Kalaretki Perämerellä Mauri-Myrskyn aikaan!

Paavo - - 21.01.2008 14:10
Kalaretki Perämerellä Mauri-Myrskyn aikaan!
Viime viikolla meillä oli vieraana 83-vuotias virkeä mummo, Torniosta. Hän kertoi kokemuksen, joka vaikutti syvästi. Se on varoittava esimerkki ahneudesta ja kovasydämisyydestä.
Kokemus tapahtui Mauri-myrskyn aikaan 21.-22.9.1982. -Mauri-Myrsky aiheutti suuret vahingot Pohjois-Suomessa ollen yksi voimakkaimpia kautta aikojen. -Eräs mies tuli pyytämään apua siikaverkkojen kokemiseen Perämerellä. Verkoissa oli paljon siikaa. Kalamatka oli vaarallinen, mutta he selviytyivät hengissä. Avustaja-miehen lempiruoka oli siikapottu. Vesi kielellä hän ajatteli tulevaa siikapottua, -herkkuateriaa, jonka saisi syödä matkan jälkeen. Kalakaveri pisti siiat reppuunsa eikä tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että olisi antanut auttajalleen yhtään mitään. Avustaja-mies otti lompakkonsa esille ja sanoi, että myy hänelle yksi siika, -kyllä minä maksan. Mies ei halunnut myydä, koska ei kehdannut pyytää niin suurta hintaa kalasta kuin olisi halunnut. Muistikohan edes kiittää avusta, jota ilman hän ei olisi matkasta selvinnyt! Avustaja-mies oli hyvin pettynyt ja murheellinen kylmästä kohtelusta. Sitten myöhemmin erään toisen myrskyn yltyessä avustaja-miehen piti lähteä vetämään omaa venettään suojaan turvallisemmalle paikalle. Hänen poikansa varoitti isäänsä menemästä yksin, koska tiesi isänsä sydämen olevan heikossa kunnossa. Avustaja-mies oli toimen miehiä ja hän lähti kiskomaan venettään maihin yksin. Hän sai sydänkohtauksen. Poika yritti pelastaa isänsä antamalla tekohengitystä, mutta isä kuoli. -Mies, joka oli evännyt häneltä siian itkee ja voihkii syyllisyydentunnossaan. Kaikki on nyt liian myöhäistä. - Miksi minä en antanut sitä kalaa, jota hän pyysi?!
Mikä sana Herralta sopisi tähän hyvin?