Palaan ajassa taaksepäin. Muistelen toista leiripäivää Loma-Ajakassa.
10.7.2010 oli sapatti. Leiritilalla oli kauniin kesäistä. Hyttyset eivät kiusanneet liiaksi. Olimme saaneet leirin avattua hyvissä merkeissä ja nuoret olivat löytäneet itselleen sopivat kaverit. Kenelläkään ei ollut ikävä kotiin, ainakaan tässä vaiheessa.
Valmistauduimme nuorisojumalanpalvelukseen ja odotimme joitakin vieraita Kuusamosta, viettämään sapattia kanssamme.
Olimme aloittaneet uudet raamatuntutkistelut.
Tämän neljänneksen aikana tutkimme lunastusta Roomalaiskirjeessä.
Tämän päivän aihe oli: "Juutalaiset ja kreikkalaiset". Jaoimme väen viiteen eri ryhmään, joilla kaikilla oli oma vanhempi henkilö ohjaajana. Ryhmätyö mahdollisti tiiviimmän ja aktiivisemman osallistumisen raamatuntutkisteluun ja katkaisi tilaisuuden sopivasti, ettei kukaan väsynyt tai pitkästynyt. Jokainen ryhmä toi palautteena heille annetun aiheen tärkeimmät opetukset. Totesimme, että juutalaisuus, pakanuus ja kristinusko vetivät ihmisiä eri suuntiin ja monista käsityksistä, tavoista ja uskomuksista väännettiin kättä, niin kuin nykyäänkin. Uskon kiistat ovat myös tätä päivää. Käydään opillisia keskusteluja ja jokainen tuo omat mielipiteensä esille siitä, mitä meidän tulisi uskoa ja miten meidän tulisi elää ja toimia. Mitkä lait ja säädökset ovat voimassa edelleenkin ja mitkä ovat tehtävänsä tehneet? Mitkä ovat ihmiskäskyjä ja mitkä Jumalan pysyviä säädöksiä? Juutalaisuus ja lakihenkisyys ovat aiheita, joista teologit ja myös ns. maallikot väittelevät edelleenkin. Paavalin kirjoittama Roomalaiskirje on hyvin tärkeä kirja. Siinä tuodaan esille kristinuskon tärkeät pelastustotuudet. Kristuksen työ, lain, armon, uskon ja evankeliumin salaisuudet ovat todellisuutta, jotka ovat annetut meille kaikille, jotta pelastuisimme Isän kotiin.
Saarnatilaisuudessa Juha Mikkonen puhui Jumalan varjeluksesta ja johdatuksesta. Hän kertoi kuinka hän oli vähällä hukkua mereen, ollessaan lähetystyössä Afrikassa. Uintiretki oli päättyä kohtalokkaasti. Vain ihmeellinen Jumalan ihme pelasti hänet hukkumasta. Meri on kaunis katsella, mutta se kätkee yllättäviä vaaroja, varsinkin kokemattomalle kulkijalle. Jumala kuuli Juhan avunpyynnön ja pelasti hänet. Samoin hän kuulee kaikkien meidän avunhuutomme ja pelastaa meidät hukkumasta.
Iltapäivällä oli kauan odotettu luolaseikkailu. Menimme ajassa taaksepäin 1400-luvulle. Lähdimme seuraamaan valdolaisten jalanjälkiä. Löysimme "valdolaisperheen (Pierre Valdeksen)" piilopaikan "Pragelaksen" laaksosta. "He kertoivat meille niistä julmista vainoista, joiden kohteiksi he olivat joutuneet uskonsa tähden, paavikunnan vainotessa ja tappaessa kerettiläisiä". Luolassa oli viileää, hiljaista ja tunnelmallista kynttilöiden valossa. Luola oli sisustettu pehmeillä kankailla, joten saatoimme istua luolassa ja kuunnella valdolaiskertomuksia kaikessa rauhassa. Hetki oli koskettava. Vuoren laelle oli pystytetty risti uskonvainoissa kuolleiden valdolasten muistoksi. Leiriläisten tehtävänä oli viedä kivi ristin juurelle ja muodostettava niistä pieni monumentti ja rukoilla kaikkien tänä päivänä uskonsa tähden vainottujen puolesta. Luolaseikkailu oli onnistunut ja opettavainen tapahtuma.
Kaikki luolalle viety rekvisiitta tuli mukavasti pois, koska jokainen leiriläinen toi jotakin kainalossaan.
Illalla katsoimme kotimaisen elokuvan: "Postia pappi Jaakobille". Tämä oli erittäin puhutteleva ja opettavainen elokuva, jota voin lämpimästi suositella katsottavaksi. Elokuvaa ei voi kuivin silmin katsoa, jos eläytyy sen sanomaan.
Ennen kuin menimme nukkumaan, niin aarre oli vielä etsittävä piilopaikastaan. Sen löysi muistaakseni Henri.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti