Yhdeksäs leiripäivä 17.7.2010 oli syntymäpäiväni

Yhdeksäs leiripäivä oli toinen sapatti, jonka leirillä vietimme.
17.7. päivän aamu oli jännittävän odottava ja juhlallinen. Päivä oli myös syntymäpäiväni ja Ossi Turusen nimipäivä. Päivän sankari oli kuitenkin Jeesus, joka luomisen yhteydessä antoi meille elämän ja myös sapatin levon. "Tulkaa minun tyköni" oli päivän teema. Jeesuksen luo tuleminen on jokapäiväinen etuoikeutemme, mutta erityisesti sapattisin Herra haluaa juhlia kanssamme. Sapatti on ilon ja yhteyden päivä. Lepo omista töistä ja ilo Herrassa kohdistavat ajatuksemme Luojaan. Yhteydestä Luojaamme saamme iloa ja väkevyyttä, jota on turha etsiä mistään muualta. Yhteyden vahvistaminen tarvitsee aikaa. Jumala tiesi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Tämä ajatus sisältää enemmän kuin aviopuolison rinnalla olemisen. Ihmisen ei ole hyvä olla ilman Jumalaa. Ihminen on hyvin onneton, jos hänellä ei ole jumalasuhdetta tai suhde on etäinen, vääristynyt tai jaettu. Jaettu suhde on repivä ja hajottava. Jumalasuhteen vahvistamiseksi Luoja antoi sapatin. Kun ihminen hoitaa jumalasuhdettaan, hän haluaa hoitaa myös muita suhteitaan. Elämme aikaa, jolloin suhteet ovat kovalla koetuksella. Kuulin eräästä amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa tuli esille, että vanhemmilla oli aikaa lapsilleen vain 45 sekuntia päivässä. Se on aivan liian vähän rakastavan suhteen luomiseen. Sapatti on tarkoitettu myös perheen päiväksi. Jos työviikko on kiireinen, niin sapattina meillä pitäisi olla aikaa olla yhdessä. Olemme saaneet Luojaltamme kaksi suurta lahjaa luomisen yhteydessä. Ne ovat avioliitto (perhe) ja sapatti. Molempien lahjojen yhdistävä lenkki on rakkaus. Rakkaus on perhe-elämän ja sapatin vieton sydämessä. Tuo rakkaus on tietysti Jeesus Kristus, joka on rakkaus.
Näihin kahteen lahjaan paholainen on erityisellä tavalla hyökännyt. Hänen tarkoituksenaan on ottaa ne pois ihmisiltä kokonaan. Paholainen on keksinyt omat vastineensa molemmille Eeden-kodista peräisin oleville lahjoille.

Nuorisojumalanpalvelukseen kerääntyi kuusikymmentä henkeä. Osallistujamäärä oli suurin leiriemme historiassa.
Raamatuntutkistelun tekstit olivat Roomalaiskirjeen ensimmäisestä ja - kolmannesta luvuista, otsikolla: "Kaikki ovat tehneet syntiä". Kuulijakunta jaettiin viiteen pienryhmään, jotta kaikki voisivat olla aktiivisesti mukana Raamatun tutkimisessa. Pienryhmät ovat hyvä tapa saada aremmatkin ihmiset mukaan tuomaan ajatuksensa esille.

"Jos ihminen ei tunnusta olevansa syntinen, hän ei tunne tarvitsevansa vanhurskauttamista (sitä, että Jumala julistaa olevan oikeassa suhteessa itsensä kanssa). Paavalin mukaan vanhurskauttamisen ensimmäinen askel onkin se, että ihminen myöntää olevansa avuton, toivoton syntinen. Rakentaessaan argumenttiaan Paavali kuvailee ensin pakanoiden hirvittävää turmelusta. He ovat vajonneet niin syvälle, koska ovat työntäneet Jumalan mielestään. Sitten Paavali osoittaa, että juutalaiset ovat aivan yhtä pahoja. Asian ydin on siinä, että kukaan ei pysty pelastamaan itseään hyvillä töillään.
Ellen G. White tekee asian täysin selväksi: "Älköön kukaan omaksuko rajoittunutta, ahdasta käsitystä, että ihminen voisi hyvillä teoillaan edes jossakin määrin lyhentää syntivelkaansa. Se on kohtalokas petos. Jos tahdotte ymmärtää sen, teidän on lakattava puolustamasta lempikäsityksiänne ja nöyrin sydämin tutkittava sovitusta.
"Tämä asia ymmärretään niin huonosti, että tuhannet ja taas tuhannet Jumalan omiksi tunnustautuvista ovat itse asiassa pahan lapsia, koska he turvautuvat omiin tekoihinsa. Jumala on aina vaatinut hyviä tekoja, laki vaatii niitä, ja apu löytyy yksin Jeesuksen vanhurskaudesta. Kristus pystyy pelastamaan meidät täydellisesti, koska hän elää iäti rukoillakseen puolestamme." (EGW 6BC 1071.)

Herran pyhä ehtoollinen ja kastejuhla samana päivänä on harvinainen kokemus. Jeesus antoi meille tämän juhlan suuressa rakkaudessaan ja armossaan. Herran pyhä ehtoollinen nautittiin salissa, jonne oli laitettu sadalla tuikulla valaistu risti. Ristin ympärillä viettämämme ehtoollinen puhutteli ja siunasi meitä kaikkia hyvin paljon.

Ennen ehtoollista pestiin jalat. Veljet palvelivat toisiaan saunarannassa ja sisaret palvelivat toisiaan kodalla. Jalkojen pesu perustuu Jeesuksen esimerkkiin ja hänen kehotukseensa toimia näin aina ajan loppuun saakka. Voit lukea tästä Raamatustasi Joh. 13-luvusta.

Juhlalounaan jälkeen vietimme Katjan kastejuhlaa. Katjan kastaminen Ajakkajärvessä oli ihana hetki. Katja oli niin kaunis ja onnellinen valkoisessa kastepuvussaan. Muistetaan Katjaa rukouksin, että hän saisi kasvaa uskossa taivaan tiellä kulkiessaan. Kastaessani Katjan tunsin saavani syntymäpäivälahjan Herralta. Senja ja Elmer tekivät myös päätöksen tulla kasteelle ensi kesänä, jos Herra suo. Tämän kesän leirillämme oli vain viisi nuorta, joita ei oltu vielä kastettu raamatullisella upotuskasteella. Tässäkin mielessä tämän kesän leiri oli poikkeuksellinen.

Sapatin iltapäivän vietimme iloiten Herrasta ja toisistamme. Ossi otti virallisen leirikuvan, jossa olimme kaikki yhdessä.
Päivällisen yhteydessä koin yllätyksen. Terho oli toiminut puuhamiehenä. Minut heitettiin kolme kertaa yläilmoihin eläköön-huutojen kera. En muista, että koskaan aikaisemmin olisin kokenut vastaavaa. Se oli aika hauska ja jännittävä kokemus. Kiitos kaikille tuosta mukavasta hetkestä ja tietysti niistä lauluista ja korteista, joita Ossin kanssa teiltä saimme!

Päivällisen jälkeen oli vielä palkintojen jako ja kotaillan vietto.
Palkintopöytä oli runsas ja monipuolinen. Kuusamon liikkeet ovat uskollisesti tukeneet työtämme lahjoittamalla hyviä ja arvokkaita palkintoja nuorten iloksi. Ohjaajamme toivat palkintoja mukanaan myös omilta paikkakunniltaan. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaikkia eri tahoja niin liikkeenharjoittajia kuin myös yksityisiä henkilöitä, seurakuntia (erityisesti Helsingin Kallion seurakuntaa, joka on tukenut nuorisotyötämme monien vuosien ajan sekä taloudellisesti että hyvillä ohjaajilla), PSL:tä, Suomalaista piirikuntaa, Kuusamon kaupunkia, Loma-Ajakan henkilökuntaa, Kuusamolaisia ohjelma-palvelu yrityksiä, Osmo Määttää, Pot-Novan väkeä, ohjaajia, Seikkailuleirin opettajia, Juhaa ja Ossia, avustajia, kaikkia leiriläisiä ja heidän läheisiään, jotka teitte tämän kesän leirin mahdolliseksi. Kiitos Katariinalle, joka ahkeroi ennen leiriä, leirillä ja leirin jälkeen voimiaan säästämättä. Jumala palkitkoon teille kaikille runsain siunauksin!
Kiitos Jumalalle ja kaikille esirukoilijoille! Ilman Jumalaa emme voi mitään tehdä! Esirukoukset ovat näkymätöntä palvelua ja tämän palvelutyön hedelmät nähdään vasta ikuisuudessa!

Viimeinen leiriyö meni valvoessa. Kokoilin tavaroita ja siivosin paikkoja. Pääsin nukkumaan vasta kahden jälkeen yöllä. Kahden viikon valvominen kysyy paljon voimia. Leirin jälkeen sitä ajattelee aina, että jokohan tämä oli viimeinen kerta, kun tällaisen urakan otan harteilleni. Nämä ajatukset pyörivät nytkin mielessäni.
Uupumuksen ja väsymyksen kestää kuitenkin ihmeellisesti, kun ajattelee niitä nuoria, joiden elämään on jollakin lailla voinut vuosien saatossa vaikuttaa rohkaisevasti. Elmerin tuleminen kodalle viimeisenä leiri-iltana jätti minulle jälleen haasteen ensi kesää ajatellen, kun hän tuli kertomaan halustaan tulla ensi kesänä kasteelle. Samoin Senjan toivomus saman asian suhteen. Saakoon Herra johdattaa kaikessa tahtonsa mukaan!