maanantai 5. heinäkuuta 2010

Luonnovaraisia orkideoita ihailemassa

Eilen teimme Terhon, Antin ja Tuomaksen kanssa köysiradan Loma-Ajakan rantapetäjiin. Siitä tuli oikein hyvä. Kaksi nuorta tyttöä, jotka olivat Loma-Ajakan kesäasukkaita testasivat radan heti tuoreeltaan ja onnistuivat kiertämään radan putoamatta kertaakaan maahan. Tämä rata tuo varmasti iloa leiriläisillemme. Radan nimenä on Puukiitäjä.

Olen lainannut yli kymmenen vuoden ajan Kuusamon kaupungilta ranteen vahvuista köyttä, josta radan teemme. Radan tekemisessä on aina melkoinen urakka, mutta työ on vaivan arvoinen, kun näkee nuorten nauttivan temppuilusta ja puukiitäjäkilpailusta leirin aikana.

Köyttä lainatessani kysyin kaupungin varikon hoitajalta, että onko tämä köysi ahkerassa käytössä? Sain vastaukseksi, ettei ole. Kysyin edelleen, että lainaako köyttä muut kuin minä? Tähänkin sain kielteisen vastauksen. Ajattelin, ettei kukaan muu viitsi ryhtyä moiseen hommaan. Köydet ovat kymmeniä metrejä pitkiä ja painavat niin paljon, että niiden liikuttamiseen tarvitaan paljon voimia. Köyden kuljettamiseen tarvitaan peräkärry. Terho totetisikin minulle, että peräkärry on ollut hyvä ostos. Sitä on tarvittu paljon. Jos olisin joutunut lainaamaan kärryn aina, kun olen sitä tarvinnut, niin lasku olisi ollut melkoinen. Kun köydestä tekee köysiradan, niin sitä täytyy kiskoa puiden ympärille moneen kertaan kaikista eri ilmansuunnista. Ilman Terhon, Antin ja Tuomaksen apua köysirata olisi jäänyt tekemättä.

Sanoin, että seuraavan kerran, kun köysirataa tehdään, niin minun on kai pyydettävä Tarzania ja apinoita apuun. He olisivat varmaan päteviä tässä puuhassa.

Kävimme vielä illalla Terhon koululla, Kuoliolla. Terho teki ensi syksyn lukujärjestyksen valmiiksi. Tällä matkalla ihailin jälleen kasvimaailman ihmeitä.
Kämmekkäkasvit ovat luonnon aatelisia. Ne ovat luonnonvaraisia orkideoita. Maarian kämmekkkä on hyvin yleinen. Näin niitä useita. Ne erottuivat metsässä erittäin hyvin. Tämä kukka on Annen ja Suvin kukka, koska heillä molemmilla on Maaria-nimi. Kämmekät ovat lehto- ja havumetsien tuoksuyrttejä, kuten vanamokin.

Tämän päivän reissulta toin kotiini kaksi kasvia läheisempään tarkasteluuni. Toinen oli Pyrola rotundifolia eli Isotalvikki ja toinen Moneses uniflora (Pyrola uniflora) eli Tähtitalvikki. Tähtitalvikin nimeen liittyy ilo ja ihastus. Näin kukan näkeminen juuri vaikuttaa sen näkijässä. Molemmat kasvit ovat yleisiä ja ne kasvavat lehtometsissä.

3 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Luin ensimmäisellä kerralla vähän huolimattomasti ja aloin kuvitella, että laitatte köysirataa sukukokousta varten ;-)
Talvikit ovat upeita. Huomasin tuossa tandemilla ajaessamme viidenkymmenen metrin päässä kotinurkiltamme kukan, jota arvelen talvikiksi. Pitäisi viitsiä kävellä kirjan kanssa tarkastamaan.

Paavo Hautala kirjoitti...

Kyllä köysirata olisi mukava myös sukukokouksen aikana, mutta leirin jälkeen se on purettava ja köysi on palautettava Kuusamon kaupungin varikolle.

Eräs suosikkikasveistani on Metsätähti (Trientalis europaea). Se on niin selkeä, positiivinen ja pirteä kukka. Seitsensakarainen tähti loistaa kauniisti ja tuo metsään ja korpiin valoisuutta ja iloisuutta. Metsätähden näkeminen tuo paljon hyvää mieltä.

Menikö Norjan matkanne hyvin?

Aila kirjoitti...

Metsätähti ja oravanmarja ovat minunkin metsäkukkasuosikkejani.
Kiitos kysymästä, Norjan matka meni hyvin, Herra on uskollinen. Olen kirjoitellut hivenen matkapäiväkirjaa toiseen blogiini, jonka loin tänne bloggeriin henkilökohtaisempia juttuja varten, koska nykyään ailasi.vuodatus.net päivittyy samantien myös Facebookiin, niin siellä julkaisulle on hieman rima noussut. Jos kiinnostaa, niin uuden blogini osoite on unienpuutarha.blogspot.com (pidän siellä myös unipäiväkirjaa satunnaisesti, ja puutarhahan on suuri rakkauteni, siitä moinen nimi)