Katja Pystysen kirjoitus Nykyaika-lehdessä

20.7.2009 lupasin kirjoittaa Katja Pystysen kirjoituksen Nykyaikalehdestä blogiini. Katja Pystynen asuu Heinolassa. Olemme itsekin asuneet siellä kahdeksan vuotta. Heinola on meille läheinen. Aloitimme Annen kanssa yhteisen taipaleemme Heinolassa. Terho syntyi Heinolassa 20.4.1978. Katja on ollut jo useampana kesänä erittäin hyvänä ja reippaana ohjaajana. Katjan kirjoitus julkaistiin NA-lehdessä nro 35, joka ilmestyi 27.8.2009. Kirjoituksen lisäksi lehdessä oli neljä kuvaa: ryhmäkuva, luokkatilanne, koskenlasku ja kastekuva. Kirjoitusta on puolitoista sivua ja siitä on tullut runsaasti myönteistä palautetta.
Olen kirjoittanut leiristä yksityiskohtaisen päiväkirjani heti leirin jälkeen. Tämä kirjoitus on yhteenveto koko leiristä "toisin silmin katsottuna." Tämä on kertausta niille, jotka ovat blogini säännöllisiä lukijoita.

AJANKOHTAISTA
Eräripari ja nuorten seikkailuleiri 10.-19.7. Kuusamossa
Tänäkin vuonna Koillismaan pääkaupunki, Kuusamo, oli houkutellut 27 leiriläistä eri puolelta Suomea seikkailuun, viettämään aikaa Jumalan kanssa luonnon helmassa. Ohjaajia oli seitsemän. Leirin johtajana toimi Paavo Hautala. Leirin voisi kiteyttää sanoihin: yhdessäoloa, hengellistä ohjelmaa, leikkejä, vauhtia, luonnon kauneutta ja seikkailua. Leirin alussa pyysimme taivaan Isää mukaan leirille ja retkillemme. Leiri pidettiin Loma-Ajakassa, Ajakkajärven rannalla.
Päivän rytmi oli seuraava: aamulla lipunnosto ja aamuhartaus, aamiainen ja raamattutunnit. Paavo Hautala piti eräriparilaisille raamattutunnit ja Ossi Turunen, Marja-Terttu Junnikkala sekä Terho Hautala puolestaan hoitivat yhdessä seikkailuleiriläisten opetuksen. Lounaan jälkeen oli vuorossa jokin retki tai aktiviteetti. Päivällisen söimme joko leiripaikalla tai retkellä riippuen päivästä. Illalla saunottiin, uitiin ja syötiin iltapala. Päivä päättyi yhteiseen, iltahetkeen.
Jokainen päivä oli täynnä vauhtia. Sunnuntaina oli ensimmäinen "kuntotesti" edessä, kun raamattutuntien jälkeen lähdimme kiertämään Pientä karhunkierrosta. Ajoimme yhteensä 14 km maastopyörillä ja kävelimme maastossa reilut 11 km. Riippusillat, kosket ja jylhät maisemat hoitivat sisäisesti ja saivat ihmettelemään Jumalan luomistyön kauneutta. Reissu meni hienosti, vaikka jotkut leiriläiset polkivatkin ylimääräistä matkan varrella, käännyttyään hieman pois reitiltä.
Maanantaina oli suunnistuksen vuoro. Jälleen käytössä olivat maastopyörät ja kartat. Rasteilta löytyi erilaisia luontoon ja Raamattuun liittyviä kysymyksiä, ja matkan päämäärä oli Halosen uuniluola. Kun saavuin luolalle, Halonen (Paavo) siellä jo odottelikin veikeän näköisenä. Hänestä näki, että luolassa on tullut asuttua muutama vuosi. Luolassa paloivat kynttilät ja tunnelma oli tiivistä. Siellä vietettiin pieni hetki, ja sitten palasimme omia aikojamme leiripaikalle. Tiistaina oli odotettu koskenlasku edessä. Matkalla saimme käydä Kiutakönkäällä ihailemassa koskea ja punaisia kallioita. Sitten ajoimme linja-autolla Käylään, josta seitsemän kosken seikkailu alkoi. Pärskettä riitti eikä naurua voinut pidätellä. Kaikki pysyivät suurin piirtein kyydissä. Yksi ohjaaja kävi kokeilemassa veneen lattialla istumista. Retki oli mukava, ja kaikki sujui todella hienosti, tälläkin reissulla.
Keskiviikkona haettiin Kuusamosta mönkijät, joilla ajettiin läheisellä pellolla. Vauhtia ei puuttunut ja varjelusta oli mukana tässäkin päivässä. Nuoret ja vauhti ovat sellainen yhtälö, että aina on tiedossa ohjaajille hieman tiheämpiä sydämen lyöntejä ja jännitystä. Kiitos taivaan Isälle, hurjista ajoista selvittiin parilla säikähdyksellä ja lisälyönneillä. Päivät leirillä menivät nopeasti, samoin yötkin. Tuntui, että kun nukkumaan pääsi, olikin jo aamu ja taas meno päällä. Kun oli kivaa tiedossa, pieni väsymys ei kuitenkaan tahtia, haitannut.
Torstai oli fyysisesti kovin päivä, koska meloimme Oulankajoessa 22 km. Kanootit rahdattiin vesille ja sitten ei kun menoksi. Kukaan ei säästynyt kastumiselta. Ainakin neljä venekuntaa kaatui tai joku pulahti veteen, mutta eipä siinä hätää kenelläkään ollut. Kerättiin vaan kimpsut vedestä, tyhjennettiin kanootit ja matka jatkui. Leirin johtajakin oli yksi vedessä kävijöistä kalastaessaan kanootista parin leiriläisen kanssa. Hauki näytti kuka on kuka ja sai kaadettua kanootin näyttäen vähän omaa valtakuntaansa. Ilmat suosivat aamupäivän ajan, mutta sää muuttui loppua kohti. Ne, jotka eivät vielä olleet uineet, saivat vesiryöpyn niskaansa, kun ukkoskuuro tuli päällemme. Satoi kaatamalla melkein kaksi tuntia. Laavulla jouduttiin odottelemaan tovi ennen kuin päästiin pusertamaan loput kilometrit. Hienosti leiriläiset kuitenkin jaksoivat meloa, ja hinaus toimi tarvittaessa. Pääsimme lopulta leiripaikkaan. Siellä meitä odotti ihana savusauna, ja paljukin oli, lämmitetty.
Perjantai oli huomattavasti rauhallisempi päivä, ihan hyvä niin. Ainakin minä tunsin jäsenissäni, että oli jotain tullut edellisenä päivänä tehdyksi. Päivä menikin valmistautuen juhlasapattiin.
Koitti leirin kohokohta: juhlasapatti ja kastejuhla. Jumalanpalvelus ja ehtoollinen vietettiin aamulla ja iltapäivällä oli kastejuhla. Taivaan Isälle kiitos kuudesta nuoresta miehestä, jotka tekivät valinnan seurata Jeesusta. Saimme yhdessä iloita näistä nuorista ja muistella mennyttä viikkoa katselemalla valokuvia.
Aika meni nopeasti, ja meillä oli hyvä, tiivis porukka, jonka kanssa oli mukava olla ja mennä. Isäntäväestäkin ja talon lukuisista eläimistä tuli osa suurta perhettämme. - Katja Pystynen