maanantai 16. heinäkuuta 2012

Valkean Peuran Valtakunnan "enkeli" tuli avukseni

Leirin päiväohjelma oli rakennettu siten, että aamupäivällä pidettiin raamattutunnit ja iltapäivällä järjestettiin aktiviteetit. Sunnuntaipäivän teema oli: "Usko, joka näkee vastauksia". Kerron tämän kirjoituksen lopussa siitä, miten uskoni joutui tänään koetukselle eräässä asiassa ja miten sain rukousvastauksen.

Lounaan jälkeen odottelimme Terhoa ja Heikkiä. He tulivatkin pian ja virkistävä vesiaktiviteetti pääsi alkamaan. Livojärvi tarjosi ihanteellisen mahdollisuuden kokeilla vetorenkaan - ja vesisuksien vauhdikasta menoa. Leiriperheen pienen koon tähden kaikilla oli mahdollisuus saada kokea vauhdin hurmaa oikein kunnolla. Sauna ja palju oli lämmitetty hyvissä ajoin. Lämpimään saunaan ja - paljuun oli mukava mennä väillä lämmittelemään. Minulla oli mahdollisuus seurata vesiseikkailua vain rannalta käsin. Pakkasin tavaroita ja vein ne ulos odottamaan linja-autoa. Vesiseikkailun jälkeen muutimme leiripaikkaa Saarisiulan leirikeskukseen. Ehdin saamaan kaikki tavarat kasaan ja paikat kuntoon hyvissä ajoin, mutta lentopallo oli yhä korkealla männyn oksalla. Kukaan leiriläisistä ei ollut onnistunut saamaan sitä alas millään konstin. Sitä oli yritetty pudottaa alas puusta kauan aikaa ja monella eri tavalla. Jousipyssyllä ampuminen vei nuoletkin puuhun. Kivet ja kapulat eivät osuneet palloon. Läheltä piti tilanteita, oli kyllä useita. Kiipeäminen puuhun ei onnistunut keneltäkään, yritin sitä itsekin. Pojat rakensivat tikkaat, mutta niillä ei päässyt tarpeeksi korkealle. Petäjässä oli kyllä oksia, mutta ne olivat niin harvassa, että kiipeäminen näytti mahdottomalta. Toiset oksista näyttivät olevan kuivia ja hauraita, joten ne eivät kestäisi painoa. Rukoilin Jumalaa lähettämään linnun tai enkelin pudottamaan pallon maahan. Tuulenpuuskaakin toivoin, mutta aika näytti loppuvan kesken. Oliko niin, että pallo jäisi puuhun ja putoaisi sieltä aikanaan kovan myrskyn ansiosta? Rukoilin puun juurella, vedoten Herran lupauksiin auttaa "hädässä". Kysymys ei ollut onneksi hengen hädästä, mutta kuitenkin ... Pallo on melko uusi ja sen on ostanut Teuvo, eräs leiriohjaaja Helsingistä. Olisihan se harmi, jos se jäisi puuhun. Odotin edelleen enkelin vierailua ja uskoin, että se on mahdollista. Tuppuraisen pikkubussi ajoikin jo pihaan. Kerroin huoleni bussikuskille ja kysyin, että olisiko hänellä mitään keinoa saada pallo puusta? Onko sinulla oravan kiipeilytaidot, kysyin? Seppo tarkasti tilanteen ja lähti reippain ja määrätietoisin askelin kiipeämään puuhun hyvin ketterästi. Puu oli Sepolle tuttu, koska hän oli käynyt aikoinaan koulua tässä paikassa. Hetken kuluttua pallo oli maassa. Iloinen kiitosmieli täytti sydämeni. Herra lähetti enkelin viime hetkellä pelastamaan meidät pulasta. Autossa sain tutustua "enkeliin" paremmin. Sain tietää, että hän on Valkean Peuran Valtakunnan Seppo Hirvonen, jolla on mainiot erätaidot. Valkean Peuran Valtakunnan kotisivuilta voit lukea hänestä ja hänen yrityksestään enemmän. Kun käyt Sepon ja Kaisun luona Posiolla, niin ota tämä kokemus puheeksi ja sano heille terveiseni. Sanoin Sepolle, että tulen eräänä päivänä tutustumaan hänen valtakuntaansa.

Ei kommentteja: