maanantai 21. joulukuuta 2009

Matkakertomus 17.-19.12.2009

Lähdin matkalle Tornioon, torstaina 17.12. klo 11.30. Kirjoitin navigaattoriin Tornion Adventtikirkon osoitteen Saarenpäänkatu 18. Navigaattori valitsi lyhyemmän reitin: Kuusamo-Posio-Ranua-Simo-Kemi-Tornio. Sää oli kirkas ja mukavan rapsakka. Posiolla käännyin Ranuan tielle. Taivaanranta oli nyt kauniin punainen. Lumiset maisemat näyttivät valkoisilta ja puhtailta. Liikenne oli hiljainen. Ranuan tiellä kaksi poroa tallusteli tien vasenta laitaa. Näky oli jouluinen. Soitin matkalta muutamia puheluja ja toivottelin Hyvää Joulua. Sitten säikähdin oikein kunnolla. Kaksi suurta hirveä loikki pitkillä koivillaan tien oikealta puolelta tien yli. Ehdin juuri ja juuri pysäyttämään autoni, etten ajanut hirvien päälle. Vaikka tilanne oli kouristava, se oli sittenkin mahtava kokemus. Vähän myöhemmin tien vasemman puolen luiskassa seisoi yksi hirvi, joka söi puun oksia. Muistin sanonnan, että hirvet ovat liikkeellä auringonlaskun aikaan ja hiljensin vauhtiani tuntuvasti. Kiitin Herraa varjeluksesta!

Ranuan eläintarhassa pidin ruokapaussin ja tein muutamia jouluostoksia. Eläinpuiston pihapiiri kylpi valossa. Valopilarit olivat erikoinen näky. Kaupat olivat täynnä lapinaiheisia tavaroita. Suklaakaupan hyllyt ja käytävät olivat täynnä herkkuja. En ole koskaan nähnyt niin suuria konvehtirasioita kuin nyt näin.

Saapuessani Kemiin, mieleeni muistui ensimmäinen työkenttäni, Tornio-Kemi -alue. Siitä on jo kaksikymmentä vuotta, kun muutin Torniosta Kuusamoon. Suvi-Maaria syntyi Kemin sairaalassa 21 vuotta sitten ja nyt hänelläkin on jo tytär, joka leikkii tuossa lattialla ja jokeltelee mukavasti. Aika menee nopeasti ja tilanteet vaihtuvat.

Torniossa olin yötä matkustajakodissa, koska kirkollamme oli ADAn väkeä. Valtakunnallinen ADA oli järjestänyt avustustapahtuman Kemissä ja Torniossa.
Kun kannoin tavaroitani huoneeseeni (12), huomasin muovipussin autoni lattialla. Siinä oli n. 200 joulukorttia. Olin kuvitellut myyväni jo kaikki kortit ja päässeeni niistä eroon, mutta ei, niitä oli käsissäni vielä hurjan paljon. Heitin tavarani huoneeseeni ja lähdin myymään kortteja. Samoilla ovilla olen ennenkin kiertänyt. Matkustajakodin naapuri osti heti 20 kpl kortteja. Kävellessäni kirkollemme, esittelin kortteja vielä yhdessä rivitalossa, mutta kaikki olivat jo korttinsa lähettäneet, joten kukaan ei tarvinnut niitä enää. ADAn väki osti niitä 50 kpl. Myöhemmin muistotilaisuudessa, kun kuiskailin kahdelle seurakuntamme jäsenelle miten minulle oli käynyt korttien kanssa, eräs ystävällinen rouva kuuli, että minulla on joulukortteja. Hän halusi välittömästi ostaa minulta 40 kpl kortteja. Nyt niitä on enää 57 kpl.

Veera Kärpän siunaus- ja muistotilaisuudesta kirjoitan myöhemmin. Nyt on riennettävä muihin tehtäviin.

Ei kommentteja: