Herrassa on pelastus!

Monet Daavidin kokemuksista esikuvaavat Jeesuksen kokemuksia. Psalmissa 3 kuvataan sellaisia kokemuksia. Daavid saa kokea hylkäämisestä johtuvan ahdistuksen kuten Jeesuskin, jäädessään yksin vihollisten käsiin. Daavid joutui pakenemaan oman poikansa Absalomin vallankaappauksen vuoksi. 2. Sam. 15-luvussa kerrotaan Absalomin salaliitosta isäänsä vastaan. "Salaliitosta tuli vahva, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle" (2. Sam. 15:12). "Herra, kuinka paljon minulla onkaan ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan. Monet sanovat minusta: "Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa" (Ps. 3:2,3). Vihollisten paljouden tähden ahdistus syvenee syvenemistään. Inhimillisesti katsoen ahdistetulla ei näytä olevan mitään toivoa pelastuksesta. Daavidin lankeemukset ja hänen syntinsä lisäävät hänen tuskaansa. Vihollinen pääsee niskan päälle. Alennustilaan joutunut Daavid ei voi puolustaa itseään millään tavoin. Ainoa vaihtoehto pelastumiselle näyttää olevan pakeneminen vihollisjoukkoja. Daavidin sotataidoista ja suojavarustuksista ei ole nyt apua. Niihin ei voi turvata. "Mutta sinä, Herra, olet minun suojakilpeni. Sinä olet kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn" (Ps.3:4). Viholliset ovat nostaneet sotahuudon Daavidia vastaan. Raskainta siinä on se, että Daavidin oma rakas Absalom-poika on kapinan johtaja. Ihmiselämässä raskainta kestettävää on läheisten vaino. "Ääneen minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan" (Ps. 3:5). Tämä huuto oli myös Jeesuksen huulilla Getsemanessa, kun koko maailman synnit painoivat raskaina hänen päällään ja "pahain parvi saartoi hänet". Jumala kuulee aina ahdistetun rukouksen ja siinä on meidän turvamme. Uskova ei huuda turhaan. Hän saa vastauksen Jumalan pyhältä vuorelta. Pelastusvarmuus Kristukessa karkoittaa pelon ja tuo rauhan ja levon sielulle. "Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra tukee minua. En pelkää kymmentuhantista kansanjoukkoa, joka asettuu minua piirittämään" (Ps. 3:6,7). "Nouse, Herra! Pelasta minut, Jumalani! Sinä lyöt kaikkia vihollisiani poskelle, sinä murskaat jumalattomien hampaat. Herrassa on pelastus. Sinun siunauksesi on kansasi yllä" (Ps. 3:8,9). Jumalattomien hampaiden murskaaminen tekee vihollisista hampaattomia. Ne eivät voi raadella Jumalaan uskovia eikä tuhota heitä. On turvallista ja rohkaisevaa tietää, että Herrassa on pelastus, kun huudamme hänen puoleensa. "Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua" (Ps. 50:15). Näin kävi Daavidille ja Jeesukselle! Näin on käynyt kaikille Jumalan omille, kun he ovat turvautuneet Herraan! Näin käy myös meille ja tuleville sukupolville maailman loppuun asti, sillä Herrassa on pelastus!

Voideltu tarkoittaa Kristusta!

Ensimmäinen ja toinen psalmi ovat kuin esipuhe koko psalmien kirjaan. Ensimmäisessä kuvataan kahdenlaisia ihmisiä ja toisessa psalmissa kuvataan Herraa ja hänen Voideltuaan, Jeesusta Kristusta. Kansakuntien johtajat ja heidän kannattajansa ovat kautta historian aina syntiinlakeemuksesta asti nousseet raivoisaan vastarintaan Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan. Tästä vastarinnasta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Kukaan ei voita maailmankaikkeuden hyvää ja rakastavaa johtajaa, jonka hallituksen kaksi vahvaa kivijalkaa ovat armo ja totuus. Luominen ja Lunastaminen ovat täydellisiä Jumalan tekoja. Niissä tulee esille Jumalan luonne, joka on täydellinen rakkaudessa, viisaudessa, armossa ja totuudessa. Voi, miten ihanaa on elää Jumalan valtakunnassa tässä ajassa ja kerran kirkkaudessa.

Lavea ja kaita tie

Lavealla tiellä kulkevat ovat kuunnelleet jumalattomien neuvoja, jotka ovat peräisin paholaiselta. Kaidalla tiellä kulkevat ovat mieltyneet Herran opetukseen ja tutkivat näitä opetuksia päivin ja öin. Kuuliaisuuden hedelmä on Hengen hedelmä. Tämä hedelmä kypsyy lisäääntyvän Jumalan tuntemisen myötä. Elävä kristitty on kuin hedelmällinen ja lakastumaton puu. Hedelmien lisäksi puun lehdetkin ovat raikkaita ja virkistäviä. Jumalattomia kuvataan psalmissa yksi akanoiksi, joita tuuli lennättää sinne tänne. Niistä ei ole mitään hyötyä. Jumalaton on kuin kuiva puu, jonka juurella on kirves odottamassa sen kaatamista. Kuivan puun polttaminen kuvaa sille langetettua tuomiota. Lavean tien kulkijat päätyvät tuhoon. Heidät polttaa se päivä, joka on tulossa. Tästä tulesta ei selviä elossa kukaan, joka sinne joutuu. Kaidalla tiellä kulkevat saavat tukea Jumalan seurakunnassa Jeesukselta, jolla on iankaikkisen elämän sanoja. Heidät johdatetaan vihreille niityille ja virkistävien vesien äärelle. Puutarhaan, jossa on lepo ja rauha ja ehtymätön ilo. Tänään meillä on mahdollisuus valita Jeesus, joka on tie, totuus ja elämä.

JOOSEFIN SEITSEMÄN PUKUA

JOOSEFIN SEITSEMÄN PUKUA Joosefin elämä oli hyvin poikkeuksellinen. Tutustumme lähemmin hänen tarinaansa. Joosefin elämäkerta löytyy 1. Moos. 30-50. Hänen elämänsä esikuvaa Jeesuksen elämää. Tänään kiinnitämme huomiota Joosefin vaatteisiin liittyviin esikuviin ja niistä saamiimme opetuksiin. Raakel, joka oli Jaakobin ensirakkaus, oli hedelmätön eikä saanut lasta. Kului kauan aikaa, kunnes ”Jumala muisti myös Raakelia. ”Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa, ja hän tuli raskaaksi. Raakel synnytti pojan ja sanoi: ”Jumala on ottanut pois häpeäni.” Hän antoi pojalle nimen Joosef ja sanoi: ”Herra antakoon minulle vielä toisen pojan.” Nimi Joosef tarkoittaa ”hän lisää”, ”antaa lisää”. (1. Moos. 30:22-24). Kun Joosef oli syntynyt, Jaakob sanoi Laabanille: ”Päästä minut lähtemään. Minä tahdon mennä kotiini ja omaan maahani.” (1. Moos. 30:25). Monien vaiheiden kautta Jaakob saapui lopulta omaan maahansa. Matkalla tapahtui paljon asioita. Raakel synnytti Benjaminin. Synnytys oli vaikea ja Raakel kuoli synnytykseen. Eesaun kohtaaminen oli kova paikka. Se johti Jaakobin kovaan painiin itsensä, veljensä ja Jumalan kanssa. Voitettuaan Jaakob sai uuden nimen, Israel, joka tarkoittaa: ”Jumala taistelee” tai ”Jumala pääsee voitolle”. Nyt alkoi Israelilla uusi elämän vaihe. Perheeseen oli syntynyt 13 lasta. Poikia 12 ja yksi tytär neljästä eri naisesta, Leeasta, Raakelista, Raakelin orjattaresta Bilhasta jaLeean orjattaresta Silpasta. Rakkain lapsista oli Joosef ja toiseksi rakkain Benjamin, jotka olivat syntyneet Raakelista. Raamatussa kerrotaan: ”Israel rakasti Joosefia enemmän kuin ketään muuta poikaansa, koska Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Siksi hän teetti Joosefille värikkään raidallisen ihokkaan. Kun Joosefin veljet huomasivat, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin ketään muuta veljestä, he alkoivat vihata Joosefia eivätkä voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.” (1. Moos. 37:3-4).” 1. Joosefin ensimmäinen merkittävä puku oli värikäs raidallinen ihokas. Se oli isän rakkauden lahja pojalleen. Ruhtinaan asu. Tässä puvussa Joosef erottui veljiensä yläpuolelle heidän ruhtinaakseen. Tämä puku herätti Joosefin veljien sydämessä kateutta ja katkeraa vihaa. Kateus, katkeruus, viha ja kosto seuraavat toinen toisiaan ja johtavat kuolemaan, jos näille tunteille annetaan valta. Joosef joutui paljon kärsimään tämän puvun tähden. Tämä puku oli profeetallinen puku. Joosef näki kaksi profeetallista unta tämän puvun alla. ”Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen.: ”Kuulkaapa, millaista unta minä näin! Me olimme sitomassa lyhteitä pellolla, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat minun lyhteeni ympärille ja kumartuivat maahan sen edessä.” Silloin hänen veljensä vastasivat hänelle: ”Sinustako tulisi meidän kuninkaamme? Sinäkö muka hallitsisit meitä? Ja he vihasivat häntä, entistäkin enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.” (1. Moos. 37:5-8). ”Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi sen veljilleen. Hän sanoi: ” Olen nähnyt toisenkin unen siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat maahan minun edessäni. Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä sanoen: ”Minkä unen sinä oletkaan nähnyt! Olisiko minun ja äitisi sekä veljiesi todella tultava kumartamaan sinua?” Joosefin veljet kadehtivat häntä, mutta hänen isänsä piti asian mielessään. (1. Moos. 37:9-11.) ”Kerran, kun veljet olivat menneet paimentamaan isänsä laumaa Sikemiin, Israel sanoi Joosefille: ”Eivätkö veljesi olekin paimenessa Sikemissä? Mene, minä lähetän sinut heidän luokseen.” Joosef vastasi: ”Olen valmis”. Israel sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja lauma voivat, ja tuo minulle sana”. Näin hän lähetti Joosefin matkaan Hebronin laaksosta. Joosef saapui Sikemiin ja oli harhailemassa kedolla, kun eräs mies tuli häntä vastaan ja kysyi häneltä: ”Mitä etsit?” Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa? ” Mies vastasi: ”He ovat lähteneet täältä. Minä kuulin heidän sanovan: ´Mennään Dootaniin´.” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dootanista. He näkivät hänet jo kaukaa ja alkoivat suunnitella hänen tappamistaan jo ennen kuin oli tullut heidän lähelleen. He sanoivat toisilleen: ”Katsokaa, tuolla se unennäkijä tulee! Nyt mennään ja tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin kaivoon. Sanotaan sitten, että villipeto on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, mitä hänen unistaan tulee.” (1. Moos. 37:12-20). Joosefia ei tapettu, mutta kaivoon hänet heitettiin ja sitten Juudan ehdotuksesta myytiin 20 hopeasekelistä midianilaisille kauppiaille, jotka veivät hänet Egyptiin. Isä ei saanut kuulla toivomaansa sanaa Joosefin huulilta, vaan näki hänen verisen ihokkaansa ja valheen siitä, että villipeto on hänet raadellut. Suru laskeutui Israelin sydämeen pitkäksi aikaa. Hän sanoi: ”Poika on poissa! Voi minua, mihin minä nyt joudun?” Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa kauan. Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi ottamasta lohdutusta vastaan ja sanoi: ”Totisesti minä menen surren tuonelaan poikani luo” Ja isä itki poikaansa.” (1. Moos. 37:30-35). Joosef joutui luopumaan värikkäästä raidallisesta puvustaan, joka oli nyt veren tahraama. Tämä puku oli tehnyt tehtävänsä. 17-vuotiaan Joosefin elämässä alkoi uusi vaihe. Joosef oli kuin palmupuu, joka karistaa turhat oksat, jotka ovat tehneet tehtävänsä. Joosef ei jäänyt kiinni menneeseen, vaan katsoi eteenpäin ja päätti lujasti seurata isänsä Jumalaa. Tähän tilanteeseen sopii hyvin Paavalin sana: ”Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:13,14). 2. Hänet puettiin nyt pakolaisen pukuun. Tässä puvussa Joosef päätti olla uskollinen Jumalalle ja tehdä sitä mikä on oikein Herran silmissä. Joosef kantoi tätä pukua Egyptiin saakka. ”Joosef vietiin Egyptiin ja Egyptiläinen mies Potifar, faraon hoviherra ja henkivartioiden päällikkö, osti hänet ismaililaisilta, jotka olivat tuoneet hänet sinne.” (1. Moos. 39:1). Raamatussa ei mainita kuinka paljon Potifar maksoi Joosefista, varmaan aika paljon, koska Potifar oli rikas mies ja Joosef oli komea nuori mies, joka näytti hyvävoimaiselta, ystävälliseltä ja ahkeralta työmieheltä. Ismaililaiset saivat nyt takaisin maksamansa 20 hopeasekeliä. Ehkä Potifar maksoi Joosefista saman hinnan mitä Jeesuksesta maksettiin eli 30 hopearahaa. Joosef joutui ihmiskaupan kohteeksi. Joosef pääsi rikkaan ja vaikutusvaltaisen talon palvelijaksi. Pakolaisen puku riisuttiin ja hänet puettiin siistiin palvelijan pukuun, ja hän sai myös kauniin viitan. (Tämä oli Joosefin 3. merkittävä puku). Viitta saattoi olla Potifarin lahja ja tunnustus siitä, kuinka hyvin Joosef hoiti tehtävänsä. Ehkä se annettiin koeajan jälkeen, kun kaikki oli mennyt hyvin. ”Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa. Hän oli egyptiläisen isäntänsä talossa, ja isäntä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra saattoi kaiken, mitä hän teki, menestymään hänen käsissään. Näin Joosef saavutti isäntänsä suosion. Joosef palveli Potifaria, ja Potifar määräsi hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaiken, mitä omisti. Siitä lähtien, kun Potifar oli uskonut Joosefin hoitoon taloutensa ja kaiken, mitä omisti, Herra siunasi egyptiläisen taloutta Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja pellolla. Näin hän jätti Joosefin haltuun kaiken, mitä omisti, eikä huolehtinut mistään, mitä hänellä oli, paitsi ruuasta, jota söi.” (1. Moos. 39:2-6). ”Joosef oli komeavartaloinen ja miellyttävän näköinen. Jonkin ajan kuluttua hänen isäntänsä vaimo iski silmänsä häneen. Nainen sanoi: ”Makaa minun kanssani” Joosef kuitenkin kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: ”Ymmärräthän, minun vuokseni isäntäni ei huolehdi mistään, mitä talossa tapahtuu, vaan on uskonut minun haltuuni kaiken, mitä hänellä on. Tässä talossa hänelläkään ei ole enempää valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä tämän suuren pahanteon ja siten tehdä syntiä Jumalaa vastaan?” Vaikka nainen joka päivä puhui tällaista Joosefille, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan. Eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä talossa, nainen otti kiinni Joosefin viitasta ja sanoi: ”Makaa minun kanssani.” Mutta Joosef jätti viittansa hänen käsiinsä, pakeni ja lähti ulos.” (1. Moos. 39:6-12). Palvelijan viitan alla Joosef joutui kiusaukseen, mutta hän pakeni kiusausta ja voitti sen. ”Autuas se mies, joka kestää koetuksen. Kun hänet on koeteltu, hän on saava elämän kruunun. Herra on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.” (Jaak. 1:12). ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1. Kor. 10:13). ”Älä pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Paholainen on heittävä muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun”. (Ilm. 2:10) Joosef luopui viitastaan uskollisuuden tähden. Joosef pakeni ulos talosta. Hän jätti taakseen viitan, eikä palannut takaisin hakemaan sitä. Hän oli valmis luopumaan viitastaan ja menemään mieluummin vankilaan kuin tekemään syntiä Herraa vastaan. Kiusauksen voittamisessa Joosef oli esikuva Jeesuksesta, joka voitti kaikki paholaisen kiusaukset. Siinä missä Daavid lankesi, siinä Joosef voitti. 3. Nyt Joosef puettiin vangin pukuun. Tämä oli Joosefin 4. puku. ”Herra oli kuitenkin Joosefin kanssa, osoitti hänelle laupeutta ja antoi hänen päästä vankilan päällikön suosioon. Vankilan päällikkö uskoi Joosefin vastuulle kaikki vankilassa olevat vangit. Kaikki, mitä siellä tehtiin, tapahtui Joosefin toimesta. Vankilan päällikkö ei valvonut mitään, mikä oli Joosefin vastuulla, sillä Herra oli Joosefin kanssa ja saattoi menestymään kaiken, mitä Joosef teki.” (1. Moos. 39:21-23). Potifarin ylellisestä kodista muuttaminen vankilaan oli suuri muutos Joosefin elämässä. Aivan kuin Joosef vaihtoi vain työpaikkaa. Vankilasta tuli Joosefin toinen työpaikka Egyptissä. Ei niin hieno kuin Potifarin talo oli ollut, mutta vastuu ja menestys pysyivät samana. Kaikki menestyi hyvin, koska Herra oli hänen kanssaan. Aivan samalla tavalla kuin Potifarin talossakin. Vangin puvun alta löytyi puhdas sydän ja hyvä omatunto. Vangin puvussa Joosef huolehti muista vangeista. Pian vankilassa alkoi tapahtua kummia asioita. Vankilaan tuli kaksi uutta vankia Faaraon talosta. Henkivartijoiden päällikkö määräsi Joosefin huolehtimaan heistä, ja tämä palveli heitä. He olivat olleet jonkin aikaa vankilassa, kun he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri, näkivät unta samana yönä. Kumpikin näki oman unensa, jolla oli oma merkityksensä. Joosef osasi tulkita vankien ilmeistä, mitä heille kuului. Unet olivat vakavoittaneet heidät ja Joosef sai tilaisuuden selvittää heidän unensa. Leipurin uni paljasti hänet syylliseksi ja juomanlaskijan uni ennusti vapautta ja syyttömyyttä. Näin sitten kävikin. Leipuri hirtettiin ja juomanlaskija korotettiin. Joosef pyysi juomanlaskijaa muistamaan hänet ja toimittamaan hänet pois vankilasta. Joosefkin oli nähnyt nuoruudessaan merkittävät unet, mutta niiden toteutumisesta ei näkynyt mitään merkkejä. Silti Joosef oli kärsivällinen ja säilytti uskonsa Jumalan johdatukseen, eikä katkeroitunut, eikä syyttänyt ketään. Syyttömästi vangittu voi nousta kapinaan ja karata vankilasta, mutta Joosef ei tehnyt näin vaan odotti Jumalan aikaa toivoen pääsevänsä joskus vapaaksi. Kului kaksi vuotta, kunnes Jooset kutsuttiin Faaraon luokse selittämään Faaraon näkemät merkittävät unet, joissa ennustettiin Egyptin tulevaisuutta. Nyt Joosef pestiin ja parturoitiin ja vaatteet vaihdettiin. Vangin puku riisuttiin ja Joosef puettiin edustajan pukuun. Tässä puvussa Joosef seisoo Egyptin kuninkaan, Faraon edessä ja edustaa Jumalan sanansaattajaa, profeettaa, joka välittää Jumalan sanan Egyptin maailmanvallan päämiehelle. 7 lihavien ja laihojen lehmien ja 7 lihavien tähkien ja kuivettuneiden tähkien avulla Jumala ilmoitti Faaraolle, että tulee 7 hedelmällistä vuotta ja 7 katovuotta, jonka seurauksena tulee nälänhätä. Joosefin viisaan unien selityksen ja hyvien neuvojen ansiosta Faarao asetti Joosefin Egyptin maan pääministerin virkaan. Tässä tehtävässä Joosef pysyy uskollisena Jumalalle, kuten kaikissa muissakin tehtävissä, missä hän on toiminut. Joosefin kautta tulee siunaus koko maailmalle. Joosefin kautta ruokitaan koko maailma runsaalla viljalla. Näin Joosefista tulee Jeesuksen esikuva, joka ruokkii koko maailman elämän leivällä. ”Faarao sanoi Joosefille: ”Minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptin maata”. Sitten Faarao otti sormuksen kädestään, pani sen Joosefin sormeen, puetti hänet hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultaketjut hänen kaulaansa”. (1 Moos. 41:41-42). Joosef puetaan nyt hallisijan pukuun. (Tämä oli Joosefin 6. puku). Tässä puvussa hän kohtaa myös isänsä ja veljensä ja yhdistää Israelin rakkauden sitein toinen toisiinsa ja Jumalaan. Tässä puvussa hän vakuuttaa anteeksiantoa häntä vastaan rikkoneille, ja ilmaisee itsensä veljilleen ja isälleen, että hän, jonka sanottiin olevan kuollut, elää ja hallitsee koko maailmaa. Esikuva Jeesuksesta jälleen! 7. eli viimeinen puku, johon Joosef puetaan, on täydellinen puku, valopuku, johon Jumala pukee hänet ylösnousemuksen päivänä. Tässä puvussa saamme nähdä hänet, jos olemme uskollisia Herralle, ja elää hänen kanssaan ja Jeesuksen kanssa, kun mekin saamme tuon ihanan valopuvun Jeesuksen ansioiden tähden. Aamen.

JUMALAN PELKÄÄMINEN JA TOTTELEMINEN

"Jumalan pelkäämisellä ja hänen käskyjensä pitämisellä on yhteys. Jumalan pelkääminen on kunnioittavaa asennetta, joka johtaa meidät kuuliaisuuteen. Taivaan tärkeä vetoomus armosta pelastetuille on olla kuuliainen Jumalan käskyille (Ef. 2:8-10). Armo ei vapauta meitä noudattamasta Jumalan käskyjä. Evankeliumi vapauttaa meidät lain tuomiolta, ei velvollisuudestamme noudattaa sitä. Sen lisäksi, että armo vapauttaa meidät menneisyytemme syyllisyydestä, se antaa meille voiman elää kuuliaista elämää tässä hetkessä. Paavali sanoo, että Jeesuksen kautta "me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa" (Room. 1:5, VKR). Jotkut ajattelevat, että armosta pelastuminen jotenkin kumoaisi Jumalan lain tai vähentäisi kuuliaisuutemme tarvetta. He uskovat, että kaikki puhe kuuliaisuudesta on lakihenkisyyttä. He sanovat: "Haluamme vain Jeesuksen." Kysymys kuitenkin kuuluu: Minkä Jeesuksen? Heidän itsensä tekemän Jeesuksen vai Raamatun Jeesuksen? Raamatun Kristus ei koskaan johda meitä vähättelemään Raamatun oppeja, jotka paljastavat selvemmin kuka hän on ja millainen suunnitelma hänellä on tätä maailmaa varten. Raamatun Kristus ei koskaan johda pelkistämään hänen opetuksiaan hurskasteleviksi kliseiksi, jotka ovat täysin tarpeettomia. Kristus on kaiken opillisen totuuden ruumiillistuma. Jeesus on lihaksi tullut totuus. Hän on todeksi eletty oppi. Ilmestyskirjan viimeinen vetoomus kutsuu meitä uskon kautta vastaanottamaan kaiken, mitä Jeesus tarjoaa meille. Se kutsuu meitä Jumalan pelkoon, joka ilmaistaan uskomalla hänen lunastavaan voimaansa ja sen kykyyn voimaannuttaa meitäkin elämään kuuliaista elämää." Lue 5. Moos. 6:2, Ps. 119:73,74, VKR, Saarn. 12:13,14, Matt. 10:28, Ef. 2:8-10, Room. 1:5. (RS 2023, s. 130).

"JOS USKOT, SAAT NÄHDÄ JUMALAN KIRKKAUDEN"

”JOS USKOT, SAAT NÄHDÄ JUMALAN KIRKKAUDEN” ”Jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden” (Joh. 11:40). Näin Jeesus sanoi Martalle Lasaruksen, kuolleista herättämisen yhteydessä. Tämä sana olisi voinut rohkaista Jeesuksen kuolemaa surevia opetuslapsia, jos heillä olisi ollut vahvempi usko Jeesukseen ja Kirjoituksiin ja, jos he olisivat tunteneet Jeesuksen syvällisemmin Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin. Mutta Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen pelokkaat, yksinäiset ja alakuloiset opetuslapset toistivat sanoja: ”Me toivoimme, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin”. (Luuk. 24:21). Suuri suru, valtava pettymys, huoli tulevaisuudesta ja kuolemanpelko veivät opetuslapset lukittujen ovien taakse, yläsaliin. He olivat joutuneet epätoivoiseen tilaan, koska he eivät tunteneet Jeesusta ja hänen tehtäväänsä, vaikka kirjoituksissa oli kaikki etukäteen kerrottu. Myös Jeesus itse oli kirjoituksiin viitaten kertonut, että näin tulee tapahtumaan. Jeesuksen sanat: ”Te olette eksyksissä, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa”, (Matt. 22:29), sopivat tähän tilanteeseen hyvin. Jeesuksen aikana Israelin kansa ja myös opetuslapset odottivat messiasta, joka voitokkaana kuninkaana vapauttaisi Israelin Rooman vallan alta, maallisesta orjuudesta. He eivät olleet kiinnittäneet huomiota Jumalan kärsivään palvelijaan, joka kuolee koko maailman syntien tähden, lunastaakseen ihmiset synnin vallasta ja sen orjuudesta, kuolemasta. Jeesus nimenomaan sanoi, ettei hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta. Jeesus ei tullut perustamaan 100 eikä 1000 vuoden valtakuntaa. Hänen valtakuntansa on ikuinen ei väliaikainen. Kirjoitusten oikea ymmärtäminen ja tulkinta on Pyhän Hengen työtä, joka johtaa kaikkeen totuuteen niitä, jotka etsivät Herraa ja ovat valmiit noudattamaan hänen tahtoaan. Jos emme pysy sanassa, emme pysy Kristuksessa. Sana on valoa, joka näyttää missä oikea tie kulkee. Epäusko pelkää, mutta usko luottaa ja pysyy rauhallisena. Suru, pettymys ja kyyneleet sokaisivat opetuslapset näkemästä valoa. Usko oli sammumaisillaan. Jeesus tiesi seuraajiensa tilanteen. Hän oli sanonut: ”Te joudutte murehtimaan, mutta teidän murheenne muuttuu iloksi.” (Joh. 16:20). Miten tämä murhe voisi muuttua iloksi? Ensiksi Jeesus lähetti Maria Magdaleenan ja muut naiset ja sitten hengästyneet emmauksen tien kulkijat todistamaan opetuslapsille, jotka olivat murheen murtamia, elävästä ylösnousseesta Jeesuksesta, jonka he olivat nähneet. Tämä sanoma on valtava ilosanoma, josta riippuu koko ihmiskunnan toivo tässä ajassa ja iäisyydessä. ”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä! (Ps. 118:24). Ylösnousemuksesta todistavien sanoja ei vielä uskottu. Erityisesti naisten puheita pidettiin joutavina ja ne aiheuttivat hämmennystä. ”Heidän vielä puhuessaan näistä asioista Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!”. He säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan luullen näkevänsä hengen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi olette järkyttyneitä, ja miksi teidän sydämeenne nousee epäilyksiä?” (Luuk. 24:36-38). Samassa paikassa, jossa he nyt näkevät ylösnousseen Jeesuksen ja kuulevat hänen rauhan tervehdyksensä, heille palautetaan Jeesuksen rauha, jonka he olivat menettäneet. Tämä toistuu kolme kertaa, myös silloin, kun epäilevä Tuomas on paikalla toteamassa, että Jeesus on ylösnoussut ja tunnustaa hänet Herrakseen ja Jumalakseen. Yläsalissa ennen kärsimyksiään ja kuolemaansa Jeesus oli antanut opetuslapsilleen rauhan testamenttinsa sanoessaan: ”Rauhan minä annan teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” (Joh. 14:27). Ja jäähyväispuheensa lopussa Jeesus oli todennut: ”Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33). Jeesuksella on valta antaa oma rauhansa meille sen rauhantyön perusteella, jonka hän suoritti ristillä. Jeesuksen veren kautta meidät on sovitettu Jumalan kanssa. Risti kruunasi Jeesuksen Rauhan ruhtinaaksi. Syntien anteeksiantamisen kautta saatu Jeesuksen rauha on lääke, joka parantaa, puhdistaa ja pelastaa meidät. Tätä rauhaa me kaikki tarvitsemme. Korostaen kerrotaan, että Jeesus itse seisoi heidän keskellään. Kysymyksessä ei ollut henki-ilmestys tai näkytila eikä mielikuvitusolento. Uskomisen hitaus tuli esiin siinä, että, vaikka Jerusalemissa olleet ja Emmauksesta tulleet olivat juuri todistaneet yhtäpitävästi Jeesuksen ylösnousemuksesta, he säikähtivät ja pelästyivät eivätkä uskoneet, että Jeesus itse seisoi heidän keskellään. Säikähtyminen oli vähäuskoisuuden seurausta. Jos opetuslapset olisivat uskoneet Jeesuksen etukäteen kertomiin sanoihin kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Sekä kaikkeen siihen, mitä olivat itse kokeneet, nähneet ja kuulleet, he olisivat voineet olla valmiina Jeesuksen ilmestymiseen heidän luokseen, eivätkä pelästyneet sitä. Saamme tästä opetuksen valmistautuessamme Jeesuksen ilmestymiseen lopun aikana. Jeesus sanoo: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä itse tässä olen. Koskettakaa minua ja katsokaa! Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.” Näin sanoessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta, kun he ilon tähden eivät vieläkään uskoneet vaan olivat ihmeissään, hän kysyi heiltä: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa. Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.” (Luuk. 24:39-43). Jeesus näytti ristiinnaulitsemisen merkit, voiton merkit, joita hän kantaa ikuisesti käsissään, jaloissaan ja kyljessään. Hän näytti kaikki ne haavat, joiden kautta me olemme parannetut. ”He katsoivat häneen, jonka ovat lävistäneet” (Joh. 19:37). Jeesus halusi antaa käsin kosketettavan todistuksen ylösnousemuksestaan, ettei kenenkään mieleen nousisi koskaan ajatusta siitä, että heille ilmestynyt Jeesus olisi ollut valejeesus, vaan sama Jeesus, joka kolme päivää sitten kuoli ristillä ja oli nyt elossa. Kalan syöminen opetuslasten nähden vahvisti opetuslasten uskoa siihen, että Jeesus oli todellinen, vaikka hänellä olikin ylösnousemusruumis. Ensin opetuslapset eivät voineet uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen heidän epäuskonsa ja pelkonsa vuoksi ja nyt he eivät voineet uskoa siihen heidän suuren ilonsa tähden. Tuntui, että tämä on nyt liian hyvää ollakseen totta. Sitten ”Jeesus sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, jotka puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne. Kaiken sen pitää käydä toteen, mitä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa, profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään Kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja minä lähetän teille sen, minkä minun Isäni on luvannut. Mutta pysykää te tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta.” (Luuk. 24:44-49). Nyt koolla olleiden opetuslasten silmät avautuivat samalla tavalla kuin Kleopaksen ja hänen ystävänsä silmät olivat avautuneet vähän aikaisemmin. He näkivät pääsiäisen tapahtumat ristin, ylösnousemuksen ja sanan valossa ja kirjoituksista tuli vahva perustus uskolle. He kaikki tunsivat nyt Jeesuksen ja ottivat hänet vastaan omana Vapahtajanaan ja Herranaan ja usko Jeesukseen ei perustunut yksistään tähän ilmestykseen, vaan kirjoituksiin, jotka Jeesus oli heille avannut. Kun kirjoitukset avautuvat, niin usko ja Jumalan rakkaus sytyttävät sydämet palaviksi Jeesuksen todistajiksi. Jeesuksen ylösnousemus on varma asia! Kaikki opetuslapset saivat nähdä ylösnousseen Jeesuksen. Paavali todistaa, että Jeesus näyttäytyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle ja myös hänelle itselleen. (1. Kor. 15:6-8). Onko Jeesus ilmestynyt sinulle? Tunnetko hänet henkilökohtaisesti? Oletko löytänyt hänet sanassa? Nyt oltiin siirtymässä uuteen aikakauteen. Jeesuksen henkilökohtainen työ maan päällä oli päättymässä ja Pyhän Hengen aikakausi oli alkamassa. Opetuslapsia alettiin varustaa iankaikkisen evankeliumin julistamiseen kaikkeen maailmaan. Apostoli Johannes kirjoittaa Jeesuksen sanat tässä yhteydessä: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät”. Näin sanottuaan hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki”. (Joh. 20:21,22). Tässä puhalluksessa oli valoa ja voimaa ja paljon suloista rakkautta, iloa ja rauhaa. Kaikkea sitä, mitä opetuslapset tarvitsivat tuona hetkenä, herätäkseen eloon. Puhaltakoon Jeesus myös meitä kohti, niin että Pyhä Henki herättäisi kaikki meidät hengellisesti eläviksi Jeesuksen seuraajiksi ja hänen todistajikseen. Alussa Luoja puhalsi ihmiseen elämän hengen ja elämä tuli, nyt Lunastaja puhalsi henkensä ja hengellinen elämä tuli. Tämä kokemus auttoi opetuslapsia kestämään vahvoina siihen saakka, kunnes heidät puettiin voimalla korkeudesta 40 päivän jälkeen, helluntaina, josta tuli seurakunnan syntymäpäivä. Opetuslapset pääsivät osallistumaan siitä öljystä, jolla Jeesus voideltiin taivaallisessa pyhäkössä ylimmäiseksi papiksi. Jeesuksen toiminta ylimmäisenä pappina taivaassa on tärkeä osa lunastussuunnitelman päätökseen saattamisessa. VT:n pyhäkköpalvelus oli esikuvallista, joka toteutuu ja kirkastuu todellisena Jeesuksessa Kristuksessa, hänen palvelutyössään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan maan päällä ja ylimmäispapillisessa palveluksessa taivaan pyhäkössä. Paavali kirjoittaa Hebrealaiskirjeessä näin: ”Sanomamme pääkohta on siis tämä: Meillä on sellainen ylipappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa. Hän palvelee pyhäkössä, siinä oikeassa ilmestysmajassa, jonka on pystyttänyt Herra eikä ihminen.” (Hebr. 8:1,2). ”Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” (Hebr. 4:14-16). Tänään on oikea aika käydä rohkeasti armon valtaistuimen eteen. Sana vakuuttaa: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh. 1:9) Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus antoi seuraajilleen lähetyskäskyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka”. (Matt. 28:19,20). Tämä käsky ja hänen lupauksensa tulla takaisin noutamaan omansa taivaaseen, siihen kotiin, jonka hän on meille valmistanut, rohkaiskoon meitä kaikkia. Jeesus sanoo: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen”. (Joh. 14:1-3). Tämä on ihana, ja varma lupaus, jonka toteutuminen on lähellä, oven edessä! Silloin on meidän vuoromme herätä kuolleista, jos olemme nukkuneet kuolon uneen uskossa. Tästä asiasta Paavali kirjoittaa näin: ”Veljet emme tahdo teidän olevan tietämättömiä poisnukkuneiden osasta, ettette murehtisi niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus kuollut ja noussut ylös, niin kuin me uskomme, niin samalla tavoin Jumala myös on Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Tämän me sanomme teille Herran sanana: Me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi poisnukkuneiden edelle, sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa. Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4:13-18). Ylösnousemustoivo on varma. Se on koeteltu sielumme ankkuri, joka estää meitä hukkumasta. Uskokaamme Jeesukseen, eläkäämme hänelle, rakastakaamme ja totelkaamme häntä, niin saamme nähdä Jumalan kirkkauden. Kirkas aamu pian koittaa! Aamen. Rukoilkaamme Herran rukous: ”Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.” Ottakaa vastaan Herran siunaus: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.” Paavo Hautala Kuusamossa 1.4.2023 Radiojumalanpalveluksen saarna su 9.4.2023 Yle 1

Mooses halusi nähdä Jumalan kasvot ja hänen kirkkautensa

Lue 2. Moos. 33-luku. Siinä on paljon esikuvia, jotka liittyvät Jeesukseen. Kultaisen vasikan palvonnan jälkeen Jumala pyysi Israelin kansaa lähtemään luvattuun maahan. Jumala lupasi lähettää enkelin kulkemaan Mooseksen ja kansan edellä ja karkottamaan kuusi kansaa heidän tieltään. 5. Moos. 7:1 mainitaan samat kansat, mutta mukana on myös girgasilaiset, joita 2. Moos. 33 listasssa ei mainita. Nuo kansat olivat: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Nämä kansat hävitettiin, koska näiden kansojen syntimitta oli tullut täyteen. Miten on meidän aikamme kansojen kohtalo? Hävittääkö Herra nekin, kun niiden syntimitta tulee täyteen? Lopulta Jumala hävittää kaikki kansat, kun armon aika päättyy maan kansoilta. Vain Jumalan kansaa ei hävitetä vaan se pelastetaan taivaaseen. Onko sinun nimesi kirjoitettu tuon kansan asukasluetteloon eli teurastetun Karitsan elämänkirjaan? Tämä on tärkeä kysymys? Kun Jumala sanoi Moosekselle, ettei hän itse kulje kansan kanssa, koska se on niskurikansa, Mooses vaatimalla vaati, että Jumala nimenomaan kulkisi itse kansan kanssa. Muuten hän ei lähde liikkeelle ollenkaan vaan pysyy paikallaan. Kansa järkyttyi Jumalan puheesta ja he ymmärsivät kuinka pahan synnin he olivat tehneet tehdessään kultaisen vasikan ja vaihtaneet Jumalan siihen. Jumala pyysi kansaa luopumaan kaikista koruista, ettei niistä enää koskaan tehtäisi toista jumalaa. Kansa halusi tehdä parannuksen luovuttamalla kaikki korut pois. Nyt Jumala harkitsi uudelleen, mitä hän nyt tekisi kansalle. Tämän jälkeen Mooses teki teltan, jota kutsuttiin ilmestysmajaksi eli pyhäköksi ja pystytti sen leirin ulkopuolelle. Oliko niin, että Leirissä tuli myöhemmin olemaan kaksi pyhäkköä, toinen leirin keskellä ja toinen leirin ulkopuolella. Vai purettiinko tämä leirin ulkopuolella oleva Mooseksen tekemä ilmestysmaja pois, kun leirin keskelle tehtiin telttatemppeli, jonka kaikkeinpyhimmässä säilytettiin liiton arkkua, jossa oli 10 käskysanaa. Jos lerissä oli kaksi ilmestysmajaa, niin tässä oli esikuva kahdesta pyhäköstä luvatussa maassa, Jerusalemissa. Jerusalemin temppeli kaupungissa ja Jeesuksen risti portin ulkopuolella, jossa Jumalan kirkkaus ilmestyi Jeesus-pyhäkön sortumisen kautta. Armo ja totuus ovat Jumalan kirkkautta ja tämä loisti valoaan maailman pimeään yöhön ja kirkasti Isän kasvot. Mooses meni leirin ulkopulolelle etsimään Jumalan kasvoja. Päästyään teltalle pilvipatsas laskeutui teltan ovelle. Teltassa oli myös Mooseksen työn jatkaja, Joosua. Jumala puhui Mooseksen kanssa kasvotusten, mutta pilven keskeltä. Jos Mooses olisi nähnyt Jumalan kasvot, hän olisi kuollut. Mooses halusi varmistua siitä, että Jumala itse kulkisi heidän kanssaan. Hän ei luottanut omiin kysyhinsä, että hän osaisi ja pystyisi johdattamaan kansan perille. Jumalan omakohtainen kulkeminen kansan kanssa olisi erityinen merkki muille kansoille Israelin kansan erityisasemasta muihin kansoihin nähden. Mooses pyysi Jumalaa näyttämään oman kunniansa ja kirkkautensa eli hänen kasvonsa. Jos näin olisi tapahtunut, Mooses olisi kuollut, koska Jumalan sanojen mukaan kukaan, joka näkee Jumalan kasvot, ei jää eloon. Jumala lupasi näyttää kaiken ihanuutensa ja kunniansa Moosekselle. Jumala sanoi, että hänen lähellään on kallio. Tämä kallio on Kristus, joka on Jumalan lähellä. Isän kirkkaus nähdään Kristuksen kautta. Jeesuksen sanat Tuomaalle: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän". Kun astumme kalliolle, Kristus-kalliolle, niin näemme Jumalan kunnian ja kirkkauden. Hänen armosta, totuutensa ja rakkautensa kirkkaus nähdään Jeesuksessa, hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemisensa kautta, Jeesuksen ristin ja Jeesukseen lyötyjen haavojen kautta Isän kirkkaus säteilee halki ikuisuuksien. Niiden kautta meidät parannetaan. Mooses asetettiin kallion koloon, rotkoon tai kallion halkeamaan ja suojeltiin Isän kämmenellä. Isä peitti Jeesuksen mustaan pilveen, kun hän kärsi ja kuoli ristillä. Kristukseen lyötyjen haavojen kautta Mooses ja me kaikki näemme Isän kunnian ja kirkkauden. Isä joutui peittämään kasvonsa Jeesuksen riippuessa ristillä, jotta me näkisimme Isän kirkkauden, kun pääsemme taivaaseen ja saamme katsella häntä kasvoista kasvoihin ilman, että kuolemme. Kristuksen kuolema takaa meille Isän näkemisen. Ei vain selkäpuolta vaan hänen kasvonsa.