"Heitä jo taakkasi pois!"

"Heitä taakkasi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ainaisesti horjua."  (Ps. 55:23.)

Pitkäaikainen huoli voi muodostua painavaksi, jopa yli voimien käyväksi, taakaksi, jota on raskas kantaa, varsinkin silloin, jos ihminen tuntee olevansa yksin painolastinsa kanssa. Elämä voi mennä niin vaikeaksi, että elämän tarkoitus ja sen mielekkyys katoavat kokonaan. Jumala ei kuitenkaan ole koskaan paha eikä muutu pahaksi. Hän on aina hyvä ja rakastava Isä, joka rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella. Maailmassa oleva paha ei ole Jumalan syytä.

On hyvä tietää, että meille sallitut koetuksen hetket ovat meidän parhaaksemme. Niiden kautta Herra kasvattaa meitä tulevia päiviä varten ja vahvistaa uskoamme vielä suurempiin koetuksiin, jotka tulevat maan piiriä koettelemaan. Jumalan toimintaa emme useinkaan ymmärrä. Vasta ikuisuudessa meille selviää moni arvoitus. Pahan koskettaessa meitä, meillä on suuri vaara katkeroitua, tulla vihaisiksi ja syyttäviksi ihmisiä ja Jumalaa kohtaan. Näistä tilanteista ei päästä vapaaksi ilman anteeksiantoa ja Jumalan rakkautta.

"Heitä taakkasi Herran huomaan" ... Tässä on rohkaiseva sana kaikille uupuneille ja särkyneille kulkijoille. Herran huomaan heitetyt ja jätetyt taakat keventävät askeleet ja suoristavat selät, koska tiedämme, että kaikki on hänen kädessään. Vapautuminen lähtee sisältä käsin, kun Herra antaa uskon ja luottamuksen siihen, että olemme hänen huolenpitonsa kohteina joka hetki. Hyvä Jumala ei anna meidän ainaisesti horjua uskon ja epäuskon tuulissa, kun tartumme uskossa hänen lupauksiinsa ja luovutamme hänelle kaiken, itsemme ja kaiken mikä painaa mieltämme.

"Heitä jo taakkasi pois! Heitä jo taakkasi pois, On Jeesus jo kantanut syntisi, Heitä jo taakkasi pois!" (W.A. Crane.)

Nämä laulun sanat saivat minut uskomaan evankeliumin ilosanoman omalle kohdalleni ja vapautumaan syntitaakasta. "Oi, kiitos, Jeesus, että etsit mun. Nyt iloita saan aina lapsenasi. Kaikk' vastukset ja elon murehet, Saan tuoda sulle, jättää helmahasi." (Saimi Moberg.)