaan rukoilemaan. "Herra opeta meitä rukoilemaan" (Luuk. 11:1.) Sielujavoittavassa työssä rukous on tärkeämpi taito kuin saarnaaminen ja opettaminen. Kaikkien opetuslasten tulisi käydä Jeesuksen pitämä rukouskoulu. Jeesus haluaa opettaa opetuslapsensa rukoilemaan Hengessä ja totuudessa. Opetuslapset tiesivät, että Jeesus rukoili paljon ja he tiesivät, että Jeesuksen voiman salaisuus liittyi hänen rukouksiinsa. Tämä herätti heissä voimakkaan halun oppia rukoilemaan Jeesuksen tavoin. Rukousta ei tee tehokkaaksi oikea rukouksen tekniikka ja hyvät ja sujuvat sanat, vaan se, että rukoilija rukoilee Hengessä ja totuudessa. Jeesuksen rukouskoulun kaksi tärkeää avainsanaa ovat: Henki ja totuus! Rukous ei ole meidän tekomme eikä - ansiomme. Se on Hengen toimintaa meissä. Rukous voi tulla vaikuttavaksi esitykseksi, mutta sen vaikutus ihmisten sydämeen voi silti jäädä olemattomaksi. Pyhä Henki rukoilee Jeesuksen tavoin, koska hän on kaikessa yhtä Jeesuksen kanssa. Kun Pyhä Henki vie meidät Jeesuksen luo, niin silloin me rukoilemme yhdessä Jeesuksen kanssa. Rukoukseen tulee suuri voima, kun saamme olla rukouksessa Jeesuksen kanssa. Raamatun varoittavat opetukset ja esimerkit tuovat esille sen, että vilpillinen ja valheellinen elämä tekevät rukouselämästä kauhistuksen Herran edessä. Tämän tähden Jeesuksen sana totuudesta rukouksen yhteydessä asettaa meidät nöyrälle paikalle ja aralle tunnolle, kun astumme rukousalttarille. Jumalan sana on totuus. Jumalan sanan tulee olla rukoilijan sydämessä, eikä vain huulilla. On tärkeää, että rukouksissamme vetoamme Jumalan lupauksiin, tartumme niihin ja riipumme niissä kiinni. Henki ja totuus mahdollistavat meille jumalallisen yhteyden, jossa kaikki on mahdollista, niille, jotka uskovat.

"Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nää!"

Vilmalla oli eilen 9.6. juhlapäivä. Nuorin lastenlapsistamme täytti yhden vuoden. Ehdin onnitella häntä vasta tänä aamuna, koska eilinen päivä meni kesäjuhlilla ilta myöhään. Jos isäni eläisi, hän täyttäisi tänään 89 vuotta. Aamut, päivät, illat ja vuodet seuraavat toisiaan katkeamattomana ketjuna. Vilman konttausvaihe on taaksejäänyttä elämää. Hän kävelee topakasti kengät jalassa isosiskonsa, Jessican, perässä. Seuraava tärkeä vaihe Vilman elämässä on puhumaan oppiminen. Suvi, Toni, Jessica ja Vilma tulivat Oulusta Kuusamoon sapattina 9.6.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Toimintaamme mainostettiin lehdessä!

Koillismaan Uutisissa oli tänään kaksi ilmoitustamme ja kaksi kirjoitusta. Kaksi niistä koski kesäjuhlia Kuusamon lukiolla ja kaksi huomenna ovensa avaavaa Karpalo-Kirppistä. Toivomme molempiin tapahtumiin runsasta osanottoa. Olen tänään touhunnut koko päivän Kuusamon lukiolla ja valmistellut juhlaa. Kaikki on viimeistä silausta lukuun ottamatta valmis. Kuusamon lukiolle on helppo valmistella juhla, koska koulun tilat ovat erittäin viihtyisät, kodikkaat ja toimivat. Musiikki-ihmiset harjoittelivat lauluja ja eräs neuvottelukokoukseen saapunut mies kiinnostui lauluista niin paljon, että halusi tietää, mitä on tekeillä? Hän otti pöydältä juhlan käsiohjelman ja kiinnostui tulemaan huomenna juhlaan mukaan. Sinäkin olet tervetullut. Rukouspuutarhahetkeen olen varannut pienen henkilökohtaisen yllätyksen kaikille! Olette kaikki lämpimästi tervetulleita tilaisuuksiimme!

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Tervetuloa Kuusamon juhlille, kauempaakin!

Hei kaikki PSL:n kesäjuhlille tulevat juhlavieraat. Jos teillä on hyviä kirppistavaroita, niin ottakaa niitä mukaan ja tuokaa tullessanne uudelle kirppiksellemme. Näin voitte tukea Karpalo-hanketta! Olettehan muistaneet ilmoittautua ruokailuihin Toini Ervastille!

Karpalo-Kirppis avataan perjantaina 8.6.2012 uudessa paikassa

Olemme saaneet uuden Karpalo-Kirppiksen siihen kuntoon, että voimme pitää ensi perjantaina 8.6.2012 klo 10.00, avajaiset. Karpalo-Kirppiksestä tuli tosi hieno ihmisten kohtaamispaikka. Piipahtaessani siellä tänään, tapasin kaksi ihmistä Vantaalta. He tekivät pieniä ostoksia ja olivat hyvin iloisia löytämistään tuotteista. Erittäin kaunis pyöreä lasinen kissankellotaulu ja hyväkuntoinen poppanaliina lähtivät Vantaalle, muistona Kuusamosta. Lämpimät hymyt ja kädenpuristukset kertoivat tyytyväisistä asiakkaista ja tyytyväisestä kirpparimyyjästä. Kati ja Ari ovat tehneet arvokasta työtä suurella sydämellä. Toini ja minä olemme avustaneet jonkin verran Katia ja Aria järjestelytöissä, mutta suurimman työn ovat tehneet Kati ja Ari. Lähetän heille suuret kiitokset, näin blogin välityksellä. Avajaisissa tarjoamme asiakkaille Karpalo-mehua! Koko viikon ovet ovat olleet auki järjestelyjen aikana ja ihmisiä on poikennut katsomaan, mitä on tapahtumassa Ouluntaival 2:ssa. Olen nähnyt toimistoni ikkunasta, kuinka asiakkaita on mennyt ovesta sisään. Työhuoneestani on suora yhteys Kirppikselle. Tämä tuntuu hyvältä! Samalla voin rukoilla ihmisten puolesta, että Herra siunaisi heitä runsaasti! Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita pejantaina 8.6. pidettäviin avajaisiin!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kesän 2012 leiriohjelma on nyt valmis nuorten käsiin!

Kesän 2012 Eräriparin ja Nuorten Seikkailuleirin mielenkiintoinen ohjelma on nyt valmis. Sen voi tulostaa seurakuntamme kotisivuilta: kuusamo.adventist.fi tai pyytää minulta. Voin lähettää sinulle paperiversion tai saat sen sähköisessä muodossa omaan sähköpostiisi, kun lähetät minulle yhteystietosi sähköpostiini: paavo.hautala@pp1.inet.fi Kiitos esirukouksista leirin puolesta!

"Lähes kahden miljoonan askeleen mies"

Tänä aamuna sain puhelun jo aamuvarhaisella. Viljo soitti ja sanoi, että minusta on iso juttu Koillissanomissa. Hän kysyi, että olenko sen jo lukenut? En ollut, koska lehti oli vielä postilaatikossa. Pitihän se hakea sieltä nopeasti, vaikka minulla oli vielä yöpaita päällä. Siinähän se oli, Koillissanomien toimittajan, Suvi Peltolan, tekemä haastattelu minusta sivuilla 6-7, otsikolla: "Lähes kahden miljoonan askeleen mies". "Paavo Hautala remontoi elämäntapansa". Kirjoituksessa on paljon asiaa ruokavalion ja liikunnan merkityksestä terveydellemme. Lähes sivun kokoisessa kuvassa kävelen Torankijärven maisemissa. Kirjoituksen yhteydessä on kuva askelmittaristani, jossa on lukema: 13973. Tästä lukemasta 12.000 askelta kertyi aamulenkistä, Torankijärven ympäri, jonka olen kiertänyt lähes päivittäin tänä vuonna, tammikuun puolestavälistä alkaen. Askeleet -kampanjan aikana kiersin sen parikin kertaa päivässä, muiden lenkkien lisäksi. Kiitos, Suvi Peltola, hyvin tehdystä jutusta. Toinen soittaja soitti perään ja hänkin oli lukenut jutun ja piti sitä hyvänä. Hän kaipasi tietoa laihtumisestani, koska siitä ei jutussa mainittu mitään. Kerroin hänelle, että olen laihtunut tammikuun alusta tähän päivään mennessä 15 kg. Tämähän se innostaa liikkumaan, totesi naissoittaja, joka on myös itse saanut kiloja pois, samoilla periaatteilla kuin minäkin. Lehtijutussa huomioidaan myös suunnitteilla oleva Kasvisravintola Karpalo.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Miksi Jumalalla on maan päällä seurakunta?

Miksi Jumalalla on maan päällä seurakunta? 1) Evankeliumin julistamisen tähden. 2) Evankeliumi vastaanotettuna tuo ihmisille pelastuksen ja iankaikkisen elämän Jeesuksessa. 3) Evankeliumi yhdistää ihmiset Jumalaan ja toinen toisiinsa. 4) Evankeliumi mahdollistaa Hengen hedelmän kasvamisen ja kypsymisen. 5) Evankeliumi tuo sydämeen todellisen rakkauden, ilon ja rauhan. 6) Jumala huolehtii lapsistaan seurakunnan kautta. 7) Seurakunta on olemassa palvelemista varten. 8) Jumalanpalvelus, Jumalan tunteminen, kiitos ja ylistys nousee taivaaseen seurakunnan kautta ja tuo kunniaa Jumalalle! Tässä joitakin ajatuksiani kysymykseen, miksi Jumalalla on maan päällä seurakunta? Mitä ajatuksia sinulle tulee mieleen eo. aiheesta?

"Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle"!

"Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle." (1. Kun. 3:5.) Tämä lupaus ei ole satua. Sen on antanut todellinen Jumala todelliselle ihmiselle. "Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa" ja sanoi eo. sanat. Ajattelen, että tähän lupaukseen liittyi suuri riski, koska siinä ei ollut mitään ehtoja. Salomo olisi voinut tehdä tässä tilanteessa väärän valinnan. Jumala luotti Salomoon antaessaan tämän henkilökohtaisen lupauksen hänelle. Vaikka se annettiin yöllä unessa, niin se oli kuitenkin todellinen lupaus, joka täytettiin. Salomon unimaailma ei ollut tässä tilanteessa epätodellinen haavemaailma. Tiedätkö minkälaisen vastauksen Salomo antoi Jumalalle? Voit lukea koko kertomuksen 1. Kun. 3-luvusta. Salomon isän, Daavidin, elämä oli tehnyt Salomoon suuren vaikutuksen. Isänsä heikkouksista huolimatta hän näki Daavidin vilpittömyyden, oikeamielisyyden ja uskollisuuden hänen jumalasuhteessaan. Hän näki kuinka Jumalan mielisuosio lepäsi Daavidin elämän yllä. Nuorena ja kokemattomana, haastavan ja vaativan tehtävän edessä, Salomo kaipasi Jumalan läsnäoloa omaan elämäänsä, niin kuin se oli ollut hänen isänsä Daavidin elämässä. Salomo esitti Jumalalle seuraavanlaisen toivomuksen: "Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa." (1. Kun. 3:9.) "Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, ja hän sanoi Salomolle: "Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva. Mutta minä annan sinulle myös sellaista, mitä et pyytänyt: annan rikkautta ja kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa koko elinaikanasi ole sinulle vertaa." Sitten Salomo sai kuulla Jumalan lupauksen ehdollisen osuuden: "Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän." (1. Kun. 3:10-14.) Antoiko Jumala vain tämän yhden lupauksen yhdelle ihmiselle kauan sitten, vai antaako hän sen myös minulle ja sinulle tänään? Jumala antaa tämän lupauksen myös meille tänään: "Jos kuitenkin joltakulta puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." (Jaak. 1:5.) Onko tälle lupaukselle ehtoa? Kyllä on: "Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee." (Jaak. 1:5-8.) Jumalan lupaukset täyttyvät uskon kautta. Onko sinulla uskoa? Kaipaatko sitä enemmän? Kaipaatko vahvempaa uskoa? Usko, toivo ja rakkaus ovat kuin sisaruksia, jotka rakastavat toisiaan. Usko on kuin sisarusparven ensimmäinen, esikoinen, joka kulkee edellä ja näyttää missä kulkee tie toivon ja rakkauden ihmemaailmaan. "Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle"! Pyydä uskossa, niin saat kokea uskon voittoja epäuskon keskellä!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Evankeliumin julistajien toimintaryhmä ja kotiseurat!

Jumala on tarkoittanut, että seurakunta työskentelee yhdessä auttaen ihmisiä löytämään Jeesuksen ja pelastuksen hänessä. Hengellinen työ ei menesty yksityisyrityksen periaatteiden mukaisesti. Uskoon tuleminen, siinä pysyminen ja kasvaminen Kristuksessa on koko elämänmittainen prosessi, ei yksittäinen tapahtuma. Tässä tapahtumassa on mukana monia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan. Siemenen kylväminen, maaperän kasteleminen ja valo saavat yhdessä aikaan puitteet, jossa kasvu ja sadonkorjuu ovat mahdollisia. Olemalla yhteistyössä Jumalan ja toistemme kanssa, väillemme syntyy siteitä, jotka yhdistävät meitä Jumalaan ja toinen toisiimme. Yhteydessä koemme rakkautta iloa ja rauhaa. Ilman yhteyttä ei voi olla kasvua eikä silloin tule myöskään satoa. Jeesuksen opetus viiniköynnöksen oksista ja hedelmästä valaisee hyvin tätä totuutta. "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa." (Joh. 15:4.) Jumalan meille uskoma työ on tiimityötä. Tiimiin tarvitaan vähintään kaksi ihmistä. 5-7 hengen tiimi on sopiva toimintaryhmäksi. Hyvin toimiva toimintaryhmä saa Herran armon avulla paljon hyvää aikaan. Haluaisitko sinä kuulua sellaiseen toimintaryhmään, jonka tavoitteena on evankeliumin julistaminen? Jos olet kiinnostunut tällaisesta toimintaryhmästä, niin ota minuun yhteyttä? Katsotaan, mitä voisimme Herran armon avulla tehdä lähimmäistemme hyväksi? Olen odottanut, että Kuusamon kristityt avaisivat kotinsa kotiseuroille kerran kuukaudessa. Huhti- ja toukokuu menivät ohitse ilman kotiseuroja. Miksi näin? Tämä on huolestuttanut minua kovasti. Eikö meillä ole tarpeeksi aikaa, halua, uskoa, rakkautta, voimaa vai mitä meiltä puuttuu? Jos haluaisit pitää omassa kodissasi kotiseurat, niin ota minuun yhteyttä. Sovitaan aika ja toteutetaan hengellinen yhteiskristillinen kotikokous yhdessä!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

"Hänkö viivyttäisi apuaan"?

"Hänkö viivyttäisi apuaan"? (Luuk. 18:7.) Tuntuuko sinusta, että apu, jota tarvitset tällä hetkellä, viipyy? Jumalan apu on paras apu ja saamme sen varmasti juuri oikealla hetkellä, kun uskomme ja luotamme häneen. Jumalaan turvautuva ihminen ei jää pulaan, vaikka elämän tilanne näyttäisi kuinka huonolta tahansa. Mitä apua sinä tänään tarvitsisit kaikkein eniten? Tarvitsisitko esimerkiksi enemmän uskoa? Opetuslasten pyyntö Herralle: "Anna meille vahvempi usko!" (Luuk. 17:5), liittyi tilanteeseen, jossa Jeesus kehotti seuraajiaan antamaan lähimmäisilleen anteeksi, kun he ovat meitä vastaan rikkoneet. Usein käy niin, että suurimmat vaikeudet elämässä koetaan ihmissuhteissa ja menetyksissä. Elämä ei suju hyvin, jos lähimmäinen on kuin piikki lihassamme tai häntä ei ole enää olemassa rinnallamme tukemassa meitä. Tämän piikin voi poistaa vain anteeksianto ja tilanteen hyväksyminen ja olosuhteisiin sopeutuminen. Anteeksiantaminen on jumalallista. Se vapauttaa energiaa elämiseen enemmän kuin atomivoimala. Anteeksiantaminen lähtee rakkaudesta, niin kuin Poika lähtee Isästä. Mitä enemmän sydämeesi vuodatetaan Jumalan rakkautta sitä armollisemman sydämen saat. Tuomion, vihan ja koston henki ei voi asua samassa talossa kuin rakkaus. Jos meillä olisi uskoa ja rakkautta "edes sinapinsiemen verran", niin moni asia muuttuisi paljon paremmaksi. Elämässä olisi paljon enemmän iloa ja rauhaa ja arkiset työtkin sujuisivat jouhevammin. Masentunut, ahdistunut ja pahan voimilla sidottu sielu ei voi hyvin. Kaikki energia menee itsensä koossa pitämiseen ja siihenkään se ei tahdo riittää, vaan ihminen murtuu, sairastuu ja voi joutua jopa petipotilaaksi. Pahimmassa tapauksessa saattaa kuoleman portit piirtyä sisäisen ihmisen näkökenttään. "Hänkö viivyttäisi apuaan"?: kysymys liittyi Jeesuksen kuvaukseen leskestä ja väärämielisestä tuomarista. Jumala ei ole väärämielisen tuomarin kaltainen, joka auttaa meitä vastahakoisesti. Vertauksen opetus keskittyy lannistumattoman rukouksen siunaukseen. Meidän tulee aina rukoilla, koskaan lannistumatta. Jos odotat edelleen apua, rohkaiskoon sinua tämän päivän sana. Jumala ei viivytä apuaan. Jos se viipyy, niin odota sitä. Jumalalla on omat suunnitelmansa sinua varten ja ne ovat hyviä suunnitelmia!