Leirikuulumisia

Leiri päättyi tänään. Muistelen leiritapahtumia ja kirjoitan joitakin kokemuksia nettipäiväkirjaani. Tämän kesän leiri oli kaikkein pienin, jonka olen pitänyt. Kesäkuun aikana harkitsin moneen kertaan leirin peruuttamista. Mietin, että kannattaako leiriä järjestää ollenkaan? Päätin kuitenkin pitää sen, koska ne nuoret, jotka olivat ilmoittautuneet, olivat innostuneita tulemaan mukaan. Olin myös tehnyt paljon valmisteluja ja maksanut monenlaisia maksuja. Mieleeni tuli ajatus, että Jeesus olisi tullut taivaasta yhdenkin ihmisen tähden. Tämä ajatus antoi voimaa mennä uskossa eteenpäin. Päätin pitää leirin, samalla tavalla, yhtä innostuneesti kuin, jos leirillä olisi ollut sata leiriläistä. Leirivahvuutemme oli 8-10. Linja-auton koko vaihtui 50-paikkaisesta linja-autosta 16-paikkaiseksi pikkubussiksi. Pikkubussilla olikin mahtavaa tehdä kaikki retket. Ensimmäinen retkikohde oli Pentikmäen kulttuurikeskus, Posiolla. Hanna Ikonen opasti meitä asiantuntevasti ja pirteästi. Kahvikuppimuseon kokoelma tuli oppaan ansiosta paljon tutummaksi kuin, jos olisimme vain itseksemme siihen tutustuneet. Näimme sellaisenkin kupin, josta presidenttimme Urho Kekkonen oli juonut kahvia ja sellaisia kuppeja, jotka presidentti Tarja Halonen oli museoon lahjoittanut. Englantilainen viiksikuppi oli myös erikoinen. Kahvi- ja teekuppien lisäksi näimme upeaa keramiikkaa Suomesta ja ulkomailta. Vanhat esineet ja erilaiset kodin tarvikkeet ja työkalut veivät ajatukset kauaksi menneeseen. Museoissa huomaa ajan kehityksen ja elämän muuttumisen nopeassa tahdissa. Taiteilijat jättävät jälkeensä kauneutta, joka muistuttaa Luojan antamista lahjoista. Nuo lahjat kertovat siitä, että meitä rakastetaan. Kuulin eräästä taitavasta ulkomaalaisesta keramiikkataiteilijasta, johon päätin ottaa yhteyttä. Tarvitsen hänen apuaan Karpalon sisustamisessa. Toivottavasti onnistun saamaan häneen yhteyden.

Leiripaikkamme pe 6.7.- su 8.7. oli, Livon Helmi. Olin ollut täällä aikaisemminkin, joten paikka oli minulle tuttu. Omistaja oli kuitenkin vaihtunut. Aaro otti meidät ystävällisesti vastaan. Saimme hyvät huoneet ja tutustuimme taloon. Järjestimme kokoontumishuoneen kodikkaaksi ja meille mieluisaksi. Sali oli avara ja erityisesti vihreät nojatuolit tekivät olomme mukavaksi. Siinä oli hyvä istua, kuunnella opetusta ja muuta ohjelmaa. Livon Helmi toimii thaipoimijoiden tukikohtana. Heitä odotettiinkin saapuvaksi sinne jo lähiviikkoina. Thaipoimijat ovat ahkeria ja he tekevät pitkää päivää, aamusta iltaan ja ahkerimmat myös valoisan yön aikana. Marjastaminen suo heille mahdollisuuden tienata, jopa talorahat. Hienoa, että Suomen luonto voi tarjota työtä niin monelle pienituloiselle thaimaalaiselle. Onnea vain heille, kaikille! Tulopäivänä saimme jo nauttia saunan lämmöstä ja paljun rentouttavasta vesihoidosta. Livojärven raikkaaseen veteen meneminen vaati kyllä rohkeutta. Uskalsin sentään heittää talviturkin pois. Kävin vedessä ainakin pari kertaa. Livon Helmen keittiö toimi hyvin ja pöytä oli katettu ruoka-aikoina vahvalla ruoalla. Iltapala ja iltakertomus päättivät Eino Leinon - runon - ja suven päivän ja sitten olikin hyvä käydä nukkumaan ja odottamaan uutta leiripäivää.