"Nimeni on Edwin ja asun Quitossa, Ecuadorissa. Kerran luulin, että minulla oli kaikki - oma liikeyritys, ihana vaimo, kolme kaunista ja menestyvää lasta. Sitten menetin tuon kaiken.
"Menetät näkösi"
Eräänä päivänä huomasin, että en nähnyt kaikkea tarkasti. Ajattelin tarvitsevani uudet silmälasit, mutta lääkäri sanoikin, että olin tulossa sokeaksi. Järkyttyneenä menin lääkäriltä toiselle, mutta kaikki sanoivat samaa: menettäisin näköni.
Masennuin. Tiuskin vaimolleni enkä piitannut lapsistani tai sitten huusin heille. Olin niin vihainen, etten kyennyt hallitsemaan tunteitani. Tiesin loukkaavani perhettäni, ja se sai oloni tuntumaan vielä pahemmalta.
Olin aina huolehtinut perheestäni; olin vahva ja itseriittoinen. Näköni heiketessä minusta tuli kuitenkin epätoivoinen.
Eräänä päivänä riideltyäni vaimoni kanssa käskin hänen lähteä. Hän kieltäytyi, mutta muutaman päivän kuluttua tyttäreni tuli kyynelsilmin kertomaan, että he muuttaisivat pois. Itkimme kaikki. Tiesin, että se oli minun syytäni. Annoin heidän kuitenkin mennä, koska halusin antaa heidän elää, rauhassa.
Toivon säde
Sitten he olivat poissa. Avasin radion ja etsin epätoivoisena jotakin, joka veisi ajatukseni pois ongelmistani. Kuulin ystävällisen äänen ja jäin kuuntelemaan. "Jumala rakastaa sinua; Jeesus haluaa olla Vapahtajasi. Tule sellaisena kuin olet. Jeesus ottaa sinut vastaan."
Sanat koskettivat minua ja kyyneleet tulvahtivat silmiini. En ollut uskonnollinen. Olin aina ajatellut pystyväni itse huolehtimaan kaikesta. Tuon kolkon illan yksinäisyydessä tarrauduin kuitenkin puhujan sanojen tarjoamaan, toivoon.
Ohjelman lopussa kuulijoille annettiin puhelinnumero, josta sai pyytää raamatuntutkisteluja. Soitin numeroon ja kerroin tarinani toiselle pastorille. Hän lupasi lähettää jonkun luokseni. Kaksi miestä tuli. Heidän puhuessaan tunsin toivon valonsäteen tunkeutuvan pimeään maailmaani. Kun he rukoilivat, Jumalan rauha täytti sydämeni.
Uusi toivo Kristuksessa
Tutkimme yhdessä Raamattua ja löysin rakastavan Jumalan. Tajusin, että hän oli rakastanut minua aina, en vain ollut nähnyt sitä. Opin rukoilemaan ja luovutin ongelmani Jumalalle.
Näköni huononi yhä, enkä kyennyt enää edes lukemaan. Adventistien radioasema - Radio Nuevo Tiempo "uusi elämä" oli, seuranani. Tiesin, ettei minulla ollut toivoa saada perhettäni takaisin, ellei Jumala muuttaisi elämääni.
Adventistiystäväni vievät minua kirkkoon, kuuntelen adventistiradiota ja CD-levylle luettua Raamattua. Jumalan sana kirkastaa yhä, pimeimmänkin päivän. Jokin aika sitten minut kastettiin.
Rukousvastaus
En tiennyt, missä perheeni asui. Rukoilin ja pyysin myös esirukouksia heidän puolestaan. Halusin kertoa heille, mitä Jumala oli tehnyt, elämässäni.
Sitten eräänä päivänä vaimoni soitti. Melkein itkin ilosta. Kerroin, että minusta oli tullut kristitty ja elämäni oli muuttunut. Hän oli iloinen puolestani.
Nyt perheeni käy usein luonani ja toivon, että pian voimme olla taas oikea perhe.
Vaikka olen kohta sokea, Jumala on näyttänyt minulle ihmeellisen valonsa. Haluan kertoa siitä rakkaalle perheelleni ja niille, jotka kuulevat tarinani.
Kiitän Jumalaa joka päivä radio Nuevo Tiemposta ja sen välittämästä toivon sanomasta.
Osa tämän vuosineljänneksen viimeisestä uhrilahjasta käytetään Radio Nuevo Tiempon työn vahvistamiseen, jotta se voisi viedä toivon sanomaa Jeesuksesta yhä useammille ecuadorilaisille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti