tiistai 22. joulukuuta 2009

Kummitätini, Lempi Koivisto, nukkui pois 17.9.2009

Sain tänään puhelun Soinista. Minulle kerrottiin, että äitini paras koulu- ja nuoruuden kaveri, Lempi Koivisto, on nukkunut kuolon uneen viime syksynä 17.9.2009. Lempi Koivisto nukkui pois 86-vuoden ikäisenä, uskossa Vapahtajaan. Lempi oli kummitätini. Kalle Koivisto on 80-vuotias ja hän asuu poikansa perheen kanssa samassa talossa, talon yläkerrassa, jossa olen useamman kerran vieraillut sen jälkeen, kun löysin kummini etsiessäni sukujuuriani vuosia sitten.

Kesällä 2008 näin Lempin viimeisen kerran, kun vierailin hänen ja Kallen luona Annen ja Suvin kanssa. Samana kesänä kävimme Pomarkussa äitiäni katsomassa. Äitini oli vielä silloin elossa. Muistini mukaan kerroimme nuoruuden ystävien terveiset puolin ja toisin.

Lempi oli sydämellinen ihminen. Hän oli aina tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta. Monet vuodet hän muisti joulupaketilla. Paketit olivat aina hyvin mieluisia. Ne olivat rakkaudella ja hyvin huolella tehdyt. Oli jouluaaton kohokohta, kun avasimme Lempiltä ja Kallelta saapuneen jännittävän paketin. Kaikki perheemme jäsenet oli huomioitu. Tänäkin jouluna otimme esille Lempiltä ja Kallelta tulleet joulukoristeet, valot, enkelit ja kynttilänjalat. Paketin avaamisen jälkeen meillä oli tapana soittaa kummeilleni ja laulaa heille joululaulu ja kiittää muistamisesta. Vieraillessamme Lempin ja Kallen luona katselimme ja ihailimme Lempin ja Kallen lasten ja heidän perheenjäsenistä otettuja valokuvia, jotka oli laitettu kauniisti riviin kirjahyllyyn. Oli siellä meidänkin kuva. Muistimme heitä kaikkia aina rukouksin.

Herra siunatkoon Kallea ja hänen läheisiään nyt, kun vietätte ensimmäistä joulua ilman Lempiä! Hyvää Joulua ja Onnellista, Herran siunaamaa Uutta Vuotta 2010 syntymäpitäjääni, Soiniin!

"Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti." (Ps. 73:25,26.)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vihdoin ennätin käydä sivuillasi,oli hyvin koskettavaa lukea kirjoittamaasi tekstiä Lempistä,tuli itsellenikin mieleen ne joulut kun Lempin kanssa laitettiin paketteja Lempin ja Kallen lapsille ja teille sinne kuusamoon kuitenkin pikkuhiljaa Lempin voimat väheni ja joulupakettien teko jäi vähemmälle,mutta joulun alla muistivat teitä siellä pojoisessa.Kalle suree Lempiä kovasti ja päivisin Kalle ei oikei jaksa touhuta mitään,kun tulemme töistä tai lapset tulee se on Kallelle mieleistä. Hyvää jatkoa ja terveisiä kaikille. Reija ja Jarmo Koivisto

Paavo Hautala kirjoitti...

Hei Reija ja Jarmo perheineen ja Kalle!
Kiitos terveisistä! Lempillä ja Kallella oli hyvin läheiset välit. Ei ihme, että Kalle suree Lempiä kovasti.
Kallelle rohkaisuksi Ilm. 1:17,18. Jeesus sanoo:
"Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."
Jeesus on voittanut kuoleman. Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet. Jeesus herättää haudan lepoon lasketut omansa, kun hän saapuu takaisin. Ylösnousemuksen aamuna Kalle saa nähdä rakkaan vaimonsa. Se on riemullinen jälleennäkeminen.
Rukoilen, Kalle, sinulle Jumalalta voimia kestää surua ja kaipausta! Ole rohkealla mielellä! Herra pitää sinusta huolen. Hän nostaa, auttaa ja kantaa eteenpäin! Jumalan sanan lupaukset ovat tukenasi ja lohduttavat sinua. Sinulla on usko Jeesukseen, niin kuin oli Lempilläkin. Eletään päivä kerrallaan ja turvaudutaan Herraan ja hänen sanaansa!
Lämpimin terveisin kummipoikasi Paavo perh.