Vanempien antama paras perintö lapsilleen!

"Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen." (2. Tim. 1:7.)

Raittius, terve harkinta ja järki ovat Jumalan Hengen antamia lahjoja, jotka ohjaavat meitä valinnoissamme. Raamatussa kerrotaan kuninkaista, jotka tekivät sitä, mikä oli oikein Herran silmissä, ja kuninkaista, jotka tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä ja vihastuttivat näin Herran. Oikein tehneitä oli paljon vähemmän kuin niitä, jotka tekivät pahaa ja väärää Herran silmissä.

Hengen hedelmän viimeisenä ominaisuutena mainitaan itsehillintä. Tämä on kuitenkin yksi tärkeimmistä luonteenominaisuuksista, jota tarvitaan niiltä, jotka tekevät sitä, mikä on oikein Herran silmissä.

Vanhempien antama paras perintö lapsilleen on se, että he ovat opettaneet heille itsehillinnän merkityksen elämässä, Jumalan tuntemisen, uskon ja rukouksen ja lähimmäisten palvelemisen tärkeyden.

Kun Jumala katselee ihmisten elämää maapallolla, niin mitä hän näkee? Hän näkee paljon saatanan vallassa eläviä nautintojen orjia, jotka ovat antautuneet halujensa ja himojensa valtaan.

"Maailma on nautintojen orja. Väärät opit ja tarut ovat vallalla. Saatana lisää ansojaan sielujen tuhoksi. Kaikkien, jotka haluavat täydellistä pyhyyttä Jumalan pelossa, on opittava kohtuullisuuden ja itsehillinnän läksy. Halut ja himot on pidettävä korkeampien sielunvoimien alaisina. Tämä on välttämätöntä voidaksemme savuttaa sen henkisen voiman ja hengellisen näkemyksen, joka tekee meidät kykeneviksi ymmärtämään ja käytännössä toteuttamaan Jumalan sanan pyhiä totuuksia." (4AO 74.)

Huippu-urheilijoiden menestys vaatii paljon itsekuria ja harjoitusta. Jos hyvä fyysinen kunto vaatii tätä, niin kuinka paljon treeniä tarvitaankaan hengelliseen voimaan ja hyvinvointiin.

"Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavutatte sen. Jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen mutta me katoamattoman. En siis juokse umpimähkään enkä nyrkkeile kuin ilmaan huitoen, vaan suuntaan lyönnit omaan ruumiiseeni ja alistan sen tottelemaan, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hylätyksi." (1.Kor. 9:24-27.)