sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Matkakertomus Viitasaaren matkasta 17.-19.3.2011

Torstaina 17.3. klo 19.30 lähdin Arin kanssa matkalle. Ari ehdotti, että tekisimme Keski-Suomen reissun hänen autollaan. Matkakohteemme oli Viitasaari. Seurakuntavierailun kutsuja oli ystävällisesti lupautunut maksamaan bensarahat, jos me tulisimme vierailemaan Viitasaaren adventtiseurakunnassa seurakuntavierailulla. Otimme kutsun vastaan.

Oli turvallista ja rentouttavaa istua ammattiautoilijan kyydissä koko matkan. Rukoilimme virvoitusta viitasaarelaisille ja myös meille, että voisimme olla siunaukseksi matkan aikana kohtaamillemme ihmisille.
Matkalla valmistelin puheita ja Ari huolehti, ajamisen.

Tulevan sapatin raamatuntutkistelun aihe oli: "Luonto, terveyden lähteenä." Mielikuvitusmatka paratiisiin maalasi ajatuksiimme aivan toisenlaisen kuvan mitä auton ikkunasta näkyi. Lukemassani tutkisteluoppaassa oli seuraavanlainen tehtävä:
"Katsele ympärilläsi olevia luonnon ihmeitä. Mitä alkuperäisen luomakunnan kaikuja on yhä jäljellä? Minkä toivon löydät niistä, kun ne kääntävät katseesi lupauksiin paremmasta maailmasta?"

Ulkona oli pimeää, joten en nähnyt juuri muuta kuin kuraisia lumipenkkoja ja auton valojen valaisemia liikennemerkkejä ja tieopasteita. Tien molemmin puolin vilahtelevat puutkin olivat mustanpuhuvia, koska kaikki lumet puiden oksilta olivat tippuneet alas. Puiden ja hakattujen metsien katseleminen viesti enemmän syntiinlankeemuksesta, kuin Edenin kauniin täydellisestä puutarhasta. Katselemamme maisemat kertoivat enemmän kuolemasta, kuin elämästä. Oli vaikea löytää alkuperäisen luomakunnan kaikuja. Sitten nostin katseeni ylöspäin. Siellä olivat nuo kauniit yön valot, kuu ja tähdet, jotka Luoja asetti paikoilleen sanoen: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ajattelin, että nämä olivat alkuperäisen luomakunnan kaikuja, jotka olivat yhä paikoillaan. "Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen." (Ps. 8:4,5.)
Nämä valot käänsivät katseeni, lupauksiin paremmasta maailmasta. Lupauksen tähtitaivas rohkaisi jälleen kerran paremmasta maailmasta ja Jumalan huolenpidosta tässä nykyisessä epävarmassa kärsimysten maailmassa. Sydämessämme meillä oli turvallinen olo, koska tiesimme, että saamme matkustaa, Hänen varjeluksessaan.

Ari on hyvin innokas jakamaan kirjeopiston mainoskortteja ja traktaatteja. Hänellä on erikoinen rohkeus kylvää kaikkien vetten varsille Jumalan siemeniä. Usein hän pysäyttikin autonsa ja jakoi "taivaallista postia" ihmisten postilaatikoihin ja myös vastaantulevien ihmisten käsiin. Toiset ottivat kortin käteensä hyvin mielellään, mutta toiset kieltäytyivät jyrkästi, eivätkä halunneet koskeakaan heille ojennettuun korttiin, vaikka se on kaunis ja siinä lukee: "Valoa ja voimaa elämääsi". Panin merkille, että näiden "kieltäytyjien" kasvot olivat ilottomat ja olemus kylmän jäätävä. Nämä ihmiset olivat kuin jääpuikkoja. Toivottavasti ne, jotka ottivat tarjouksen vastaan, löytävät tien hyvien kurssien pariin ja saavat valoa ja voimaa elämäänsä.

Saavuimme Kajaaniin yhdeltätoista illalla. Pienen iltapalan jälkeen olimme Irman ja Arvon tavoin unimaailmassa. Aamulla, vähän ennen kymmentä, jatkoimme matkaa Iisalmen kautta "pikkuteitä" pitkin kohti Viitasaarta. Arin navigaattori alkoi jossakin vaiheessa puhua omiaan. Olikohan siihen syötetty väärä osoite? Ari kuitenkin tunsi tien hyvin, joten hän pysyi oikealla tiellä, ilman sähköistä opastajaakin.

Saavuimme Viitasaarelle n. klo 14.00. Viitasaaren adventtiseurakunnan emäntä, Anna-Maria Paananen, otti meidät ystävällisesti vastaan ja vei heti kotiinsa, syömään. Anna-Maria on tehnyt pitkän päivätyön Hopeaniemen kuntoparantolan pääemäntänä. Hänen valmistamansa kasvisruoat olivat ravitsevia ja maukkaita. Erityisesti perjantai-illan, sapatin alkamisen kynttilä-musiikkihetki hyvine herkkuineen, oli siunaava. Sapattiaamun, rikotuista ohraryyneistä tehty puuro, tuoreiden marjojen kera, oli mieleenpainuva ateriahetki. Sanoin Arille, että Jeesus varmaan rakasti ohrapuuroa, koska ohra oli, Jeesuksen aikana, köyhän kansan parissa käytetty vilja. Viidellä ohraleivällä ja kahdella pienellä kalalla Jeesus ruokki suuren kansanjoukon. Pienen pojan pienet eväät riittivät tuhansille, Jumalan siunauksen tähden.

Kun olimme hoitaneet ns. viralliset asiat, niin päätimme Arin kanssa jalkautua Viitasaarella, kansan pariin. Ari oli varannut mukaansa Nykyajan kevätlehtiä ja hän lähti niitä myymään ja samalla tutustumaan ihmisiin ja kutsumaan heitä sapatin jumalanpalvelukseen. Minä lähdin etsimään parturia, joka leikkaisi hiukseni, koska olin ollut Kuusamossa niin kiireinen, etten ollut ehtinyt käydä leikkauttamassa hiuksiani. Rukoilin mielessäni, että Herra johtaisi minut sellaisen parturin luokse, jolle voisin olla jollakin tavalla rohkaisuksi ja avuksi. Kävin jokaisessa keskustan liikkeessä, ja sain kaikilta saman vastauksen: ei ole vapaita aikoja tälle päivälle.
Tuli turhauttava olo. Olin jo luovuttamassa, kunnes sain tietää, että yksi parturi oli vielä käymättä. Päätin käydä kokeilemassa onneani vielä kerran. Kadulla vastaantulevilta kyselin tietä ja löysin perille. Kaukaa katsottuna liike näytti olevan suljettu, koska valoja ei näkynyt missään. Ovi oli onneksi auki ja näin heti, että parturilla oli juuri asiakas. Sain tietää, että toinen oli tulossa, mutta pääsisin hänen jälkeensä n. puolen tunnin kuluttua. Tultuani takaisin kotvasen kuluttua, niin parturin tuoli oli vapautumassa minua varten ja sain kutsun istua siihen. Etsiminen ja sinnikkyys tuottivat toivotun tuloksen. Esiteltyäni itseni, poistuva asiakas kiinnostui heti keskustelemaan hengellisistä asioista kanssani. Hän oli perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Teuvo Hakkarainen. Lyhyen keskustelun jälkeen tein sellaisen johtopäätöksen, että hänelle Raamatun päivittäinen lukeminen ja Jumalan tunteminen, olivat tulleet tärkeiksi arvoiksi. Toivottavasti tällaiset henkilöt pääsevät eduskuntaan hoitamaan yhteisiä asioitamme. Terveisiä Teuvolle! Haluan muistaa sinua rukouksin!

Teuvo Hakkaraisen kanssa käydyn hengellisen keskustelun kautta oli luontevaa jatkaa samasta teemasta myös parturin kanssa. Keskustelusta muodostuikin hyvin mielenkiintoinen ja henkevä, joka päättyi rukoushetkeen, jossa kannettiin monet esirukouspyynnöt Taivaan Isän sydämelle. Esirukoustyö jatkui saman päivän iltana ja seuraavanakin päivänä. Muistamme teitä edelleen rukouksin, myös Kuusamossa. Jeesuksen kohtaaminen on ainutlaatuinen kokemus. Sitä ei voi unohtaa koskaan!

Lämpimät terveisemme kaikille, Viitasaarella tapaamillemme ihmisille.
Kiitos kirpparitavaroista, joita automme oli täynnä.
Pääsimme onnellisesti kotiin eilen klo 23.15.

Ehkä kirjoitan sapatin 19.3. jumalanpalveluksesta myöhemmin.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta Paavo ja blogilaiset.
Voi miten ihanaa oli lukea matkakirjoitustasi.
Ihan oli kuin olisin itse ollut perässä taaper-
tamassa ja ihmettelemässä Isän johdatusta.
Kun on Jeesus sydämessä tarttuu toimeen ja
Jumala ohjaa kun kuljemme rukouksessa.
Muistan rukouksissani näitä jotka sai sanomaa
Herrastamme.
Ihmeellinen se parturi juttukin,mekin olemme
ystävien kesken rukoilleet tulevien vaalien
puolesta,että sinne tulisi Jumalan johdossa
olevia päättäjiä.On iso asia maallemme ketä
sinne valitaan.
Samoin on iso asia kirkkomme organisaatio
muutos.
Olemme isojen asioiden edessä.
Timo Flink oli srk:ssamme sunnuntaina
ja kertoi vuosikokouksemme jälkeen vähän
näkymiä tulevasta,joka on edessä.
Saakoon rukouksemme kantaa myös tätä asiaa
Herrallemme jolle mikään ei ole mahdotonta.
Kaikkihan on Hänen ennalta jo tiedossa.
Saakoon Hänen hyvä tahtonsa tapahtua.
Siunausta taas sinne Kuusamoon kaikille ja
Herran hyvään ja hellään hoitoon kaikki
ystävät.
Eeva-Kaisa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Paavo, matkakertomuksesta Viitasaarella ja sapatin tutkistelun yhteenvedosta. On aina mielenkiintoista lukea oivalluksiasi ja hauskoja kommenttejasi. Nytkin nauroin silmät vesissä, kun kirjoitit ihmisistä, jotka olivat kuin "jääpuikkoja". Ei se kylläkään ole naurun asia, vaan hyvin vakavaa, jos ihminen on tunteeton hengellisille asioille.
Tuo vertaus vain sai nauruhermot valloilleen.
Voi, että olis ollu mukava olla Viitasaarella käymässä myös, olenhan asunut perheeni kanssa siellä 70-luvulla kaksi vuotta.
Jospa vaikka olisin tavannut entisiä ystäviä (Jehovantodistajia), ja saanut todistaa heille Jumalan ainokaisesta Pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta.
Siunausta ja luonnon ihanuutta sieluille sinne Kuusamoon. Raija

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos Eeva-Kaisalle ja Raijalle kommenteistanne. Olette aina innokkaasti mukana tapahtumissa. En muistanut, että Raija on asunut Viitasaarella. Olisin sanonut seurakunnalle terveisiä. Te voisitte kirjoittaa todistuksenne todistuspalstalle, jonain päivänä. Ne olisivat kiinnostavia ja opettavaisia kertomuksia. Siellä on tällä hetkellä kaksi todistusta. Muistetaan rukouskohteita päivittäin!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olisin halunnut olla Viitasaarella kun te olitte siellä, siellä oli varmaan myös Pyhä Henki voimakkaana läsnä!
Mutta mikä on ja mistä löytyy todistuspalsta?
Helena S

Paavo Hautala kirjoitti...

Hei Helena S.,
Todistuspalsta löytyy blogiltani 29.1.2010 päivätyn tekstin kommentista. Siinä on kirjoitettu henkilökohtaisia uskoontulokokemuksia. Siihen voit kirjoittaa oman kokemuksesi. Se on varmaan mielenkiintoinen. Odotan kertomustasi mielenkiinnolla.
Olisi ollut mukava nähdä Viitasaarella jumalapalveluksessa. Pyhä Henki oli voimakkaana läsnä ja siunasi meitä kaikkia. Yksi sisar halusi öljyllävoitelun ja rukouksen sairauksiensa parantumisen puolesta ja yksi ystävä tuli jumalanpalveluksen jälkeen kirkkoon ja halusi myös rukouksen ja öljyllävoitelun sairauksiensa parantumisen puolesta. Jeesus on suuri lääkäri, joka parantaa ja eheyttää rikkinäisiä ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelen kyllä kirjoittaa todistukseni, mutta kirjoittaminen vie aikaakatsotaan milloin voin ottaa sen ajan. Sitä ennen voi lyhennetyn version lukea Auvo Helmisen kirjasta "Suunnan muutos". Kirjeopisto oli se joka johdatti minut Jumalan lasten joukkoon. Luin myös kirjan Suuri taistelu. Sitten tulikin suuri tarve saada Raamatullinen kaste. Helena S

Anonyymi kirjoitti...

Korjaan edellistä:Kirjeopiston "peruskurssi" ja Suuri taistelu ensin, sitten vasta oli kaste Kallioniemessä äitileirillä.Helena S

Paavo Hautala kirjoitti...

Onnea ja siunausta Helenan elämään. Herra on työsekennellyt elämässäsi kärsivällisesti ja ohjannut sinua löytämään tien Jeesuksen luo. Jumalan sanassa on ihmeellinen luomisvoima. saakoon uskon tiesi olla voitokas Jeesuksen kanssa!