"Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut." (Matt. 6:6.)
Rukoileminen on enemmän tahdon kuin tunteen asia. Rukousta on monenlaista, niin kuin luonnollisessa maailmassa on monenlaista viestintää. Kammioon menemisellä kuvataan hiljaisuuteen menemistä. Häiritseviä ääniä on ympärillämme ja sisällämme niin paljon, että niiden vaientaminen vaatii tietoisia toimenpiteitä. Ennen rukousta pitää sulkea ovet ja avata ovi. Ovet, jotka meidän pitää sulkea, koskee mieltämme, josta nousee häiritseviä ajatuksia. Tunteiden kurissapitäminen kuuluu ovien sulkemiseen. Keskittyminen vaatii itsekuria ja itsehillintää. Ovi, joka meidän tulee avata on sydämen ovi, jonne Jeesus voi vapaasti tulla keskustelemaan ja aterioimaan kanssamme.
Salaisessa rukouspaikassa kohtaamme salassa olevan Isämme. Siellä voimme kertoa kaikki salaisuutemme hänelle, joka näkee ja kuulee kaiken ja palkitsee rukousvastauksella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti