Herralla on parantava sana sureville!

"Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" (Luuk. 7:14.)

Nuorukaisen isä oli kuollut aikaisemmin. Pojan äiti oli leski ja kuollut poika oli hänen ainoa maallinen turvansa. Pojan tehtävä oli huolehtia äidistään, mutta nyt kuolleena, äidillä ei ollut tukea hänestä, tästä päivästä vanhuuden päiviin saakka. Tilanne oli vaikea. Kuolemantapaus tapahtui Nain-nimisessä kaupungissa. Jeesuksen saapuessa kaupunkiin opetuslastensa kanssa, kuollutta poikaa kannettiin juuri kaupunginportista ulos haudattavaksi. Hautajaissaattue oli pitkä. Kyyneleitä ei puuttunut surevien kasvoilta. Jeesus näki tilanteen toivottomuuden. Jeesuksen myötätunto ja sääli sai hänet toimimaan lesken hyväksi. "Älä itke", olivat ensimmäiset sanat, jotka hän sanoi itkevälle äidille. Seuraavat sanat hän sanoi kuolleelle nuorukaiselle. "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" Silloin kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meidän keskuuteemme" ja "Jumala on katsonut kansansa puoleen." (Luuk. 7:14-16.)

Ainokaisen lapsen menettäminen on vanhemmille suuri suru, varsinkin silloin, kun he kuolevat nuorena. Lapsiin liittyvät unelmat ja toiveet sammuvat. Elämän sammuminen sammuttaa surevien elämän pitkäksi aikaa. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan Jeesuksen sanoja. "Älä itke ja nouse!"

Monet vanhemmat itkevät nuorukaistensa tähden, joiden elämän synnin retket ovat painaneet alas ja sammuttaneet elämän liekin. Sureville Jeesus sanoo: "Älä itke!" ja alas vaipuneille nuorukaisille Jeesus sanoo: "Nouse!" Herralla on parantava sana kaikissa tilanteissa, kaikille, jotka turvautuvat häneen!