Ekumeeninen Vastuuviikko 17.-24.10.2010

Teema-päivät ja -viikot ovat moninaiset.

Ekumeenista Vastuuviikkoa vietetään tänä vuonna 17.-24.10. yhdessä Väkivallattoman viikon kanssa. Vastuuviikko on kaikkien Suomen kirkkokuntien yhteinen, kansainvälisen diakonian kampanja.

Tämän vuoden teemana on sovinto. Pohdimme yhdessä kristittyjen roolia rauhanrakentajina ja sovinnon merkitystä kestävän yhteiskunnan kannalta. Kuluvan vuoden tunnus on: Pyri sopuun, rakenna rauhaa! (Ps. 34:14)

Tarinoita rauhanrakentajista -aineistossa oleva Marttyyri Maria Pariisilaisen eli äiti Maria Skobtsovan kokemus puhutteli minua paljon.
"Maria Skobtsova (1891-1945) oli syntyjään venäläinen aatelistyttö. Vallankumouksen jälkeen hän päätyi perheensä kanssa Pariisin köyhään kaupunginosaan. Äiti Maria teki pitkän päivätyön köyhien ja unohdettujen hyväksi.

Kasvatettuaan kolme lasta, joista yksi menehtyi tuberkuloosiin, Maria vihkiytyi nunnaksi Pariisissa. Luostarin hiljaisuuteen vetäytymisen sijaan hän omistautui pakolaisten ja suurkaupungin kodittomien auttamiseen. Hän perusti Pariisiin kaksi köyhäintaloa. Äiti Maria oli myös kuvataiteilija, runoilija ja teologi. Jo varhain 1930-luvun alussa hän kirjoitti stalinistisen kommunismin, kansallissosialismin ja muiden totalitaristen ja rasististen aatteiden vaarasta. Ranskan natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi juutalaisia pois maasta. Hän muun muassa pestautui siivoojaksi laitokseen, johon juutalaislapsia koottiin ennen tuhoamisleirille lähettämistä. Äiti Maria sai roskien mukana salakuljetettua useita lapsia turvaan, ja joitakin on edelleen elossa. Mutta lopulta hänet ja hänen avustajansa ilmiannettiin ja pidätettiin. Äiti Maria kuoli Ravensbruckin keskitysleirillä 31.3.1945. Se päivä oli pitkäperjantai. Hän meni kuolemaan toisen ihmisen, monilapsisen perheen äidin puolesta. Kaksi päivää myöhemmin, pääsiäisenä, neuvostoarmeija vapautti henkiin jääneet."
Äiti Marian kirjoittama rukous löytyi hänen jäämistöstään keskitysleiriltä.

"Herra, älä muista vain hyviä ihmisiä, vaan myös pahoja. Äläkä muista vain niitä kärsimyksiä, joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan myös hedelmiä, joita me olemme kantaneet niiden kärsimysten ansiosta: toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta. Muista sydämen suuruutta, joka kasvoi niistä. Ja kun astumme tuomioistuimesi eteen, anna kaikkien hedelmien, joita olemme kantaneet, koitua heidän anteeksiantamuksekseen. Amen.

Tämä kertomus toi mieleeni katsomani eilisen TV-ohjelman juutalaisten vainoista. Monet kuolivat vaikeissa olosuhteissa. Ihmettelin muutamien juutalaisten selviytymistarinoita, joita he kertoivat tuossa ohjelmassa. Ihmeelliset pelastumiset ovat Jumalan ihmeitä ja hänen johdatustaan.