Tämä hartauskirjoitukseni julkaistiin Sisä-Savo -lehdessä 11.5.2021 Nro 35 s. 11

Keväinen viesti!

Tuuli juoksee valkoista hankea pitkin. Järven jää kantaa ja on kuin kiitorata, kutsuen lentäjää tuulen mukaan. Tuuli kantaa kaninalossaan viestiä kevään tulosta. Joutsenet lähtevät juoksemaan tuulen perään ja ovat osa tuota kevään viestiä. Ne avaavat valkoiset siipensä ja heti niihin tarttuu tuulen kantovoima. Pian taivaalla nähdään valkoisia liidokkeja, joiden keulat ovat asettuneet paikoilleen ja kuullaan kovaa kalkatusta, merkkisoittoa pimeyden väistymisestä pohjoiselta pallonpuoliskolta. Aurinko paistaa kirkkaasti. Kevät on tullut Kuusamoon! Tervetuloa!

Aurinkolatu

Olen kirjoittanut vuonna 1999 runon, Aurinkolatu. Se on julkaistu Nykyaika-lehdessä nro 13 vuonna 1999. Anne löysi tämän runon Irman lehtileikkeiden joukosta. Aurinkolatu saa nimensä Kuusamon järvenympärysladusta, jota hiihdin vuonna 1999. Silloin syntyi tämä runo, ladulla. AURINKOLATU Olen puhdas ja valkoinen latu, joka kaikille avattu on. Olen korpeen aurattu katu, jota hiihtää voi luistellen. Ei polveeni silloin satu, kun Herra sen voitelee. Olen kodalla hän, joka sua huoltaa ja hoitelee. Minä voitelen sielusi sukset, silloin elämäsi parhaiten luistaa. Ei hidastaa voi synnin paakut, kun vereni ne puhdistaa. Tämä hyvä on sinun muistaa, olet syntisi anteeksi saanut, saat voimaa taivaltaa. Avaa minulle syömesi ukset, näin vetoan yhä uudestaan, silloin ei ladulta suistaa voi sua mikään mahti, kun käyt rohkeasti voittajan peesiin, on suksissas' silloin tahti, joka tuo sinut voittajana maaliin, sillä voittoni tahdon jakaa, sen Golgatan työ nyt takaa. Tämä tieto on varma ja vakaa, minä vien sinut taivaskotiin.

Erikoinen uni Roosasta

Viime yönä näin erikoisen unen. Roosan arkku avattiin ja sanoin, että tyttö, minä sanon sinulle, nouse! Roosa heräsi, mutta hän olikin vauva. Sitten näin auringon, joka paistoi taivaanlaella, vaikka kello oli 12 yöllä. Kiitimme Jumalaa kovalla äänellä. Sitten lähdin kantamaan Roosa-vauvaa kotiin. Heräsin siihen ja katsoin kelloa, se oli tasan 4 aamulla. Mikael käveli vierelläni.

Leiri 14

Luin kirjan: Pako Pohjois-Koreasta, Leiri 14, Blaine Harden, Gummerus. Kirjan esittely takakannessa: "Olen kohoamassa eläimen tasolta, mutta edistys on todella hidasta. Joskus yritän itkeä ja nauraa kuin muut kokeillakseni, tuntuuko se joltain." - Shin Dong-Hyuk Pohjois-Korean vänkileirillä vuonna 1982 syntynyt Shin Dong-hyuk ei tiennyt pariin vuosikymmeneen mitään maailmasta piikkilanka-aitojen ulkopuolella. Hänelle rakkaus, ystävyys ja perhe olivat sanoja vailla merkitystä. Väkivalta, kidutus ja murhat sen sijaan olivat arkipäivää. 23-vuotiaana Shin pakeni - ei kuitenkaan vapauden vaan nälän vuoksi. Pakoreitti vei Pohjois-Korean maaseudun halki Kiinaan ja lopulta Yhdysvaltoihin. Shinin matka kohti ihmisyyttä oli alkanut. Shin Dong-hyuk on tiettävästi ainoa, joka on onnistuneesti paennut Pohjois-Korean vankileiriltä -leireiltä, joilla tälläkin hetkellä on jopa 200 000 vankia. Monille näistä ihmisistä leiri on koti ja ainoa totuus, jonka he tuntevat. Blaine Harden on yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja, joka on toiminut myös Aasian-kirjeenvaihtajana. Tämä oli järkyttävä kirja, joka avasi silmät näkemään mitä maailmassamme tapahtuu. Miten tämä kaikki on mahdollista, jäin miettimään. Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut syntyä suomalaiseksi. Kiitos Herralle!

Pohjoiskorealainen loikkari Etelä-Korean parlamenttiin!

Luin äsken huikean selviytymistarinan Ji Seong-Ho:sta. Vaimoni toivoi tämän kirjan joululahjaksi. Suosittelen, että kaikki lukisitte tämän kirjan. Tai kuuntelisitte sen äänikirjana. JI SEONG-HO Pako, jonka piti olla mahdoton. Kainalosauvojen varassa vapauteen Pohjois-Koreasta. Kirjan takakannessa kirja esitellään seuraavasti: "En edelleenkään tiedä, mihin satamaan olen saapunut tai olenko edes saapunut satamaani. Tiedän vain, että haluan tulla satamaksi muille ihmisille." J Seong-ho onnistui pakenemaan Pohjois-Koreasta tavalla, joka rohkeudessaan ja sinnikkyydessään hakee vertaistaan. Vaikeasti vammautunut ja nälkiintynyt nuorukainen vaelsi Kiinan ja Kaakkois-Aasian halki vapauteen. J Seong-ho kasvoi Pohjois-Koreassa 1990-luvun suuren nälänhädän aikaan. Hän näki, miten koulutovereiden pulpetit jäivät tyhjiksi, kun nämä yksi toisensa jälkeen kuolivat nälkään. Hengenpitimikseen 14-vuotias poika vaihtoi junista varastamaansa hiiltä ruokaan mustassa pörssissä. Kunnes hän eräällä pihistysretkellä menetti nälästä tajuntansa ja jäi junan telomaksi. Seong-ho menetti vasemman kätensä ja jalkansa. Elämisen edellytykset Pohjois-Koreassa muuttuivat heikoista olemattomiksi. Vuonna 2006 Seong-ho lähti epätoivoiselta vaikuttaneelle pakomatkalle. Hän nilkutti isänsä tekemien kainalosauvojen varassa lähes 10 000 kilometrin matkan Etelä-Koreaan. Tämä on hänen tarinansa tuosta uskomattomasta matkasta, Pohjois-Korean epäinhimillisistä olosuhteista sekä ennen kaikkea sinnikkyydestä ja toivosta. JI SEONG-HO on pohjoiskorealainen loikkari, joka nykyisin johtaa ihmisoikeusjärjestöä ja auttaa Pohjois-Koreasta paenneita maanmiehiään uuden elämän alkuun. Ji Seong-ho on kutsuttu usein puhumaan Pohjois-Korean tilanteesta kansainvälieselle yleisölle, muun muassa Oslon vapausfoorumiin ja Valkoiseen taloon. Keväällä 2020 hänet valittiin yhtenä ensimmäisistä pohjoiskorealaisista loikkareista Etelä-Korean parlamenttiin kansanedustajaksi.

24. JOULUKALENTERI

"TÄMÄ ON SE PÄIVÄ, JONKA HERRA ON TEHNYT, ILOITKAAMME JA RIEMUITKAAMME SIITÄ!"

HYVÄÄ JOULUA!