"Tämän me kirjoitamme, että ilomme olisi täydellinen." (1. Joh. 1:4.) Vanhemmassa tekstissä sanotaan, että "ilomme tulisi täydelliseksi".
Herrassa koettu ilo on aina täydellistä, mutta sen määrä voi vaihdella elämän tilanteista riippuen. Korkein ja täydellisin ilo koetaan silloin, kun kaikki surun aiheet ovat takanapäin, eli taivaassa ja uudessa maassa.
Johannes käyttää kirjeessään me-muotoa. Hän puhuu kaikkien apostolien puolesta. Hän kirjoittaa elämän sanasta ja siinä vaeltamisesta, että ilomme olisi täydellinen. Ilon lisäksi Johannes puhuu valosta. Sana antaa valoa ja iloa. Elämän sana ja maailman valkeus ovat persoona, Jeesus Kristus, joka on jatkuva valon ja ilon lähde. Jos Jeesus ei asu meissä, niin emme voi kokea todellista iloa. Pimeydessä ei ole valoa eikä iloa.
Nyt, kun olemme menossa kohti pimeintä vuodenaikaa, sanan valo tulee entistäkin tärkeämmäksi.
Tässä on minulle haaste kirjoittaa nettiseurakunnalleni valoisista teemoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti