Talven ensimmäinen hiihtolenkki Munakan maastossa!

Tänään on ollut koko päivän aurinkoinen sää. Kävin Mikaelin kanssa hiihtämässä ensimmäisen kerran tänä talvena. Hiihdimme 4,5 km:n Munakan valaistun ladun. Keinovaloja ei tarvittu, koska taivaalla oli kirkas lamppu. Aurinko paistoi kirkkaasti keskitaivaalta. Latu oli hyvässä kunnossa, mutta ladulle oli tippunut puista roskia, naavaa, neulasia, käpyjä ja puiden kaarnaa jne. Terho voiteli sukseni, mutta suksien pohjaan tarttui roskia ja niinpä sukset tökkivät aika ajoin melko pahoin. Ei kuitenkaan niin pahoin, että olisin kaatunut nurin. Minulla oli perinteisen hiihdon sukset. Mikaelilla oli luistelusukset. Mikaelin suksilla hiihdettiin vastikään pronssia. Hyvä luisto niissä oli edelleenkin. Mikael osaa hiihtää luisteluhiihtoa jo melko hyvin. Korkeat mäet piti mennä haarakäyntiä. Yksi mäki oli niin korkea, että sukset piti ottaa jaloista pois. Alamäet oli mukava laskea. Vain yhdessä alamäessä Mikael lensi nurin. Se oli sellainen alamäki, jossa piti koko ajan kaartaa vasemmalle. Meillä ei ollut mitään kiirettä. Nautimme luonnosta ja auringosta sekä pysähdyimme välillä katselemaan lumessa näkyviä jälkiä. Kuvittelimme niiden olevan karhun ja ketun jälkiä. Moottorikelkkailijat ajelivat omilla reiteillään. Näimme niitä muutamia vilaukselta. Kysyin Mikaelilta, että mikä hänestä tulee isona? Taitaa tulla mäkihyppääjä, hän totesi. Kysyin myös sitä, että mitä mieltä hän on ukin ammatista? Mikael oli sitä mieltä, että ukki puhuu Jeesuksesta ja rakastaa Jeesusta, ei kiroile, eikä kuuntele rokkia. Tällainen näkemys hänellä oli tänään pastorin työstä.