Jeesus tulee takaisin pian!

Sapattina 14.11.2020 klo 18.30 Zoom-kokous ID 554 753 6630 Eläminen lopun aikana. Kristillinen elämä ja viimeisten päivien lopputapahtumat Täällä Kuusamo, kuuleeko Suomi? Kuuleeko maailma! Meillä on nyt mustaa ja pimeää, koska ei ole lunta ja eletään vuoden pimeintä aikaa! Taustakuvista saatte nähdä, kuinka kaunis millenium-kaupunkimme on talvella. Kuusamossa on hyvä olla, vaikka vuoden keskilämpötila on nolla. Tervetuloa Kuusamon adventtiseurakuntaan, kansainvälisen Adventtikirkon rukousviikon päätöstilaisuuteen. Luen Jes. 60:1-3 ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja Herran kunnia koittaa sinun ylläsi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herran kirkkaus, sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valoasi kohti, kuninkaat kohti aamunkoittosi kirkkautta”. Hiljennymme rukoukseen! Rakas Taivaallinen Isä! Rakkauden, armon ja lohdutuksen Jumala! Sinä olet maailman valo, sinussa ei ole pimeyden häivää. Kiitämme sinua Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä! Kiitos Raamatusta ja siitä, että puhut meille tänä iltana sanasi kautta ja valaiset sydämemme kirkkaudellasi! Auta, että sydämemme voisi heijastaa sinun kirkkauttasi pimeässä maailmassa. Auta meitä turvautumaan sinuun kaikessa, rakastamaan ja palvelemaan sinua koko sydämestämme ja toisiamme niin kuin sinä olet meitä rakastanut ja neuvonut. Kiitos Jeesus, että tulet pian takaisin, niin kuin olet luvannut. Siunaa tämä tilaisuus, johon olet meidät tuonut! Jeesuksen nimessä! Aamen! Tämän sapatin rukousviikkolukeminen on ote Ellen Whiten kirjoittamasta kirjeestä, joka on julkaistu 24.6.1889. Vaikka kirje on kirjoitettu n. 130-vuotta sitten, sen sanoma on ajankohtainen. Kirje käsittelee Jeesuksen pikaista takaisintuloa ja sitä, miten tämän totuuden pitäisi vaikuttaa kristilliseen elämäämme lopun aikana. Lainaan tästä kirjeestä kohtia, jotka rohkaisevat meitä pysymään hereillä, koska Jeesuksen takaisintulo on nyt todella lähellä. Kirjeensä alussa Ellen White lainaa Paavalin kirjettä Tiitukselle 2:11-14. Luen kohdan Raamattu Kansalle 2012 -käännöksen mukaan. ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka ahkeroi hyviä tekoja.” (Tit. 2:11-14). Jumalan armo on ilmestynyt meille pelastukseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Kun kasvamme tässä armossa, niin haluamme hylätä jumalattomuuden ja elää valon lapsina hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen. Pyhä Henki vetoaa meihin Raamatun sanan kautta ja kutsuu meitä parannukseen eli mielenmuutokseen ja saattamaan elämämme oikeaan suhteeseen Jumalan ja lähimmäistemme kanssa ja odottamaan näin suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Odottaminen ei ole joutilaisuudessa elämistä, vaan ahkeroimista kaikessa hyvässä. Meillä on etuoikeus olla jouduttamassa tuota päivää. (2. Piet. 3:12). Jokaiselle meille on annettu palvelutehtävä, jossa meiltä odotetaan uskollisuutta, ahkeruutta, raittiutta, kärsivällisyyttä, rakkautta ja kokosydämistä Jumalalle antautumista. Raamatussa sanotaan, että Herran huoneen suuressa taloudessa on erilaisia astioita. Astioiden käyttökelpoisuus jalossa tehtävässä ei riipu siitä, onko astia tehty savesta, puusta, kullasta tai hopeasta, vaan siitä onko astia puhdas. Jeesuksen verellä puhdistettu astia, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, on aina jalossa käytössä, vaikka se maailman silmissä näyttäisi olevan halpa-arvoinen, heikko ja mitätön. Paavali sanoi olevansa heikkona voimakas. (2. Kor. 12:10). Jeesuksen henkilökohtainen ja sisäinen tunteminen on tärkeä asia. Ilman tätä kokemusta pimeys saartaa meitä. Jeesus sanoo tulevansa pian, mutta ei kerro tulonsa tarkkaa päivää. Sen tähden meidän on oltava valmiina joka hetki. Elämällä Kristuksessa olemme aina valmiina. Jeesuksen antamien merkkien perusteella voimme tietää hänen tulemisensa läheisyyden. ”Meidän tulee olla hereillä, jotta voimme huomata ajan merkit ja varoittaa muita.” Jumalan sana, usko ja rukous auttavat meitä näkemään tien, pysymään oikealla tiellä ja näkemään tienviitat, joista tiedämme saapuvamme Isän kotiin. ”Tiedättehän tämän ajankohdan, että teidän on jo aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun tulimme uskoon. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot ja pukekaamme päällemme valon varusteet. Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päivällä, ei mässäilyissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa. Pukekaa sen sijaan yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä pitäkö lihastanne niin huolta, että himot heräävät.” Näin kirjoittaa Paavali Room 13:11-14. Uni, josta meidän on aika herätä, on hypnoottista unta. Paholainen on hypnotisoinut meidät sikeään uneen, josta vain Jeesus voi meidät herättää sanan ja Pyhän Hengen kautta. Koska Jeesuksen lupauksesta tulla takaisin on kulunut jo n. 2000-vuotta ja suuresta adventtiherätyksestä 1800-luvulta melkein 200 vuotta, niin monien usko Jeesuksen pikaiseen takaisintuloon on alkanut hiipua. Monet eivät usko Jeesuksen tulevan toista kertaa. Tai he ajattelevat, että hänen tulonsa viipyy ja siirtyy kauaksi tulevaisuuteen. Pietari sanoo: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3:9). Herran pitkämielisyyden tähden olemme vielä täällä maailmassa. Maailmassa on monia, jotka yrittävät hiljentää ihmisten varoittamisen Jeesuksen takaisintulosta. He sanovat pilkaten: ”Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.” (2. Piet. 3:4). Jeesuksen sanojen mukaan pahan palvelijan mielestä Herran tulo viipyy ja hän alkaa lyödä palvelustovereitaan ja syödä ja juoda juopuneiden kanssa, eikä aavista Herran tulon hetkeä. (Matt. 24:48-51). ”Kun ihmiset sanovat: ”Nyt on rauha, ei mitään hätää, silloin turmio yllättää heidät yhtäkkiä niin kuin synnytyskipu raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:3). Raamattu varoittaa Jeesuksen tulon yllättävyydestä ja vertaa sitä varkaan tuloon, joka tulee hetkellä, jota ei osata odottaa. Jeesuksen takaisintulo on varma asia. Sen tulisi olla meille elävää todellisuutta. Tätä totuutta vasten meidän tulisi nähdä kristillinen elämämme ja kutsumuksemme. Tuomion hetki on tullut! Näin sanotaan Ilm. 14:7. Meille on annettu suuri tehtävä valmistaa kansat Jeesuksen toiselle tulemiselle, kuten Johannes Kastajan tehtävänä oli valmistaa kansa Jeesuksen ensimmäiselle tulemiselle. Tätä tehtävää emme kykene suorittamaan omin voimin. Tarvitsemme sydämeemme Jeesuksen Kristuksen ja hänen Henkensä. Kristittyjen tehtävä on edustaa Kristusta ihmisille, niin kuin Pyhän Hengen tehtävänä on edustaa Kristusta meille. Meidän on hyvä muistaa Herran sana: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sak. 4:6). Kun Jeesus meni taivaaseen, hän sanoi opetuslapsilleen: ” –teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne.” (Joh. 16:7). Jeesus pyysi opetuslapsiaan odottamaan Hengen tulemista, ennen kuin he lähtisivät julistamaan evankeliumia maailmaan. Hän sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa sitä, minkä Isä on luvannut ja minkä olette minulta kuulleet.” ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Ap.t. 1:4, 8). Helluntaina Pyhä Henki tuli ja Hän mahdollisti evankeliumin leviämisen ja seurakunnan syntymisen ja varustamisen suureen lähetystyöhön. Pyhä Henki ei ole vielä vetäytynyt pois maailmasta. Hän on täällä meidän kanssamme. Hän kirkastaa Kristusta sanan kautta, puolustaa meitä ja auttaa pysymään lähellä Jeesusta ja elämään Jumalan kunniaksi ja valmistamaan tietä Jeesuksen toiselle tulemiselle. Meillä on hyvä Puolustaja, joten meidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Voimme julistaa Raamatun sanaa, kertoa Kristuksen rakkaudesta, puhua hänen voimastaan ja kulkea rohkeana taivaan ilmapiirissä, sillä Herran kirkkaus seuraa suojanamme! (Jes. 58:8). Tänä lopun aikana emme saa jäädä miettimään vaikeuksiamme, epäonnistumisiamme, vastoinkäymisiämme ja maailman asettamia esteitä työllemme, vaan katsoa Jeesukseen ja luottaa häneen ja hänen nimensä voimaan. Ellen White kertoo, kun Jumala avasi Raamatun kirjoitukset hänelle hänen nuoruudessaan ja hänelle tuli suuri halu kertoa löytämistään totuuksista maailmalle, hän sai kokea vastustusta, jopa läheistensä taholta. Ellen White mainitsee kirjeessään näin: ”Veljeni kirjoitti minulle sanoen: ”Pyydän sinua, ettet tuota perheellemme häpeää. Saat mitä tahansa, jos et ryhdy saarnaajaksi.” ”Tuota häpeää perheelle!” vastasin. ”Voinko tuottaa perheelleni häpeää saarnaamalla Kristuksesta ja hänestä ristiinnaulittuna! Jos antaisit minulle kaiken kullan, mitä kotiisi mahtuisi, en lopettaisi todistamasta Jumalasta. Jumalan lupaamaa taivaallista palkkiota ei voi verrata mihinkään, mitä tämä maailma voi antaa. En pysy hiljaa, sillä kun Jumala antaa valoaan minulle, hänen tarkoituksensa on, että levitän sitä muille kykyjeni mukaan.” Samoin meidän tulee esittää totuus niin kuin se on Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus tuli maailmaan etsimään ja pelastamaan kadonneita. Tämä on myös meidän tehtävämme etsiä kadonneita ja tuoda heitä Jeesuksen luo. Jeesuksen lähetyskäsky kutsuu meitä julistamaan iankaikkista evankeliumia kaikkialla maailmassa. Tehtävämme on myös varoittaa maailmaa jumalattomuudesta ja sen seurauksista. Alkuseurakunta oli Raamattua tutkiva seurakunta, joka pysyi sanassa. Sen jumalanpalvelus oli Hengessä ja totuudessa elämistä. Keskinäinen yhteys ja toisista huolehtiminen kuuluivat kaikkien seurakunnan jäsenten jokapäiväiseen elämään. Rukous ja Jumalan ylistäminen antoivat iloa ja voimaa. Ihmiset muuttuivat uudestisyntymisen kautta. Yksimielisyys, rakkaus ja vipittömyys kirkastivat Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ja vetivät ihmisiä parannukseen. Tällaista seurakuntaa tarvitaan tänä päivänä tässä synnin repimässä pimeässä maailmassa. Kun meillä on yhteys Kristukseen ja toinen toisiimme, niin Pyhä Henki saa aikaan eheytymistä! Kristus pelastaa synnistä. Hän antaa voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Hän huolehtii lapsistaan hyvin ja antaa valon, rauhan ja lohdutuksen! Jeesus sanoi: ”Eloa on paljon mutta työmiehiä on vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä sadonkorjuuseensa. Menkää! Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.” (Luuk. 10:1-3). Ilm. 14-luvusta löytyy tälle ajalle tarkoitettu viimeinen armon ja varoituksen sanoma. Kun se on julistettu suurella äänellä Pyhän Hengen voimassa koko maailmalle, niin maailmassa kypsyy kaksi satoa: viljasato ja rypälesato. Viljasadolla kuvataan uskovia, jotka leikataan talteen Jumalan luo ja rypälesadolla kadotettuja jumalattomia, jotka heitetään Jumalan vihan suureen viinikuurnaan ja poljetaan kaupungin ulkopuolella. On rohkaisevaa tietää, että eloa on paljon, mutta haastetta on siinä, että työmiehiä on vähän. Jeesus pyysi rukoilemaan elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä sadonkorjuuseensa. Tätä mekin saamme nyt rukoilla pienissä rukousryhmissä. Jeesus sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian! Vastatkaamme Jeesukselle Johanneksen tavoin: ”Aamen, tule, Herra Jeesus!” ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa” (Ilm. 22:21). Orvo jakaa meidät pieniin rukousryhmiin, joissa saamme rukoilla herätystä! Meillä ei ole yhtään aikaa hukattavissa, sillä sitä on vain 8 min. Sen jälkeen palaamme takaisin yhteen kuulemaan Terhon valmistamaa lasten rukousviikon aihetta: elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kutsukaa lapsia sanan ääreen!