Syvyydestä korkeimpaan iloon!

"Syvyyksistä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Kuunnelkoot korvasi tarkoin rukousteni ääntä". (Ps. 130:1,2.)

Syvyydellä kuvataan maata autiona, pimeänä ja tyhjänä. Ihminen voi kokea oman elämänsä maailman tällaisena silloin, kun synti on saanut hänet pauloihinsa. Syvyyden enkeli, joka on paholainen, riistää ihmiseltä valon, kun synnin syyllisyys on vienyt sydämestä rauhan ja ilon. Kun näin tapahtuu, ihmisen sisäinen maailma pimenee, autioituu, ja tyhjenee. Rohkaisevaa on tietää, että Jumalan Henki liikkuu autiuden keskellä. Kun näin on, niin voimme olla varmoja, että huutomme kuullaan. Kun huutaja on tietoinen Jumalan armon olemassaolosta, hänellä on toivo päästä syvyydestä ylös.

Jumalan armo ja anteeksiantamus nostavat syviin vesiin joutuneet pelastettujen joukkoon. Herra on antanut meille sanansa, ettei toivomme iankaikkisesta elämästä katoaisi. Sana ei ole kuollut kirjain, vaan elävä ja voimallinen auttamaan meitä. Sana on Jeesus, jolle syvyys, leveys, pituus ja korkeus eivät ole ongelmia vaan mahdollisuuksia. Jumalan rakkaus on niin ihmeellinen asia, että se mahdollistaa kaiken. Jumalan rakkaus ympäröi sinut kaikkialta. Kun avaamme sydämemme oven, niin tuo rakkaus astuu ovesta sisään ja täyttää elämämme korkeimmalla mahdollisella ilolla!