sunnuntai 15. elokuuta 2010

Istutuksia

Sanni ja Kaarina ehdottivat minulle, että siirtäisin Terijoen salavan mansikkamaan reunasta toiseen paikkaan, koska se suureksi kasvettuaan veisi kaiken voiman mansikkamaalta ja varjostaisi maata liiaksi.
Tänään sain inspiraation ryhtyä tähän hommaan.

Otin lapion käteeni ja pistelin lapiolla puun ympäri ja sitten vedimme Annen kanssa yhdessä puun juurineen maasta ja laitoimme sen kottikärryihin. Työnsimme kärryt koirankopin luo ja tein maahan ison kuopan ja ripottelin kuopan pohjalle kanankakkaa ja kaadoin vettä päälle. Sitten vain Terijoen salava monttuun ja multaa puun juurille ja vielä pari ämpärillistä vettä päälle. Siinä se nyt on, ihan hyvän näköisenä ja toivottavasti oikealla paikalla.

Tyhjään aukkoon istutin mustaherukkapensaan. Tiedätkö mistä sain tämän pensaan? - No, kerron sen sinulle!
Kun Terhon kanssa teimme marjapensaille kehikot, niin meiltä katkesi iso herukkapensaan oksa. Laitoin sen veteen ja nyt siihen oli kasvanut juuret. Se oli nyt sopivasti istutuskunnossa ja sillä oli sopiva paikka, toisten pensaiden rivistössä.

Luulin aluksi, että pun siirrossa olisi kova työ, mutta kaikki oli valmista muutamassa minutissa.
Totesin jälleen, että päätöksen ja liikkeellelähdön jälkeen työ sujuu yleensä mukavasti.

4 kommenttia:

Sanni kirjoitti...

Hei!
Hyvän paikan keksit Terijoen salavalle,SIITÄ SAA
RANE SUOJAA KESÄHELTEELLÄ,KUN SE KASVAA TUUHEAKSI
PUUKSI.
Hyviä ja nautittavia hetkiä sinne satonne ja kukkien tuomaan iloon.
Terveisin.Sanni.

Paavo Hautala kirjoitti...

Hei Sanni!
Kiitos mukavasta viestistäsi. Se on nyt sitten Ranen puu.
Gladiolukset ovat nyt avautuneet sen verran, että näemme kukkien värit. Ne ovat kauniin punaisia.
Iltalenkillä kävin hakemassa huomisaamuksi mustikoita. Poimin mustikat sieltä samalta alueelta missä kävimme lenkillä, kun olitte Kuusamossa.

Aila kirjoitti...

Enpä olisi uskonut, että se mustaherukan oksa tekee niin sukkelasti juuret! Tuli taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Paavo Hautala kirjoitti...

Samaa minäkin ihmettelin. Vesi, lämpö ja aurinko tekivät tehtävänsä nopeassa tahdissa.
Siinä oksassa oli katkeamishetkellä vihreitä, raakoja marjoja, mutta nekin olivat kypsyneet mustiksi.
Tämän kesän kasvu on ollut erikoisen tehokasta.

Kävin tänään mustikassa. Rane oli mukana metsässä ja nautti vapaana kulkemisesta. Seurasi minua tarkasti eikä lähtenyt omille teilleen. Aurinko paistoi ja vaaran rinteiltä oli hienot näkymät kauaksi, missä taivas ja maa kohtasivat toisensa. Kaksi sinistä järveä kaunisti maiseman todella kauniiksi. Sain kuvailla maisemia Tampereen ihmisvilinässä kulkevalle ystävälle, joka soitti minulle, kun olin mustikassa ja istuin sillä hetkellä kannon nokassa. Puhelu oli hänelle tervetullut "äänipostikortti".
Samalla alueella marjastivat kaksi rouvaa, joista toisen tunsin. Vuokon lapset kävivät Kuukkeli-kerhossa, kun he olivat varhaisnuoria. Nyt he ovat jo kaikki aikuisia.
Törmäsin näihin marjastajiin hauskalla tavalla. Kun olin palaamassa autolleni, niin polun varrella huomasin pensaiden takaa ilmassa olevat jalat ja kuulin puheen sorinaa. Toinen marjastajista oli selällään maassa ja voimisteli jalkojaan. He näyttivät ottavan marjastamisen rennosti ja nauttivat luonnosta täysin siemauksin.
Päästyäni metsätieltä valtatielle, niin samalle metsätielle josta tulin kääntyi auto, jossa oli neljä thaimaalaista marjastajaa. He olivat pukeutuneet, niin kuin me syksyllä tai talvella, koska tänään oli, auringosta huolimatta, melko vilpoinen sää.