perjantai 20. syyskuuta 2013

Missä ovat avaimeni?!

Tänään iltapäivällä aloin huolestua toden teolla, koska olin kadottanut erittäin tärkeät avaimet. Missä ovat avaimeni? Kyselin itseltäni ja ystäviltäni. Tutkin kaikki paikat, missä avaimet olisivat voineet olla, mutta en löytänyt niitä mistään. Olin pulassa! Etsin avaimia Karpalon kasvimaalta, kirppikseltä, Karpalosta ja kirkosta moneen kertaan. Kiersin kaikki paikat missä olin tänään liikkunut. Tutkin autoni perusteellisesti, kävin kysymässä poliisilaitokselta, että onko kukaan tuonut tänään avaimia sinne? Kukaan ei ollut tuonut avaimia löytötavaroiden joukkoon. Poliisi otti ylös yhteystietoni ja lupasi soittaa, jos sinne tuodaan kadottamani avaimet. Vähitellen tuntui siltä, että nyt minun pitää luovuttaa ja lopettaa etsiminen ja hyväksyä se tosiasia, että avaimet ovat kadonneet lopullisesti. Olin jo lopettamassa etsimistäni ja mietin, miten vakuutusyhtiö suhtautuu tällaiseen onnettomuuteen? Korvaisikohan kotivakuutukseni lukkojen vaihtamisen jne.? Rukoilin lakkaamatta Herraa, huusin häntä avuksi. Pyysin häneltä anteeksi huolimattomuuttani. Rukoilimme Arin kanssa palavia rukouksia ja käännyimme taivaan puoleen koko sydämestämme. Sitten tuli mieleeni käydä läpi kaikki vaatteet, joita olin lähipäivinä pitänyt päälläni. Etsin avaimia pöydiltä, laatikoista, puseroiden ja housujen taskuista, myös pyykkiin vietyjen housujen taskuista. Avaimia ei löytynyt. Avattuani eteisessä olevan liukuovellisen kaapin, näin harmaan pikkutakin, joka oli minun päälläni eilisessä Alla Kourun 30-vuotisjuhlakonsertissa, pieni toivon kipinä syttyi rinnassani. Työnsin käteni takin taskuun ja sieltähän kadottamani avaimet löytyivätkin. Löytämisen ilo oli suuri. Kiitin Herraa ja ylistin hänen pyhää nimeään ja sain ihanan rauhallisen ja kiitollisen mielen ja hyvän opetuksen siitä, että minun pitää olla entistä huolellisempi tärkeiden tavaroiden säilyttämisessä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kiitos Herralle avaimiesi löytymisestä. Olen itsekin ollut monta kertaa samassa tilanteessa. Jotain tärkeää on kadonnut ja en yhtään tiedä mistä etsisin.
Sanon aina ääneen huoleni Herralle ja vetoan sanaan Anokaa niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte. Pyhä-Henki sinä kyllä tiedät missä hukkaamani esine on voisitko kertoa mistä etsisin.
Sitten vaan odotan ja luotan että saan ne takaisin.
Aina olen saanut tavarani takaisin.
Ihmeellisin ihme oli se kun kadotin vihkisormuksni kukkamaata laittaessani. Ja illalla vasta huomasin sen kadonneen. Mieheni löysi sen kompostista.
Ja koruja olen hukannut vähä-väliä, mutta nekin olen saanut takaisin. Sekin oli vallan kummallinen tapaus kun puhelin soi ja joku ihan vieras ihminen sanoi olenko kadottanut lompakkoni, en silloin vielä ollut huomannut sen olevan hukassa. Kävin tarkistamassa ja se oli poissa laukustani.
Se oli pudonnut keskelle katua Salossa ja joku oli vienyt sen kukkakauppaan, joka oli siinä hähellä. Siellä oli mun kaikki mahdolliset kortit ja muuta tärkeää.
Enkeleillä on täys työ mun kanssa pitääkseen musta huolta kaikella tavalla. Siitä sydämeni kiittää Herraa ja luottamus vaan kasvaa hyvään ja rakastavaan Isään.
Terveisin Seija

Paavo Hautala kirjoitti...

Hei Seija-siskoni! Terveisiä Saloon! Mukava, kun kommentoit tätä kirjoitusta. Sinulla on ollut samanlaisia tilanteita kuin minulla, joten ymmärrät miltä tuntuu kadottaa jotain tärkeää ja saada se takaisin. Ihmeellinen juttu tuo vihkisormuksen löytyminen kompostista ja lompakon saaminen takaisin. Hienoa, kun meillä on enkeleitä auttamassa ja varjelemassa. Herra on hyvä meitä kohtaan!