Kirjoitan jatkokertomuksena kalkkarokäärmeen puremasta selvinneestä Mark-pojasta. Kertomus on kirjassa: "Enkelien ihme" sivulta 84 alkaen. Kirjan on kirjoittanut Joan Wester Andersson vuonna 1992.
1. osa
"Miten hän pääsi sinne? Enkelit. Hän ei olisi pystynyt kävelemään tuossa myrskyssä. Ne vain kumartuivat alas ja kantoivat häntä selässään sinne missä oli turva ja lämmin ..." (John Hay Little Breeches).
"Durrancen perhe muutti kolme vuotta sitten Floridan lounaisosassa olevalle osittain rakennetulle uudelle asuinalueelle, joka oli entistä maanviljelysaluetta. Sivuteiden takana oleva syrjäinen talo oli ainoa tien varrella, ja ison tontin ympärillä oli vain ruohottunutta metsämaata, palmettopalmuja rykelminä ja kuivatusojia.
Vaikka perheellä ei ollut puhelintakaan, Debbie Durrance viihtyi näillä syrjäisillä perukoilla. Hän pelkäsi kuitenkin antaa lasten liikkua alueella mielin määrin. Kaikenlaista voisi sattua, he saattaisivat loukata itsensä paikassa, missä heidän äänensä ei kuuluisi taloon saakka. Alueella oli myös nähty useita kalkkarokäärmeitä; ne olivat jopa purreet heidän lemmikkieläimiäänkin. "Äänet ja liikenne pelottavat kalkkarot pois", Debbie selittää, "mutta tällaisella hiljaisella alueella kuin meidän, ne ovat kuin kotonaan."
Eräänä raukeana sunnuntai-iltapäivänä juuri pääsiäisen alla Debbie kuitenkin antoi 12-vuotiaalle Markille luvan lähteä vaeltelemaan alueelle koiransa kanssa, ilmakivääri mukanaan. Itse hän ryhtyi tiskaamaan, nauttien lempeän iltapäivän hiljaisuudesta ja rauhasta."
Kertomus jatkuu ...
Huom. "Palmettopalmu on Pohjois-Amerikan eteläosissa (Carolina ja Florida) kasvava viuhkapalmu, josta saadaan hyvää laivanrakennuspuuta." (Tieto netistä) Kertomuksen kuvat eivät liity tapahtumaan. Ne on poimittu netistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti