Tuliaiseni, appelsiinipussi ja appelsiinimehu saivat potilaan suun tyytyväisyyttä kuvastavaan hymyyn. Kuuntelen kertomusta jalkavammasta. Potilas istuu pyörätuolissa jalassaan iso kipsi. En tahdo saada hänen sanoistaan mitään selvää. Valtava jyrinä täyttää huoneen. Remonttimiehet poraavat potilashuoneen yläpuolella. Ilmassa on tärinää, pauketta ja huutoa. Ei ole ihme, jos tällaisessa tilanteessa menee "hermot".
Potilaan huonetoveri makaa vuoteellaan selällään ja huutaa yhtenään: "Jumalan Poika armahda minua! Minä olen tehnyt syntiä! Auttakaa minua! Miksi kukaan ei auta minua! Antakaa minun syntini anteeksi! Auttakaa, auttakaa!"
Kuuntelen potilaan tuskanhuuotoja samalla, kun yritän keskittyä pyörätuolissa istuvan potilaan puheeseen, josta en tahdo saada selvää. Mietin mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Keskityn pyörätuolipotilaaseen, koska olin tullut häntä katsomaan, hänen kutsustaan. Keskustelun ja rukoushetken jälkeen tunnen velvollisuudekseni tehdä jotakin apua huutavan huonetoverin puolesta.
Menen hänen luokseen ja kysyn jotakin hänen voinnistaan. En saa vastausta. Sitten lasken oikean käteni hänen olkapäälleen ja lausun Herran siunauksen. Huoneeseen tulee välittömästi täysi hiljaisuus. Potilas rauhoittuu ja lopettaa huutamisen. Ei sanaakaan tule hänen suustaan. Rauha aivan kuin laskeutuu ylhäältä alas kaikkien meidän sydämiimme. Tapahtuu suorastaan ihme!
Potilashuoneen ovi on avoinna. Palvelutehtäväni on suoritettu. Astun ulos käytävälle ja lähden jatkamaan matkaani. Tunnen iloa ja rauhaa sydämessäni. Vakuutuin siitä, että olin paikalla juuri oikealla hetkellä ja, että Herra oli kanssamme ja siunasi meidät armonsa kautta. Huutoon oli tullut vastaus!
Pian olin kodissa, jossa sovimme kolmen pakolaisen vierailusta tässä kodissa.
Hetkeä myöhemmin olin järjestyksenvalvojan puheilla neuvoja kysymässä.
Päivään mahtui monta muuta tapaamista ja ihmisten auttamista ja kyyditsemistä paikasta toiseen kovan pakkasen tähden. Vasta myöhään illalla ehdin tulla kotiin!
Tällaiset hektiset päivät ovat jatkuneet jo pitkään, eikä ole tiedossa milloin ne loppuvat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei!
Olipa mielenkiintoinen tapaus. Tällaisia tapahtumia saa joskus kokea ja se tuo Taivaan valtakunnan käsin kosketeltavaksi.
Olin erään kerran Turussa eräässä tilaisuudessa ja siellä koin Pyhän-Hengen läsnäolon erittäin voimakkaana.
Joku näki näyn, että Jeesus kaatoi jokaisen pään päälle öljyä kannusta.
Ja taas joku toinen näki sen paikan ulkopuolella enkeliryhmän ylistämässä.
Se puhuja mikä siellä oli puhumassa oli aivan niin kuin Paavali kuvaa itseään. 1 Kor. 2: 3 " Olin luonanne heikkouden vallassa, hyvin pelokkaana ja vapisevana. Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista. Jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan."
Silloin koin olevani Pyhällä paikalla.
Koko 1 Kor.2 luku on sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta. Aivan uskon perusasioista.
Siunausta Paavo sulle
Terveisin Seija
Kiitos, Seija-siskoni, viestistäsi. Herran kanssa koetut asiat vahvistavat uskoa.Saakoon Herra vahvistaa sinua joka päivä. Onko Saloon tullut paljon maahanmuuttajia?
Lähetä kommentti