Aurinkolatu

Olen kirjoittanut vuonna 1999 runon, Aurinkolatu. Se on julkaistu Nykyaika-lehdessä nro 13 vuonna 1999. Anne löysi tämän runon Irman lehtileikkeiden joukosta. Aurinkolatu saa nimensä Kuusamon järvenympärysladusta, jota hiihdin vuonna 1999. Silloin syntyi tämä runo, ladulla. AURINKOLATU Olen puhdas ja valkoinen latu, joka kaikille avattu on. Olen korpeen aurattu katu, jota hiihtää voi luistellen. Ei polveeni silloin satu, kun Herra sen voitelee. Olen kodalla hän, joka sua huoltaa ja hoitelee. Minä voitelen sielusi sukset, silloin elämäsi parhaiten luistaa. Ei hidastaa voi synnin paakut, kun vereni ne puhdistaa. Tämä hyvä on sinun muistaa, olet syntisi anteeksi saanut, saat voimaa taivaltaa. Avaa minulle syömesi ukset, näin vetoan yhä uudestaan, silloin ei ladulta suistaa voi sua mikään mahti, kun käyt rohkeasti voittajan peesiin, on suksissas' silloin tahti, joka tuo sinut voittajana maaliin, sillä voittoni tahdon jakaa, sen Golgatan työ nyt takaa. Tämä tieto on varma ja vakaa, minä vien sinut taivaskotiin.