Matkakertomus 4.-6.2.2011

Lähdin matkalle perjantaina 4.2. klo 11.30 ja saavuin Ouluun klo 14.30. Autossani oli Jessican nuorisosänky, osiin purettuna. Kun olin kantanut suurimman osan tavaroista nuorten asunnon oven taakse, Suvi tuli töistä, tuoden myös Jessican päivähoidosta. Kun Jessica näki ukin, hän juoksi innolla luokseni. Olipa mukava tunne saada lämmin vastaanotto.
Ensimmäinen tehtävä oli saada sänky kootuksi. Ei siinä kauan mennyt, kun se oli valmiina koottuna olohuoneen lattialla Jessican testattavana. Näytti se hänelle kelpaavan oikein hyvin. Menin sitten Siwa -lähikauppaan ja ostin pari muovikassillista ruokaa viikonlopuksi. Unohdin sairaiden palvelemista varten tarvitsemani öljypullon Kuusamoon, joten ostin kaupasta myös öljyä tätä tarkoitusta varten. Söin ja lähdin jatkamaan matkaani Kemiin. Saavuin Kemiin klo 17.30, jonka jälkeen valmistauduin klo 18.00 alkavaan, kokoukseen.

Kemin kirkkoon saapui ilahduttavan paljon kuulijoita. Saarnan aiheena oli: "Aarre saviastioissa". Saamme paljon hengellistä viisautta savesta, saviastioiden valmistuksesta ja niiden käytöstä. Ihmisen elämän "juuret" ovat savessa. Jumala loi ihmisen maan tomusta. Meistä, niin arvoton aine, "maan tomu", kelpasi Jumalalle, kun hän muovasi luomakunnan kruunun, ihmisen, omaksi kuvakseen. Saven tie astiaksi on pitkä ja monivaiheinen. Savi käy läpi pesun, vaivaamisen kuin "taikina", syrjään panemisen, levon, jossa se "asettuu", valajan käsien työskentelyn, kuivauksen, esilämmittelyn, kuumassa uunissa polttamisen jne. Jos halutaan arvokasta ja jaloa keramiikkaa, niin astia joudutaan rikkomaan useampaankin kertaan, ennen kuin saadaan sellaista savea, josta nuo arvoesineet voidaan valmistaa. Tämä ajatus rohkaisee erityisesti Jumalan työpöydällä särkyneitä ihmisiä. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta jätän sen, toiseen kertaan.

Kemin kokoukseen oli saapunut särkyneitä astioita, jotka halusivat henkilökohtaisen rukouksen ja öljyllä voitelun puolestaan. Neljä miestä: Olavi, Tuomo, Martti ja Lauri kaipasivat Jeesuksen parantavaa kosketusta. Saakoon Herra parantaa ja siunata heitä terveyden ja eheytymisen lahjalla.

Kokouksen jälkeen lähdin Keminmaan kautta Tornioon. Vein veljekset, Tuomon ja Martin Keminmaahan. Matkalla sain puhelun Torniosta. Sylvi ja Martti halusivat tavata minut. Tapaaminen järjestyi Tornion kirkossamme sapattina 5.2. jumalapalveluksen yhteydessä. Oli suuri ilo tavata heidät pitkästä aikaa. Tutustuin Sylviin ja Marttiin 80-luvun lopulla, kun työskentelin Tornionjokilaaksossa. Samoihin aikoihin tutustuin myös Kaijaan, joka oli valmistanut minulle "ruhtinaallisen" majapaikan Perämeren rannalla, Tornionjoen suistossa sijaitsevaan tilavaan kotiinsa. Valkoiset lumihanget ja merellinen näkymä toivat heti avaran ja rauhallisen tunnelman. Kaija oli kuin palveleva enkeli. Hän huolehti heti autoni lämmityksen ja peitti etuosan paksulla matolla, ettei lämpö karkaisi nokkapellin alta taivaan tuuliin. Pajuenkeli, jonka toin Kaijalle tuliaisena Kuusamosta, oli hyvin kuvaava lahja kaikesta siitä, mitä sain kokea Kaijan lämminhenkisessä ja vieraanvaraisessa kauniisti sisustetussa kodissa. Valitsin enkelin tuliaiseksi myös sen tähden, koska Kaijan luona on vieraillut ihan oikea Jumalan enkeli. Tämä tapahtui niihin aikoihin, kun pidin Raamattu-seminaaria Porthanin koululla, Torniossa ja Kaija osallistui tähän seminaariin ja muihinkin järjestämiimme tilaisuuksiin 80-luvun lopulla. Muistelimme näitä siunauksellisia aikoja iltapalaa syödessämme. Huomasin, että kaikki terveysaiheiset luennotkin olivat tehneet tehtävänsä. Minulle tarjottiin erittäin maukasta ja terveellistä ruokaa. Kaikki, mitä söin illalla ja aamulla, oli valmistunut Kaijan taitavissa käsissä. Sain maistaa myös, ensimmäisen kerran elämässäni, "älypipareita". Kirjoitan reseptin myöhemmin blogilleni.

Sapattiaamuna lähdin hyvissä ajoin Tornion kirkkoomme, Saarenpäänkatu 18. Monet hienot muistot palasivat elävästi mieleeni. Oli kotoista tulla paikkaan, joka oli sekä kotimme että työpaikkani 1986-1990. Täällä syntyi myös Suvi-tyttäremme 1988. Kun tulin paikalle, kirkossa oli jo väkeä ja keittiöllä emännät valmistivat juhla-lounasta. Jumalanpalveluksen alkaessa klo 11.00, kirkko oli täynnä juhlaväkeä. Meillä oli kansainvälinen tunnelma. Paikalla oli kaksi nuorta sisarta Keniasta, kaksi nuorta naista Kiinasta, jotka halusivat ensimmäistä kertaa tutustua kristinuskoon. Kenialaiset ja kiinalaiset tytöt asuvat ja opiskelevat Kemissä. Kenialaisten sisarten esittämä swahilinkielinen laulu kertoi lähetystyöstä ja Jeesuksesta todistamisesta. Laulu oli reipas ja sydämiä koskettava. Romanialainen nuori pianisti-veli, joka opiskelee Torniossa liiketalouteen liittyviä aiheita, soitti kauniita pianokappaleita, joiden kuuntelemisesta nautimme. Näimme ja kuulimme, että musiikki oli hänelle henki ja elämä. Kuulijoiden joukossa oli väkeä myös Ruotsin puolelta, Kirunasta ja Haparandasta. Kirunassa oli aikoinaan isäni työmaa. Hän kävi siellä Pomarkusta asti reissutyössä. Tornion ja Kemin sisaret ja veljet olivat yhdessä viettämässä kahden kemiläisen veljen kastejuhlaa. Ilmassa oli jännitystä ja odotusta. Olimme valmiit ottamaan vastaan Herran siunauksen ja armon vuodatuksen.

Raamatuntutkistelu liittyi ajatuksiin. Ajatusten voima on suuri. Väärien ajatusten valtaan antautunut ihminen voi jopa kuolla pelkoon ja paniikkiin. Vihollinen syöttää kaiken aikaa vääriä ja pahoja ajatuksia mieleemme. Mutta, kun käännämme joka hetki katseemme Kristukseen ja Jumalan sanaan, saamme hyvää ajateltavaa ja ajatukset johtavat hyvään hedelmään. Hengen täyttämä mieli kaipaa Jumalaa ja Jumalan tahdon etsimisestä ja Jeesuksen seuraamisesta tulee hengen mieltä janoavalle intohimo. "Jos pidämme ajatuksemme Jumalassa, jumalallinen rakkaus ja voima ohjaavat niitä." Sen vuoksi meidän täytyy elää "sanoista, jotka lähtevät Kristuksen huulilta" (2MCP 669).
Sapatin saarnassa käsittelin Jeesuksen viimeisiä opetuksia, neuvoja ja lupauksia, jotka hän antoi aivan kuin testamenttina opetuslapsilleen. Voit lukea ne Raamatustasi Joh. 13-17 luvuista.

Tutustuin Tuomoon Kemissä yli 20-vuotta sitten. Hän tuli Ilmestyskirja-seminaariini. Seminaari antoi Tuomolle sysäyksen tutkia Raamattua ja kirkkohistoriaa tarkemmin. Tuomon sanan nälkä on vuosien mittaan lisääntynyt päivä päivältä. Hänen rukouksensa ja sanan tutkimisensa ovat innostaneet myös hänen Martti-veljeään seuraamaan Jeesusta. Martti-veljen hengellinen elämä sai vahvistusta Torniossa vieraillessani muutama vuosi sitten. Tuomo oli tuonut Martti-veljensä kirkkoon ja veljet halusivat rukouksen ja öljyllä voitelun puolestaan. Martti sanoi minulle, että tämä kokemus oli ratkaisevan tärkeä hänen uskonsa kasvamisen kannalta. Veljesten uskon ratkaisu on todistus siitä, että usko syntyy sanan ja Pyhän Hengen kautta. Oppikysymyksistä kaste (upotus) ja sapatti (lauantai) ovat yleensä kaikkein vaikeimmat asiat, joiden parissa ihmiset kamppailevat ja kipuilevat, koska ne eivät kuulu hengelliseen perinteeseen, ainakaan Suomessa. Tuomon ja Martin hengellinen tausta on hyvin kirkollinen. Tuomon ja Martin isä oli Kemin kirkon suntio. Kirkko on ollut Tuomolle ja Martille hyvin tärkeä, läheinen ja rakas paikka. Kesti yli kaksikymmentä vuotta, ennen kuin ajatus kirkosta eroamiseen tuli pakottavaksi tarpeeksi. Tuomo oli se henkilö, joka soitti minulle kirkosta eroamisensa. Kirjoitin tästä blogillani jokin aika sitten. Hänen ratkaisuunsa erota kirkosta vaikutti kirkossa käyty, homo-keskustelu.

Raamatullinen upotuskaste on aina hyvin koskettava hetki ihmisen elämässä. Niin se oli nytkin. Tässä samassa kastealtaassa kastoin ensimmäisen sielun, kun aloitin pastorin työni 1986.
Kasteen jälkeen eräs torniolainen mies nosti kätensä merkiksi, että hänkin haluaa valmistautua omaan kasteeseensa, mahdollisimman pian.
Juhlan jälkeen söimme yhdessä kemiläisten valmistaman aterian, joka oli maukas ja iloa tuottava. Ennen kuin lähdin paluumatkalle Oulun kautta Kuusamoon, voitelin kuusi veljeä (Veli-Pekka, Timo, Veijo, Arvo, Ari, Hannu) ja kaksi sisarta (Veera ja Marjatta) ja rukoilin heidän sairauksiensa paranemisen puolesta. Saakoon taivaasta tullut voima ja virvoitus tulla osaksenne.

Lähdin sitten Ouluun ja vein Helnan kotiin, Simoon. Saavuin Ouluun, nuorten luo klo 20.15. Anne oli saapunut sinne Kuusamosta vähän ennen minua. Eilinen ilta meni nopeasti Jessicaa ihmetellessä ja Kemi-Tornion kuulumisia kertoillessa. Jessica on erittäin hauska ja nopealiikkeinen vikkelä-tyttö. Hän ehti jossain välissä napata silmälasinikin sillä seurauksella, että sanka katkesi. Lähdin Kuusamoon tänään klo 11.30 ja saavuin perille iltapäivällä kolmen jälkeen. Anne tulee Kuusamoon vasta alkuviikosta. Hän jäi auttamaan Suvia kotitöissä ja Jessican hoitamisessa. Nyt olen kotona ja kiitän Herraa matkan onnistumisesta. Kiitos esirukouksistanne! Kiitos myös kaikille teille, jotka tapasin. Erityisesti niille, jotka pitivät minusta huolen ja rohkaisivat kannustavin sanoin ja ajatuksin. Kiitos Kaijalle, täysihoidosta. Palvelusi oli kuin seitsemän tähden hotellissa. Nukuin kuin "tukki"!
Kiitos myös hengellisiä asioita koskevista, keskusteluista. Oli rohkaisevaa kuulla rukousvastauksestasi ja elämän ihmeestä lapsenlapsesi kohdalla. Terveiset tyttärillesi ja heidän, perheilleen. Suuri valokuva heistä kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.
Nyt on palattava arkeen, lumityöt odottavat ulkona!