Pastori Simo Vehkavuoren haastattelu

1. Olit Kuusamossa ensimmäisen kerran kokousmatkalla 9.-12.10.2014. Kokoukset on nyt pidetty. Minkälainen kokemus Kuusamon vierailu oli?

Simo: Tulin tänne suurin odotuksin. Enkä ole pettynyt. Tulin Lohjalta Helsingin kautta junalla Ouluun ja Oulusta linja-autolla Kuusamoon. Jo matkalla Oulusta Kuusamoon sain todistaa uskosta kahdelle neitoselle sekä kahdelle kuljettajalle. Sain kertoa elämäni kokemuksia, joista he olivat kiinnostuneita. Oli todella innostavaa puhua täällä ja kaikissa tilaisuuksissa oli kuulijoita.

2. Mikä aihe sinua itseäsi kiinnosti eniten?

Simo: Kaikki aiheet olivat tärkeitä ja kiinnostavia, mutta erityisesti avajaisillan puhe: "Tähtitaivaan sanoma" ja sapatin saarna kristillisestä kasvusta olivat mielestäni puhuttelevia ja ajankohtaisia.

3. Mainitsit, että vierailit ensimmäistä kertaa Kuusamossa. Miltä Kuusamo näytti?

Simo: Olin yllättynyt, että Kuusamon keskusta oli niinkin suuri ja kaupat olivat jopa suurempia kuin etelässä. Kävin myös Käylässä kaksi kertaa. Sain tilaisuuden todistaa Käylän Rajaseutukirkossa ja puhua Käylän koululla. Retki Käylän luontoon oli mielenkiintoinen ja se jäi mieleen. Lapin luonto lumosi minut.

4. Tapasitko Kuusamossa ketään tuttuja?

Simo: Kyllä tapasin. Päätöstilaisuudessa oli kuulijana eräs terveydenhoitaja, joka oli edesmenneen vaimoni, Ritvan, opiskelukaveri, sairaanhoitajakoulussa, Oulussa. Minäkin sain tutustua häneen silloin nuorena, kun suoritin siviilipalvelusta Oulun lääninsairaalassa. Lisäksi olin yllättynyt, kun sain puhelun eräältä toiselta terveydenhoitajalta, joka oli samalla kurssilla.

5. Saitko uusia tuttavuuksia?

Simo: Kyllä sain. Erityisesti mieleeni jäi Seppo Ervasti, jonka tapasin Käylän kirkossa. Tämä oli mieleenpainuva tuttavuus. Sain kuulla häneltä mm. katsauksen Kuusamon historiasta.

6. Kuinka kauan olet ollut Adventtikirkon palveluksessa?

Simo: 30 vuotta, mutta pastorina olen ollut 41 vuotta.

7. Minkälaisia työtehtäviä sinulla on ollut kirkon palveluksessa?

Simo: Aloitin alussa kirjallisuustyön sihteerinä ja siinä ohessa hoidin pohjolan seurakuntia. Minut vihittiin Oulussa pohjolan seurakuntien vanhimmaksi. Seurakunnat olivat: Kempele, Oulu, Kemi, Tornio, Rovaniemi ja Kemijärvi. Lapissa suoritin ensimmäisen kasteen ja ensimmäisen hautauksen. Minut vihittiin Adventtikirkon pastoriksi Helsingissä kesäkuussa vuonna 1973. Olen työskennellyt pastorina ja evankelisessa työssä noin kymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomea.

8. Millä tavalla sinä olet tullut uskoon?

Simo: Uskon ratkaisuni tein Ruotsissa Taalainmaalla setäni Aulis ja Kyllikki Ståhlbergin kodissa, syyskuussa vuonna 1953. Olin silloin maatalousharjoittelijana Ruotsissa. Adventtiseurakuntaan liityin 8.8.1954 Jyväskylässä pastori Sulo Halmisen kastamana.

9. Liittyikö sinun uskoon tuloosi jotakin erikoista?

Simo: Toukokuussa 1954 olin menossa suorittamaan tavanomaista iltalypsyä. Tuona iltana tuli tilallemme tarkastuskarjakko, jonka kanssa olimme tuttuja jo entuudestaan. Hän kysyi yllättäen minulta sanoen: "Pikkulinnut ovat visertäneet, että onko sinusta tullut uskovainen siellä Ruotsissa, Taalainmaalla? Eikö olisi parempi, että menisit tämän kylän nuorten kanssa elokuviin ja tansseihin?" Hän ei millään pahalla mielellä sanonut sitä, vaan monilla on sellainen käsitys, että kun tullaan uskoon, niin elämä käy synkäksi. Juuri kun se on päinvastoin: "Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne". Kun olin juuri kiinnittämässä lypsykonetta navetan suurimpaan lehmään, niin vastasin hänelle, että kuule hyvä rakas ystävä, minä voin tänä iltana todistaa sinulle, että siellä Taalainmaalla, Ruotsissa, olen kohdannut Kristuksen henkilökohtaisesti syntejä anteeksiantavana Vapahtajana ja häntä tahdon ehdoitta ja tinkimättä seurata. Tuskin sain sanottua tämän loppuun, kun kirkas pyöreä pallosalama räjähti minun ja lehmän välillä. Seurauksena, että lehmä kuoli välittömästi ja sähkövirta meni myös minun ruumiini lävitse, koska olin kosketuksissa lehmän utareisiin. Tämä räjähdys oli niin voimakas, koska oli tiilinavetta, että sen ääni kantautui kauas mäen taakse naapuriin, jossa ihmeteltiin, että mikä pamaus Vehkavuorella on tapahtunut. Räjähdyksen johdosta kaikki eläimet tulivat pöydistä pois ja menivät polvilleen lattialle. Hetken vallitsi syvä hiljaisuus, jonka rikkoi eläinten päästämä valtava korahdus. Katsoin assistenttia ja pelästyin, mitä hänelle on tapahtunut. Häneltä oli pudonnut puntari ja kannu lantakouruun. Hän oli jähmettynyt paikoilleen ja hänen kasvonsa olivat vitivalkoiset. Ensimmäiset sanat, jotka hän kykeni sanomaan pitkän hiljaisuuden jälkeen, olivat: "Voitko, Simo, antaa minulle anteeksi minun ajattelemattomat sanani? Kyllä me olemme kuin tomua ja tuhkaa, kun luonnonvoimat järkkyvät. Pysy sillä tiellä! Miten minä voisin päästä sille samalle tielle?" Tuona iltana päätin seurata Herraa ja sanoin Jeesukselle: "Ota minun epätäydellinen elämäni kokonaan omaksesi! Sinua minä haluan seurata!"