Rakkaus hälventää ympärillämme olevaa pimeyttä!

"Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain." (Gal. 6:2.)

Jokaisella ihmisellä on oma kuormansa, olkoon hän lapsi, nuori, täysi-ikäinen tai ikääntynyt. Kuormia on monenlaisia, perittyjä, hankittuja, toisten päällemme sälyttämiä, onnettomuuksien ja vastoinkäymisten kautta tulleita tai vapaaehtoisesti hartioille otettuja. Mikä on sinun kuormasi tänään?

Herramme kehottaa meitä kantamaan toistemme kuormia, ei lisäämään niitä! Olemmeko kuormien kantajia, vai niiden lisääjiä?

Millä tavalla lisäämme toistemme kuormia?

Jumalan käskyistä kuusi viimeistä käskyä suojelee ihmissuhteitamme. Kun rikomme näitä käskyjä, teemme syntiä ja heitämme suuria taakkoja lähimmäistemme kannettavaksi. Vain taivas tietää, kuinka paljon kyyneleitä, surua, murhetta ja ahdistusta olemme toisillemme aiheuttaneet tietämättämme tai tietoisesti, rikkomalla näitä käskyjä. Suurimman tuskan synneistämme on kantanut ja kantaa Jeesus, jota vastaan rikomme samalla, kun rikomme toinen toisiamme vastaan. Jokainen musta pallo, jonka heitämme toistemme päälle, on kuin lyijypallo, painava ja raskas kannettava. Mitä enemmän heitämme tallaisia palloja, sitä suuremmaksi lähimmäisen taakka ja oma syntitaakkamme tulevat.

Yksi pahimmista mustista palloista, joita heittelemme toisten kannettavaksi, on pahan puhuminen ja lähimmäisen tai Jumalan meille antaman yhteisön, jossa elämme, huonoon valoon saattaminen. Kun puhumme sellaista, mikä ei meille kuulu ja mikä ei millään tavalla liity niihin ihmisiin, joille puhumme, herätämme epäluuloja ja rikomme yhteishenkeä ja luottamusta sekä rikomme ihmissuhteita. Pahan puhumisella avaamme sydämemme - ja lähimmäistemme sydämen portit pahalle hengelle. Tämän hengen kuljetamme mukanamme ja viemme sen kaikkialle sinne minne menemme. Henki seuraa meitä, koska se on sydämessämme.

Tällainen toiminta hajottaa eikä rakenna. Meidät on kutsuttu rakentajiksi, ei hajottajiksi! Pahan puhuminen toisista ruokkii puhujan ylpeyttä ja itsekorotuksen henkeä.

Meillä on kaksi pyhää piiriä, joita meidän tulee erityisesti vaalia ja varjella mustilta palloilta. Toinen on oma kotimme ja toinen on seurakuntakotimme. Molempien kotien suojaksi Herramme on antanut rakkauden käskyt. Kuormien kantaminen merkitsee rakastamista. Vain rakkaus täyttää lain. Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen sisältyy laki ja profeetat. Jumalanpaleluksemme on turhaa ja arvotonta, jos rakkauden kautta vaikuttava usko ei saa sijaa sydämessämme ja rakenna Jumala- ja ihmissuhteitamme sekä ohjaa kaikkea toimintaamme. Pyhä Henki ja laittomuuden henki eivät voi asua samassa sydämessä. Raamattu sanoo, että lainrikkojien rukouksetkin ovat Jumalalle kauhistuksia.

Pyhän Hengen kautta sydämeen vuodatettu rakkaus ja Pyhän Hengen kautta sydämeen kirjoitettu Jumalan laki on vartija, jota meidän tulee rukoilla huulillemme, ettei suustamme lentäisi mustia palloja, jotka kasautuvat raskaiksi kuormiksi lähimmäistemme kannettavaksi.

Rukoillaan, että tänään voisimme levittää valoa ja rakkautta ja hälventää näin ympärillämme olevaa pimeyttä!

Karpalo-Kirppis 2015

Jumalan kansan jumalattomuus häpäisee Jumalan valtaistuimen kunnian!

Olen lukemassa raamattuvuoden tekstejä Jeremian kirjasta. Jeremiaa sanotaan itkeväksi profeetaksi. Hän itki silmänsä kuiviksi. Hän on kirjoittanut myös Valitusvirret. Jeremia suri hyvin syvästi Jumalan kansan kohtaloa. Hän suri kansan rappiotilaa. Kansa, jonka olisi pitänyt olla valona ja totuutena kaikille muille kansoille, oli vajonnut jumalattomuuteen ja syvään hengelliseen ja taloudelliseen lamaan. Jumalan hylkäämisen seurauksena kansa kärsi tappion ja Jumalan parannuskeinona se jouduttiin viemään Baabeliin, pakkosiirtolaisuuteen, takaisin orjuuteen, josta se oli kerran Egyptistä pelastettu ja vapautettu. Tämä oli vaikeaa ja kovaa aikaa. Nöyryyttävää aikaa!

Historia toistaa itseään. Luopumuksen tähden Jumala sallii ahdistuksen ajan tulla, jotta ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen ja tekisivät parannuksen. Jeremian esirukous ja synnintunnustus sisältää opetuksen myös meille, tänään.

"Sano heille näin: Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää lakkaamatta, sillä neitsyttä, tytärtäni, on ruhjottu raskaasti, lyöty hyvin pahasti. Jos lähden kedolle, näen miekan kaatamia, jos tulen kaupunkiin, näen nälkään nääntyviä. Niin profeetat kuin papitkin kiertelevät maata eivätkä tiedä, mitä tehdä." Oletko sinä, Herra, hylännyt Juudan kokonaan, inhoaako sielusi Siionia? Miksi olet lyönyt meitä niin, ettemme voi parantua? Rauhaa toivottiin, mutta mitään hyvää ei tullut, paranemisen aikaa, mutta sen sijaan on kauhua! Herra, me tunnemme jumalattomuutemme ja isiemme pahat teot. Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. Nimesi tähden, älä hylkää! Älä anna häväistä kunniasi valtaistuinta! Muista liittoasi meidän kanssamme, älä riko sitä. Voisivatko kansojen turhat jumalat antaa sadetta tai taivas sadekuuroja? Etkö se ole sinä, Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän." (Jer. 14:17-22.)

Jumalan kansan jumalattomuus häpäisee Jumalan valtaistuimen kunnian. Eri maiden Jumalan omat ovat tämän päivän Jumalan kansa, jota Herra kutsuu jatkuvasti lähemmäksi itseään ja kääntymään pois pahoilta teiltä! Kuulemmeko tämän kutsun ja vastaammeko siihen?

Rukoillaan yhdessä näin:

Sinua me odotamme tänäkin päivänä pelastamaan meidät pahasta ja johtamaan oikealle tielle, yksilöinä ja kansana. Tunnustamme sinulle syntimme sinua ja lähimmäisiämme vastaan olemme rikkoneet ja pyydämme, että olisit meille armollinen ja antaisit meille meidän syntimme anteeksi, suuren hyvyytesi ja armosi tähden, etkä hylkäisi meitä! Anna meille voimaa ja viisautta, paljon rakkautta, iloa ja rauhaa! Tahdomme elää sinulle ja kirkastaa nimesi kunniaa sinun armosi avulla! Kiitos, että kuulet rukouksemme! Aamen!

Jos haluat, niin voit kirjoittaa oman sydämesi rukouksen tämän kirjoituksen kommenttiin! Lukijat voivat yhtyä siihen ja tulla siunatuiksi!

Pakolaisvirrat lisäävät ulkomaille matkustajien pelkoa!

"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät." (2. Piet. 3:9.)

Tämä sana tuli eräälle rukousvartioon osallistuvalle sisarelle, kun hän poimi lupauskiekon rukouspuutarhan korista. Hän ilahtui tekstistä erittäin paljon, koska hän ymmärsi, että Jumalan armo, rakkaus ja pitkämielisyys ovat niin suuria, että hänen miehensäkin ehtii vielä tulla uskoon ja Jumalan lapseksi, ennen kuin Jeesus tulee takaisin noutamaan omansa taivaaseen. Kiitollisuus täytti hänen sydämensä!

Tämä ajatus on varmaan monilla uskovilla mielessä, jotka odottavat omaistensa kääntyvän Jumalan puoleen ennen maailman loppua.

Jumalan aikataulu ei ole aina sama kuin meidän. Lupausten täyttymisen odottaminen vaatii kärsivällisyyttä. Jeesuksen takaisintuloa koskeva lupaus on varma ja sen toteutuminen tapahtuu juuri oikealla hetkellä. Jumala toivoo kaikkien kääntymistä. Yksikin kadotukseen päättyvä elämä on suuri onnettomuus ja menetys hukkuvalle itselle ja taivaalle. Jumala on tehnyt ja tekee yhä kaikkensa, että ihmiset pelastuvat.

Tänään eräs ihminen ihmetteli hyvin paljon, kun rukoilin hänen puolestaan puhelimessa, että miten minä voin puhua hänelle "tuolla tavalla" ja rukoilla hänen puolestaan niin kauniisti, vaikka hän on syntinen ihminen? Sanoin hänelle, että me olemme kaikki syntisiä ja tarvitsemme paljon Jumalan armoa, joka päivä. Emme voi luokitella toisiamme syntisyyden tai hurskauden mukaan, koska vain Jumala tuntee sydämemme. Olemme kaikki hänen edessään itsessämme täysin kelvottomia. Vain Jeesuksen täydellisyys riittää Isän edessä.

Hän sanoi haluavansa tulla Rukouspuutarhaan siunattavaksi ennen matkalle lähtöä, koska hän sanoi pelkäävänsä matkaa pakolaisvirtojen tähden! Toivotin hänet tervetulleeksi Rukouspuutarhaan! Sinä, joka pelkäät, olet myös tervetullut Herran siunattavaksi!

Pieniä yövieraita

Suvin ja Tonin lapset: Jessica, Vilma ja Kevin tulivat eilen meille yökylään. Yö meni hyvin, vaikka Kevinin tutti olikin unohtunut Posiolle. Tämä olisikin nyt hyvä aika vieroittaa Kevin tutista. Aurinkoiset ja lämpimät syyspäivät ovat jatkaneet kesää.

Kuusamolaiset ovat rukoilleet tämän viikon, ahkerasti!

Rukous antaa Jumalalle oikeuden toimia hyväksemme ja ystäviemme hyväksi. Kun vetoamme Isään, Jeesuksen nimessä, niin voimme odottaa hänen toimivan rukoustemme mukaan. Kuusamossa meillä on ollut 8. rukousvartio, joka päättyy tällä erää vuorokauden kuluttua. On ollut rohkaisevaa nähdä, miten uskollisesti sisaret ja veljet eri seurakunnista ovat olleet mukana tässä kampanjassa. Minulla on ollut monia tilaisuuksia rukoilla vartioon tulevien ja sieltä lähtevien kanssa yhdessä. Nämä hetket ovat olleet tärkeitä ja siunaavia. Rukouspuutarhaan jätettyjä esirukousaiheita on muistettu tunti tunnin jälkeen eri henkilöiden toimesta. Jumala on kuullut meitä. Minulle on kerrottu myös vastauksista, joita on tullut pyydettyihin esirukouksiin.

Tänä aamuna kohtasin ihmisen, joka kertoi minulle elämäänsä tulleesta kovasta iskusta. En olisi ikinä uskonut, että ystävällisten ja hymyilevien kasvojen taakse kätkeytyi niin suuri suru. Yli 40 vuotta kestänyt avioliitto oli särkynyt, kun toinen aviopuolisoista oli ajanut kumppaninsa helvettiin. Vanhuudesta ei tullut heille onnellista yhdessäoloa. Murheellisella mielellä pitää nyt kestää tämä isku ja valmistautua onnettomaan poislähtöön. Elämä on traagista.

Jumala voi kuitenkin muuttaa tilanteen paremmaksi. Se, mikä meistä tuntuu raskaalta, voi Jumalan avulla muuttua lopulta siunaukseksi. Missään tilanteessa ei pidä katkeroitua, vaan antaa jatkuvasti anteeksi ja aloittaa ja päättää päivät kiittäen Jumalaa kaikesta, niin hyvistä kuin huonoistakin päivistä. Ihmisellä on suuri onni silloin, jos sydän ei ole katkera ja syyttävä.

Seuraava rukousvartiokaupunki on tietääkseni Turku. Terveiset vaan sinne Aurajoen, kaupunkiin! "Olkaa kestävät rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa!"
 

Västäräkki käyttäytyi erikoisella tavalla Kallioniemessä

Kun leiri oli loppu. Kävin vielä ottamassa kuvan Piilopirtistä, jossa olin majoittuneena leirin ajan. Tällä matkalla tapahtui jotakin aivan erikoista ja kaunista. Koko matkan västäräkki hyppeli kahden tai kolmen metrin päässä minusta. Se teki hauskoja pyrähdyksiä n. puolen metrin korkeudelle maasta. Sitten se taas hyppeli polulla. Aina kun pysähdyin lintu pysähtyi myös. Kun lähdin liikkeelle lintukin lähti liikkeelle. Kun saavuin mökille, lintu jäi odottamaan minua. Kun olin ottanut kuvat, lintu lähti jälleen hyppimään polulla samalla tavalla kuin tullessa. Testasin vielä uudelleen linnun käyttäytymisen. Menin pois polulta ja tulin jonkin ajan kuluttua uudelleen paikalle. Lähdin kävelemään saman reitin. Kun tulin polulle, lintu lensi jostakin kätköpikastaan jälleen polulle. Västäräkki käyttäytyi samalla tavalla eli saatteli minua mennen tullen mökille ja sieltä takaisin. Juttelin koko ajan Tipille ja otin kuvia. Tästä kuvasta on lintua vaikea erottaa. Se on kuvan keskeltä vähän vasemmalla. Kuvassa on pieni sieni ja lintu on sienestä hieman kaakkoon päin. Suurennuslasilla voit ehkä nähdä sen. Jäin miettimään, että olikohan linnulla minulle jokin viesti?